Endurance, Granfondo, mukavuuspyörät

Sivutaanpas avaamaani Cube Attain topikkia kun se ei herättänyt keskustelua.

Endurancepyörää etsimässä. Minulla on Viner Mitus niminen viimeisen päälle raaserimaantiepyörä. Kun ikää tulee joka vuosi lisää, olen alkanut kaivata vähän leppoisempaa maantiepyörää. Niitä kutsutaan enduransepyöriksi, granfondopyöriksi, coast to coast geometrialla varustetuiksi pyöriksi ja suomeksi ehkä mukavuuspainotteisiksi pyöriksi.
Olen päätynyt siihen, että 50-vuoden Campagnoloajan jälkeen vaihdan Shimanoon. Campa on kyllä loistava, mutta kun eivät osaa tai halua markkinoida osiaan ja siksi niitä ei saa mistää, eikä myöskään valmiita pyöriä saa Shimppapyörien kanssa verailukelpoiseen hintaan. Itse en nyt ala kasata pyörää osista vaikka aina olen niin tehnyt.
Niinpä vetailussa ovat tällä hetkellä Cube Attain disc carbon. Cannondale synapse ja Canyon endurace disc hiilikuiturungolla kaikki ja joko 105 tai Ultegra osasarjalla. Molemmissa, jos pyörän hinta on kaksi isoa rahaa, on jarrusarjana Shimano RS505 Hydraulic STi Road Disc Brake Set (PM) joka on todella mulkeron nököinen ja ei niin kovasti kehutukkaan. Parin tonnin pyörissä on siis sekä 105 että ultegarasarjoissa nämä jarrut.
Yksi syy miksi päädyin näihin pyöriin on suuri rengastila, Kaikkiin mahtuu 30-32 milliset renkaat, joilla jo voi ajaa sotateilläkin. Kaksilla kiekoilla saisi siis kaksi pyörää.

Kertokaahan kokemuksia tämänlaisista pyöristä, niiden mukavuudesta ja rengastilasta(clearance).

Itsellä ajossa RS505 + RS785 jarrusetti enkä siitä kyllä mitään valittamista keksi aiempaan mekaaniseen 105 kahvasettiin nähden. Isothan ne kyllä on, mutta niin on mun kouratkin joten ei haittaa. No kuitenkin niin jos mahdollista niin odottaisin, että valmistajat saa uudella R7000 105-sarjalla varustettuja mankeleita myyntiin. Kahvat on siinä selvästi siromman oloiset. https://www.bikeradar.com/road/news/...details-52035/

Omalla kokemuksella ainakin Canyon Endurace (CF SLX) on todella mukavan leppoisa ajettava. Satulatolppa joustaa ja 28mm Contin GP 4000 venyy vanteella jopa 32mm leveäksi. Toisina renkaina 32mm Contin Gatorskinit ja 32mm WTB Crosswolfit. Kulkee röykkyisellä klv:lläkin lähes jäykkäperä maasturin mukavuudella. Geometria on myös hyvä pitkäkoipiselle. Jarrut Shimanon BR RS805. En keksi miten noista voisi jarruja vielä parantaa. Yhtään käyräsarvista en hanki enää ilman levyjarruja.

Tuolla tulee nyt lähes joka maantielenkillä poikettua hiekkateiden puolelle, myös vakio GP 4000 renkailla. Lenkkireittivaihtoehdot moninkertaistuivat pyörän myötä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti pätkä

Tuolla tulee nyt lähes joka maantielenkillä poikettua hiekkateiden puolelle, myös vakio GP 4000 renkailla. Lenkkireittivaihtoehdot moninkertaistuivat pyörän myötä.

---

En malta tähänkään olle ihmettelemättä sitä että milloin asfalttipinnalta poistumisen pelko oikein kasvoi tällaisiin lähes myyttisiin ulottuvuuksiin ja valtasi maantiepyörillä ajavien mielet niin täydellisesti että tarvittiin kokonaan uusi pyörätyyppi mahdollistamaan pienikin asfaltilta poistuminen?

Huom! En ollenkaan kiellä mukavuuspainotteisen geometrian, tärinää ja töyssyjä vaimentavien ratkaisujen tai leveämpien renkaiden hyviä puolia tai jopa tarpeellisuutta niille jotka sellaisia ominaisuuksia todella tarvitsevat ja niissä olosuhteissa joissa niitä todella tarvitaan. Mutta miltei aina kun näistä pyörämalleista tai hiekkateillä(kin) ajamisesta puhutaan tuntuu otettavan jotenkin annettuna, selvänä ja kiistattomana totuutena että hyväkuntoisellakin hiekkatiellä ajaminen normaalilla nykyaikaisella maantiepyörällä ja 25-millisillä renkailla merkitsee niin suurta epämukavuutta ja niin suurta rengasrikon todennäköisyyttä ettei sellaista viitsi eikä kannata harrastaa vaikka ehkä kenties ja mahdollisesti voisikin - enkä voi mitenkään tällaiseen laulukuoroon yhtyä.

Toinen juttu mikä minua näissä ylistyksissä myös risoo on se että tunnutaan unohtavan miten äkkiä 32-millistenkin renkaiden rajat tulevat vastaan silloin kun ajaetaan reaalisesti olemassaolevilla hiekkateillä silloin kun ne ovat siinä kunnossa että sitkeinkin nakkikumipyöräilijä haluaa päästä takaisin asfaltille mahdollisimman pian. Irtohiekka karkaa alta tai upottaa yhtä lailla, karkea sora on yhtä karkeaa, kuopat yhtä syviä ja nimismiehen kiharat aivan yhtä ikäviä, Eli se käyttöalan laajennus ei todellisuudessa ole niin suuri eivätkä lenkkireittivaihtoehdot välttämättä lisäänny moninkertaisesti.


Yhteenvetona: ostakaa juuri sellainen pyörä kuin haluatte ja ajakaa ja nauttikaa sen ominaisuuksista. Ja siihen piste!


PS Toivoisin että aiheesta viriäisi aiheessa pysyvä keskustelu ja että Hannu saisi runsaasti nimenomaan puheena oleviiin pyöriin keskittyviä ja omakohtaiseen kokemukseen perustuvia kommentteja tulevan pyörähankintansa tueksi. Itse otan sen takkini ja poistun takavasemmalle...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

En malta tähänkään olle ihmettelemättä ...

---

Ihan samaa tässä ihmetellyt.

Ja asiaan. Olen myös siirtynyt tänä suvena Campasta Shimanoon samoilla Hannun mainitsemilla perusteilla. Siirryin nuorempana miehenä (54v) mukavuuspainoitteisesta pyörästä aero-ohjukseen. Täytyy sanoa, että mukava pyörä tuo Bianchin Infinito on. Runko suodattaa ihan oikeasti tärinöitä. Sitä saa nykyään myös levareilla, rengastus taitaa jäädä 28mm. Jos Hannulla lompakko antaa myöden, niin sähkövaihteet antaa myös kovasti mukavuutta. Erittäinkin kovasti.

Mutta en kyllä näe Scott Foilia juurikaan epämukavammaksi. Hiekkatielläkään.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

En malta tähänkään olle ihmettelemättä sitä että milloin asfalttipinnalta poistumisen pelko oikein kasvoi tällaisiin lähes myyttisiin ulottuvuuksiin ja valtasi maantiepyörillä ajavien mielet niin täydellisesti että tarvittiin kokonaan uusi pyörätyyppi mahdollistamaan pienikin asfaltilta poistuminen?

Huom! En ollenkaan kiellä mukavuuspainotteisen geometrian, tärinää ja töyssyjä vaimentavien ratkaisujen tai leveämpien renkaiden hyviä puolia tai jopa tarpeellisuutta niille jotka sellaisia ominaisuuksia todella tarvitsevat ja niissä olosuhteissa joissa niitä todella tarvitaan. Mutta miltei aina kun näistä pyörämalleista tai hiekkateillä(kin) ajamisesta puhutaan tuntuu otettavan jotenkin annettuna, selvänä ja kiistattomana totuutena että hyväkuntoisellakin hiekkatiellä ajaminen normaalilla nykyaikaisella maantiepyörällä ja 25-millisillä renkailla merkitsee niin suurta epämukavuutta ja niin suurta rengasrikon todennäköisyyttä ettei sellaista viitsi eikä kannata harrastaa vaikka ehkä kenties ja mahdollisesti voisikin - enkä voi mitenkään tällaiseen laulukuoroon yhtyä.

Toinen juttu mikä minua näissä ylistyksissä myös risoo on se että tunnutaan unohtavan miten äkkiä 32-millistenkin renkaiden rajat tulevat vastaan silloin kun ajaetaan reaalisesti olemassaolevilla hiekkateillä silloin kun ne ovat siinä kunnossa että sitkeinkin nakkikumipyöräilijä haluaa päästä takaisin asfaltille mahdollisimman pian. Irtohiekka karkaa alta tai upottaa yhtä lailla, karkea sora on yhtä karkeaa, kuopat yhtä syviä ja nimismiehen kiharat aivan yhtä ikäviä, Eli se käyttöalan laajennus ei todellisuudessa ole niin suuri eivätkä lenkkireittivaihtoehdot välttämättä lisäänny moninkertaisesti.


Yhteenvetona: ostakaa juuri sellainen pyörä kuin haluatte ja ajakaa ja nauttikaa sen ominaisuuksista. Ja siihen piste!


PS Toivoisin että aiheesta viriäisi aiheessa pysyvä keskustelu ja että Hannu saisi runsaasti nimenomaan puheena oleviiin pyöriin keskittyviä ja omakohtaiseen kokemukseen perustuvia kommentteja tulevan pyörähankintansa tueksi. Itse otan sen takkini ja poistun takavasemmalle...

---

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti PatilZ

Ihan samaa tässä ihmetellyt.

Ja asiaan. Olen myös siirtynyt tänä suvena Campasta Shimanoon samoilla Hannun mainitsemilla perusteilla. Siirryin nuorempana miehenä (54v) mukavuuspainoitteisesta pyörästä aero-ohjukseen. Täytyy sanoa, että mukava pyörä tuo Bianchin Infinito on. Runko suodattaa ihan oikeasti tärinöitä. Sitä saa nykyään myös levareilla, rengastus taitaa jäädä 28mm. Jos Hannulla lompakko antaa myöden, niin sähkövaihteet antaa myös kovasti mukavuutta. Erittäinkin kovasti.

Mutta en kyllä näe Scott Foilia juurikaan epämukavammaksi. Hiekkatielläkään.

---

Ei ainakaan itseäni huvita ajaa Cervelon S3:lla paikallisilla kalliomurskeella parannetuilla hiekkateillä mutta saattehan te sitä toki ihmetellä. Varmasta mielestänne toimii siellä hienosti. Ehdottaako joku vielä nastarenkaita syksyn liukkaille?

Kuinka monella se maantiepyörä jolla ei viitsitä tai uskalleta poiketa hiekkateille sattuu olemaan skaalan toiseen päähän sijoittuva ensisijaisesti jäykkä ja kisakireä ja kovanoloinen aeropyörä? Tai ovathan aeropyörätkin kehittyneet tältä osin valtavasti (enkä halua S3:akaan sitä tuntematta haukkua). Mutta yleisempää lienee että tallista löytyvä maantiepyörä on "normaali" sekä suunnittelultaan että geometrialtaan.

Pätkälle hatunnosto siitä että ajaa kalliomurskeisilla teillä kaipaamatta leveämpiä cyclocross- tai gravelrenkaita! Mä olen siinä määrin pehmeä kuski että sellaisille teille en niitä ilman lähtisi, mutta kaikeksi onneksi täältäpäin niitä ei löydy. (Joskus harvoin eteen osuneista vielä sorapintaisista tietyömaista on selvitty vauhtia vähentämällä, mutta eihän niitä vaseti hae.)

Mutta pätkälle myös kysymys siitä että miten ihmeessä hän ymmärsi kenenkään ehdottaneen S3:n tai minkään muunkaan "puhtaan maantiepyörän" hankkimista? Minä lähinnä (1) ehdotin sen nykyisen pyörän käyttämistä kaikilla teillä mihin sen ominaisuudet todellisuudessa riittävät piittaamatta siitä mitä markkinamiehet tai foorumikirjoittajat väittävät, ja (2) otsikon mukaisten ja Hannun mielessä olevien pyörien hankkimista ja niillä ajamista ilman että perustelee sitä maantiepyörien täysin kuvitteellisilla rajoituksilla.

Endurance-pyörä on varsin mukava esimerkiksi röpöasfaltilla. Omaan GT Grade Carbon 105:een olen laittanut 28-milliset GP4000 S2:t ykköskiekoille. Kakkoskiekoilla on joko 35-milliset crossarirenkaat tai talvella nastat/kitkarenkaat. Takakolmio joustaa niin, että satula joustaa pystysuunnassa noin 10 milliä. Parin vuoden aikana olen ajanut GT:llä reilun kymppitonnin ja pyörä on erinomainen yleispyörä. Sen levyjarrut vaativat oman kokemukseni mukaan enemmän huoltoa ja säätöä kuin vannejarrut, mutta levyjarrukiekoille on helpompi laittaa leveitä renkaita, mikä on iso plussa. Ehdottomasti tällaisessa pyörässä 2x-vaihteisto on kätevä ja kahvat näyttävät kivan symmetrisiltä, kun molemmilla puolilla on samanlaiset vivut.

Olen samaa mieltä 505-kahvojen ulkonäöstä. Jos nyt olisin pyörää ostamassa, niin R8000 tai R7000 tulisi pyörään. Levyjarrut sen vuoksi, että kiekkoja ei tarvitse olla niin monia eri pyörissä ja että saa mahdollisimman leveät renkaat alle.

https://lh3.googleusercontent.com/-h...429_203532.jpg

Kannattaa käydä hypistelemässä noita RS505 kahvoja. Ruman ulkonäön lisäksi niistä ei saa mukavaa otetta oikein mitenkään. Mekaaniset 105 kahvat ovat huomattavasti mukavamman muotoiset ainakin mun käsille.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Fiets

Kannattaa käydä hypistelemässä noita RS505 kahvoja. Ruman ulkonäön lisäksi niistä ei saa mukavaa otetta oikein mitenkään. Mekaaniset 105 kahvat ovat huomattavasti mukavamman muotoiset ainakin mun käsille.

---

Tää RS505 jakaa aika lailla mielipiteitä: mun aika tavallisen kokoisiin käsiin se sopii vallan mainiosti ja bonuksena esim. sramin hydrokahvoihin verrattuna niiden mokkuloiden (tiiätte kyllä mistä puhun) päältä saa aika kivan aeroasennon. Ohan ne munkin mielestä rumat, mutta ajossa sitä ei juuri tuu harmiteltua :rolleyes:

Ja jos ny aiheeseen, niin mä tykkään kans omasta mukavuuspainotteisesta enduracestani koska aika usein "joutuu" röpelöiselle asvaltille ja soralle :)

Ei tuo soratieajelu ole näissä oleellinen asia vaan mukavuus. 30 milliset renkaat voi jättää huomattavasti löysemmiksi kuin 25 milliset. Nykyisen pyöräni reach on parin sentin verran lyhempi kuin vaikkapa tuossa Cube Attainissa ja akseliväli parisen senttiä lyhyempi vaikka minulle sopivan pyörän koko on L ja nykyisen M. Nykyisessä pyörässäni vaakaputken pituus on 56 senttiä ja tuossa Attainissa 57,5 ja silti reach on lyhyempi. Emäputki on pidempi ja siten stack korkeampi. Kulmat ovat loivemmat. Stemmin alle ei tarvitse laitella pinoa spacereita.

Kun ikää on vuotta vaille 70- niin vauhti ei enää ole pääasia vaan se että pyörän päällä jaksaa olla pitkään... kallista pyörää ei kannata ostaa kun luultavasti parin kolmen vuoden päästä on edessä eturauhassyövän sädehoito, joka voi estää pyöräilyn kokonaan pahimmassa tapauksessa. Niillä edellytyksillä pitää pelata, jotka ovat käytössä.

Sinulla on nyt maantiepyörä joka ei ole ominaisuuksiltaan enää sopiva nykyiselle kuskille. Tarvitset siis uuden pyörän. Silloin nykyaikainen endurance-tyyppinen pyörä on toki erinomaisen perusteltu valinta enkä näe mitään syytä miksi 28-milliset tai leveämmätkin renkaat eivät voisi olla yhtä oivallinen valinta vaikka pääasiallisesti ajaisi asfalttiteitäkin.

Mutta kun nostit esiin tuon aspektin pyörän kalleudesta ja kalliin pyörän hankkimisen kannattavuudesta: kallis pyörä kannattaa ostaa silloin kun siihen on varaa ja kun kalliilla pyörällä on ominaisuuksia jotka ajaessa huomaa, jotka eivät ole pelkkää turhaa luksusta ja joita edullisemmassa pyörässä ei ole. Sillä miten monta vuotta pyörästä pääsee itse nauttimaan ei ole mitään merkitystä! Jos pyöräily loppuu, joku toinen saa moneksi vuodeksi hienon pyörän ja sekin voi olla asia joka sinä vaiheessa tuottaa itsellekin iloa.

(Ainoa syy ostaa selvästi huonompi pyörä on se että tietää todella tarvitsevansa hintojen erotusta kipeästi johonkin ehdottomasti tärkeämpään. Perillisiä tuskin kiinnostaa onko aikanaan jaettavaa 2000-3000 € vähemmän...)

Mutta en halua kiusata sinua näkemyksilläni tämän enempää. Onnea ja rohkeutta pyörän ostoon - ja mahdollisimman monta ajovuotta!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti plr

Endurance-pyörä on varsin mukava esimerkiksi röpöasfaltilla. Omaan GT Grade Carbon 105:een olen laittanut 28-milliset GP4000 S2:t ykköskiekoille. Kakkoskiekoilla on joko 35-milliset crossarirenkaat tai talvella nastat/kitkarenkaat. Takakolmio joustaa niin, että satula joustaa pystysuunnassa noin 10 milliä. Parin vuoden aikana olen ajanut GT:llä reilun kymppitonnin ja pyörä on erinomainen yleispyörä. Sen levyjarrut vaativat oman kokemukseni mukaan enemmän huoltoa ja säätöä kuin vannejarrut, mutta levyjarrukiekoille on helpompi laittaa leveitä renkaita, mikä on iso plussa. Ehdottomasti tällaisessa pyörässä 2x-vaihteisto on kätevä ja kahvat näyttävät kivan symmetrisiltä, kun molemmilla puolilla on samanlaiset vivut.

Olen samaa mieltä 505-kahvojen ulkonäöstä. Jos nyt olisin pyörää ostamassa, niin R8000 tai R7000 tulisi pyörään. Levyjarrut sen vuoksi, että kiekkoja ei tarvitse olla niin monia eri pyörissä ja että saa mahdollisimman leveät renkaat alle.

---

Sama pyörä ollut käytössä tälläkin - nykyisin kaksilla kiekoilla ja renkailla: 28 mm tubeleksilla/35 mm tubeleksilla. On vuoristossa (Alpeilla, Dolomiiteilla, ensi kuussa Pyreneillä), maantiellä, sorateillä, poluilla, kaupungissa - toimii missä vaan, on mukava, hyvä ajaa ja ennen kaikkea ei liian arvokas ettei uskaltaisi ajella missä vaan.

Tuo gt menee harkintalistalle. Focus cayo disc taitaa kuulua myös endurancekategoriaan. Onki siitä kenelläkääm kokemuksia?

Mihinkäs pyörään se hannu päätyi?

Ollu vähä mietinnässä että joskos se endurance olis seuraava sileän fillari. Maantiefillari oli liian epämukava. CX selkeesti parempi mutta vieläkään ei paikat kestä useiden tuntien lenkkejä.
Kriteerit olis että hieman leveämpi rengas menis koska paskoja teitä täällä, esim 700 x 35 continental speed cross sekä levy jarrut.
Budjetti vähä auki mutta mielummin lähempänä tonnia ku kahta

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti hcfreak

Mihinkäs pyörään se hannu päätyi?

---

Tämmösen ostin. Vähän ajoin jo syksyllä. Painavahko toiseen maantiepyörääni verrattuna. Pikkasen yli yheksän kiloa. Kokeilen siihen vielä 32 millisiä renkaita. Aion ajaa sillä pyöräretkiä ja pitkiä lenkkejä. Vanhalla 7,8 kiloisella ajan sitten lyhyempiä maantielenkkejä. Ainut moitittava asia on takavaihtajan epämääräinen toiminta, mutta sen voi kuulemma korjata kun maksaa 80 eukkoa ultegran takavaihtajasta. https://www.cube.eu/en/products/road...flashred-2016/

Okei. kevyet kiekot ois jo tallissa. taitaa takavaihtajassa olla jotain vinossa jos ei satu kohalleen. tiagrassaki menee vaihteet silmään ku silmän räpäys.
Toi cube vois olla hankinta listalla. pääasia ettei niskat hajoa. hiihdosta nuo hartiat painaa vähä normaalia enemmän.

Hannu. mitä mieltä olet koosta?
https://www.bike-discount.de/en/buy/...hyellow-774972
Mulla tuntuu tulevan aina liian iso pyörä ku jalan mitalla valitsee
171/81 sisämitta

noh tilasin 53. Kuuulostaa kyl isolta ja seuraava olis ollu 50. ihan juniori koko

Lähellä ollaan mittojen puolesta, joten otan kantaa pyytämättä, oikeampi koko lähti liikkeelle.

Onnistuiko Hannu tosiaan tekemään kenties huippuedulisen löydön eli osti nimenomaan linkatun vuoden 2016 mallistoon kuuluneen pyörän?

Nopealla vilkaisulla Attain GTC Pro Disc näyttäisi tosin löytyvän tämänkin vuoden mallistossa oleellisesti samanlaisena eli nyt värit, kiekot ja renkaat ovat toiset, mutta runkoa ei ole muotoiltu uudelleen eikä vaihteistossa, voimansiirrossa, jarruissa ole eroa aikaisempiin.

Hyviä pyöräreissuja - ja jos saa toivoa, kiinnostusta, intoa ja jaksamista ajamisen lisäksi myös uudesta pyörästä ja siitä saaduista kokemuksista kertomiseen! Liian laveasanainen ei voi nin keskeisessä aiheessa pysyen fillarifoorumilla olla!

Enpä tilannukkaan vielä ku maksu ei onnistunu. Rupesinki sit empimään ku tossa on reach pitempi ku nykysessä johon oon steammiä vielä lyhentänykki

Meilon täsmälleen saman pituinen selkä, menis tuo pienempikin 11 cm stemmillä ja 130 mm emäputkikin riittäis. Näppärän kokoinen peli. Vääntäminen koon valinnassa aina.

Onko noi attain race disc:n kiekot mistää kotosin? Vanhassa pyörässä olis wigglen edulliset prime race disc kiekot jotka on kyl kevyehköt.
Tässä pohdin että myiskö vanhan veke eka ja sitte vois cubea haaveilla

Nonii nyt on eka lenkki attainilla heitetty ja hyvältähän se tuntu. Sopi niinku hanska käteen. Rennompi ajoasento ku edellisessä white cx pro:ssa.
Ois ollu se 50 kyllä liian pieni.

Mukavalta kuulostaa kun kokovalinta tärppää, se on niin poskettoman tärkeä seikka, onnea uuden ajokin kanssa!

Olen nyt ajellut jonkin verran Cube Attain Pro disc pyörälläni. Voin kyllä suositella näitä endurancepyöriä kaikille, jotka eivät kilpaile ja erityisesti meille vanhemmille harrastajille. Edellinen pyöräni on kisakireä ja melko lyhyellä akselivälillä varustettu. Vaikka akselivälien pituusero on vain kolme senttiä, niin Cube on aivan erilainen ajaa. Todella vakaa. Chain stay on vain 7 milliä pidempi Cubessa ja ohjauskulma asteen pidempi niin iso vaikutus noilla on ajoon. Vaikka molemat pyörät on säädetty niin, että ala-ajoasento on molemmissa täsmälleen sama ja niin kuitenkin voin ajaa Cubella ala-asennossa vaikka kuinka pitkään kun taas Vinerillä selkä väsyy jo muutaman sadan metrin jälkeen. Ehkä tuo vakaus vaikuttaa.

Laitoin pyörään 28 milliä leveät renkaat. Kun tiedän, että ajan vain asfaltilla laitan paineet kuuteen kiloon ja jos tiedän poikkeavani soralle niin laitan kilon vähemmän. Siitä pyörä on hyvä, että sillä voi ajaa kuivalla soralla hyvin. Muta taas panee 28 millisen renkaan kyllä kiemurtelemaan helpommin kuin cýcloni 40 millisen renkaan. Hyvä kompromissi on tuo 28 millinen.

Epäilin että pyörän paino olisi ongelma. Polkimien ja satulalaukun kanssa pyörä painaa 9.7 kiloa. Viner 7,8 kiloa. Eipä tuota eroa huomaa. Alpeilla Voisi olla eri asia.

Vinerissä on Campan Record kymppiä+ Chorusta vähän. Cubessa 105/11 Shimanoa. Täytyy kyllä sanoa, että 105 on selkeästi huonompi vaihtoehto vaikka kyllä sekin toimii. Vaihtaminen on tunnotonta ja epätäsmällistä. Pitää laitaa takavaihtajaksi Ultegraa. Jospa se korjaisi tuota tunnottomuutta. Cuben kahvat ovat ST-RS505 hydrauliset ja joidenkin mielestä ne ovat huonot. Mitään valittamista niissä ei ole muuten kuin että rumathan ne ovat.

Veratailin Cube Attainta ja Canyon endurancea. Geometrialtaan lähes samanlaiset, mutta Cube oli tonnin halvempi. Olen tyytyväinen.

Jos kuitenkin saisin tehdä itse unelmapyörän, niin kyllä siinä olisi vähän kevyempi runko, jos sellaisen vain mukavuusgeometrialla löytäisi ja Campan osat. Levyjarruilla Chorus maksaa 1500 euroa. Pyörän hinnaksi tulisi 3000-4000 euroa riippuen kiekkosetistä. Recordin R8020 levyjarrusarjan saa 500 euroa halvemmalla. En voi ymmärtää miksi Campagnolo hinnoittelee tuotteensa näin ja häviää vähitellen kokonaan markkinoilta. Tuo Cube sopii hyvin myös retkeilyyn tai bikebackinkiin kuten nykyisin asia ilmaistaan.

Joo tyytyväinen olen minäki attainiin. Kävin tuos justii naantalissa ajeleen viikon. Hieman ranteet ja ahteri kipeyty mutta muuten ihan ok

Oottelen justii 32millisiä ultrasportteja siihen. Saa ajella vähän löysemmillä paineilla. Täälläku on aika huonokuntosia teitä. Varsinki noi kelvien poikittais halkeamat rasittaa ranteita. Ja käsittääkseni löysempi rullaaki paremmin huonolla alustalla

Pikkuhiljaa vois alkaa haaveileen jo niistä yli 100km lenkeistä ku pyörä tullu tutuksi

https://live.staticflickr.com/65535/...3b8429_o_d.jpg

Hannu, se huono tuntuma vaihtaessa johtuu juurikin niistä kahvoista. 105 takavaihtaja vaihtaa kyllä hienosti kunhan on kunnon vaijerikuoret ja vivut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kaakku

Hannu, se huono tuntuma vaihtaessa johtuu juurikin niistä kahvoista. 105 takavaihtaja vaihtaa kyllä hienosti kunhan on kunnon vaijerikuoret ja vivut.

---

Kyllä tuo 105 takavaihtaja toimii muuten hienosti, mutta tuntuma on aivan erilainen kuin Campa record kahvoilla ja chorus takavaihtajalla. Ehkä se on tottumus ja mieltymyskysymys. Ultegran takavaihtajaa kokeilen jossain vaiheessa.