Sydän!

Tämä lienee tuttu mutta laitetaan vinkiksi:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/a...skohtauksessa/

^Ei sellainen ketju, jonka haluaisi nousevan feediin, mutta vertaiskokemukset on tärkeitä.

Sen verran vielä lisään omaan tekstiin, että sydämen ultrassa ei mitään poikkeavaa näkynyt.

Se vielä hieman jännittää rasitustestiin liittyen, että pitäisi ilman salpaajaa olla kaksi vuorokautta ennen sitä, eikä mitään käryä siitä miten pumppu ilman sitä käyttäytyy, jonkinlaisia muljahduksia esiintyy senkin kanssa ajoittain.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti TheMiklu

Tämä lienee tuttu mutta laitetaan vinkiksi:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/a...skohtauksessa/

---

Omalla kohdalla ei kyllä puhallukset tai nostelut auttaneet pätkän vertaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jopo81

^Ei sellainen ketju, jonka haluaisi nousevan feediin, mutta vertaiskokemukset on tärkeitä.

---

Näin se juurikin on. Hyvä lueskella toisten kokemuksia ja hoitotarinoita. Nämä ainakin itsellä tuntuu olevan hyvinkin paljon myös päästä kiinni. Sopivasti jännittämällä saa lietsottua jonkinlaisen paniikin päälle ja sitä kautta rytmit villiksi.
Otetaan siis chillisti ja tsempit rasitustestiin!

^Näin se on tehtävä, kiitos!

Mulla vuosien kokemus kohtauksittaisesta flimmeristä. Tyypillisesti alkoi aamuyöllä, yleensä meni ohi 3-12 h sisällä, monta kertaa tuli illalla "käveltyä pois" - reipas kävely useimmiten palautti normirytmin, varsinkin viileämmällä kelillä. Kertaakaan ei rytminkääntöä tarvinnut onneksi. Maltillista juoksulenkkeilyä tuo ei estänyt, yhden kerran hölköttelin 12 km villasukkalenkin jopa flimmeri päällä.

Marraskuussa -21 pääsin kryoablaatioon, aamulla saikulle ja illalla kotiin. Homma oli helppo ja kivuton. Hassu sivuvaikutus oli että bradykardia hävisi samalla, eli 36-40 leposyke nousi normaaliin 60 pintaan.

Sen jälkeen flimmeri on pysynyt poissa, ja siltä osin voi liikkua miten haluaa. Tällä hetkellä menossa Garminin treeniohjelma (juoksu) syyskuun 10 km kisaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti TetedeCourse

Lisätään tänne myös oma tarinani - olin kärsinyt tiheäsykkeisyyskohtauksista runsaat 10 vuotta, kohtaukset eivät kestäneet montaakaan minuuttia ja liittyvät monesti stressiin ja 'harmituksiin'.
Viime vuosina niitä oli ollut entistä vähemmän ja harvemmin ja 2020 en ollut saanut yhtään kohtausta. Loppukesästä/alkusyksystä 2020 tuntemukseni olivat ettei kaikki ole ihan kunnossa - taju meinasi mennä golfkentällä. Holterointi ei paljastanut mitään olevan vialla, kunnes alkusyksystä ajaessani heti ensi polkaisusta sykkeet kattoon ja syke ei rauhoittunut ollenkaan koko harjoituksen aikana. Whoop eikä Garmin eivät pystyneet enää mittaamaan minulle edes yöunta - leposykekin oli koholla 15-20 pykälää ja sykevälivaihtelu 2-3 kertaistui.

Rasitustesti myöhemmin paljasti sekä tiheäsykkeisyyden että eteisvärinän - pääsin jonoon Treen Sydänsairaalaan (sinne pääsy aikaisemmin oli todennäköisempää, valitsin sen siksi) - kolmen kuukauden kuluttua toimepide tammikuun ekalla vkolla - tupla-ablaatio sekä tiheäsykkeisyyteen, että eteisvärinään - toimenpide tehtiin nukutuksessa, koska käytiin sekä oikeassa eteisesssä, josta poltettiin 'oikorata', että vasemmassa josta poltettin/eristettiin neljän keuhkolaskimoa muusta kudoksesta. Itse toimepide meni hyvin,muutamia komplikaatioita sen jälkeen noin vkon ajan. Syön yhä verenohennuslääkitystä, joka aloitetttiin 3 vkoa ennen toimenpidettä ja betasalpaajaa - loppukontrolli on huhtikuussa.

Ajalen tällä hetkellä 3 krt vkossa ilman ongelmia (beta estänee sykkeen kohoamisen korkealla) ja tunnin voimataso on noin 85% viime kesän tasoista. Syksyllä olin käytännössä 3 kk tekemättä mitään harjoituksia lukuunottamatta kevyttä kävelyä koiran kanssa. Aika näyttää tehosiko ablaatiohoito - tiheäsykkeisyyteen todennäköisyys on yli 90% ja eteisvärinään 60-80%. Kokemus oli kuitenkin komplikaatioineen sen verran raju, että olisin ihan tyytyväinen, jos pystyisi polkemaan ilman ongelmia edes jollain tasolla - olen valmistautunut heittämään wattimittarit nurkkaan ja laittamaan aeropyörän myyntiin.

---

Runsaat 4 1/2 vuotta tupla-ablaatiosta ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin sen jälkeen. Tosin olen vähentänyt pyöräilykilometrini yli 10K km:stä --> runsaaseen puoleen ja alkanut pelata (taas) myös golfia. Tiheäsykkeisyyskohtauksia on ollut muutama lyhyt ja eteisvärinää ei (kai todistetusti) lainkaan. Leposyke minullakin nousi noin 60:een ja max syke väheni 25 pykälää

Mukava kuulla positiivisia tuloksia hoidoista. Eiköhän tuon ensi viikon rasitustestin jälkeen ala jatkotoimenpiteet omalta kohdaltakin selviämään.

Itselleni tehtiin ablaatiohoito helmikuun alussa. Varsin varovasti olen palannut pyöräilyn pariin, kilometrejä tullut todella vähän aikaisempiin vuosiin verrattuna. Edellisellä työkierrolla kun sain viimeisen 12-tuntisen yövuoron tehtyä tein myöhemmin samana päivänä lyhyen pyörälenkin niin lyhyt rytmihäiriö iski, totesin että jatkossa yövuoron jälkeen pidän ainakin yhden lepopäivän ja vasta sitten pyörän päälle. Beetasalpaajaa (propral) minulla on niin että tarvittaessa käytän, kerran kokeilin ennen lenkille lähtöä niin totesin lenkillä ettei sovi lenkki käyttöön, syke ei noussut mutta myös väsymys iski. TYKSiltä tuli kirje jossa oli lähete sydänfimiä varten eli kontrollikäynti, kävin omalla terveysasemalla. Ensi kuussa soittavat TYKSistä miltä filmi näytti, terveydenhoitaja tosin sanoi että hyvältä näytti. Sydänfilmi otettiin jokunen päivä lenkillä tulleen rytmihäiriön jälkeen. Kunto sen verran tippunut että syke nousee varsin helposti, varmaankin vajaan 40-vuoden vuorotyön rasitus näkyy ja tuntuu.

Nyt on saatu puhtaat paperit rasitus-EKG:stä eikä kohtauksittainen flimmerikään aiheuta toimenpiteitä. Päädyin katetriablaatiojonoon Helsinkiin. Saa nähdä milloin kutsu käy.

Tyksistä soitti lääkäri sovittuna aikana ja kyseli kuulumisia ja oli katsonut sydänfilmin joka jatkokontrollia varten otettiin. Totesi ettei ole enää tarvetta jatkokontrolliin, jos jotain ilmenee niin sitten omaan terveyshuoltoon yhteyttä. Ablaatiohoidolla saatu siis toivottu lopputulos.

Nyt on muutaman viikon ollut HRV:t pohjalukemissa ja lenkilläkin syke nousee pienelläkin kuormituksella sinne 85-90% tasolle. Garminin kellon perusteella harjoitteluvalmiuskin on huono. Viime viikon rauhallisen ajon jälkeen se oli 1 asteikolla 1-100. Nyt se on noussut noin seitsemäänkymppiin kolmen ajamattoman päivän jälkeen.

Onkohan tässä ylirasitusta vai mitä? Kuun lopussa pitäisi lähteä Espanjaan viikoksi ajamaan. Lenkit on kyllä rauhallisia, mutta nousumetrejähän siellä kertyy.