Kuoppa-ajo

[Fillarijeti]

Analysoin sunnuntaihämärän kelvimälliä unohduksista kaivetun datan perusteella eli en nähnyt vesikuoppaa, vaan tajutessani keulan putoavan peruutin kroppaa taaksepäin ja tunsin keulan lyövän rajusti kuopan takaosaan. Kyseessä oli mielestäni automaattinen otb-esto, ja keulan kevennys saattoi helpottaa eturenkaan nousua kuopasta. Oletusarvoisesti juuri otb kannattaa estää, koska kypärät ovat kalliita ostaa ja käyttämääni retromallia ei varmaankaan saa mistään. Kämmenten ja peukalontyvien mustuminen kertovat, että painonsiirto ei yksistään riittänyt otb:n estossa, vaan liike piti pysäyttää kevyesti käsin ohjaustankoon nojaamalla. En kaatunut, vaan selvisin luuntärähdyksillä ja mustelmilla, eikä tapahtumalla ollut mitään vaikutusta matka-aikaan.

Kaksi tangon katkeamista ajossa kokeneena mieleeni hiipii tangon uusimisen tarve, vaikka kyse onkin vain julkisilla väylillä käytettävästä hidasajopyörästä. Ehkäpä seuraavassa voimansiirron uusimisessa vaihdan tangon ja siirryn samalla ysiin, kun noita romppeita on romukopassa valmiina ja kasin saatavuus on ollut heikkenevä.

Toinen ihmettelyn aihe liittyy ajotekniikkaan. Kuoppa olisi pitänyt kiertää ajoradan puolelta tai hypätä sen yli, mutta en nähnyt sitä. Kyseessä oli odottamaton maastoajotilanne kelvillä, joten kysyn alan asiantuntijoilta: Oliko toimintani noin puolen sekunnin aikaikkunassa oikean suuntaista? Mitä pitäisi muuttaa, jos selkärankaa aletaan ohjelmoimaan?

[marco1]

Mielenkiintoinen ajotekninen haaste. Jos lähestyisi asiaa takaperoisella aikajanalla:
1) Jos eturengas on jo kuopassa niin jonkinlainen kevennys voi vielä auttaa. Vauhdin pysähtyessä äkillisesti pitää luottaa reflekseihin ja jänteviin lihaksiin.
2) Ajoissa huomatessa voisi vaihtoehtona olla bunny hop jos kuoppa on kohtuullisen kokoinen. Tavarapyörällä ei ehkä onnistu.
3) Vielä aikaisemmin huomatessa: kuopan kierto

[Hääppönen]

Ymmärsinkö oikein, että kyseessä oleva "vesikuoppa" oli täysin mahdottomasti havaittava, vesilätäkössä sijaitseva? Vai yksittäinen alue, jonka kiertäminen ei olisi ongelma.

[Fillarijeti]

^Korotettu kelvi on rakennettu väärin eli sitä on jostain syystä madallettu vähäisen liittymän takia. Sunnuntaina jää oli täyttänyt madalluksen ja jäässä oli veden täyttämä kuoppa. Havaitsin veden vasta, kun sitä oli roiskahtanut jaloille.

Edellisen kerran olin käynyt tällä kelvillä joulukuussa. Turha kelvimutka sinänsä, koska olin aiemmin löytänyt upeassa kunnossa olleen suolaamattoman ja hiekoittamattoman täysjäisen pikkutien, jolla lenkki olisi kannattanut ajaa kokonaan.

[Fillarijeti]

Joitakin vuosia sitten päätin juhannuksen alla tehdä maantiepyörällä lenkin alueelle, jolla en ollut käynyt vuosikausiin. Käännyin paluumatkalle ja noin 40 kilometrin ajon jälkeen kiisin hyvin tuovaa alamäkeä tasaiselle, jossa vasemmalla puolella oli peltoa ja oikealla puolella sekametsää. Puusto siivilöi osan valosta kirjavoiden tien pinnan valon ja varjon mosaiikiksi, joka esti tien pinnan lukemisen.

Osuin tien painautumaan gepsin jälkitarkastelun mukaan 53 km/h, ylävartalon paino meni käsille - tai ei oikeastaan - se meni oikealle kädelle, koska vasen käsi meni vastuksetta läpi ohjaustangon katketessa kannattimen juuresta. En ollut tekemässä pelkästään lentoa tangon yli, vaan lisävaikeutena oli sivuttaisliikkeen pysäyttäminen ja ajosuunnan pitäminen pyörän liikkuessa 15 m/s. Vasen käsi kävi matalalla, kypärästä löytyi myöhemmin renkaan jälki (?) ja näkyvyyttä eteenpäin ei tietenkään hetkeen ollut. Pysäytin kiertävän OTB:n, peruutin satulaan ja koin tapahtuman ainoan kauhun hetken, kun tajusin olevani puolen sekunnin kuluttua ojassa. Reagoin raivolla, mutta hellillä käsillä ja onnistuin oikaisemaan viime hetkellä, vaikka ensimmäinen kääntö menikin hieman yli. Tässä vaiheessa tunsin jo suunnatonta elämän riemua, vaikka kaapeleiden varassa heiluvaa tangon vasenta puolta oli yhä estettävä menemästä pinnojen väliin.

Ajelin noin kilometrin seuraavan seuraavan suurehkon kukkulan päälle, ja pysähdyin ennen jyrkkää alamäkeä paluustrategia jo selvänä mielessäni. Menin ojan taakse metsään. Löysin välittömästi tuuman paksuisen kuivan visakepin, josta katkaisin ja rakensin väliaikaisen ohjaustangon puolikkaan. Kepin katkaisua varten paikalla oli kallion räjäytyksestä jäänyt teräväsärmäinen kiven järkäle. Naputtelin kepin pään kivellä ohjainkannattimen sisään. Sidoin katkenneen tangon puolikkaan sisärenkaalla kiinni. Niinpä ajelin kotiin käyrän ja suoran tangon yhdistelmällä.