Kolmen viikon pyöräreissu ja pyöräpohdintaa

Hei,

kysäisen apua Fillarifoorumin yhteisöltä. Mieltäni askarruttaa pyöräni vaihteisto retkipyöräilyn yhteydessä. Olen menossa noin kolmen viikon pyörävaellukselle loppukesästä ja suunniteltu reitti kulkee Lapissa sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa, eli matkaan mahtuu myös isompia mäkiä. Minulla on aika tuore ja mainio gravel-pyörä alla, Rock Machine Gravelride 200 (linkki alla). On etu- ja takatarakat, on myös korotettu hieman ajoasentoa lisäpalalla. Ajajan kunto on myös hyvä ja on aikaisempaa kokemusta 100-800 km reissuista.

Mietin kuitenkin tuota vaihteistoa. Pyörään tulee sivulaukut eteen ja taakse, tarakkalaukku sekä runkolaukku. Laukut tulevat olemaan melko täynnä, eli laukuissa on painoa odotettavasti noin 25 kiloa.

Pyörän vaihteet ovat 1×8, 38×11-34, 309%. Renkaiden halkaisija on 622 millimetriä. Linkissä alla artikkeli vaihteiden arvioimisesta retkipyöräilyssä.

Tasainen ja alamäki ei vaihteiston suhteen huoleta, mutta onko ylämäkiä varten liian suuret minimivaihteet? Jännittää, että pyörän kanssa joutuisi taluttamaan ylämäkiä tai väsyisi turhan nopeasti. Toivottavasti saadaan hyvää pohdintaa. Omia kokemuksia, toimintasuosituksia ja muuta pohdintaa kaivataan: sana on vapaa!



Gravelride 200-pyörän speksit:
https://rockmachinebikes.com/fi/2022...-silver-orange

Linkissä alla on artikkeli retkipyöräilyssä käytettävistä vaihteista.
https://www.cycletourer.co.uk/cycletouring/gears.shtml

Riippuu ihan polkijasta. Omasta mielestä ei ole liian raskas. Voi toki vaihtaa pienempää eturatasta tilalle, niin ylämäet helpottuvat. Tosin silloin alamäkipolkeminen voi alkaa tuntua ompelukoneelta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Tyhjänpolkija

Mietin kuitenkin tuota vaihteistoa. Pyörään tulee sivulaukut eteen ja taakse, tarakkalaukku sekä runkolaukku. Laukut tulevat olemaan melko täynnä, eli laukuissa on painoa odotettavasti noin 25 kiloa.

Pyörän vaihteet ovat 1×8, 38×11-34, 309%. Renkaiden halkaisija on 622 millimetriä. Linkissä alla artikkeli vaihteiden arvioimisesta retkipyöräilyssä.

Tasainen ja alamäki ei vaihteiston suhteen huoleta, mutta onko ylämäkiä varten liian suuret minimivaihteet? Jännittää, että pyörän kanssa joutuisi taluttamaan ylämäkiä tai väsyisi turhan nopeasti. Toivottavasti saadaan hyvää pohdintaa. Omia kokemuksia, toimintasuosituksia ja muuta pohdintaa kaivataan: sana on vapaa!

---

Itselleni moiset välitykset olisi kyllä pelkoa herättävät mäkiseen maastoon pitkälle matkalle. Ottaen huomioon vielä kuljetettavat varusteet = (pyörän, kuljettan ja varusteiden yhteispaino).

Ja eiköhän tuolla nykyiselläkin välityksellä myös alamäki avustus (suurimmalla välityksellä) lopu lyhyeen mäkisessä maastossa, jos nyt ei halua singerin lailla polkea.

Tuossa 1 mahdollinen calculaattori välityksien vertailemiseen https://www.gear-calculator.com/

Millaista keskinopeutta miettinyt? Itse joisin vaihtaa eteen vaikka hieman pienemmän varsinkin kun katselin noita Kilpisjärven ja Norjan välisiä mäkiä, mielummin pienillä välityksellä kuin taluttaen...

Uskoisin että noilla kyllä menee mikä tahansa yksittäinen mäki Suomen tieverkossa, mutta kuorman määrä huomioiden ei ole sellaiset välitykset millä itse tykkäisin ajaa pitkiä päiviä putkeen. Mikä ei toki ole sama kuin että ei voisi ajaa.

Olen antanut itseni ymmärtää, että tuohon voisi suoraan laittaa vaikka Acera takavaihtajan ja sen kanssa 11-40 kasetin. Jos näin on, niin tekisin ennemmin niin kuin vaihtaisin eturatasta pienempään.

Mielestäni 38 edessä ja 34 takana on selvästi liian raskas retkikäyttöön. Oman kokemukseni mukaan retkikäytössä isoimman takarattaan tulisi olla vähintään samankokoinen kuin edessä ja silloinkin jalat joutuvat varsinkin mäkisten seutujen pienemmillä teillä koville. Tuollaiselle retkelle isoin takaratas saisi mielestäni hyvinkin olla vähintään 20 % ja mielellään 30-40 % suurempi kuin eturatas, mikä vaatisi isompia muutoksia voimansiirtoon. 1x8 vaihteistoon en suosittele, sillä se edellyttäisi sen verran harvaa takapakkaa ja pientä eturatasta ettei tasaisella ja loivissa alamäissä polkeminen ole enää läheskään yhtä mukavaa. 8-vaihteisena esim 11-40 on jo niin harva, että maantieajossa tuntee herkästi olevansa jatkuvasti väärällä vaihteella.

Droppikahvojen kanssa noin pienten välitysten aikaansaaminen vaatii esim. 11-vaihteista 11-42 takapakkaa ja tarkasti harkittua eturatasta tai suoraan 2x tai 3x koversiota. Jos runkoon vaan saa helposti etuvaihtajan kaapelit, saattaisi se olla jopa kustannustehokkain vaihtoehto. Jos kahvoja ei halua uusia, en näe kovin suurta ongelmaa hankkia esim. tangonpäävaihtajaa ja 38/28 maastokampisettiä. Sellaista vaihteistoa ajetaan yli 95% ajasta kuin 1x:ää ja pienempi eturatas otetaan käyttöön vain tiukempiin märkiin.

Samaa mieltä ^
Etuvaihtaja olis kova juttu. Tai vähintään pienempi eturatas. Tosin enhän minä tiedä millainen Pogacar puikoissa on, mutta itse kaipaan retkille vähintään 1:1.

Yleisestikin 99/100 se on alapää, joka loppuu vaihteista kesken.
(Jonka takia olen aina ihmetellyt meille perus-janareille myytyjä setuppeja.. esim maantiepyörissä 52/36 & 11-28. Kun taas itse suosin 46/34 & 11-34. Onneksi Gravelit ovat tuonneet järkevämmät rattaat tarjolle!)

Täältäkin ääni vähintään 1:1 välitykselle. Itse valitsisin kevyen mäkivälityksen jolla saa riittävän kadenssin ja rullailisin alamäet polkematta. Jos matkalla on hiekkateitä, niin liian raskaalla välityksellä ja kuormattuna voi takarengas sutaista tyhjää ylämäessä irtosoralla ja nimismiehenkiharassa. Vauhdit nolliin ja menee aina työntöhommiksi jyrkemmissä mäissä.. Muutenkin kannattaa testata ennen reissulle lähtöä tuo kuormattuna ajo, että kovavauhtisissa laskuissa pyörä on vakaa "speed wobble" ja rungolta ajettaessa ylämäkeen pyörän takapää ei jousta. Omassa ex Planet x london roadissa oli vikana, että kun rungolta ajoi ylämäkeen niin ketju saattoi mennä pinnojen ja isoimman rattaan väliin kun täkapää jousti lastattuna. Ja takavaihtajan rajoitinruuvin säätö oli myös 10* kertaan tarkistettu, eikä vika ollut siinä.

Olen tuolla ajellut monet kerrat. Laittasin eteen pienemmän ja taakse isomman.
Retkipyöräilijän ei välttämäti tarvitse alamäessä polkea. Ongelmat on kovat tuulet, sateet ja lyhyet jyrkät mäet esim. Kaamanan - Karasjoki.
Sokurit voi loppua iltasella telttapaikkaa etsiessä.
Jos huippunopeus on laskettu joku 35km/h niin voi hyvin vielä ajella 20 keskareita.
Hiekkatie ylämäessä joku 24 takana 36 voi tuntua mukavalta.
Mutta kyllä tuolla ajelee 42-52 11-28 pakallakin.
Muinoin (80 luku) ei kovin pieniä välityksiä edes ollut retkipyörissä.