Joo ei. En siis tänä vuonna oo tuolla kisoissa. Tänään oltiin jälkikokeessa tuon vanhemman kans, nuorempi ei oo vielä tuommosessa kisakunnossa. Viime vuonna nuiden kisojen jälkeen, vaikka mestaruus voitettiinkin, koira kulki kuukauden korttelia ympäri remmissä kaikki 4 jalkaa tossutettuna, varsinkaan ne takasten ulommat varpaat ei ollu lasten kateltavaa. Mutta vttu silti mikä koira, kun vietti menee yli sellasesta kivusta; varpaista kyynnet kadonnu ja lihaakin kulun sentti. Luun pää näky punasen lihan keskeltä. Vaimon koira ja vaimolla on palveluskoirakoeaikomuksia vielä tälle syksylle, joten pitkin hampain suostuin jättään väliin nämä kisat. No tänään oltiin tosiaan jälkikokeessa. Minä tein maasto-osuuden eli jäljen ja ruudun ja vaimo tottiksen. 271 tuli ja sitä myötä toinen I-tulos jäljen voittajaluokasta. Vielä yks ja sitten on KVA.
Edelleen tosiaan ristiriitaiset tunnelmat, koska haluaisin olla tuolla koirapyöräilyn SM:issä mutta pakko taipua vaimon tahtoon ja onhan se tuolle koirallekkin parhaaksi. Se kun ei paljo säästele ja vettää ittens vaikka kuoliaaksi. Ei viitti antaa sen vetää toista kertaa takasia siihen kuntoon ku viimeksi oli. 2-3 tuntia kisan jälkeen oli vasta addret laskenu ja sitte alko näyttään kipua. Takasten uloimmat varpaat oli niinku ois virolainen velanperijä käyny tylsillä oksasaksilla vetään varpaat poikki. Mutta eihä sitä siinä suorituksen aikana huomannu, ku koira vaan vetää käsittämättömällä raivolla. ***** mahtavia elukoita! En tiiä yhtään ihmistä, jolta tuommosta raivoa ja alkukantaisuutta löytyy urheilusuoritukseen.
