Tänään meinattiin integroida maastofillarin eturengas kamikaze-pappaan:mad: Onneks olin jo hidastanu eikä pannuja vedetty kovasta vauhdista.
Printable View
Tänään meinattiin integroida maastofillarin eturengas kamikaze-pappaan:mad: Onneks olin jo hidastanu eikä pannuja vedetty kovasta vauhdista.
Eilen illalla jäisellä polulla alamäessä. Vauhti alkoi pelottaa ja erehdyin jarruttelemaan ja sitten alkoivat ongelmat, eturengas lipesi alta ja tössähti monttuun ja siitä sitten ½-OTB tantereeseen. Koko ajan ilmalennon aikana oli mielessä, että älä nyt ainakaan pää edellä tule alas kun on Lupine päässä... Jotenkin siitä sitten selvisin vähillä vammoilla, stonga iski nivusiin ja häntäluu on hellänä. Pari minuuttia piti ottaa lukua ja kerätä itsensä.
Luultavasti jos en olisi koskenut jarruihin tästäkin olisi selvitty :seko:
Tulipa tuossa lauantaina heitettyä ekat kännilipat pitkään aikaan. Ei auttanu vaikka oli nastat alla ja kypärä päässä :) Tosin menin nurin risteyksessä kävelyvauhdissa, joten ilman sen kummempia vaurioita selvittiin. Kävi kylläkin mielessä että onkohan tää tankojuoppoilu niin järkevää, mutta kun se on paras tapa liikkua pk-seudulla niin minkäs teet.
Kanttasin liian jyrkästi jäisessä mutkassa WXC renkuloilla ja kyljelleen meni.. unessa viime yönä :)
Tänään P-paikalta juomatauolta lähtiessäni maantielle tullessa hienot spedulipat vasemmalle kyljelleni, kohdassa jota katsoin "tuosta kannattaisi taluttaa", mutta kun ei autojakaan näkynyt niin piti siitä pöperöstä yrittää. Heikostihan siinä kävi ja nyt särkee olkaa, kylkee ja päätäki pikkasen :p Onneks ei varusteita hajonnut http://www.fillarifoorumi.fi/forum/i...ons/icon14.gif
Eilen tuli pimeässä kallioita könytessä OTB:t. Vaihtajankorvake soiroksi! :mad:
Liekkö tullu aikaisemmin jo todettua, mutta muistuipa nyt mieleen leikkausajan lähentyessä - 11.3.2006 Vuokatissa ylämaaston kilpakympiltä alastullessa vitunmoiset pannut murtsikoilla - vasen olkapää rusahti ja oikee kylki revähti - kylki parani pyöräilykuntoon 4:ssä kuukaudessa ja olkapääkin jotenkuten - sen verran pakottaa ja muljuaa pois paikoiltaan olkapää, että puukkoa joutuu näyttämään lähiaikoina.
Jaa niin, vastaus oli siis kahteen ensimmäiseen kysymykseen.
Viimeisin kaatuminen oli noin viikko sitten melkein nollavauhdista, kun yritin kiertää taas yhtä sellaista metsätien sulkevaa porttia ja vauhti kirjaimellisesti loppui kesken. Seuraavan hämäräksi jääneen sekunnin aikana painopiste siirtyi tienpintaan, polvi muuttui veriseksi ja pyöräilijä aloitti suomalaisurgilaisten voimasanojen kertauskurssin.
Toiseksi viimeisin kaatuminen oli pari viikkoa sitten ja sekin melkein nollavauhdista. Kyseessä oli ojan ylitys liian kapeaa lankkuviritystä pitkin. Juuri ennen ojaa on tiukka 90 asteen käännös. Noh, käännös meni hyvin ja sillalle ajaminen ok, mutta sitten paino alkoi kallistua vasemmalle...Eturengas yli laidan, mies ja pyörä perässä. :rolleyes: Amatööri...
Tänää luulin olevani voittamaton, kun laitoin nastarenkaat alle ja kaikkea. Mut jäinen kallio vei voiton. :mad:
Viime tiistaina ajelin hiekkatietä jossa auto oli sulaan aikaan tehnyt aika syviä uria tiehen. Nyt urat oli jäätyneitä ja ajoin uraa pitkin. Mutkassa alusin päästä urasta pois, mutta eipä rengas noussut urasta. Pyörä meni uraa pitkin minä jatkoin mutkan tangentin suuntaisesti (Newton I). Tyylikäs pesäpallomainen maahan syöksy kädet eteen ojennettuna. Oikean käden pikkusormi vääntyi liikaa erilleen muista sormista. Pieni murtuma sormeen, lasta ja ajokieltoa vähän aikaan.
Alkuviikosta vedin ekat(!) oikeat otb:t: Pitkospuille tullessa taisi vauhtia/intoa olla hitusen liikaa, kun eturengas mahtuikin juuri putoamaan puiden väliin. Mikäpäs siinä - suhteellisen pehmeä ja luminen alastulo. Jostain syystä kyllä molempien polvien yläpuolelle on nyttemmin ilmenneet mustelmat, mutta... no... ääh... mitä pienistä. Ei näitä lasketa. :D
Niin, ja maastopyöräilyn olen alottanut viime syksynä, joten ehkä oli jo aikakin.
Viime syksynä tuli viimeksi kaaduttua kunnolla kun märät spårakiskot veivät eturenkaan alta. Oli lasit huurussa ja vielä jostain syystä kunnon vauhti päällä vaikka tiesin että kiskot on jossain siinä edessä.
Polvi reippaasti auki, verta valui kenkään. Sadehousut repesivät korjauskelvottomiksi, käsi kipeenä noin viikon, fillarista vääntyi stonga ja jarrukahva ja Brooksi naarmuuntui. Spårakuski vielä pysähtyi kysymään että sattuiko...:mad:
Pari vuotta sitten oli talvi(!) ja ajoin pyörällä duuniin. Kesärenkailla.
Yhden risteyksen jälkeen tulee pieni alamäki ja sitten pieni mutka. Risteyksen jälkeen mäessä kerään olosuhteisiin nähden tajuttomat vauhdit, mutkassa onkin jäätä, ei pitoa, kumma kyllä pysyn kuitenkin pystyssä. Fillari jatkaa vauhtia hidastamatta villisti ohjaileva ukko satulassa suoraan postilaatikkorivin läpi, juuttuu syvälle hankeen ja ukko ampaisee teräsmiehen lailla lentoon nenä edellä ojan pohjalle.
Siinä ojassa maatessani oli sitten aikaa miettiä kypärän ostoa. Pyörä pysyi ehjänä eikä sattunut ja tätä ei tietääkseni kukaan onneksi nähnyt...:p
Tännään menin kahesti turvalleen. Ekat turvat vedin liukkaaseen juureen ja tokat olikin ne makeimmat:p! Etupää uppos napaa myöden jään läpi kuralätäkköön ja siitä tangon yli turpeeseen:D! Ei sattunu, mut kyllä nauratti!
Eilen mentiin taas lepikkoon niin että rytinä vaan kävi :D! Ainakin kolome kertaa OTB ja X-määrä muita lippoja, kun yritin E-miehen perässä pysyä. Ajovaatteetki oli ihan mustana kö aina jostain puitten välistä sukelsin mehtään:D!
Ny on polovi ja nilikka kippee, vaan ee häerihe;)!
Mää hyvä miäs liäkärille näättää ihtees ;) ettei ois kuatuma tautii !Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti naruska
E-Bratheri twooo.(tai mikä se oli)
Sir,R U Ready 4 challenge?
Todistettavasti jäinen metsäautotie, hitunen tuoretta irtolunta päälle ja maantie slicksi ei kovin suositeltava yhdistelmä. No, nyt sitten parannellaan mustunutta lonkaa :p. Kaverit tais tahallaan viedä mut sinne kun niillä sattu olee nastat alla :o
Kai se joku jäätynyt lätäkkö oli, kun juurakon seasta yllätti. Komia mustelma polvessa.
Ehti tässä mennä ainakin kaksi vuotta välillä, mutta eilen ja tänään lumen alla ollut jää yllätti mutkassa.
Tänä aamuna oli parinkympin verran vauhtia ja alamäki. Ei sitten käynyt kuinkaan edes repussa olleille digijärkkärikameralle ja läppärille. (ei olisi vakuutus korvannut vahinkoa, joten onni onnettomuudessa)
Tänää tuli kaaduttua Tornimäessä useammankin kerran, oli vähän luikasta. Mut pirun kivaa :)
Työpaikan pihalla, kun oli parkkihallin betonilattia päässyt jäätymään.
Eilen ajattelin nojata puuhun, mutta se peeveli väisti :D!
Siitä taitaakin olla kauan. Nyt kun ei viitsi yksin lähteä metsään polkemaan ja veli on sokerista. Mutta viimevuonna, metsässä olin ajelemassa sateen jälkeen. Maa näytti "vähän" märältä. Yhtäkkiä eturengas uppoaa kuraan ja tangon yli mahalteen maahan:D
pari viikkoa sitten ajattelin että eiköhän talvi jo loppunut ja vaihdoin kaupunkifillariin kesäkumekset eli sliksit alle, nastat laitoin varastoon. olikohan toisena sliksailupäivänä (tai oikeastaan yönä) kun saavuin erääseen kohtalokkaaseen mutkaan huomattavalla nopeudella, hurmoksellisesti kantaten kumin ankaraan pitoon luottaen. no, mutkassahan oli jäätä, fillari lähti alta ja kuski otti polvella maasta tukea. denimiin tuli varsin katu-uskottava reikä, polveen samoin, kuten myös toiseen sääreen. oikea rannekin hieman kipeytyi. seuraavana päivänä vaihdoin nastat takaisin ja jatkoin ajelua hieman hillitymmällä nopeudella.
Eilen työmatkalla vedin lipat.:o
Kaaduin viime syksynä kun ajoin loivaa pehmeä hiekkaista alamäkeä. Sitten jarrutin vähän etujarrulla ja eturengas upposi hiekkaan siitä sitten dirttipyörän tangon yli kädet edellä. 10 päivää kädet oli niin kipeet etten voinu tehä mitään enkä saanu käsiä suoritettuu. Siinä oli sitte kaatumisesta kaks viikkoo kaukoo ajamisesta:mad: Onneks nyt osaan varoo tommosii paikkoja ja pitää jarrukäden kevyeempänä:)
Viime kesänä lähellä Lissabonin lentokenttää vedin kyljelleni vesisateessa, kun yritin nousta liian loivassa kulmassa ajotieltä jalkakäytävälle (takapyörä liukui alta kanttaria myöten). Ei kalustovaurioita, mitä nyt hetken podin henkistä noloutta..
Äsken maastolenkillä ihan viime minuuteilla ajoin erittäin viattoman näköisen ojan yli. Matala, loivareunainen, jäätä pohjalla ehkä 30cm leveydeltä ja sen alla ei ollut vettä. No, siitä yli vaan. Eturengas jäälle, KRAK! läpi jään ja upposi pohjamutaan ja pyörä pysäsi kuin seinään. Minä en:o
Viimeisimmillä lumipolkuajeluilla on tullut muksahdeltua yleensä vähintään kerran. Tänään kolmesti, joista kaksi samassa polunmutkassa (kun vaan ei osaa:o)...
Tässä viimeviikolla ajelin kaverin mökille järvenselkää noin 5km (luikasta, ei nastoja) ja hyvinhän se meni, mutta kas, kaaduin 100m. ennen rantaa äkkinäisen ohjausliikkeen seurauksena. Eipä siinä sen kummempia, itselle ei käynyt mitään, eikä pyörälle, mutta kaverin elinikä piteni joitakin tunteja.
Sunnuntaina nobby teki taas tehtävänsä. Jäinen puunrunko vei eturenkaan alta kesken menon. :rolleyes:
Sveitsin suon puoleinen rinne persiillään alas. Ei pitänyt hermo ajaa eikä ajokengänpohja kävellä.
Kangasalla Pitkäjärven rantaan viiston laskiessa kaikki lipes alta noin metriä ennen tienlaitaa... Taisin nyrjäyttää vasemman etusormeni.
Eilen suksilla n. 40km/h vauhdissa yliluonnollisen jyrkässä kaarteessa. Sisäkaarteen suksi lähti urasta ja loppu on historiaa. 10m kylkimyyryn jälkeen kasasin itseni ja jatkoin matkaa toinen mono täynnä lunta.
Olisi pitänyt luottaa itsesuojeluvaistoon ja siirtyä pois siitä latu-uralta hyvissä ajoin... :rolleyes:
Tänään tuli vedetty kahdet lipat, edellisistä olikin jo reilusti toista vuotta.
Etupyörä päätti vaan lähteä lumisessa kelissä eri suuntaan kuin kuski.
Vähän tuntuu käsissä, muttei onneksi mitään vakavaa.
Mihinköhän se kolmas jäi, yleensä sananlaskunkin mukaan kaksi ilman kolmatta :D
Tänään 5 kertaa ja kerran ilmestyi isohko mänty keskelle ohjaamoa :eek: .Ei ollut helppo keli ei :p
Ojan yli loikatessa ilmalento sujui hyvin ja alastullessa vastapenkkaan lipsui ja siihen hankeen kyljelleen. Ja ilman villaria :cool:
Tänään kotimatkalla lipesin kyljelleni. Ei näköjään contin vertical kumeista ole talvirenkaiksi.:D
Eilen helsingin keskuspuistossa kevyt kaatuminen.
Tänään maanantaina töihin yrittäessäni tuli tehtyä aika huolellinen tonttiin meno.
Alamäessä (n. 30km/t) ajoradalta takas pyörätielle kesärenkain mustan jää yli l o i v a s t i. Viimenen ajatus oli, että tossa voi olla liukas... Pam - eturengas alta ja sitte mentiin. Ekana paikalle tullut kaveri kyseli, että mennäänkö Jorviin. Olin polven varassa ja totesin, että jostain tippuu verta.
Lähin kuitenkin kotio hoitaan henkisii (enimmäkseen) ja fyysisii vammoi... Housut hajos kunnolla, hanska repes, etujarruvaijeri poikki (etupää pyörähti ympäri). Kypärä ei ottanu asfalttiin vaan laskeuduin kämmenet ja leuka edellä. Sen verran nopeeta toiminta oli, etten ehtiny saada käsii kunnolla eteen (hyvä juttu kuitenkin ranteiden kannalta?). Leuka sipasi matkalla asfaltii, että sinnekin tuli vekkiä. Vuoti aika paljon. Nyt kunnossa, mutta ehkä tikkei ois kannattanu käydä ottaan. Hampaat kirskahti toisiaan vasten ikävästi. Leukaperissä tuntuu, ku joku ois vetässy lättyyn.
Polvi näytti tältä nyt illalla. Vähän alkaa kiristään:
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/...385791orig.jpg
Olinko ainoo aamujäällä lipannut? Ja niikupiti clousata tän kuukauen kilsat. ;-(
Mutta tuuri oli rutosti - ei tarvi vetää pillillä rautalankakehikon läpi.
Muuten oon sitä mieltä, että kypärissä vois olla semmonen kevyt kehikko suojaamassa just leukaa ja nenuu. Vrt. jenkkifutiskypärässä.