Tweet
Minulle on tullut useanlaisia ongelmia käsiin maastopyöräilyn myötä ja kysyisinkin kollegoilta kuinka yleisiä nämä vaivat ovat ja miten olette saaneet kädet parennettua.
Pahin ongelma on olkavarsien, varsinkin oikean puolen kiristäjäkalvosimien tulehdukset. Kun käsivarret nostaa tiettyyn asentoon esim. sängyssä tai paitaa päälle laittaessa ja erityisesti jos roikkuu rekkitangosta (jalat maassa), niin olkavarren kipu on kuin puukon työntäisi sinne. Ja vaikka mitä tekisi heti, niin viiltävä kipu tuntuu parikymmentä sekuntia sen jälkeenkin. Nuorempana tuli treenattua puntteja paljonkin ja kokemuksesta tiedän, että paranemiseen menee ainakin vuosi.
Parannuskeinona tulee ensimmäisenä mieleen kortisonipiikki, mutta urbaanilegendojen lisäksi myös asiantuntijat ovat tästä eri mieltä. Olen jutellut asiasta nyt kahden lääkärin ja yhden kirurgin kanssa ja saanut erilaiset neuvot: 800 Burana-kuuri, lopeta pyöräily ainakin vuodeksi, kortisonipiikki + kuntoutus.
Toinen vaiva joka on ollut myös viime kesästä asti pysyvänä kuten edellinenkin, on oikean käden golffarin kyynerpää. Eli kyynervarren sisempi luunpää on kosketusarka. Ulompi luun pää on ns. tennis-kyynerpää. Golfarin kyynerpää ei ole varsinaisesti kipeä, ainoastaan jomottaa hieman öisin ja luun pää on kosketusarka. Tämä vaiva tosin on viime viikkoina ehkä hieman helpottanut. En tiedä johtuuko käyttämästäni tuesta ajaessa.
Ja jotta ei pääsisi helpolla, niin kolmantena vaivana tämän harrastuksen myötä tuli hermopinteet molempiin käsiin muutama vuosi sitten. Molempien käsien rannekanavat leikattiin 1,5 vuotta sitten ja puutumisvaivat ovat melko hyvin parantuneet. Sormet puutuu satunnaisesti enää öisin. Käytän toisinaan myös rannetukea öisin. Ennen leikkausta puutuminen oli paha ongelma. Jos ei metsäpoluilla päässyt ravistelemaan käsiä heti niiden puuduttua, niin peukalosta hävisi voimat täysin ja vaihtaminen ei onnistunut ennen pysäyttämistä ja ravistelua. Kännyykääkin piti vaihtaa kädestä toiseen minuutin välein. Ja yöunia tuo häiritsi myös.
Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se että nuo vaivat eivät iske päälle pyöräillessä, vaan levossa tai jos nostaa käsiä epähuomiossa. Pyöräillessä tulee turhaan jäkitettyä olkavarsia ja yritänkin rentouttaa niitä aina lenkillä kun tulee mieleen. Kevätkauden ajelin asfaltilla maastopyörällä ja silloin vaivat eivät olleet näin pahoja. Samoin talvella hiihtokaudella vaivat ovat olleet lievempiä. Punttisalilla on joitain juttuja mitä en pysty tekemään. Sen sijaan polkuajelu on käsilleni myrkkyä. Toki ehkä ikäkin alkaa jo vaikuttamaan, vaikka kestävyys- ja lihaskunto ovatkin vielä OK. Hiiren käyttö on voinut vaikuttaa siihen että oikea käsi on paljon pahempi, olenkin hankkinut ns. tappihiiren jolloin kättä ei tarvitse nostella. Olkavarren kiristäjäkalvosimen tulehdus ja golffarin kyynerpää ovat siis vaivanneet nyt viime kesästä asti.
Kysymykseni teille maastopyöräilijät. Ovatko tällaiset vaivat teille tuttuja ja jos on, niin miten olette saaneet kädet kestämään.
Pahin ongelma on olkavarsien, varsinkin oikean puolen kiristäjäkalvosimien tulehdukset. Kun käsivarret nostaa tiettyyn asentoon esim. sängyssä tai paitaa päälle laittaessa ja erityisesti jos roikkuu rekkitangosta (jalat maassa), niin olkavarren kipu on kuin puukon työntäisi sinne. Ja vaikka mitä tekisi heti, niin viiltävä kipu tuntuu parikymmentä sekuntia sen jälkeenkin. Nuorempana tuli treenattua puntteja paljonkin ja kokemuksesta tiedän, että paranemiseen menee ainakin vuosi.
Parannuskeinona tulee ensimmäisenä mieleen kortisonipiikki, mutta urbaanilegendojen lisäksi myös asiantuntijat ovat tästä eri mieltä. Olen jutellut asiasta nyt kahden lääkärin ja yhden kirurgin kanssa ja saanut erilaiset neuvot: 800 Burana-kuuri, lopeta pyöräily ainakin vuodeksi, kortisonipiikki + kuntoutus.
Toinen vaiva joka on ollut myös viime kesästä asti pysyvänä kuten edellinenkin, on oikean käden golffarin kyynerpää. Eli kyynervarren sisempi luunpää on kosketusarka. Ulompi luun pää on ns. tennis-kyynerpää. Golfarin kyynerpää ei ole varsinaisesti kipeä, ainoastaan jomottaa hieman öisin ja luun pää on kosketusarka. Tämä vaiva tosin on viime viikkoina ehkä hieman helpottanut. En tiedä johtuuko käyttämästäni tuesta ajaessa.
Ja jotta ei pääsisi helpolla, niin kolmantena vaivana tämän harrastuksen myötä tuli hermopinteet molempiin käsiin muutama vuosi sitten. Molempien käsien rannekanavat leikattiin 1,5 vuotta sitten ja puutumisvaivat ovat melko hyvin parantuneet. Sormet puutuu satunnaisesti enää öisin. Käytän toisinaan myös rannetukea öisin. Ennen leikkausta puutuminen oli paha ongelma. Jos ei metsäpoluilla päässyt ravistelemaan käsiä heti niiden puuduttua, niin peukalosta hävisi voimat täysin ja vaihtaminen ei onnistunut ennen pysäyttämistä ja ravistelua. Kännyykääkin piti vaihtaa kädestä toiseen minuutin välein. Ja yöunia tuo häiritsi myös.
Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se että nuo vaivat eivät iske päälle pyöräillessä, vaan levossa tai jos nostaa käsiä epähuomiossa. Pyöräillessä tulee turhaan jäkitettyä olkavarsia ja yritänkin rentouttaa niitä aina lenkillä kun tulee mieleen. Kevätkauden ajelin asfaltilla maastopyörällä ja silloin vaivat eivät olleet näin pahoja. Samoin talvella hiihtokaudella vaivat ovat olleet lievempiä. Punttisalilla on joitain juttuja mitä en pysty tekemään. Sen sijaan polkuajelu on käsilleni myrkkyä. Toki ehkä ikäkin alkaa jo vaikuttamaan, vaikka kestävyys- ja lihaskunto ovatkin vielä OK. Hiiren käyttö on voinut vaikuttaa siihen että oikea käsi on paljon pahempi, olenkin hankkinut ns. tappihiiren jolloin kättä ei tarvitse nostella. Olkavarren kiristäjäkalvosimen tulehdus ja golffarin kyynerpää ovat siis vaivanneet nyt viime kesästä asti.
Kysymykseni teille maastopyöräilijät. Ovatko tällaiset vaivat teille tuttuja ja jos on, niin miten olette saaneet kädet kestämään.
Yritin löytää netistä ohjeita, mutta löysin lähinnä jotain aivan muuta kuminauhajumppaa...
Comment