Itse siirryin täysjoustoon joskus 90-luvulla ja paluuta ei ole ollut. On toki rinnalla ollut jäykkäperiä, mutta omassa ajossa täysjousto tuo etuja joista ei halua luopua;
-Pito! Kun yrittää takajarrulla saada takapyörän sladiin, huomaa miten paljon jousto tuo pitoa. Vastaavasti ylämäkeen vaikka vähän pogoaa niin paljon vaikeampi saada sutimaan eli monesti nousee vaikeammista paikoista kuin jäykkäperä. Ainakin itselläni. Kurveissa pidon huomaa myös.
-Mukavuus. Tulee laiskemmaksi ajamaan, mutta ei täpärillä silti tee mieli tarpeettomasti paukutella juurakon yli, jos vieressä menee sileä ura. Syö se jousituksen toiminta vauhtia alamäessäkin.
Itsellä on ajotyyli muodostunut täysjoustomaiseksi eli tulee haettua veikeempiä ajolinjoja ja vaikeempia maastoja. Kaupungissa on kiva kun korkeakin kanttari nousee periaatteessa vaikka pelkästään keulimalla sitä päin. Mutta jotenkin alitajunnassa silti säästää vannetta ja tulee vähän kevennettyä. Normi kanttarit eli ne mitkä jätetään ikävästi pyörätienjatkeen ja ajoradan väliin menee mukavasti satulasta.
Sen kyllä olen vuosien mittaan saanut huomata että iskareilla on sitten aikamoisia eroja. Itsellä oli vähän perusmallisempi takaiskari kun se meni huoltoon. Sain kaverilta jonkin Foxin huippumallin lainaan eräälle reissulle ja tuntui ihmeelliseltä miten pyörä muuttui. Perä pysyi alustassa kuin naulittu, juurakkoisiin kurveihin pystyi vetämään ihan hulluna ja iskari ei notkunut yhtä paljon kuin oma. Kun omani tuli huollosta niin ei se silti pärjännyt mitenkään tuolle paremmalle iskarille. Jossainhan sen hinnan pitää näkyä ja näköjään toiminnassa ainakin. Itse arvostan täysjoustossa jousituksen toimintaa ehkä kaikkein eniten. Jousituksen herkkyydellä, vaimennuskyvyllä ja muilla ominaisuuksilla on vaikutusta siihen meneekö pitkä juurakko ajamalla ja kuuluu vain "läpläpläpläp" vai hidastuuko vauhti kesken juurakon ja iskari käy hakkaamaan käsille.
Jousitettu satulatolppa ei ole mielestäni soveltuva yhtään mihinkään tarkoitukseen.
