Aika sopupeliä, jos tietää, ettei ohittamaansa ole kukaan sinä päivänä ohittanut. Tappion kärsittyä ei muilla ohituksilla ole merkitystä.
Printable View
40 kilsaa takana, eikä yhtään kunnon tilannetta. Puskatauko ja eikös samantien joku reppuselkä vetäise täysjäykällä maasturilla ohi.
Tästäkin (jääköön kuvailematta millaisesta...) tilanteesta voi oppia uutta. Jatkossa täytyy kai soveltaa samaa taktiikkaa, mitä pitkän matkan pyöräkisoissa kuulemma peesareiden iloksi (oikeasti kai olosuhteiden pakosta) tehdään. Saa uutta fiilistä kävellä työpaikan ovesta sisään.
Jokainen laji on laulun arvoinen... https://www.youtube.com/watch?v=kbdBFFBC9oI
Iloinen yllätys! :) Itse tilanteessa kuultuna jokin äärettömän haudanvakava/surullinen molliveisu voisi kuvastaa tunnelmia paremmin.
Edit: tähän vielä upotettuna kansan iloksi:
https://www.youtube.com/watch?v=kbdBFFBC9oI
Tnx! Pitääkin dreijata pari savikiekkoa, niin voi ajellessa kätevästi veivata grammarilla temmon tappion karvauden mukaan. :)
Olipa hieno kulttuuripläjäys, mahtavaa!
Perhana. Tuli hävittyä tänään. Pitkästä aikaa.
Jännä, hetikun on dropilla oleva pyörä työmatkakonkelina, niin alkaa "huomata" ne häviöt. :D
Minäkin hävisin tänään. Krossarilla ajelin kevliä kun joku nuorempi jantteri veti hirmutahtia jollain bmx-tsykällä ohi ja sitten alkoi tiivis taaksevilkuilu. Parisataa metriä myöhemmin kääntyi oikealle eli täysin tyylipuhdas 5/5 tmt-suoritus! :)
Tappiotaidetta.
Sent from my iPad using Tapatalk
Monesti työmatkalla valitsen jonkun nopean näköisen kaverin ja peesaan häntä mukavasti musaa kuunnellen ja hikivapaana kunnes tiet eroaa. Olenko sika?
Yleensä kun on peesailtu tarpeeksi niin ampaisen liikkeelle takaa kuin hauki kaislikosta, eikä uhri tajua mitään ennenkuin lähestyn jo kuvitteellista maaliviivaa valtavilla wateilla.
Mikä ihmeen uhri?
Tuli ihan lamesti feilattua tässäkin.
Kotiin päin tempoillessa saavutin maasturilla kapearenkaista ja meinasin ohi, mutta jäinkin taakse peesailemaan koska tiesin kääntyväni tieltä pois oikealle ihan muutaman kymmenen metrin päästä.
Vasta reittien erkaantumisen jälkeen tajusin mokani suuruuden. Olipa sit loppupäivä ihan pilalla. Muuten olisin voittanu. Meni ihan hukkaan sekin kun jätin maantiepyöräilijän kuin tikun lehmänläjään yksistä valoista lähdettäessä.
Juu, ei ole voittoja tässä lajissa, ei.
Sen siitä saa kun typoilee mitä sylki... eiku...
Joka tapauksessa tuosta pettyneenä menin tänään autolla töihin.
^Vielä pahempi. TMT- tappio pyörällä on edes jotenkin kunniakasta. Mutta autoilu taas on häpeällinen murskatappio.
Ainakin tästä on vain yksi suunta edetä.
^No nyt meni sentään oikein. Eli kohti seuraavaa tappiota.
The only right bike is that one you don't own
Siis mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Jos sinut ohitetaan, olet hävinnyt. Et voi ikinä, koskaan, missään tapauksessa voittaa mitään. Selittelyt on turhia
Ei tuu kesää.
Häviö lienee sekin, että ohitettava kääntyy pois reitiltä ennen ohitusta.
Vasta tätä lajia harjoittelen, joten olisiko oikea toimenpide ollut poiketa omalta reitiltä ohittamisen ajaksi ja sitten jostain kautta sompaillut takaisin oikeaan suuntaan?
Jos se ei ohittanu sua, niin et oo hävinny.. toisaalta epäilet hävinneesi, niin olet jo hävinny.
Häviääkö jos tulee ohitetuksi sähköpyörällä?