Printable View
Olin juuri keksimässä ratkaisun suureen kysymykseen, kun koko ympäristö kirkastui! Tumma sadepilvi repesi ja lämmin aurinko sädehti läpi. Kaikki värit: sininen, violetti, vaaleanpunainen ja muut valaisivat hetken kuin spottina semmosta 5-10m aluetta. Siis huikeeta! Osaatteko kuvitella?! Mä olin sateenkaaren päässä! En olis uskonut, jos en olis kokenut. Mä olen aina luullut, että sateenkaari on vain kauempaa nähty kosteusefekti.
Et sä ollut sateenkaaren päässä, joku oli vain laittanut dropin LSD:tä sun juomapulloon.
Mutta kyllähän tuollainen on hetki joka voi olla paitsi ihmetyksentäyteinen luontoelämys myös sellainen eksistentiaalinen tai lähes uskonnollinen tai yliluonnollisen tuntuinen hetki että sen voimalla on rakennettu elinikäinen vakaumus tai uskonkäsitys tai kokonainen maailmankatsomus - tai vain vähän vaatimattomammin ja ehkä vähän terveemmin se on käynnistänyt ihmisessä jonkin prosessin jota ei tunnista ja jonka merkitystä ei tiedä, mutta tuntee silti että on jollain lailla eri ihminen kuin ennen sitä.
PS Kuten lukijat ehkä jo osasivat päätellä, en puhu tässä MäkiHiirestä (joka vastaa itsestään), Ja kuten jotkut ehkä jo osasivat arvella, mun aamupuurossa oli jotain muutakin kuin kaurahiutaleita ja vähän suolaa.
Lepopäivän ratoksi lueskelin kaikki f-foorumin tuoreet kuvavaraportit pyörälenkiltä-topic, Lapin polut-topic Kare Eskolan kumisaapastalebaani episodi, Ruska-Pyöräily Suomen halki-raportit unohtamatta
erästä Inarin rantalepikossa Sinoli Trangialla kahvia keittelevää melojaa. Aikuisviihdettä parhaimillaan;)
On ilo huomata ettei materian määrä aina ratkaise. Vaatimaton yösija jossain halkopinon tahi siltarummun sisällä ja siihen kuppi lämmintä saa suun :D
Putte-traktorissa toimii hehkutulppa, ekaks luulin muuta mutta sehän pirskules pöhisee!
Edu Kettunen. Yli 30 v fanitettu, toisen kerran nähtiin livenä. Loistava biisintekijä, ja sympaattisuudessa helposti mikkokuustos-kategoriassa.
Veli tulee päivällä käymään :)
Nuoriso-osaston toiminta tositilanteessa. Neiti vähillä syömisillä, kun runsasmuotoisena
kammoksuu lihomista. Seuraamuksena haimavaivaisella pahempi hypoglykemia, tajukin
lähti... Onneksi ystävättärellä on 1-tyypin äiti, jolloin apu/toiminta olivat selkäytimessä.
Nämä vetelää räkää muistuttavat mopoilijatkin (tytön poikaystävän johdolla) olivat
kiitettävästi osallistuneet toimintaan ja saattaneet neidin kotiin. Pyöräkin tuotiin
vesisateessa ajamalla. Olemme vanhempina ainakin kiitosta enemmän velkaa.
Tilanne ehkä jo hallinnassa, hypon jälkeinen hyperpiikki taitaa olla selätetty.
Ylikorjausreagenssia odotellessa.
Nuo, ne, me. Aamiaisosio saa vanhukset uuteen nosteeseen.
Miksipä suvun liitännäisehdokkaita pitäisi dissailla?
Nakkilan nahkiaispaistamolla oli mukavaa :) erityisesi kun sain vähän kosketella paistoon menevia nahkiksia, nahkikset on tosi suloisia.
Eilinen ulkopuuhastelupäivä kotioloissa.
Haravointia ja viimeistä nurmikon leikkausta odotellessa.
Sisko toi tuliaisina meikäläisen nimellä varustetun Tobleronen. Sveitsiläisillä on hyvä maku. :D
Ti 02.10.2018
YLEN "Kysy pyöräilystä" on ladattavissa pottikastina; oman kylän mies Velogi (& Kampiapina) äänessä.
Lähetyksen aikana Ma 01.10. olin tietenkin maantiepyöräilemässä iltasella - kyllä, valot päällä edessä ja takana, heijastinliivit yllä sekä kypärässä vielä valo pyörämittarin tarkkailuun.
Just nyt kuuntelen, olisiko siinä mitään uutta opittavaa.
:) laitoin Nakkilan Nahkiaispaistamolle vielä kiitosviestiä, kun kotona vasta huomasin että saamassani avaimenperässä oli - nahkiaisen kuva. Lukulasit kun ei ollu matkassa mukana.
Sieltä tuli just tänään sopivasti viestiä ja toivoteltiin tervetulleeksi ensi vuonna.
Tuli mukavasti taas tavoitetta ensi vuodelle, samoin "kututalkoot" jatkuu ensi vuonna. Nahkeeta o o o o O O O
ps. nahkiaiset on menny jo pakettien ohitte. Nyt vielä reilu 500 lukukertaa nahkeeseen topicciin niin olen tosi tyytyväinen.
Pakko vielä mainita kun kerrankin joku asia on menny kivasti. Tämä syksy. Tosi kivaa on ollu "kututalkoissa" ja saanu tehdä oikeeta ja hyödyllistä työtä mukavassa porukassa. Samoin Nakkilan reissu oli hieno ja 30.9. ehdottomasti vuoden paras päivä. On saanu paljon iloa ja inspiraatiota ja voimaa jatkaa ainakin seuraavaan syksyyn ja ensi vuoden nahkiaismarkkinoille menossa, hieman myöhemmin eikä mitään heti kymmeneltä.
Paljon kuvaprojektejakin tulossa ensi talvelle ja kesälle. Paljon kivoja juttuja joita haluaa vielä toteuttaa.
:) :)
Kiva että löysin myös zazzlen ja Fine Art America-puljut joista oon saanu ostettua tosi kivoja nahkeita tuotteita.
Välillä on ollu tosi vaikeeta, mutta hyvin mä olen mielestäni selvinny kun tässä voi olla juuri nyt hyvillä mielin ja odottaa ensi vuotta.
https://www.stara.fi/wp-content/uplo...aa22092017.jpg
Varsin lyhytikäinen hankinta, kotteron talliin siirtämisen aikana ko. yksikkö oli hävinnyt.
Nohevasti oli toinen "jemmassa", eli sain ne 2 riviäni:)
Kerrassaan täydellisen onnistunut pukeutuminen lenkille. Ei ollut kuuma, ei ollut kylmä. Oli sopivaa. Tosin kauaa ei pystynyt Simonkylän krossikisaa seuraamaan kun seisoskellessa alkoi tulla vilu.
Löysin hyviä polun pätkiä ihan naapurista.
Su 07.10.2018
Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma suoritettu, Pirkan Hölkkä 33 km, alle neljään tuntiin!
Tätä ennen mun pisin hölkkä/juoksu 6 km: S-market Vuokatti-Katinkulta -kierros kahteen kertaan!
Mun pisin kävelymatka koskaan: Pieni karhunkierros 12 km
Vähemmän hyvälle tuulelle sai kävelysuoritteet maaliintulon jälkeen, pelkkää tuskaa kyykkääminen, ts. autoon meno teki häijyä, samoin sieltä poisnouseminen. Kävelyaskeleen pituus kuin 95-vuotiaalla mummolla!
Lyhyesti: upea päivä kera rakkaiden ihmisten.
Tervetuloa joukkoon, mulla sama eilisen kututalkoopäivän jälkeen ( tosin siinä taustalla onneton adrenaliinipistos reiteen)....silti kiva että osallistuin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Il ciclista di Roine
:D jipii, sain huudettua kovasti haluamani....siis "pakko saada" - nuken asun.
Vapaapäivän lyhyt kävelylenkki metsässä. Syksyn kuuraisissa pakkasaamuisissa on kyllä sitä jotakin.
Poikkeuksellisen näyttävät revontulet viime yönä.
Parin tunnin lento oikeassa business-luokassa. Skumppaa tuotiin rahvasta odotellessa ja sit meni ainakin vartti sen jakkaran kanssa leikkiessä kun napista sai sen sängyksi. Ja viinit tietysti maistatettiin ennen lasin täyttämistä, katkarapuja syötiin evääksi. Just ehdin Deadpool 2:n katsomaan, sen verran lyhyt rykäisy tänään [emoji16].
Sent from my SM-G950F using Tapatalk
Aamupainohan se, suunnitelmassa ja tavoitteessa olen :)
Illalla alkanut flimmerikohtaus olikin herätessä ohi. Ei tarvinnut aloittaa työpäivää "limp mode":ssa :)
Hieno juttu, että loppui itsestään!
Mut sai hyvälle tuulelle työpaikan mukavoitunut atmosfääri. Yks superhauska uus tyyppi aloitti edellisellä viikolla hommat. Ja nyt yksi toinen jo kauemmin ollut tuli juttelemaan, ihan muuten vaan. Istui tohon, kun syön tässä aamupalaa ja rupesi kertomaan miten ovat miettineet yhden muun hahmon nimeä jo kaksi päivää. Siinä sitä mulle selittäessään se nimi napsahti hälle. Voi sitä ilon määrää. Kiitteli mua, heh, enhän mä mitään muuta kun lipikoin mysliä kitaan ja kuuntelin.
A propos, pitää mainita mikä eilen sai hyvälle tuulelle: paikallisen terveyskeskuksen palvelu. Oli kutsu pneumokokkirokotukseen, ja rouva päivällä käyneenä varoitteli pitkästä jonosta. Neljän jälkeen mennessä siellä mitään jonoa ollut; odotusta kesti alle minuutin. Eikä paljon enempää mennyt toimenpiteeseen, mutta erityisesti jäi mieleen hoitajien iloisuus. Ystävälliset hymyt ja iloinen jutustelu jättivät kyllä hyvän maun operaatiosta.
Ihan heti ei tule mieleen toista näin nättiä syksyä. Onneksi on vielä maisemareitit tarjolla työmatkalla ja aamulla natsasi hyvin, kun yhdellä hieman usvaisella ja kauniin metsäisellä kohdalla kuulokkeista alkoikin soida Twin Peaksin tunnari.
Minulle tulee. Joskus 2002-2004 oli lämmin ja suht kuiva syksy. Lokakuun viimeisellä viikolla pönötettiin kaverin parvekkeella t-paita päällä. Marraskuussa alkoi talvi ja pisin kelkkailukausi etelässä mun ajovuosina. Silloin ei oikein ollu syksyä ollenkaan. Noille vuosille osui myös liki kuukauden mittainen kova pakkanen tammi-helmikuun kieppeillä.