Silk Road Mountain Race 2019

Toista kertaa järjestettävä SRMR starttaa 17. elokuuta Kirgisian pääkaupungista, Biškekistä.

Kisa päättyy Cholpon Ataan, ja väliin mahtuu vajaa 1700km / 26000 nousumetriä raastavaa vuoristoreittiä. Reitti on kaikille sama, olosuhteet tuskin. Kolme checkpointtia matkalla ja jonkinlainen aikaraja näille pääsyssä. Unsupported reissu kyseessä ja ilmeisesti ruokaa saakin mukanaan kuskata ihan reilusti, koska R-kioskit ja ABCeet on hiukka harvassa.

Viime vuonna kisassa oli 92 osallistujaa, joista maaliin pääsi lopulta vain kolmannes… Tänä vuonna osallistujamäärä on kasvanut reilulla puolella, mukana 96 sooloilijaa ja 26 paria. Naisiakin on mukavasti mukana, peräti 20 henkeä. 2018 kisaan osallistui suomesta Markku Leppälä ja Mikko Mäkipää. Leppälä joutui keskeyttämään, Mäkipää ajoi maaliin sijalla 16 - aikaa kului lähdöstä reippaat 13 vuorokautta. Maksimiaika kisassa on 14 vrk.

Tänä vuonna osallistujista vain yksi on Suomesta, Jesse Vainio. Jesse mm. osallistui viime syksynä Ruskaan, ja on tehnyt monia omia pyöräretkiä. Kaverin tietäen kovin suurta some-hulinaa ei ole tiedossa ennen eikä jälkeen tapahtuman, mutta katsotaan jos itse osallistujalta saataisiin tänne jotain kommenttia? Leppälän & Mäkipään kommenttejakin olisi mukava kuulla täällä, joskin moni lienee kuullut ainakin Mikon tarinointeja erinäisissä haastatteluissa ja esitelmissä.

Osallistujalista: https://www.silkroadmountainrace.cc/...Rider-List.pdf


SRMR on mielestäni äärimmäisen kiinnostava kisa, joskin niin rankka, että kilpailu käytäneen lähinnä oman itsensä ja olosuhteiden välillä. Maaliin pääsy on jo aivan huikea suoritus! Toki matkaan lähtee mm. viime vuoden voittaja, legendaarinen Jay Petervary, joka muutaman muun kanssa varmastikin lähtee nimenomaan kisaamaan voitosta.

Itse tulen kyllä vahtaamaan pisteitä ruudulla todella suurella mielenkiinnolla elokuussa. Kypärä päästä kaikille osallistujille jo tässä vaiheessa!


https://www.silkroadmountainrace.cc/

Kisa on ollut nyt käynnissä pari vuorokautta. Heti ekana päivänä satoi vettä ja vuorilla lunta, eli startti on ollut haastava. Jay Petervary johti hyvän matkaa, mutta eilen hänet ohitti itselle entuudestaan tuntematon Jakub Sliacan. Kärki vetää kovaa vauhtia olosuhteet huomioon ottaen.

Seuranta tuolla https://srmr2019.maprogress.com

Täällä osallistujien kalustoa https://bikepacking.com/bikes/2019-s...ain-race-rigs/

Kannattaa seurata myös Instagramissa, sinne tulee useampi raportti päivässä sekä paljon kuvia.

Tänävuonna tuolla on vielä mukana Lael Wilcox ja James Hayden, molemmat voitokkaita ultrakisaajia.

Sekä tosiaan edellisvuoden Peterway, joka menetti Salsan sponsorin juurikin ennen tuota kisaa arvostelemalla Laelin toimintaa tour dividen tiimoilta julkisesti... Eli mielenkiintoista kisailua tiedossa!

Hayden siirtynyt johtoon, Wilcox noussut kolmanneksi. Ei voi muuta sanoa kuin huhhuh, kun katsoi ton dokkarin kisasta https://www.youtube.com/watch?v=UVwjQ_l38LY . Jesse Vainio hienosti n. 400 km kohdalla, kun kulunut 79 h lähdöstä.

Edit. Hiukan repesin ekalle pyörälle joka tuossa bikepacking-sivutolle linkatussa pyöriä esittelevissä jutussa näkyi. Mutta ilmeisesti viime vuonna ajoivat sillä maaliin saakka, joten täytyy antaa krediittiä! Vähän vaan mielikuva huvitti tandempyörästä jossain kuoppaisilla 35% kaltevilla kirgiisi-vuoristoteillä :).

Hayden vetänyt todella kovaa, mutta eilen joutui ilmeisesti ryöstöyrityksen kohteeksi, minkä jälkeen palasi 3.:lle checkpointille.

Tuollainenkin riski näissä kisoissa on aina olemassa, vaikka aika epätodennäköistä taitaa ollakin. Jakub Sliacanin piste on ollut 7h paikallaan, ja kartan mukaan tällä hetkellä johdossa on Lael Wilcox. Jakubin trackerissa voi toki olla jotain vikaa.

On ollut kyllä mielenkiintoinen kisa kärjen(kin) osalta! Todella harmi tuo Haydenin tilanne, veti kovaa takaa ohi kärkeen, ja nyt sitten käy noin... On tosiaan nyt jäänyt kylään huilimaan tuonne CP3 kulmille. Erittäin mielenkiintoinen on myös tuo Jay Petervary vs. Lael Wilcox - asetelma kun miettii viime viikkojen tapahtumia...!

Vainion Jesseltä tuli sellaista viestiä, että tiukkaa on! Korkeus on iso haaste, joka toki oli tiedossa myös etukäteen. Tänään on mennyt kai pitkää pätkää korkealla, ja ilman vettä auringon paahtaessa. Kelit tuolla kyllä taatusti vaihtelee! Vaikea kuvitella koko reissun vaativuutta, kun tietää kuinka kova ukko on liikkeessä. Ei ole helppo reissu, ei todella. Jessen tavoitteena on varmasti päästä yöksi CP2:lle, ja todella liki jo onkin. Siellä lienee aika mukava viettää seuraava yö!

Keskeyttäneitä taitaa olla jo parisenkymmentä, eli porukkaa tippuu kyydistä pikkuhiljaa.

Katsoin keskeyttäneet SRMR:n FB-sivun scratch-raportista mutta trackingin mukaan luku on tällä hetkellä jo 39.

Viikonlopun aikana saatiin sitten voittajakin selville, Jakub Sliacan (Slovakia) vei keltanokkana koko potin! 7 vrk 6h ja 46min oli loppuaika. Kova temppu kyllä, taakse kun jäi mm. Wilcox (2.) ja Petervary (3.). James Hayden tuli vaikeuksien kautta vielä lujaa lopun, ja nappasi nelossijan. Harmittaa kyllä, että "olosuhteet" pilasivat Haydenin kisan...

Jessellä näyttäisi olevan vaikeuksia, valitettavasti. Mies on edennyt parina viime päivänä vain kolmisenkymmentä kilometriä per päivä, eikä tänäänkään oikein näytä eteneminen kovin hyvältä. Onko sitten mekaanista vikaa vai kenties fyysistä ongelmaa, vaikea sanoa. Mutta vähän pahalta näyttää juuri nyt. CP2:n jälkeen tahti oli kova, mutta nyt tosiaan jokin selvästi miestä hidastaa.

CP3:n cut off-aikaa en löytänyt äkkiseltään. Sinne Jessellä olisi tällä hetkellä noin 75km, eli ei ihan mahdottomasti. Toivottavasti mies ehtii aikarajassa kontrolliin ja jos mahdollista niin hyvä lepo / korjaustoimenpiteet, ja vielä loppumatkalle pinnistämään kisa loppuun. Ei voi kuin tsempata kovasti, samalla tietäen kuinka raakaa touhu tuolla voi olla, ja pienikin mahatauti tms. voi pakottaa keskeyttämään.

Sliacanin suoritus on aika käsittämätön, kun kyseessä on herralle tosiaan ensimmäinen ultrakisa. Kisaorganisaatio heitti muuten mielenkiintoisen luvun tracker-datan perusteella. Sliacan oli kokonaisajasta pysähdyksissä 30% (7,2h/vrk), Wilcox 16% (3,8h/vrk) ja Petervary 26% (6,2h/vrk). Lael Wilcoxin osalta käsittämätöntä on tuo, kuinka vähällä levolla hän selviää, kun viikon ajan on joka päivä liikkeellä yli 20h. Hänellä ja Sliacanilla oli aika erilainen taktiikka lepoa ajatellen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti velib

Sliacanin suoritus on aika käsittämätön, kun kyseessä on herralle tosiaan ensimmäinen ultrakisa. Kisaorganisaatio heitti muuten mielenkiintoisen luvun tracker-datan perusteella. Sliacan oli kokonaisajasta pysähdyksissä 30% (7,2h/vrk), Wilcox 16% (3,8h/vrk) ja Petervary 26% (6,2h/vrk). Lael Wilcoxin osalta käsittämätöntä on tuo, kuinka vähällä levolla hän selviää, kun viikon ajan on joka päivä liikkeellä yli 20h. Hänellä ja Sliacanilla oli aika erilainen taktiikka lepoa ajatellen.

---

Huomasin saman. On todella eri taktiikat. Sliacan on pystynyt siis etenemään todella tehokkaasti sen ajan mitä on liikkeessä ollut. Wilcoxilla todellakin älytön työmäärä, lepoa ei juuri ole ollut...

Lainaus:

---

Competing in her first ultra-endurance event, Kolbinger claimed victory in the seventh edition of Europe's ...

---

Hassua että peräperää rookiet voittaa.....

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ykkösfani

Wilcoxilla todellakin älytön työmäärä, lepoa ei juuri ole ollut...

---

On varmaan hermoja raastavaa ajaa tuollaista kilpailijaa vastaan, vaikka ajaisit kovempaa, tulee toinen aina vain perässä. Muistaakseni jossain haastattelussa Wilcox itsekin kommentoi, että hänen vahvuutensa (tai yksi niistä) on juuri tuo vähäinen levon tarve, ultrakisoissa kuulemma yleensä hänelle riittää 2h unta vuorokaudessa. Eikä tälläkään kertaa unelle jäänyt paljoa enempää aikaa, kun ottaa huomioon, että päivän aikana tulee väkisin muitakin taukoja.

Katselin nyt tuota reittiprofiilia, ja Jessen hitaaseen vauhtiin on varmasti syynä jäätävä nousu. Jesse on ihan näillä hetkillä tuolla nousun huipulla, 3820 metrissä(!). Nyt alkaakin sitten mukava lasku, ainakin näin pelkkää profiilia lukien, maastossa tuo voikin olla vähän eri juttu. Seuraavat ~60km selvää alamäkeä, joten eiköhän mies ehdi CP3:lle vielä aikarajoissa. Sen cut off on huomenna 27.päivä aamukymmeneltä paikallista aikaa.

Noita jäätäviä nousua vielä kyllä reitillä riittää, joten toivottavasti mies on vielä iskussa loppureittiä ajatellen!

Trackerin mukaan Jessen nimi on yliviivattu, harmin paikka! En epäile yhtään, etteikö halu jatkaa olis ollu äärettömän kova. Lieneekö sitten ollut jotain vammaa tai ruokamyrkytystä, tosin turha sitä lähteä spekuloimaan sen enempää täältä ruudun edestä.

Tiedän, että tää kuulostaa tosi v-mäiseltä heti näin scratchin jälkeen, mutta kiinnostavaa olis kuulla miehen mietteitä tapahtumista sekä myös omasta setupista, jolla on lähtenyt liikkeelle (IG:n kuvien perusteella vois olla Salsa Fargo?). Joka tapauksessa tsemppiä kotimatkaan, ei tarvi tollasesta kisasta (ja noilla scratched-%:lla) todellakaan tulla kotiin leuka rinnassa vaikka tällä kertaa ei maaliin asti tullutkaan ajeltua määräajassa.

Vaikka tapahtumat eroavat vaikeustasoltaan kuin yö ja päivä, muistan Jessen Ruskasta hiljaisena mutta iloisena ja sinnikkäänä kaverina. Posiolla oltiin samoihin aikoihin ja sillä taisi olla isompi repeämä ulkokumissa. Niin se vain sai järkättyä paikallisella huoltoasemalla siihen jotenkin korjausta ja jatkoi matkaa loppuu saakka. Se, että ylipäätään selviää ja uskaltaa tuonne lähtöviivalle aiheuttaa minulla kateuden puuskan ja virtuaalisen hatunnoston.

Tuo lasku kultakaivostietä oli aivan mieletön kuravelli ainakin muiden kuvien perusteella. Varmaan muutaman tunnin sisään tulee Facebookiin tämän päivän scratch report niin tiedetään lisää.

Juu, reilun tunnin mies missasi CP3 cut offin, harmillista. Oli ollut kovin kipeänä pari viime päivää, eikä matka siis oikein edennyt. Lisäksi oli tullut vähän teknistäkin probleemaa ns. ulkopuolisista syistä johtuen. Antaa miehen kertoa itse tarinaa myöhemmin, mikäli näin päättää.

Itselle koko ajan tässä aukeaa paremmin, kuinka valtava haaste tuo reitti on. Todellakin siis kypärä nousee päästä täältäkin, ihan kaikille reissuun lähteneille! Ei tarvitse Jessen yhtään olla allapäin suorituksesta, kuitenkin 10 päivää ja +1100km erittäin haastavissa olosuhteissa. Aivan huima suoritus!

Mielenkiintoiseksi kysymykseksi tässä tietysti jää se, että halajaako mieli uusintareissua joskus tulevaisuudessa? :)

Lähetetty minun E5823 laitteesta Tapatalkilla

Voittajan haastattelu.

https://bikepacking.com/plog/jakub-s...rmr-interview/

Scratch report mainitsee mekaaniset syyksi. https://m.facebook.com/story.php?sto...n__=%2As%2As-R

Hatunnosto Jesselle! Rohkea ja varmasti ikimuistoinen veto lähteä näihin karkeloihin mukaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti elämäntapapyöräilijä

Tiedän, että tää kuulostaa tosi v-mäiseltä heti näin scratchin jälkeen, mutta kiinnostavaa olis kuulla miehen mietteitä tapahtumista sekä myös omasta setupista, jolla on lähtenyt liikkeelle (IG:n kuvien perusteella vois olla Salsa Fargo?).

---

Ihan oikein spotattu.

Eipä ole helppoa Jessellä. Entistä enemmän kiitollinen siitä, että eläimet eivät ei riehuneet Tosorissa viime vuonna. https://m.facebook.com/story.php?sto...68538126676387

No huhhuh, kaikkea sitä näköjään voi tuollakin sattua :o .

Moikka!

Reissusta on jo kulunut hetki, mutta tosiaan ekat päivät tuli mentyä pitkälti aklimatisoitumisen ehdoilla. Minulle tuo oli ensimmäinen kerta tuollaisissa korkeuksissa, joten tämä seikka mietitytti eniten etukäteen. Ensimmäisinä päivinä kroppa ei vaan toiminut mitenkään normaalisti eli ajaminen oli tasaisellakin todella paljon raskaampaa kuin täällä merenpinnan tasolla. Viidentenä päivänä alkoi tuntua, että ajaminen alkaa jollain tavalla sujua ja fiilis parani koko ajan.

Kahdeksantena päivänä eli lauantaina leiriydyin kohtaan, josta piti olla helppo ehtiä CP3:lle sunnuntaina hyvissä ajoin. Tarkoitus oli nukkua siellä majatalossa kunnon unet ja syödä hyvin. Tällöin olisi jäänyt vielä kuusi täyttä päivää (600km/11000m) ehtiä maaliin. Sunnuntaina heräsin todella huonovointisena ja päätin heti ottaa 3h lisää lepoaikaa. Se ei mitään auttanut, mutta oli pakko jatkaa matkaa, koska vettä oli pakko saada lisää ja aurinko porotti pilvettömältä päivältä. Yritin jatkaa matkaa, paljon taluttaen ja täytin vesivarastot löydettyäni puron. Oli pakko välillä pysähtyä lepäämään ruohikolle. Varjoon ei päässyt mihinkään, joten peittelin itseni vaatteilla suojautuakseni auringolta. Hetken päästä alkoi vatsatauti ja yritin edetä edes kävelyvauhtia aina olotilan salliessa, koska kaikki edetty matka olisi aikarajojen suhteen parempi kuin olla paikoillaan. Vatsatauti vain paheni, joten oli pakko pystyttää teltta jo ennen kello viittä. Riitti, että vieressä oli puro, jossa sai huljutettua alapäätä ja otettua juomavettä. Syötävää oli vielä vähän jäljellä, mutta kaikki syöty ruoka sekä vatsalääkkeet tuli moneen kertaan ulos. Muutaman tunnin välein piti muistaa käydä painamassa SPOT-laitteen OK-nappia, koska muutoin järjestäjät olisivat tulkinneet liian pitkän paikallaan olon keskellä ei mitään mahdolliseksi hätätilanteeksi ja olisivat tulleet noutamaan pois.

Seuraavana päivänä sama kaava toistui. Kroppa alkoi olla totaalisen tyhjä. Yritin kuitenkin jatkaa matkaa ja pidin lepotaukoja nurmikolla. Yhdellä lepotauolla yritin torkahtaa hetken, kunnes kuulin miehen ääntä. Huomasin, että hevosmies ajattaa lehmälaumaansa takakautta ohi. Havahduin, että laumassa oli kaksi sonnia, jotka alkoivat puskea toisiaan. Yhtäkkiä toinen sonni alkoi puskemaan toista suoraan kohti minua. Syöksyin nopeasti sivuun, mutta pyörä jäi alle ja kuului rasahdus. Takavanne ja takavaihtaja olivat muuttaneet muotoaan. Alkoi lähinnä naurattaa. Etenin sen minkä pyörällä pystyi ja leiriydyin ennen alkuiltaa, jotta pääsin telttaan lepäämään. Keho tyhjeni entisestään. Oli maananta-ilta ja CP3 sulkeutuisi seuraavana päivänä klo 10. Päätin herätä aamuyöstä ja yrittää vielä. Ensin pitäisi nousta 3800 metrin korkeuteen, sitten ajaa jonkun matkaa tasaisella ja lopuksi n.50km alamäkeä. Ripulointi jatkui edelleen, energiat olivat täysin lopussa ja pyöräkään ei enää ihan nopeimmassa kunnossa ollut, joten se oli vaan kelloa vastaan taistelua. Tulin lopulta 1h 15min myöhässä CP3:lle, joten reissu päättyi siihen.

Oli aika sitkeä pöpö, koska kesti lähes kaksi viikkoa saada vatsa toimimaan ja saada keho jollain tavalla normaaliin tilaan. Reissun jäädessä kesken jää aika hemmetin tyhjä olo henkisesti (nyt jäi kyllä myös fyysisesti). Sai kuitenkin kokea siihen asti hienoa seikkailua. Ainutlaatuista villiä luontoa, hienoja maisemia, mahtavia paikallisia ihmisiä (varsinkin lapset juoksivat aina heittämään läpyt). Lisäksi kaikki säätilat sai kokea. Kuumottavimmat tilanteet tulivat hyökkäävien koirien kanssa sekä paikallisten humalassa olleiden miesten kanssa, jotka pysäyttivät pimeällä syrjäisellä tiellä. Ilman vammoja kuitenkin selvittiin.

Jos tuollainen maastohenkinen seikkailu kiinnostaa niin suosittelen osallistumaan. Saa varmasti kokemuksia, joita ei täällä normaalissa arjessa saa.

-Jesse-

Pahoittelut puhelimen tuottamasta epäselvästä tekstistä.

Kiitokset raportista. Käsienpesukilpailu oli näköjään taas ratkaisevassa roolissa.

Itsellä ei viime vuonna ollut varsinaisia ongelmia noiden paikallisten kulkijoiden kanssa. Oudoimmat tyypit oli Kochkorin jälkeen. Aamun sarastaessa ne ajelivat edestakaisin ja pysähtyivät kyselemään mihin olen menossa. Niiden autossa ei pysynyt toinen ovi kiinni ja varmaankin olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta.

Käsidesi oli ahkerassa käytössä ja muutenkin tuli tehtyä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joten vaikea sanoa, että mistä tauti johtui. Taisi olla vatsatauti taas yleisin syy keskeytyksille.

Tuuriahan se lopulta on noissa oloissa. Yleensä syy jää epäselväksi, mutta varmaan vesi on se pahin. Mukana olleiden suomalaisten osalta 2/3 on nyt kaatunut vatsatautiin.

Arvauksena joka voi mennä ihan vikaan, mutta jolle on perusteet sikäli että jonkinlaiseksi vatsatautiepidemiaksi kutsuttavia tapauksia on ollut suuressa maailmassa isoissa (normaali)maastopyörätapahtumissa:

Lampaita, lehmiä tai muuta karjaa on laidunnettu tai paimennettu maastossa tai teillä mistä reitti kulkee. Pyöräilijöillä on juomapulloja joista he hörppäävät nestetäydennystä ja pullot ovat telineissään. Karjanlannan sekaista vettä on roiskunut pullon suulle ja sen mukana on saatu ripulin, oksentelun ja muut oireet ja vaivat aiheuttaneet bakteerit.

Sellaiseen tartuntatiehen ei käsien pesulla ole vaikutusta. Pullot tai ainakin niiden suukappaleet pitäisi saada suojaan ja piiloon roiskeilta.

No tuon raportin luettua kiinnostaa kyllä enemmän normaali arki. :)