jos enkku taipuu niin väsymisestä ja hapesta, jossa mulla eri näkemys eli sydämen iskutilavuus olisi se rajoittava : (PDF) Models to Explain Fatigue during Prolonged Endurance Cycling (researchgate.net)
ja ms010000070p (unm.edu)
Printable View
jos enkku taipuu niin väsymisestä ja hapesta, jossa mulla eri näkemys eli sydämen iskutilavuus olisi se rajoittava : (PDF) Models to Explain Fatigue during Prolonged Endurance Cycling (researchgate.net)
ja ms010000070p (unm.edu)
Juu sydämen iskutilavuus yhdessä iskutaajuuden kanssa vaikuttaa virtaavan veren määrään ja sitä kautta hapen kuljetukseen. Iskutilavuutta voi kehittää mutta iskutaajuus on enemmän synnynnäinen ominaisuus. Keuhkojen kyky sitoa happea ilmasta ei mun mielestä ole kovin merkittävä tekijä jos ei ole mitään astma yms. keuhkoihin liittyviä sairauksia. Rasitusastma hengityselimissä voi olla rajoittava tekijä siten että synnynnäistä kapasiteettia saada kokonaan käyttöön.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Alhainen leposykekin kertoo sydämen tilasta. Jos sydän lyö vaikka 40-50 krt/min se kertoo että yhden iskun tilavuus on hyvä verrattuna vaikka sellaiseen jolla leposyke 70-80 krt/min.
Keuhkojen ilmanvirtaukseen ja hapen sisäänottoon vaikuttaa sisäänhengityksen osalta ensisijaisesti hengitysteitä ja -elimiä ympäröivien sisäänottolihaksien toiminta, uloshengitykseen eli hiilidioksidin poistumiseen enemmän hengitysteiden mekaniikka kuin lihasten toiminta. Terveellä ihmisellä keuhkoissa on jopa ylikapasiteettia.
Mun mielestä heikoin lenkki ihmisessä sen mielen jälkeen on lihasten kyky vastaanottaa ja käyttää happea energiantuotantoon johon voidaan sopivan matalatehoisella peruskestävyysharjoittelulla parhaiten vaikuttaa eli mitokondrioiden määrään, hiusverisuoniston tiheyteen ja rasva-aineenvaihduntaan. Aivan sama onko huippu-urhelija vai aloitteleva liikkuja. Sydän kehittyy sitten paremmin kovempitehoisella harjoittelulla jossa syke ja iskutilavuus nousee mutta edelleen lisääntynyt veren virtaus edellyttää sitä että lihakset kykenee käyttämään enemmän ja paremmin veren kuljettamaa happea energiantuotantoon. Sydän ikäänkuin vastaa lisääntyneeseen hapen kysyntään lihaksissa. Terveellä ihmisellä keuhkoissa on ihan riittävästi kapasiteettia hapen sisäänottamiseen ulkoilmasta.
Kestävyysharjoitelleilla yksilöillä lihaksen kyky käyttää happea ylittää huomattavasti elimistön kyvyn toimittaa happea lihaksille. Hapenottokykyä harjoitelleilla yksilöillä rajoittavat ensisijaisesti 1) sydämen kyky pumpata verta, 2) veren kyky kuljettaa happea ja 3) hiusverisuoniverkoston tiheys työskentelevien lihasten ympärillä. Erittäin hyväkuntoisilla kestävyysurheilijoilla voi sitten keuhkotkin olla jo rajoittava tekijä kun muut osat ovat niin hyvin adaptoituneita.
Väsymystä sitten puolestaan aiheuttavat monenlaiset tekijät. Kun työskennelleen lähellä maksimaalisen hapenottokyvyn tasoa (kriittisen tehon/toisen ventilaatio-/laktaattikynnyksen yläpuolella) korostuu lihastason väsymys. Kun aineenvaihdunta kiihtyy sille tasolle, että anaerobinen aineenvaihdunta selvästi kiihtyy alkaa lihaksissa kertymään tämän sivutuotteena vety-ioneita ja inorgaanista fosfaattia ja samalla kreatiinifosfaatti varastot lähtevät hupenemaan. Isossa kuvassa havaitaan mm. hapenkulutuksen nousu yksilön maksimitasolle. Yksinkertaistetusti voi ajatella, että lihakset väsyvät, koska sinne ei toimiteta riittävästi happea.
Kun siirrytään kynnyksen alapuolelle pidempiin suorituksiin lisätään perifeerisiin väsymystekijöihin myös lihasglykogeenivarastojen hupeneminen ja keskeistasolla kehon ydinlämpötilan nouseminen. Peruskestävyysalueella astuu sitten keskeisellä tasolla myös aivot mukaan kuvaan.
KIHU ihan hyvä ja aika tuore artikkeli (Rusko, Peltonen) liittyen kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä rajoittaviin tekijöihin:
Kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä rajoittavat tekijät ja niiden harjoittelu kestävyysurheilijoilla
https://kihuenergia.kihu.fi/tuotosti...el61_77216.pdf
Artikkelin lopusta yhteenveto:
Lainaus:
1) Kestävyyssuorituskykyä ja sen kehittymistä ei rajoita pelkästään VO2max ja COmax, vaan myös
useat lihasten voimantuottoon, energiantuottoon ja eri toimintojen säätelyyn liittyvät tekijät.
Myös maitohapon tuotannon kiihtymiseen vaikuttavat verenvirtauksen ja hapen saannin lisäksi
useat lihaskudoksen sisäiset ominaisuudet ja niiden säätelyyn liittyvät tekijät.
2) Kestävyysurheilijan voimaharjoittelua voidaan kehittää lisäämällä systemaattisesti ja progres-
siivisesti voimaharjoituskertoja ja/tai ottamalla käyttöön uusia kestävän nopeusvoiman harjoituk-
sia ja lajispesifisiä voimakestävyysharjoituksia, joilla lihasten perifeerisiä voimantuottoon, energi-
antuottoon, hiilidioksidin ja happamuuden säätelyyn, lihaskudoksen happivarastojen ja hapen dif-
fuusioon sekä näiden toimintojen säätelyyn liittyviä tekijöitä voidaan kehittää.
3) Voimakestävyys- ja nopeusvoima-ominaisuuksien kehittyminen parantaa kestävyyssuoritusky-
kyä ja edellytyksiä tehdä vaativia kestävyyttä ja maksimaalista hapenottoa kehittäviä harjoituksia,
joita myös pitäisi tehdä systemaattisesti ja progressiivisesti.
4) Harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi on tehtävä sellaisia overload-harjoituksia, jotka järkyt-
tävät homeostaasia, mikä on sitä vaikeampaa, mitä hyväkuntoisempi urheilija on.
5) Kestävyyssuorituskyvyn tasaantuessa voidaan jatkokehitystä saada myös tekemällä ns. over-
reaching-kestävyysjaksoja, joissa tehdään runsaasti kovatehoisia kestävyysharjoituksia.
6) Progressiivisuuden varmistamiseksi harjoittelua on seurattava toistomääriä, harjoitusnopeuk-
sia, askel-/liukupituuksia ja aikakokeita kirjaamalla ja niitä systemaattisesti seuraamalla.
7) Kehittäviä harjoituksia lisättäessä/tehtäessä, on koko ajan pidettävä tasapaino palautumisky-
kyä lisäävien harjoitusten kanssa (pitkäkestoiset PK- ja lyhytkestoiset rauhalliset palauttavat har-
joitukset ja lepopäivät).
Neuvoja kaivataan, leikkauksen, anemian ja sairastelun jälkeen on käynyt seuraavasti. W/BPM on tippunut n. 1,6 uskomattomalle tasolle n. 0,8. Täysi farssi siis. En kehtaa enää ajaa maantietä, kun lähemmäs sata wattia kadonnut peruskunnosta.
Olen ajellut kevyttä n. 115 sykkeellä 1-2h, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Uusi tehomittari odottaa asentamista, mutta tällä hetkellä tuntuu täysin turhalta, kun taso on täysin romahtanut.
Ikävä tilanne, mutta hyvä kun pääset ajamaan kevyesti. Ei tuossa auta muu kuin antaa kropalle aikaa sopeutua. Kevyttä ajoa progressiivisesti määrää ja kuormaa lisäten niin kauan, että keho toimii taas normaalisti. Fysiologiset muutokset tapahtuvat yleensä tosi hitaasti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pulimonni
Luulen etteivät kestävyysurheilun perusteet tässä nyt auta, tarvitaan (a) harjoitusohjeima, (b) uskoa sen toimivuuteen ja (c) aikaa.
Minä en ole riittävän perehtynyt perusteisiin, mutta riittävän fiksu ymmärtämään ettei minulla ole valmentajan pätevyyttä, joten...
...esitän vain pari kysymystä:
(1) Miksi juuri 115 bpm?
(2) Montako harjoitusta viikossa?
(3) Millä rytmillä on menty ja kuinka kauan on ehditty treenata?
(4) Paljonko on aikaa ja halua treenata (a) viikossa ja (b) pisimmillään jonain päivänä?
PS Joitain sängynpohjalta takaisin maratonkuntoon -tapauksia olen joskus seurannut ja vaikutelma oli että onnistumisen edellytykset olivat (1) harjoitustiheys eli joka päivä jotakin, (2) palautumisen vaatimusten huomioonottaminen eli joka toinen päivä oli helppo ja lyhyt, (3) viikossa yksi todella pitkä mutta matalatehoinen harjoitus (ja kernaasti yksi todella matalatehoinen mutta pitkä harjoitus) ja (4) luja usko että vaikka viikot kuluvat, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, niin yhtenä päivänä huomaa että on harpattu jättiaskel eteenpäin - ja että miltei heti perään tulee toinen jne.
Yksinkertaisimmillaan viikko voisi siis olla 1-2-1-2-1-1 ja 4 -> 6 h.
Sen milloin voisi ja kannattaisi taas ruveta tekemään jonkinlaisia vetoja tulee melko varmasti huomaamaan jo siitä että harjoituksen lopussa vauhti rupeaa kiihtymään ja tekee mieli painaa pikku pätkä vähän kovempaa - ja sen saa toki tehdäkin!
Vastauksia:
1) 115 syke on noin 60% maksimista.
2) treeniä toukokuun lopulta, hyötyliikuntaa jne kuitenkin koko aika.
3) joka päivä tulee jotain liikuntaa, mutta 3-4 krt tällä hetkellä viikossa kevyttä liikuntaa.
4) maksimi arkisin 2-3h, viikonloppuisin ei mitään rajoituksia.
Kai tässä pitää Firlen ohjeiden mukaan rakentaa viikko-ohjelma. Lähtökohtana voisi olla 4 krt viikko. Yksi sali, kaksi n. 1h pyörätreeniä syke n. 125-130 ja yksi pitkä n. 115-120 sykkeellä.
Mulla on periaatteessa sama tilanne. Kunto on usean peräkkäisen loukkaantumisen jälkeen huonompi, mitä koskaan aiemmin fillaroinnin aloittamisen jälkeen. Kynnyksistä puuttuu 60-70w.
Oikotietähän tässä kohtaa ei ole. Intervalleja ei kannata edes ajatella, ennenkuin kondis on parantunut ja veri virtaa. Itse en kylläkään oikein jaksa mitään täsmällistä plaania, ennenkuin se kunto on jollain järkevällä tasolla.
Ajaa vaan ja yrittää pitää ilon tekemisessä. Tiedän noin suunnilleen aerobisen kynnyssykkeen ja koetan pitää pk-lenkit alle tuossa. Alkuun syke alkoi karkaamaan jo vajaan tunnin ajon jälkeen, nyt pääsee jo pidemmälle. Eli lenkkien pituus täytyy olla alussa lyhyt.
Ctl:n laskentametodi mielestäni vähän sakkaa. Tuo ei ota lainkaan huomioon useiden vuosien pohjia. Formi siis painuu huolella pakkaselle, vaikka koettaa ajaa varovasti. Olen yrittänyt seurata enemmän rampratea.
Mutta täytyy ajatella positiivisesti. Ei muuten tule jalat kipeäksi ajamisesta, kun syke nousee pilviin jo kevyestä rullaamisesta :) Niin ja nyt on hyvää aikaa keskittyä tenavan kanssa ajamiseen. Kaikki tunnit lasketaan treeniksi.
Pitkä ja matalatehoisen toimintaan kyllä uskon. Alkuun vaan liki kaikki teho on suht kovaa, jos kondis on laskenut noin alas, mitä pulimonnilla.
Mulla pyörä onneksi vielä kulkee, mutta murtuman pieni kipu rajoittaa vielä aikaa maantiellä.
Kahden keinolonkan kokemuksella: menee noin vuosi että kokonaan palautunut. kyse ei ole pelkästään centraalisesta eli sydän, keuhko jne puolesta, vaan leikkaus sotkee aina lihashermojärjestelmän. Siihen kun lisätään se, että leikkauksen tarve on yleensä johtanut jo kropan epätasapainoon aiemmin, niin yhtälö on valmis. Eli malttia. Toispuolinen leikkauksen tarve on varmasti johtanut ns puolieroihin ja ne kantsii hoitaa pois. oli sitten kyse voimasta, liikkuvuudesta tai muusta. tsemppiä kaikille toipujille.
Mutta on tilanteessa jotain hienoa ja hyödynnettävääkin: kaikki tekeminen on hyväksi eikä matalatehoista treeniä (jota ei ehkä muuten voisi edes ajatella tekevänsä) tarvitse ylenkatsoa. Sitä ei yksinkertaisesti voi tulla liikaa - kunhan vain hyväksyy että se todella tarkoittaa sitä että lopussa on oikeastaan pirteämpi kuin alussa (ja jos valmentaja käskisi tekemään saman lenkin uudelleen heti perään, ei ensimmäisenä tulisi mieleen vaihtaa valmentajaa).
Sauvakävely - ihan vain esimerkiksi - on silkkaa superia! Jos huomaa että on kome varttia tai tuntikin, aikaa, voi laittaa kuulokkeet korville ja lähteä heiluttamaan keppejä lähistön mukavimmalle ulkoilutielle. Tai jos on siitä onnellisessa asemassa ettei laitteiden esiinottoon menee aikaa, ajaa puoli tuntia trainerilla ilman Zwiftiä.
Pitkän treenin voi tylsyyden karkottamiseksi ja mielen virkistykseksi koostaa kahdesta tai useammastakin lajista. Tarvittava varusteiden vaihto käy nopeasti eikä keskeytys pilaa treeniä yhtään sen enempää kuin kahvitauko porukkalenkillä!
Matalatehoinen treeni zone 1-2:lla on ainakin itsellä parhain tapa saada pudotettua painoa ja poltettua rasvaa. Talvella jäi matalatehoiset lenkit tosi vähiin kun tuli hiihdettyä kovemilla sykkeillä (johtuen siitä että syke nousi korkeaksi vaikka yritti hiihtää rauhallisesti) ja seuraus oli että kroppa alkoi kerätä rasvaa. Tai ainakin niin itse tulkitsen, että pidempiaikainen kovempi treeni aiheuttaa liian kovan stressin eikä rasvapoltto toimi, jonka seurauksena painoa alkaa kertyä. Onkohan muuten kellään asiasta faktaa tarjolla?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Stressi voi aiheuttaa kortisolitasojen ja insuliiniresistenssin nousua, ja sitä kautta rasvan kerääntymistä kehoon. Eli on ainakin teoriassa ihan mahdollista että sinullekin on käynyt niin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Luumunen
^ jos stressi keräisi rasvaa kroppaan niin mun pitäisi olla läski. Siis tosi läski.
t. 160cm/45kg
Kyllä se kasvattaa. Ihan omakohtaista kokemusta. Tälläkin hetkellä.
tempokisulle mainitakseni että stressiä on niin monenlaista. Sun stressi voi olla katastrofaalista sun kokemana muttei kropan kokemana.
^ kyllä tässä on ollut stressiä aika joka tavalla. Ja todellakin kropan kokemanakin > niin odotan ensi talvea, menen yhteen leikkaukseen kun olin nuorempana idiootti.
Hojo! Olen tuossa ajellut 8minx4 2min jäähyillä intervalleja. Mitään mistään tietävänä siis kysyn että kuinka tuota intervallia kannattaa muuttaa, siis vedon aikaa ja toistojen määriä?
Ja myös että millä aikavälillä, ajaako esim. kk:n samalla tavalla, vaihtaa kestoa ja määrää vai pystyykö(kannattaako) samaa harjoitusta tehdä pitempäänkin?
Intevalleilla kehtitään kolmea asiaa: Nopeutta, maksimaalista hapenottoa ja maksimaalista kestävyyttä. Samassa järjestyksessä tulevat vedon pituudet. Nopeusvedot niin pitkinä kun nopeutta saa nostettua. 10 sekuntista minuuttiin, maksimaalista hapenottoa minuutista kahteen kolmeen ja siitä eteenpäin maksimaalista kestävyyttä johonkin 10 minuuttiin saakka. Kaikki kolme kaikissa näissä kehittyvät kyllä. Vetojen välisestä palautumisajasta ollaan ainakin kahta mieltä, lyhyitä lyhyille vedoille ja pitkille pitkiä tai päinvastoin. Jos lyhyitä palautumisaikoja niin sitten sarjojen välissä pitkä palautus (10 min). Olen tutkinut näitä lähinnä hiihdon näkökulmasta ja hiihtolehdestä luin tutkimusselostusta, jossa vo2 maxin kehittämiseen suositeltiin lyhyitä (olikohan minuutti) spurtteja vain parinkymmenen sekunnin palautuksella ja sitten verrattiin kehitystä aikaisemmin vannottuun 4min 3 minuutin palautuksella. Spurteilla kehitystä tuli paremmin, mutta sen tyyppinen harjoittelu on erittäin rasittavaa ja vaatii pitkän palautumisajan. Vetojen määrä oman kunnon mukaan. Nopeasti kyllä määrää voi nostaa, kunto siis kohoaa alussa nopeasti, mutta vähempi on yleensä parempi. Polarisaatioharjoittelussa vauhtikestävyysalue jätetään vähemmälle ja pk-harjoittelua tehdään palon ja maksimaalista harjoittelua enemmän kuin vk-harjoittelua. Näyttää siltä että polarisaation suuntaan ollaan nykyisin menossa. PK:n pitää silloin olla todella pkoota.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Taimo M.
Katseleppa Dylan Jonhsonin videoita youtubesta. Hän perustaa kaiken oppinsa tutkimuksiin ja on paras löytämäni vlokkaaja pyöräilyharjoittelusta.
Yritetään pitää hyvä topic pinnalla ja laitetaan kesätiiseri pyöritysnopeudesta, onko muilla samoja havaintoja:
Effects Of Cadence on Aerobic Capacity Following a Prolonged, Varied Intensity Cycling Trial - PMC (nih.gov)
Abstract
We determined if high cadences, during a prolonged cycling protocol with varying intensities (similar to race situations) decrease performance compared to cycling at a lower, more energetically optimal, cadence. Eight healthy, competitive male road cyclists (35 ± 2 yr) cycled for 180 min at either 80 or 100 rpm (randomized) with varying intensities of power outputs corresponding to 50, 65 and 80% of VO2max. At the end of this cycling period, participants completed a ramped exercise test to exhaustion at their preferred cadence (90 ± 7 rpm). There were no cadence differences in blood glucose, respiratory exchange ratio or rate of perceived exertion. Heart Rate, VO2 and blood lactate were higher at 100 rpm vs. 80 rpm. The total energy cost while cycling during the 65% and 80% VO2max intervals at 100 rpm (15.2 ± 2.7 and 19.1 ± 2.5 kcal?min-1, respectively) were higher than at 80 rpm (14.3 ± 2.7 and 18.3± 2.2 kcal?min-1, respectively) (p < 0.05). Gross efficiency was higher at 80 rpm vs. 100 rpm during both the 65% (22.8 ± 1.0 vs. 21.3 ± 4.5%) and the 80% (23.1 vs. 22.1 ± 0.9%) exercise intensities (P< 0.05). Maximal power during the performance test (362 ± 38 watts) was greater at 80 rpm than 100 rpm (327 ± 27 watts) (p < 0.05). Findings suggest that in conditions simulating those seen during prolonged competitive cycling, higher cadences (i.e., 100 vs. 80 rpm) are less efficient, resulting in greater energy expenditure and reduced peak power output during maximal performance.
Monet valmentajathan suosivat aerokynnyksen treenaamista korkealla kadenssilla. Olen itse aika vakuuttunut tuon eduista myös pyöritystekniikkaan. Tehontuoton kannalta pidän tuota aika selviönä.
Pyöritystekniikka on kyllä mielenkiintoista. Minä nostan/ruopaisen vasenta jalkaa ennen ykk, mitä en tee oikealla. Tuon huomaa vasemman polkimen nopeana kulumisena vectoreiden kanssa. Epäilen myös jalkatasapainon olevan samasta syystä usein 54/46. Nyt se kyllä taas näyttää 50/50.
Pyöritystekniikan muuttaminen on varmaan hankalaa. Uskon just näiden kadenssitreenien olevan oikea keino. Tosin mietin kyllä mitä hyvä bikefittaaja voisi tehdä.
https://dgtzuqphqg23d.cloudfront.net...c-877x2048.jpg
Korkean kadenssin hyöty treenatessa kertookin kääntäen sen, että se ei ole tehokkain tapa edetä fillarilla.
Tullut nyt kuunneltua Huippumoodi podcasteja, joissa Toni Roponen kertoo kestävyys urheilusta ja valmentamisesta. Täytyy sanoa että en ole yhtään vakuuttunut kyseisen herran ammattitaidosta valmennuksen osalta kuunneltuani hänen näkemyksiään. Jutuista käy ilmi myös selkeitä puutteita tiedoissa aineenvaihdunnasta ja harjoittelun vaikuttavuudesta, esim. perifeeriset ja sentraaliset vaikutukset.
Onko joku muu kuunnellut huippumoodi podcastia?
Sent from my iPhone using Tapatalk
En ole kuunnellut. Sen sijaan olen ollut muutamassa webinaarissa missä Toni ollu päänäyttelijän roolissa. Ihan asiallista settiä niissä ollut mielestäni. Ainut mikä Tonilta unohtuu toisinaan on huippu-urheilijan ja kuntoilijan erottaminen toisistaan, puhuu ikäänkuin molemmille toimisi samat metodit. Hyvänä esimerkkinä Riitta-Liisan pk harjoittelu joka suoritetaan pääasiassa 100-115 sykkeillä. Voin sanoa että keskivertokuntoilija joka treenailee 250-300h vuodessa ei kyllä kummosta kehitystä saa mokomilla sykealueilla, olettaen että olisi sama aerobinen kynnys kuin Riitta-Liisalla (155).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti leecher
Jaa, miksei saisi ?. Tuohon 300h kun vetää 2x30min / viikko tehoja ja loput hissukseen...
Veikkaisin minäkin että melko iso osa keskivertokuntoilijoista kehittyisi vaikkei sitä matalatehoista PK-harjoittelua olisi kuin 5 h per viikko, keskimäärin.
Mutta sitten joutuu kysymään millaisesta kuntoilijasta puhutaan, kun puhutaan keskivertokuntoilijasta: kuinka pitkään on harjoiteltu, onko jo todella tehty PK-harjoittelua ja jos on, paljonko sitä on ollut. onko mukana ollut säännöllisesti tai jaksoittain oikeitakin tehotreenejä jne jne,
PS Anekdoottina vailla todistusarvoa: kun (juuri ja juuri alle 3 h) kuntomaratoonarina jouduin yhden kevään ja alkukesän tyytymään sauvakävelylenkkeihin ja kahteen juoksutreeniin (toinen tonnin vetoja, toinen lyhyitä mäkiä + strideja), juoksin siihen asti parhaan aikani (eli uskoin kehitystä tapahtuneen niin ettei ollut kyse ainoastaan onnistuneesta vauhdinjaosta, pöljästä päivästä tai muusta satunnaiseksi katsottavasta tekijästä).
Onnittelut sinulle jos tommoisella systeemillä saat jotain kehitystä. Aina ei mee nallekarkit tasan ja toiset joutuu treenaamaan huomattavasti kovempaa saadakseen kehitystä. Kyllä minäkin tuolla menisin sohvallamakoilusykkeillä fillarilla vaikka päiväkausia jos sillä jotain kehitystä saisi, eipä vaan toimi omalla kohdalla, hyvä jos jollain toimii.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Veikkaan, että Rouva Roposen hapen kulutus on aerobisella kynnyksellä aika korkealla maksimista. Itselläkin ollut parhaillaan 80%. EPOC, jota simuloi Garminin rasitussofta (firsbeatin tekemä), antaa noilla arvoilla tehdä noin 1-1.5h treenin, jotta päivän treeni ei olisi liian raskas. Tiputtamalla hapen kulutuksen 60-70% voi sitten jo siivuilla. Siksi on mentävä noilla sykkeillä.
Korona osui lopulta. Varmaan lievästä päästä mutta oli kyllä aika raskas silti kuumeineen. Hikoilin kuin porsas. Onneksi oli High-5 varastot hyvällä mallilla.
Nyt kohdassa 5vrk postiivisesta PCR-tuloksesta, 6-7 vrk:ta ekoista oireista ja n. 2vrk:ta kuumeesta. Yskää ja räkää riittää edelleen. Alkaa jo osin lohjeta.
Varoiteltiin aloittamasta rasittavia liikuntoja liian aikaisin. Suositeltiin ainakin 2 viikon totuttelua esim kävellen siten ettei syke nouse.
(Sivumennen mainiten niille joilla ei ole ollut koronaa niin koronan aikanahan se kyllä saattaa nousta löntystelystäkin yli aerobisen kynnyksen. Lepopulssitkin +35 lyöntiä.)
Mutta jäin miettimään hyvän ohjeen "maltilla ja varovasti" tieteellisempää versiota. Luin jostain että CRP-arvot (CRP = C-reaktiivinen proteiini) voi olla koronan jälkeen pitkäänkin koholla. Onko kukaan seurannut veriarvoja koronan jälkeen ja olisiko CRPn laskeminen normaaliksi hyvä mittari milloin sykettä uskaltaa alkaa taas nostamaan?