Laitetaas tännekin linkki yhteen tämän kevään kovimmista suomalaisista yleisurheilusuorituksista. Kympin olympiaraja meni rikki reilusti ja Suomen ennätyskin oli lähellä: http://yle.fi/urheilu/3-8898774
Printable View
Laitetaas tännekin linkki yhteen tämän kevään kovimmista suomalaisista yleisurheilusuorituksista. Kympin olympiaraja meni rikki reilusti ja Suomen ennätyskin oli lähellä: http://yle.fi/urheilu/3-8898774
Veikkaan että kun Peiponen pääsee johonkin kovatasoisempaan kilpailuun niin suomen ennätykset paukkuu kympillä ja vitosella. Nyt jäi soolojuoksuna kahden sekunnin päähän kympillä. Toivottavasti pysyy terveenä koko kesän.
Damn, Alisalla suuria vaikeuksia. Lepoa vaan ja jos on tullut töppäilyjä harjoittelussa niin niistä varmasti otetaan opiksi.
http://www.kestavyysurheilu.fi/kesta...m-kilpailuissa
Ei Alisan jalkavammat tullu yllätyksenä, oli vaan ajan kysymys - jos nuori 18-v tyttö juokseen 150km/vko, lopputulosta ei tarvitse paljoa ennustaa. Pakkohan se on todeta "mitäs mä sanoin...." ja varmaan aika moni muukin sanoi.
No toivottavasti on malttia jatkossa, mutta kun tietää miten nuori juoksija ajattelee... nähtäväksi jää.
Annemari Sandellin maraton-näyttö päättyi keskeytykseen. Ei taida tulla paikkaa olympiamaratonille.
Juurikin näistä asioista toimittajan kanssa juteltiin, itse asiassa koko juttua inspiroi ^ nämä asiat. Vaikka näitä samoja virheitä on tehty yli 30 vuotta sitten, niin - mitään ei ole opittu. Samat virheet pitää juoksijan ite tehdä että oppii. Tai toivottavasti oppii.
Johanna Peiponen on saanu reenata ja juosta ilman tarpeetonta turhaa mediahössötystä, ja erityisen hienoa on että hän ei perusta ulkomaanleireille - Suomessa todellakin on maailman paras harjoitella, ja ympäri vuoden onnistuu. Siinäpä se kestävyys ja muu voimataso karaistuu, kun harjoittelee hivenen karummissa oloissa.
Mutta harmillisuus, kun odotin sm-maastojuoksussa kolmen kovaa kisaa, ja Kalevan kisojen kympilläkin...
> Samat virheet pitää juoksijan ite tehdä että oppii.
Voisikohan tällaista estää jonkinlaisella huippu-urheilun valmennusohjelmalla?
Pohjoisesta tuulee http://www.kestavyysurheilu.fi/kesta...aantiekympilla
Mitähän kaikkea kesä tuo tullessaan Peiposen kohdalla? Ikävä että Alisan kausi on piloilla.
Ei voi.
Puhun kokemuksesta. Kun on nuori ja tuntee että jaksaa ja pystyy - ja jos joku siinä yrittää toppuutella, sen kokee kiusaamisena. Ihan tyhmää.
Näin se vaan on. - ja ihan yleisestikin monissa asioissa nuoren ihmisen kohdalla -
Mietin vaan jos nuori aina noudattaa vanhemmilta ja kokeneemmilta saatuja ohjeita, ja tekee ...jossain vaiheessa tulee katkeruus; tein aina kun te neuvoitte, ja jos olisin saanu tehdä sillee kun ite halusin niin....
Se vaan menee näin, elämän koulu on käytävä itse ja opittava itse. Ja harmillisuus , että aika usein sitten kun on oppinut, on jo myöhäistä.
Mutta ei ole koskaan myöhäistä elää omaa elämää ja toteuttaa niitä intressejä joita haluaa ilman ulkopuolista painetta, se opetus on ehkä juuri se.
- Itse olen ajatellu näin, että sain mahdollisuuden toisessa lajissa, ja sitten hyvän harrastuksen. Nuoruuden urheilun ja peruskunnon ansioista selviydyin joistan isommista sairauksista... Kaikella on ollut tarkoitus, mutta sen huomaa sitten vasta myöhemmin.
Eiköhän se ole myös vähän niin, että jos tähtää huipulle, niin pitää uskaltaa mennä vähän "yli". Muuten jää piirisarjaan.
No mä sanoisin että ei. Sinne piirisarjaan jää kyllä ne kun ei ole lahjoja eikä harjoittele. Väitän kokemuksen syvällä rintaäänellä, että nuorena riittää järkevä perusharjoittelu.
Siis juurihan tässä nähtiin, että tämä "yli" johti nuorten sarjassa sm- hopeaan. Käytännössä siis juuri sinne mainitsemaasi "piirisarjaan".
Ne ylilyönnit kostautuu, koski se ylilyönti sitten harjoittelumäärää kuin painonhallintaakin. Sitten kun on ikää ja kokemusta kuunnella myös kehoaan, voi tehdä "yli"- juttuja.
Mika Maaskola, Ari Paunonen, Annemari Sandell, minä ja --- nyt ehkä Alisa Vainio. Suurlupauksia ja Ihmejuoksijoita joista ei tullut kun korkeintaan suomenmestareita.
Toi on vaikee yhtälö, suomalaisen päästä maailman huipulle kestävyysjuoksussa. No kyllähän Lasse Viren ( joka sen yhtälön ratkaisi) yritti median välityksellä neuvoa Alisaa, mutta ei menny nekään neuvot perille...Mitä haastatteluja olen kuunnellut, on myös henkisen kasvun paikka. Tai jäävi mä olen sanoon, olin samassa iässä ihan yhtä lapsellinen ja "tyhmä".
ps. pieni lisäys, lasken mukaan yleisen sarjan kisat. Nuorten ja veteraanien kisat on asia erikseen.
Tuon yhden kisan Alisa taisi juosta keskenkuntoisena ja sen jälkeen päätti, että ei lähde EM-kisoihin. Joten tuo yksi kisa 18 v -ikäisenä ei vielä tuomitse ketään piirisarjaan.
Kaikki nuo esimerkkisi ovat yksittäisiä tapauksia, jotka eivät sitten kestäneet riittävän kovaa harjoittelua.
Vastavuoroisesti hivenen myötää..
Suuresti hämmästytti noi Lapinlahden Eliittikisat, naiset.
1500metrillä tämä australialainen voittaja Zoe - siis enhän minä juoksuaikanani mitenkään erityisen laiha ollut näköjään, tällä Zoella oli jopa ohuemmat reidet. Joka tapauksessa, vaikka voitti, niin nyt katsottuna mun silmiin noin hoikat tekee pahaa katsella.
Mutta jos joku katsoi, niin kiinnittikö huomiota Johanna Peiposen vitosen maaliintulossa mikään? Oli niin perusteellisen pettynyt ja silminnähden lievästi sanottuna ketutti, pääsi siinä pari voimasanaa ja käsi kävi siihen malliin että perskules. En yhtään ihmettele, o-raja vitoselle jäi vajaa 4 sekunnin päähän. Ja reilusti toinen, kun saattoi olla muita tavoitteita?
Odotin mielenkiinnolla haastattelua, varmaan harmitti..
!?! Mitä vielä; joo tota öö, ihan kivastihan tämä kuitenkin meni, ja tuli kuitenkin oma ennätys. Höpöhöpö ei menny kivasti, näkihän sen jo naamasta maaliintullessa.
Lisäksi Johanna ei katsonut haastattelussa kertaakaan toimittajaan tai tänne kotikatsomoon päin! vaan pälyili koko ajan oikealle yläviistoon, ikäänkuin siellä olisi ollu joku taulu jossa lukee mitä pitää ny sanoa. ( josta tuli heti mieleen kun mua haastatellut toimittaja kertoi että Johanna on koko ajan äiti-valmentajansa "tossun alla" ja vähän kun pelkää koko ajan, sopisi tuohon haastatteluun).
Tosi pettyny, siihen että mitä ilmeisimmin urheilijat koulutetaan teropitkämäki-tyyliin ( vastakohtana siis sepporäty-tyyli) kaikki on kivasti ja hyvin menee. Olisin odottanu jotain että oon pettyny, mutta tästä parannetaan varmana.
Enkä yleensä seuraa pikamatkoja, mutta Nooralotta Nezirin huikean ennätyksen ja o-paikkajuoksun innoittamana nousin seisaalteen taputtaan. Ja jos seurasitte, Nooralotalla oli kokovartalotrikoot. Näytti erittäin virtaviivaiselta ja tyylikkäältä. Kun ne toisten juoksijoitten pienet bikinit näyttää ...eh ajoittain rivolta kun lantionluut näkyy. Miehilläkään mitään speedoja ole, miksi ihmeessä naiset käyttää hankalannäköisiä bikinejä tai alusasuja? Luulisi että on ei-mukavat, kokovartaloasussa on varmana paljon rennompi olo.
Ja ne on nopeemmat.
rjr:lle toteaisin, että mietin näitä asioita oman kokemuksen perusteella. Nuorena menestyneistä kestävyysmatkalaisista ei ole kenestäkään kehittynyt siis sillee mainittavaa suurta. Toisin kun esimerkiksi aikuisena aloittaneet kestää sitä kovaa harjoittelua eikä vammoja tule ( aikoinaan Sinikka Keskitalo, Tuija Toivonen, Päivi Tikkanen) - vaikka nuorena sitä maratonia jaksaisi vaikka joka päivä, niin elimistö ja jalat ei vaan kestä.
Nyt täytyy tätä ketjua nostaa, kun teki Röhlerin poika äsken Turussa sellaisen sarjan, että oksat pois. Siinä oli suomalaiset täysin vastaantulijoita.
^ Mä unohdin kokonaan koko kisat, tuli tv2 klo 19 ja ihan olin suunnitellut katsovani..
Mutta puhetta keihäsvalmennuksesta: ( otteita Santtu Silvennoisen - joten lukemaansa pitää suhtautua varauksella :rolleyes: - jutusta IltaLehdestä )
Tuli pääsi irti, kun Urheiluliitto hyllytti arvostetun ja pidetyn keihäsvalmentajan Kari Ihalaisen hörppyhomman takia.
- Karihan on mies, jonka kanssa ei voi saada riitaa aikaan. Jos saa, on syytä katsoa peiliin. Karin lähtö aiheuttaa napinaa keihäspiireissä, ja työilmapiiristä tulee rauhaton, sanoo Tero Pitkämäki.
Se on kovaa puhetta mieheltä, jonka henkilökohtainen valmentaja Hannu Kangas korvaa Ihalaisen Urheiluliiton lajivalmentajana tämän suven arvokisamatkoilla Amsterdamissa ja Riossa.
Kun Ihalainen palasi Amerikan ja Aasian kiertueiltaan Urheiluliittoon vuonna 2011, keihäs oli lamassa ja väki riidoissa. Lajivalmentajana oli toiminut Pitkämäen kanssa loistavaa työtä tehnyt Kangas. Pokkarikamerallaan ja hellehatullaan huvittanut mies ei nauttinut enemmistön luottamusta.
Jos Kangas korvaisi tämän kauden jälkeen pysyvästi Ihalaisen, mellakka olisi varma.
- Karilla alkaa into loppumaan. Tarvitsemme uutta verta. Sellaisen valmentajan, jonka myötä nuoret pystyvät ottamaan seuraavan askeleen. Nythän käy liian usein niin, ettei lahjakas kaveri pysty nousemaan huipulle, Pitkämäki vastaa.
Julius Yegon ja Ihab Abdelrahmanin maailman huipulle jalostanut Petteri Piironen toisi Pitkämäen kaipaamaa uutta verta. Häneltä löytyy yli 5 000 euron arvoinen järjestelmäkamerapaketti.
Kysymys: Miten valmentajan kamerat tähän nyt liittyy?Kisat alkaa ...no alkaa vasta 6.7. Tuleeko mitaleja?
Seiväshyppääjä Wilma Murto on harmissaan ja malttamaton, kun kehitys ei ole edennyt exponentiaalisesti. No ei näin yleensä käy, tulee harppaus, ja seuraavaan on aikaa.
Odotin niin Annemari Sandellin, Alisa Vainion ja Johanna Peiposen kolminkamppailua, ja nyt on sitten ensinmainitut poissa pelistä. Tosin luettuani niitä uutisia ( Avioerohössötys, 150km viikossa..), ei mitään yllätys. Haukattiin liian iso pala (tavoitteet ja harjoittelu) ja nyt sitten kapsahdettiin katajaan. Anne -Mari Hyryläinen on puolimaratonilla, mutta en usko että pärjää. Johanna voi erinomaisella juoksulla pärjätä kympillä.
Keihäästä hössötetään läpi vuoden niin paljon että ...toivottavasti joku muu voittaa kun suomalainen :D
Annemari Sandell kertoo Turun Sanomissa ( ja netti-iltalehdessä) lopettavansa huippu-urheilun, vammojen ja (henkisen)kiusaamisen takia. Avioerojutut ja uudet mieskuviot oli kotipaikkakunnalla närää aiheuttanut asia.
Toki se niin on, jos yksityiselämässä on murheita/ongelmia, se vaikuttaa urheilusuorituksiin ainakin jos ihan huipulle tähtää. Toki minuakin vähän arvelutti kun näitä ihmissuhde-asioita alkoi olla iltalehdissä; ei kai haastatteluja ole pakko antaa tai kertoa yksityiselämästään lehdille? Ihmisten ilkeitä puheita riittää luultavasti jokaiselle vähänkin julkisuudessa jostain syystä olleelle.
http://www.ts.fi/urheilu/2707258/Sandell+lopettaa+huippuuransa
^ lisäys edelliseen, kun muokata ei näköjään voi.
Tuntuu vähän liioittelulta, että Annemarin asioita on iltasanomien nettilehdessä. Nyt oli näkökulmaa että kiusaamisen syy olisi kateus. Ystävän mukaan Annemari on kaunis menestyvä nainen jolla on ollut rohkeutta treenata.
No, mä sanoisin että höpöhöpö, se kiusaamisen syy on juurikin avioerossa ja miksei se perhe sitten ollutkaan tärkeintä, piti saada reenata? Kumminkaan tämmöisiä asioita ei auta lehtien palstoilla miettiä, menee vääjäämättä pieleen.
Minä nyt olen tietysti kiinnostunut, ja mietin asiaa varmasti toisesta näkökulmasta kun moni muu.
Tuon Annemarin yksityiselämä-kyräilyn vielä ymmärrän, mutta miksi Johanna Peiposta kiusataan? Tuntuu todella oudolta ja ikävältä :(.
Muistelen että itellenikin naureskeltiin juoksutyylistä, mutta koko kaupunki oli vahvasti kannustamassa ja nimenomaan urheilumenestys sulatti koulukiusaajatkin.
Kateellisuutta? Jos joku on kateellinen Annemarille tai Johannalle ( joskus oli minullekin) niin on tosi köyhä ja ankee elämä.
Allaolevassa jutussa yksi lause hymyilytti....nimittäin itsellä oli ihan sama tilanne, ne oli ne Adidaksen monot ainoot hyvät, ja Nikellä piti....
EM-kisoihin valmistautumista on häirinnyt reisivamma. Se tuli vääränlaisista Niken juoksutossuista.
http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu...50493_yl.shtml
Seuraako kukaan kisoja? parhaillaan menossa karsintoja. Itse odotan naisten kymppiä, ainut laji jota voin kommentoidakaan.
Mutta miesten keihäässä Tero heitti 80,52m jolla....voi olla ettei pääse finaaliinkaan. Selostajien mukaan Tero on erinomaisesti kuntoutunut ja kaikki on tähdätty Rion olympiakisoja varten. Taviskatsojasta ei siltä tunnu. Tosin ite en ole pahoillani, terositä terotätä on jatkunut liian kauan, olisi muitten vuoro.
Mutta kestävyysjuoksijoista (muka)kateelliset. Ei todellakaan kannata olla.
Ovat tosi laihoja. Ja aina jalkavammoja. Jos nyt miettii suomalaisia kestävyysjuoksijattaria - kenenkään ura ei kantanut.
Oman aikani huiput Sinikka Keskitalo ( r.i.p. ), Tuija Toivonen, Päivi Tikkanen, Sirkku Kumpulainen - juoksivat vielä o-vuonna 1984 aika hyvin mutta kaikkien ura sittemmin hiipui. Kenestäkään ei tullut suurkisavoittajaa. Luultavasti joka ikinen sai lajista tasan tarpeeksi.
Kaikilla uusilla nuorilla yrittäjilläkin on näemmä ollut jalkavammoja aika riittävästi. Yksi on varma; kestävyysjuoksijan kannattaa hankkia itselleen myös oikea ammatti.
En tiedä onko se syy vai seuraus, mutta seuraus on päällä.
Peipponen parhaillaan kympillä! Hat hat hat
Pitkämäen ja Mannion heitot on olleet varsin ns. reidestä olevia
Enpä noista Ongelmatempurin edelläolevista viesteistä ole perillä, kun ovat pysyvästi minulle suljettujen joukossa, mutta tapaus Peiponen kuulostaa/vaikuttaa siltä, että fillarin tempokisat tulevat jatkossa saamaan yhden epäonnistuneen juoksijan lähtölistalle. Todennäköisesti ei työelämässäkään parannettavia riitä, kun työkaveri vie ne kaikki... :cool:
No, kipeellä jalalla ei Isommissa kisoissa pärjätä. Sanoisin että kokemustakin pitää olla vähän enemmän - se on valtava ero juosta Kalevan Kisojen kymppiä, ja mitä tahansa kv-kymppiä.
Valitettavasti Johanna Peiponen on jäänyt jälkijoukkoihin jo alkukilometreillä. Loppu on tuskaa fyysisesti, ja erityisesti henkisesti.
Se vaan, että jos jalka ei ole kunnossa, kannattaako Johannan matkustaa Rio deJaneiroon asti kympin alkueriin? Yhtään jalkavammaisena sinne ei kansi lähteä.
Tero Pitkämäki EI selviytynyt finaaliin.
Hääppöselle, kommetoi vain omia asioitasi. OT: omasta mielestäni olen selviytynyt aika monista hieman isommista "ongelmista" ( kuin joku juoksukisa..) aika hienosti kun olen tässä elävänä, ja juuri tänään ajaessani mietin että aika hyvin olen kuitenkin selviytynyt ja tullut toimeen. Kaikki mitä on ollut "toivelistalla" - ne on toteutuneet. Se vaan, että taito se on asettaa tavoitteet realistiseksi - ja siihen kuitenkin kuuluu mm. Ferrarilla ajo. Mietipä tätä.
LJL juuri yritti kaikkensa nujertaakseen ja nöyryyttääkseen mun. Mutta eipä onnistunut.
Tiedän omat vahvuuteni, ja heikkouteni. Oon sinut itteni kanssa. Silloin siinä ei parin tai muutamankaan huru-ukon säälittävät yritykset enää mitään tee.
Toki, voitte tietysti ensin miettiä mitä vaikkapa urheilullisia ansioita teillä on, pohjaksi sille "epäonnistuminen" -keskustelulle.
Niinpä.
Jaa, Seppo Räty vallan mainiosti muistaa yhet Saksanmaan kisat.
Toki toivoisi tähän(kin ) viestiketjuun ihan asiallista kommentointia yleisurheilun EM_kisoista.
Johanna Peiposen aika 34.41 oli todellakin pettymys, sitä ei voi kieltää enää haastattelussakaan. Olympiakisat on kuukauden kuluttua. Kannattaa todella miettiä sinne matkustamista.
Ja voin hyvin kuvitella Johannan tuntemukset, että kovasti tsemiä. Tämä on vain urheilua, ja siihen kuuluu ilot ja pettymykset.
nyt on pakko muistuttaa ukkoja, yhden epäonnistuneen juoksijatytön, nykysen tempokisun, huonoin tulos kympillä oli 34.04. Sekin tulos kipeillä jaloilla. Itkin tätä tulosta katkerasti ja merkkasin kyseisen kisan kohdalle ristin.
Ja höpö höpö LJL ( sun pitäisi sulkea täältä palstalta masentamasta), tsemiä vaan, ja uutta kisaa pukkaa.
Koska menee näinkin huonosti, rangaistukseksi keksin huonon vitsin. Se menee näin: yleisurheiluliitto totesi venäläisille että hei, työhän vedätte douppinkia. Me suljetaan teidät kisoista. Nyt on olemassa sellainen riski, että yleisurheiluliitto toteaa seuraavaksi suomalaisille, että hei, työhän ootte aivan paskoja. Me suljetaan teidän kisoista.
Ensinnä, Johanna on ollut mun suosikkini näistä suomalaiskestävyysjuoksijoista, joten kyllä harmittaa hänen puolestaan.
Oli toisaalta ihan oikein ajateltu, että kun kerta kisoihin ulkomaille on tultu niin se juoksu juostaan loppuun asti. Se, kannattiko kisoihin lähteä--- sillä monasti käy niin että jalkavamma ei tunnu kisassa. Mutta nyt näköjään tuntui.
Haastattelussa Johanna itse mietti olisiko rasitusmurtuma ( tosin se ei ole lihaksessa kuten hän nimesi..) mutta onko sitten vaikka lantioluissa tai reisiluussa. Jos näin on, tämän kesän juoksut on juostu.
Joten kaikilla etukäteis-suosikeilla; Annemarilla, Alisalla ja Johannalla isoja rasitusvammoja.
Liikaa rasitusta, väärää harjoittelua tai yksinkertaisesti keho ei kestä? Siinä on semmoine kysymys että halleluja.
Toivon kuitenkin että nuoret naiset parantelevat vammansa kunnolla, ja jos niin on niin lajin vaihto. Ettei käy siten että vanhempana ei pysty enää käveleen.
Myönsihän tuo Peiponen itsekin että vähän meni treenit överiksi kun isoissa kisoissa haluaisi menestystä. No, tämä on hyvää oppia tuleville vuosille. Jos se on rasitusmurtuma niin ei ole Rioon asiaa. Lihasvamma voi vielä parantua.
Naisjuoksijoista hyviä sijoja voi vielä juosta Neziri ja Eriksson. Molemmilla mitalisaumat hyvänä päivänä mielestäni. Ruuskasen harteille jäi keihäsmenestys mutta luotan että mitalin nappaa.
Kuka ihme vaihtaa välineitä viikkoa ennen isoja kisoja?
Kengillä yritettiin vain keksiä syy omille hölmöilyille.
^ vähän samaa tuumasin. Ihmettelin myös tummien aurinkolasien käyttöä, kun näytti olevan pilvistä ja melko myöhäinen ajankohta päivästä.
Mutta olen tasan samaa mieltä Tommi Evilän kanssa:
Evilä hämmästelee kuitenkin sitä, miksi Johanna Peiponen otti riskin tällaisena arvokisakesänä.
– Kun Peiposen tapauksessa toinen jalka on kipeänä, on todella epätodennäköistä pärjätä. Vaikka arvokisat ovat monelle ainutkertainen kokemus, hänellä on juostuna jo olympiaraja. Se asettaa tämän kilpailupäätöksen pikkuisen ihmeelliseen valoon. Miksi rikkoa itseään ennen suurinta mahdollista kisaa? Toki EM-kisoissa hänellä oli neljänneksi paras tilastotulos ja mahdollisuus menestyä, Evilä pohtii.
Evilä kertoo olevansa erittäin huolestunut suomalaisten nuorten naisjuoksijoiden rasitusvammoista.
– Meillä on entuudestaan jo Oona Kettunen ja Alisa Vainio. Vainiolla oli rasitusmurtuma, Peiposella epäillään rasitusmurtumaa ja Kettusella vihlaisi kantapäästä. Ei kai vaan sielläkin ole rasitusmurtumaa? Nämä kolme nuorta naista ovat erittäin lahjakkaita, sen he ovat osoittaneet. Jos kaikilla todetaan rasitusmurtuma, voi kysyä, onko harjoituksen, levon ja ravinnon suhteen kaikki balanssissa? Evilä kysyy.
Harmillista on tietysti sekin, että tehdään vuosikymmenestä toiseen samat virheet, ja uudet juoksijatarsukupolvet ei vaan ota opikseen.
:( no voi harmillisuus, odottelin että katson naisten 100m aidat - paitsi että nyt ei tarvitsekaan katsoa.
..eh, ja juuri Nooralotta itse hieman ivallisesti oli todennut että vai ei suomaisten pää kestä arvokisoissa. Karsiutui välierissä ajalla 13.05.
Ja toki, tosi monella on flunssaa, mahatautia, rasitusvammaa...
Naisten keihäässä Sanni Utriaisen sinivalkoinen hiuslook ei auttanut, vain Jenni Kangas finaaliin.
Seiväshyppääjättäret Minna ja Wilma molemmat finaaliin.
Oskari Mörön juoksu 400m aitojen väli( tms) erissä oli hieno suoritus - finaaliin. Hivenen huvitti toimittajan kysymys valmentajalle: Kumpi tässä nyt on se hienompi juttu, Oskari EM-finaaliin vai Rion kisamatka.
Se on tänään ainut mahdollisuus Antti Ruuskasen heittää mitali. Valitettavasti en usko että muita mitaleita sitten tuleekaan.
Ruuskanen voittoon, huh hah hei
Tähän on pakko kommentoida sen verran, että niin Tuija Toivosen kuin varsinkaan Päivi Tikkasen kohdalla tuo ei pidä paikkaansa. Toivonen juoksi myöhempinä vuosina vielä ennätyksiään radalla ja maratonilla. Päivi Tikkanen puolestaan oli parhaimmillaan vasta 1980-luvun lopulta alkaen (mm. Berliinin maratonin voitto 1989, Suomen ennätys 3000 metrillä joka yhä voimassa, EM-kisojen kuudes sija 1990, MM-kisojen neljäs sija 1991, lisäksi valtava määrä SM-mitaleita). Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ivi_Tikkanen
Lisäys: myös Sinikka Keskitalon parhaat arvokisasaavutukset tulivat vasta tuon vuoden 1984 jälkeen: neljäs sija EM-kisoissa vuonna 1986 ja kahdeksas sija MM-kisoissa 1987.
Sepeteus, jos et tiedä niin tehdään selväksi nyt tämä asia. Mulle Saavutukset on Voittoja. Neljäs sija - ei ole mikään saavutus, valitettavasti. Juurikin mainitsin muistaakseni ...kyllä, suurkisavoittajat. Suurkisoja on MM- ja Olympiakisat. Tai saavutuksia joista ihminen tullaan muistamaan myöhemminkin.
Että siinä mielesssä tätä ajattelin. Kyseiset naisjuoksijat juoksi mun kanssani, ja oli aika että voitin heidät kaikki. Siksi myös hieman vaikea asennoitua että olisivat jotain tavallista suurempaa ja ihmeellisempää. Enkä näin ajattelekaan, olimme tasavertaisia ja niitä taisi olla yksi kisa per mainittu juoksijatar että voitti mun jossain kisassa. Ikäeroahan oli aika paljon.
Kaikki tietää Lasse Virenin ja Mika Myllylän. Kaikki ei varmaankaan muista että kuka kumma Päivi Tikkanen. ( anteeksi, mutta näin se on).
En ymmärrä miksi Antti Ruuskanen laitettiin kuohuviinipulloa suihkuttelemaan EM-pronssin "ansioista".
Ja jos nyt ei ole ihan ehdottomasti terve ja vammaton, niin kannattaisiko miettiä Rio DeJaneiron o-matkaa?
ps. olisihan se kiva tietää miten elämä sitten meni kisakumppaneillani ( Sinikan kohtalo tiedetäänkin, r.i.p.) ja jatkuiko urheiluharrastus?
Mörö kauden parhaallaan 400m aitojen neljäs. Ei huonosti
http://www.hs.fi/m/urheilu/a1455336425056
1 vs 22 Suomenmestaruutta radalla, kovaa puhetta siihen nähden.
^ :D ai mää vai. No kovaa puhetta tottakai, mitään löysäilyä ikinä. Kriittinen olen myös itseni suhteen. Naurattaa aina kun ihmiset - ja tätä tapahtuu jos ei päivittäin niin viikottain - että oonko SE huippujuoksija. Joo olen, mutta hölkkääjä nyt lähinnä. Ja se sama pätee mulle, kamalia otsikoita "lupaava..ihmetyttö" - mitään tullu kun jalkavammane vanhus.
No joka tapauksessa tämä vähän ihmetyttää:
Ennen keihäänheiton karsintakilpailua pahoinvoinnin vuoksi oksennellut Tero Pitkämäki aloitti antibioottikuurin.
- Se otetaan varmuuden vuoksi. Siitä ei pitäisi olla ainakaan mitään haittaa, valmentaja Hannu Kangas sanoo.
Tuossa kun on lukenu em-joukkueen urheilijoiden selityksiä, niin melkein on päivän potilaslistan käyntisyy-selitykset: flunssa, masutauti, jalkakipuja, selkäkipua, allergia oireita.
Urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe.
**
Kaikesta kritiikistäni huolimatta pisteet nykyurheilijoille mediahössötyksen sietämisestä. Suomessa nykyisin kaikki pienemmätkin kisat televisioidaan, ja urheilijat joutuu lähikuviin kisafiilikset välittyy kaikkien näkyville. Tosin ovat tähän varmaan jo kasvaneet ja asennoituneet; itelle olisi ollut kauhistus jos vaikkapa kisamatkan aikana olisi tullu jotain lähikuvaa, tai juurikin kisan jälkeisiä ilmeitä telkkaroitu.