Mulla oli bivi ja makuualustana sellanen foliopintainen ohut solumuovi, jota oon leikannut vähän pienemmäksi, että menee pienempään tilaan. Ja kevytuntuvatakki. Kuten TCR:ssäkin oli. Lisäksi kunnon villasukat ja reilummin vaatetta niin ajaessa kuin nukkuessa käytettäväksi, trikoita, merinokerrastopaitoja ja kurahousut. Pieneen pakkautuva sadetakki ja lämpimät sormikkaat. Parit lämpimät ajosukat. Nukun yleensä aika hyvin viileessä ja missä vaan.
Dynamovalo.
Minulla oli MagicShine MJ-872 etuvalo, jossa oli 4,4 Ah Li-akku sekä "kelvi ja peesivalona" Bilteman USB-ladattava pyörälamppu. Takavalona oli Bilteman USB-ladattava kirppu.
MJ-872:n akku kesti 1-teholla íhan hyvin kun käytin sitä vain etummaisena ajaessani sekä jyrkemmissä alamäissä. Hetkittäin laitoin alamäissä 2-teholle (yhteensä 4 tehoa).
Kelvivalo oli päällä hämärällä ja peesissä ajaessa kun Esan valo riitti hyvin. MJ:n akkua latasin Ranuan yötä lukuun ottamatta joka yö.
Takavalo oli pari ekaa yötä vilkulla ja Norjassa taisi sitten olla koko ajan päällä -moodissa.
Kännykkää ja Garmin Edge 810:aa latasin pääosin tauoilla. Pariin otteeseen varmistelin Garminin virransaantia 6000 mAh USB-virtapankista ajon aikana.
Esa kirjoittikin jo edellä ruokailuistamme lähinnä seisovista pöydistä. lisäksi kävimme toki pullakahveilla/teellä pariin kertaan päivässä ja pari kertaa oli tarjolla lettuja.
Kaupoista ostimme täydennystä muutamia banaaneja sekä karkkipusseja, suklaalevyn yms pientä. Minulla oli mukana myös toiseen juomapulloon laitettavaksi laimeaa urheilujuoma/maltojauhetta. n 70 g / 1 l pullo. Toisessa pullossa oli aina vettä. Kerran ostettiin colapullo, joka lantrattiin juomapulloihin ( 2* 0,75 l + 2* 1 l).
Varalla minulla oli geeli ja lakupötkö. Vain geeli ja pari juomajauhepussia taisi jäädä käyttämättä reissun aikana?
Yöpymisvarusteina minulla oli mukana ohut avaruushuopa ja lyhyet kalsarit ;-) Avaruushuopaa ei tarvittu. Oikeasti se oli lähinnä hätätapauksia varten...
Vaatetta tuli taas yhden talon verran liikaa. Olisi riittänyt yksi kunnon vettä hylkivä takki. Sade kuoritakkia en myöskään tarvinnut. Talvi rukkaset oli tarpeekseen ja niillä ajoinkin sitten kolilta asti. Sukat kastuivat enkä saanut niitä kunnolla kuiviksi joten parin uudet parit salpalinja kaupasta. Villasukat olivat todella hyvä ostos. Ens reissulle riittää yhdet talvirukkaset villasukat ja normi sukat sekä sadekuorihousut. Lisäksi ajohousut ja pitkä merino aluspaita. Turvaliivi oli päällä koko ajan pitämässä tuulta ja sadetta.
Minulla oli dynamovalo (Luxos U), akkuvalo (Piko) ja otsalamppu (Petzl). Dynamo ja otsalamppu toimivat hyvin, mutta toistamiseen Piko haukkasi vettä Kuhmon kaatosateessa. Nähtävästi se saa taas kyydin Saksaan. Onneksi loppumatkasta ei ollut enää sateita niin ei ollut mitään mainittavaa tarvetta Pikolle.
Vaatetta oli paksut lyhyet ajohousut, paksut kokopitkät irtolahkeet, paksut lyhyet merinosukat, merino villapaita (Randonneurs), mission ajotakki (Randonneurs), Mavic vision heijastin-/tuuliliivi, Sealskinzin ultra grip hanskat, lyhyet ajohanskat, lippis, buffi ja varpaanlämmittimet. Nämä olivat päällä käytännössä koko matkan. Lisäksi oli toiset villasukat, toinen buffi, veden-/tuulenpitävä myssy (Löffler) ja ohuet merino linerihanskat. Lisäksi villa-aluspaita, kalsarit ja shortsit taukoja varten, mutta en lopulta kertaakaan käyttänyt mitään niistä. Hotellitauolla (1x) unohdin ne pyörään ja ulkoyöpymisissä oli aina liian kylmä tai märkä, että olisi jaksanut alkaa niitä jumpata päälle vaikka olisi useimmiten kannattanut.
Majoitukseen oli Rab ascent bivy, Rab neutrino 200 makuupussi ja Thermarest neoair xlite. En ollut niitä aiemmin käyttänyt peräkkäisinä öinä, vain yhden yön kerralla. Hyvin ne toimivat. Puolivälissä Pikku-Syötteellä toin ne yöksi huoneeseen kuivumaan. Riittävän lämpimiä ne olivat, mutta olisi tosiaan pitänyt mennä sinne sisälle kuivissa vaatteissa niin ilmasto olisi ollut vähemmän trooppinen. Lämpötila oli makuupussissa ok, mutta muutaman kerran nenänpää jäätyi, kun oli kääntynyt kohti bivyn ilma-aukkoa. Harvoin olen nukkunut millään vastaavalla reissulla yhtä pitkään kuin nyt. Kaikki unet olivat öisin ja pituudeltaan sellaista 4-6 tuntia.
Oma ajatus #ruska2017'sta oli, että mennään reipasta vaan ei näännyttävää vauhtia mukavuusasteen ollessa korkeahko pääosin ulkona nukkuen. Eli ajatus oli tehdä matkaa n. 15 h (250 - 300 km) ja levätä hyvin 9. Pari viikkoa nukuskelin ulkona ja testailin minimivarustusta teltan kanssa. Tuloksena oli että reissu tehdään bivyllä ja Haltin parhaat päivänsä nähneellä 450 untuvamakuupussilla (-5). Ruokapuoli oli tarkoitus hoitaa ostopalveluna, mutta ilta- ja aamupalaa varten mukaan pakkasin 700ml titaaniastian ja 100g kaasupatruunan kaveriksi MSRn pocket rocketin. Varusteista tuli n. 5.5 kg painoa kun mukana oli siviilit sekä mm. talvihanskat ja turkisvuorelliset kengänsuojat.
Reittivaihtoehtoja piirsin muutamia, joista yksi tuli valikoiduksi. Näin jälkeenpäin olisin voinut hieman tarkemminkin utsia reitin varrella olevia 'palveluja' kuten laavuja, kotia sun muita, samoin kuin eri syöttölöiden ja juottoloiden aukioloaikoja.
Pyörän tekniikkaa ei tullut päivitettyä uusia gatorskeja lukuunottamatta. Takapakan koostumusta olisi ollut syytä miettiä, 32-28 kevyimpänä välityksenä ei ollut lainkaan riittävä tälle reitille. Tarvittavat varaosat lähtivät mukaan. Veli tarjosi mukaan itse kasaamansa dynamokiekon ja lampun, joita ilman matkaa olisi joutunut tahdittamaan lataustarpeiden mukaan. Nyt Garmin Epix ja kännykkä latautuivat sillä.
Ensimmäisen yön päätin ajaa läpi. Lohjalla syöty pizza oli aamulla Asikkalassa kulutettu. Alkoi sataa kunnolla eikä ruokapaikkaa tuntunut löytyvän. Läpimärkänä, väsyneenä, kylmissäni ja hypotermiaa peläten jouduin venymään Sysmään asti tärisemään ennen kuin avoin kahvila löytyi. Jotain piti tehdä lämmön eteen, joten päätin koittaa VBLn toimivuutta; Nesteeltä ostin työhanskat, joiden alle korjaushommiin tarkoitetut lateksisormikkaat ja torson suojaksi ohuemman merinopaidan ja paksumman ajo-merinopaidan väliin paikallisesta S-marketista kertakäyttösadetakki, josta lyhensin helman puserokokoon. Lopuksi jalkoihin vedin turkisvuorelliset kengänsuojat. Konsti toimi, lämmöt palautuivat ja ajo alkoi taas sujua. Ensimmäiseksi yöksi tein leirin mäntykankaalle ennen Pieksämäkeä jo kello 19 aikoihin.
Kolin saavutin seuraavan päivän iltana. Edellisen aamun kastuminen ja palelu olivat siinä määrin lyöneet että kun alkoi vielä sadellakin ja olin ohuen ajosadetakkini tiputtanut jonnekin Varkauden ja Joensuun välille, päätin jäädä sisämajoitukseen Kolin Ryynäsen aittaan.
Kolilta läksin kohti Syötettä. Tuuli vaihtui sivuvastaiseksi ja matka tuntui takkuiselta. Viimeiset kilometrit Syötteelle tuntuivat erittäin voimakkaan vastatuulen takia ylitsepääsemättömiltä. Ystäväpariskunnan vartavasten tekemä kannustusvierailu Syötteen huipulle tervehtimään antoi kuitenkin tarpeellisen piristysruiskeen ja ei kun kohti Ranuaa. Syötteellä sain oivalluksen, että perille pääsyyn riittää hyvinkin vain 200 km per päivä eli voisin ottaa hyvinkin lokoisasti ja nukkua pitkiä öitä. Kolme yötä olin jo kulkenut ilman peseytymistä, joten Ranuan edullinen gasthaus oli sopiva valinta yösijaksi.
Ranualta 20 km ymmärsin syyn edellisen illan oudolle äänelle - takaa oli pinna poikki. Rengas lespasi, mutta sillä pystyi ajamaan. Psykologinen paine oli kuitenkin melkoinen kun takana oli painoa muutenkin aika paljon. Rovaniemellä ryhdyin etsimään apuja. Täydet pisteet palveluhalusta täytyy tuon kaupungin alan yrityksille antaa tasapuolisesti; Sportian Samille yrityksestä ja pohdinnasta, Mountain Bike centerille pinnoista ja sille kolmannelle putiikille rihtaamisesta. Pinna kesti loppuun saakka, en tosin enää uskaltanut yhtä isoilla poljinpaineilla ajaa kuin aiemmin. Muutama myöhempi jyrkkä vastainen meni siis tunkkaukseksi.
Asikkalassa saatu märkä ja kylmä oli tuleduttanut ensin vasemman akillesjänteen, jota olin hoidellut Buranalla ja Voltarenilla, ja nyt oli myös oikea liittynyt seuraan. Siksi myös Sodankylässä oli helppo valita hotelli majapaikaksi semminkin kun talo oli täynnä Kevitsan duunareita ja aamupalaakin saisi jo klo 5 alkaen.
Sodankylästä matka jatkui kohti Saariselkää ja Näätämöä. Tässä vaiheessa kirkastui ajatus etten halua viettää akillesten kanssa kaikkia päiviä matkassa, joten päätin ajaa loppuun niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä johti reissun toiseksi pisimpään päivämatkaan (313 km), jonka päätteeksi tein leirin Sevettijärvelle.
Norjan puolen ajoa kuvaavat sanat ovat tuuli ja mäet. Ensimmäistä oli voimakasta ja joka suunnasta, mäkiä oli paljon ja isoja. Vähän ennen Kirkkoniemeä yhytin Sakun vaihtamassa sisuria ja jatkoimme loppumatkan löyhällä narulla.
Näin jälkeenpäin toisen tarinoita kuunneltuani ja varusteita vertailtuamme, varusteeni olivat riittävät - jopa ylelliset. Makuualusta vaihtuu ilmatäytteiseen ja pussina olisi saattanut riittää kevyempi kesäpussikin. Vaihdepuoli oli fiasko. Kylmä ja kosteus ovat usein seurana ja niiden yhteisvaikutusta vastaan kannattaisi taistella aktiivisemmin.
Itse nukuin matkassa enemmän kuin siviilissä. Erityisesti leirin tekeminen valoisassa ja aikainen maatepano olivat luksusta. Ehkä unen määrän ja ladatun takia usein vieraaksi tullut ja kauan pysynyt pääkipu loisti poissaolollaan.
Sent from my NEM-L21 using Tapatalk
Minulla oli aika vähän vaatetta mukana ja kylmimpinä hetkinä kaikki oli päällä, mutta ne riitti. Kolme villa-aluspaitaa joista yksi ohut lyhythihainen ja ohuehko villainen ajopaita sekä taskuun menevä kevyt goretex sadetakki, lisäksi koko ajan oli kevyt juoksijan heijastinliivi, joka ei mitään lämmittänyt.
Jalassa ns. kanuunahousut eli normaalit kesäpyöräily bibsit ja paksuhkot irtolahkeet, kylmimmillä hetkillä vetäisin päälle craftin windstopper etumuksella varustetut boxerit ja jos satoi, niin hyvin ohuet nyrkin kokoiseen pussiin pakkautuvat sadehousut. Ne ei olleet kyllä päällä läheskään aina kun satoi, välillä sitä oikein ihmetteli kuinka hyvin tarkenee ihan tavallisilla pyöräilyhousuilla, vaikka sataa ja on vain muutama aste lämmintä.
Sadetakitkaan ei olleet päällä aina kun satoi, ainakin kerran muistan, kun alkoi sataa ja Raimo sanoi, että laitetaan takit, niin kysyin että onko kylmä? No ei ollut, joten jatkettiin. Villapaidat toimii yllättävän hyvin sateellakin, opin tämän Keppanakellarissa kun juteltiin Akkolan kanssa, joka oli ajellut siinä kelissä villapaidassa. Tosin silloin oli kyllä melko lämmintä.
Loppumatkasta minulla oli kyllä sadetakki päällä koko ajan vaikkei satanutkaan. Goretex on kyllä noissa lämpötiloissa ja tuulisella kelillä ihan riittävän hengittävä, varsinkin kun mennään maltillista vauhtia.
Jälkimmäisinä päivinä tuli lähinnä jätettyä varalle yksi aluspaita ja boxerit ja toinen buffi. Sitten illalla kun alkoi tulla kylmä, niin laittoi nämä vielä päälle, niin niillä oli yllättävän suuri vaikutus, tarkeni todella hyvin. Toinen buffini oli speciaali TdT 24h extreme tuulenpitävä malli, joka kommandopipomaisesti puettuna lämmitti mainiosti.
Sukkina oli melko paksut villaiset pyöräsukat, toimi hyvin ja niillä tarkeni, vaikka välillä tauolla niistä sai vääntää vettä pois. Ohuehkot kengänsuojat oli toki myös, ei ihan koko aikaa päällä.
Ja miten viisumin kanssa? Vaadittiinko matkavakuutus? (Arto64)
Muistaakseni venäjän viisumi vaatii matkavakuutuksen, itellä vuosivakuutus.
Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla
Seuraa Akkolan Mikon ylipitkäksi venähtänyt raportti reisusta. Kirjoitin jo junassa puhelimella kaksi erilaista raportin raakiletta, jotka onnistuin hävittämään, kiitos Tapatalkin erinomaisen käytettävyyden. Nyt tästä tuli niin eksessiivinen että pitää lähettää kahdessa viestissä...
Lähdön päivänä kaikki oli sujunut juuri kuten pitää. Ehkä ensimmäinen matka jonne en lähtenyt viime minuuteilla vaan aikaa jäi joka väliin kunnolla. Sain runsaasti lepoa ja lopputuloksesta päätellen olin valmistautunut retkeen aivan riittävän hyvin. Kuitenkin perjantaina olin joko niin hermostunut, innostunut tai kauhuissani että hampurilainen ja ranskalaiset Eliel Saarisen suunnittelemassa Burger Kingissä teettivät vaikeuksia nielemisvaiheessa.
Pyörä, kuski ja varusteet selvisivät matkasta ehjinä, teknisiä pulmia en joutunut selvittelemään. Gatorskinit 32mm ovat olleet kiekoissa helmikuusta lähtien, eikä niitä nytkään tarvinnut sen enempää ajatella. Kuutisen tonnia renkailla matkaa takana eikä yhtään ongelmaa toistaiseksi. Mukana ollut gorillateippi pääsi käyttöön vain kun vähensin sillä ajokenkien tuuletusaukkojen määrää. Muitakaan yllätyksiä matkan varrelle ei oikein osunut, mutta ajon päätepisteessä vietetyn yön jälkeen silmämunani räjähtivät kun aurinko höyrysti aamukastetta vuorten rinteiltä sekä Venäjän että Norjan puolella. Maisemassa oli järjettömältä tuntuvia mittasuhteita, ruskaa, usvaa, kimallusta ja omakin naamani taisi säteillä.
https://i.imgur.com/iCsW8nah.jpg
Suunnitelman laatiminen: Olin piirtänyt reitin ihan perustyyliin ridewithGPS:sää käyttäen. Lisää tietoa eri teistä ja kiinnostavista kohteista (ruoka) hain Google Mapsista ja kurakartta.net-palvelusta. Pilkoin matkan kahdeksaan pätkään, jotka löyhästi edustivat päivämatkoja, kuitenkin niin että tarkoituksena oli alunperinkin olla joustava. Tein Google Sheetin johon merkitsin lupaavan oloiset taukopaikat ja niiden aukioloajat, sekä näiden väliset kilometrit. Lisäksi etsin laavu.org-palvelusta kohdat, joissa olisi helposti saavutettava laavu järkevässä kohdassa reittiä yöpymisen kannalta. Lopulta näistä kohteista päädyin käyttämään yhtä, eli Portimojärven laavua Ranuan ja Narkauksen puolivälissä. Palveluihin kuuluu juomakelpoista vettä, käymälä ja pöytä jolle levittää kaikki kamat kuivumaan.
Suunnitelman tekemistä helpotti se, että reitin varrella oli monta tuttua paikkaa. Esimerkiksi Rovaniemeltä Inariin kulkevan pätkän olin ajanut juuri viime kesänä, joten tiesin että kyseinen tie loivine mäkineen (poislukien se Magneettimäki) tulisi ajettua varsin hyvällä keskinopeudella ja palveluita olisi tiheään. Lisäksi Rovaniemellä tiesin tuttuja paikkoja kuten ravintola Harunon jonka lounaspuffetista saa varmuudella riittävästi syödäkseen sekä uimahalli Vesihiiden, jossa kävin pikaisesti saunomassa ja pesemässä ajohousut.
Jatkuu...
Varusteet: Maastossa yöpyminen oli alusta asti ainoa vaihtoehto minulle. Sitä muutenkin harrastan vähintään kerran kuussa vuoden ympäri, joten tämä olisi vain yksi tilaisuus päästä retkeilemään vähän lisää. Toisaalta sisämajoittuminen olisi ollut minun matkabudjetillani silkka mahdottomuus.
Bivipussina Mammut Sphere, satasen hinnalla ja alle 300g painolla voin sitä suositella muillekin.
Makuupussina oli Rab Neutrino 400, joka oli omistamistani makuupusseista se kaikkein sopivin, mutta huomattavan ylimitoitettu lämpöarvoiltaan. Pussi on kuitenkin laadukas, hyvin hengittävä ja vettä hylkivä, joten untuva ei imenyt kosteutta itseensä silloin kun makuupussin ulkokangas oli jo kastunut. Pari kertaa pakkasin sen niin että jalkopää oli kostea, kun en käyttänyt aina biviä. Se kuitenkin kuivui nopeasti kun levitin sen mm. Sokos Hotel Kolin saunan pukuhuoneeseen ja lounasravintola Tulitauon terassille napakkaan tuuleen. Neutrino 400 on painoltaan vain 805g, siitä kevyempi versio Neutrino 200 jota mm. Mikko Mäkipääkin käytti samalla keikalla painaa 580g ja olisi varmasti ollut sekin enemmän kuin riittävä näihin yölämpötiloihin. 800 grammaa ei kuitenkaan ole paha painoltaan, mutta aika iso mötkö se kyllä on kun untuvapussia ei suositella pakattavaksi liian tiukkaan pakettiin.
Makuualustana käytin uskollista Exped Airmat Lite UL 5 M puhallettavaa 0,5L limupullon kokoon pakkautuvaa ilmapatjaani. Pohdin sen ja folioidun 6mm solumuovin (vrt. Samuli Mäkinen) välillä, mutta totesin että solumuovi olisi nyt turhan iso möykky ja olen viime aikoina jo kovasti tottunut tuohon ilmatäytteiseen, etenkin jos alustaksi sattuu tarjoutumaan laavun lautapermanto. Talviretkeilyssä käytän näitä kahta päällekkäin, se riittää kohtalaisen mukavasti vielä -20°C öissä hangilla.
Kaasupoltin tuli mukaan lähinnä siksi kun ei se juuri mitään painakaan. Aiemmin pitkillä reissuilla on mukana ollut Jetboil jolla valmistaa ihan oikeita aterioitakin. Tällä kertaa otin kuitenkin vaatimattomammin Varustelekan 0,5L teräsmukin, 100g kaasupatruunan sekä Motonetin titaanisen 40g painavan polttimen. Tämä on tukevan oloinen, hintaisekseen todella kevyt laite joka sopii mukin kanssa hyvin yhteen. Olen kuitenkin huomannut että ainakin Coleman-merkkinen kaasupatruuna jää tämän polttimen kanssa avautumatta. Polttimen kierreliittimen sisällä oleva tappi on vähän pienempi kuin muissa vastaavissa keittimissä ja tohoissa, joten se ei paina em. patruunan venttiiliä auki. Mutta ei se mitään, tällä reissulla tiesin pärjääväni yhdellä patruunalla joka oli Primus tai Jetboil, kuitenkin kotona testattu että toimii. Kaasua kului 68g jolla valmistin kaakaoita illalla, kahvia ja puuroja aamuisin. Lisää kaasua olisi saanut melkein joka pitäjästä, pohjoisesta helpommin kuin etelästä. Valitettavasti noiden markettien kaasupatruunat ovat yleensä alkaen 400g joka ei mahdu mihinkään ja painaa.
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://i.imgur.com/7IAXheam.jpghttps://i.imgur.com/yN1GqhLm.jpg
Kylmyyteen olin varautunut kahdella pitkällä merinokerrastolla ja yhdellä lyhythihaisella merinopaidalla. Yksi kerrasto oli ensisijaisesti korvamerkitty yöpymiseen, että hikisenä tai sadepäivän jälkeenkin saisi kuivaa päälle. Selvää kuitenkin oli että mikäli menisi pakkasen puolelle jossain vaiheessa niin kerroksia tulisi lisää. Kahtena yönä ajaessa tulikin pidettyä molempia tykkejä päällekkäin ohuiden tuulihousujen alla, joita käytän aina talvella ajaessakin. Kaatosateen varalta mukana oli vedenpitävät sukat joita käytinkin kahtena päivänä mutta ilmankin olisin pärjännyt. Ne ovat hyvä keksintö! Toinen varuste rankkaan sateeseen oli Varustelekan sadeviitta, jonka kotona opettelin fiksaamaan niin että se pysyy ohjaustankon ja satulan päälle vedettynä ajokuomuna. Tätäkin pääsin testaamaan Lahteen ajaessani. Tämän varusteen ajatus oli myös täydentää bivin tarjoamaa sateensuojaa sitten jos todella ikävä paikka iskee. Että on joku paikka jossa availla majoittumistarvikkeet ilman että ne ehtii siinä 2 sekunnin aikana kastua läpimäriksi. Sadeviitta painaa 400g ja vie jonkin verran tilaa, joten mietin kannattiko se olla mukana. Jos olisi todella kovaa keliä pukannut niin en varmaan kyseenalaistaisi. Tällä keikalla se kuitenkin oli enimmäkseen kuollutta painoa, kuten oli kyllä EA-laukkukin. Mutta eipä ensiaputarvikkeidenkaan käyttöä ole tarkoitus joka reissulla päästä harjoittelemaan.
Ajovarusteina oli yli-polven olkaimelliset ajohousut, jotka olivat paras valinta tuulisina päivinä jolloin polven kylmettyminen oli riski. Niiden kaverina lyhytlahkeiset bokseri-ajohousut joille kilometrejä kertyi hieman enemmän. Lähinnä koska niiden kanssa on niin paljon helpompi hoitaa biologiset tarpeet. Ajopaitana villainen Randonneurs-paita pitkillä hihoilla, viime kevään tilauksesta. Yksinkertaisesti varma valinta juuri tällaiselle matkalle. Takkeina ohut Sportful-takki joka pitää jonkin verran sadetta, sekä Chrome Wind De Haro 2.0 tuulitakki, joka on suunniteltu kaupunkiin mutta joka on mm. talviretkeilyssä osoittautunut loistavaksi, koska se ei hiosta ollenkaan, mutta hupullisena suojaa hyvin kylmältä ja tuulelta myös taukoja pitäessä. Kaksi erillistä tuuli/sadetakkia kuulostaa liioittelulta, mutta olen todennut että mukaan kannattaa ottaa sellaisia varusteita joita tykkää pitää. Alle 200g painoisia takkeja voi ottaa mukaan kaksi, jos ne tarjoavat edes hiukan toisistaan poikkeavia ominaisuuksia.
https://i.imgur.com/8JVwBbUm.jpghttps://i.imgur.com/yE2nC0sm.jpg
Fiilikset: Tällä hetkellä ollaan todella korkealla. :o Ennen lähtöä oli paljon epävarmuutta koska palautumiseen ei ole ollut paljoa aikaa. Pyöräilen myös työkseni (pizzaa ja sushia nälkäisille) joten tuntui siltä että jos en saa levätä kunnolla, jää reissu sikseen. Mietin ennakkoon että meneeköhän tässä (taas) terveys ja elämänhalu seuraavilta viikoilta. Kuitenkin lähtöpäivään mennessä olin saanut jaloille ja mielelle lepoa joten Hangossa en olisi enää millään malttanut odottaa lähtömerkkiä. Seuraavat pari päivää tuntuivat pitkiltä, välillä oli mahtavaa ja hetkittäin ei. Raskainta oli ajaa Kolilta Puolangalle ja seuraavana päivänä Syötteelle. Tällä välillä ei ollut erityisen hienoja hetkiä, vaan pieniä ilkeitä mäkiä ja itsepäinen 5-7m/s vastatuuli, myös yöllä.
Meininki muuttui koska Syötteellä oli paljon ihasteltavaa, nousu sinne oli kaikin puolin antoisa kokemus joka tuotti mielihyvää. Maisemat paranivat huomattavasti. Syötteeltä kohti Ranuaa lähtiessä alkoi myötätuulen osuus jonka halusin nyt hyödyntää täysimääräisesti joten ajoin pitkälle yöhön. Ensimmäiset porot kohtasin niin että ne seisoivat täysin pimeällä tieosuudella ja ensin säikähdin vietävästi kun etulyhty paljastaa neljä valkoista jalkaa keskellä kaistaani eikä mitään muuta näy pitkään aikaan. Yksin yöllä ajaetta mulla on pieni taipumus säikkyä outoja tapahtumia. Ranuan ohi ajaessa koin että ajo menee hienosti, sillä nyt oli lähiseuduilla muitakin ajajia. Tähän asti olin ajanut keskivaiheilla ajavan ison joukon ja perää pitävien puolessa välissä. Vaikka kyse ei ole kilpailusta niin myönnän että sillä oli iso vaikutus siihen miten koin tähän asti suoriutuneeni ja niinpä jaksoin pitää hyvää vauhtia yllä vielä pari tuntia Ranualta eteenpäin yön halki. Tästä vaiheesta alkaen aina Sevettijärven maisemiin asti minulla ja Fuugalla oli sellaista peliä että nähtiin jossain matkan varrella aina pari kertaa päivässä tai sitten mentiin toistemme ohi kun toinen oli jo/vielä nukkumassa.
Loppumatkan kuittaan toteamalla että olosuhteet olivat paranemaan päin, vastatuulesta tai sateista ei tarvinnut enää huolehtia, ajamiseen tuli sellainen rutiini että se hoitui ilman enempää ajattelua kuin itsekseen, syöminen ja juominen alkoi toimia hyväksi havaitun kaavan mukaan. Tie oli puolen välin jälkeen enimmäkseen tuttua, eikä se Kaamasesta itään lähtiessäkään paljon yllätyksiä tuonut, paitsi tietenkin ne revontulet joiden alla sain taittaa matkaani pari tuntia aivan rauhassa. Olinkohan ainoa joka pääsi havaitsemaan aurora borealiksen tämän reissun aikana? Norjan Etelä-Varanki oli uutta aluetta mutta muistutti viime kesän maisemia Gamvikissa. Tosin nämä mäet päästivät sentään vähän helpommalla, pahempaankin olin osannut varautua vaikka reitin viimeinen 20km olikin se kaikkein pisimmältä tuntuva.
Vasta päätepisteeseen saavuttuani, kiireen, kireyden ja suorituskeskeisyyden kaikotessa korvien välistä, aloin olla aidosti avoin sille että tuo ympäristö johon olimme ajaneet oli oikeasti ainutlaatuinen. Pääsin perille suunnilleen ajassa 167 tuntia, kellon tullessa seitsemän illalla, pimeän laskiessa ja tuulen pauhatessa yli vuorten. Jäin jäämeren rannalle yöksi, nukuin 11 tuntia ja heräsin pari tuntia ennen herätyskelloa auringon noustessa. Kiireetön aamu ja rauhallinen rullailu majatalolle olivat loputtoman mielihyvän lähde jotka kruunasivat koko hienon ajotapahtuman.
https://i.imgur.com/YiEubiCm.jpg?1https://i.imgur.com/D53KTXTm.jpg
Kuvia, videoita ja sekavia ajatuksia matkan varrelta Instagramissa: will_take_a_while ja #ruska2017
Heh, oli ällistyttävää ajaa viimeinen etappi Kirkkoniemeltä Grense jakobselvelle pelkässä merinopaidassa, jonka alla oli pitkähihainen. Tuli sadekuuroja, mutta tuuli oli sivulta tai takaa ja loppumatka mentiin sen verta korkeilla tehoilla että sadevesi höyrystyi paidasta. Mitään tuulenpitävääkään kerrosta ei siinä kaivattu kun liike lämmitti. Toista oli esim. Syötteelle kiivetessä: se on ihan eri asia kun tuulee pohjoisesta, silloin on tavattoman helppo palella missä vaan vaatetuksessa. Ihan sama mitä elohopea näyttää niin pohjoistuuli on aina kylmää ja siltä pitää suojautua takilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esa S
Hyvä rapsa. Kiitos jakamisesta.
Kuvia pyöristä ja osallistujista. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...57689565764345
https://farm5.staticflickr.com/4486/...58b7bab8_c.jpg
Joo venäjän viisumia hakiessa täytyy olla vakuutus. Rajalla riittää voimassa oleva viisumi. Otin 2 kerta viisumin heinäkuussa kun olin Mikon kanssa silkkitie brevetillä. Venäjällä pärjää luottokortin kanssa melkein joka paikassa. Tosin nikkelissä hotelli piti maksaa käteisellä ja automaatti oli pankin sisällä ja auki pankin aukiolon aikana.
Se matkavakuutus sisältyy yleensä useampaan kotivakuutukseen, se kannattaa tarkistaa, se yleensä riittänee. Venäjällä suosittelen kyllä käteisen käyttöä, jos vaan on viitsiliäisyyttä vaihtaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arto64
Kiitos Samuli että sanot tämän. Sulle tämän ajon haasteet tuli sieltä mihin itse ne asetit, ei tapahtuman antamista raameista. Mutta on ihan mukavaa kuulla että et vähättele reitin haastavuutta, vaikka ajo itseltäsi hoituikin puolessa annetusta ajasta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mäkinen
Ja onnea, kova veto kyllä!
Kiitos kaikille hienoista raporteista ja kuvista! Saa tällainen tavallinen työmatkapyöräilijäkin hiukan käsitystä ja perspektiiviä, minkälainen reissu teillä kaikkineen oli. Mä voisin vetäistä saman ehkä kolmessa viikossa, jos olisi +20 ja myötätuulta :D
Onnea! Ootte kovia!
Jees hienoja tarinoita. Kiitos. Vähän liian helpolta tuntuu kotisohvalla kun kuitenkin kaksi tuntiakin syyssadetta on pitkä aika pyörän satulassa :)
Grandi66 sairastui mutta muilla ei ilmeisesti ollut suuria ongelmia terveyden tai tekniikan kanssa.
Kirjoitanpa minäkin pari riviä Ruska-ajelustani. Ensinnä paljon kiitoksia tapahtuman järjestäjälle: ihan loistava idea tämä -- kannatti osallistua!
Hyvä ajo oli kaikkiaan, vaikka matka sitten katkesikin torstai-aamuna Luoston kohdalla kun polvi kipeytyi pahasti. Kait se on johonkin lääkäriin mentävä, kun juuri nyt käveleminenkin sattuu.
Etelä-Suomesta päätin poistua vikkelään ja siitä eteenpäin edetä lyhyemmillä päivämatkoilla. Yöt nukuin b&b-tyyppisissä paikoissa. Aluksi ajoin hyvässä myötätuulessa Juvalle, ja voe tokkiisa, minähän olin jo Savossa. Siitä matka jatkui Pohjois-Karjalan suuntaan, ja niillä main ajoin oikein kunnolla lasiin: takarengas keräsi mukaansa noin 1x2mm kirkkaita lasinsiruja. Hirvikärpäset arvostivat renkaanvaihtopuuhiani tien varressa. Ajelin pikkuteitä, ja löysin mukavia kahvipaikkoja, mäkiä, mukavia ihmisiä ja lossin. Kolilla olin sen verran myöhään, etten nähnyt maisemia.
Pohjoisessa löysin lisää kahvipaikkoja, mäkiä ja mukavia ihmisiä. Paltamon huoltoasemalla kävin lounaalla, ja juttelin jonkun kanssa, joka taisi tuntea ihan ilmieläviä Utajärven Panttereita. Kainuun ja Lapin eteläosien kohdalla keli oli nihkeä: vastatuulta ja vesisadetta. Mutta maisemat oli kaikesta huolimatta hienot, Syötteen huipulta varsinkin. Poroja näkyi paljon Syötteen jälkeen.
Luostolle asti pääsin, ja sitten polvi ei toennnut enää millään ja päätin keskeyttää. Harmittihan tuo mokoma, mutta ne jo ajetut kilometrit oli niin mieleisiä, että harmittaa vain kohtalaisesti. Ja juuri Luosto oli minulle tärkeä etappi. Luostolta nelostien varteen ajo oli jo melkoista tuskaa, mutta sinne pääsin ja pysähdyin laittamaan viestejä, että nyt keskeytin. Kohta soi puhelin, ja yllättäen minulle ilmestyi paluukyyti Tampereelle. Kiitos kanuunat kyydistä!
Maastoyöpymisvarusteita minulla ei siis ollut ollenkaan. (Nyt kyllä tekisi mieli hankkia joku bivy.) Sitten vaatetus: Tavalliset pyöräilykengät, joissa on jesaria ilma-aukkojen päällä ja steariiniä ylimääräisissä rei'issä. Päällä Diadoran heijastavat suojat. Merinosukat. Tavalliset pitkät pyöräilyhousut, softshell-takki. Kaksi ohutta merinopaitaa, joista oli yleensä vain toinen päällä, pahimmassa aamukylmässä molemmat. Lisäksi sateeseen oli kuorihousut. Kahdet hanskat ja tavallinen buffi. Pipa. Pieneen tilaan pakkautuvat siviilihousut. Kaikki vaatteet olivat jossain vaiheessa päällä, paitsi merino-buffi. Eli aika vähällä määrällä vaatetta selviää. Suunnistelin paperikarttojen avulla, ja puhelimen googlemaps oli hätävarana. Valot oli 2 usb-ladattavaa eteen ja 2 pattereilla toimivaa taakse. Valot & puhelin ehti latautua nukkuma-aikana hyvin.
Voi kyllä harmitti kuulla, Maria, että jouduit keskeyttämään, vieläpä kun oltiin jo noin paljon voiton puolella ja olit päässyt etenemään ihan mukavan reippaasti! Samoin kun Matti A:lle, niin sinullekin lähtee kiitokset että olit kannustavaa ja positiivista seuraa lähdössä!
Toivon että olet ensi kerrallakin mukana ja miksipä et olisi. :)
Minunkin puolesta pahoittelut keskeytyksestä. Olit niin hyvää vauhtia edennyt että oikein lämmitti vanhan miehen mieltä. Tässä supermalli naisille. Noh terveyden kanssa ei pelleillä ja jos kipu yltyy niin harvemmin se lisää pyöräilemällä paranee. Kohti uusia Pyöräilyjä ja polvi kuntoon. Toivotaan että löytyy syy kipeytymiseen. Pyöräilyn merkeissä hyvät talven odotukset.
Samat sanat kuin Puffyltä ja Artolta. Muistan elävästi kun Kolilta lähdin laskeutumaan, Asiakkalan sade oli lyönyt minuun leimansa, oli kylmä ja alkoi tihuttaa eikä ajatus 9 km sinnittelystä takaisin Joensuu-Nurmo -tielle houkutellut suuresti, päätin käydä Kolin Ryynäsestä kysymässä aittakammaria. Samaan aikaan siinä tiskillä ollessani Maria sanamukaisesti näytti lentävän ohi ja muistan kateellisena katsoneeni, että jollain on vielä jalkaa :).
Se että noinkin pitkälle päässyt ja sitten joutuu keskeyttää, ni varmasti harmittaa. Polvi kuntoon ja sitten pyöräilee. Muille myös mukavia pyöräilypäiviä, itse pikkuhiljaa suunnittelen kuukauden reissua pyreneitten niemimaalle talveksi, kun nyt nää pakolliset leikkauksen ja sun muut saadaan pois päivä järjestyksestä. Itselläni on tuo astma taustalla aika paha niin se on leikki poikki heti kun vähäänkään flunssa ilmoittaa tulostaan. Mutta uusia koitoksia tulee ja miekin yritän ajaa.
Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla
Ilmeisen onnistunut tapahtuma, kun siellä syntyi tällaisia seikkailuja ja uusia kokemuksia.
Hyviä raportteja.
Meillä oli jo lähtöpäätöstä tehdessä selvää, että kaikki yöt nukuttaisiin lakanoiden välissä. Myös päivämatkat oli tarkoitus pitää kohtuullisina ja alkuperäisen suunnitelman mukaan perillä oltaisiin perjantai-iltana. Varapäivä päätettiin kuitenkin ottaa käyttöön ja kohtuullistaa päivämatkoja entisestään. Juhlaillallisesta myöhästyttiin vain 5 minuuttia mutta muut odottivat ystävällisesti vielä pikasuihkun verran lisää.
Kalustona molemmilla oli normaalit maantiepyörät ilman tempotankoja, edessä Ortliebin tankolaukut ja takana Apiduran satulalaukut. Ajovarusteiden perustana mulla oli lyhyet ajohousut ja pitkähihainen aluspaita. Tähän sitten tarpeen mukaan lisättiin irtolahkeita, talviajohousua, tuulitakkia, välipaitaa tai kurapukua. Kengänsuojat oli myös ahkerassa käytössä. Varusteet toimi hyvin, pysyin lämpimnä ja suht kuivana.
Toteutunut reitti oli melko lailla lyhin mahdollinen, poikkeuksena Pyhä-Luoston kautta kiertäminen.
Kiitokset Mikolle hienosta ideasta ja järjestelyistä ja kaikille osallistujille hyvän ja kannustavan hengen luomisesta
Olli & Arek
^tekö olitte sunnuntai-iltana juomassa olutta Rollossa siinä Oluthuoneessa?
Kattelin naapuripöydässä fillareitanne kadulla ja ajattelin teidän olevan "niitä", mutten rohjennut puhutella :o
Rouvalle selitin kyllä innoissani asiaa.
Tämä on aivan Finnish Nightmares osastoa 14.5kiloviestin henkilöltä:)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
^no mutta mitä sitä nyt itseänsä nolaamaan :D
"Oletteko niitä Ruska-pyöräilijöitä?"
"Häh? Ei olla, mitä oikein selität tollo? Häivy"
Kyllä pitäisi olla träkkäys päällä paluumatkallakin :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Jep, siellä oltiin palautumassa ja odottelemassa junaa, pieni maailma :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja