Printable View
Polun poikki oli 45 asteen kulmassa puunrunko nurin ja minäpä siitä hypyllä yli - luisk ja kompsnurin. Tutkaisin sitä puunrunkoa ja havaitsin että senpä oli koirat ruikkineet jäähän ja siitähän se takarengas sitten lipsui.
Mää kostan ja käyn koiran kanssa iltakävelyllä pi**imä**ä sen rungon sulax. prk.
Vanhankaupunginselkä - KOLME kertaa. :eek:
Onneksi oli pehmeitä kaatumisia.
Itseäni saan syyttää, mitäs lähden kesägumeksilla ylittämään merenlahtea.
Selällä jää on jäätynyt laineiksi ja jos pyörällä surffaa tuollaista lainetta, on ympäri heti.
Ajoinpa sitten itsekin Laajalahden yli töistä kotiin kun se säästää minulta noin kaksi kilometriä. Aikaa tosin meni viisi minuuttia kauemmin kuin tietä pitkin. Liikaa lunta jäällä että olisi pystynyt kunnolla tykittämään. Täysjousto siellä olisi pitänyt olla, krossari hakkasi kädet mustelmille vaikken ajanut jäällä kuin seitsemän kilsaa. En kuitenkaan kaatunut.
Aiheesta: pari viikkoa sitten umpituubassa baarista kotiin tullessa. Nousin polkimille seisomaan kun havaitsin kulkureitillä kinoksen jonka läpi piti ajaa. Pyörä jumittui sinne kinokseen ja otin, yhä seisten, väärän puolen jalan ensin irti klossista. En sitten yllättäen siinä asennossa saanut toista puolta ajoissa irti.
Onneksi jumala suojelee hulluja ja humalaisia, joten ei sattunut.
Sekä eilen että tänään.
Eilen klassinen kaatuminen: Ratikkakisko oli hautautunut lumen alle. Minusta ne, jotka haluavat raideliikennettä kaupunkiin ovat vielä henkisesti riippuvaisia ajasta, jolloin kulkivat lättähatuilla maaseudulla.
Tänään: Sohjo teki pyörästä ihan jarruttoman ja puistokäytävä Träskändan kartanopuutarhassa Espoossa teki hiukan liian jyrkän kurvin. Vetäisin lumihankeen.
Yllättäen tänään ihan tiellä kun rospuutto oli niin paha. Rengas vain hulahti sohjon läpi johonkin ihmeelliseen routakuoppaan.
Tänään sattui vanhuksille tyypillinen lonkkakaatuminen, kun kesäkumien pito katosi "yllättäen" vähän sivulle viettävällä jääpinnalla. Mikä tärkeintä pyörään ei tullut vaurioita:D (eikä mustelmaa lukuunottamatta itsellekään, koska silminnäkijöitä ei ollut).
Hitto taas se sattui, onneksi ei silminnäkijöitä oli tuo senverta nolo kaatuminen taas kerran.
Polulle kääntäessä lähti eturengas alta ja oikealle kaatuessa ei ehtinyt edes poljinta irrottaa. Oli kyllä saakelin liukasta paikoin kesäkumeilla maasturilla tuolla maastossa. No onneksi ei mitään vahinkoja sattunut, mitä nyt polvi vähän kipeänä iskusta. :o
Syksyllä lokakuussa Kuhankuonon retkeilyalueen pitkospuilla OTB ja tietysti naamalleen suohon! :D
Piti pirulainen kolme kertaa kaatua putkeen kun yritin keulia lukkopolkimilla, ei se oikeen sit onnistunut, tuloksena oli iso mustelma nilkassa ja takarapski poikki :o
Pikasilmäys vastauksiin ja lukkopolkimet aika.... Pyörällä ei nyt hetkeen ympäri ole menty, mutta lensin selälleni märän hissin lattialle. Lunta tuotu kengissä. Aika paha tärsky.
Tänään kaaduin Ylöjärven Osuuspankin pihassa kyljelleni rullatuoliluiskaan kun Lookin klossi jäi pyörimään yhden ruuvin varaan kengänpohjaan eikä siis irronnut polkimesta jalkaa vääntämällä.. Nää on niitä tähtihetkiä. :o
On tästä aikaa, mutta: Ajelin n. 30 cm leveää polkua 30km/h ja eturengas meni polulta vähän sivuun ja siitä sitte tangon yli ja lensin varmaan semmoset 5m kuin teräsmies:D ja siitä sitte kyynärvarrella vastaan, säikähdys, mutta ei onneksi sattunu pahasti kun oli niin pehmeää lunta ne polunvarret, olihan se hauskan tuntoista! Tuntu kuin ois lentäny tangon yli hidastetusti:rolleyes:
Maanantaina:
Rengas kiilautui kaukolämpörakennustyömaan luiskien väliin ja tangon yli routaiselle sepelille. V%¤&%/# ja sattui niin pirusti. Teki mieli vaan huutaaaa
Ensimmäinen mäkivetotreeni mielessä. Lämmitellen pikku hiekkatien nyppylä isolla vaihteella vääntäen. Seisaaltaan. Täysillä tietenkin. Kronks-Pang-tumps-tumps-kraaps. Luulin että nyt sattui Juhaa leukaan, kun huomasin makaavani kesken mäkivetoa maassa kyljelläni. Löin polven poikkiputkeen pang perseen johonkin kovaan tumps ja sitten vielä kynsin polvella ja kyynärpäällä hiekkaa sen mitä vauhtia oli. Aluksi sattui kovin, mutta ihmeekseni olin suunnilleen ehjä. Polvi jäykkä mutta muut vammat lähinnä henkisiä. Syynä onnettomuuteen vuosimallin 94 varusteet :-). Vanhaa ei saa kiusata.
Viime viikonloppuna uusilla lukkopolkimilla se tavallinen: hidastin vauhtia, pysähdyin, ja kaaduin hissukseen kyljelleni.
Kaaduin kyljelleni asfaltille eilen kun esittelin velipojalle track standia fiksillä :D
Poljin pitkin pellonlaitaa kun etupöörä putos pehmeän kynnöksen puolelle, yritin nostaa keulaa takaisin kovalle polulle mut ei onstuna ==> muks. Kyllä se 18cm vaan on yllättävän iso mitta :D :D
Kaaduin syksyllä 2006 polkiessani kovaa vauhtia alas Neulamäkeä Kuopiossa. Oli aamu ja olin vähän myöhässä töistä, joten kiirettä siis piti. Lähdin ohittamaan edessä polkevaa rouvaa, kun tämä samantien lähti ohittamaan hänen edessään ajavaa, jolloin ajauduin pyörätien vasempaan reunaan. Vauhtia oli niin paljon, että tiesin heti, että nyt ei pysy enää tiellä ja niin ajauduinkin ulos tieltä mikroautoradanristeyksen kohdalla. Pyörän eturengas tökkäsi monttuun ja lensin sarvien yli asfalttiin. Ilman kypärää kun olin, niin pyrin suojaamaan päätäni ja otin iskun vastaan oikealla kädelläni, johon sattuikin pahasti. Polveen tuli asfaltti-ihottumaa ja pieni naarmu poskipäähän. Mutta ei siis onneksi pahaa iskua päähän.
Siinä kömmin istualleen ja huomasin käteen sattuvan pirusti. Ohi kävelevä opiskelijatyttönen tuli hätiin ja alkoi nostamaan pyörääni ojasta. Totesin hänelle, että ei sen pyörän nyt niin väliä, mutta soita ambulanssi. Pelkäsin ihan tosissaan, että oikea käteni olisi ihan kunnolla rikki ja oikeakätisenä se oli kauhea ajatus. Kyllä siinä manasin, että pitää sitä olla tyhmä, kun ottaa moisen riskin ja ajaa tuhatta ja sataa vilkkaasti liikennöityä mäkeä alas. No ambulanssi saapui pian paikalle ja ensihoitajat nostivat minut pyörätuoliin ja sisälle ambulanssiin. KYS:sillä epäilivät aluksi olkapään olevan pois paikoiltaan ja meinasivat jo alkaa sitä kiskomaan paikoilleen, mutta päättivät kuitenkin ensin ottaa röntgenkuvat. Selvisi, että oikean olkavarren kaulassa oli murtuma. Hyvä, että eivät alkaneet kiskomaan ;) Hoito oli yksinkertainen: kipulääkkeitä ja käsi roikkumaan ranteesta kaulaan, ei kipsiä. Painovoima kuulema vetää murtuman oikeaan asentoon. Kuusi viikkoa sairaslomaa ja kolme seurantaröntgenkuvausta. Hyvin parani.
Pyörä oli Insera Travelette 28" retkipyörä. Olin vasta sen hankkinut syksyllä 2005. Pyörä oli jotenkin lentänyt sarviensa yli ympäri, sillä satula oli kärsinyt ja sen kiskot olivat vääntyneet. Samoin tavarateline oli saanut iskun ja vääntynyt. Muuten pyörä oli hyvässä kunnossa eli selvisin hankkimalla vain uuden satulan. Ja pyöräilykypärän, johon nyt koetan totutella.
Toissapäivänä ekalla kevään maastolenkillä otb:t. Laskin mäkeä vauhdikkaasti ja mäen alla oli pehmeää jäätä ja sohjoa. Etupyörä tökkäsi ja sitten mentiin. Muistan vain ajatelleeni ilmassa, että en ota kädellä vastaan jotta solisluu ei katkea. Sattui pirusti polveen, mutta vain vähän ihottumaa tuli. Yöllä nukuin levottomasti. Tärähdyksessä keho menee jonkinlaiseen epätasapainotilaan ja unikin on ainakin mulla aina kaatumisen jälkeen ollut levotonta. Olen kyllä kai vähän herkkis.:(
Tuossa illasta kävin pyörittelemässä Killin kaivin-reittiä isolla rieskalla.
Just sitten siinä tiukimmassa mutkassa eturengas solahti alta. No höyläsin siinä ensin kengällä enimmät vauhdit pois, jonka jälkeen jatkoin vauhdin hidastamista persauksella. Kamppeet keräiltyäni kuulen eturenkaan pihisevän iloisesti: tutkiskelin rengasta tarkemmin ja metallinlastuhan sieltä löytyi.
Harmittaa tuo nahkan rullaaminen. Materiaalivahingot jäivät sisäkumeeseen ja naarmuuntuneeseen kenkään+polkimeen.
Tänään pari sataa metriä ennen Pirttimäen munkkikahveja. Tuli kantattua liikaa pehmessä hiekassa ja renkaat lähti alta. Oli vissiin jotenki "näyttävää" kun ulkoilijapariskunta puisteli päätään... Pari verinaarmua sääreen ja kyynärvarteen, munkkikahvit löhdutti.
Eilen polkaisin pikkudroppiin mennessä vähän vauhtia että sain keulan pudotusta varten ylös.
Nousihan se juu ja sit mentiin takakautta ympäri, pamskis:D Onneks oli kunnon pehmeä kanervikko, selvis hihittelemällä. Ja heti perään sama uudestaan ilman muksautusta ettei jääny rimakauhua.
klassisesti n. 2 km/h vauhdissa jalat lukkiksissa kiinni kyljelleen pusikkoon. sain toisella kädellä napattua läheisestä puusta kiinni, hidasti hieman. ei vaurioita.
Lauantaina vuoden ensimmäinen tyylipuhdas OTB pehmeään näreikköön pienen virhearvion tuloksena.
Tänään hieman vastaava tilanne. Ajoin justiinsa tuollaista kävelyvauhtia hiekkatiellä, josta aloin kääntyä vasemmalle erään vanhan komean kartanorakennuksen pihaan. Kääntymiskohdassa olikin kasa pehmeää sepeliä ja vauhti pysähtyi kuin seinään. En ennättänyt ottaa jalkoja pois lukoista, seurauksena kaaduin viereiseen puskaan. Homma olisi muuten ok, mutta hybridin sarven päädyn nousukahva jymäytti aikas kovaa vasemaan kylkeen. On nyt hellänä ja naarmuilla. Polarin sykevyö teki ne naarmut. Saas nähdä onko huomenna asiaa maantielenkille:(:mad:. Tästäpä opin, että piha-alueille mennessäni irrotan aina jalat lukoista jo valmiiksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti 906
Eilen levanevalla, kurjenkierroksella pitkospuitapitkin ajelin ja pitkospuiden päässä jo tarkastelin alkavaa polkua ja en sit katsonut yhtään pitkospuita, eturengas puiden väliin ja ilmeisesti aikamoisella aitahyppääjä asennolla tangonyli ja muutama kolme juoksuaskelta eteenpäin :eek:
mitään vahingoa ei tullut mutta naureskelin kyllä aika makeasti..
Eilen jyrkässä ylämäessä, vauhti lähes nolla, ja eturenkaan alta lähti iso pyöreä kivi, ja ei muuta ku nurin. Tänään menin laskuissa sekasin, kun lähdin hortoilemaan serenan-petikon välisessä maastossa sinne tänne. Löysin jonkun montun, missä oli kiva huidella kun kukaan ei ollu kattomassa, ja vähän väliä sain eturenkaan jumiin, ja taas mentiin. Kivaa oli:D
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mutanaama
Kännispäissään kuitenkin :D
Eilen tuli kaaduttua kivikkoon, kun yritin ottaa kädellä tukea yhdestä puunrugosta, joka sitten pettikin alta... Nyt on sitten polvi turvoksissa. :(
Juhannuspäivänä metsäautotiellä OTB. Harvinaisen nolo tapaus. Olin vaimon kanssa ensimmäisellä yhteisellä maastolenkillä. Takana oli n. tunti vaihtelevaa maastoa: latupohjaa, helppoa xc-polkua, lyhyt pätkä kivikkoa ja suota. Siihen mennessä vastaantulijoita oli tasan nolla.
Ajelimme toiseksi viimeistä siirtymää hiekkatiellä ja juttelimme niitä näitä. Vaimo ajoi tien oikeaa reunaa ja minä keskellä. Seuraavasta t-risteyksestä oli tarkoitus kääntyä vasemmalle. Juuri risteyksessä vasemmalta puskan kääntyi meidän suuntaan auto: refleksinomaisesti käsi (etu)jarrulle ja tangon yli soratielle. Autolla ei ollut vauhtia juuri mitään ja pahemmalta vaaratilanteelta vältyttiin. Itse asiassa olisin ajolinjani pitämällä ohittanut auton, mutta minkäs teet kun moinen selkäytimestä tulee.
Vikaa ei ollut kuin minussa: ajoin liian ajatuksissa ja varomattomasti. Olin kerta kaikkiaan niin turtunut enkä odottanut vastaantulijoita. Kaupungissa ja oikeilla poluilla tulee ajettua lujempaa ja pienemmällä marginaalilla, mutta silloin on koko ajan hereillä.
Kalustovahinkoja ei onneksi tullut. Itselleni tuli mustelma pohkeen ja pieni naarmu kyynärpäähän. Henkiset kolhut sitäkin kovemmat. Kaikista säikähtänein tilanteessa taisi kuitenkin olla vastaantulleen auton vänkärin paikalla istunut vanhempi rouva... :p
So, let's be careful out there!