^onko mielestäsi autolla ok ajaa samalla tavalla punaisia päin ettei pysähdy turhaan? Jos ei niin miksi ei?
Printable View
^onko mielestäsi autolla ok ajaa samalla tavalla punaisia päin ettei pysähdy turhaan? Jos ei niin miksi ei?
Rakas lapsi, mistä olet saanut sellaisen käsitykseen että minusta "oli ok" ajaa kuten tein? Meinaatko että olin vain tunnustavinani tai että tunnustin "ironisesti" jotta saisin tehdä pilkkaa minulle töötänneestä autoilijasta, jolle me kaikki sitten voisimme yhdessä nauraa makiasti niin?
Minusta ajoradan punaisiin ei päde sama kuin suojatien/pyörätien jatkeen punaisiin, joissa minusta todella voi - tietyissä tilanteissa ja tietyin edellytyksin - "olla ok" ylittää ajorata painamatta nappia tai jäämättä odottamaan valon vaihtumista automaattisesti. Mutta kenties toisin kuin sinä, olen ihminen joka joskus tekee toisin kuin opettaa tai lankeaa siihen mistä varottaa tai minkä tuomitsee.
Nämä on just näitä mitä ei kannata tehdä koskaan. Pilaat maantiepyöräilijöiden mainetta eikä tuota saa koskaan enää tekemättömäksi. Nyt tuolla on siis luultavasti yksi autoilija lisää levittämässä tällaisia juttua.
Eipä tuollaiseen ole paljon enää mitään tehtävissä, paska on tuulettimessa, sillä selvä...
Viestisi sävy oli alusta asti, että minä nyt ajoin tietoisesti punaisia päin, mutta pikkumainen autoilija sieltä alkoi torvea soittelemaan. Teetkö muuten yleisemminkin asioita elämässä, jotka ei ole sinusta ok?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Fjalar, sinulla on yleisemminkin varsin voimakas taipumus lukea tekstiä niin kuin haluat ja tulkita sitä tavalla joka sinua miellyttää tai joka sopii tarkoituksiisi tai joka tarjoaa sinulle tilaisuuden saada foorumikirjoittelustasi niitä kicksejä joita siltä mitä ilmeisimmin haet. Siis silloinkin kun se vaatii sinulta jokseenkin täydellistä lukutaidottomuutta tai kerrassaan kummallista ymmärryskyvyn puutetta. Hyvin paljon siitä mitä foorumilla kirjoitat kertoo huomattavasti enemmän sinusta itsestäsi, siitä miten suhtaudut foorumikeskusteluun ja muihin foorumilaisiin kuin mistään muusta.
On vaikea välttyä ajattelemasta että sama pätee myös siihen miten suhtaudut maailmaan, asioihin noin yleensä ja muihin ihmisiin kuin kenties lähimmäisiisi, mutta ei siitä sen enempää, koska sinua ei minulle ole olemassa kuin palstapersoonana ja foorumihenkilönä ja koska sinä ihmisenä olet ja sinun elämäsi out there on täysin tämän keskustelun ulkopuolella. Ja ennen kaikkea tietysti siksi että vain idiootti kuvittelee voivansa päätellä ihmisestä juuri yhtäkäs mitään niin vähäiseltä pohjalta. Ja koska vain dorka kuvittelee voivansa fooruminimimerkkinä esittää kysymyksiä toisen ihmisen elämästä "yleisemminkin".
Ja tämä sitten jatkaa A.A.Milnen sarjaa ihan todellisessa elämässä. Huoh.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Joni Kani
--
Murphy elää!
Käsi ylös kuka ei ole koskaan ajanu punaisia päin a) pyörällä b) autolla? Ei nouse mun käsi. Pyörällä tulee ajettua ihan tietoisesti, autolla "vahingossa", eli vanhoilla. Ja tietysti luvan kanssa. Kuka tietää milloin voi ajaa autollakin punaisia päin, vaikka risteyksessä olisi muutakin liikennettä? Tai ainakaan siitä ei tule poliisi kirjoittelemaan mitään... tähän toki löytyy sitten joku lakitieteilijä pykälineen sanomaan, että ei saa eikä voi.
Kappas eräs sankari on siirtänyt aiheen taas keskustelijoista keskustelemiseen asian sijaan. No ei taaskaan yllättänyt.
Toki molemmilla, jopa poliisin ohjaamana.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Huomasin saman. Normiwttuilua tältä henkilöltä nämä "teetkö muuten yleisemminkin asioita elämässä, jotka ei ole sinusta ok?"Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
molemmilla ja pääsääntöisesti. Minun risteyksen ylittämisen määrittää muu liikennetilanne eivätkä mitkään pavlovilaiset majakat. Nih.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Malmin ässän valo-ohjatussa risteyksessä olen nähnyt taidonnäytteen, jossa spandex onnistui ajamaan punaista päin 2 kertaa. Tämä sankari ajoi Kirkonkyläntietä autotietä pitkin Malmin suuntaan. Syystien risteyksessä hälle paloi punainen. Hää painaa opastimen ohi ja siirtyy kelville, jossa loisti myös punainen. Siitäkin sitten läpi.
Ja kyllä minäkin viikonloppuaamujen fillarilenkeilläni joskus ajan punaista päin, jos risteys on tyhjä ja muita ei ole lähettyvillä. Lasten kanssa liikkuessani en koskaan.
Arkiaamuina kuudelta aamulla saatan sen ainoan reitin valo-ohjatun risteyksen ylittää punaisilla, kun kyseisessä paikassa näkyy satoja metrejä joka suuntaan ja jos autoa ei näy missään niin en jää odottelemaan valoa. En toki aina näin tee, varsinkin jos huomaan lapsia lähellä niin en lähde näyttämään huonoa esimerkkiä. Iltapäivällä sitten takaisintullessa odottelen aina kiltisti.
Tämä on nyt se minulta haluttu "ironinen" tunnustus törttöilystä liikenteessä.
Ajoin eilen en vain pysähtymättä vaan jopa kiihdyttäen pakollista pysähtymistä osoittavan merkin ohi. Paikka oli Bröbölentien ja Keravantien/Öljytien risteys. Valitettavasti paikalla ei ollut ainuttakaan autoilijaa jonka olisin voinut leimata pikkumaiseksi.
PS Tunnustan myös lapsellisuuteni: tunsin tietynlaista huvittuneisuutta enkä voi täysin poissulkea mahdollisuutta ettei toimintaani ensisijaisesti motivoinut meille spandekseille luonteenomainen keskarikiima.
Omatuntoni vaatii tekemään tunnustuksen. ;P
Vantaanjoen varressa Kuninkaantiellä on se sortumapaikka, jossa on ajoneuvolla ajo kielletty. Eilen(kin) pyöräilin siitä.
Pari kertaa itsekin on tullut mentyä siitä. Olen kyllä yrittänyt olla kovin stealth-moodissa, mutta silti. *Halveksivaa hyminää kolmannella*Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
^ Ilmoitan täten tehneeni saman rikoksen samassa paikassa. Jopa kolmeen kertaan. Vieläpä eniten halveksittavaa on tehdä samainen rikos pojan kanssa. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että osan matkasta talutimme pyöriä.
^joku Anonyymit Ajajat -kerho voisi olla hyvä ratkaisu tämän pahan tavan kitkemiseksi.
--
Murphy elää!
Senkin uhalla että minun tulkitaan tunnustavan törttöilyni vain tehdäkseni pilkkaa pikkumaisesta ja typerästä autoilijasta seuraavanlainen tapaus viikonlopun lenkiltä:
Tulin Rajamäeltä eli ajoin Rajamäentien vasemmalla puolella kulkevaa kelviä Nurmijärven kirkonkylän suuntaan. Kelvihän on ihan hyvä, mutta Urttilantien risteys on yksi niitä tavattoman rasittavia takavuosien liikennesuunnittelun kukkasia, jossa päätien kelvi tekee sivutien kohdalla ison koukkauksen ja kaiken lisäksi niin että kolmio risteävältä tieltä tuleville autoilijoille on vasta päätien reunassa. Toisin sanoen, pyöräilijästä tehdään toisen luokan kansalainen siinä missä päätiellä autoilevat ovat kuninkaallisia:cool:
Paikka Urttilantieltä tulevan autoilijan näkökulmasta.
Tulin siis oikealta. Vauhtia oli toisaalta juuri sen verran että tiesin pystyväni pysähtymään ajoissa, mutta toisaalta juuri sen verran kuin on silloin kun on tietävinään että liikenne on vähäistä eikä "sieltä kuitenkaan ketään tule", Muttei kuitenkaan tuhatta ja sataa koska heti ajoradan ylityksen jälkeen oli tiukahko käännös.
Tällä kertaa sieltä tulikin auto. Pysähdyin - tosin laittamatta jalkaa maahan - noin fillarin mitan ajoradan reunasta, katse suunnattuna sivulle auton suuntaan, mutta autoilija oli ilmeisesti yllättynyt ilmestymisestäni ja pitänyt vauhtiani ja/tai hahmoani sellaisena että hän oli varma siitä että "sieltä se spandex taas ajaa minä ensin -mentaliteetilla" ja hidasti hänkin pysähdyksiin asti.
Oli siis syntynyt varsin tavanomainen hetkellinen pattitilanne. Tällä kertaa ratkaisin sen niin että jatkoin ajoradan yli. Tällöin autoilija - joka ei ollut edes nytkäyttänyt autoaan uudestaan liikkeelle - tööttäsi torveaan perisuomalaiseen liikennepoliisityyliin.
Mutta joo: olisi pitänyt hidastaa aikaisemmin (koska tiesin ennestään missä kolmio seisoi) ja niin selvästi että jos vasemmalta sattuisi tulemaan auto, sen kuljettajalle olisi heti selvää että aion noudattaa väistämisvelvollisuuttani. Liikenteessä kun ei ole tärkeää ja oleellista vain se miten ajaa vaan se miten näyttää ajavan.
Ja ehkä olisi vain pitänyt viittoa hänet menemään ensin:cool:
^Olisi ollut parempi vaan jalkautua ja köpötellä tien yli. Ei olisi tullut paha mieli kenellekään.
On niin pitkä aika kun olen käynyt viimeksi isolla kirkolla jossa yksi sun toinen asia on muuttunut. Nyt oli asiaa fillarikellariin josta tosin myöhästyin sen 13 minuuttia :(. Ennen vanhaan Ruskeasuolta keskustaan päin Manskun itäisemmän puolen kelvi oli kaksisuuntainen. No, nyt köröttelin sitä kaikessa rauhassa kunnes Tullinpuomissa huomasin, että kappas vain, siitähän on tehty yksisuuntainen ja vieläpä menosuuntaani vastakkaiseen suuntaan.
No, vaihdoin tietysti siinä Tullinpuomin Shellin kohdalla oikealla puolelle. Jatkoin matkaani Tukholmankadun yli, josta eteeni liittyi sinkuloitsija. Vähän ennen Reijolankadun risteystä sinkula laittoi liinat kiinni ja minä porhalsin ohi jatkaakseni suoraan vain huomatakseni, että pyöräkaista ohjautuu Reijolankadulle. Siihen sitten jäin nolona sinkulamiehen eteen. Olipahan hieman 'minä ensin' fiilis.
Vielä tämän lisäksi, Sunnuntaina tytär oli yökylässä Klaukkalassa ja poljeskelimme kotiin kun Lahnuksen Shellin kohdalla takaa kuuluu selvä kuulutus 'vasemmalta ohi!'. Olen ollut olevinani tarkka, etten tuki väylää seureineni ja taas onnistuin epäonnistumaan.
Ei nyt oikein mene putkeen. Fillarikellarista myöhästymisen syystä ihan kiusalla ajoin pitemmän kautta kotiin. Ei edes tuntunut pahalta vaikka piti.
Vajaa kuukausi edellisestä joten onhan näitä taas kertynyt:
(1) Hiekka- tai paremminkin ulkoilutielenkki. Gravelosuus päättyi sellaiselle vähän isommalle lähiökadulle eli asuntoalueen läpikulkevalle päätielle, jonka molemmin puolin kulkee kelvi. Tai siis luulin että kulkee kuten yleensä kulkee vaan luulin väärin, sillä kelvi kulki vain toisella puolella.
Koska aikomukseni oli jatkaa toiselle gravelosuudelle tällä puolen katua, en yksinkertaisesti viitsinyt siirtyä toiselle puolelle parin-kolmensadan metrin matkaa varten, vaikka käännyttyäni jalkakäytävälle ehdin toki huomata asiasta kertovan liikennemerkin. Jos olisin puolustellut asiaa itselleni, olisin selittänyt ettei jalkakäytävä ollut liian kapea kelviksi ja ettei lapsia, koiria, lastenvaunuja työntäviä puhelintaan tuijottavia nuoria äitejä eikä muitakaan kulkijoita ollut liikkeellä.
Yksi vastaantulija sentään oli: vanhempi sauvakävelevä mies, joka heti minut nähtyään alkoi heiluttaa käsiään ja niiden jatkeena olevia sauvojaan. Ohjasin aivan reunaan - kuten olisin tehnyt joka tapauksessa - mutten piitannut hänestä sen kummemmin. Kohdalle ehdittyäni hän oikein huusi "Tämä on jalkakäytävä!" ja oli tietysti täysin oikeassa.
Olisin aivan hyvin voinut siirtyä kelville ja sitten takaisin. Tai spandexina ajoradalle. En olisi joutunut odottamaan sekuntiakaan, koska autoliikennettä ei silloin ollut. Ja vaikka olen spandex, menossa ei ollut segmentti eikä lenkkikeskari olisi pudonnut kymmenystäkään...
(2) Maantielenkki, jolla tulin T-risteykseen stopmerkin suunnasta. Vasemmalta oli tulossa kaksi autoa, joiden editse olisin kyllä ehtinyt mutta pysähdyin niin kuin pitääkin (sillä maantiefillarikin on ajoneuvo jota tässä tapauksessa koskevat samat säännöt kuin autojakin) ja laitoin vasemman jalan maahan jotta myös näyttäisin siltä että olen pysähtynyt (enkä siltä että saattaisin koska tahansa syöksähtää liikkeelle).
Nyt autoista ensimmäinen kuitenkin hidasti melkeinpä pysähdyksiin. Risteykseen ehti samalla oikealta kolmaskin, vasemmalle kääntymässä oleva auto ja hetken ajan kaikki käytännössä seisoivat. Vasta tässä vaiheessa tajusin että olin ajanut liian pitkälle eli olin pysähtynyt niin että takapyöräni oli sen tiehen maalatun viivan kohdalla. Tämä ei ollut minulle edes ensimmäinen kerta; jostain kumman syystä ajan ikään kuin riittäisi että pysähdyn ennen ajorataa.
(3) Eilisellä hiekkatielenkillä tulin vasemmalle kaartuvaan alamäkeen ja olin joko tuulisen sään jollain tapaa tyhmentämä, hyvän flown viemä tai vain jo liian lähellä kotia ja liian monta kertaa ajetussa paikassa. Joka tapauksessa leikkasin sisemmälle sen verran että olin kiistatta vastaantulijoiden puolella, vaikka näin ja tiesinkin vallan hyvin että siinä on pieni näkökatve - ja että vastaantulijallakin voi vastamäestä huolimatta olla vauhtia sillä paikka on eräänlainen notkelma johon tullaan molemmista suunnista alamäkeä.
Nyt siis vastaan todella tuli toinen gravelfillaristi, sellainen ilmeisen hyväkuntoinen tai siis minua selvästi kovempi kuski joka vieläpä taisi ajaa niin sanotusti töppyrän vähän reippaammin. Ajolinjamme olivat siis sellaiset että yhteentörmäys ei olisi ollut kovin monen sekunnin päässä ja tunnustan että minulta pääsi sellainen spontaani puolittaista säikähdystä ilmaiseva huudahdus.
No, hän korjasi ajolinjaansa ihan pikkaisen oikealle ja minä reippaasti eli niin paljon kuin pystyin ja ehdin omalle oikealleni, joten "mitään ei tapahtunut", mutta aivan s-nan typerästi ja vastuuntunnottomasti olin silti ajanut! Miten helkkarin pöllö sitä voikaan olla! Tai miten vanhempi fillaristi joka pitää kunnia-asianaan että pysyy oikealla alikuluissa ja mutkissa joissa näkyvyys on heikko ja joka ei mitenkään karta hidastamista silloin kun se varmuuden vuoksi on tarpeen sitten yhtäkkiä on kuin joku...hybridikuntoilija joka ei ymmärrä ettei ole yksin liikenteessä ulkoiluteilläkään!
Jos alkaa liikaa seuraa toisten törttöilyä niin siinä voi itse aiheuttaa jotain myöskin. Pahoittelut Kaivopuiston hoodeilla vastaantulijalle, kun oma ajolinja lipesikin sinun linjalle. Oisit huutanut vaan, mun moka.
Ajoin neljääkymppiä 30 km/h alueella. No, ei se ollut törttöilyä, mutta seuraava oli täysin tarpeetonta ja kaikkia typeriä ennakkoluuloja ja kielteisiä käsityksiä spandex-fillareista vahvistavaa.
Ollaan esikaupunkialueella tai oikeastaan lähiössä. Semmoinen kokoojakatu, jolla bussitkin kulkevat. Edessä bussi on juuri tullut pysäkille eikä sen takana ollut henkilöauto pääse sen ohitse keskikorokkeiden takia. En tiedä, mikä minuun meni, mutta en malta pysähtyä vaan kiihdytän vastaantulevien kaistalle ja heitän bussin ohi!
Kaistalla ei ole vastaantulijoita, kukaan ei ole ylittämässä suojatietä ja olen ajanut suoran päähän ja kääntynyt oikealle ennen kuin pysäkiltä lähtenyt bussi on ehtinyt perään. En siis aiheuttanut vaaratilannetta enkä edes haitannut ketään, mutta epäilemättä joku - henkilöautossa tai bussissa - suoritukseni eikä suonut siille kaunista ajatusta tai ihaillut miten kevyesti maantiepyörä kulkeekaan tai miten sulavasti fillaristi polkimia pyörittää.
Ja mitä tempullani voitin? Olisihan minulla ollut aikaa seisoa se puolisen minuuttia, ei ollut kyse edes halusta päästä sateesta pois viivytyksettä (koska ei satanut) eikä ollut valottomana kiire kotiin ennen kuin tulee pimeä (koska oltiin vasta alkuillasta).