Itse en onneks oo kaatuillut viime aikoina, mut työkaveri törmäsi eilen työmatkallaan toisen pyöräilijän kanssa ja sai aika ikävän näköisen nirhauman polveensa... :(
Printable View
Itse en onneks oo kaatuillut viime aikoina, mut työkaveri törmäsi eilen työmatkallaan toisen pyöräilijän kanssa ja sai aika ikävän näköisen nirhauman polveensa... :(
yksi rullako ns. tavaran kuljetusalusta lensi perälaudalta kauniissa kaaressa, kun alaslasku juuttui kiinni... onneksi en ole kaatunut, mutta hard kokemus oli varmaan sillä kaverilla, joka pudotti perälaudan maahan 1,2metristä. hajosi.
Tänään. OTB polulla alamäessä. Laskeutumisalustana toimi pehmoinen kivenmurikka. Onneksi on vaffat kädet, joilla ottaa vastaan...:rolleyes: Leualla ja kypärän lipalla tuli viimeiset hidastukset suoritettua.
Tänään taas :rolleyes:. Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun huomasin takavanteen vipottavan. Syyksi paljastui katkennut pinna. Noh...pitihän sitä kotiin polkee ja polkuajoahan ei välttää voinut, josta syystä ajelin rauhallisesti ja kiviä kiertäen (eli ajotyylilleni erittäin epätyypillisesti), kunnes aivan viattoman näköinen matala kivi tuli vastaan, minulla oli hidas vauhti ja paino edessä ja muutenkin olisi pitänyt olla valppaampi, no tankojen ylihän siinä sitten mentiin. Sain osittain käsillä vastaan alastulossa, mutta loppujenlopuksi leuka edellä turpeeseen. Molemmat polvet aukes - ruhjeita, toinen etureisi osui tankoon tai stemmiin, jolloin sielläkin nahka repeili sekä leukaan tälli, jonka johdosta leuka on vähän kuin Kummelin Juhalla, mutta vain toispuoleisesti ja sieltäkin nahka päästi veret läpi. Pyörään ei tullut vaurioita.
Nyt toinen polvi on aikas jäykkä, leuka arka ja repussa pari pinnaa odottamassa asennusta, että näin...
Eilen. OTB ja voltti fillarin kanssa. Kohtuullinen landaus mutta valitettavasti solisluu sanoi naps. Pääkopan pelasti kypärä. Eli jälkimmäinen halkesi. Onneksi.
Olen todella ylpeä tuosta kuvasta:D
Hmmmjuuu,
univelkaisena ja jet-lagisena lähdin mehtään ajelemaan neljän viikon mtb tauon jälkeen ja kuinkas kävikään:
kahden tunnin jälkeen laskettelin kalliolta alas kun mäen alla on 90 asteen kulma. Käännyin oikealle ja etufilläri kääntyi 145 astetta, viuh.
Alla reidenpaksuinen männynjuuri jolle reisi laskeutui, aih. Pieni mustelma, iso kipu. :p
Nytjonaurattaa
Parin yövuoron jälkeen nauttimaan raittiista ilmasta ja sateen kastelemasta maastosta. Omat rajat löytyi. Tässä ruhjeista ja aivotärähdyksestä toipuessa ja röntgenkuvien välissä on käynyt mieles kummallisia ajatuksia. Onko kypärästä hyötyä vaatekaapissa, mitä tekee vakuutuksella kun ei mulle kuitenkaan mitään käy (tosin ei ole pian jäljellä raajaa jota ei olis joskus oikaistu sairaalassa)? Vakuutusasiat pistin kuntoon ja kypäränkin taidan tästä lähin pitää päässä.
Lukkopolkimet, no niiden syyks en pistä, hyvin toimivat! Pyörä pysähtyi kallioon ja itse sain hetken nauttia vapaasta lentamisestä, mut kallio otti vastaan aika kovakouraisesti.
Olinpa ajamassa uudella cc-pyörällä, kun tapahtui maantiepyöräilijälle uusi ilmiö, pidon loppuminen ylämäessä. Olin niin hämmentynyt, etten tajunnut ottaa jalkaa polkimelta. Onneksi märkä hiekkatie oli pehmeä, siisti koko kyljen alastulo, eikä mihinkään sattunut.
Ois ehkä pitänyt ajaa niillä pienillä vaihteilla mitä siinä nyt on, ja penkistä.
Kypärä luultavasti pelasti ellei nyt henkeäni niin aivoruhjeelta kuitenkin. Ajelin metsässä ja pyörä pysähtyi kuoppaan. Tottakai kaaduin ja olisin lyönyt pääni puolen kuution kiveen, joka ei totisesti olisi yhtään joustanut, mutta onneksi kypärä jousti. Tössähti pää kiveen, mutta pääsin pelkällä säikähdyksellä. Kypärä päähän maastoon, aina.:eek:
Baaripyöräillessä kotiin palatessa spedulipat raitiovaunukiskoille.. en vieläkään oikein hahmota mitä tapahtui. Vähän asfaltti-ihottumaa kyynerpäähän..
Varsinkin jos on märkää juurakkoa ja kalliota.. viime lenkillä tuli aikamoisia luistoja ja lipsumisia :eek:, kaatumaan en kuitenkaan onnistunut..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti jonkkis
Läheltä piti tilanteita ja melkosia luiskahduksia eilisellä lenkillä polulla ajellessa. Juurakot oli melko liukkaita. Pitänee tänään olla tarkempi. :o
Keskiviikkona ekaa kertaa uuden filon selässä ja kaks kertaa lähti eturengas sivuttain alta liukkaalla kelillä; ekaks kivuliaasti lonkka edellä kiven päälle ja toisella kerralla pehmeämmin tasaiselle kalliolle. Ja kummallakaan kerralla en ehtinyt nykäistä kenkää irti polkimesta. Sen siitä saa, kun on koko kesän ajellut flättipedaaleilla...
n. viikko sitten yritin ajaa keula pystyssä(siis pyörän keula:)) melko kovassa vauhdissa (20-25) ja sotenkin sitten kaaduin sivulle. Itselleni ei tullut mitään fyysisiä vammoja mutta pyörä lensi muutamalla voltilla liikennemerkin tolppaan nojaamaan. En löytänyt pyörästäkään mitään suuurempia vaurioita.
Viime huhtikuussa Annalan suoralla. Hyvä myötänen, vauhtia 40, pikkutöyssyssä
ohjaustanko poikki. Kaverin kertoman mukaan ilmalento oli vaikuttava. Itse en siitä muista oikein mitään. Vammojakin tuli: solisluu pirstaleina, lapaluu halkesi kolmeen osaan ja neljä kylkiluuta poikki.Kypärää ei ollut päässä, joten vähällä päästiin. Pyörän päälle pääsin heinäkuun puolella luutumattomalla solisluulla ja
ehdin reenata lokakuun alkuun jolloin pääsin luudutusleikkaukseen. Nyt omistan
uuden hienon titaanilevyllä vahvistetun solisluun. Pyörän päälle pääsen kai joskus joulukuussa kaatuileen kai kaikki paskaksi uudelleen. Liikkeellä olin vanhalla cannarin caad 4 raadollani.
Kummalle puolelle kaadutte? Tajusin tänään etten edes muista koska olisin kaatunut vasemmalle kyljelle. Aina mennään oikealle. :rolleyes: Lieneekö kyse koordinaatiosta, joka pettää systemaattisesti toiselta puolelta, vai siitä että kaatumiset ovat alitajunnassa hallittuja ja sitä kaatuu mieluummin sinne puolelle, josta kaatumisen pystyy ottamaan paremmin vastaan.
Eilen. Kävelin ja kaaduin siitä sitten kyljelleen, koska oli niin älyttömän liukas (mustaa jäätä sileällä asfaltilla) ja hieman kalteva paikka.:eek: Suurimmat vauriot itsetunnolle, vähän sattui myös lonkkaan ja polveen.
Sama täällä. Tai itse asiassa muistan: olen kaatunut vasemmalle tasan kerran, kesäkuussa 1992 kun kanttasin vasemmalle ja pito loppui jossain 45 asteen tietämillä. Siitä olisikin ollut aika guru jos olisi päätynyt oikealle kyljelleen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti jeppe
Viime talven ainoista lipoista on vielä sen verran hyvä muistikuva että taisin olla menossa vasemmalle mutta joku ihme pikkuaivoista tunkenut ohjausliike muutti tilanteen oikealle kaatumiseksi.
Kuka psykan opiskelija tekee aiheesta gradun? :D
eilen Itä-Helsingin kierroksella jossain pöpelikössä pysähdyttiin suht leveän "puron" reunaan etsimään ylityspaikkaa, vasen lukko oli jäätynyt eikä auennutkaan perinteisellä sivuliikkeellä. tyylikkäästi paikaltaan kaatuminen ns. suorin vartaloin vasempaan, mättäälle mätkähtäen. onneksi laskeutumisalusta oli varsin pehmeä. ja kostea.
Täytyy koputtaa puuta, viimeksi taisin "kaatua" hieman yli vuosi sitten ajettuani pihasta tullutta autoa päin. Isä taasen ajoi kääntyvään autoon kovassa alamäessä pari viikkoa sitten, jälki oli todella pahan näköistä. Solisluu poikki, samoin silmän ympäristön luut. Muutama hammaskin katosi. Näköjään vuosittain paukkuu.
Juuri äsken työmatkalla tuli sitten heitettyä näyttävähköt lipat. Kovaksi pakkautuneella ja siten liukkaahkolla lumialustalla ei ajoradalla ollut loivaan alamäkeen (Sairaalakatu ->Kauppakatu) tultaessa wanhoissa Hutsu-Pyyttoneissa kehuttavasti sivuttaispitoa jarrutus- ja vasemmallekääntymistilanteessa. Pyörä liukui risteyksen läpi. Onneksi ei ollut muita kulkineita paikalla juuri tuolloin
Ja vasemmalle kyljelle menin.... jos joku asiasta tilastollista tutkimusta tekee :cool:
Itäkeskus, kevättalvella. Oli jäistä ja pyörätiessä monta 90° mutkaa ja jäätä mutkissa. Menin mutkaan kävelyvauhtia, mutta silti ympäri. Harmittaa se, että minä näin paikan vaarallisuuden etukäteen, valmistauduin siihen oikealla tavalla, mutta silti kaaduin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OtsoB
Insera Canyon Lady, ei vammoja, ei vaurioita.
Juoksin eilen illalla lipokkailla ulkona ja heitin voltin kun en huomannu alla olevaa liukasta kohtaa. Tuli nirhautuma:mad:
Syyslomalla Vuokatissa vetäsin nolosti tangon yli hitaassa vauhdissa Konallani, kun olin ylittämässä kiveä :o. Sattui vatsaan ku nauratti niin että... Oneksi ei ollut ketään näkemässä.
Tänään ja mustelmilla selvittiin.
Pari viikkoa sitten tuli vasemmalle kyljelle lepuutettua vauhdista kun etupyörä nuljui loskassa alta. Ei vakavia vaurioita...
Tänään kotimatkalla 5 metriä ennen kotipihaa naapurin autonpesun jäljiltä jäätyneelle asvaltille, tyylipuhtaasti vasemmalle lonkalle lukkikset kiinni ja kädet tangossa.
Voi *****. Housut puhki ja nahka kans, nyt särkee jo alaselkääkin.:mad: