Budjettipyörällä Miamiin

Tervehdys. Foorumia lukiessa on tullut selväksi, että pyörä maksaa vähintään tonnin. Tässä ajattelin kuitenkin ottaa erityyppisen lähestymistavan ja hankkia hyvän retkipyörän matkailua varten kohtuuhintaan. Budjetti pyörälle ja pyörälaukuille on yhteensä 50 euroa ja reittisuunnitelma on Kanadasta Miamiin.

Kippurasarvinen Nopsa on jo ostettu poliisin huutokaupasta 5 eurolla. Vaihteet ja jarrut toimii, sekä ilmat pysyy kumeissa. Renkaat näyttää vähän halkeilleen, joten uudet ulkokumit olisi hakusessa. Olisiko suosituksia hyvistä budjettiluokan matkakumeista. 28" eli jotkut 622-renkaat tuossa näyttäis olevan.

Tavoitteena olisi päästä liikenteeseen ensi viikolla. Muitakin vinkkejä saa antaa. Raportoin projektista tänne ja laitan pyörästä kuvan kunhan ehdin.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy...

Terve. Kyllähän se ois tarkotus lentokoneella kuskata ja tätä kuluasiaa on tullut pohdittua. Pyörän kuskaaminen maksanee jotain 50-100 euron välillä. Harkinnassa oli hankkia pyörä myös Kanadasta, mutta pyörän ja laukkujen säätö Suomessa säästää aikaa reissulla. Toisena motivaattorina on viedä suomalaista pyöräosaamista maailmalle ja myydä Nopsa kovalla rahalla Miamissa. Myyntirahoilla voi sitten seilata vaikka Kuubaan.

Ajattelin heittää parin sadan kilometrin koeajolenkin vielä ennen lähtöä. Saakohan pyöräliikkeistä vanhoja pahveja paketointia varten?

Joo. Tässäkin pyörä jää tien päälle, joten senkään takia investointi kertakäyttöiseen pyörään ei innosta. Millasia päivämatkoja dirtillä rullailit?

Testiajo 150km suoritettu tänään suhteessa 30% soratietä ja loput asfaltilla. Pyörä tuntuu toimivan ihan hyvin. Sain dyykattua 28mm ylijäämäkumit malliltaan contin tour ridet.

Varsinainen kysymys onkin, että kannattaisiko retkipyörään laittaa leveämpää kumia taakse. Esim 32mm tms? Kuskin paino reilu 80kg ja matkakamoja tulee kiinni tarakkaan joku 15kg.

Toistaiseksi budjetti pitää vielä. Pyörä+alumiininen pulloteline biltemasta 5+2,19€=7,19€.

Pyörän kuskaaminen icelandairilla Vantaalta Kanadaan maksaa 72€. Pyöränä on Nopsan La Migliore.

Tästä viestistä olikin aikaa ja päivitys jäänyt, mutta päivitetään nyt. Pyöräreissu tuli siis heitettyä ja muutamia huomioita voin jakaa Jenkkeihin pyörämatkaa suunnittelevalle. Tässä on omia havaintoja vajaan 5000 km:n ja noin 2 kk:n kokemuksella.

1. Tiestö on yllättävän huonoa, mutta pyöräiltäviä reittejä löytyy yllättävän paljon. Ennakkoluulot Jenkeistä viittasivat siihen, ettei pyöräteitä juuri ole tarjolla. Aloitettiin matka siis Kanadasta ja rullailtiin itärannikkoa pitkin Miamiin. Koko matkan rannikkoa myötäilee eascoast greenway, pyöräreitti Mainesta Floridaan. Reitti ei tosin kokonaisuudessaan ole vielä valmis, mutta siitä löytyy hyviä pätkiä ajettavaksi.

Melkein kaikissa kaupungeissa on erillisiä pyöräväyliä ja maantielläkin monesti huomioidaan pyöräilijät liikennemerkein. Varsinkin Kanadan puolella pyöräilijän huomioiminen liikenteessä oli huipputasoa. Pyörään tiellä suhtauduttiin samalla tavalla, kuin mihin tahansa muuhun kulkuneuvoon. Kun pyöräreittiä ei löytynyt, katsottiin aina päiväkohtainen matka etukäteen ja merkattiin tiet ja risteykset paperilapulle. Tien numero ja suunta, niin sillä pääsi helposti etenemään. Reitin pääsuuntana oli etelä, joka myös helpotti suunnistusta auringon mukaan. Näillä suuntaviivoilla oli hienoa polkea syrjäisiä pikkuteitä maaseudun rauhassa.

Valitettavasti tiestöt ovat suureksi osaksi kolmannen maailman tasoa, joten mitään unelmabaanaa jenkeistä ei kannata pyöräilijänä odottaa.

2. Ihmiset on ystävällisiä ja kiinnostuneita pyöräturisteista. Supermarketin edessä eväitä mutustaessa yksi jos toinenkin tuli kyselemään reitistä ja ihmettelemään moista päähänpistoa. Näistä kohtaamisista päädyttiin monta kertaa jonkun ohikulkijan kämpille suihkuun, pyykkäämään ja yöpymään.

3. Telttailupaikkoja löytyy myös kaupungeista, kunhan kysyy paikalliselta poliisilta tai naapuripatrollilta luvan. Vain kerran pikkukaupungissa paikallispoliisit eivät antaneet meidän majoittua, mutta muuten joka kerta kysyminen johti yösijan löytymiseen. Esimerkiksi poliisiaseman nurmikolla tai kaupungintalon puutarhassa.

4. Warmshowers toimii todella hyvin. Aivan ehdoton nettisaitti varsinkin Jenkeissä. Sitä kautta tapaa monen monta mahtavaa tyyppiä ja ihmiset ovat todella avoimia jakamaan oman kotinsa matkailijoille. Yleisin kombo oli hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvät yöunet muhkeassa sängyssä. Kelpaa hyvin telttaöiden välissä.

5. Vesitäydennystä löytyy helposti paikasta kuin paikasta. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta jokainen kioskin, pikaruokalan tai sevenelevenin työntekijä oli valmis täyttämään pyöräturistin vesipullot.

6. Budjettipyörä on hyvä valinta, ainakin jos ajelee kaupunkien liepeillä. Suurkaupunkien lähiöt ovat paikotellen todella karuja paikkoja. Autolla näitä ei tule nähtyä, kun motarit kulkevat pahimpien lähiöiden yli. Näissä paikissa ei yhtään harmittanut, ettei ollut parin tonnin fillari alla. Siitäkin huolimatta, että oma lookki sopi hyvin ghettoon, ei niihin tehnyt mieli ylimääräisiä stoppeja tehdä.

7. Oma suosikkikombo pyöräilyyn on hyvä satula, uimashortsit ja släpärit. Kanadasta Jenkkeihin siirryttäessä keli lämpeni sen verran, että näillä tarkeni polkea seuraavat 1,5 kuukautta. 1,5 kuukauden pyörämatkalla ei siis tarvinnut kertaakaan huolehtia sellaisesta asiasta kuin sukka- tai kalsaripyykki. Lidlin 4 euron uimashortsit ei edes hiertänyt persettä ja ne oli aina iltauinnin jälkeen aamuksi kuivaneet (ellei sitten sattunut satamaan vettä, mutta sitä tuli aika harvakseltaan). Rannikkoa pyöräillessä tällä kombolla oli helppo käydä välillä uimassa ja jatkaa hetken kuivattelun jälkeen taas matkaa.

8. Heinä-syyskuun aikaan ajoittuva pyöräretki Jenkkien itärannikolla on usein hikistä puuhaa. Varsinkaan Washingtonista etelään mentäessä ei kannata paljon telttaöitä suunnitella. Yöllä teltassa on kuuman kosteaa, joten loppupäässä telttailu jätettiin ihan suosiolla väliin.

9. Pyörämatkailun ei tarvitse olla kallista. Majoitus oli suurimmalta osalta ilmaista, ruoka jenkeissä on halpaa. Huoltoasemilta saa ostettua noin litran kaljatölkkejä alle taalalla. Niitä lipittäessä matka taittuu kuin itsestään. Meitä oli kaksi pyöräilijää ja pyörien yhteenlaskettu hankintahinta oli 5 euroa. Toinen lähti vitosella poliisin huutokaupasta ja toinen dyykattiin roskalavalta. Miamista samoista pyöristä sai kadulla myymällä toista sataa taalaa, joilla taas sai lennot Kuubaan.

10. Pyörämatkailu on mahtavaa puuhaa. Washingtonissa pidettiin viikon paussi pyöräilystä ja käytiin kiertelemässä maata autolla. Myös länsirannikolla otettiin roadtrippi autoillen. Toki autolla näkee paljon enemmän, mutta pyöräillessä sitä on paremmin kontaktissa ympäristön kanssa. Sitä voi joutua vaikka minkälaisiin yllättäviin tilanteisiin, jotka ovat usein reissun parasta antia.

Bonushavaintona kerrotakoon, että liikunta ei laihduta. Pyöräilyä edeltävään kahteen kuukauteen ei tullut tehtyä juuri mitään liikunnallista ja paino pysytteli siinä kahdeksankympin kieppeillä. Yhtäkkiä liikkumattomuus vaihtui keskimäärin 100km:n päivämatkoihin ja satunnaisiin lepopäiviin. Tätä jatkui noin kaksi kuukautta ja paino oli kilon tarkkuudella sama kuin lähtöpisteessä.

Erinomainen ohjeistus. 1980-luvulla suoriteltiin vastaava reissu Englanti-Irlanti osastolla.
Kuumuus ei ollut pääasia, mutta kosteutta riitti (myös sisäisesti). Ne yllättävät tilanteet
"in-the-middle-of-nowhere" ovat kuitenkin se elämän suola noilla retkueilla. Meillä oli tosin
tuolloin ihan normi 2X5 retkifilot, joilla (muistaakseni 28 takapakalla) pärjäsi Apinasaarilla
varsin hyvin. 2 nöösiä, 1 teltta, jne. Suurin ongelma oli se sateen kastelemien vaatteiden
kuivaaminen, mikä kuitenkin erityisesti Skotlannissa ja Irlannissa oli erittäin paljon Englantia
helpompaa. Mitä enemmän pohjoiseen/länteen, sitä enemmän vieraanvaraisuutta.

Kiitos. Meillä oli Nopsa ja Crescent pyörävalintoina. Molemmat käyrillä sarvilla ja 2x6 ja 1x6 vaihteilla muistaakseni. Saattoi olla myös 2x5. Kanadassa oltaisiin paikoitellen kaivattu hieman isompaa ratasta taakse, kun nousut oli aika rajuja. New Yorkista eteenpäin noilla välityksillä pärjäsi mainiosti.

Suurempia pyöristä johtuvia teknisiä murheita ei ollut lukuunottamatta Crescentin keskiölaakerin uusimista. Vähän oli haasteita löytää sopivaa keskiölaakeria Jenkeistä, joten fiksattiin keskiö irtokuulilla ajokuntoon intialaisten pyörittämän motellin kokolattiamatolla. Vaseliini jäykäksi minibaarissa ja uudet kuulat uralle. Rengasrikkoja oli muutama ja ne ajoittuivat reissun loppupuolelle. Crescentin kumit ei puhjenneet kertaakaan, mutta 4000km:n jälkeen Nopsan kankaille ajettu takakumi ei aina suojannut sisäkumia riittävästi.

Ennakkotiedoista poiketen pyörän kuskaaminen Iceland Airilla ei maksanutkaan ekstraa. Ruumaan menevän matkalaukun sai korvata pyörällä. Pyöräpakettiin sai heitettyä retkikeittimen, retkeilyvälineet ja työkalut. Loput kamat menikin käsimatkatavaroina. Tämä asia kannattaa varmistaa lentoyhtiöltä. Iceland Air ei tätä mahdollisuutta mitenkään mainostanut, mutta asiakaspalvelusta kysymällä selvisi.

Pics or it didn't happen! Tai siis vakavasti jos vain mitenkään satuitte harrastamaan matkalla valokuvien otto ja voitte ajatella laittavanne niitä kaiken kansan nähtäväksi, niin luulen että kiinnostuneita on useampiakin kuin vain minä. Enkä yhtään epäile etteikö myös pitkillä kuvateksteillä tai muutenkin laajemmalla matkakertomuksella olisi kiitollisiakin lukijoita.

Komppaan kuovinpolkua. Nyt on taas niin eeppinen pyöräreissu että siitä nautiskelisi mielellään kotisoffalla valokuvien ja matkapäiväkirja kera :)

Kuvia tuli tosiaan otettua jokunen ja tämä pyöräreissu oli osa pidempää reissua, josta kirjoiteltiin reissublogia. Ensimmäisen linkin takaa löytyy yleiskatsaus tästä pyöräreissusta ja toisen linkin takaa löytyy kommentit tekniikasta ja tiestöstä.

https://turisteina.com/2015/09/24/4639-kilometria/

https://turisteina.com/2015/10/19/ka...n-ja-tiestoon/

Samojen linkkien kautta löytyy myös lisää kuvia ja tarinoita pyöräreissusta.

Alla olevasta mapsilinkistä löytyy zoomailemalla Jenkkien itärannikkoa kulkenut keltaisilla täpillä merkitty pyöräilyreitti.

https://www.google.com/maps/d/viewer...cyBzo2v64KGssE

^noi NYT on hienoutta!

Kyllä vain ja jumalauta rispektiä ja iso käsi! Upeeta. Ja ne joiden mielestä fillarimatkalle ei voi lähteä speksaamatta tonnin pyörää ja toisen kamoja on nyt jauhotettu kerralla :D

Toiset (minä) haaveilevat ja toiset toteuttavat. Jumalleisson, rispekt!

Nyt lähti hattu päästä! Upeeta. Samaan aikaan olen kateellinen teille ja onnellinen puolestanne että olette voineet moisen reissun tehdä. Tämä luetaan hartaudella.

Kumpikohan on kovempi suoritus: vain kolme speksauspostausta vai ~4600km flipflopeilla :-O

Toiset tosiaan osaa keskittyä vain olennaiseen. Hatunnosto ja lukemaan matkaraporttia.

Lakki päästä täälläkin. Ja huippuhyvä matkablogi muutenkin.

Jos Kanadan kalliovuorille suuntaatte, niin pyörällähän sinnekin pääsee kätevästi mantereen halki. Ja karhuja löytyy aivan varmasti, ehkä riesaksi asti.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hippo04

Kumpikohan on kovempi suoritus: vain kolme speksauspostausta vai ~4600km flipflopeilla :-O

.

---

Tämä.

Olipa mukavaa luettavaa.

Kiitos blogista! Juttunne sai minutkin vakuuttuneeksi siitä, että se pitää vaan lähteä eikä miettiä liikoja. Siinä matkalla kerkeää hyvin miettiä ja pohtia!

Terve,

kiitos hyvästä palautteesta! Tosin palaute aiheutti pahan dilemman. Tuli taas kova hinku reissuun, vaikka töitäkin pitäisi välillä tehdä.

Ehdottomasti reissuun vaan. Kaikki on järjestettävissä ja matkalla ehtii tosiaan miettiä sitten tarkemmin. Ennen irtisanoutumista palkkatöistä päätös tuntui isolta ja vaikealta. Päätöksen julkistamisen jälkeen sen sitten huomasi olevan yllättävän helppoa, eikä ole päätös pätkääkään kaduttanut!

Työelämään palaaminen reissulta sujui myös yllättävän kivuttomasti, joten mistään lopullisesta päätöksestä ei ole kysymys.

Tämmöisestä reissusta sais mielenkiintoista juttua vaikkapa Fillari-lehteen. Mielummin näitä lukisi ku jotain maantiekisaraportteja :rolleyes: