Tarviiko tuota kysyä?
Printable View
Tarviiko tuota kysyä?
Pitää alkaa aikaistamaan töihinlähtöä pyörällä puoli kuudesta vaikka viiteen, kun joka aamu on ruvennut joku kuikelo valtava reppu selässä painamaan hirveellä kyydillä alaotteella ohi. Ei kestä hermo tommosta jatkuvaa tappiota.
Eikös se ole lähtökohtainen tappio lähteä sähköpyörällä? Paitsi jos ei sähköominaisuutta käytä. Aiemmin taisi olla juttua aiheesta.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Kesäkelillä onneksi sähkövehkeet on helppo jättää ajamaan sitä 25 km/h vauhtiansa, paitsi tiukemmissa ylämäissä :)
Kummasti noista usea tuntuu kulkevan yli sen 25km/h moottori huristen :rolleyes:
Missä menee TMT:ssa raja? Sähkövempeleet, jotka kulkee neljääkyrsää, mutta rullailevat kelveillä, kuuluvat TyöMatkaTempoiluun? Eikös mopoillakin saa tietyissä paikoissa ajaa kelviä?!
Sent from my iPhone using Tapatalk
Kuulostaa siltä ett "jos täytyy kysyä, olet jo hävinnyt". Joten rajaa ei ole, ei myöskään tulkinnan varaa
Ei ole kuin yksi sääntö.
TMT:n sääntökirja ei käsittääkseni nykyisellään ota yksiselitteisesti kantaa ohittavan kulkuneuvon käyttövoimaan, eikä kuljettavan väylän tyyppiin. Oma kysymyksensä on pitäisikö sen ottaa. Epäselvissä tilanteissa asiansa voi toki aina tuoda tänne TMT-vanhimpien arvioitavaksi, jolloin tappio varmistuu.
Tuossa joku päivä sitten taisi kyllä tulla ihan itse pedattua tappio moottorihärvelille. Traktori kääntyi tielle eteen jonkin matkan päässä, ajoin sen kiinni alamäen loppuun mennessä kiinni suht reilulla nopeuserolla, mutta en ohittanut vaan jäin tasaiselle/ylämäkiosuudelle peesaamaan (siis kuvitelkaa PEESAAMAAN). Ylämäen viimeisillä pätkillä luovutin ja traktori voitti mäkikisan ja siis koko TMT:n selkeästi. Kääntyi kyllä selkeästi tappiokisi tämä, mielestäni, ja aivan oma vika kun edes lähdin vähän kisaamismielessä ajamaan moottoriajoneuvoa kiinni.
Nyt kun auraamattomilla kelveillä ei ole kymmentä senttiä lunta ja lisää sada vaakasuoraan - eli liikkeellä on muitakin pyöräilijöitä - niin päivittäinen tappio on varma. Siis minun.
Lasketaanko ammatipyöräilykisat työmatkapyöräilyyn mukaan, koska he ovat kisassa työmatkalla ja siten työmatkapyöräilevät? Onko niillä eri kisat?
Sekoitat puurot ja vellit. Työmatka on matka töihin, ei matka töissä. ;)
Tarkentava kysymys, johon tiedän toki vastauksen.. onhan se niin, että on päästävä töihin ja myös takaisin kotiin ilman ohitetuksi tulemista, että ei tulisi tappiota?
Ohitin aamusella maantiepyörän tienylityksessä, kun tempoilija ei saanut valolähdössä klossia kiinni. Toki hän kuittasi nopeasti isolla nopeuserolla. Sadan metrin päässä tämä nopeusihme sekoili reitissä, jonka jälkeen hän ohitti minut uudestaan. Seuraavassa risteyksessä sama kuvio toistui 😃 Kolme ohitusta vaikka ajelin ihan hissukseen fiilistellen, edes häviö ei tällä kertaa paina mieltä.
Surullinen tarina siitä, miten kilpailija ei voi koskaan tuudittautua turvallisuuden tunteeseen...
Kaveri tulee risteykseen vasemmalta viistosti, mutta koska itselläni on enemmän nopeutta ja tulen oikealta, kaveri päättää olla tunkematta eteen. Nostan hieman nopeutta 34 paikkeille ihan vain varmistaakseni, ettei kaveri tule ohi ainakaan aivan yllättäen niin etten kerkeisi reagoida. Tullaan punaisiin valoihin, kaveri ymmärtää pysytellä takana ja vihreiden vaihduttua tai juuri ennen niitä - olen oppinut ennakoimaan ne - polkaisen reippaat alkuvauhdit ja jatkan tasaisella kiihdytyksellä. Käännyn oikealle alikulkuun, mutten sen jälkeen tavalliselle kelvi-reitille vasemmalle vaan nousenkin suoraan ja ajan katuosuudelle. Arvelen, ettei kaveri tule sinne kuitenkaan vaan jatkaa kelvillä, joten voin vähän hengähdellä ja jatkaa matkaa rauhallisemmalla vauhdilla pelkäämättä ohituksia. Reitti vie muutaman sadan metrin päässä takaisin samaiselle kelvi-osuudelle, mutta arvelen kaverin jo menneen, joten mieli on rauhallinen. En tietenkään ymmärrä kuikuilla ympärilleni. Taas jonkin matkan päässä on punaiset valot. Pysähdyn niihin. Ja juuri kun valot vaihtuvat vihreälle, rullaillee samainen kaveri rauhallisesti ohi. Nöyryyttävää tappiota ei suinkaan vähennä se, että kaveri puhuu itäistä vierasta kieltä ja matkakin on samalle toimistolle samaan autotalliin. Lopun päivästä äksyilin asiakkaalle ja kiukuttelin työkavereille. Kahvitkin kaatuivat syliin eikä Valimossa ollut Halvan lakritsimyymälä auki, joten jouduin kiertämään samaisen butiquen Tammiston konttorin kautta. Lopun matkaa oli infernaalinen vastatuuli. Että niin.
Eilen oli loistava keli työmatkatempoon, kun kotimatka suuntautuu itään. Alkukilometrien liikennevalohärdelliä lukuunottamatta keskinopeus 37 km/h. Ikävä kyllä isoin krediitti pitää antaa takatuulelle. Toki muutama ohitettu joutui aloittamaan viikonlopun tappio niskassaan.
Itse menin eilen länärin vartta vastatuuleen, ja näin edessä todella vahvat jalat kun olin ensin pari kilometriä ajanut nopeata pyörää kiinni. Tutuksi osoittautui ne jalat, olihan ne aiheuttaneet tappion meikäläiselle ehkä viikkoa aiemmin. Ajelin rinnalle kyselemään kuulumisia. Oli kuulemma edellisenä päivänä ajanut 80km lenkin ja nyt palauttelemassa. Otti kuitenkin heti ”recovering” sanan jälkeen sprintin ylämäkeen, mutta vähän ennen mäen lakea sentään antautui ”it burns!” kommentilla (puhui lontoota).
Hieman tai ehkä vähän enemmänkin tätä vältettyä tappiota himmentää se, että itse olin kevyellä cyclolla ja heppu ajoi jollain (tietysti) suntour-keulaisella, raskaan näköisellä market-pyörällä :)
Tästä kesästä tulee hankala, sillä maantie/cyclojen määrä on lisääntynyt merkittävästi, joten maasturilla saa vetää jo kohtuu kovasti, että saldo pysyy puhtaana. Kippurasarvilla homma on ollut kohtuu pk:ta, mutta maasturilla on saanut antaa välillä parasta. Muutama viikko ja sit olis vuosipäivä edellisestä tappiosta.
Tsemppiä kaikille ja vahvoja jalkoja.