Jottei kaikki muut keskustelut täyty ladulla ajamisesta, kävelemisestä tai ladun läheisyydessä oleskelusta, niin täällä voi asiasta avautua puolin ja toisin.
Printable View
Jottei kaikki muut keskustelut täyty ladulla ajamisesta, kävelemisestä tai ladun läheisyydessä oleskelusta, niin täällä voi asiasta avautua puolin ja toisin.
Höhö! Loistava uusi keskustelunavaus. Oma elämäni hiihtoladulla helpottui, kun a) osasin valita sopivia vaatteita puuvillaisten tilalle, ja b) osasin pysyä laduilta kokonaan pois :)
Saako hiihtoladun ylittää? Onko sitä varten risteyksiä?
Mistä tietää onko hiihtolatu sellainen siirtymälatu? Saako niillä liikkua ilman suksia, kunhan ei tuhoa hiihtouria?
Mun edellinen kokemus hiihdosta on armeijasta jolloin hiihdettiin 2 kertaa. Ekan kerran ei sinällään hiihdetty vaan meillä oli suksisulkeiset nurmikentällä. Tokan kerran "hiihdettiin" yöpymiselle, lunta oli maassa pari senttiä, koko yön satoi vettä ja aamulla kun lähdettiin hiihtämään takaisin niin maassa ei ollut kuin havuja ja käpyjä. Matkalla kasarmille mentiin vielä läheiselle hiekkakuopalle harjoittelemaan mäenlaskua hiekalla. Eli mä en ymmärrä mitä nämä nykyhiihtäjät valittaa "likaisista" laduista, kyllä armeijan sukset ainakin lähes joka kolmannella luisti jopa hiekalla.
Tosiaan hyvä syy pysyä poissa laduilta ja niiden korvikkeina kesäisin toimivilta pururadoilta, ne kerää kaikki mahdolliset vinkujat ja valittajat!
nurelle, Onko Turun Rinkeby sama kuin Varissuo?
Saunassa ei piereskellä ja ladulla ei kävellä.
Tänään petti hissitolppa ja tietenkin tasan lenkin kauimmaisessa pisteessä. Enpä jaksanut kiertää koko keskuspuistoa vaan ajelin hiihtäjille pyhitettyjä teitä pitkin himaan. Toisaalta BFL:stä nyt ei kummoisia jälkiä jääkään. Miksi vidussa koko keskuspuisto on ladutettu noille murtsikoijelle?? HC:n tapaan edellisen kerran hikilaudat oli jalassa 80-luvulla intissä ja silloin vedettiin umpihankea. Nykypäivän stadiin muuttaneet juntit näköjään tarvitsevat koneella ajetut urat (löytääkseen takaisin lähtöpisteeseen?).
Ihan protestina kävelen ladulla. Laitan vaan ekana sukset jalkaan;)
Ajelin eilen moottorikelkan jälkeä pitkin, oli peijoona kurvannu hiihtouralle. Sorruin siis "ladulla" ajeluun minäkin, kun seurailin uskollisesti moottorikelkkailijan jälkeä. Oli siellä joku kävellytkin, pahemmat jäljet siitä oli jääny, kun mun muhkusta (Bud/Lou). Yleensä pyrin kyllä välttelemään hiihtouria jotten saa sauvasta päin näköä tai pääse paikallislehden tekstaripalstan "sankariksi".
Kivat off topicit teillä.
Hiihtoladulla pyöräilystä ei jää parhaimmillaan mitään jälkeä latuun. Huonoimmillaan taas pyöräilijä pystyy tuhoamaan koko ladun. Esimerkiksi silloin kun päivällä on lämpöasteita ja yöllä on pakkasta, niin pyöräilijän renkaiden tekemä ura jäätyy ja luisteluhiihto on suorastaan vaarallista. Aikanaan hiihdin paljon arkisin aamupäivällä Tampereella Koivistonkylä-Hervanta väliä. Hyvin usein siellä oli joku työmatkalainen/opiskelija ajanut edellisenä iltapäivänä lämpötilan ollessa plussalla kunnon uran latuun ja yöllä pakkanen sitten jäädytti tämän uran kovaksi ja minä sitten aamulla hiihtäessäni jouduin kokoajan varomaan tätä uraa.
Kannattaa siis katsoa minkälaista jälkeä sinne ladulle syntyy pyöräilystä ja jos renkaat uppoavat lumeen edes vähän, niin vaihtoehtoisia reittejä valitsemaan.
Jostain kummasta syystä luulin että kyllä minussakin piilee joku "Mietaan Jussi", ja hankinkin uudet sukset 25 vuotta sitten vaikka mun suksiseikkailut intissä teinivuosien lopussa eivät oikein sytyttäneet hiihtourheilun kipinää. Pisin hiihtokeikka joka intissä tuli tehtyä oli noin 25 kilsaa lapissa kun vedettiin 8 kelaa puhelinlinjalankaa järven poikki ja sitten hiihdettiin jonkun ajan kuluttua takaisin ja veivattiin piuhat kerälle.
Sen jälkeen on tullut hiihdettyä ehkä kaikenkaikkeaan sata kilometriä joista puolet tekemässä latua omille lapsille että he ainakin saisivat kokeilla miltä murtomaahiihto tuntuu. Valitettavasti ei ollut kuin jotkut vanhat Karhu kilpasukset jotka toimivat parhaiten oikeilla laduilla. No ainakin kaikki lapset ovat saaneet kokeilla hiihtoa että heille on ehkä joskus aikuisina helpompaa kokeilla hiihtoa uudelleen.
Ehkä avautumista avautumisen vuoksi mutta: verrattomia nämä kanssaeläjät jotka ilmeisesti ovat perillä siitä että pysähdyttäessä tulee siirtyä pois ladulta, mutta jotka sitten puhelun saadessaan siirtävät molemmat sauvat toiseen käteen ja joten kuten hinaavat suksiaan eteenpäin!
Yksi ja samahan se minulle on - joutuisin joka tapauksessa ohittamaan heidät luistelu-uralle siirtyen - mutta tarkoitus olisi kai noudattaa latuetiketin henkeä eikä vain sen kirjainta...
Ja mikä siinä on että luistelijoille on monasti niin vaikeaa pysyä omalla urallaan silloinkin kun tilaa on? Mikä siinä pertsaladussa niin vetää puoleensa? Tänäänkin hiihdin pari kilometriä tämmöisen sankarin perässä jonka vasemman suksen kärki ei käynyt kertaakaan puolta metriä lähempänä luistelu-uran laidasta.
Voi tietysti olla että ongelma liittyy siihen ettei tekniikka ole hallussa kuin yhdelle puolelle (jos sillekään), mutta voisi kai sitä silloinkin siirtää keskilinjaansa sen verran - vai onko meillä tässä taas yksi esimerkki ajattelusta, jonka mukaan sillä mitä ei itse tarvitse tai ei arvosta ei ole mitään väliä?
Itse olen joskus mennyt tasatyönnöllä perinteisen latu-uraa, koska **#€%:leen tusinaurheilukaupan myymät liian löysät luistelusukset on pistäneet penikat hapoille. Liian löysällä suksella joutuu jäkittämään kovalla alustalla että menisi edes vähän aikaa suoraa liukua eikä lähtisi joka potkulla alta. Välineet ja/tai tekniikka, kuten sanoit.
Voi olla ot:ta, mutta jotkuthan kokevat hiihtoladuksi myös "tavallisten" ulkoilijoiden (koirankusettajat, maastopyöräilijät,kävelijät) vaivalla tamppaamat urat metsässä esim. Tampereen Kaupin polut. Ne poluthan on tulleet sinne vain siksi että hiihtäjällä olisi mukavampi harrastaa umpimetsähiihtoa ja nekin polut pitää sotkea. Talvihan on sitä aikaa kun muiden ihmisten luonnosta nauttiminen on kiellettyä, kun jokainen ulkoilureitti on vedetty latupohjaksi. Mua huvita taas yhtään mikään...
Meillä kävi hiukan samalla tavalla, kun ensin tarvottiin umpihankeen lumikengillä leveää uraa, niin seuraavana päivänä alkoi hiihtäjät aukomaan päätään, ettei ladulla saa ajaa fillarilla. No, yksi keksi tehdä polkuun sikaaneja sopivin välimatkoin, niin ei tarvinnut enää hiihijöiden kanssa neuvotella.
Valitukset voi osoittaa Ville Niinistölle. Tuo on täysin Ympäristöministeriön ohjeiden mukaista toimintaa hiihtäjien puolelta. Näin ohjeistetaan ministeriön julkaisussa:
http://www.ymparisto.fi/download.asp...=138438&lan=fi (pdf)
"Ladun perustamisesta ja pitämisestä ei ole erikseen säädetty. Ulkoilureitille perustettua, yleiseen tai yksityiseen käyttöön tarkoitettua latua ei saa rikkoa eikä sen käyttöä haitata."
Eli jos olet jonnekin tampannut polun, ja joku seuraavana päivänä kiskaisee siihen ladun, niin nyt se polku on latu, eikä siellä liikkuvia hiihtäjiä saa häiritä tai latua turmella.
Mutta sitten taas:
"Hiihtoladut on tehty hiihtämistä varten, mutta niillä voidaan liikkua muullakin tavoin edellyttäen, että liikkuminen ei riko latua."
Ja tuostahan se hiihtäjien kiukkuisuus yleensä johtuu. Eihän se ketään haittaa, jos latuja ei rikota ja sotketa, mutta kun ne rikotaan ja sotketaan. Onneksi meillä menee iso osa laduista asutuksen ulkopuolella, niin siellä ei noita koiran paskottajia hirveästi liikuskele.
No eihän me sitä latua tuhottu, eihän me pöljiä oltu. Mutta kun seuraavaa uraa ei enää tampattu suoraksi, niin eipä nuo hiihtäjät pitäneet yllä vanhaakaan latua. Siinähän oli irtolunta herranjumala sentään.
Sellaista se on. Pyöräilijöitä ottaa päähän hiihtäjät ja jalankulkijat, jalankulkijoilla pyöräilijät ja hiitäjät, hiihtäjillä taas pyöräilijät ja jalankulkijat. Kaikilla ottaa päähän koirankusettajat, ja koirankusettajia ottaa päähän kaikkien muiden asenne koirankusettajia kohtaan.
Nyt menit kyllä pahasti pieleen. Ilman noita koirankusettajia jäis talvella monet polut ajamatta. Mutta ehkä meillä vantaalaisilla on joku outo suhde, kun sinne lähes kaikki mahdutaan kerralla. Ei mulle nyt muita tule mieleen kuin hiihtäjät, joiden mielestä vain heillä on oikeus ottaa mikä tahansa polku omaan käyttöön.
Väärin, ei minua pyöräilijänä ota päähän jalankulkijat tai koirankusettajat, koska NE tekee niitä polkuja.
Onkos nyt ylästössä ravattu poneilla ? Kyselen vaan kun tänään yritin ajaa kivikon laitaa ja sieltä hertsikkaa kohti niin latua ihan mahrottomasti,pitääkö willari laittaa pyörätalliin roikkumaan.
Wai olisko ylästössä kapeille 2.4 tuumasille polkua ilman latuwa.:rolleyes:
^ ei oo. on.
Kandee mennä. Silvolassa menis vaikka maantietsygällä meidän jäljiltä. Tai siis jos tykkää tollasesta äkseestä.
Yritin tänään hiihtää Hanikan kuntoradalla. Muutamankymmentä vuotta vanhojen suksien side heilui niin paljon että se jäi muutamaan minuuttiin. Ja jotkut pikkulapset veti ylämäessä kauheeta vauhtia ohi. Vanhojen nahkamonojen ilmastointiteippikorjaus sentään kesti sen parisataa metriä. Ei kyllä luistanut mutta sentään piti sukset, mitä lie liisteriä pohjassa.