Itsellä joka lenkillä kohtaamisia koirien kanssa.
Irrallaan tai irti, isännän kanssa tai ilman. Yksikään ei ole hyökännyt kimppuun tai purrut.
Lähelle on tultu räyhäämään. Tai joskus koira on enemmän kiinnostunut ja leikkii "jahtausta".
Itsellä joka lenkillä kohtaamisia koirien kanssa.
Irrallaan tai irti, isännän kanssa tai ilman. Yksikään ei ole hyökännyt kimppuun tai purrut.
Lähelle on tultu räyhäämään. Tai joskus koira on enemmän kiinnostunut ja leikkii "jahtausta".
Yleensä kun tulee irtain vauhko koira isäntänsä kanssa vastaan, niin pysään ja annan koiran haistaa ja sanon isännälle jotain leppoisaa, että onpas koiramainen koira tms, kun tykkää nuuhkia. Sitähän ne yleensä pääasiassa haluavat tehdä.
Tämä siis ilman mitää muuta kuin jalan laittaminen maahan, kädet ohjaustangossa.
Metsässähän ne vapaana yleensä ovat, pyöräteillä ei niinkään.
Meillä on pari paimenkoiraa ja vaikka niiden kanssa on reenattu kohtaamisia kaikkien metsän kulkijoiden kanssa, niin aina silloin tällöin niille iskee pakottava tarve paimentaa liikkuja pysähdyksiin. Juoksevat siis eteen ja kiilaavat pysähdyksiin... Ja ovat aivan onnessaan, kun onnistuvat. :)
Se on vaan kirjoitettu geeneihin.
Varmaan kannattaa paahtaa popcornit jo valmiiksi...
Eiköhän ne pääsääntöisesti halua haistella.
Tulevat useinkin haistelemaan, varsinkin metsässä. Omistajat jäävät aika usein nolona huutelemaan muutaman metrin päähän kun koira ei tottele.
Tiedä sitten miten koirat reagoisivat jos lähtisin nopeasti karkuun. Niin kiire minulla ei koskaan ole kun fillarilla liikun. Haukut ovat kuitenkin ihan hauskoja kunhan isännät/emännät jaksavat poimia ainakin pahimmat jätökset poluilta. :)
Parin viikon takana se tuorein koiruuskokekemus. Puistometsässä iso koira, malli luppakorvainen sakkemanni, oli irti perheensä seurassa. Minä kun satuin parinkymmenenmetrin päästä ajelemaan ohi niin perään se iski, kovasti haukkuen. Nyt ajattelin että kyllä se kohta lopettaa eli jatkoin matkaa,ositain vauhdikkaastikin, koira koka ajan haukkumassa vieressä takana ja edessä. Puolenkilometrin jälkeen ajattelin että varmaan parempi viedä se elukka takaisin perheensä luokse ja tein lenkin sinne lähtöpaikalle takaisin, jossa emäntä otti koiransa "haltuun". Myöhemminkin siinä aamuna se sama koira kiusasi aina välillä, kun ajelin sellaista pikkurinkkiä. Luultavasti puolusti perheensä. Silloin kyllä ajattelin että kohta pitää mennä emännän luokse pyytämään laittaa se kiinni mutta vanhana ja väsyneenä jätin sitten vaan sen metsänurkan pois lenkistä. Tästä kyllä tuli mieleen että sellainen koira olisi ihan hyvä lenkkikaveri poluilla, helposti tuntui pysyvän vauhdissa mukana, eipä tarvii sitten yksin vaeltaa.
Viime vuonna talvella tuli yhdessä saaressa yksi koira perään juoksemaan ja seurasi ihan muuten vaan sellainen 15 km seuraavan saaren yli vielä. Mutta se oli dreeveri ja ne vasta hulluja on. Silloin saatiin se koira houkuteltu jäätiellä vastaantulevaan auton perään juoksemaan takasin kotiapäin, autonkuskilla sattui olemaan raksuja mukanaan ja niitten avulla sai koiran houktutelluksi:)
+1, chipsit kehiin...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Iglumies
Jokseenkin sylettävää touhua välillä koiraihmisillä. Minä koirakammoisena en juuri siedä pienenkään haukun lahkeessa roikkumista, isosta puhumattakaan. Koiraihmisillä ei käy mielessä että kaikki eivät koirista niin innostu? On ollut ihan vaaratilanteitakin ja eräänkin kerran selityksenä kvl:llä eestaas vapaana juoksevaan haukkuun oli : "No kun se on vielä pentu..." Ja pari kertaa ollut todella kiukkuinen iso koira päälle tulossa ja minä kuolemanpaniikissa huidon sitä fillarilla kauemmas. Omistaja tietty naureskelee vaan... Ihan yksiselitteisesti esim. Tampereella ei saa pitää koiria irti ulkoilualueilla. Mikä tuossa hihnan käytössä on niin vaikeeta?
Eipä noista metsässä/metsäteillä juuri mitään haittaa ole ja itseään isompaa ihmistä nuo "kunnioittavat" yleensä luonnostaan.
Useinhan koiria metsässä tapaa, juuri nyt uteliaita hirvikoiria, joilla ei ole "haukku" paallä. Jätöksistä ei metsässä ole haittaa, hirvet vie koiria 100-0 tässä asiassa.
Kelvit ja luonnonsuojelualueet on sitten toinen juttu. Näillä koiran pitää olla kytkettynä ja hallussa, yllättävän monelta tämä tapa/taito on ainakin hämeenlinnassa kateissa.
Tokihan omistajat tietävät tuntemattomien olevan yhtä kiinnostuneita heidän hurttien spekseistä, kuin vaikka minun fillarini spekseistä ;) .
Minulla olisi puoli pussia taffeleita, mutta täytyy lähteä postiin asiakaspalauttelemaan "muistikorttia".
Useampana talvena olen miettinyt että millä keinoin pystysi kiittämään metsässä liikkuvia koirankusettajia.
Heidän ansiostaan polut pysyy auki sekä hyvin tampattuina.
Mitä koiriin ja heidän omistajiin tulee niin aina on väistetty kun olen niin ystävällisesti pyytänyt.
Mää taidan lähteä ettimään noilta lähipolulta niitä muista piittaamattomia kaaharifillaristeja omien koirieni kanssa. :)
Minusta tuli lievästi koirakammoinen kun kohtasin 2 irtokoiraa Kämmenlammen laavulla.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/a...3&d=1263037304
Vähän ehkä ot kun olin lumikenkäilemässä enkä pyörällä.
En lakkaa ihmettelemästä miksi omistajat antavat koiriensa juosta irti vaikka tietävät sen olevan kiellettyä.
Tämä on ihan totta, itse pyöräilijänä ja koiranomistajana (kultainen noutaja) pidän koiran aina hihnassa kelvillä, sekä ulkoilualueilla. Mielestäni se on ihan itsestään selvää. Silloin tällöin teen metsälenkkejä koiran kanssa, jolloin päästän sen juoksemaan vapaana. Yleensä emme tapaa muita ihmisiä metsässä, menen sen verran kauas ennen kuin päästän koiran vapaaksi. Silloin tällöin olemme törmänneet marjastajaan tms, ja koska se on niin harvinaista metsässä, koira yllättyy aina ja juoksee innoissaan tervehtimään, eikä juuri kiinnitä huomiota huutoihin. Koen tämän itse kiusallisena, koska ei voi tietää kuinka ihminen suhtautuu luokse tulevaan koiraan. Käytännössä lähes aina vieras ihminen rapsuttelee koiraa ja puhuu sille ystävällisesti, joka on tietysti mukavaa mutta tavallaan myös vahvistaa koiran ei toivottua käytöstä. Koirahan saa tavallaan palkinnon rapsutusten muodossa siitä, että se ei totellut omistajaa juostessaan vieraan ihmisen luo.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Musashi
Olen yrittänyt opettaa koiraa pois tuosta tavasta, niin että kontakti ei häviä jos joku tulee metsässä vastaan. Yleensä vain ne tilanteet tulee niin yllättäen (koira huomaa ihmisen/ihmiset ensin), että en ehdi esim. kiinnittää hihnaa ennen kuin se jo menee. Huutaminen ei auta mitään, ennen kuin vasta kun pääsee koiran vierelle. Eikä kauheasti kehtaa karjua koiralle vieraiden ihmisten edessä, eikä se edes auta jos ei ole kontaktia.
Omalla koiralla ei ole myöskään (ainakaan vielä) mitään huonoja kokemuksia ihmisistä, joten sille on luontevaa mennä innoissaan ja ystävällisesti tervehtimään, jo rotunsa puolesta. Se on kiltti ja ystävällinen kuin mikä, mutta toisaalta aika iso, joka saattaa jännittää joitakin.
Mutta toisaalta kuten sanoin, melko harvoin näemme muita ihmisiä/koiria metsälenkeillä, joten ongelma ei sinällään ole suuren suuri. Silloin kun se tilanne tulee, niin se tietysti harmittaa kun oma koira hukkaa kontaktin eikä tottele. Laitan sen aina heti hihnaan, kun saavumme esim. polulle, jossa tiedän säännöllisesti liikkuvan muita ihmisiä.
Niinpä...tänä syksynä on tässä Viikki/Hertsikka/Arabia-sektorilla ollu lukuisia koiria irti (kymmenkunta kertaa) ihan noilla ulkoilureiteillä, ei missään metsässä. Viime talvena Arabiassa työmatkalla näin edellä pienen villakoiran irti, joten pysähdyin ja soitin kelloa - koira lähti hyökkäämään haukkuen kohti, isännän huudoista täysin piittaamatta, ja puri jalkaan pari kertaa. Onneksi oli pieni koira ja jalassa paksut Laken nahkasaappaat, niin vammoja ei tullut. Läksytin äijää tovin ja jatkoin matkaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kmw
Ylläri ylläri, illalla kotimatkalla se sama rakki, TAAS irti, emäntänsä kanssa, ja pysähdyin parinkymmenen metrin päähän ja huusin että ota se koira kiinni, sama reaktio kuin aamulla, koira hyökkää kohti ja yrittää näykkiä jalkoja, mutta sain pyörän väliin. Tällä kertaa tuli varsin painokelvotonta tekstiä ja emäntää läksytin siitä että sama koira oli jo aamulla hyökännyt kiinni...
Viime viikolla olin Laaksossa lenkin loppupuolella, siellä oli irti - hiekkatiellä, ihan siinä sairaalan takana, iso saksan?paimenkoira, joka ravasi ees taas kovaa vauhtia, täysin piittaamatta omistajan komennoista, vaikka pysähdyin jo hyvissä ajoin. Käskin omistajaa ottamaan koiran kiinni ennen kuin ajan ohi, niin sepä alkoikin haistatella mulle ja käski mun mennä ajamaan tielle (?!?). Ei kuulemma "mun koira pure!". Oli ilmeisesti jonkinlainen sekakäyttäjäpariskunta, päihtymyksestä ja äänenkäytöstä päätellen. Kivoja tommoset, varmaan luotan siihen että koira ei käy kiinni ohi ajaessa, jos se ei edes tottele omistajaa, ja omistajakin on sekiksissä... Pienen väittelyn jälkeen sentään ottivat sen kiinni, ja huutelivat törkeyksiä perään, vaikka itse puhuin tilanteessa täysin asiallisesti.
En pelkää koiria, mutta puremahaavoja pohkeessa kylläkin. Turha jeesustella ettei omalle kohdalle ole moista sattunut, se on tällä piittaamattomuuden tasolla vaan tuurista kiinni. Suurin osa ei tietenkään pure tai uhittele, mutta ne muutamakin on liikaa. Sitten on pari tapausta tältä kesältä, joissa koira on juossut irti eteen pusikosta, ja on joutunut aika nopeesti jarruttamaan ettei mee turhan lähelle. Ja yks koira syksyllä, joka lähti ravaamaan perään, ja huomasin sen puolen kilometrin päässä ... se oli kyllä sympaattinen pentu, ei siinä mitään - pysähdyin, ja käskin sen mennä emäntänsä luokse, minkä se hienosti tekikin. Olisi siinäkin voinu jotain käydä koiralle, kun se ihan ääneti ravasi takarenkaassa kiinni.
Viikin puolella taas eräskin äiti kulki lastenrattaiden kanssa, hihnassa oli joku pikkukoira ja bulldoggi taas irti jossain sadan metrin päässä äidistä - ja äiti vielä puhui kännykkään eikä huomioinu millään lailla minua, kun seisoin siellä ja odotin et koira menis pois mun edestä seisomasta. Eikä tehny elettäkään käskeäkseenkään sitä koiraa pois.
Sen toki ymmärrän että jossain Haltialan pelloilla antaa koiransa juosta irti, mutta en sitä että käytännössä ihan kaupunkialueella ja pyöräteillä pidetään niitä irti. Se on ihan vaan edesvastuutonta, ja laitonta. Tai jos ovat irti, niin kouluttaisivat ne koiransa niin että ne tottelee käskyjä. Ystävillänikin on koiria, eräällä pari varsin kookasta nuorta ja innokasta kaveria - kumpikin on silmänräpäyksessä vierellä käskystä, eikä omistajan tarvitse edes ääntään korottaa.
Jep.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Terwis
Ja aina annan tietä kun näitä talven pelastajia tulee vastaan ;)
Nooh, en ala koirapelkoista hirveästi neuvomaan, mutta ehkä siinä omistaja on kuitenkin osannut tulkita koiransa aikeet säikähtänyttä pyöräilijää paremmin. Ei kukaan koiranomistaja sivusta naureskele, jos olisi pelkona, että oma koira olisi oikeasti jonkun päälle menossa (Tai kyllähän ne päälle tulee, jos niitä alkaa huitomaan. Minäkin tulisin.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Musashi
Ja jos järjestyslakia katsoo, niin siellä ei varsinaisesti kielletä pitämästä koiria vapaana ulkoilualueilla. Koirat on pidettävä kytkettyinä taajamissa, tietenkin, jonka lisäksi on pidettävä huoli, etteivät ne pääse kytkemättöminä kuntopoluille/juoksuradoille. Tampere ei tuossa asiassa eroa muista kunnista. Järjestyslaki kun on korvannut kuntien omat järjestyssäännöt.
Enpä tiedä, asenne muuttunut..
Omat koirat aina kiinni. Ja metsässä kuljen puukko vyöllä, että jos törmään johonkin vapaaseen lajiin, joka päättää kokeilla hampaitaan muhun tai mun koiriin, tai tervehtii polulla eli häiritsee mun kulkua, niin äkkiäkös vuolen sopivan kokoisen tulpan pölvästin montuun jotta vaikenee se vastenmielinen kita.
Asenne tosin on muuttunut siltä osin, etten ole pahoillani muiden koiraomistajien puolesta. Sama pätee hyrräilijöihin toiset on kivoja ja asiallisia, itselleen nauravia ja ottavat ihmiset ihmisinä ja toiset pussikaljakänniääliötä..
No se koirista, eniten närästää kun näkee kaikenlaisia hipsteri-hönttejä ajamassa kilpaa esim. luonnonsuojelualueella.
Huidotaan tietenkin vasta kun ihan oikeasti näyttää siltä että se tulee päälle ja muuta vaihtoehtoa ei ole, älä nyt ihan pöljänä pidä. Koiran omistajan ei pidä olettaa että kuka tahansa osaa koiran käytöstä lukea. Ja juurikin taajama-alueista ja niillä olevista ulkoilupoluista puhun tuossa aikaisemmin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ppikkupe
Järjestyslain lisäksi on hyvä tutustua metsästyslakiin, joka määrää koiran kiinnipitovelvollisuudesta erinäisissä tilanteissa. Erityisesti on syytä huomata, että "Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella."Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ppikkupe
- Tomi
En pöljänä pidä, mutta yleisen elämänkokemuksen mukaan koiria pelkäävät tulkitsevat koiran käytöksen herkästi hyökkäävänä, jota se tuskin todellisuudessa on. Itsekin sanoit, että näyttää siltä kuin koira olisi tulossa päälle. Mutta toki, on erittäin huonoa koiran pitoa olla reagoimatta, jos näkee toisen koiraa pelkäävän (kyllä ihminenkin sen vaistoaa, kavahtaako toinen koiraa vai lähestyykö hän sitä rennoin mielin).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Musashi
Ulkoilupolut eivät taida olla järjestyslain määrittelemää taajamaa vaikka kaupungin rajojen sisällä sijaitsisivatkin. Sitä en ala tulkitsemaan, koska polku on "kuntopolku tai muu sen kaltainen juoksurata", jolla koirat eivät saa vapaana juosta. Arvaisin, että se on silloin, kun reitillä on ihan rakennettu pohja.
Ja tuossa laissa kiinnipitäminen tarkoittaa sitä, että koira on oltava kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Toisin sanoen koira saa juosta irti kepin perässä, kunhan pysyy omistajansa hallinnassa, mutta se ei saa ottaa haukkua ja lähteä ravaamaan jonkun höttiäisen tai pikkunisäkkään perään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tomibert
Tämä on paha. Tarkoittanee sitten sitä että me koirattomat ulkoilijat olemme täysin "aseettomia" lenkeillämme kun näitä tilanteita syntyy? Kuitenkin fakta on että noin kaksi kymmenestä vastaan tulevasta vapaasta koirasta on omistajalla hanskassa ja tottelee käskyjä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ppikkupe
Lakipykäliä on turha luetella. Omistajan mielestä juuri hänen koira nimittäin ei pure, on täysin hallinnassa ja vika on vastaantulijalla kun se huutaa/juoksee/ajaa/seisoo/tujota/ei tujota kumminkin tekee just väärinpäin eikä yhtään ymmärrä koirista mitään:rolleyes:
No niin,
nyt kun omat koirat on syötetty fillaristeilla ja kaapatut pyörät laitettu osina fillaritorille (eitokimainos) myyntiin voin yrittää vastata alkuperäiseen kysymykseen.
Jos seuraavat asiat toteutuisivat sataprosenttisesti:
- kaikki pyöräilijät suhtautuisivat kaikkiin koiriin aina samalla tavalla
- kaikki koirat suhtautuisivat kaikkiin pyöräilijöihin aina samalla tavalla
- kaikki koiranulkoiluttajat toimisivat aina samalla tavalla
niin alkuperäiseen kysymykseen voisi vastata yleispätevästi.
Koska kaikki pyöräilijät, koirat, koiranulkoiluttajat ja muut ulkosalla liikkuvat kuitenkin saavat elämänsä aikana tapahtuneista kohtaamisista erilaisia kokemuksia jotka aina vaikuttavat seuraaviin kohtaamisiin ei mitään yleistä vastausta voi antaa.
Koira on jalostettu laumassa metsästävästä sudesta joten nykykoiran perimässä on (rodusta, yksilöstä, koulutuksesta ja päivästä riippuen) saalisviettiä aina jonkun verran jäljellä ja tämä tarkoittaa sitä että luvallisestikin irrallaan oleva koira saattaa lähteä mielenkiintoiseksi kokemansa objektin perään, missä vaiheessa koiran ohjaajan tulee katkaista vietti heti. Mikäli ohjaaja ei sitä tee niin objekti (olkoon se tässä tapauksessa vaikka pyöräilijä) voi katkaista vietin käyttäytymällä päättäväisesti eli karjaisemalla koiralle kovaan ääneen painu kotiisi siitä tahi muuta vastaavaa. Tällöin tulee muistaa se, että koiralle ei tule näyttää omia hampaita korostetusti (turha hymyillä), ei tuijottaa silmiin eikä ns. nojata koiran ylle koska kaikki nämä tulkitaan haasteeksi jolloin tilanne ennestään eskaloituu mahdollisesti jopa käsikähmän asteelle.
Omien havaintojeni perusteella jopa ameriikankieliset koirat ymmärtävät suomeksi pyöränsatulasta karjaistua lausumaa perrkele, painu kotiisi siitä.
99,9 prosenttisesti irrallaan kohtaamani koirat ovat olleet uteliaita mutta vastakkaisiakin kokemuksia on ja niistä on kehossani todisteina lukuisia arpia joihin syyllisinä on niin omia kuin vieraitakin koiria ja oma tohelointi. Näistä huolimatta en kanna mukanani astaloa, pippurisuihketta tai käsiasetta jotka ilmestynevät tähänkin säikeeseen jo ennen kolmatta sivua.
Loppuun vielä vanha siguni:Yleistäminen on aina turhaa
Juu. Varmasti syntyy tilanteita, jossa ulkoillessaan törmää irrallaan olevaan koiraan, mutta hyvin poikkeuksellista se on, että koiria vastaan aseita tarvittaisiin... Se tieto ei tietenkään helpota niitä, jotka koiria pelkäävät, sillä pelko on heille rationaalinen ja pelon syiden kritisointi aiheuttaa vain voimakkaan puolustusreaktion.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Musashi
Eli mitähän minä olin sanomassa... Varmaankin sitä, että "ei se meidän Sesse pure" - vaikka satavarmasti paikkansa pitääkin - on koiran omistajalta erittäin huono vastaus siinä tilanteessa kun näkee, että toinen ei varsinaisesti ilahdu koiran näkemisestä.
Joo, varmaan tota luokkaa se prosentti on kaikista koiran kohtaamisista :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Shimaani
Arpia ei onneksi ole, ja jos niitä joskus tulee niin pelkäänpä et se johtuu todennäkösemmin oksista, kivistä tai autoista kuin koirista.
Olet valitettavasti ymmärtänyt asian väärin. Metsästyslain 53 §:ssä ei anneta vaihtoehtoja ("kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä") kuten samaisen lain 51 §:ssä tehdään. Näinollen koira on pidettävä aina kytkettynä mikäli maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa irtipitämiseen ole.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ppikkupe
- Tomi
Pelkoihin opitaan ja niistä voi oppia pois, mikäli annetaan mahdollisuus, ikävä kyllä pahimmat pelkääjät ei tahdo kuunnella järkeä ja muuttaa itseään (kova työ toki totuttaa pois niistä).
Useimmat pelkotilat on täysin järjettömiä.
Mielestäni pykälässä 51 momentissa 1 nimenomaan määriteltiin mitä ko. luvussa tarkoitetaan kiinnipitämisellä - erotuksena irrallaan olosta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tomibert
Mutta aivan sama. Ei kosketa minua. Meillä on kissa.
Täysin väärin, edesvastuutonta sekä itsekästä pitää koiria vapaana julkisella paikalla. Metässä (tms) ok.
Jos tuntematon (vapaana oleva) koira käyttäytyy agressiivisesti minua kohtaan, puolustaudun asianmukaisesti. Enkä tarkoita etäisyyden ottamista tai pyörän väliin laittamista, vaan potkaisemista tjsp. Tämä tosin vaatii ensin koiran puremista tai sen yritystä. Jos (vapaana oleva) koira esim juoksee pyörän alle ajaessani ulkoilutiellä tms, vaadin korvauksia aivan varmasti. En ole koiraihminen, mutta en niitä erityisemmin vihaakkaan. Niistä IHMISISTÄ en tykkää ollenkaan jotka pitävät koiriaan vapaana julkisella paikalla. Syy siis isännän/emännän, ei koiran. Ihan sama pureeko tai totteleeko, poikkeuksia ei sallita.
On yks iso koira pitänyt ranteesta pari minuuttia kiinni vaikka isäntä huutaa naama punasena vieressä "IRTI". Tosin 15 vuotta sitten enkä koe pelkääväni koiria.
Kyllä me eläinrakkaat annettaisiin sessen purra ja repiä ihan loppuun saakka.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lasol
Tossa -80 luvulla kävi kaverille silleen kun oli kaivossa hommissa sliippaili betonivalua ja korjaili laudoitusta niin kulkukoira tuli siihen räköttämään eikä päästänyt kaveria kaivosta,aina kun yritti niin koira puremassa työmiestä,isäntää ja emäntää ei missä.
Noh kaveri kyllästy koiran uhkailuun ja kopsahutti rekkua ohtaan,siirteli sitten koiran loitommalle.
Seuraavana päivänä isäntä haeskeli rakkiansa kyseli tältä jo edemenneeltä työmieheltäkin onkohan näkynyt hänen rekkua.
Ei ollut näkynyt vastasi hän.
Olisi mukava olla koira. Saisi käydä nuuskimassa mielenkiintoisia ihmisiä.
Näin saksanpaimenkoiran omistajana täytyy nyt tarkentaa, että iso saksanpaimenkoiralta näyttävä koira jolla on luppakorvat on todennäköisesti sekarotuinen koira, muttei ainakaan saksanpaimenkoira :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Johan Moraal
Nuo puremakuvat ovat karua katsottavaa!!! Itse lopettaisin oman koirani samana päivänä, kun tuollaista tapahtuisi.
Ihmisen on monesti vaikea ymmärtää, miten rajuja eläinten vietit ovat. Perään lähtenyttä koiraa ei koskaan kannata juosta/ajaa karkuun jos ei ole täysin varma siitä, että pääsee karkuun. Karkuun juokseminen vain nostaa koiran viettiä ja hurjimmassa viettihumalassaan se saattaa purra saalistaan. Kannattaa siis muistaa, että liike aktivoi koiran vietin, paikallaan olevat asiat ehkä tutkitaan, mutta ne eivät saalisviettiä herätä. Ainakaan terveellä koiralla. Tätä opetetaan koululaisille mm. Amerikassa ja se tosiaan toimii - Be a Tree - eli pysy paikallasi, älä katso koiraa silmiin, noin tiivistetysti.
Puhumattakaan siitä, että a) pystyisi nuolemaan muniaan ja b) voisi tehdä sitä milloin tahansa, herättämättä paheksuntaa :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YT
Joskus ystävällismielinen koira seuraili minua pari kilometriä. Olin sille jo tuttu ilmestys.
Alkujaan luulin, että se syöksyy nilkkoihin, mutta leikkiähän se halusi.
Harmi vaan kun koira oli minun kuolleessa kulmassani ( sinällään juuri siellä missä saaliseläinkään ei sitä näe)
ja pelkäsin sen joutuvan pinnoihin tai polkimiin. Tosi lähelle työnsi kuonoaan. Aito metsästyskoira.
;)(Metsästyslaki määrää pitämään koiran kiinni tai jos se on omistajan välittömässä hallinnassa. Eli tottelee käskyjä.
Muuten koira on automaattisesti metsästämässä ja siten rikkoo näitä lakeja ( salametsällä) jos ei metsästysoikeutta
kys alueella.Olikos siinä vielä noin tunnin varoaika jolloin omistajan tulisi hakea koiransa pois vierailta mailta.)
Toisinaan ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sitä miten rajuja ihmisten vietit ovat. On erittäin luonnollista, että perään lähtenyttä koiraa yrittää ensisijaisesti paeta ja ettei tuollaisessa tilanteessa läheskään jokainen kykene rationaaliseen puntarointiin siitä mikä lopulta kannattaa. Vastuu moisesta rationaalisuudesta onkin aina, viime kädessä ja ensisijaisesti koiran omistajalla - mihin myös laki velvoittaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti BONK
Itselle kohtaamiset koirien kanssa ovat siinä määrin tuttuja, että toiminta niissä on hyvin rutinoitunutta: pysähdyn aina kun irtolainen lähtee seuraamaan. Yleisesti ottaen kohtaamiset on olleet todella positiivisia sävyltään. Kyllä tähän maailmaan muutama vapaana kulkeva koira mahtuu, eikä mun lenkkini siitä kärsi jos hetkesti himmailen. Toisinaan toki huomaa, ettei lemmikin omistajalla ole resursseja eläimensä kouluttamiseen tai edes sen ymmärtämiseen. Tämmöset kohtaamiset on kovin surullisia ja pilaavat kyllä helposti paremmankin lenkin.
Yksi kosteilla keleillä toimivaksi todettu jippo perään säntäävän haukkuvan koiran pysäyttämiseksi on ollut soittaa levyjarruja. Pariin kertaan olen vahingossa koiran johdosta pysähtyessäni huomannut, että rakit ovat hiljentyneet laakista jarrun kimakkaan kiljahdukseen. Sittemmin tätä keinoa on tullut käytettyä tietoisesti ja menesyksellä jokusen kerran.
Toi be a Tree on hyvä! Ja kuset kintuille:)
Eikös tuolloin kannata kusta naamalle?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sotkotin
:) Sanoinkin sen takia "malli". Minulla muuten joskus ollut luppakorvainen pystykorva joka oli luonteeltaan enemmän pystykorva kuin moni pystykorvainen pystykorva. Rekku oli sen nimi, vaikka tyttö oli, mikä kertoo jo jotain sekin;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti BONK
Jos nyt vielä tarkennan, en minä sitä koiraa karkuun yrittänyt, ajattelin vaan että jos se into kohta loppuisi. Oikeasti piti kyllä ihailla sitä helpoutta millä iso hyväjalkainen koira liikkuu juurakkopolkuja pitkin. Ihan hävetti.
Tuli sitten kyllä mieleen että jos saman koiran kanssa taas tavataan, pitänee etsiä se emäntä käsiin ja vaikka jutella sen kanssa vähän jos se koira vaikka tajua että minä en niitä perheen pikkulapsia syö. Sitä se varmaan nimittäin ajatteli. Kyllä minä sen verran koirista tykkään että irti ne on saatava olla tuossa pusikossa