Luontokokemuksia lenkeillä?

Minkäslaisia juttuja on jäänyt lenkeiltä mieleen? Itsellä muistui mieleen tänään pururadalla kun viime talvena hiihtolenkillä näin lumikon. Juoksi matalassa ojassa piiloon. Pysähdyin ja jäin katselemaan. Sieltä kohta nousi näreen takaa pieni pää ja siinä katseltiin toisiamme. Elikko osoittautui uteliaaksi. Kirmaili siinä sinne tänne, uskaltautui lähemmäs ja lähemmäs. Muutamaan otteeseen tuli n. metrin päähän katsomaan ja vipelsi taas pois tullakseen takaisin. Kyseessä taisi olla poikanen, en ole ihan varma minkä kokoinen täysikasvuinen lumikko on. Tuo oli keskikokoisen k**vän kokoinen. Varmaan 5min sitä seurailin kunnes alkoi tulla kylmä ja jatkoin matkaa.

Hauskoja juttuja tuollaiset ja hyvälle mielelle tulee väkisin.:) Ei tarvi olla eläinjuttuja, joku poikkeuksellinen juttu luonnossa voi olla yhtä mieleenpainuva.

Fillaroidessa oon nähtyt hirviä, valkohäntäpeuroja, rusakoita...no niitä nyt näkee muutenkin ja muutamalla polulla myös korppeja :)

Vesilahden Klaus Kurjentien yllä kurkiaura ja Laukon kartanon seuduilla
laukonpeurat ovat toistaiseksi osuvimmat havainnot samalle lenkille.

Mustalaissuon laidalla nähtiin pyrstötiaisia, kun oli ornitologi mukana.

Kesäiltasella näin vaskikäärmeen (Anguis fragilis), joka kimmelsi sateenkaaren kaikissa väreissä. Kerran autoin maantieltä nuoren töyhtöhyypän (Vanellus vanellus); hänen veljensä ja sisarensa taisivat jäädä toiselle pientareelle... Ja se päivä on hyvä päivä, jona ylitse hoipertaa punapää palokärki (Dryocopus martius)!

Useasti on tullut nähtyä eläinten raatoja maantien varressa.:D

Pupunurmi on Helsingissä mainitsemisen arvoinen kohde. Se on Kalasataman metroasemaa vastapäätä, Itäväylän toisella puolella. Parhaimmillaan 13 villikania.

Kaksi huuhkajaa.
Yksi hirvi.
Kyitä. Polvijärven Solan tie oli yksi kyinen ajoväylä.
Amerikanjääkuikka, pähkinänakkeli, onhan noita...

Pyöräillessä ja suunnistaessa on tullut nähtyä kaikennäköistä.
Peuroja, kauriita ja hirviä. Metsoja, pyitä ja teeriä. Jäniksiä ja rusakoita. Utelias city-kettu ja kesyhköjä oravia. Joutsenia, kurkia ja hanhia.

Etelä-Hervannan metsien karhun tapasin toissasyksynä Hervantajärven päässä, mutta ei kantti kestänyt mennä näköetäisyydelle :eek:. Karjui sen verran pahanoloisesti, kun minä aluksi menin vastaamaan ääneen luullessani aluksi vastassa olevan hirven..

Hauska tapaus oli Vanhalla Hervannantiellä eteen pompannut peura, joka aikansa hyppi tasajalkaa edessäni kunnes poistui metsikköön (säikäyttää muuten aika pahasti). Maastolenkeillä on useampaan kertaan tullut yllätettyä hirvilauma, jota on päässyt hetken peesaamaan.

Maantielenkeillä surullisia luontokokemuksia ovat ne lukuisat yliajetut luontokappaleet. Kerran nostin pientareelle lehtokurpan poikasen, jonka emo ja sisarukset olivat littanana vieressä :(. Vihaksi pistää, mutta eipä kai noille mitään voi. Toivottavasti on edes yritetty väistää.

täällä korvessa näkyy kaikkea mahdollista, pihapiirissä asuu muuten tuommoinen mainittu lumikko ja on kovasti hauskan näköinen pikkupeto, vakiokaveri lenkillä on hirvi metsäautotiellä, samoin supikoira, kettuja, viirupöllö, lehtopöllö ja metso, joka hiukka huomauttelee ajamisestani, mutta väleissä ollaan kuitenkin. Suurimman säväyksen on viime viikkoina antanut karhun jäljet, joita muutkin ovat käyneet pälläämässä... toivottavasti talviuniltaan herännyt PUH on vaan läpikulkumatkalla... syksyisin saan aamutuimaan nauttia kurkien hieman persoonallisesta, ei ehkä kovin kauniista, laulusta , hieman siirtyilevät kauemmaksi reitiltäni.... ai niin onhan täällä ilveksiä yhä lisääntyvässä määrin ja metsäkauriita, joiden vuoksi ilmeisesti ovat tänne saapuneet...

Onhan nuita poroja tullu vastaan, (ne hymyilee vittumaisesti):D
Ja sitte jäniksiä on tullu vastaan ja marjastajia myös..:p

Tuolla toisaallakin aikaisemmin hehkuttamani tapaus on jäänyt mieleen... Eli ajan pilkkopimeässä korvessa Sipoossa ja Lupinen valokeilaan yllättäen hyppää kuin juuri korviini kantautuneen tanssimusiikin tahtiin kaunis Bambi eläin (mikä sitten olikaan...). Parilla pitkällä loikalla otus häipyi tien toiselle puolelle siinä 10 metriä minun nenän edessä. Se oli kovin hieno mutta nopeasti ohi ollut tapahtuma.

Tänään tuli cc-pyörällä hyvin pientä tietä ajaessa nähtyä vitivalkoinen jänes. Maastoutuminen vihreään metsään onnistui siltä harvinaisen huonosti.

Kerran säikähdin pahanpäiväisesti, kun tulin mutkan takaa maastossa hirvilehmän ja vasikan ruokailua häiritsemään. About viiden metrin päästä ne säntäsivät karkuun. Minä pelästyin kyllä ehkä yhtä paljon kuin ne.

Olen nähnyt näädän poikasen. Kuolleen. Tien vieressä. Kärpäset olivat jo sen löytäneet.

Valkohäntäpeuroja näkee silloin tällöin. Ja jäniksiä ja/tai rusakoita.
Kerran ajoin vahingossa kyyn ylitse maastossa. Se jäi kiemurtelemaan polulle ikävästi. Ei hyvä juttu.

Pari vuotta sitten metsätiellä vastaan jolkotteli iso uroshirvi, joka ei lainkaan tuntunut välittävän siitä, että olen tulossa koko ajan lähemmäksi, jolkotteli vain kaikessa rauhassa kohti, yritin pitää meteliä, että lähtisi karkuun, mutta tuli vain lähemmäksi ja lopulta minä säikähdin ensin ja käännyin hirmu kyytiä takaisin siinä vaiheessa kun hirvi oli ehkä 15 metrin päässä.
Vielä enemmän kuitenkin säikähdin noin viikko sitten kun olin ihan varma, että minua vastaan tulee susi. Se juoksi aivan vierestä metrin päästä ohi, sydän pamppaili ihan tuhatta ja sataa, mutta se taisi kuitenkin olla koira, kun parin sadan metrin päässä käveli pariskunta tyhjä koiran kuljetushihna kädessä :o.

Öh.. en mä ymmärrä miksi susia pitäisi pelätä?
Nehän ne kumminki enemmän ihmistä pelkää ja juoksee karkuun!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti fillaripoika

Öh.. en mä ymmärrä miksi susia pitäisi pelätä?
Nehän ne kumminki enemmän ihmistä pelkää ja juoksee karkuun!

---

jos täällä Peräkylässä alkais miettimään metsän eläimiä ja niiden vaarallisuutta niin sitä pysyisi kotona, neljän seinän sisällä... olen ajatellut, että jos kohtaloni on joutua suden tai karhun ruoaksi, niin sitten se vaan on niin...
vielä pari vuotta sitten täällä sai iltalenkillä ihastella majavien puuhia, pääsi tosi läheltä seuraamaan niiden metsurin taitoja, mutta paikalliset metsästäjät posauttivat ne "haitallisina" taivaallisille patoalueille...

Lenkkeilijä, joka paljastui nudistiksi, yllätti muutama vuosi sitten pilkkopimeällä kylätiellä. Ei reakoinut mitenkään ohi ajaessa, jatkoi vain rennosti hölkkäämistään...

Rusakoita näkee myös loppukesästä...

Aika paljon erilaisia eläimiä on tullut nähtyä tuolla luonnossa liikkuessa. Parhaiten on jäänyt mieleen kaksi ketunpoikasta, jotka ojarummun päästä muutaman metrin etäisyydeltä katselivat pää kallellaan minua. Siinä jokin tovi tuijoteltiin, ja sitten kun liikahdin lähteäkseni paikalta, molemmat vilahtivat silmänräpäyksessä sinne ojarumpuun. :) Aivan älyttömän söpöjä!

Lapinpöllön kans olen myös tuijotellut useamman kerran, yhden kerran aivan täällä Oulun keskustan liepeillä. Aika komea ilmestys.

Fasaaneita asuu tuossa ihan lähimetsässä, ovat muuten harvinaisen tyhmiä eläimiä. Niitä näkee lähes aina kun siellä ajelee.

Jäniksiä ja rusakoita on täällä niin paljon, että lähes joka päivä olen tänäkin syksynä/talvena nähnyt jonkun. Parhaalla lenkillä taisi kuusi eri yksilöä vilahtaa silmien editse. Tänä talvena ei tuo jänisten suojaväri ole ollut ihan paras mahdollinen.

Lumikkokin on vilahtanut edestä jonkun kerran, menee muuten aika vikkelään. Kärppiä on myös tullut nähtyä ihan tässä kaupungin liepeillä. Myös siis niitä pieniä eläimiä.

Hirven aiheuttamaa rytinää säikähtää aika kovasti, kun se ponkaisee pystyyn 15m päästä polun vierestä. Aika kovaa se menee kivikkoisellakin polulla. :o Puhumattakaan metsoista ja teeristä jotka lehahtaa metsäautotien vierestä aivan kohdalta lentoon. Meinaa aina vähän säikäyttää, varsinkin hämärässä.

Viime kesänä oli hupaisaa ajella erästä kuntopolkua iltahämärissä, kun siellä oli rupikonnien joukkovaellus menossa. :o Kymmeniä rupikonnia liikkui hiljaksiin polun poikki, viileässä ilmassa niiden liikkuminen oli hieman kankeaa.

Kyitäkin näkee melko usein, kerran piti hätistää semmoinen tieltä pois, kun otti aurinkoa juuri metsätien ajourassa.

On tää hieno harrastus!

Pari viikkoa sitten näin Helsingin keskuspuistossa Ruskeasuon ratsastustallien läheisyydessä ketun. Se juoksi ulkoilutien yli noin 30 metrin päässä.
Viime viikolla Itä- ja Länsi-Pasilan yhdistävän sillan alla haukka söi pulua tyynenä pyörätien vieressä.

Poljin Kolille, enkä viihtynytkään vaan poljin yötä myötäen takaisin Joensuuhun. No siellä välillä puputteli helmipöllö. Joensuussa Onttolan kanavaa ylitti hirvi.

Ateenan liepeillä olin samalla lenkillä ajaa ensin kilpikonnan, myöhemmin käärmeen päälle ja ajoin pakoon sekä ampiaisia että kulkukoiria. Ja kuskina oli oikea mursu.

Viimekesän saldoa itä-Tampereelta on ainakin pari hirveä Kisapirtin metsässä (no se on Kangasalan puolella), kyy jossain pikkutiellä Suolijärven takana ja pari kettua Kaukajärven ja Korkinmäen välillä. Noilla nurkilla olleita karhuja ei sattunut kohdalle.

Kerran olin vähällä vetää fasaanin yli, piti nykästä vikkelään jarrut pohjaan. Rusakoita tai mitälie pupuja on näkynyt, ja kerran tuli niidenkin kanssa melkein läheltäpiti-tilanne. Erinäisten kärpäslajien, paarmojen ja hyttysten kanssa on tullut otettua useasti kontaktia:D

Toissapäivänä metsälenkillä maastopyöräillessäni näin varsinaisen himohiihtäjän, joka tallusteli vastaan polulla sukset olalla. Lumesta ei ollut tietokaan ja lammikotkin vaan ohuessa jäässä. Tuskin oli kävellen kovinkaan pohjoisesta tulossa. Huvittava näky kuitenkin niissä oloissa...:rolleyes:.

Azoreilla tuli vastaan lehmälauma, joka tukki tien ja sen vierustat aika tehokkaasti. Tien kumpaakin laitaa reunusti vielä kivimuuri, joka rajoitti mukavasti kaikenlaisia väistöliikkeitä. Lauma pysähtyi eteeni toljottamaan ja minä toljotin takaisin. Tilanne laukesi, kun kipusin muurin päälle istuskelemaan. Sitten vasta uskaltautuivat editseni. Mahdoin olla pelottava näky succicsissani.

Joitain hirviä näkynyt suunnistaessa ja sauvakävellessä. Pari metsoakin on hyppinyt pois alta puhaltaessani höyryveturin lailla pitkin pusikoita. Ötököitäkin on tullut nieltyä melko paljon. Kasviosastosta on tullut bongattua mm. joku ihmeen Tapionpöytäkuusi (tai no kaveri sen siitä huomasi, näytti aivan normaalilta kuuselta).

Pekan aloitusta mukaillen, suojavärissä tämän "kesän" takia puvussaan erehtynyt kärppä mittaili minua ja pyörää metsäaukion ojan pyöntäreellä. Hohtavan valkoinen ja musta hännänpää. Harvinaisen pelottoman utelias, koska luotti talviväriinsä vihreyden keskellä. (?) Tuijoteltiin siinä aikansa toisiamme ja sain joitain otoksia kännykkäkameraan. Ja matka jatkui...

Viime kesänä ajelin Helssinkin Arabian rataviivaa pitkin kohti Kalasatamaa kun niemenkärjen takana olikin iso lauma Kanadan hanhia poikineen, siitähän vasta kaakatus syntyi kun minä ampaisin lauman keskelle ja emot rupesivat siivet levällään tulemaan kohti.
Selvisin pelkällä säikähdyksellä ja tehokkalla poljennalla. On ne vaan isoja lintuja!:eek:

Tuossa muutama kesä takaperin pyöräretkellä Juhannuksen tienoilla kaksi mäyrää eri pelloilla taapertamassa(väliä pelloilla ehkä kilometri). Ainut kerta kun olen noita elukoita nähnyt ikäna...

Olin joskus serkun miehen kanssa ajelemassa Loma Lindan takana olevilla kukkuloilla meneviä paloajoneuvoteitä. Se meni edellä ja minä juuri ja juuri perässä kun se yhtäkkiä pysähtyi ja kysyi haluanko nähdä käärmeen. Halusinhan minä. Mentiin kymmenen metriä taappäin ja siinä oli polun varressa uhitteleva kalkkarokäärmes. Olin ajanu metrin päästä ohi. Kaverin korva oli tottunu poimimaan kalistimen äänen. Itte en olisi huomannu mitään. Komia eläin ja jotenki vihaisen oloinen häirittynä.

Lumikko.
Linnut ovat yleensä jotenkin välinpitämättömiä ihmisen suhteen, mutta lumikko sen sijaan oli aidosti utelias ja nousi oikein takajaloilleen katselemaan.