Tahko lähestyy...Oletko valmis.

Olin valmis, vaikka pari päivää ennen taas säädettiin kaluston kanssa ja ensimmäinen tubeless rengas litkuilla (Racing Ralph 2,25") hajosi/repesi jo kaupasta kotiin ajaessa. No siihen piti laittaa sitten Tahkolla paikka ja sisuri...

Reitti oli hyvässä kunnossa, en kaatunut kertaakaan eikä mitään hajonnut matkalla. Ja vauhdin jako oli sopiva, ei liikaa hapotusta ekan tunnin aikana. Ja taas oli hyvää juttuseuraa matkalla. Eli ihan täydellinen setti. Loppulaskusta ei kommentteja, sieltä mennään missä on reittimerkit. Paitsi siinä kohtaa, missä kaarrettiin oikealle ja mentiin hissilinjalle, meni vähän suoraksi ja kaseikon puolelle.

Ainoa miinus oli se laihdutusversio urheilujuomasta (energiaa 0). Kyllä tuolla yleensä jokunen kalori kuluu.

Sent from my iPad using Tapatalk HD

Tsemppiä fobille ja muillekin 120 km haasteen ylivoimaisuutta pohtiville. Itse tuli tänä vuonna saavutettua jotain mitä en koskaan kuvitellut edes saavani - 120 km buffi. Kuntopohja ei ole mielestäni sillä tasolla mitä tuolle matkalle vaaditaan ja lisäksi jalat ovat erityisen kramppialttiit. Eka kierros viiteen tuntiin ja viimeisenä 120 km kuskina toiselle kierrokselle. Kuten joku asian oli minulle ilmaissut, niin kyseessä on pääkoppalaji. Toisen kierroksen alku oli todellakin vaikea, kun tiesi että on letkan hännillä ja jalat kramppailivat mäissä. Vaikeaa se oli etenkin henkisesti. Jostain käsittämättömästä syystä onnistuin saamaan Kinahmi I:n yläpolulla kiinni pari kuskia vaikka mielestäni vain rullailin enkä polkenut juuri lainkaan. Kun huomasin että jotkut muutkin ajoivat todella hiljaa niin jonkinlainen toivo läpipääsystä alkoi elää. Lähdin oikeastaan jokaiselta huollolta viimeisenä, mutta sain edessämeniviä kiinni aina alamäissä. Toisen kierroksen taapertaminen yksikseen olisi ollut todennäköisesti liikaa pääkopalle. Kiitokset siis kaikille viimeisten joukossa ajaneille Anthem-kuskilta. Teitte unelmastani totta!

Mitä loppulaskuun (hissilinjaosuuteen) tulee, niin en osaa sanoa onko se liian vaikea saati liian vaarallinen - itse en sitä sellaiseksi koe. Vauhdin hurmaa tai ajamisen flowta siinä on kuitenkin vaikea kokea. Varmasti nautittavampikin alastulo olisi tuonne kohtuullisella vaivalla tehtävissä. Joko siksakkia rinteeseen tai jokin metsäisempi vaihtoehto. Lisää ajettavuutta kaipaisin siihen. Sääliksi käy myös nuorimpia 25 km kisaajia, jotka ensin taluttavat loputtoman El Granden ylös saadakseen taluttaa loppulaskun alas - aika rajua.

Tässä oma raporttini, Krampin foorumilta kopsattuna:

XV Tahko MTB

Ilmoittauduin tämän vuoden Tahkolle heti, kun palvelu aukesi. Kaksi kierrosta oli itsestään selvä valinta, tosin epäilys päätöksen mielekkyydestä alkoi kasvaa H-hetken lähestyessä. Lenkit jäivät nimittäin aikapulan ja muiden kiireiden (lue: totaalisen motivaatiopulan) vuoksi aivan liian vähiin eikä pitkiä lenkkejä tullut Evoa lukuun ottamatta ajettua ollenkaan. Tunnin, parin suhauksia tuli ajeltua itsekseen kerran pari viikossa, nekin pääasiassa maantiellä.
Eväät olivat siis ennen näkemättömän heikot ja vaikka muotia tuntui olevan matkojen lyhentäminen vielä viime hetkellä, päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Yksi kierros tarkoittaa Tahkolla 60 km:n jonotusta ja se ei kyllä motivoi pätkääkään. Otetaan vauhtia pois, ajetaan rauhassa mahdollisimman taloudellisesti ja pysähdytään joka huollossa. Se oli taktiikka. Tavoiteajaksi ekalle kierrokselle päätin tähdätä 4:30-4:45.
Rengas- ja kiekkovalinnassa satsasin keveyteen ja rullaavuuteen ja hommasin jo talvella Contin X-King 2,2:set, jotka näyttivät kyllä pelottavat kapoisilta. Lisäksi testilenkki Linnaistensuolle kovilla paineilla (1,5/1,8 bar) oli järkytys eikä ajosta tuntunut tulevan yhtään mitään. Muutaman nopean kotikulmilla tehdyn testin perusteella päädyin 1,2/1,5 bar paineisiin, joilla pyörä alkoi kivikossakin tuntua ajettavalta. Pieneen ilmatilaan nähden paineet tuntuivat kyllä vähän pelottavilta, joten lisäsin renkaisiin reilusti litkua.
Edeltävällä viikolla ukkosrintamat rankkasateineen alkoivat pyöriä Suomen yllä ja vettä tulikin torstaina todella rajusti niin Lahessa kuin kuulemma Tahkollakin. Lisäksi viikonlopun ennuste muuttui koko ajan: kuumaa olisi satavarmasti, mutta vesisateiden aikataulu oli arvoitus. Jossain vaiheessa sitä vettä kuitenkin tulisi.
Tästä johtuen päätin ottaa mukaan myös Eastonin kiekot varustettuna vähän karkeammilla renkailla. Tämä osoittautuikin tärkeäksi päätökseksi.
Kisa-aamu aukeni aurinkoisena, lämpöä oli jo klo 8 aikaan reippaat 20 astetta ja päiväksi ennuste povasi 28 asteen lukemia. Loistojuttu, helle ei ole aikaisemminkaan minua ahdistanut.

Pari tuhatta osallistujaa ahtautui Piazzan pihaan ja klo 9:n lähtökarsinassa meitä oli reippaat 600 kammen vääntäjää. Muut Kramppilaiset katosivat paukusta sananmukaisesti horisonttiin, mutta minä maltoin mieleni ja pysyin suunnitelmassani oman vauhdin suhteen. Oma vauhti tarkoitti tosin myös, ettei peesiäkään ollut juuri tarjoalla, mutta siltikin päätin ajaa henkinen käsijarru päällä. Outo fiilis oli, kun jo ekalla kierroksella I KInahmin juurelle hiekkatietä laskiessa ketään ei näy missään. No jonon pää oli kuitenkin heti käännöksen jälkeen vastassa ja perinteinen taluttelu alkoi.
Mäen päällä homma jatkui, edelleen perinteisesti, kävelyvauhtia ajellen. Maltoin edelleen mieleni ja pysyin kiltisti jonossa, vaikka parasta polkua oli jälleen muutaman kilometrin verran tarjolla. Ryntäily veisi vaan turhaan paukkuja ja 2. kierroksella olisi kyllä taas tilaa. Kinahmin päällä oleva kivikko-oja oli jälleen turvoksissa lappeellaan ja poikittain olleita pyöriä ja pyöräilijöitä, mutta yllättäen vasemmasta laidasta löytyikin Cruzin mentävä reikä ja paikka meni nollilla.
Myös eka lasku Kinahmilta Eskolan huoltoon on perinteisesti tukossa ja yleensä myös EA-porukalla näyttää olevan töitä. Pääsin kuitenkin nollilla alas, vaikkakin jouduin pari kertaa tekemään tommiahvalat ja odottelemaan tien aukenemista jalat polkimilla. Lopun doubletrack-osuudella löytyi hyvin ohitustilaa sipsuttelijoista. Huollosta lähtiessä yritin kyttäillä sopivaa peesiä, mutta ei onnistunut, joten tien päälle itsekseen. Onneksi tuulet olivat suotuisat ja X-Kingit rullasivat, joten vauhti pysyi alamäkisuoralla vaivatta kolmenkympin paremmalla puolella. Tieltä pois ja kohti Kinahmi II:sta ja Taivaan portaita, näitä ratamestarin järjenjuoksun raikkaita hedelmiä. Ennen nousun alkua pysähdyin kuitenkin lappomaan päähän pari kauhallista Kinahmin kirkasta. Hyvin piristi, siispä kohti reitin älykkäintä pätkää. Ylös jälleen tunkattiin ja olo tuntui koko ajan hyvältä.
Tankkaus oli ilmeisen onnistunut ja tavaksi otettu setti huolloissa (aina mukillinen suolakurkkuja, muki urkkajuomaa, toinen mokoma vettä kyytipojaksi + jotain evästä fiiliksen mukaan) tuntui toimivan, koska pakki ei valittanut ja virtaa tuntui jaloissa riittävän. Alamäessä oli paljon porukkaa ja otinkin heti double trackin alkaessa heinikkoisemman ohituskaistan. Ei siellä ennenkään kiviä ole ollut. Alaosan renkaanpäivityskivikko ei pettänyt tälläkään kertaa, useampi kaveri oli taas tekemässä rengasremonttia.

Asfaltille tullessa oltiin varmaan reitin kuumimmassa paikassa, kun lähdettiin kihnuttamaan ylämäkeen. Aurinko porotti täysillä eikä tuullut mistään. Nyt ei lähdettykään tunkkaamaan hiekkapenkkaa ylös, vaan ajettiin tietä pitkin koko mäki, vasta sitten polkua pitkin oikealle kohti Kalkkiruukin huoltoa. Erittäin hyvä uusi linjaus.
Ajo kulki hyvin koko ajan. Reitti ei ole näinä 15 vuotena ollut koskaan näin kuiva, kuraa ei ollut oikeastaan missään. Samoin tietä oli taas tullut reitille lisää, siksi kaikenlainen aikojen vertailu aikaisempiin on lähinnä itsensä pettämistä. Vauhdin jako vaikutti onnistuneelta ja mäet nousivat mukavasti. El Granden alla tsekkasin ekan kerran kelloa todeten, että 1. kierros menee suurin piirtein aikaan 4:15. Siis vähän suunniteltua nopeammin, mutta kun ei hiljempaakaan osannut ajaa.
Suurin osa oli päättänyt taluttaa Granden ylös, myös Petterin tavoitin mäessä. Kihnuttelin ylös 22-36 –välityksellä, pitoa riitti ja jalat pyörivät mukavasti. Kaikki siis hyvin – vielä. Taitoin alas laskettelurinteeseen, kun laskun ainoassa mutkassa, EA-pisteen yläpuolella eturengas päästi ilmat pihalle. 14 kertaa Tahkolla on menty ilman mitään teknisiä ongelmia, mutta nyt sitten tussahti. EA-paappakin siihen äityi noitumaan, että ”Voehan peijakkaan peijakas, pitipäs nyt sattua, kyllä nyt aikaa palaa…” Vähän tusaamiseksi se homma menikin jyrkässä rinteessä, lisäksi Stanin matalalle kehälle on suhteellisen visvaista punnertaa rengasta, ainakin maasto-oloissa. Loppu on tiukka ja vastapuoli meinaa pulpahtaa koko ajan pois vanteelta.
Tässä myös toinen havainto Petteristä, kun mies ohitti minut uudelleen.

Matka jatkui ja ajatus 2. kierroksesta sisurilla varustetulla nakkikumilla hirvitti jo valmiiksi. Ehdin laskea 100 metriä, kun vuorostaan takana kilahti pahaenteisesti. Alas päästyäni totesin, että pinna on poikki ja mukava sivuttaisheitto ilmestyi vanteeseen.
Olin sopinut Ellun kanssa, että soitan hänelle, jos tarvitsen varakiekot Piazzalle. Nyt olin kuitenkin enää kilsan päässä, joten soitto ei enää hyödyttänyt mitään. Ajelin siis hiljalleen huoltoon ajassa 4:30 pähkien, että mitähän tekisi. Ellu toi jälleen perinteisen Frezzan ja siinä kahvikupin ääressä syntyi ratkaisu, että näillä kiekoilla en enää toiselle kierrokselle uskalla lähteä, kun molemmissa päissä oli riski.
Siispä repun täytön ja kuskin tankkauksen jälkeen tein ketunlenkin ja ajelin mökille vaihtamaan kiekot. Petterikin ilmestyi paikalle, kimpassa tehtiin pyörälle pikahuolto ketjut voidellen ja rengaspaineet tarkastaen.
Eipä muuta kuin takaisin baanalle. Nyt muuten vitutti kuin pientä oravaa. Totesin kuitenkin itsekseni, että eihän tässä muutenkaan mitään erityistä loppuaikaa tavoiteltu, ainoastaan maaliin pääsyä. Ylimääräistä energiaa totta kai paloi.

Lepakon kokoiset paarmat olivat jälleen paikalla, kun väänsin hiekkatienousua kohti Kinahmi I:stä.
Olivat kuitenkin ilmeisesti jo syöneet vatsansa täyteen, koska tyytyivät vaan pörräämään ympärillä.
Sain kiinni pari keltakilpistä sekä pari kolmen kierroksen miestä.
Pikku hiljaa homma alkoi tuntua jälleen mukavalta. Ajo sujui teknisesti hyvin, isomman ilmatilan renkaat toimivat kivikoissa hyvin, ylämäet nousivat ajaen. Muutenkin olo oli hyvä, nesteet imeytyivät ja suolat riittivät, minkäänlaisista kramppien kutitteluista ei ollut merkkiäkään. Hakasen Jussin (jäsen JussiH) kanssa edettiin tasatahtiin tai siis osuttiin ainakin huoltoihin yhtä aikaa.
Etukäteen olin asettanut itselleni muutaman ”Ainakin nämä paikat nollilla” –tavoitteen: ne pari kivikko-ojaa, panssariura, seinänousu Tuulivaaran jälkeen sekä tietysti El Grande.
Kaikki onnistuivat molemmilla kierroksilla, näistä yksinäinen pyöräilijä saikin omia pikku kicksejä .

Ennen Tuulivaaraa alkoi hiljalleen tihuttaa vettä ja kivet alkoivat pikkuhiljaa kiiltää. Eipä tämä muuta murhetta aiheuttanut, mutta kun ilman kosteus-% alkoi muutenkin olla päälle 90, alkoivat ajolasit ylämäkiä kihnuttaessa huurtua. Pysähdyinkin yhden kivikkomäen EA-pisteeseen pyytäen käsipyyhettä lasien kuivaukseen. Se järjestyi, tästäkin ongelmasta päästiin.
Virtaa riitti jaloissa hyvin ja El Grandessa tavoitin jälleen monta taluttajaa. Vauhdinnosto kinkamiin onnistui yllättävän hyvin ja kun Grandessa ei vielä ollut satanut, ei pidon kanssa ollut mitään ongelmia.
Mäki siis jälleen nollilla ylös ja viimeisen kerran loppulaskuun. EA-pisteen shikaanin jälkeen ulahdus etujarrusta kertoi, että jarrupalat loppuivat siihen paikkaan ja kuskista tuli siinä kohtaa matkustaja. Eipä siinä loppumäessä onneksi enää mitään ihmeitä ole, joten ehjänä päästiin alas. Enää Syvärinlahden kierto ja vuoden 2013 Tahko MTB olisi selätetty.
Maaliin tulin ajassa 9:40. Loppuaika oli jo etukäteen ajateltuna yhdentekevä, teknisten murheiden jälkeen vielä enemmän yhdentekevä. Garminin mukaan ajoaika oli 8:15, joten tauoilla viihdyttiin ja remonttia tehtiin lähes puolitoista tuntia. Keskilämpötila oli 27,7 ja maksimi 38 astetta.

Kiitos jälleen mukana olleille seurasta ja kannustuksesta.

Kiitos myös yhteisistä vuosista Tahkon järjestelyporukoille ja ennen kaikkea huolloissa päivystäneille. Aina on homma pelittänyt hienosti.

Tämä oli nyt tässä, 15 kertaa saa riittää.
Tahko MTB on osaltani nähty, keksitään ensi kesäksi jotain muuta

Meidän sivuilta löytyy muutaman eri ajajan raportit kisasta: http://www.hhcmb.fi/

Tosiaan joo, kuvia tältä vuodelta yllättävän vähän julki, jos nyt jollain vielä löytyy niin linkittäkää ihmeessä.
Gaissalle iso kiitos kuvista, hienoja otoksia!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti -TTA-

Tosiaan joo, kuvia tältä vuodelta yllättävän vähän julki, jos nyt jollain vielä löytyy niin linkittäkää ihmeessä.
Gaissalle iso kiitos kuvista, hienoja otoksia!

---

+1 tälle. Enemmän kuvia (ja vähemmän "kisarapsoja", ellei sitten sukunimesi ole Viitamaa, Pohjasvuo tai Ojala)

Nappasin Goproon matkaan tahkolle. Tuotos nähtävillä täältä. Video on kuvattu 10:00 lähdöstä ja pätkät ovat ensimmäiseltä kolmelta tunnilta, kunnes kamera kuraantui.
Ville

^hienoa matskua. Ensi vuotta odotellessa :)

Sotkiksella kiva video tahkolta :) yllätti miten paljon porukka tunkkas ja huilaili reitillä.

PS. Ei taida Tahko MTB:n sivuille tulla kuvia tämän vuoden tapahtumasta???

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aki Korhonen

Jostain käsittämättömästä syystä onnistuin saamaan Kinahmi I:n yläpolulla kiinni pari kuskia vaikka mielestäni vain rullailin enkä polkenut juuri lainkaan. Kun huomasin että jotkut muutkin ajoivat todella hiljaa niin jonkinlainen toivo läpipääsystä alkoi elää. Lähdin oikeastaan jokaiselta huollolta viimeisenä, mutta sain edessämeniviä kiinni aina alamäissä. Toisen kierroksen taapertaminen yksikseen olisi ollut todennäköisesti liikaa pääkopalle. Kiitokset siis kaikille viimeisten joukossa ajaneille Anthem-kuskilta. Teitte unelmastani totta!

---

Retkimeiningillä olin henkisesti matkassa, varsinkin kun ei ollut itsellä hajuakaan miten kroppa jaksaa moisen matkan kun pohjilla oli se vajaa 250km fillarointia keväältä, tietä sekin suurimmaksi osaksi, maastoa ehkä pari kilsaa... Ei uskaltanut laittaa loikkaa päälle, eikä ollut kyllä reserviä mistä laittakaan. Otin selän 180 kuskilta ekan kiekan lopulla aina tokan kiekan puoleen väliin asti jotta sai jotenkin vauhtia kontrolloitua. Ekan kiekan ajoin kuitenkin puoli tuntia nopeammin kuin viime vuonna, no nyt ei ruuhkia ollut juuri yhtään ja kelikin nopeampi. Itsellä kun saa numerolapun rintaan niin sitten mennään heti alusta lähtien ja yleensä liian lujaa! Yllättävän hyvin jaksoi, ekalla kiekalla 40-50 kilsan kohta oli vaikein kun krampit iski hetkeä aiemmin ja 40km kohdan huollosta napatut suolat meinas tulla ylös tuon kympin matkan jolloin joutui pysähtelemään monta kertaa ihan vaan taistelemaan laatoitusta vastaan, onnistuin siinä ja olo helpotti sitten 50km jälkeen ja koko loppumatka meni sitten ihan jees, ja nesteet imeytyi hyvin ja energiat riitti.
- Se tuli tosiaan huomattua että laskuissa tulee yllättävän paljon takkiin (ja samoilla renkailla vieläpä, ei voi edes niiden piikkiin laittaa;)) No ensi vuodeksi yksi treenattava osa-alue lisää. Hieno homma että sulla pää kesti ja painoit sisulla maaliin, terkuin kiipeilevä Trance kuski!

Mukava tapahtuma kaikkiaan jälleen, ensi vuonna voisi yrittää ihan aikaa tuolla 120km matkalla, se on nyt nähty että ihan peruskondiksella tuo 120km on mahdollista ajaa läpi. Tai sitten lähden piikkaamaan "vain" tuon 60 lenkin, ehtisi sitten nopeammin terdelle...

Ja iso kiitos huoltopisteiden porukoille!! ja täytyy sanoa että kun väki väheni niin pidot parani, oli meille viimeisille taapertajille limua, mustikkakeittoa, sipsejä ym. herkkua tarjolla ja taisipa yksi 180 kuski kahvitkin nauttia siinä yhdellä huollolla!!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Vema

Viimein ehdin minäkin kirjoitella tunnelmia Tahkon yöstä...

http://vmantere.blogspot.fi/2013/07/...iteltya_2.html

---

Hienosti kiteytetty Yö !

Kiitokset puolelle tusinaa yön taivaltajaa, jotka tsekkasivat allekirjoittaneen kunnon K2 laskussa ja garminin löytäjälle !
Sen verran kieputti, ettei huomannut katsella ympärilleen näkikö kukaan, saati huolestua hiilikuidusta, mutta Garminin härpäkettä murehti, kun polulta ajolinjalta alta poijes kömpi...hullu(n) tuo ihmismieli...
Vauhtihan oli ollut kohillaan siihen asti, mutta juurikin tuossa kohtaa liikaa kuskin taidoille.
Entistä "kokeneempana" Syötteelle...

Sivuosan esittäjä verisine polvineen

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti heze

PS. Ei taida Tahko MTB:n sivuille tulla kuvia tämän vuoden tapahtumasta???

---

Joo, aika nihkeesti on kuvia tarjolla. Kuvaajia siellä kyllä oli.. Taitaa pysyä privaattimeininkinä.. :p

On www.tahkomtb.fi sivut muutenkin loistaneet poissaolollaan, ei hypetystä ennen skaboja, eikä edes kiitosta niiden jälkeen, kuvista/videoista puhumattakaan. Eikä ole mitään mainintaa ensivuodestakaan. Kummaa..

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti hannibaali

On www.tahkomtb.fi sivut muutenkin loistaneet poissaolollaan, ei hypetystä ennen skaboja, eikä edes kiitosta niiden jälkeen, kuvista/videoista puhumattakaan. Eikä ole mitään mainintaa ensivuodestakaan. Kummaa..

---

Minkä takia tehdä "turhaa" työtä, kun osallistujia riittää ilmankin... :(

Näyttää nyt olevan Antikaisen kuvat esillä..

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hardza

Näyttää nyt olevan Antikaisen kuvat esillä..

---

Ja osoitehan oli siis http://ristoantikainen.photoshelter....001z6d_L2uCqg/

Jee. Oon päässy kuvaan kakkoskinahmin vesisaavilla :)

Kukahan lienee ollut kuvaushommissa n. klo 14 aivan loppulaskun lopussa, missä oli viimeinen nyppylä tielle tullessa? Kuvia missään julki?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aki Korhonen

Mitä loppulaskuun (hissilinjaosuuteen) tulee, niin en osaa sanoa onko se liian vaikea saati liian vaarallinen - itse en sitä sellaiseksi koe. Vauhdin hurmaa tai ajamisen flowta siinä on kuitenkin vaikea kokea. Varmasti nautittavampikin alastulo olisi tuonne kohtuullisella vaivalla tehtävissä. Joko siksakkia rinteeseen tai jokin metsäisempi vaihtoehto. Lisää ajettavuutta kaipaisin siihen. Sääliksi käy myös nuorimpia 25 km kisaajia, jotka ensin taluttavat loputtoman El Granden ylös saadakseen taluttaa loppulaskun alas - aika rajua.

---

Tulee mieleen, että kannattaisko järjestäjien laittaa loppulaskuksi joku näistä Tahkon enskakisan pätkistä:

http://www.mtb-enduro.net/2013/07/17...hkolle-la-3-8/

Varmasti hauskempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin suora tiputus hissilinjaa?

^ Toivotaan että näin on ensi vuonna! Käsittääkseni noi radat ovat valmistuneet vasta tämän vuoden kilpailun jälkeen ja ei siksi ollut käytössä vielä tänä vuonna?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti mehukatti

Tulee mieleen, että kannattaisko järjestäjien laittaa loppulaskuksi joku näistä Tahkon enskakisan pätkistä:

http://www.mtb-enduro.net/2013/07/17...hkolle-la-3-8/

Varmasti hauskempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin suora tiputus hissilinjaa?

---

Voin kyllä kertoo ,että ei varmasti ole turvallisempia nämä enska pätkät.
Hauskempia ehkä ,mutta voi olla aika hooceetä xc-pyörällä.
http://www.pinkbike.com/video/324150/

Nyt sattu kyllä kamera tippumaan oikeaan paikkaan :) Mutta hyvä ettei pahemmin sattunut.

Tuo nyt on vaiheessa oleva vaihtoehtolinja muutenki :)

oikeen sopivasti näytti osuvan tuo kivi kohdalle. :D Hyvä ettei käynyt pahemmin :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ottojussi

Nyt sattu kyllä kamera tippumaan oikeaan paikkaan :) Mutta hyvä ettei pahemmin sattunut.

---

Jep. En ollu itse ajaja. Minun tuurilla käsi poikki vähintään.:(

Kyllähän se ois mielenkiintoisempi tahkon loppulasku joka menis osin metsäpolkuja pitkin.
Ongelma on vaan siinä ,että noissa metsälämpäreissä sijaitsee juurikin ne pahimmat ja vaarallisimmat paikat.
Maasto kun on jyrkkää ja teknistä. Ei ne 25km matkan pikkujätkät pääse niistä läpi yhtään paremmin kun nykyisestäkään.
Siellä tulis otb:tä kivikkoon yms...

Tajusin tässä helteisellä terassilla istuessani, että 1. Tahko mtb ajettiin 14 vuotta sitten muistaakseni 17.7.1999. Pyörät olivat silloin ihan jotain muuta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti fob

Tajusin tässä helteisellä terassilla istuessani, että 1. Tahko mtb ajettiin 14 vuotta sitten muistaakseni 17.7.1999. Pyörät olivat silloin ihan jotain muuta.

---

Reittikin oli silloin jotain muuta....

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti znood

Reittikin oli silloin jotain muuta....

---

Kai se silloin oli paljon nykyistä haastavampi? ;)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tehaku

Kai se silloin oli paljon nykyistä haastavampi? ;)

---

Eikös sillon ollut koko matka ylämäkeä ja ajettiin vesisateessa.

Täällä ollaan tahkolla ja kierrettiin päivällä tuo 25km lenkki. Täytyy sanoa että roskaa, geeli pusseja ja sisureita oli nytkin aivan törkeästi maastossa. Huvittavinta oli se että yhdessä kohtaa oli bontragerin sisuri keskellä polkua. Aivan ajoväylällä. Väitän että se sisuri ei siinä kerennyt olla kauaa kun oli aivan puhdas.

Ei kyllä voi ymmärtää tätä paskaamisen määrää. En siis tiedä kenen se sisuri oli mutta olis sen voinut edes nostaa vaikka puunoksalle.

Ja jos ne geelit saa vietyä taskussa mettään niin kai ne tyhjät tulee taskussa pois.



Yhdessä kohtaa meistä ajoi ohi joku sukkahousu kuski joten liekkö oli hänen sisurinsa, mutta suht tuore se oli. Ei kyllä voi ymmärtää

Jos geelipussin tunkee taskuun, niin sijoitus saattaa huonontua ja maaliin tullessa se onkin 1468 sen sijaan, että kaikki roskat luontoon jättämällä tuloslistalla nimi olisi kohdassa 1457. Samanlaista asennevammaisuutta esiintyy myös maantiepyöräilijöiden joukossa. Nämä pellet ovat pyöräilijöiden 'lokapoikia' :(

Olen ainakin 3 eri kisassa pudottanut geelipussin vahingossa, kun olen yrittänyt tunkea sitä takaisin paidan sisään vauhdissa. Tai kun olen ottanut uutta geeliä ja tahmainen tyhjä geeli on tullut taskusta mukana.

Arvelisin että Tahkon kokoisessa tapahtumassa ainakin 50 geelipussia tippuu ihan oikeasti vahingossa.
Tosin nykyään en enää käytä geelejä kun ei maha oikein tykkää.

Ongelma taitaa olla heillä, jotka ajavat totisena kisaa, kuin kyseessä olisi kamppailu elämästä ja kuolemasta. Itse en ole ikinä heittänyt, tai tiputtanut vahingossa geeliä :) yllättävän hyvin menee paidan taskussa. Lahkeeseen en tukis, niinkuin joku joskus ohjeisti.

Joku hylkäys ja rahasakko, plus ilmiantopalkkio -järjestelmä olis cool! Esim 50e sakko, hylkäys ja 10e ilmiantajalle :D

Mutta nuo sisurit. Ei jumalauta. Jos sen saa vietyä varalla mukana niin kai sen hajonneen saa poiskin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti pööräilijä

Joku hylkäys ja rahasakko, plus ilmiantopalkkio -järjestelmä olis cool! Esim 50e sakko, hylkäys ja 10e ilmiantajalle :D

---

Sit tulis iltabileissä turpaan :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Polun tukko

Sit tulis iltabileissä turpaan :D

---

Noin ainakin jenkkileffat ovat opettaneet :D

Muistaakseni jokaisessa kisassa on kaikenlainen roskaaminen kielletty pl. järjestäjien erikseen merkkaamat alueet. Valkeakosken marassa se oli selkeä juttu. Huollossa heitti roskat roskiksen viereen, niin oli helppo siivota.

Italian Rocky Mountain Marathonin reitillä ei oo muuten ikinä mitään roskia... Siellä ajaa vaan jotain 4000 kaiffaria, ja osa heistä on aika tosissaan (Lakata, Vastaranta jne.). Siis tietenkin huoltoalueet on roskaa täynnä, mutta niin he haluavatkin. Helppo siivota max 100m matka, kuin 100km pahimmillaan.

Tälläisen hommasin:http://www.squeezy.fi/DRINK_GEL_125ml_BOTTLE.jpg
Täytettävä geelipullo ja pidike vaakaputkeen, pystyy käyttämään yhdellä kädellä.
Aikaisemmin geelipussit teipattuina vaakaputkeen ja käytön jälkeen lahkeeseen. Joskus kylläkin myöhemmin huomannut niiden pudonneen sieltä itsekseen...

Ninimerkillä: Joskus kisan jälkeen satakunta geelipussia reitiltä keränyt!

Olen minä yhden kaverin nähnyt Pirkan pyöräilyssäkin suutuksissaan viskaavan puhjenneen sisurin tien viereiseen metsään. Pyöräily vain ei sovi kaikille.

Täytyy myöntää, et 1980-luvun lopussa oli olevinaan hianoo aina lingota se neukkulainen harjoitustuubi perkeleen pitkälle metsään (se kun lensikin oikeesti) se oli silloin ja autotkin kulki ilman katalysaattoria lyijybensalla/maailma on muuttunut, mutta vielä on näitä, jotka kusee keskellä katua yössä ja roskaa mennessään- huomenna tdhssa taas geelipussia lentää... Pöh

Onko 2014 ajankohta jo varmistunut?