Vain tuhat merkkiä mahtuu kerrallaan, joten vähän silppua. Uusi aihe - vanhat vammat. Kun ei ole muuta mielessä, niin terapiakirjoittelen tämän hetken kuulumisia. Eilen laiton kyselyn taksikyydistä edestakaisin Gatwickista majapaikkaan ja takaisin yhteen taksifirmaan. Ei vastausta vielä. Junallahan pääsee Gatwickistä näppärästi Victoria Stationille ja siitä on esim. taksilla 20 km matka majapaikkaan. Ajattelin kuitenkin päästä helpommalla ja tilata jonkinlaisen kimppakyydin, jota Pariisissa olen kokeilut ja hyväksi todennut. Hintaa kimppakyydille eli edestakaiselle lentokenttätaksille tulee meikäläisen 60 km sivu matkalle 100 - 130 £. Rahalla pääsee. Pyörälaukku on ollut koskematta sen jälkeen, kun sen alkutalvesta hankin. Kai sinne joku pyörä mahtuu.
Jalka eli oikea reisi on ollut kesäkuun alusta täysin rikki. Käynyt olen kahdella lääkärillä, fysioterapeutilla, kaikentietävillä kavereilla ja ammattihierojalla. Olen hieronut, pitänyt sitä jäissä, venyttänyt ym. Asiaan liittyvät youtubevideot olen kahlannut läpi ja muun nettiaineiston. Erilaisia nappeja olen vetänyt muutaman kourallisen. Pisin liikkumaton tauko on ollut 2 viikkoa ja viikonloppua, mutta mitään parantumista tulehduksen loppumisen jälkeen ei ole tapahtunut. Ultrassa ei mitään löytynyt ja uusin lääkärikin piti vaivaa vähän jo luulotautina. Eilen hieroja sitä moukaroi ja ei se kipeämmäksi tullut. Viikon päästä perjantaina vielä kerta hierontaa. Pystyn jalalla kerta-ajona sen 300 km ajamaan, mutta jos sen päästää kylmenemään tai tulee pitempi rasitus niin kyllä ajot loppuvat. Kesäkuussa ajoin 40 km ilman kipuja pisimmillään. Kesäkuun ajot jäivät muutamaan sataan kilometriin ja mitään muuta liikuntaa en ole tehnyt
Soitin luontaistuotekauppiaskaverille ja menen alkuviikosta siltä vähänkään asiaan vaikuttavat myrkyt ostamaan ja pilaan maksani niillä. Ideaalisidettä ajattelin myös kokeilla. Teippausta en. Ja sitten vielä viikolla vasen kyynärpää tulehtui ja koko alakäsivarsi samalla. Veemäisen kipeä ja tummanpunainen pallukka koko käsi. Oma vika sekin, mutta eipä tuo mitään haittaa, jos kohta paranee. Loma alkaa kohta ja maanantaina, jos käsi antaa myötä menen Puijolle sauvakävelemään ja ylämäkivetoja ottamaan. Kevyttä alle satasen pyörälenkkiä kokeilen noilla vaihtoehtopyörillä retkivauhtia pikkurattaalla. Ja sitten pitäisi GPX:t laittaa Garmiin ja luoda sinne joku paikallinen reitti ja opetella sitä käyttämään.
Olen lyönyt itseni kanssa vetoa minne asti kykenen ajamaan. Järki sanoo sellaiset 200-300 km, mutta itse olen sitä mieltä, että sellainen 500-600 km menee. Koko reissua tällä jalalla on yksinkertaisesti mahdoton ajaa ja eipä tuota kuntoa enää siihen ole jäljellä. Jep, kohti uusia pettymyksiä....
Valitan omista vammoistani... eivät kyllä ole samaa luokkaa kuin Stanilla. Polven takaa jotkut pehmytkudosjutut kautta jänteet kipeytyvät heti, jos käyttää tehoja. Kipu ei estä ajamista eikä muutu pahemmaksi ajoipa sitten 60 tai 600 kilsaa. Satulan korkeuden kanssa voi vähän pelata: satulan nosto vähentää polven takaosan ongelmia, mutta liian korkeallekaan ei pysty nostamaan, koska sitten alkaa kipuilla pohkeissa. Tauko ajossa lisää hankaluuksia. Olkoon kuitenkin Burana riittävä tähän. Ilman Buranaakin on pystynyt elämään ja ajamaan ihan ok.
Toinen on epäily jonkinasteisesta rasitusastmasta. Pitkään on ollut limaneritystä ja yskimistä. Lenkilläkäynti on lisännyt oireita ja lepo vähentänyt. Taso on ollut sellaista, että kauniimpi osapuoli on välillä heräillyt yskimiseeni ja huomauttanut muutamaan otteeseen minun olevan allerginen pyöräilylle, mutta itse olen pitänyt pientä tukkoisuutta normaalina rasituksen jälkitilana. Tonnin jälkeen oireet alkoivat häiritä jo itseäkin. Kävin spirometriassa puhkumassa puhallusmittariin ja siellä todettiin, että vaste keuhkoputkia avaavaan lääkkeeseen on "merkittävä parannus" puhkumisessa. Nyt pitää pari viikkoa puhallella mittariin aamuin ja illoin ja rasituksen jälkeen. Eka viikko naturaalina ja toka viikko sitten ventolinen (keuhkoputkia avaava lääke, salbutamoli) kanssa. LEL:iin mennessä asia tuskin ehtii perin pohjin selvitä, mutta ventolinea näytti tulevan reseptillä sen verran, että testiviikon lisäksi siitä jää annoksia yli niin, että vetelen ne kitusiini LEL:lla.
Joo omat polvikivut palasivat tonnisella ikävästi kuvioihin mukaan. Kylmältä kun suojaa ja ajaa kevyellä välityksellä, niin ehkä pärjää. Ongelmana nyt lähenkö cännärillä millä olen näillä Oulun tasamailla ajellut, vai otanko käyttöön talvipyörän, millä en ole viime aikoina paljoa ajellut. Välitykset olisi kyllä paljon armeliaammat ja on sillä ennen tullut ajettua muistaaksen täysi brevetti-sarja eli asennon pitäisi olla ok. Harmi vaan ei tällä hetkellä innosta yhtään lähtä tien päälle testaamaan tuntemusta
Nonni, kävin testaamassa Felttiä pikaisesti. Tuntu asento hyvältä lyhyellä matkalla. Lauantaina käyn testaamassa pitkän matkan ja samalla testaan valon kiinnityksen. Jos sunnuntaina viellä tuntuu hyvältä niin lähden sillä. Maksimivauhti kyllä tippuu, 40kmh:n (myötämäessä ja -tuulessa) kohdalla jalat pyörii jo turhan nopeesti. Mutta eipä ole liian suuria välityksiä painolastina.
Mulle tulee huomenna 28 takapakka. Shimmillä ja toisella satulatolpalla siirsin satula taaksepäin. Nyt ei olisi kyllä kannattunut tehdä vaan jo aiemmin keväällä. Tulehtunut käsi melkein kunnossa. Reisi yhtä kohtaa vaille lähes normaalin surkea. Pää leikattu kaljuksi. Kellaria siivottu, jotta talvella hankittu roina löytyisi. Perjantaina viimeinen hieronta. La ajan 200 km. La ehkä otan vielä lärvit. 20. päivä vielä lääkärissä käynti. 15. Päivä vien 3 kiekkoa rihtaukseen ja sitten valinta minkä viidestä takakiekosta valitsen mukaan. Kaikki epäkuntoiset ovat vartavasten isojen poikien eli läskien kiekkoja ja ehjät kaksi eivät ?!?
