Viikonloppu Hanko-Fiskari-Hanko ja hiertymät
Joo, ajoin tuollaisen välin kolmena päivänä. Väli Hanko-Tammisaari oli mukava, mäkiprofiililtaan tasainen asfalttitie, paitsi että menomatkalla oli 10 m/s vastatuuli. Olen paljon polkenut tätä tietä ja se on usein tuulinen. Menomatkalla käytin vaihtoehtoreittiä, menin Santalan kartanotien kautta. Hangontie on kaiken lisäksi vilkkaasti liikennöity ja aivan erityisesti läheltä pyyhkiviä rekkoja on paljon. Toisaalta sitten nähtävyyksiä on paljon:
1) Rintamamuseo. Aika militantin näköinen tienvarren pysähdyspaikka Lappohjassa ja oli suljettu. Minua ei kauheasti sotahistoria kiinnosta kyllä muutenkaan. Rintamamuseolta saa kuitenkin vettä. Joka tapauksessa, ulkona on jotain taisteluhautoja ja jokin muistokivikin. Muistokivi on myös Skogbyssä ja Santalan kartanotien varrella. Skogbyn muistokivellä en ole käynyt.
2) Harparskogin lintutorni. Sinne on hyvin vaikea osata perille, enkä minäkään osannut sinne, mutta osasin kuitenkin hakkuulle, josta näkyi tälle mahtavalle suoalueelle, mikä on eteläsuomalaisittain iso ja merkittävä. 12 kurkea tuli lentelemään ympärille. Seuraavan kerran pitää merkitä se torni gpsään.
3) Stadsfjärdenin lintutorni ja luontopolku. Tämä oli ihan lähellä Tammisaarta. Tammisaaresta tultua on kahvio tien oikealla puolella, siitä noin sata metriä on tien vasemmalla puolella niitty ja sinne menee jokin traktoriura. Radan jälkeen lähtee pieni polku, joka johtaa tornille. Tornilta näkee Tammisaaren mereltä. Siellä myös nuolihaukka kiusasi metsävikloa, sitten oli kurkipari, laulujoutsen ja semmoista.
Jos Hanko-Tammisaari -tie oli profiililtaan helppo, niin Tammisaari-Pohja -tie oli ihan jotain muuta. Oferbergetiä alas laskettaessa nopeus oli 57 km/t maksimissaan ja tie oli kiemurainen ja koko ajan nousua ja laskua. Tie oli päällystämätön, mutta yleensä hyväkuntoinen. Kurveissa oli nimismiehen kiharaa.
Liikenne oli vähäistä, joitain koulubusseja tiellä liikkui ja muutama henkilöauto. Vaikea uskoa, että Tammisaaresta Pohjaan on vain 17 kilometriä, kyllä mittarikin näytti ihan muuta.
Pohjassa sitten olin kaksi yötä. Siinä välissä ajoin Kuovilaan päin Sahajärvelle asti, tein pienen metsäreissun, mutta itikkalaumat pakottivat minut taas pyörän päälle. Rupesi vähän satamaan. Menin von Julinin tietä Fiskariin. Von Julinin tiellä rikoin aluenopeusrajoitusta, joka oli 40 km/t. Alamäessä Fiskariin nopeus oli yli 50 km/t. Ihan täysiä en viitsinyt Fiskariin tulla, kun siellä on vilkas liikenne kuitenkin. Fiskarissa nautin kahvilassa teetä ja pullaa ja odotin sateen laantuvan. Fiskarista ajoin sitten lopuksi Pohjaan.
Ihan kiva keikka, mutta mikä ei ollut kivaa, oli jälkiseuraamukset eli satulavaivat. Itse asiassa koko satulaa vasten ollut alue punoitti ja oli arka ja hiertynyt, ihan kuin jotain ihottumaa. Pistin kosteusvoidetta joka paikkaan, nyt se on rauhoittunut, mutta on jo reissustakin muutama päivä. En voisi ajatella mitään viikonloppureissua pitempää, jos se kerta äityy näin pahaksi.
