Printable View
Iso anteeksipyyntö, kun keskityin vastaantulevan auton valoihin pohtien kääntyykö se eteen vai ei ja jätin tyystin huomaamatta hybridi-fillaristin tänä aamuna noin kello 6.30 Nastolan kirkolla. Aiheutin hölmöilylläni vaaratilanteen ja varmasti pelästytin itseni lisäksi syyttömän fillaristin. Onneksi hänellä oli huomiokyky ja refleksit kunnossa ja mitään ei käynyt.
Tää ei liity nyt mitenkään pyöräilyyn, vaan olin vuokra-autolla ajamassa taas ja tein ehkä ensimmäisen ja typerimmän mokan koko ajohistoriani aikana (8v sitten saatu kortti). Olin valoristeyksestä lähdössä vasemmalle kääntymään ja vastaan tuli suoraan auto jonka minun kuuluu päästää. Lähdin itse kuitenkin sen verran agressiivisesti, että tämän auton kuski pelästyi ja pysähtyi. Siinä sitten molemmat oltiin stopissa keskellä risteystä ja kumpikaan ei aja ja kaikki seisoo. No mä sit varovaisesti painan kaasua kun toinen ei aja, ja sekin painoi kaasua samalla sekunnilla. Ja taas pysähdyttiin seisomaan. No mä sit siinä tilanteessa painoin äkkiä kaasua ja pois alta.
Tää tapahui n. viikko sitten Rajatorpalla, joten jos sinä tulit 560 dösäriltä/Nesteeltä ja yksi punainen urpo kiilasi eteen, niin anteeks! :)
Tänään oli otolliset olosuhteet jäädä pyörän tai auton alle.
Puhuin pitkästä aikaa kuubalaisen kaverini kanssa ja uppouduin puhelinkeskusteluun niin täysin, että ignoorasin pyörää talutellessani liikenteen täysin. Tajusin vasta Rajasaaren penkereeltä suojatien kautta Merikannontien yli käveltyäni, että taisin pysäyttää aika läjän pyöriä ja autoja. Kiitos heille, että olivat hereillä.
^Tuo on kyllä outoo. Älä tee samaa autolla.
Vapun alla töpeksin kunnolla. Oletin (niin) väärin vastaantulevan ymmärtävän omat aikeeni väistää "vasemmman kautta". Nuori tyttö oli vissiin ajatuksissaan ja panikoi. Lopputuloksena jouduin vetämään hätäjarrutukset jolloin ukko jatkoi tangentin suuntaan, yli ohjaustangon. Tuplavirhe: Tilanteen väärä hoito, väärä ennakointi, typerä ja taitamaton jarrutus. Onneksi lopputuloksena ainoa kärsijä olen minä. Toivottavasti jotain tästä opista menee sieltä kuuluisan kantapään kautta kaaliin. Ei oo kivaa kun tekee kipeetä. Nimimerkillä: Aina sattuu kun tekee kipeetä...
Minä käytän puhelinta vain, kun kuljen jalan. En aja metriäkään edes pyörällä puhelinta tuijotellen tai siihen puhuen. Silti pitäisi kyllä huomioida liikenne.
Tuo oma tilanteenihan oli suht helposti ennakoitava: (vs esim. siksakkia pyörätielle yllättäen kävelevät jalankulkijat tai punaisia päin/kiellettyyn ajosuuntaan ajavat) avoin näkyvyys, jalankulkija tulee pyörää taluttaen suojatielle. Tokihan autojen ja pyörien pitäisi antaa tietä jalankulkijalle suojatiellä, mutta on todella suuri virhe olla varmistamatta kunnolla, että näin käy. Tuo on vielä tosi vilkasliikenteinen tie, etenkin kesällä, samoin pyörätie.
Tuossa samassa risteyksessä muuten kerran joku mummopyörällä ajava nainen kiroili autoilijalle, joka pysähtyi antamaan tietä suojatietä ylittävälle peittäen samalla hetkeksi sen suojatien, jota tämä nainen oli ylittämässä ja jonka molemmin puolin jatkuu pyörätie. Kun on moneen suuntaan liikennettä väkisin joku joutuu välillä odottamaan hetken.
Kehä ykkösen kelvi kulkee Tattariharjun kohdalla mekoisen kapeana aivan ajoradan vieressä. Kelvillä on valkoinen katkoviiva eli kulkusuunnat on merkitty.
Jalankulkijana valitsen mielummin kauimpana ajoradasta olevan eli tässä kulkusuunnassani vasemman puolen ja niin tein nytkin. Vastaan tuli pyöräilijä joka oli valinnut ajolinjansa kelvin laidasta eikä näyttänyt olevan halukas sitä muuttamaan, joten vaihdoin oikealle puolelle. Kun hän oli sivuttanut minut, aloin miltei vaistomaisesti siirtyä takaisin vasemmalle, mutta tällä väin taakseni oli ilmestynyt pyöräilijä joka oli päättänyt ohittaa minut vasemmalta.
Seuraus tästä kaikesta oli tietysti hätäinen huudahdus, äkkijarrutus ja kevyt törmäys kylkeeni. Naispyöräilijän taisi pelastaa kaatumiselta vain se ettei hänellä ollut lukkopolkimia. Minun moka, törttöilin kiistatta liikenteessä poukkoilemalla kelvillä, Hiton noloa kun pyöräilijänä kuvittelee olevansa fiksumpi kuin keskivertojalankulkija.
PS Pyöräilijä olisi toki voinut ohittaa minut oikealta, jossa oli koko ajan enemmän tilaa, Hän olisi voinut myös soittaa kelloa tai muuten ilmaista olemassaolonsa. Lisäksi hän olisi voinut huomata minuin siirtyneen keskemmälle vain väistääkseni vastaantulevaa, joten hän olisi voinut ennakoida liikkeeni. Nämä eivät kuitenkaan pienennä törttöilyäni.
> Jalankulkijana valitsen mielummin kauimpana ajoradasta olevan eli tässä kulkusuunnassani vasemman puolen ja niin tein nytkin.
Katkoviiva tarkoittaa kahta kaistaa, eli olisi hyvä pysytellä sillä oikeanpuoleisella. Veikkaan että pyöräilijä ajatteli sinun siirtyneen pysyvästi oikealle eli oikealle puolelle :)
Mielellään ei opeteta porukkaa ohittelemaan miltä puolelta sattuu, vaan aina vasemmalta… jokusen kerran on yllättänyt tempopeto yhtäkkiä vasemmalla sivulla.
Löytyykö Jätkäsaaresta Verkkokauppaan vievältä tieltä vielä pyörätie, jota nuolimerkintöjen mukaan pitäisi ajaa vasemmanpuoleisesti? Yllättäen sitä ajetaan miten sattuu.
Luulen ymmärtäväni katkoviivan ja yhtenäisen viivan eron, mutta kuten HePo:kin kertoo sivullaan: "Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä: Katkoviiva on kaistaviiva. Pyöräilijät ajavat kulkusuuntaan nähden viivan oikealla puolella, jalankulkijat kulkevat väylän jommassakummassa reunassa." Toisin sanoen, tilanteen alkaessa käyttämäni kelvin vasen laita oli minulle sekä lakipykälien että elävän elämän kannalta yhtä oikea paikka kuin oikea laitakin. Uskallan väittää että sillä mihin päin jalankulkijan nenä näyttää ei ole pyöräilijän kannalta mitään merkitystä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Toisin sanoen, mikäli vastaantuleva pyöräilijä ei olisi ollut semmoinen ortoihminen eli hän olisi muuttanut ajolinjaansa keskemmälle, olisin voinut pysytellä kaikkien kannalta turvallisesti siellä laidassa. (Tai eihän minun olisi tarvinnut väistää, ajattelin vain väistämisen olevan fiksumpaa kuin sen katsomisen kumpi lopulta väistää.)
On hyvin mahdollista että takaatullut pyöräilijä oletti minun jatkavan suoraan eli keskellä kelviä aivan katkoviivan oikealla puolella. Katsomalla eteensä ja seuraamalla muita liikkujia ja näiden käyttäytymistä hän tosin olsi voinut päätellä toisin, mutta ehkä hänen huomionsa oli suoralla ja kahta muuta liikkujaa lukuunottamatta tyhjällä kelvillä kiinnittynyt muualle ennen tilannetta.
En mielellään opettaisi ohittelemaan kummaltakaan puolelta ellei marginaalia ole tarpeeksi. Nyt sitä oli vasemmalla melko vähän, koska vastaantullut pyöräilijä vei oman tilansa eli minut ohittamaan pyrkineellä pyöräilijällä oli neljä vaihtoehtoa: (1) ohittaa minut "hihaa hipoen" (vaikka olisin kävellyt suoraan), (2) koukata aivan vasempaan laitaan juuri ennen ohitusta (mitä hän ei tehnyt), (3) odottaa ja katsoa tai (4) ohittaa turvallisella marginaalilla (vaikka olisin jatkanut kohti oikeaa laitaa) oikealta.Lainaus:
Mielellään ei opeteta porukkaa ohittelemaan miltä puolelta sattuu, vaan aina vasemmalta… jokusen kerran on yllättänyt tempopeto yhtäkkiä vasemmalla sivulla.
Vaihtoehto (1) johti siis lievään mutta onnellisesti päättyneeseen yhteentörmäykseen. Itse en pyöräilijänä sitä vaihtoehtoa olisi valinnut, syy kolariin oli silti yksinomaan minun, mutta muitakin vaihtoehtoja oli ja valitussa vaihtoehdossakin soittokellon tai muun varoittavan äänen käyttö olisi ollut fiksua.
Itse käytän aina oikeaa reunaa kelvillä liikkuessani, mutta tottahan se on, että jalankulkija saa puolensa valita.
Tässä tilanteessa tuo vastaantullut kouluttaja olisi varmasti siirtynyt keskemmälle, ellei olisi ollut aivan hullu. Turhahan sillä nyt on spekuloida, mutta itse pidän selviönä, että nopeammin liikkuva väistää näissä tilanteissa, koska tämä pystyy tekemään sivuttaissiirtymän nopeammin (ja tieliikennelain mukaankin se on näin, tosin tuosta yllä mainitusta syystä, eikä nopeudesta).
Ajoin fillarilla liikennemerkin 324 (jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty) vastaisesti. Ajoin Jalasjärveltä Seinäjoelle yön pimeydessä. Tullessani uudistetulle tielle, huomasin tien laidassa kyseisen merkin, mutta en havainnut mahdollisuutta siirtyä muullekaan reitille. Eli keskellä suoraa tietä tulee kaikille kevaria pienemmällä laitteella liikkuville seinä vastaan. Poistuin kyllä seuraavasta rampista ja ajelin sääntöjen mukaan loppumatkan kotiin asti (ok, saatoin myös rikkoa 50 km/h nopeusrajoitusta taajama-alueella, mutta hyvin lievästi).
Pitää ottaa ihan asiakseen ja käydä katsomassa onko liikennejärjestely toteutettu tosiaan noin, vai jäikö vaan yössä huomioimatta joku aikaisempi liikennemerkki tai opaste.
Lähetetty minun D5803 laitteesta Tapatalkilla
En pyörällä vaan autolla törttöilin. Niittasin pakettiautolla peruuttaen postilaatikon. Jätin lapun ja eiköhän aamulla viimeistään puhelin soi ;)
Ainoa virhehän tuosa on se, että toki polkupyöräilijä käytännössä on oikeutettu odottamaan, että valittu puoli säilyy eikä kelvin puolta vaihdeta ennakoimattomasti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Tänään itsekin vähän säädin, hypähdin Sahaajankadulla agiilisti vähän valojen takaa ajoradalle… meinasin että odotan autojen ohi menoa vastaantulijoiden kaistalla mutta kun kärkiauto hidasti varmaan kummissaan niin polkaisin siitä sitten kauden kärkitehoilla muutaman sata metriä ennen kuin päästin ne ohi. Sori siitä.
Pari päivää sitten illansuussa Tampereen Tesoman ympyrässä meinasi syntyä iso tilanne.
Hidastin ympyrään ja huomio kiinnittyi täysin ympyrässä olevaan liikennevirtaan (jota ei lopulta ollut) sekä kanssamatkustajiin. Samassa oikealta suojatietä pitkin lirutteli maastopyöräilijä. Hänellä ja pelkääjän paikalla istuneella oli tilanne paremmin hallinnassa eikä törmäystä syntynyt.
Itse samanlaisista tilanteista autoilijoita sättineenä nostan käteni ylös. Mun moka ja luojan kiitos ei osuttu. Jos tämä maastoilija lukee tämän: tuhannesti anteeksi!
Hieman samantyyppinen tilanne sattui itselle joitakin päiviä sitten. Olin autolla liikkeellä ja hiljaisesta liikenteestä johtuen en ihan tarkkaan seurannut edessäni olevan liikenneympyrän tilannetta. Onneksi vauhtini oli hiljainen ympyrään siirtyessäni, sillä yhtäkkiä huomasin edessäni vasemmalta tulleen huojuvan ja vaappuvan maantiepyöräilijän, joka huitoo kädellään ja taitaa siinä näyttää keskariakin. Oletukseni tapahtumaan on, että pyöräilijä on tullut varsin kovalla vauhdilla ajorataa pitkin ympyrään ja olettanut (ihan oikein), että minä päästän hänet menemään. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista havaintoa pyöräilijästä, ennen kuin näin hänet kaatumisen partaalla autoni edessä. Törmäyksen sattuessa minä autoilija olisin ollut syyllinen, kun en noudattanut liikenneympyrässä ajavan etuajo-oikeutta. Mutta mitä laki sanoo pyöräilijän paikasta liikenteessä, onko luvallista ajaa ajoradalla vai onko käytettävä kevyenliikenteenväylää, jos sellainen on käytettävissä? Anteeksipyyntö kuitenkin tapauksen johdosta. Onneksi tilanteesta selvittiin molemmin puolin säikähdyksellä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tjm
Mitä oikeasti tarkoitetaan 'väylällä', jos välissä on katkoviiva? Itse olen aina noudattanut tätä: 'Yhtenäinen viiva erottaa pyöräilijät ja jalankulkijat,joilla molemmilla on oikeanpuoleinen liikenne. Katkoviiva on kaistaviiva, ja kaikki liikkuvat kulkusuuntaan nähden viivan oikealla puolella.' http://www.pyoraily.fi/@Bin/119441/Kohtaamisopas.pdfLainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
On se hyvinkin mahdollista että tuo on lain oikea tulkinta (ja että minä vain onnistuin lukemaan HePo:n tekstistä sellaista mitä sen kirjoittaja ei ole tarkoittanut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PMP
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että on pahuksen tylsää jos jalankulkija velvoitetaan tuommoisen pykäläsaivartelun perusteella kulkemaan aivan autoliikenteen melussa ja pölyssä. (Semmoisella reilun vihervyöhykkeen ajoradasta erottamalla minäkin pysyn oikealla.)
Luultavasti rikoin useampaakin hiljaista sekä lain sanelemaa sääntöä eilen kun käväsin ensimmäistä kertaa elämässäni fillarilla Helsingin keskustassa. On se vaan hämmentävää menoa kaikin puolin :) Suhasin Pitäjänmäestä ensin Jätkäsaarta kohti ja jossain kohtaa yhtäkkiä risteyksen jälkeen katosi erillinen pyörätie... Kun jalkakäytävää ei oltu erikseen merkitty jalkakäytäväksi ja se tuntui kiitettävän leveältä niin jatkoin reteesti jalankulkijoiden seassa, mutta keräsin selvästi muutamia katseita. Myöhemmin keskustasta pohjoiseen ihmettelin samanlaista settiä kun kuljin autotien laidassa merkattua fillariväylää pitkin ja risteyksen jälkeen vasemmalle kääntyessäni väylää ei enää ollutkaan. Tämä taisi olla se kuuluisa Kurvi, eli Helsinginkadulta Hämeenkadulle. Taas arvoin kahden välillä, että missä sitä oikein pitäisi ajaa kun logiikka vaihtuu vauhdissa :p
Kertokaahan te paikalliset miten ihmeessä Helsingissä pitäisi ajaa? Merkatut pyörätiet ja kaistat nyt on ihan selvää pässinlihaa, mutta muuten mentiin kyllä täysin arvalla missä sattuu ihan mututuntumalla :)
Selvisin kotiin naarmuitta eikä tullut sanaharkkaakaan kenenkään kanssa niin kai se suht ok reissu oli kuitenkin.
"Autotien laidassa" kuulostaa jo ulkopaikkakuntalaisesta eksoottiselta.
Ajat vaan. Tykität menemään. Ajoradalla siis. Kevyen liikenteen väyliäkin saa käyttää jos haluaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti To_Ok
Ei täällä ole aikaa joka kymmenen metrin välein filosofoida että miten ja missä. Annat palaa vaan. Sitä jalkakäytävällä ajoa en suosittele täällä.
Itse olen Espoossa ihan pihalla. Löydä minnekään ilman kartanlukua.
^^^Itselläni hieman samantapaiset kokemukset viime vuodelta kun hairahduin "baanojen" ulkopuolelle. Mitään ei opasteta, vaan pitää onnistua päättelemään että tarkoittaako liikennemerkitön "tie" 1. erillistä tietä, 2. tien osaa, eli jalkakäytävää, 3. merkintävirhettä. Ei tarvitse ihmetellä että miksi jalkakäytäväpyöräily on yleistä tai pyöräilijät arvaamattomia, kun liikennejärjestelyjen tulkinta vauhdissa on oikeastaan melko mahdotonta. Säännöt jotka ohjaa pyöräilijän paikkaa tiellä on kyllä pääosin huonosti kirjoitettu, sillä etenkin 3-kohdan osalta sääntö/ennakkotapauksen tulkinta on armoton: siksakkia ajoradan ja pyörätien välillä jos kyltti puuttuu joka toisesta risteyksestä (jos siis puhutaan ajoradan oikeanpuoleisesta pyörätiestä). Myös kohdan 1- ja 2 taitaa olla aika tulkinnanvarainen: ajoradasta erotettu osa on osa tietä, mutta matkoista ei säännöissä taideta puhua käytännössä mitään. JOS vain jalankulun osoittavaa liikennemerkkiä käytettäisiin vähintään kun pyörätie muuttuu jalkakäytäväksi, selkeyttäisi se nykytilanetta valtavasti, tai ylipäänsä merkittäisiin se pyörän paikka, että mihin pitää siirtyä kun selkeä pyörätie loppuu.
Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole risteyksen, käännöksen tai suojatien jälkeen, kyseessä on jalkakäytävä. Pyörätie on aina merkitty.
Ajoradalle vaan. Kyllä se siitä.
^ Valitettavan totta. Pitää pystyä paitsi lukemaan liikennemerkkejä myös niiden puuttumista.
Mulle on käytännössä vaikeimmaksi osoittautunut tilanne jossa ajan kelviä, käännyn ja vasta jonkin ajan kuluttua tajuan ajavani jalkakäytävällä. Viimeksi näin kävi sunnuntaina vaikka ajoin omilla hoodeilla Kurkimäessä, jossa ajoradan toisella puolella on kelvi ja toisella jalkakäytävä. Vastaantullut lippalakkimies osoitti pyöräilijän oikeaa paikkaa sormella aitoon autoilijan tyyliin ja vaikka mieleeni tuli joitakin kommentteja moisen nipottamisen järkevyydesta leveällä jalkakäytävällä, en katsonut voivani kuin nyökätä ja esittää anteeksipyytävä käsiele virheeni tunnustamisen merkiksi.
Mitä jos kyltti on 20m päässä risteyksestä kasvilluuden peittämänä? Kuinka tuollaista voi noudattaa ajaessa ilman pysähtymistä joka risteyksessä? Kritisointi siis liittyy kyltin puuttumisen aiheuttavaan määräykseen, mutta myös kyltin velvoittavuuteen samaan aikaan kun kylttien sijoituspaikka on hyvinkin epäsäännönmukainen. Itse en jaksa valittaa tai ihmetellä että ihmiset pyöräilee aika vaihtelevasti ajoradalla, jalkakäytävllä ja pyörätiellä juuri koska ei noista aina ota selvää. Kunhan jalkakäytävällä osaa sitten ajella tilanteen vaatimalla varovaisuudella.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Kiitos sille valppaalle Volvokuskille, joka havaitsi minut ja jätti ajamatta yli, kun sumeilematta työnsin villarilla risteykseen väistämisvelvollisuudestani piittaamatta.
Ajoin omakotialueen kokoojakatua, enkä älynnyt ettei risteävillä kujilla ole kolmioita. Onnekseni yhdeltä kujalta tullut autoilija vilkaisi ennen oikealle kääntymistään myös vasemmalle ja huomasi tohelointini. Itse älysin virheeni vasta pysähtyneen Volvon puskurin edessä. Kahteentörmäys olisi ollut väistämätön, mikäli toinen osapuoli ei olisi ollut tehtäviensä tasolla.
Hölmöyttäni korostaa vielä se, että kulkemani kadun vasemmassa reunassa menee kelvi :(
Pahoittelut kansainvälisestä käsimerkistä punaisella kotterolla liikkeellä olleelle nuorelle miespuoleiselle kuskille, rautatiesillan jälkäisessä lapintien ja naistenlahdenkadun, varsin tietyömaapainotteisessa risteyksessä. Jäi itseltä kyllä suuntamerkki näyttämättä.
Nöyrä anteeksipyyntöni kohti etelää polkevalle pyöräilijälle, joka joutui tänään keskiviikkona karvan ennen neljää pysähtymään Kustaa Vaasan tien eteläpään ja Hämeenkadun risteyksessä, vaikka jatkeella oli vihreä valo. Pysähdyit jatkeella ja jäit katsomaan perääni. Olin se puusilmä, joka ajoi Hämeentietä pohjoiseen sinisellä farmariautolla ja kääntyi omalla vihreällään oikealle kohti Arabianrantaa.
Sent from my iPad using Tapatalk
Kohtalaisen tarkkana täytyy olla näillä kapeilla väylillä, kun talvella pimeässä lisäksi tien pinta on vähintään hiekoitussepelin, monesti myös jään tai loskan peittämä. Ovesta ulos tulevana voi jäädä huomaamatta, että jalkakäytävä onkin yhdistetty klv ja siksi jalankulkijaa nopeampi pyöräilijä huomaamatta. Varsinkin, jos pyöräilijän lamppu on himmeä tuikku otsassa. Sori siitä huolimatta, onneksi pyöräilijän tilannenopeus oli kohdillaan ja refleksit kunnossa.
https://goo.gl/maps/CguN8XawrhT2