Tunnustus törttöilystä liikenteessä

Yleensä ite kiroan niitä pyöräilijöitä jotka eivät aja oikeassa reunassa vaan vasemmassa, mutta tänään tää kalahti omaan nilkkaan. Olin kääntymässä valojen jälkeen vasemmalle klv:llä ja vastaantuleva klv yhtyy tämän kanssa omaa väyläänsä pitkin, siis risteys muodostaa ikään kuin kolmion. No vastaan tuli pyöräiljöitä ja huomasin liian myöhään että yks niistä kääntyi samaan suuntaan, joten en sitten uskaltanut siirtyä kääntymisen jälkeen heti oikeaan laitaan kun ajattelin että olemme törmäyskurssilla. Sain tästä sitten kuulla että pitäisi oikeaa laitaa ajaa. Ihan aiheesta sanottu ja sanoin sori. Virhearvio, mutta ei ole tapana ajella vasenta laitaa jos se yhtään auttaa.

Meinasin jäädä tasa-arvoisessa risteyksessä auton alle, kun aurinko sattui paistamaan silmään oikealle katsoessani. Joo, varmaan maailman vanhin selitys läheltä piti- ja onnettomuustilanteissa. Jos se sinisen Focuksen kuski lukee tämän, niin pahoittelen säikähdystä ja kiitän siitä, että jarrusi ovat kunnossa.

En ole törttöillyt mutta laitettakoon tämä juttu tänne (vaikka se on näitä hömppiä osallistu äänestämällä -juttuja), sillä ajatus on toki ihan hyvä (ja muistaakseni Fillarifoorumillakin pohdittu):

"Miten näyttää liikenteessä, että tuli töpättyä? – Osallistu äänestämällä paras "Sori vaan" -käsimerkki"

https://yle.fi/uutiset/3-9633138

Kuskasin tytärtä lauantaina ylioppilasjuhlasta toiseen. Katsottiin tytön kännykästä (Apple) reitti. Viimeinen käännös oli suuremmalta tieltä pienelle. Jouduttiin siinä hetki odottamaankin, koska tie oli kapea, sieltä oli auto tulossa ja odotti että liikenne meidän isommalla tiellä rauhoittuu. Loputa auto pääsi edestä pois ja me tienpätkälle. Pätkä oli pieni nyppylä, jossa rinteessä puolimatkassa oli kelvin merkki. Niin ne navigaattorit johtivat harhaan meitä ja muitakin...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Mara I

Kuskasin tytärtä lauantaina ylioppilasjuhlasta toiseen. Katsottiin tytön kännykästä (Apple) reitti. Viimeinen käännös oli suuremmalta tieltä pienelle. Jouduttiin siinä hetki odottamaankin, koska tie oli kapea, sieltä oli auto tulossa ja odotti että liikenne meidän isommalla tiellä rauhoittuu. Loputa auto pääsi edestä pois ja me tienpätkälle. Pätkä oli pieni nyppylä, jossa rinteessä puolimatkassa oli kelvin merkki. Niin ne navigaattorit johtivat harhaan meitä ja muitakin...

---

Miten pirussa me pärjättiin ennen navigaattoreita :D Pitkin eurooppaa mentiin moottoripyörillä ja paperikartoilla. Aina löytyi kohde ja kotiinkin päästiin. Kotimaassakin kyläilykohteet yleensä löytyi...

Pahoittelut sille pyöräilijälle kenet tänään aamulla autolla säikäytin Pihlajamäessä.
(jos sattuu tätä lukemaan)

Eilen ajoin Koskelantietä tai siis sääntöjen mukaan sen pyöräteitä ja kelvejä Viikintien suunnasta suunnasta. Seisoin liikennevaloissa tarkoituksena ylittää Mäkelänkatu ja jatkaa Koskelantietä Hakamäentien suuntaan.

Valo vaihtui odotuksen jälkeen ensin vihreäksi Mäkelänkadun Pasilan suuntaan vievän ajoradan ylittävälle osalle ja sitten myös minua lähimpänä olevan Käpylän suuntaan vievän ajoradan ylittävälle osalle, jolloin lähdin jo hieman kärsimättömäna - olinhan joutunut pysähtymään kolmissa edellisissä valoissa - liikkeelle,. Raitiovaunukiskoja ylittäessäni kuulin kilkuttavan varoitusäänen. Sen anatja oli Pasilan suunnasta tulevan raitiovaunun kuljettaja.

Minulta oli jäänyt täysin huomaamatta että sille osalle oli vielä yksi erillään vaihtuva valo! Mitään vaaratilannetta ei päässyt syntymään, marginaalit olivat sen verran suuret, mutta törttöily mikä törttöily.

Edellinen viesti tässä ketjussa on toukokuun lopulta ja sitä edeltävät viime vuoden marraskuulta ja kesäkuulta. Mitä ihmettä! En voi millään uskoa ettei yhdelläkään foorumilaisella olisi ollut syytä ripittäytymiseen!

Tai no, eiväthän maastopyöräilijät koskaan törttöile liikenteessä ja läskipyöräilijöistäkin se yksi ainoa musta lammas joka ajoi Helsingin kulttuurijohtajan kumoon jalkakäytävällä. Mutta onhan meitä maantiepyöräilijöitä ja cyclocross- ja gravelpyöräilijöitä ja työmatkapyöräilijöitä ja muita harrastus-, hyöty- ja/tai huvipyöräilijöitä.


Mutta tunnustukseen:

Ajoin moottoriliikennetiellä. Oudolla seudulla ja ei vähiten olemattomaksi jääneen reittispeksauksen takia olin ensin päätynyt sellaiselle kaksinumeroiselle tielle jolla nopeusrajoituksesta kertovassa liikennemerkeissä oli kolmenumeroinenkin luku. Piennar oli tosin niin leveä ja liikenne kohtalaisen rauhallista joten ajo ei kummemmalta tuntunut, mutta ainahan se on mukavampi ajaa pienempää tietä. Vihdoin edessä näkyikin eritasoliittymä ja valmistauduin silmä tarkkana lukemaan kyltit.

Päässäni olevan kartan ja maantiedon tuntemuksen perusteella vaikutti kuitenkin siltä että käännyinpä risteävälle tielle kumpaan suuntaan tahansa, joutuisin vain entistä kauemmaksi määränpäästäni, joten jatkoin suoraan. Samassa huomasin tien molemmin puolin semmoiset isokokoiset vihreät kyltit joissa oli auton kuva. Voihan vitalis! En ruvennut kuitenkaan enää pysähtymään, kääntymään ja ajamaan takaisin vaan tuumasin ettei tämä nyt niin kaamea juttu voi olla, sama nopeusrajoitus ja sama leveä piennar kuin ennen kylttiäkin, eikä seuraavaan liittymään voi olla mahdottoman pitkä matka.

Jotain neljä kilometriä sitä moottoriliikennetietaivalta kuitenkin ehti kertyä. Yksikään autoilija ei soittanut torvea, mutta en tiedä pääsinko kuvana tai videona johonkin someryhmään edustamaan huonotapaisia pyöräilijöitä. Poliisiautoa eikä -moottoripyörää ei osunut kohdalle. (Myöhemmin kyllä Uudella Porvoontiellä näin miten minut hetkeä aikaisemmin vähän brassaillen ohittaneet mopopojat olivat joutuneet puhuteltaviksi. Itse ajoin silloin ajoradalla, poliisi kyllä vilkaisi suuntaani, mutta mullahan oli valotkin päällä...)


Toiseenkin törttöilyksi katsottavaan tuli syyllistyttyä samalla lenkillä. Jo hämärän laskeuduttua sytytin takavalon, sillä pidän sitä maantiellä ajaessani oleellisen tärkeänä siinä missä etuvaloa ei tarvita kuin risteyksissä joita tulee harvoin ja joissa voi itse ajaa tapeellista varovaisuutta noudattaen eli olettaen ettei itse näy muille tienkäyttäjille (eli valotehoa voi sillä tavalla hieman säästä pimeää eli todellista tarvetta varten.)

Nyt kuitenkin huomasin puskapissalle pysähdyttyäni että takavalo oli sammunut. Akku oli tyhjä! Olin kyllä ennen lähteä tsekannut eikä varaustarpeesta ilmoittavaa merkkivaloa ollut näkynyt eli kummallinen tapaus. Mutta muisti olikin tehnyt tepposet, sillä merkkivalon funktio on juuri päinvastainen: sen puuttuminen tarkoittaa että on syytä laittaa lamppu varaukseen. No, onneksi mukana oli toinen samanlainen varavalona ja vaikka siinä oli sama juttu, valoa riitti vielä kotiin saakka.

Tietyön takia jouduin ajamaan "väärän" puolen pyörätiellä ja etsin pääsyä takaisin reitille.
En tullut ajatelleeksi että olin kuitenkin väistämisvelvollinen kadun suhteen kun ylitin sen pyörätien jatketta pitkin. Tuo jatke on korotettu ja autot joutuu siinä hiljentämään mutta kolmiota ei ole. Vaaratilannetta ei syntynyt eikä torvisoittoa kuulunut.

Voinko tunnustaa täällä kaikki tähän astiset syntini ja saada synninpäästön? Jos ei niin ei haittaa.

Pyöräilijät eroavat kaikista muista liikenteen osapuolista sikälikin etteivät he voi saada ymmärrystä tai anteeksiantoa tai sovitusta. Eikä tästä ketjusta kannata hakea vertaistukeakaan. Parhaassa tapauksessa joku viitsii tulla sanomaan että juuri tuommoisia te olette tai tiesin että olet juuri noin mulkku liikenteessäkin tai kertomaan ettei itse ikinä tekisi mitään vastaavaa tai toteamaan että kaikenlaisia dorkia sitä liikenteeseen mahtuu eikä mikään ihme että juuri pyöräilijöitä.

^Miksi niin olisi?;)

edit.
Ei ole kysymys.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

Pyöräilijät eroavat kaikista muista liikenteen osapuolista sikälikin etteivät he voi saada ymmärrystä tai anteeksiantoa tai sovitusta. Eikä tästä ketjusta kannata hakea vertaistukeakaan. Parhaassa tapauksessa joku viitsii tulla sanomaan että juuri tuommoisia te olette tai tiesin että olet juuri noin mulkku liikenteessäkin tai kertomaan ettei itse ikinä tekisi mitään vastaavaa tai toteamaan että kaikenlaisia dorkia sitä liikenteeseen mahtuu eikä mikään ihme että juuri pyöräilijöitä.

---

Lainaus:

---

Tai no, eiväthän maastopyöräilijät koskaan törttöile liikenteessä

---

Unohdit maastopyöräilijät :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

Pyöräilijät eroavat kaikista muista liikenteen osapuolista sikälikin etteivät he voi saada ymmärrystä tai anteeksiantoa tai sovitusta. Eikä tästä ketjusta kannata hakea vertaistukeakaan. Parhaassa tapauksessa joku viitsii tulla sanomaan että juuri tuommoisia te olette tai tiesin että olet juuri noin mulkku liikenteessäkin tai kertomaan ettei itse ikinä tekisi mitään vastaavaa tai toteamaan että kaikenlaisia dorkia sitä liikenteeseen mahtuu eikä mikään ihme että juuri pyöräilijöitä.

---

Tilan ja internetin vajavaisen kapasiteetin vuoksi lupaan postata tänne vasta sitten, kun ajan yhden pyörälenkin 100% (liikenne)sääntöjen mukaisesti. Siihen asti sitä odotellessa...

Tosin sama taitaa koskea mun autolla ajoakin.

Ei tänne tosiaan jokaista oikaisuaan tai lipsahdustaan ole syytä raportoida. Kukin osannee omalla kohdallaan arvioida milloin on menty jo selvästi törttöilyn puolelle. Mulla se määritelmä menee suunnilleen niin että jos jotain omaa mokaa tai vastaavaa ei todellakaan välittäisi tehdä toista kertaa, niin kyseessä on ilman muuta ollut törttöily.

Kokonaan toinen juttu on että törttöily on voinut olla tahatonta tai siihen on voinut olla silloin joku hyvältäkin tuntunut syy tai tarkoitus on ollut kokonaan toinen kuin tulos. Eli perseilystä ei välttämättä tarvitse ollla kysymys.

Jaa, pakko tunnustaa:

Olin ylittämässä Metsäläntietä. Oikealta tuleva auto hidasti vauhtiaan, ja oletin sen päästävän minut. Lähdin rynnimään, varsinkin kun vasemmalta alkoikin tulla autoja. Kuljettajalla olikin ollut muita ajatuksia, jotka hän ilmaisia torvensoitolla. Oli jo tässä vaiheessa ylittänyt risteyksen ja spontaanisti levittelin käsiäni. Olin ollut aivan liian innokas tulkitsemaan tilannetta minulle suotuisimmalla tavalla. Toivottavasti en järkyttänyt liikaa autolijaa ravakalla spurtillani. Ja itselleni muistutuksena, ettei pidä hätäillä...

Tapahtui viime viikolla eräänä sateisena iltana:

Ajoin Maaherrantietä Oulunkylän suunnasta eli kohti Viikkiä. Ajoradalla, koska olen spandex, koska olin jo väistellyt tarpeeksi valottomia ties miten pyöräilijöitä, haahuilevia ja puhelimensa näyttöä tuijottavia jalankulkijoita ja lemmikkejään fleksihihnan päässä kelvin toisella laidalla ulkoiluttavia koiranomistajia ja koska muuta liikennettä ei ollut nimeksikään. Vantaanjoen siltaa lähestyessäni muistin että edessä on Jokeriradan työmaa ja kevyen liikenteen sujuvuudelle enemmän tai vähemmän palttua antavat tilapäiset liikennejärjestelyt.

Joten päätin kylmästi olla kunnioittamatta liikennemerkkej ja olla noudattamatta punaista liikennevaloa ja jatkoin sillalle. En voi ihan loppuun saakka väittää pitäväni lieventävän asianhaarana sitä että edellinen bussi oli juuri kulkenut, molempiin suuntiin, ja että niin ollen saatoin olettaa että todennäköisyys että näkisin seuraavan bussin valot oli melko pieni.

Olihan se silti aika mölösti toimittu, Olisinhan minä huonosti ja sekavasti toteutetusta kiertotiestäkin selvinnyt.


PS Ylläkerrottu tapaus tai sen jääminen painamaan pyöräilijän omaatuntoani oli kai myötävaikuttamassa siihen että eilisellä lenkillä en ajanut ajlikulkuun, koska ajaminen oli liikennemerkillä kielletty. (En tosin ruvennut taluttamaankaan vaan kiersin toista kautta.) Huvittavinta oli että päätöstäni edelsi se että olin kuulevinani korvissani MRe:n esittämät nuhteet - vaikkei minulla tietenkään ole edes aavistusta eikä minkäänlaista kuvitelmaa siitä millainen hänen äänensä on:cool:

Veikkaan sellaista Darth Vader -henkistä äänimaisemaa.

Kävin tänään pikkulenkillä vaikka lähtiessä huomasin ettei etuvalossa ole virtaa (knog +) taaksepäin oli vielä valoa tarjolla. En vaan pystynyt jättämään väliin, olisi kai voinut mennä sisälle lataamaan vaikka puoleksitunniksi lamppua, jostain syystä en nähnyt tätä vaihtoehtoa lähtiessä.

Häpeä latisti tunnelmaa, onneksi ei ollut juurikaan pyöräilijöitä liikkeellä.

Ja nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen että taloudestahan löytyisi myös yhdet pienet silikoni tuikut joissa olisi varmaan ollut pattereissa virtaa prkl

Helsingin keskuspuistossa Paloheinän kohdalla painelin nollat taulussa vasemmalta jonkun käyräsarviskuskin eteen. Hätäpäätös oli olla jarruttamatta ja ehdinkin alta pois, mutta luultavasti kaveri joutui jarrua painamaan. Huutelin sorit, mutta en tiedä kuuliko.

^ Pitäisiköhän hieman liioitella ja sanoa että tyypillistä maastokuskien meininkiä?:cool: Ajetaan pätkä polkua, ollaan kingejä ja unohdetaan että muuallakin ajetaan - ja tulla tupsahdetaan metsästä suoraan ulkoilutietä ajavan eteen:rolleyes: Ei sentään, mutta useampi kuin yhden käden sormilla laskettava määrä sellaisen aiheuttamia jarrutuksia on ajovuosien saatossa kertynyt...


Mä törttöilin Kauppatorin laidalla eli Pohjois-Esplanadin puoleisella pyörätiellä. Jonkun torikauppiaan pakettiauto ajoi eteen ja tukki pyöräkaistat, joten käänsin torin kiveykselle tarkoituksena kiertää mokoma sivuilleen vilkaisematon pikkupaskiainen - mutta tämäpä ennätti kääntää takaisin torille eli suoraan eteen! Lievässä affektissa käänsin takaisin pyöräkaistalle - ja ajoin itse suoraan vastaantulevan pyöräilijän eteen!

Olin kyllä mielestäni katsonut ettei ketään ollut tulossa, mutta niin vain tämä pyöräilijä oli jäänyt näkemättä, ehkä juuri pakettiauton taakse piiloon. Yhteentörmäykseltä olisi ehkä muutenkin vältytty, mutta ei minun silti olisi tarvinnut säikäystä ja äkkijarrutusta aiheuttaa!

Eli jos ei ole täysin varma että tie todella on vapaa, pitää ajaa niin kuin se ei olisi vapaa. Simple as that.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^ Pitäisiköhän hieman liioitella ja sanoa että tyypillistä maastokuskien meininkiä?:cool: Ajetaan pätkä polkua, ollaan kingejä ja unohdetaan että muuallakin ajetaan - ja tulla tupsahdetaan metsästä suoraan ulkoilutietä ajavan eteen:rolleyes:

---

Yhden (grävel)pyörän taktiikka on käytössä ja ihan pyörätietä pitkin törttöilin eteen. Olen viime aikoina tiputtanut työmatkoilla sykkeet ihan reilusti peekoolle ja olin ennemminkin puoliunessa/transsissa kuin kingi. :)

Hietalahdenkadulla Lönkalle tullessa torin ja Bulevardin suuntaan mennessä ryhmityin valoissa ajatuksissani vastaantulevien puolelle kun autopilottimoodissa aivot jotenkin teki kadusta yksisuuntaisen. Joutui sitten valojen vaihtuessa siirtymään poikittain .. olen tuosta kyllä autollakin ajanut ja tiedän että se on kaksisuuntainen :rolleyes: .. no puolustukseksi voin sanoa että katumaalaukset on toistaiseksi poissa työmaan jäljiltä

Onneksi oli pyöräilijä hereillä tänään Sidekujan ja Yrttimaantien risteyksessä.

Nöyrästi pyydän anteeksi jos satut tätä lukemaan.

Nostetaan taas ketjua.

Ajoin sunnuntaina neljän aikoihin paluusiirtymää. Olin kääntynyt Malmin S-marketin kohdalla Syystielle ja sitten Pukinmäenkaarelle. En ajanut kummallakaan kelviä vaikka sellainen kulki oikealla puolella. Selitys vaan ei puolustus siihen on että autoliikenne oli vähäistä, mutta koiranulkoiluttajia ja muita jalankulkijoita ja hyöty-, tavis- ja elämäntapapyöräilijöitä oli liikkeellä yllättävän paljon vallitseva säätila huomionnottaen. Perimmäinen syy oli tietenkin siinä että kuulun siihen spandeksiporukkaan, jonka monet näkevät ajavan "minä ensin"- ja "riittää että muut noudattavat liikennesääntöjä" -meiningillä.

Pukinmäenkaarella on Kenttätien risteyksessä liikennevalot, lähinnä kai sen vuoksi että vieressä on kouluja ja urheilupuisto. Lainkuuliainen jalankulkija oli painanut nappia, valo oli vaihtunut hänelle vihreäksi ja hän oli jo ehtinyt ylittää ajoradan kun saavuin valoihin, jotka siis vielä näyttivät minulle punaista. Koska olen spandex, en yksinkertaisesti viitsinyt pysähtyä vain lähteäkseni liikkelle kun valo olisi 10-20 s kuluttua vaihtunut vihreäksi. Ajoin siis päin punaisia ja jatkoin Kenttätien ajoradan poikki Pukinmäenkaaren kelville (koska tarkoitukseni oli jatkaa junaradan alitse Kehä I:n kelville).

Näin tehdessäni kuulin kuitenkin takaani kaksi perättäistä torventööttäystä. Taakseni liikennevaloihin juuri ennättänyt autoilija siinä mitä ilmeisimmin halusi muistuttaa minua siitä että pyörä on ajoneuvo jota etenkin ajoradalla koskevat ihan samat liikennesäännöt kuin autojakin ja että liikennevaloja on lain mukaan noudatettava aina ja ettei ole mikään puolustus ettei muuta liikennettä ole eikä näin ollen aiheuta haittaa tai vaaraa kenellekään.

Oikeassahan hän oli. Ei siinä mitään. Olisin ihan hyvin voinut pysähtyä - ei minulla ollut edes lenkkikeskari eikä segmenttiaika mielessä (eikä itse asiassa edes GPS-laitetta matkassa) - eikä se olisi ollut ensimmäinen liikennevalojen tai muun liikenteen huomioonottamisen vuoksi tekemäni pysähdys sillä(kään) lenkillä.

Niin mitäpä niitä valoja polkupyörällä noudattamaan.

F. Kotlerburg osoittaa tapansa mukaan korkean luokan lukutaidottomuutta. Ja ilmeisesti uskoo laukaisseensa nasevan ja veitsenterävän one-linerin.

^ ja ^^^ tuon 10 - 20 sek odottelun voi käyttää hyvin track stand -harjoitteluna näyttämättä hölmöltä...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Fuuga

^ ja ^^^ tuon 10 - 20 sek odottelun voi käyttää hyvin track stand -harjoitteluna näyttämättä hölmöltä...

---

P.o. näyttäen hölmöltä mutta tuntien itsensä todella kingiksi ;). Tai niin se mulla toimii.

Lähetetty minun Nokia 5.3 laitteesta Tapatalkilla

Minusta nimenomaan track stand -harjoittelijat näyttävät hölmöltä...

...eikä minulla mitään periaatteellista ole sitä vastaan että seisoo liikennevaloissa niin sanotusti turhaan, pelkästään lainkuuliaisutttaan osoittaakseen tai jotta autoilijat eivät pääsisi taas ajattelemaan että tuollaisiahan ne fillaristit ovat. Taisi yksi sellainen punaisissa seisoskelu tällekin lenkille aikaisemmin osua. Nyt vain jostain syystä tein toisin.


PS Mitenkään harvinaista ei vastaavanlaisissa tilanteissa ole että asemassani oleva fillaristi tekee 90 asteen käännöksen ja toisen samanlaisen heti perään eli vaihtaa ajoradalta kelville jolla hän voi jatkaa matkaansa viivästyksettä (koska Kenttätien ylittävällä kelvillä ei ole liikennevaloja). Tosin hän silloin suojatielle/pyörätien jatkeelle siirtyessään on ajanut aivan yhtä lailla päin punaisia kuin minä tein. (Itse en, kummallista kyllä, sellaista harrasta silloin kun olen ajoradalla.)


PPS Huvittavaa on myös kuvitella itselleni jonkilainen kaksoisolento tai varjominä, joka olisi tullut Syystieltä samaan aikaan kuin minä mutta ajanut sitten Pukinmäenkaaren kelviä. Hän olisi tietenkin aluksi jäänyt hiukan, koska ajoradan käyttäminen on aina sujuvampaa - mutta jos sitten olisin noudattanut punaista valoa, olisin voinut nähdä miten tämä Firlefanz* sujahtaisi ohitseni kelvillä....(paitsi ettei ehkä sittenkään, koska paikka on juuri sellainen missä kelvillä ei voi ajaa suoraan vaan joutuu tekemään hivenen hankalasti kaksi 90 asteen käännöstä).