Miksi sähköpyörä eikä esimerkiksi polttomoottori mopo?

[jtjuslin]

Hei,

Näin taustatietona haluan mainita, että omat "pääomat" pääsivät aika pahasti vuotamaan sähköpyöriin - ehkä siitäkin syystä haluaa harrastaa tämmöistä järkeilyä, vaikka tehdyt päätökset on tehtyjä ja ei niiden kyseenalaistamisesta kai ole hirveästi hyötyjä saatavissa.

Kuitenkin, mietin, että polttomoottorimopoon etuja voisi olla - jossain määrin omassa mielessäni priorisoituna:

• Tankkaaminen on helpompaa ja hajuja yms ei ole niinkään. Tosin tässäkin "tankkauksessa" on vaaranpaikkansa, mutta ne olisivat hallittavissa, jos näkisi vaivaa asian suhteen
• Sähköpyörällä voi hieman huonokuntoisempikin saada kuitenkin liikuntaa, raajat kuitenkin on luotu liikkumaan
• Kevyenliikenteenväyliä yms saa käyttää vapaasti, mopolla voisi tulla herkemmin sanomista
• Kiva harrastus mahdollisesti vaikka vaimon kanssa, kun ajaessa on edes jonkinlaiset mahdollisuudet puhua, koska normaalisti melua ei pitäisi olla ainakaan poskettomasti
• Järjestelmä saattaa olla jossain määrin huoltovapaa hyvällä tuurilla - polttoaineensyöttö likaisten polttoaineiden ja sytytyksen järjestäminen luotettavasti ja oikea määrä ryyppyä ei ole aina ihan helppoa

Sikäli kyllä pitänee ottaa huomioon, että todella pienikin polttomoottori pystyisi tuottamaan jo sen 1kW tehoa aika helposti, tosin voimansiirron rakentaminen siihen, myös tärisevään ja räjähtelevään järjestelmään ei ehkä ole ihan helppoa.

Kun aika useinkin kuulee kyseenalaistettavan, että ei pyörässä tarvisi edes mitään sähköjä olla. On se vaan avustimena niin kovin kätevä ja jos ajattelisi, että ruokaostokset pitäisi pyörällä edes ihan vähän suuremmassa määrin kuljettaa, niin tavallisen pyörällä ilman moottoria alkaa olla jo aika turhan vaikeaa, kun sen voisi tehdä paljon helpomminkin. Muun muassa sen vuoksi kai sitten (+laiskuus) moni varmasti kokee auton ainoksi oikeaksi keinoksi mennä ruokakauppaan, vaikka kauppa on vain kilometrin päässä ja ilmakin on hyvä.

Nyt hieman rönsyilen vielä aiheesta ulos, mutta sähköpyörän kanssa olen ajatellut, että jos pystyisin autoton arki konseptiin - vai voisiko se olla ainakin jonkin aikaa ihan autoton elämä? Kun autottomuus tuntui joskus tosi hankalalta, kun sitä kokeilin. Ja on joku minun erittäin luotettavana pitävä taho minulle sanonut, että auton omistamisesta ei ole paluuta. Näissä asioissa kyllä niin paljon vaikuttaa asuinpaikka - on jo ihan älytöntä extreme hommaa, jos asuu maalla, mutta pohdin nyt sähköpyöräelämää kaupungissa.

Ei ole kyllä ihan helppoa voittaa oma laiskuus ja sitten kun ensimmäiset jäät tulee, niin saatan olla pulassa, ellen keksi mitään äkkiä. Jäätkin ovat vain aika henkilökohtainen juttu, toisille ne eivät vaikuta ja toisille vaikuttavat. Kuitenkin Helsingin kaupunkipyörien kausi on esimerkiksi huhtikuusta lokakuuhun, niin kyllä sekin jotain asiasta kertoo. Onhan minulla kyllä mielessä ratkaisuja, miten minusta jäällä liukastelun voisi ratkaista, muutakin kuin nastat, mutta jospa ne ratkaisut saattuvat ketään kiinnostamaan, niin ehkä jännitystä nostaa, jos nyt en vielä niitä tähän kirjoita, kun alkaa muutenkin olla aika pitkä selvennys.

[jmm89]

Itselleni ehdottomasti kovin juttu on jokamiehenoikeus. Aiemmin moottoripyöriä harrastaneena, ajomaastot kävivät aika pian vähiin. Muutenkin tuntui, että aina pitää tehdä jotain laitonta, että se on hauskaa. Keulia, ajaa liian lujaa, ajaa paikassa jossa ei saisi, tai muuten vaan joku suuttui äänestä, hajusta, ihan mistä vaan.

Sähköpyörällä ajellessa luonto ei kulu, ja tavan tallaajat ei monestikaan edes huomaa, että pyörässä on sähkömoottori. Sen kuin ajelee missä huvittaa, milloin huvittaa.
Normaalipyöräily on mielestäni kauheaa, koska on niin paska kunto, ja mäet ja pehmeät paikat rajaa täten ajoaluetta rajusti.

[Kooo]

Itselleni ehdottomasti kovin juttu on jokamiehenoikeus. Aiemmin moottoripyöriä harrastaneena, ajomaastot kävivät aika pian vähiin. Muutenkin tuntui, että aina pitää tehdä jotain laitonta, että se on hauskaa. Keulia, ajaa liian lujaa, ajaa paikassa jossa ei saisi, tai muuten vaan joku suuttui äänestä, hajusta, ihan mistä vaan.

Sähköpyörällä ajellessa luonto ei kulu, ja tavan tallaajat ei monestikaan edes huomaa, että pyörässä on sähkömoottori. Sen kuin ajelee missä huvittaa, milloin huvittaa.
Normaalipyöräily on mielestäni kauheaa, koska on niin paska kunto, ja mäet ja pehmeät paikat rajaa täten ajoaluetta rajusti.

Juuri näin. Varsinkin kun asuu kaupungissa, niin jollain pärisevällä vehkeellä ei tee kerta kaikkiaan yhtään mitään. Nyt kun on päässyt edes semikuntoon sähköpyörällä, niin vakavasti harkinnassa luomu xc tai cx rinnalle.

-K

[ElBike]

Samaa mieltä edellisten kanssa ja samat ajatukset. Pärisevä vehje herättää aina mielenkiintoa niin muiden kulkijoiden kuin poliisinkin taholta. Sähköavusteisella voi ajella käytännössä missä vain ja talvisin ei tarvi luistella autojen seassa. Kun hommaat maastopyörätyyppisen sähköpyörän, niihin saa hurjan hyviä nastarenkaita, joilla on oikeastaan turvallisemman tuntuista ajaa röpelöisellä kovalla jäällä tai peilijäällä kuin lumella.
Autoton elämä on hyvin monelle mahdollista. Useimmiten auton omistamista perustellaan kaikenlaisilla tekosyillä. Itselleni tekosyy on lasten kuskaaminen jänniin paikkoihin vielä kun ne on siinä iässä että viettää vanhempien kanssa yhteistä elämää. Kokeilin autotontakin elämää, mutta aika turhan monta mielenkiintoista juttua täytyi jättää kokematta ja sanoa vain lapsille; emme pääse sinne koska meillä ei ole autoa ja julkiset kulkuneuvot eivät vie perille. Esim. kysyin Onnibussissa fillarin kuljettamista, niin sanoivat ettei ole mahdollista. Heiltä saisi halvalla matkoja, mutta perillä olisi kiva ajella sähköfillarilla loppumatka. Itsekkäästi ajattelen siis että yhteiset kokemukset perheenä ajaa ekologisuuden edelle. Ehkä elinpiirin pienentäminen ja siihen suhtautuminen eri tavalla auttaisi, mutta tällä hetkellä se ei tunnu mahdolliselta.
Autoton arki sen sijaan onnistuu ja nykyään voi auton poistaa liikennekäytöstä todella helposti. Arkielämä työ-, päiväkoti ja kauppareissuineen onnistuu fillarilla mainiosti ja erityisesti sähköfillarilla se on jopa mukavaa. Kyllä työaamu alkaa aivan eri fiiliksellä kun on sähköpyöräillyt töihin, kuin että istunut autossa koko matkan. Vaikka olisi ajanut suurella avustuksella ilman hikoilua.

[jtjuslin]

Samaa mieltä edellisten kanssa ja samat ajatukset. Pärisevä vehje herättää aina mielenkiintoa niin muiden kulkijoiden kuin poliisinkin taholta. Sähköavusteisella voi ajella käytännössä missä vain ja talvisin ei tarvi luistella autojen seassa. Kun hommaat maastopyörätyyppisen sähköpyörän, niihin saa hurjan hyviä nastarenkaita, joilla on oikeastaan turvallisemman tuntuista ajaa röpelöisellä kovalla jäällä tai peilijäällä kuin lumella.
Autoton elämä on hyvin monelle mahdollista. Useimmiten auton omistamista perustellaan kaikenlaisilla tekosyillä. Itselleni tekosyy on lasten kuskaaminen jänniin paikkoihin vielä kun ne on siinä iässä että viettää vanhempien kanssa yhteistä elämää. Kokeilin autotontakin elämää, mutta aika turhan monta mielenkiintoista juttua täytyi jättää kokematta ja sanoa vain lapsille; emme pääse sinne koska meillä ei ole autoa ja julkiset kulkuneuvot eivät vie perille. Esim. kysyin Onnibussissa fillarin kuljettamista, niin sanoivat ettei ole mahdollista. Heiltä saisi halvalla matkoja, mutta perillä olisi kiva ajella sähköfillarilla loppumatka. Itsekkäästi ajattelen siis että yhteiset kokemukset perheenä ajaa ekologisuuden edelle. Ehkä elinpiirin pienentäminen ja siihen suhtautuminen eri tavalla auttaisi, mutta tällä hetkellä se ei tunnu mahdolliselta.
Autoton arki sen sijaan onnistuu ja nykyään voi auton poistaa liikennekäytöstä todella helposti. Arkielämä työ-, päiväkoti ja kauppareissuineen onnistuu fillarilla mainiosti ja erityisesti sähköfillarilla se on jopa mukavaa. Kyllä työaamu alkaa aivan eri fiiliksellä kun on sähköpyöräillyt töihin, kuin että istunut autossa koko matkan. Vaikka olisi ajanut suurella avustuksella ilman hikoilua.

No tuo on kirjoitettu, ihan niinkuin minä olisi omia ajatuksiani kirjoittanut. Tämän säikeen oli tarkoitus sisältää pohdintaa myös siitä, että voiko ilman autoa elää.

Hyvä huomio tuo, että autoton arki on mahdollinen - niin minäkin olen järkeillyt. Vaikeisiin tai synkkiin sääolosuhteisiin ottaisin kyllä niin mielelläni katetun sähköpyörän, mutta nettitietojen mukaan niitä saisi vuonna 2020. Kolmi tai nelirenkainen olisi kiva, niin ei voi enää kaatua niin helposti. Pitää kyllä yrittää teettää ne hyvät nastat pyörään, jos vaikka Fillarifiilari suostuisi auttamaan. Pyöräni ei ole kyllä varsinainen maastopyörä, mutta on siinä aika tuhdit renkaat. Ainakin nastoitetuissa kengissä olen huomannut eroja ja parhailla voi tosiaan kävellä peilijäällä kuin asfaltilla, tosin ongelmiakin edelleen esiintyi, jos esimerkiksi välillä oli pehmeää ja välillä osittain jäätä, niin nastat meni tukkoon. Lisäksi tietysti pienessä lumessa pyöräily ilman sähköä on raskasta, kyllä sähkö auttaa moneen. Minulla on hiukan normaalia heikompi kunto ja hiukan fyysisiä rajoituksia, joten tässä tilanteessa sähkö on kyllä tärkeä.

Kyllähän ainainen autossa istuminen on huonoa terveydelle ja on se suhteellisen stressaavaakin. Aina ajan jonkun mielestä huonosti ja ehkä keskimäärin monet ihmiset ovat aika stressaantuneita ja ehkä liian kilpailunhaluisia liikenteessäkin, että hetkeäkään ei saa ottaa lungisti. Pyörällä mennessä tuuli vain suhisee ja pääasiassa tyhjyyttä jokapuolella eikä painostusta edestä, takaa tai muualta. Pysähdyksiä ja seisomisia ei juuri ole. On aika kypsää arpoa parkkipaikkoja, että onko niitä ja missä. Siihen joutuu autolla. Vuosi vuodelta Helsingissä minusta autojen määrät ovat kasvaneet. Huomasin sen erityisesti kun olin pari vuotta pois.

Jos pyörä on jykevä, sillä voi edelleen ihan hyvin kuljettaa sen yhden matkustajan - kuljetetaanhan moottoripyörilläkin ja ruokaostokset menee siinä ihan hyvin, jos pyörässä on hieman normaalia isommat fasiliteetit. Itse en millään jaksaisi ihan peruspyörää enää pienellä korilla. Ehkä sitä on liian mukavuudenhaluinen, mutta ei oikein houkuta.

Kyllähän se aikamoista taistelumentaliteettia vaatii, että jatkaa pyöräkautta edes osan luokkaa ajasta lokakuu-huhtikuu. Nyt olisi tässä kuitenkin mahdollisuus yrittää siihen varautua, mutta tuskin ehkä teen paniikkiratkaisua nyt, kun 2020 pitäisi olla ratkaisevasti parempaa tulossa. Eli varmaan käy niin, että kun kelit menee liian vaikeiksi niin menee taas autohommiksi. Yritin kyllä kesän aikana edistää asioita, mutta omat rakennuspuuhatkin jäävät aika rajoitetuksi, vaikka saa niillä muutaman avainkohdan korjattua, mutta yksin ihan velomobiilin rakennus ei onnistu käden käänteessä.

Elinpiirin pienentäminen on jossain määrin mahdollista, ainakin joksikin rajoitetuksi ajaksi. Voi olla, että pidemmän päälle alkaa tympiä, kun en ehkä ole ihan sitä tyyppiä, kuka ei kertakaikkiaan oikein voi eikä halua erkaantua Helsingistä oikein käytännössä mihinkään. Kyllä erkaantuminen minullekin ensipotkaisulla pientä tuskaa tuottaa, mutta en vielä koe itseäni niin rajoittuneeksi, että en pinnistäisi joskus poiskin.

[grebe]

Kun ilmestyy sellainen jykevä pyörä, jolla myös tieliikennelain puolesta kyyditys onnistuu, haluan kyytiin.

[Mr_W]

^ Onhan noita riksapyöriä sähköillä esimerkiksi jo olemassa. Löysin Velogin Youtube-kanavan viimeisimmän videon perusteella https://pyorallakaikenikaa.fi/ -projektin (vapaaehtoiset kyydittävät vanhuksia riksapyörillä), jossa mainittiin Scandinavia-riksapyörä.

[tane]

Nyt kun on päässyt edes semikuntoon sähköpyörällä

Tota noin, väitän että sähköpyörä on yksi erittäin tärkeä palanen kokonaisuutta jolla pääsee huippukuntoon, jos sähköpyörällä ajelee päivittäin (työmatkaa) esim 20 km. Toki kantsii joku luomupeli hommata myös varsinaisiin harrastusajoihin, tai säätää avustustasoa välillä niin alas että saa kovemmat sykkeet päälle. Meikäläinen on veivannut nyt 3 vuotta sähköpyörällä töihin 20km päivässä ja keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Luomumaastopyöräilyt aloittelin joskus 2008. Pelkästään luomulla en päässyt koskaan vimosen päälle kovaan kuntoon. Niin ja lisäksi tuli pelattua sulista 1-2 krt/vkossa, eli ei pelkkää pyöräilyä. Mutta luomulla pelkästään en itse päässyt mihinkään huippukuntoon. Tuntuu että sähköpyörä on ollut se puuttuva palanen jolla nyt tuntuu että kunto on kova ja se perustuu myös Polar ja Garmin tuotteista saatuihin informaatioihin ja pitkään harrastuskokemukseen. Esim viime lenkillä ihastelin miten Canyon Exceedillä pystyin vetään yhden vakilenkin varsin teknisen pätkän siten että eipä tuntunut oikein missään ja sykekin nousi vain 140-150 väliin. Ennen vanhaan tuo otti koville ja jonnin aikaa sai läähäättää ja keräillä itteään kasaan että sykkeet tippu sieltä 180 kohtuullisemmalle tasolle. Niin no, ei pelkästään tuota teknistä pätkää vaan ihan kaikki muutkin. Toki ehkä hieman auttaa tuo Canyon Exceed jonka hommasin viime kesänä, on kyllä perketin hyvä pyörä eli noin 10kg!

Toinen mitä olen ihmetellyt on työpaikan vanha jäärä. Sillä on päivässä 30km työmatka-ajoa luomupyörällä ja periaatteessa pyöräilee töihin ympäri vuoden paitsi nykyään tieten aika usein autolla kulkee. Ihmettelin taannoin että eikö tuo käy pitemmän päälle vähän raskaaksi vanhalle miehelle (yli 50v) esim talvella ja huonoilla keleillä joita täällä piisaa. Nyt kuulostaa että sillä on kuntokäyrä lähtenyt laskuun. Eli ei se luomulla se kunto välttämättä nouse vaikka niin luulisi eli työkaveri treenaa liian kovaa eikä ehdi palautua tms. Nuorempana vedin tosi rääkkiä itsekin eli lähdin nuorempien ja kovempien völjyyn samoille reissuille ja ei se kunto silloin kehittynyt mihinkään.

No, nuo oli omia kokemuksia. Kyllähän sitä tosiaan kuulee enimmäkseen sitä juttua että sähköpyöräily ei ole kuntoilumielessä peli eikä mikään ja saavat mun puolesta pitää mielipiteensä.

Niin joo, kävin viime viikolla heittään huvikseen luomulla työmatkan, ensimmäisen kerran. Tottahan se on että ehkä nyt hyvillä keleillä minun kantsis vetää luomulla työmatkaa ainakin välillä, saa enemmän terveyshyöytyä mittareidenkin mukaan. Eli rasitustaso luomulla on nyt about sama kuin sähköpyörällä silloin kun aloitin 3 vuotta sitten. Ei tullut pahemmin hikikään eli ei sen kummosemmin mitä sähköpyörällä oikeastaan. Mutta meikäläinen lähtee tosi aikaisin töihin ja just heränneenä puolinukuksissa tekee mieli ottaa se sähköpyörä siitä. No, pitää katsoa jos lomien jälkeen jatkais tuota luomuhommaa ainakin hyvien kelien sattuessa kohdalle ja jos tuntuu siltä.

[grebe]

^ Onhan noita riksapyöriä sähköillä esimerkiksi jo olemassa. Löysin Velogin Youtube-kanavan viimeisimmän videon perusteella https://pyorallakaikenikaa.fi/ -projektin (vapaaehtoiset kyydittävät vanhuksia riksapyörillä), jossa mainittiin Scandinavia-riksapyörä.

Ei taida minulla vielä ikä riittää kyytiin. Ihan hieno laite. Ja ennen kaikkea kaunis idea, joka on myös toteutettu.

No tuo on kirjoitettu, ihan niinkuin minä olisi omia ajatuksiani kirjoittanut. Tämän säikeen oli tarkoitus sisältää pohdintaa myös siitä, että voiko ilman autoa elää.

Hyvä huomio tuo, että autoton arki on mahdollinen - niin minäkin olen järkeillyt. Vaikeisiin tai synkkiin sääolosuhteisiin ottaisin kyllä niin mielelläni katetun sähköpyörän, mutta nettitietojen mukaan niitä saisi vuonna 2020. Kolmi tai nelirenkainen olisi kiva, niin ei voi enää kaatua niin helposti. Pitää kyllä yrittää teettää ne hyvät nastat pyörään, jos vaikka Fillarifiilari suostuisi auttamaan. Pyöräni ei ole kyllä varsinainen maastopyörä, mutta on siinä aika tuhdit renkaat. Ainakin nastoitetuissa kengissä olen huomannut eroja ja parhailla voi tosiaan kävellä peilijäällä kuin asfaltilla, tosin ongelmiakin edelleen esiintyi, jos esimerkiksi välillä oli pehmeää ja välillä osittain jäätä, niin nastat meni tukkoon. Lisäksi tietysti pienessä lumessa pyöräily ilman sähköä on raskasta, kyllä sähkö auttaa moneen. Minulla on hiukan normaalia heikompi kunto ja hiukan fyysisiä rajoituksia, joten tässä tilanteessa sähkö on kyllä tärkeä.

Kyllähän ainainen autossa istuminen on huonoa terveydelle ja on se suhteellisen stressaavaakin. Aina ajan jonkun mielestä huonosti ja ehkä keskimäärin monet ihmiset ovat aika stressaantuneita ja ehkä liian kilpailunhaluisia liikenteessäkin, että hetkeäkään ei saa ottaa lungisti. Pyörällä mennessä tuuli vain suhisee ja pääasiassa tyhjyyttä jokapuolella eikä painostusta edestä, takaa tai muualta. Pysähdyksiä ja seisomisia ei juuri ole. On aika kypsää arpoa parkkipaikkoja, että onko niitä ja missä. Siihen joutuu autolla. Vuosi vuodelta Helsingissä minusta autojen määrät ovat kasvaneet. Huomasin sen erityisesti kun olin pari vuotta pois.

Jos pyörä on jykevä, sillä voi edelleen ihan hyvin kuljettaa sen yhden matkustajan - kuljetetaanhan moottoripyörilläkin ja ruokaostokset menee siinä ihan hyvin, jos pyörässä on hieman normaalia isommat fasiliteetit. Itse en millään jaksaisi ihan peruspyörää enää pienellä korilla. Ehkä sitä on liian mukavuudenhaluinen, mutta ei oikein houkuta.

Kyllähän se aikamoista taistelumentaliteettia vaatii, että jatkaa pyöräkautta edes osan luokkaa ajasta lokakuu-huhtikuu. Nyt olisi tässä kuitenkin mahdollisuus yrittää siihen varautua, mutta tuskin ehkä teen paniikkiratkaisua nyt, kun 2020 pitäisi olla ratkaisevasti parempaa tulossa. Eli varmaan käy niin, että kun kelit menee liian vaikeiksi niin menee taas autohommiksi. Yritin kyllä kesän aikana edistää asioita, mutta omat rakennuspuuhatkin jäävät aika rajoitetuksi, vaikka saa niillä muutaman avainkohdan korjattua, mutta yksin ihan velomobiilin rakennus ei onnistu käden käänteessä.

Elinpiirin pienentäminen on jossain määrin mahdollista, ainakin joksikin rajoitetuksi ajaksi. Voi olla, että pidemmän päälle alkaa tympiä, kun en ehkä ole ihan sitä tyyppiä, kuka ei kertakaikkiaan oikein voi eikä halua erkaantua Helsingistä oikein käytännössä mihinkään. Kyllä erkaantuminen minullekin ensipotkaisulla pientä tuskaa tuottaa, mutta en vielä koe itseäni niin rajoittuneeksi, että en pinnistäisi joskus poiskin.

Helsingissä tämä auton korvaaminen sähköpyörällä -ideologia (mielummin kuin mopedilla) varmaan toimii. Kaikissa on puolensa. Yleensäkin kulutuksen minimointi on muotia, tai pitäisi olla. Tai ehkä me on jo hävitty tää peli. Viittaan siis ilmastonmuutokseen. Mutta ei se autottomuus mikään autuus ole. Jos takatasku kestää, niin ei ole syntiä omistaa auto. Mutta ajaa sillä vain välttämättömät ajot ja loput asioinnit sitten kestävämmin.

En tiedä, millaista on asua Helsingissä. Kuulostaa aika ahdistavalta, kun autolla ajokin on stressaavaa. Saati pysäköinti. Joillekin työn ja kodin välinen automatka saattaa olla myös hetki omaa aikaa? Täällä hieman syrjemmässä joutuisi tekemään liian suuria uhrauksia ilman autoa. Kaukojunatkaan eivät enää pysähtele kun suurimpiin kasvukeskuksiin.

Mutta ihan mielenkiinnosta, jtjuslinilla on varmaan joku urbaanin ympäristön auton korvaaja kiikarissa, kun noin tarinoi. Katettu nelirenkainen sähköpyörä. Ominaisuudet kuin automobiilista, mutta ilmeisesti polkupyörään rinnastettavin tieliikenneveltoittein? Mikäs tää juttu on? Kyllähän kaksirenkaisesta mopedistakin tehtiin mopoauto. Ja sähköauto on jo keksitty.

[jarif]

Itse asun PK-seudulla, ja omistan ison 23v ikäisen Volvon bensakoneella ja sähköpyörän. Kesät ajan sähköpyörällä mielihyvin koska ilmasto ja se vain on muutenkin mukavaa, mutta talvet menee kyllä autolla. Ei tod. hyvita kylmässä ja loskassa sinnitellä halvan fillarin kanssa, kun autossa on tehokas lämmitys ja mukavuudet. Harmi vain että bensarohmu volleni on silti kesälläkin käytössä, kun veljeni sillä haluaa ajaa ja lainaa sitä. Mutta eipä jumitu jarrut siinä sitten käytön puutteessa. Sähköauto on mietinnässä volvon tilalle, mutta ei onnistu vielä kun ei ole taloyhtiössä latauslupaa eikä -keinoja.

[marmar]

jtjuslinilla on varmaan joku urbaanin ympäristön auton korvaaja kiikarissa, kun noin tarinoi. Katettu nelirenkainen sähköpyörä. Ominaisuudet kuin automobiilista, mutta ilmeisesti polkupyörään rinnastettavin tieliikenneveltoittein? Mikäs tää juttu on? Kyllähän kaksirenkaisesta mopedistakin tehtiin mopoauto. Ja sähköauto on jo keksitty.

Olisko jotain tämäntyyppistä?

https://www.jokamies.fi/polkupyora-vai-auto-talla-ruotsalaisella-keksinnolla-voi-tehda-myos-donitsit/

[grebe]

Siisti. Tahdon tollasen nelivedolla.

https://youtu.be/4lKq1fGtXFM?t=80

[Ralii]

Parempi lämmönsäätely mainittakoon myös etuna ainakin talviajossa. Kerran hajos poljin töihin mennessä ja ajoin paluumatkan reilut 30km kaasukahvalla. Tuli huomattua et menomatkan ajokamat ei riittäneet alkuunkaan paluumatkalle.

[MRe]

Täytyy toivoa, että joku poimii tän idiootin pois liikenteestä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

[e-tracker]

^Äärikolea, inspiroiva, rispekt.