Haaveena SM-taso

Olen nyt lukenut ja selaillut näitä foorumeita tässä kesän mittaan. Eri aiheita ja niiden viestejä eri henkilöiltä. Moni täältä näyttää tietävän pyöräilystä paljonkin niin ajattelin tämän aiheen tehdä(en löytänyt että tämän tapaista aihetta olisi). Tein siis tämän aiheen, että saisin erilaisia näkemyksiä eri ihmisiltä ja etenkin heiltä jotka ovat jo käyneet kuntoajoissa tai jopa erilaisissa kilpailuissa. Kerron siis hieman taustaa ja annan teille joitakin esimerkkikysymyksiä ja muokkailen aihetta, jos jotain uutta tulee mieleen.

Olen 19 vuotias poika ja ostin ensimmäisen maantiepyörän 2012 heinäkuun alussa eli muutama kuukausi sitten. Harrastusta en aloittanu pohjalta vaan kuntoa löytyy eri lajeista pienestä asti (jääkiekko, alppihiihto), yhtään vuotta nuoresta pojasta asti en ole ollut urheilematta. Ensimmäiset lenkit meni siinä tottuessa ajoasentoon ja pyöritystekniikan opetteluun. Ensimmäiset lenkit mittasin vaan ajassa, että sitä tulee tarpeeksi ja sitten aloin aina ajamaan pitempää matkaa. Kilometrejä tuli heinäkuusta syyskuun puolelle jotain 3000km eli omasta mielestä hyvä määrä ensimmäiselle kesälle. Ajelin sen 4-6 kertaa viikossa, riippuen minkälaista treeniä aijoin tehdä. Muutaman ensimmäisen viikon jälkeen aloin myös tehdä erilaisia vetotreenejä (1-45min), ja myös puhtaita ylämäkivetoja, jotka omasta mielestäni vaikuttivat etenkin peruslenkin nopeuteen. Pisin lenkki taisi olla kesäloman aikana 110km johon meni tuolloin aikaa n. 3h 45min (29km/h keskaril?). Monia 70-100km lenkkejä tuli myös tehtyä. Keskinopeudet ovat pitkillä lenkeillä yleensä aina ollut 25-29+ km/h ja aina olen ajanut yksin. Yli 4 tunnin ajoja on myös, mutta pienemmällä keskarilla.

Haaveen kanssa ei haluaisi kiirehtiä, mutta olen valmis panostamaan siihen 100%. Ruokavalio on kunnossa, joten haluaisin vastauksia etenkin treenaamiseen. Tiedän, että SM-tason kunto vaatii paljon aikaa, treenausta ja lepoa sekä paljon kärsivällisyyttä.
Yksinkertaisin vastaus koko aiheeseen omasta mielestäni on, että: "treenaa monipuolisesti, käy kuntoajoissa/kisoissa, liity paikkakuntasi pyöräilykerhoon". Ja uskompa että tuossa on se kaikki mitä SM-tason ajajat ovat jo tehneet nuoresta pojasta/tytöstä lähtien.

Tähän loppuun nyt esitän erilaisia kysymyksiä, joihin voi vastata ja lisään niitä myöhemmin, jos mieleen tulee uusia.

Kannattaako aika-ajoon panostaan paljon?
Mikä olisi realistisen tavoite, että pääsisi kyseiselle tasolle? (vuosia)
Montako kilpailua/kuntoajoa kannattaisia sisällyttää yhdelle kaudelle?
Punttijutuista on käytä melkoista tappelua sen hyödyistä ja haitoista, mielipiteesi?
Monet ihmiset panostavat koviin treeneihin, mutta jos aikaa riittää ja haluaa käyttää sen pyöräilyyn, onko järkevää tehdä enemmän pitempiä treenejä (tietenkin sillä tavalla mihin oma kunto riittää).
Paljonko kovia treenejä uskaltaa tehdä viikossa (vauhtikestävyys, hapotustreenit, maksimaaliset vedot jne).

Olen saattanut aiheesta unohtaa paljon, mitä olen aikonut kirjoittaa, mutta suurin osa on varmaan tullut tähän. Treenivinkkejä näillä foorumeilla on paljon ja olen niitä lukenut, mutta halusin tämän aiheen nyt tehdä sen takia, koska joskus todella haluisin olla siellä sm-tasolla, edes vanhenpana miehenä!

Kiitos etukäteen lukemisesta ja olisi mukavaa saada tänne paljon viestejä ja keskustelua.

Vastataan nyt nopeasti pariin kohtaan, eli treeniohjelmaan olisi syytä mahduttaa viikkotempo (10km).(helppo ja selkeä kehityksen mittari). Ja koska olet suht nuori ja iän mukana karttuva kestävyyspohja puuttuu lienee 8-12 tapahtumaa kesässä sopiva määrä (mielenkiinto säilyy, pohjakunto riittää ja jää aikaa muuhunkin - ei mene suorittamiseksi). Hyvä treeni on parempi kuin huono kisa.

Anteeksi, että tulen tähän väliin puolihuolimattomalla viestillä. Ajattelin pärjätä sm-tasolla tulevaisuudessa hyvin. Suunnitelmissa olisi elää pitkään ja päästä palkintosijoille 90v. tai 100v. sarjoissa. Haavetta kerrassaan. Ihan oikeesti. Taas tuli minulle topikki jota pähkäillyt ihan tilaamatta ja tietämättä.. 80-vuotiaiden sarjassa kilpailu on vielä kovaa.

Ens vuonna kilpasarjaan ja seuraavana eliteen. Eli 2 vuotta menee jos reenaa kunnolla. Tosin et sillon vielä voita kisoja, mutta pysyt porukoissa. Suomessa on niin vähän kisoja ettet voi liikaa ajaa. Sitäpaitsi nehän on hyvää reeniä? Miten kovaa reenaa riippuu siitä miten usein reenaa. Puntti kannattaa kyllä, kuhan teet muutakin kun habaa. Kannattaa katella että ajoasento on oikee ja muuten pyörän säädöt kohillaan. Ei mee netin opeilla välttämättä oikein, käy IRL jonkun osaavan luona. Niin etkä oo 3 kuukaudessa oppinut pyöritystekniikkaa.

Jep, kilpasarjassa mahdollisimman monta kisaa ensi vuonna, niin opit ryhmäkäyttäytymisen, käsimerkit ja jotain jo taktiikastakin.
Ei tullut ilmi, mistä olet, mutta seuran yhteislenkeille ehdottomasti. Eikä haittaa, vaikka menisi naapuriseurankin yhteislenkeille.

Treenivinkit annan muiden hoitaa, koska mulle sopii parhaiten 60-luvun treenaus, joka ei 90% muista tunnu sopivan :)

Ja kesällä jos/kun kilpasarjan kisoissa tuntuu pahalta välillä ja usko loppuu eliteen nousemiseen, niin oikeasti se ero ei ole kilpasarjasta mikään mahdoton, vain kun vedetään kovaa, niin vedetään hieman kovempaa ja pidempään. Itseä ainakin eron vähyys yllätti..

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti PEKKKA

"treenaa monipuolisesti, käy kuntoajoissa/kisoissa, liity paikkakuntasi pyöräilykerhoon"

---

Not sure if serious... Mutta toi on helvetin hyvät ohjenuora + juo sitä kaljaakin sopivasti että pälli kestää.

Perinteisellä kaavalla kestävyyslajien harjottelupuoli menee niin että vietetään vuositasolla satulassa/suksilla/juosten nousujohteisesti 600 tuntia ja siitä yli, punttisalimeiningit, kuntopiirit ja vastaavat hölmöilyt vielä päälle. Kaksi avainharjoitusta viikossa (3/10pv, whatever), tehoharjoitusten osuus 10-15% ajankäytöstä. Helpot treenit tarpeeksi hiljaa että pystyy tekemään kovat oikeasti kovaa. Sanoinko jo progressio? Sanoin.

IMO. YMMV.

Tulee mieleen eräs kanuunatoveri, joka oli taustoiltaan vastaavanlainen parikymppinen, kun aloitti maantiepyöräilyn.
Yksi kesä (vai oliko puolikas?) Kanuunalenkkejä, talvi Kanuunaspinningiä, sitten kilpasarjaan, jonka voitti. Samana kesanä jo SM-kisoihin U23 sarjaan. Ei ihan palkintopallille. toisena vuonna elitessä yhden kisan voitto, ja maajoukkueeseen. Kukahan mahtaa olla? ;)

Jos saan antaa oman esimerkin mitä voi tapahtua vuodessa. Ostin ekan maantiepyöräni 5/2011. Seuraavana kesänä se kulki jo kuntokisoissa parhaimmillaan 38+ - vauhtia aktiivisesti vetotöihinkin osallistuessa. En osaa sanoa riittääkö tuo vielä oikeisiin kisoihin, mutta melko lähellä varmaan. Olen jo nelikymppinen, joten sinulla on aikaa kehittyä vaikka mihin...

Tuo hitaat niin hitaasti, että jaksaa tehdä tehot kunnolla on ehkä tärkein ohje. Perussynti on tuijottaa tuota keskaria lenkillä. Se on mikä on. Ei sillä ole oikeesti mitään merkitystä yksin ajellessa. Porukkalenkillä se pyritään ilmoittamaan, että lenkin rasitustasoa pystyy arvioimaan omalle kohdalle.

Väkisin ei pidä mitään tehdä. Jos tehopäivänä ei kulje ja homma ei toimi, niin aja PK:ta. Intervallit on erittäin tärkeitä päälle ja kintuille. Niitä vain vaihtelevasti eri pituisina. Joka lenkillä pitäisi olla jonkinlaista vaihtelua vauhdissa. Tasapaksu junnaaminen ei ole hyväksi kropalle.

Liika on liikaa. Muista myös levätä tai et kehity.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ju$$i

.............Väkisin ei pidä mitään tehdä. Jos tehopäivänä ei kulje ja homma ei toimi, niin aja PK:ta. Intervallit on erittäin tärkeitä päälle ja kintuille. Niitä vain vaihtelevasti eri pituisina. Joka lenkillä pitäisi olla jonkinlaista vaihtelua vauhdissa. Tasapaksu junnaaminen ei ole hyväksi kropalle............

---

Väittäsin että peekoota vääntäessä ei paljon suositella vauhdin vauhtelua. Alamäessä mennään kovempaa muttei sykettä kannata nostella yli kynnyksen juuri ollenkaan, muuten kyseessä ei ole PK-lenkki.

Pärjääkö SM tasolla ilman kiellettyjä aineita?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti EsaJ

Pärjääkö SM tasolla ilman kiellettyjä aineita?

---

Kyllä, ADT:n luvanvaraiset ja sallitut riittävät hyvin. Kiellettyjähän on äärimmäisen vähän kun ei sekaannu eläin- tai kasvikunnan lääkitykseen käytettäviin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti EsaJ

Pärjääkö SM tasolla ilman kiellettyjä aineita?

---

Hyvä se on vähän varuilta rooppinkia ottaa, käyttää ne kaikki muutkin...

Mä antaisin kyllä semmoisen vastauksen, että jos pitää täältä kysyä harjoitusvinkkejä jne, ei todennäköisesti pääse SM-tasolle koskaan. Sulla täytyy olla itsella osaamista tai sitten sulla on oltava valmentajan tapainen joka osaa sut analysoida ja tehdä sulle ohjelmat. Tää on aika tyly vastaus, mutta väittäisin sen olevan aika oikea.

Nopein tapa: menet pyöräergotestiin ja ilmoitat täällä tulokset niin kerrotaan kannattaako edes yrittää vai jatkaa harrastuspohjalta;).

Hanki nojapyörä niin oot melkein heti SM-tason kuski :D

Minä olen myös sitä mieltä, että kannattaa hankkia joku valmentaja. Yksin tehdessä ei usein tule valmista etenkään kun vetää mutupohjalta. Harjoituspäiväkirjaa kannattaa pitää, on sitten dokumenttia katsoa taaksepäin milloin kulki ja miten paljon oot oikeesti harjotellu. Ei ollenkaan mahdoton haave, tavoite ennemminkin.
Missä päin asustelet? Pyöräilyseuraan liittyminen tuo usein treenikavereita ja samasta aiheesta kiinnostuneita.

PS täällä ei kannata kysellä tämmösiä asioita, vastaukset on useimmiten vittuilua tai sarkasmia.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kp63

Mä antaisin kyllä semmoisen vastauksen, että jos pitää täältä kysyä harjoitusvinkkejä jne, ei todennäköisesti pääse SM-tasolle koskaan. Sulla täytyy olla itsella osaamista tai sitten sulla on oltava valmentajan tapainen joka osaa sut analysoida ja tehdä sulle ohjelmat. Tää on aika tyly vastaus, mutta väittäisin sen olevan aika oikea.

---

Eikös SM-sarja ole pieni ja tasoton, ja jos tosissaan treenaa on jo pidemmällä kuin puolet osallistujista ?)

Liity seuraan, kysy valmennusta, jos (kun?) ei löydy, hommaa vaikkapa Joe Frielin Cyclist's Training Bible ja noudata alkuun sen ohjeita. Keväällä (tai miksei nyt syksylläkin) menet yhteislenkeille ja kesällä ajelet kilpasarjan kisoja sen minkä jaksat ja keräät kokemusta. Kyllä se siitä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ernesti Kolpakko

Liity seuraan, kysy valmennusta, jos (kun?) ei löydy, hommaa vaikkapa Joe Frielin Cyclist's Training Bible ja noudata alkuun sen ohjeita. Keväällä (tai miksei nyt syksylläkin) menet yhteislenkeille ja kesällä ajelet kilpasarjan kisoja sen minkä jaksat ja keräät kokemusta. Kyllä se siitä.

---

Interwebs aikana kyllä löytyy valmennusta suht edukkaaseen hintaan. Tietty metsään voi mennä tässäkin touhussa niin että rytisee. Jonkun seuravalmentajakurssin käynyt aktiivi osaa varmasti kirjoittaa jotain ohjelmaa, että saa harjoittelun ainakin vaikuttamaan suunnitellulta. Loka-Marraskuussa porukka alkaa varmaan yleensä ajattelemaan lenkkeilyä, eli nyt on hyvä aika aloittaa kuntoilu 2013 kautta varten.

Harjoitusohjelma saattaa näyttää vaikkapa seuraavalta.

Ma: Lepo
Ti: Kova lenkki, 1,5-2 h, vetoja esimerkiksi 2 x 15 min.
Ke: Reipas, esimerkiksi porukkalenkki kovemmassa seurassa tai fiiliksen mukaan vauhtileikittelyä 2 h.
To: Fiiliksen mukaan samanlainen kuin Ke tai vähän kevyemmin 2h.
Pe: Lepo
La: Kova porukkalenkki. 3-4h
Su: Kevyempi lenkki, ei kuitenkaan mitään sykkeellä sata palelua tai jos tuntuu hyvältä, niin voi ajella välillä vähän kovempaakin 3-5h.

Yhteensä 12-15 h. Välillä voi ajaa pidempäänkin viikolla jos siltä tuntuu. Kun Suomessa kaiketi asut, niin kevyet viikot kannattaa pitää silloin kun on kovat pakkaset tms. kevyttä viikkoa ei tarvitse pitää silloin kun on hyvä keli ellei ole tarvis levätä. Keli ja muu elämä jaksottaa viikkoja useimmilla ihan riittävästi.

Tammi-Helmikuusta alkaen voi tehdä vetoja kahtena päivänä viikossa.

Voisin kuvitella, että yhteislenkkien kautta kannattaa lähteä liikkeelle. Yhteislenkit ovat toki kovin erilaisia eri paikkakunnilla ja se vaarien kahvilenkkiporukka ei välttämättä ole se paras vaihtoehto kun tavoitteena on SM-tasolle (mitä se sitten tarkoittaakaan) pääsy eikä vaimon pakoilu pyöräilyn merkeissä. Viikkokisat, ainakin PK-seudulla, ovat hyvä keino ottaa tuntumaa, kun näissä on usein enemmän vauhtia kuin varsinaisissa kilpailuissa, mutta matkaa on tietty vähemmän. Elitessä pyörii mukana heikommillakin lahjoilla joskus maaliinkin saakka (tästä on omaakin kokemusta), mutta pokkaamassa ei tarvitse käydä ainakaan kovin usein.

Muista levätäkin aina välillä. Jos käyt töissä tai koulussa, niin kaksi lepopäivää viikossa on ihan hyvä pitää ja koittaa vaikka tehdä koulutöitä. Viisi treenipäivää per viikko on ihan riittävästi.

Ja ettei nyt tule mitään väärinkäsityksiä, niin minä en väitä, että olisin koskaan SM-tasolla kilpaillut. Minä vaan kuntoilen ja höpisen omiani.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti snowfake

Eikös SM-sarja ole pieni ja tasoton, ja jos tosissaan treenaa on jo pidemmällä kuin puolet osallistujista ?)

---

Kun on kirimiehen kroppa ei kannata tempoon juuri tähdätä ja päinvastoin. Noi yleisohjelmat on just siksi vaarallisia ettei ne sovi kellekään. Ne on hyviä alkumalleja, jotka pitää osata räätälöidä. Esim aiemmin kilpahiihtoa harrastaneella maxhapenotto riittänee ja silloin kannattaa keskittyä muuhun. Tosissaan treenaavat päätyy aika usein ylikuntotilaan ja tauolle.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti EsaJ

Pärjääkö SM tasolla ilman kiellettyjä aineita?

---

SM-tasolla todellakin pärjää ilman kiellettyjä aineita! tosin mä puhun ny naisten sarjasta ja amatööreistä. Sanon silti että kotimaassa pärjää.
OJ:lla oli mun mielestä ihan hyvät ohjeistukset, kyllä SM-tasolla kansii olla monipuolinen ehdottomasti, ja myös tulevaisuutta ( niitä M/N80 sarjoja ) ajatellen.
Treenata ei kannata mun mielestä "tosissaan" ja tarkootan pakonomaisesti, pitää olla myös muuta elämää mutta reenit pitää tehdä kunnolla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

Treenata ei kannata mun mielestä "tosissaan" ja tarkootan pakonomaisesti, pitää olla myös muuta elämää mutta reenit pitää tehdä kunnolla.

---

Viisaita sanoja.

Kun itse 70-luvun lopulla innostuin kilpahiihdosta, oli vanhoilla ukoilla tapana muistuttaa, että kilpahiihtäjäksi tarvitaan 7 vuoden harjoittelu. En kyllä päässyt lähellekään SM-tasoa. Luulenpa, että pyöräilijä tarvitsee vähän enemmän aikaa tullakseen huippukuntoon. Jos pohjat on jääkiekosta ja laskettelusta, epäilen että voimaa on kyllä tarpeeksi, mutta hapenotto ja kestävyyspohja eivät riitä. Miten olisi jos aloittaisit ergometritestillä, missä mitataan aerobinen ja anaerobinen kynnys. Sen jälkeen olisi helpompi määrittää järkevä harjoitusvauhti. Kokemuksesta tiedän, että jos vain fiilispohjalta lenkillä lisää vauhtia aina kun kulkee hyvin, ei kunto pidemmän päälle kasva vaan kehitys pysähtyy.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti KJP

Kun itse 70-luvun lopulla innostuin kilpahiihdosta, oli vanhoilla ukoilla tapana muistuttaa, että kilpahiihtäjäksi tarvitaan 7 vuoden harjoittelu. En kyllä päässyt lähellekään SM-tasoa. Luulenpa, että pyöräilijä tarvitsee vähän enemmän aikaa tullakseen huippukuntoon. Jos pohjat on jääkiekosta ja laskettelusta, epäilen että voimaa on kyllä tarpeeksi, mutta hapenotto ja kestävyyspohja eivät riitä. Miten olisi jos aloittaisit ergometritestillä, missä mitataan aerobinen ja anaerobinen kynnys. Sen jälkeen olisi helpompi määrittää järkevä harjoitusvauhti. Kokemuksesta tiedän, että jos vain fiilispohjalta lenkillä lisää vauhtia aina kun kulkee hyvin, ei kunto pidemmän päälle kasva vaan kehitys pysähtyy.

---

Höpöhöpö, kyllä se kunto todella kasvaa kun fiilispohjalta ajelee ja vähä tempoilee välillä, kestävyyttä kannattaa varmasti kehittää jos on ollut tekniikkaljin harrastusta? Testit on vaan suuntaa-antavia jos tykkää tehdä, mutta niitä mitään iloa kun numeroita paperilla ole. Tosin tämä nyt on aihe josta saisi kirjankin kirjoitettua, mutta molempia; fiilistä ja kovempia reenejä, erilaisia kovia mutta ehdottomasti kehon kuuntelua myös.
Kokemuksesta mä puhun, tehtiin joku testi jonka perustella ihan olin onnettomassa kunnossa ja paljon töitä edessä... - voitin siittä 2 päivän kuluttua sm-kultaa kympillä SE-ajalla. Hyvä etten uskonu testituloksia! :p Sama juttu pyöräilyssä, tehtiin niitä ergo-testejä tai jotain, olin muka ihan onnettomassa kunnossa eikä mitään ominaisuuksia - mutta kyllä se tempo kuukauden kuluttua hyvin meni, harjoitteluun en mitään muuttanu jonkun testin perusteella. Enempi mä omaan tuntemukseen ja tempotuloksiin uskon.
Kukaan ei voi sanoa montako vuotta tarvitaan "kilpailijan kuntoon". Jos on nuorena liikkunu, ON TERVE ( ja vaikkei olisikaan) niin ei siinä välttämäti mene aikaa. Vertailukohtana taas käytän iteä, ostin fillarin 1999huhtikuussa ja 2 kuukauden harjoittelulla oli sm-kisoissa neljäs; sitä ennen viimeisin kestävyys-suoritus oli vuodelta 1987 ja saliharjoittelua 3 vuotta että lähtökohdat eivät olleet kovin hienot, mutta kestävyyttähän mulla on aina ollut. Loppuvuodesta voitin tempossa edelläni olleet tytöt/naiset. Eli Suomen huipulle meni vajaa vuosi, seuraavana kesänä sm-kultaa.

Miehissä on tosin varmaan vähä kovempi taso ja enempi populaa, niin jos menee vähä enempi aikaa? Ei nyt seittemää vuotta kuitenkaan! Tai peräti enempää, siinähän alkaa jo inspiraatio mennä. Vuosi tai kaksi, siinä pääsee jo hyvin hollille.

Ihan vaan kysyn, enkä siis millään pahalla, kettuillakseni tai mollatakseni, mutta pääseekö täällä annetuilla ohjeilla todella SM-tasolle? Tunteja ohjelmista löytyy edes jonkin verran, mutta reenikertoja/vko ei nimeksikään. Ok, tietty riippuu vähän miten SM-taso määritellään? Top10? Oman käsitykseni mukaan noita kertoja pitää tulla 9-14 viikossa, tosin lajille ominaista taitaa olla pitkähköt reenit teki sitten tehoja tai pk-reeniä niin ehkä vähän vähempi voi riitttää.

Ja vielä kerran ettei kukaan käsitä väärin: Hienoa että olet päättäny satsata urheiluun, Suomessa on aivan liian vähän sellaisia henkilöitä. Tsemppiä!

Tavoitteita ja haaveita on hyvä olla, ainakin nuorena. sm-taso on oikein hyvä tavoite, riittävän kova mutta ei mahdoton.
En usko että millään "ohjeilla" pääsee sm-tasolle ( mä laskisin että palkintosijat on mahdollisia, se olisi se taso?) vaan ensinnä on se lahjakkuus ja miten sitä kehittää ja kehittyy. Varmaan jos reenaa miten paljon vaan jos ei ole lahjoja tai kykyjä, ei sm-tasoa saavuta ikinä. Ja jos on lahjoja, vähemmälläkin harjoittelulla pääsee. Toisille sopii 2 harjoitusta päivässä, ja toisille ei, mutta lepopäiviä on oikein hyvä olla se 1-2 viikossa ehdottomasti.
Eka varmasti pitäisi selvitää se perustaso ( esimerkiksi joku tempo ja miten yhteislenkillä pysyy mukana, tai maantiekisassa) lähtee siittä suunnittelemaan. OJ:n ehdotus oli varmasti peruskuntoa kehittävä, siittä on tottakai lähdettävä, ilman pohjaa ei pysty toteuttamaan kovia tempo-veto-vauhti-harjoituksia tai niitä 2 kertaa päivässä reenejä. Aika moni varmaan käy salillakin voimaa hankkimassa.
Mä kyllä neuvoisin kysyy jonkun luotettavan kokeneen valmentajan tai neuvonantajan jonka kanssa voi jutella asioista, jos täältä ottaa ohjeita niin jokainen neuvoo omaansa ja siittä on vaikea ottaa selkoa mitä tekis?

Aikoinaan kokeneempi kuski jutteli, että VK se on mikä pyörää kuljettaa ja myös säästää jalkoja kiriin. Myöhemmin samoja jutteli useammankin kuskin MM ja olympiatasolle vienyt valmentaja. Lisäsi toki, että aina pitää pyrkiä harjoittelemaan matalimmalla mahdollisella teholla, joka käytettävän ajan puitteissa tuo riittävän vastikkeen. Aloittelijalla 2h PK-lenkki saattaa toimia tosi hyvin, mutta enemmän treenanneelle jokin muu systeemi voi olla parempi.

Kun on vuoden tai pari rimpuillut, niin joutuu kiusaamaan itseään entistä enemmän. Googlaa vaikka Hunter Allenin "the next level" artikkeli. En tiedä onko 9-14 harjoituskertaa viikossa käytössä kovin monella pyöräilijällä, jos työmatkat ja kauppareissut jätetään pois.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

En tiedä onko 9-14 harjoituskertaa viikossa käytössä kovin monella pyöräilijällä, jos työmatkat ja kauppareissut jätetään pois.

---

Kaverihan aikoi panostaa 100% niin ei sillon paljon töissä käydä. Mutta onko pyöräily suomessa niin pieni laji että 5 viikko reenillä pääsee top10, saatikka näihin top3 sijoituksiin? Tuskin! Heiastuuko tässä koko Suomea ja kaikkia lajeja koskeva tason lasku, kun ei enään treenata? Jos Suomen kärkeen pääsee harrastelemalla niin voi olla varma että matka maailman kärkeen on piiiitkä...

Fiksun oloista tekstiä Allenilta.

http://www.hunterallenpowerblog.com/2010_12_01_archive.html

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti KehveliSki

Kaverihan aikoi panostaa 100% niin ei sillon paljon töissä käydä. Mutta onko pyöräily suomessa niin pieni laji että 5 viikko reenillä pääsee top10, saatikka näihin top3 sijoituksiin? Tuskin! Heiastuuko tässä koko Suomea ja kaikkia lajeja koskeva tason lasku, kun ei enään treenata? Jos Suomen kärkeen pääsee harrastelemalla niin voi olla varma että matka maailman kärkeen on piiiitkä...

---

Tähän aikaan ajetaan pitkää lenkkiä ja 9-14 8h-lenkkiä syö aikaa yhden viikon lepopäiväohjelmalla mahdottomasti.

Kiitos keskustelusta ja viesteistä. Valmentajan saan hommattua ja porukkalenkeille pääsen käymään milloin haluan ja kaiken lisäksi tuttuja on harrastanut kyseistä lajia monta vuotta eli heiltä tulee suuri apu.
Peruskuntopohjaista treeniä olen nyt alkanu tekemään, pyöräilyä ellei ole ihan täyttä kaatosadetta. Syksyllä omasta mielestäni tehoja ei muutenkaa saa NIIN paljon irti kuin kesällä vai tuntuuko vai siltä (=D?). Pyörällä ajaessa oon pyrkiny välttää kattomista keskariin ja keskittynyt siihe matalasykkeiseen 60-75% (kannattaako edes nuin ylöskään mennä vaan pitää mielummi 60-65% max sykkeestä) treenaamiseen ja etenkin pyörittämiseen. Olen myös käynyt pitkästä aikaa juoksemassa kevyesti aloitellen. Lumien tullessa ajattelin ottaa ohjelmaan hiihtoa (luisteluhiihtoa etenkin) ja jäällä luistelua, koska luistelutekniikka on todellakin vielä kunnossa. (esim vk-treenit voi tehdä jäällä luistellen).

Miten te olette talviharjoittelut suorittaneet että sekin on ollu nousujohteista? Ajattelin kuitenkin pyöräillä aina mahdollisuuksien mukaan ja mahdollisimman usein ja mielellää suurimman osan.
Oon myös ajellu vastuksella 1½-2h treenejä, se kyllä on vaan niin puuduttavaa hommaa kuin tuntuu ettei aika mene millään eteenpäin. Hyvä puoli vastuksessa on että voi tehdä peruskuntotreeniä ehkä helpommin kuin luonnossa, koska sykkeen saa pidettyä matalalla helpommin kun ei ole ylämäkiä tai vastatuulta. Vastuksella oon myös vedelle 5-45min vetoja ja hankkinut lajivoimaa 60-70 kadenssilla.

ps: Tätä ei voi kyllä vertailla, mutta vastaako esim. 1h juoksua = 2h pyöräilyä vai pitääkö pyörällä silloin ajaa vielä enemmän. Kuitenkin on se tavoite kasvattaa sitä peruskestävyyttä. Ja millä tavalla hiihtoa voisi verrata pyöräilyyn kestona? Tää vertailu on sinänsä vähä typerää, että en tiedä miten tätä käsittelis vai käsitteleekö ollenkaa.

Se on n.2,7h ja kasvaa mitä enemmän kehityt pyöräilijäksi.

Sun tekstistä (iloista ja elinvoimaista) vois arvuutella, että olet tuleva kirikuningas.
Tietysti olet vielä hyvin nuori ja vaan innostunut (pidä se) , mutta voithan tietty olla myös piilodiisseli.
Voisitko tarkentaa sitä puolta. Paras ominaisuutesi toistaiseksi urheilijana? Aika paljon vaikuttaa neuvojen antamiseen.

Joo, toi tunti juoksua ( tai hölkkää) on jotain x2.7 pyörällä. Ehkä pyörällä enemmänkin?
Mutta mä neuvoisin että enempi fiiliksen mukaan ( eli jos tuntuu hyvältäniin) ja sykettä saa kohottaa lenkillä, eikä siihen sykemittariin niin orjallisesti tuijotella. Jos menee isommalla sykkeellä niin miksi himmailla? Kisoissahan pointti on juuri se mitä korkeammalla sykkeellä jaksaa ajaa pitempään sen parempi. Miksi ihmiset painottaa koko ajan matalasykkeistä reeniä? Ei sinne matkalle sammu vaikka syke kohoaakin.
Talvella ei kansii yrittää mitään ihmeellistä, kunhan ajelee vaan. Ehkä vähän kovavauhtisempaa, tai vaikka voimaa? mutta kelin mukaan. Kaatosateeseen tai lumimyrskyyn ei kansii varmaan mennä voimistelemaan, jos hölkkä sujuu umpihankihölkkä on varmana tehokkaampi kuin umpihankipyöräily ( izmo voi olla eri juttu mutta me muut, ja erityisesti jos ei ole maaston erikoismies) Huonoissakin oloissa kansii kuitenkin reenata, kun kisoissakin voi olla niin ei heti hetkauta, vaikka sataisi räntää toukokuun tempoissa/maantiellä. Tuohon kannattaako pyöräilyä valmistavat reenit tehdä hiihtäen? Peruskuntoa näin voi pitää varmasti yllä.

Siis täällä oli puhetta tavoitteena sm-taso. Ei siihen todella vaadita 14 reenikertaa viikossa, ellei ne ole aika minimaalisia reenejä. Tekee sen kunnolla minkä tekee eikä yritä jotain ihmeellistä. Tohon 2 harjoituskertaa päivässä niin ei oikein sovi työpäivä/koulupäivä väliin, ellei se toinen reeni ole venyttely. Ja sm-tasoon siis riittää harrastus, se on aika pieni osa suomalaisurheilijoista jotka on ammattiurheilijoita. Poikkeuksellisen lahjakkaita, varmasti ura aloitettu jo ihan juniorina.

Mutta toi oli hyvä kuulla että PEKKKA saat valmentajan, porukkaa ja kavereita. Siittä se lähtee!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

Joo, toi tunti juoksua ( tai hölkkää) on jotain x2.7 pyörällä. Ehkä pyörällä enemmänkin?
Mutta mä neuvoisin että enempi fiiliksen mukaan ( eli jos tuntuu hyvältäniin) ja sykettä saa kohottaa lenkillä, eikä siihen sykemittariin niin orjallisesti tuijotella. Jos menee isommalla sykkeellä niin miksi himmailla? Kisoissahan pointti on juuri se mitä korkeammalla sykkeellä jaksaa ajaa pitempään sen parempi. Miksi ihmiset painottaa koko ajan matalasykkeistä reeniä? Ei sinne matkalle sammu vaikka syke kohoaakin.
Talvella ei kansii yrittää mitään ihmeellistä, kunhan ajelee vaan. Ehkä vähän kovavauhtisempaa, tai vaikka voimaa? mutta kelin mukaan. Kaatosateeseen tai lumimyrskyyn ei kansii varmaan mennä voimistelemaan, jos hölkkä sujuu umpihankihölkkä on varmana tehokkaampi kuin umpihankipyöräily ( izmo voi olla eri juttu mutta me muut, ja erityisesti jos ei ole maaston erikoismies) Huonoissakin oloissa kansii kuitenkin reenata, kun kisoissakin voi olla niin ei heti hetkauta, vaikka sataisi räntää toukokuun tempoissa/maantiellä. Tuohon kannattaako pyöräilyä valmistavat reenit tehdä hiihtäen? Peruskuntoa näin voi pitää varmasti yllä.

Siis täällä oli puhetta tavoitteena sm-taso. Ei siihen todella vaadita 14 reenikertaa viikossa, ellei ne ole aika minimaalisia reenejä. Tekee sen kunnolla minkä tekee eikä yritä jotain ihmeellistä. Tohon 2 harjoituskertaa päivässä niin ei oikein sovi työpäivä/koulupäivä väliin, ellei se toinen reeni ole venyttely. Ja sm-tasoon siis riittää harrastus, se on aika pieni osa suomalaisurheilijoista jotka on ammattiurheilijoita. Poikkeuksellisen lahjakkaita, varmasti ura aloitettu jo ihan juniorina.

Mutta toi oli hyvä kuulla että PEKKKA saat valmentajan, porukkaa ja kavereita. Siittä se lähtee!

---

Tuo juttu syke korkealla madollisimman pitkään= parempi, pätee vain tempoon ja vain siinä tapauksessa, ettei kuormitu liikaa ja täten tehot laskisivat. Muutenkin potaskaa kun oikeasti harjoitellaan kovaa, eihän tuollainen saa muuta kuin kehon sakkaamaan pitemmän päälle. Pitkässä maantiekisassa pyritään välttämään oman kynnyksen ylittämistä ennen loppuratkaisuja. Tärkeää on huomata myös se, että keho ottaa energiaa matalemmilla sykkeillä enemmän rasvoista. Sääntönä voisi pitää: Kevyet reenit tosissaan kevyesti, kovista reeneistä palautuen ja tuleviin valmistautuen, perustasoa kehittäen. VK MK reenit sataprosenttisesti vaadituilla tehoilla. Turha jauhaa edellisenä päivänä pitkää lenkkiä kovilla tehoilla ja yrittää seuraavana päivänä MK reeniä väkisin, saamatta tehoa halutulle tasolle. Toki sykkeet voivat pitemmillä lenkeillä kohota hetkellisesti korkeammalle.

Ketjun aloittajalle voisin antaa neuvoksi pyrkiä mahduttamaan ohjelmaan säännöllisesti tempo tai pitempi ratamatka, niissä on helppo saada teho irti ja kehityksen seuranta helpottuu. Myös ylipitkiä harjoituksia PK alueella, rutinoivat pitkään kisaan. Ergometrissä kannattaa käydä mittauttamassa lähtötaso ja sykealueet.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti KehveliSki

Kaverihan aikoi panostaa 100% niin ei sillon paljon töissä käydä. Mutta onko pyöräily suomessa niin pieni laji että 5 viikko reenillä pääsee top10, saatikka näihin top3 sijoituksiin? Tuskin! Heiastuuko tässä koko Suomea ja kaikkia lajeja koskeva tason lasku, kun ei enään treenata? Jos Suomen kärkeen pääsee harrastelemalla niin voi olla varma että matka maailman kärkeen on piiiitkä...

---

Tässä ehkä heijastuu lähinnä se, että minä en SM-tasolla vaadittavasta treenistä tiedä juuri mitään. Viisi harjoituskertaa kuitenkin on tunneissa melko "helposti" 15-20 tuntia, eli >700 tuntia vuodessa ja noilla määrillä pääsee aika lähelle maksimaalista suorituskykyään jos on vähän ajatusta mukana. Kovin moni amatööri ei pääse tota isompiin määriin.

Kahden treenin päivistä on käyty paljon keskustelua, mutta 4 tunnin lenkki vaikuttaa lajinomaisemmalta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

Kahden treenin päivistä on käyty paljon keskustelua, mutta 4 tunnin lenkki vaikuttaa lajinomaisemmalta.

---

Koska tämä ketju on säilynyt yllättävän asiallisena niin keskusteltaisiinko lisää?

Kummasta palautuu nopeammin, siitä että vetää vuorokaudessa yhden 4h lenkin vai kaksi 2h lenkkiä? Tai toisaalta jos toinen vaihtoehto on 1x4h, kuinka kovaa ja miten pitkään pitää ajaa, että saa saman harjoitusvaikutuksen kahdella lenkillä per vuorokausi?

Kiinnostaa ihan aidosti, saa heittää teorioita ja käytännön kokemuksia.

Kuulostaa erikoiselta jos jääkiekko- ja laskettelupohjalta kuvitellaan pompsahtavan suomen kärkeen missään lajissa kovin nopeasti. Hapenotto kun esimerkiksi ei kehity kovin nopeasti..... Tietty sitten jos haaveilee Cavendish-tyyppisestä urasta, niin sitten voi sen kärjen saavuttaa nopeammin! :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Merckx

Kuulostaa erikoiselta jos jääkiekko- ja laskettelupohjalta kuvitellaan pompsahtavan suomen kärkeen missään lajissa kovin nopeasti. Hapenotto kun esimerkiksi ei kehity kovin nopeasti.....

---

Molemmissa lajeissa muuten vaaditaan aika huomattavia jalkavoimia. Huipputason suurpujottelija kyykkää samat raudat kuin joku ratapyöräilijä.
Mitä hapenottoon tulee, niin se on aika paljon luojan lahjoista kiinni. Taso, mihin toinen pääsee kymmenen vuoden treenillä voi olla jonkun sunnuntailapsen lähtötaso.
Aktiivisella lajitreenillä maantiecupin kärkikahinoissa voidaan olla vuodessa, tai ei ehkä koskaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Pekka L

Molemmissa lajeissa muuten vaaditaan aika huomattavia jalkavoimia. Huipputason suurpujottelija kyykkää samat raudat kuin joku ratapyöräilijä.
Mitä hapenottoon tulee, niin se on aika paljon luojan lahjoista kiinni.

---

Ken on nähnyt Tanja Poutiaisen pelaavan fudista, allekirjoittaa tuon. Niistä reisistä on moni miesten joukkueen pelaajakin kateellinen.

Lisäksi suurpuikka ja jääkiekko varsinkin ovat intervalliluonteisia lajeja. Maksimivoimaa, nopeutta ja maksimihapenottokykyä tarvitaan kyllä. Ja riippuen vähän millä tasolla 19-vuotias on pelannut, niin treenimäärässä ja treeninen monipuolisuudessa jääkiekkopuolella tuskin on annettu kovin paljon tasoitusta muihin lajeihin verrattuna. Kuinka moni täälläkään käy esimerkiksi säännöllisesti juoksemassa hyppyrimäen portaita?

Lainaus:

---

Kummasta palautuu nopeammin, siitä että vetää vuorokaudessa yhden 4h lenkin vai kaksi 2h lenkkiä? Tai toisaalta jos toinen vaihtoehto on 1x4h, kuinka kovaa ja miten pitkään pitää ajaa, että saa saman harjoitusvaikutuksen kahdella lenkillä per vuorokausi?

---

Omasta kokemuksesta ja loogisesti ajateltuna palautuu paremmin yhdestä pitkästä kuin kahdesta lyhyestä lenkistä.
Syy voisi olla että kahden lenkin tilanteessa toinen lenkki tulee juuri kesken parasta palautumista.

Harjoitusvaikutukset riippuu minkä tyyppisestä treenistä on kyse.