Latupohjat on täällä päin vasta tampattu koneella, latu-uria ei ole, on lunta niin vähän. Täytyy juosta ja välillä pyöräillä. Eipä kyllä hiihtohimo ole vielä iskenytkään.
Printable View
Latupohjat on täällä päin vasta tampattu koneella, latu-uria ei ole, on lunta niin vähän. Täytyy juosta ja välillä pyöräillä. Eipä kyllä hiihtohimo ole vielä iskenytkään.
No nyt sitten avasin hiihtokauden, 21,1 km pertsaa. Jonkin verran olivat hiekkaisia tieosuudet, en viitsinyt autolla ajaa ladun alkuun.
^Puolimaraton hiihtäen - varsin mielenkiintoinen konsepti;) Mutta nyt kun kausi on avattu, sitä on hyvä jatkaa. Vai ulottuvatko plussakelit sinnekin ja vesisateet uhkaavat viedä ladut?
Eilen. Kahden rokulipäivän jälkeen hyvä putki menossa ja eiköhän sen venyttäminen ainakin maanantaihin onnistu. (Olen minä vesisateessakin hiihtänyt, mutta silloin alla oli paksu ja kestävä tykkilumipatja. Nyt ei kuitenkaan sellainen tunnu tarpeelliselta; ajatuskin moisesta pakonomaisesta hiihtämisestä lähinnä puistattaa...)
Vajaat neljä tuntia hiihtelin. puolet yksikseni ja puolet spontaaneina porukkalenkkeinä: puolisen tuntia hiihdettyäni vastaantulija tervehti hyväntuulisesti ja tajusin vasta pienellä viipeellä että sehän oli tuttu lenkkikaveri! Hiihto sujui sitten mukavia jutellen ja kun kaveri kääntyi kotiinsa, minä läksin jatkamaan niin sanotusti katkennutta lenkkiäni. Mutta hyvä jos sata metriä kerkesin edetä, niin taas vastaantulija tervehti. Se oli myös lenkkikaveri, joka oli lähtenyt avaamaan oman hiihtokautensa. Lenkki jatkui duona ja pääsin vähän esittelemään latujakin.
Lopuksi kävin vielä hiihtämässä pienen kunto-osan, sellaista Z2-alueen yläosaa. Hyvä lenkki, money in the bank ja mukavaa odottamatonta seuraa! Jälkeenpäin selvisi Stravasta että olin kohdannut kolmannenkin fillarilenkeiltä tutun miehen, mutta kumpikaan ei ollut mäessä vastaantullutta hiihtäjää tunnistanut tai edes älynnyt kiinnittää huomiota...
^Tämän hetken ennusteen mukaan plussakeli ei uhkaa. Lunta on kyllä niin vähän, että plussakelit aika pian veisivät hiihtokelit.
Tänään skeittiä 18km. Hiljakseen. Luntahan tuo lisää vaatisi. Melko ohkaiset on vielä ladut.
Äsken perinteistä 24 km (n. 2h). Hieman lipsuvin suksin. Tieosuuksia jonkin verran niin ei viitsi karvasuksia hiekassa naarmuttaa, niinpä hiihdin ikivanhoilla Kneissleilla.
Ens vuonna. Ehkä. Tai sitä seuraavana.
Ennen hiihdin jonkin verran mutta nykyään kotinurkilta pitäisi mennä ladulle autolla ja sitä ei nappaa tehdä. Mieluummin talvella käyn juoksemassa, kun sitä voi tehdä alkaen kotiovelta. Jos siis en aja pyörällä.
^ Arvostan periaatetta ettei mennä autolla liikuntaa harrastamaan, jos on olemassa muukin vaihtoehto. Mutta tuommoisen vartin suuntaansa voi kyllä kävellä tai hölkätä monot jalassakin:cool: Tai viisikymmentä minuuttia, jos on tarpeeksi hiihtohullu (mutta se vaatii jo lenkkareita jalkaan ja reppua selkään monoja varten):D
Vähän vakavammin: fillari- ja hiihtolenkkikaveri kyllä käy pyörällään sujuvasti ja vaivattomasti hiihtämässä pitemmänkin matkan päässä. Ei siihen tarvita kuin irtoremmejä (ja tietysti fillari jonka uskaltaa jättää parkkipaikan laitaan tai muuhun sopivaan paikkaan),
Tänään.
Reilu kolmekymppiä tasuria viikon hiihtoputken päätteeksi. Liukkaalla ladulla hintelä pyöräilijäkin voi kokea olevansa ajanhengen mukainen menijä eli mäet joissa muuten vaihtaisi vuorohiihtoon menivät nyt tasatyönnöllä. Ei ehkä kovin näyttävällä eikä aina kauhean eteenpäinvievällä - joku olisi ehkä nähnyt jyrkimmässä töppyrössä sauvossa kyynärpäät kiinni roikkuvan hiihtäjän - mutta kuitenkin.
Sukset eivät olleet voitelemattomat, minkä kyllä huomasti likaisilla latuosuuksilla. Olikin oikeastaan koomista millainen ero luistossa saattoi olla! Pian kahdenkymmenen kilometrin hiihdon jälkeen latukonekin ehti paikalle - latu oli ajettu edellisen kerran lauantaina - sillä seurauksella että paras luisto katosi, mutta kun latu puhdistui, kierrosvauhti pysyi prikulleen samana.
Harmaassa kelissä ei kovin monta hiihtäjää ollut - vaikkei yhdensuuntaisella ympäriladulla suunnilleen samaa vauhtia itsensä kanssa hiihtäviä välttämättä näekään:cool: - ja vaikka mielessä oli ollut että voisin talven ensimmäisen viisikymppisenkin hiihtää ennen edessäolevat vetiset plussakelit kestävää taukoa, niin ei minullakaan into riittänyt enää siinä vaiheessa kun lasit olisi pitänyt pyyhkiä.
Hyvä lenkki joka tapauksessa - ja jokaisesta joulukuisesta hiihtopäivästä on etelärannikon asukas oppinut olemaan kiitollinen!
Juuri näin, en ole sitä laiskuuttani vaan tehnyt. Aikaisemmin olen mennyt autolla lähiladulle, joka on reilun kahden km päässä. Nyt on autossa vikaa ja korjattavana, joten pakkasin monot reppuun, sukset kantoon ja kävelin ladulle, hyvä 26 min alkuverra. Hiihtoa n. 2h ja loppuverrana kävely kotiin 26 min. Täytyy ottaa tavaksi.
Tänään joku asetteli kynttilää ladun varteen, niitä oli jo muutama. Äsken kuulin, että mieshenkilön (70 v) hiihdot olivat päättyneet tuohon paikkaan. Meikäläisen ikätoveri.
Ostin nyt kypsässä 35v iässä ensimmäiset omat sukset. Juuri ehdin kolmen kilometrin testilenkin heittämään maanantaina ennen kuin vesisade vei vähätkin ladut Turusta. Lapset on keksineet tykätä hiihdosta niin täytyy itselläkin jotkut lankut olla joiden päällä seistä :rolleyes: Hyvä pk-lajihan tuo olisi joten katsotaan josko tulisi ihan lenkillä käytyä.
Äsken 26 km pertsaa. -2°C ja .hieman satoi jäätävää tihkua.
Eilen pehmeällä ladulla +3C laiskaa luistelua EKP:ssa vajaa 2h / reilu 20km
Tänään 22,2 km pertsaa. Keli ok, -7°C.
Tänään 11 km. Koko vuoden aikana hiihtelyä kertynyt 61 h ja 259 km.
Tänään 27.47 kilometriä. Keli sen verran huonommin luistava kuin eilen että sen huomasi ilman kelloon katsomista. Mieskään ei ihan yhtä pirteä ja innokas kuin eilen. Sää ei ollut millään lailla inhottava mutta kuitenkin vähemmän inspiroiva: taivas oli harmaassa pilvessä ja aukealla tuuli päin naamaa
Joskus käy semmoinen tuuri että perään ilmestyy joku samanvauhtinen hiihtäjä tai edessä näkyy joku hieman hitaampi ja silloin tällainen setämieshiihtäjäkin löytää itsestään sen pienen kilpailuhenkisen hiihtoniilon ja jo vähän lattea fiilis paranee kuin itsestään, mutta tänään ei samaan aikaan ollut liikkeellä kuin muutama oikein rakastettava mummeli ja pari herttaista rouvaa. Vaikka ymmärtäähän sen että tosihiihtäjät olivat ottaneet auton alleen ja ajaneet Oittaalle, Keimolaan tai jonnekin muualle missä ladut ovat paremmassa kunnossa ja maastokin haastavampi.
Mutta kiva oli hiihtää joka tapauksessa eikä hommasta ehtinyt tulla suorittamasta, kun älysi lopettaa jo siinä vaiheessa kun kysyi itseltään montako kierrosta pitäisi vielä hiihtää ennen kotiinpäin kääntymistä.
Huomenna saadaan lisää lunta, mutta tuskin niin paljon että latu päästään ajamaan. Ennusteessa näkyy myös ikävämpää, plussa-asteita ja vesisateita, joten voi olla että hiihto-olosuhteet ottavat reilustikin takapakkia. Mutta sitä ennen kerkiää kyllä pari-kolme hiihtolenkkiä tekemään!
^ ^ Hiihtokilometrien kanssa on hieman sama juttu kuin ajokilometrienkin: jotkut kilometrit ovat yhteismitallisia ja jotkut taas eivät:D
Mutta kilometrien vertailu on yhtä vähäisessä määrin hiihtämisen tarkoitus kuin se on ajamisen tarkoitus. Ja olosuhteiden suuri vaihtelu ja radikaalisti eripituiset talvikaudet tekevät monesti vertailun omien aikaisempien tai tavoitteeksi asetettujen kilometrienkin kanssa melko hankalasti tai jopa mahdottomasti. Mikä minusta on yksinomaan hyvä juttu.
Äsken 21,7 km pertsaa, hieman painoi eilinen juoksu (20 km) jaloissa.
Pari kertaa on nyt kokeiltu suksia. Täällä sivummalla joutuu aika usein avaamaan ladun uudestaan ja uudestaan, joten kilometrejä ei synny. Sitäpaitsi maisemat on fiksuja ihan vieressä, joten senkun kiertää parin kilsan ympyrää. Viime talvena 8 peuraa toljotti mun menoa enimmillään. Tänä talvena ajoin fillarilla hankikannolla ennen ekaa hiihtoa.
Eilen 53 km.
Melko varmasti joitain kymmenyksiä päälle ja GPS-laite olisi antanut sitäkin tarkemman luvun, mutta hiihtäjälle itselleen riitti tieto että se viisikymppinen tuli täyteen.
Toissapäivänä hiihdin talven ensimmäisen, joten eilisen kanssa tuli vähän sellainen double - mutta kuitenkin sellainen, johon oli olemassa jonkinlainen valmius ja jossa teho oli helppo pitää kurissa. Kummankaan jälkeen ei tuntunut sanotaanko normaalia vahvempaa väsymistä eikä seuraavan aamuna tuntunut minkäänlaista kipeyttä missään. Oikeastaan olisi voinut lähteä tänään kolmannellekin, ellei tuo keli mokoma olisi niin saakelin kurja.
Tietty palauttelu eli muutama päivä kevyitä ja korkeintaan kaksituntisia ulkoiluja on silti paikallaan. Katsotaan millaisia hiihtokelejä uusi vuosi tuo tullessaan!
PS Hiihtoniilosta oli kiva nähdä Stravasta että Joonas Henttala ja A-P. Juntunen olivat käyneet tekemässä oikein reippaan lenkin skeitaten Lahden maastoissa!
Niinpä. Eilen hiihdin korvessa eräsuksilla puolet siitä matkasta, mitä edellisenä päivänä ladulla pertsasuksilla. Energiaa meni silti vähintään tuplasti. Hieman yllättäen molemmissa maisema-arvot oli yllättävän lähellä toisiaan!
Tänään en hiihdä, sataa vettä. Tai josko sittenkin...
Äsken pertsaa 31 km (n. 2,5 h).
80-luvulla
Äsken 25 km (2.15). Suksina Erkki Ylösen valmistamat puiset latusukset. Noilla ei laskuissa vauhti päätä huimaa -:)
Viime vuonna. Mutta eiköhän jo tällä viikolla pääse ladulle.
Viimeksi muistaakseni 80-luvun puolivälissä.
^ Olet sitten jäänyt sinne Koiviston aikaan...
Tänään. Muutaman päivän olosuhdetauon jälkeen. Pertsaa pikkaista vaille 30 km, mihin meni aikaa vähän päälle 2 h (eikä se johtunut siitä että luisto olisi ollut kurja).
Lunta ei viime yönä todellakaan tullut enempää kuin se minimimäärä mikä tarvittiin että meikäläisen lähilatu ajettiin ja saatiin ihan tyydyttävään kuntoon. Siirtymäladutkin olisi mahdollisesti voitu ajaa, mutta harvemmin niitä kaikkia ajetaan kerralla.
Toivottavasti nyt vähän kiristyvä pakkanen ja tuuli pitävät sunnuntaihiihtäjät poissa, sillä kovin kaameaa kulutusta eivät nämä ladut kestä. (Itsekästä ajattelua, mutta se sallittakoon.) Toivottavasti sääennusteessa näkyvä seuraava lumisadejakso toteutuu!
Eilen ja kohta taas menossa.
Tänään 6,66 km
Vuoden viimeisenä päivänä laiskaa luistelua EKP:ssa vajaa 10km että tuli vuodelle 400km täyteen mikä on varmaan aikuisiän ennätys.. paljon lyhyitä päiviä, mm. umpihankea mökillä
Eilen.
40 km tyydyttäväkuntoisia mutta jo kovin kuluneita lähilatuja.
Olisi pitänyt hiihtää ainakin se 50 km - nyt valmentaja oli komentanut lähtemään kotiin kun kolme tuntia täyttyy - sillä tänään ja huomenna näyttäisi tuulevan ikävämmin (eli kovempaa ja hiihtolenkkiä ajatellen epäsuotuisimmasta suunnasta) ja sitten tupruttaa lunta kaksi päivää, minkä jälkeen alkaakin helmikuun puolelle kestävä leuto, matalapainevoittoinen sääjakso vesisateineen.
Toisin sanoen: olosuhteet olisivat eilen olleet parhaimmillaan näköpiirissä olevalla jaksolla - eikä ole poissuljettu sekään etteikö etelärannikon lähilatuhiihtäjän kausi voisi loppuakin ennen aikojaan.
PS Eihän tuo edellämainittu säätyypin muutos ole mikään ilonaihe talvipyöräilijällekään!
1976 -1977.
^ Se selittää paljon:cool:
(Onneksi vastaus ketjussa "Milloin ajoit viimeksi?" olisi hiukan toisenlaien:rolleyes:)
Tänään. 2,5h pertsaa.
Taivas oli tasaisen harmaa ja päivä sellainen ettei oikeastaan huomaa milloin alkaa hämärtyä, mutta jos haluaa hiihtää, ei voi poimia ainoastaan niitä hienoja auringonpaisteisia päiviä. Neljä päivää sitten ajettu latu ei alunperinkään ollut ihan priimaa, mutta nyt se oli jo kovasti kulunut ja roskainenkin.
Mutta eihän se ladusta hiihtokelvotonta tee, ettei se pärjää jollekin joka päivä ajetulle tykkilumiladulle. Tämmöinen vähän "underbikingiin" kallellaan oleva fillaristi voi päinvastoin saada jotain pientä iloa irti siitä että viihtyy semmoisellakin ladulla, jota nirppanokat pitävät korkeintaan paremman puutteessa välttävänä tai lähes hiihtokelvottomana...
Vaikka kai minustakin tulee viikon päästä tykkilumihiihtäjä, kun vesisateet ovat tehneet lopun lähiladuistani.
^Ulkoliikunta täytyy olla sellaista että sen voi aloittaa kotiovella siksi jää omaan arvoonsa.
^ En pyytänyt selitystä tai perusteluja sille miksi ei hiihdä eikä ole hiihtänyt - mutta ethän sinä tuota kertonut siksi että olisit kokenut sitä sinulta vaadittavan.
Esitin vain että jotain on pääteltävissä kun Suomessa syntynyt, kasvanut ja asunut mies kertoo ettei ole kohta viiteenkymmeneen vuoteen hiihtänyt. Päätelmät voivat sitten osua kohdalleen tai mennä täysin ohi...
Olen asunut kotikaupungissani Helsingissä viidessä eri kaupunginosassa ja vain yhdessä kävelymatkaa hiihtoladulle oli sen verran että se olisi voinut muodostua esteeksi. Nykyisessä osoitteessani siirtymä - jota pidän liikuntana siinä missä siirtymää maantiepyörällä sinne missä voi ajaa kolmeakymppiä - lähimmälle ladulle vie 15 min.
(Turkua en tunne, mutta olettaisin että siellä lähilatuhiihtomahdollisuudet voivat olla keskustassa asuvalle melko vähissä - sen lisäksi että lumiolosuhteet ovat yleensä pääkaupunkiakin huonommat.)
^Et pyytänyt perusteluja ja silti teet päätelmiä, aika huvittava yhtälö. Pyörällä pääsen lenkille kunhan kannan pyörän kolmannesta kerroksesta pihalle, niin helppoa se on ja esim. 15min kävely (Tai jos yleensä kävelet) ladulle, kuten sinulla, ei ole ovelta lähtemistä.
^ Sanoinko tehneeni päätelmiä?!
Huvittavaa tässä on lähinnä se että päättelet minun tehneen päätelmiä:cool: Minähän vain totesin että asiasta voi tehdä nin oikeita kuin vääriäkin päätelmiä.
Mutta jos haluat tietää millaisia päätelmiä olisin tehnyt, niin:
- nure ei syystä tai toisesta ole koskaan palavasti tykännyt hiihtämisestä
- nurelle ei ole kertynyt vahvoja positiivisia kokemuksia hiihtämisestä
- nurella on ollut nuoresta tai siitä pitäen kun hän aikuisiällä alkoi liikuntaa harrastaa muita lajeja jotka ovat täyttäneeet hänen liikuntatarpeensa
- nure kuuluu ikäluokkaan jota on pakkohiihdätetty ja jonka edustajista löytyy vielä niitä jotka jaksavat kehua sillä että eivät ole hiihtäneet sitten armeija-ajan (vaikka eivät samaan tapaan kertoisi etteivät ole koulun liikuntatuntien jälkeen pelanneet lentopalloa tai koripalloa)
Juu, kävelen. Joskus aikaisemmin saatoin hölkätäkin, mutta näillä nykyisillä monoilla ei viitsi edes kävellä kovin pitkää matkaa.
PS En usko että itsekään uskot että olisit ruvennut hiihtämään, vaikka olisit sattunut asumaan kivenheiton päässä lähimmästä ladusta. Ei sillä että sinun olisi siinäkään tapauksessa pitänyt harrastaa hiihtoa...
Tulipa joskus käytyä Pirkan hiidossa ja jopa juostua se juoksu(kävely) osuus mutta tosiaan osasyy miksi ei halua lähtee ladulle on siirtyminen mutta kaikesta huolimatta joka talvi muutama kymmenen kilometriä
Joskus 80-luvulla yläasteella viimeiset väkisinhiihdot suoritettu. Intissäkään en suksiin koskenut vaikka talven napapiirillä vietinkin. Vemppapäiviä kuitenkin nolla (ennenkuin lusmuilusta aletaan syyttämään [emoji41]).