jaimeone
21.05.2024, 11.50
Onko teillä muistoja pyöräilylegendoista?
Kerron pari esimerkkiä:
Kotikaupungissani Mikkelissä oli noin 50-vuotias mies, jota kutsuttiin Lähenmäen Sepiksi. Hän ajoi ympäri kaupunkia vanhalla mummopyörällä. Seelässä oli aina iso reppu. Pyörän sarvissa oli useampi kassi tyhjiä pulloja ja tarakalla pahvilaatikko. Kun pyöräilin nuorena jalkapalloharjoituksiin, Sepi painoi usein ohi täyteen lastatulla pyörällään. Hänelle olisi pitänyt antaa Mannerheim-risti!
Mikkelissä oli vanha kilpapyöräilijä, joka oli tarinan mukaan saanut sakot, koska oli pyöräillyt yli viittäkymppiä poliisin tutkaan.
Tampereella on mies, joka vaikuttaa pyöräilevän ympäri kaupunkia ilman päämäärää. Hän huutelee kaikenlaista muille pyöräilijöille. Jutut ovat usein tällaisia: "Olen tänään käynyt viisi kertaa Hervannassa eikä väsytä yhtään!" Välillä mies laukoo myös elämänviisauksia. Vähän aikaa sitten lasketteli Pispalan valtatietä alas ilman paitaa ja huusi ohikulkijalle: "Eihän tämä eläkkeellä olo hääviä ole mutta meneehän tämä näinkin". Hieno tyyppi!
Viime kesänä olin juomassa kaljaa Tampereen Sorsapuistossa. Vieressäni oli kolmen nuoren miehen porukka, joilla oli italialaisiin runkoihin tehdyt fiksipyörät, viikset, lähettilaukut, vaihtoehtobändien t-paidat ja niin edelleen. Paikalle tuli 80-luvun maantiepyörällä vanha mies, jonka ruumiinrakenne näytti siltä, että hän olisi kasvanut osaksi pyöräänsä. Mies keräsi puistosta pulloja. Nuoret miehet yrittivät kysellä vanhalta mieheltä tämän pyörästä, mutta mies vaan totesi: "Se ei merkitse millä pyöräilee. Vain kilometrien määrä merkitsee."
Kerrotaan, että 80-luvulla Tuusulan kunnanjohtaja löi pikkujouluissa kännissä vetoa tuhansista markoista pankinjohtajan kanssa, että pyöräilee Rovaniemelle ja juo pullon kossua joka päivä matkalla. Kesällä oli sitten kaksikko ajanut peräkkäin, pankinjohtaja avomersullaan perässä kloajaen. Kunnanjohtaja oli sekoittanut kossupullon sisällön päivän vesipulloihin. Paluumatkalla oli kuulemma mersun kyydissä kommentoinut, ettei muistanut kaikkia suoria ja mäkiä.
Kerron pari esimerkkiä:
Kotikaupungissani Mikkelissä oli noin 50-vuotias mies, jota kutsuttiin Lähenmäen Sepiksi. Hän ajoi ympäri kaupunkia vanhalla mummopyörällä. Seelässä oli aina iso reppu. Pyörän sarvissa oli useampi kassi tyhjiä pulloja ja tarakalla pahvilaatikko. Kun pyöräilin nuorena jalkapalloharjoituksiin, Sepi painoi usein ohi täyteen lastatulla pyörällään. Hänelle olisi pitänyt antaa Mannerheim-risti!
Mikkelissä oli vanha kilpapyöräilijä, joka oli tarinan mukaan saanut sakot, koska oli pyöräillyt yli viittäkymppiä poliisin tutkaan.
Tampereella on mies, joka vaikuttaa pyöräilevän ympäri kaupunkia ilman päämäärää. Hän huutelee kaikenlaista muille pyöräilijöille. Jutut ovat usein tällaisia: "Olen tänään käynyt viisi kertaa Hervannassa eikä väsytä yhtään!" Välillä mies laukoo myös elämänviisauksia. Vähän aikaa sitten lasketteli Pispalan valtatietä alas ilman paitaa ja huusi ohikulkijalle: "Eihän tämä eläkkeellä olo hääviä ole mutta meneehän tämä näinkin". Hieno tyyppi!
Viime kesänä olin juomassa kaljaa Tampereen Sorsapuistossa. Vieressäni oli kolmen nuoren miehen porukka, joilla oli italialaisiin runkoihin tehdyt fiksipyörät, viikset, lähettilaukut, vaihtoehtobändien t-paidat ja niin edelleen. Paikalle tuli 80-luvun maantiepyörällä vanha mies, jonka ruumiinrakenne näytti siltä, että hän olisi kasvanut osaksi pyöräänsä. Mies keräsi puistosta pulloja. Nuoret miehet yrittivät kysellä vanhalta mieheltä tämän pyörästä, mutta mies vaan totesi: "Se ei merkitse millä pyöräilee. Vain kilometrien määrä merkitsee."
Kerrotaan, että 80-luvulla Tuusulan kunnanjohtaja löi pikkujouluissa kännissä vetoa tuhansista markoista pankinjohtajan kanssa, että pyöräilee Rovaniemelle ja juo pullon kossua joka päivä matkalla. Kesällä oli sitten kaksikko ajanut peräkkäin, pankinjohtaja avomersullaan perässä kloajaen. Kunnanjohtaja oli sekoittanut kossupullon sisällön päivän vesipulloihin. Paluumatkalla oli kuulemma mersun kyydissä kommentoinut, ettei muistanut kaikkia suoria ja mäkiä.