pettymys levyjarruihin

[pesuman]

Levyjarrut ovat kenties tulleet jäädäkseen eikä vanhaan ole enää paluuta. Ovathan ne tehokkaat toimiessaan, mutta eivät ylivertaisen tehokkaat kuivalla säällä, jolloin maantielenkit yleensä ajetaan. Levyjarruista voidaan keksiä paljon positiivisia seikkoja, kuten jarrutuksen toimivuus käytettäessä hiilikuitukiekkoja.
Olen silti joutunut pettymään levyihin, koska olen kohdannut niiden kanssa ongelmia, jollaisia ei ollut koskaan vannejarrujen aikakaudella.

1. Levyjarrujen jarrupalat saattavat alkaa kihnuttamaan levyä vasten jopa omia aikojaan. Siihen riittää pienen pieni roska jarrusatulan sisällä.
2. Levyjarrun jarrusatulan mäntä saattaa alkaa vuotamaan tai jopa rikkoontua, kuten itselle kävi ja pyörä lakkaa pyörimästä.
3. Hydraulisessa kahvassa mäntä saattaa rikkoontua, joka johtaa samaan ongelmaan kuin kohta 2:ssa.
4. Hydrauliseen järjestelmään saattaa tulla vuoto, joka johtaa jarrujen häviämiseen ja helvetinmoiseen törähdykseen, joka rikkoo rumpukalvot.
5. Jarrupaloihin tai levyyn saattaa päätyä öljyä tai muuta liukastetta myös ulkoisista syistä, joka johtaa kohta 4:n ongelmiin.
6. Pienikin jarrujen korjaus johtaa monesti aikamoiseen säätöruljanssiin.
7. Jarrusatuloiden vaihtaminen edellyttää mittavaa tietotaitoa ja erikoistyökaluja, joilla saadaan vanha oliivi irti letkusta.
8. Jarrulevyn vääntyminen aiheuttaa kohta 2. ongelman.
9. Ei ongelma sinänsä (jarrulevyt/levyjarrut lisäävät pyörän painoa vs. vannejarrut)

Elämä jarrulevyjen kanssa on mukavaa ilman kohtien 1-8 ongelmia. Kohtien 1-8 korjaaminen saattaa tulla yllättävän kalliiksi, kuten itselläni kävi Dura-ace kahvanvaihdon kohdalla. Sellainenhan ei maksa Saksassa kuin 400 euroa.

[paaton]

Tai sitten vie sen fillarin vaan suosiolla huoltoon :) Tuo lista on aika hauska.

[Wolfberg]

Osta vannejarrullinen maantiepyörä niin ei tarvitse valittaa.

[paaton]

Niin tuossa nyt vaan moni kohta kertoo, ettei ihan kaikki ole voinut mennä putkeen. Esimerkiksi tuo satulan vaihto. Ei siinä tarvitse mitään oliiveja irroitella letkusta. Vanha satula pois ja uusi paikalleen.

Pakko myöntää, että edelleen epäilyttää satulan JA kahvan hajoaminen. Vaikka se siis on tietysti mahdollista.

[marco1]

7. on virheellinen väittämä mutta muut kyllä tulee vastaan jossain vaiheessa.

[Mi2]

Jos kirjoittaisi listan "pettymys vannejarruihin", olisi lista vielä vähän pitempi.

[pesuman]

Kohdasta #7 totean, että alan ammattilaiset väittävät vanhan oliivin käyttämisen lisäävän vuotojen riskiä ja siksi oliivin vaihtamista suositellaan, jos letku irrotetaan jarrusatulasta. Riski suurenee, mikäli jarrusatula vaihtuu toisenlaiseen. Itse olen noudattanut ns. alan miesten ohjetta kyseenalaistamatta sitä. Minulla ei siis ole kokemusta siitä, onko vanha oliivi 100% tiivis. 99% ei riitä allekirjoittaneelle.

Wolfbergille totean, että paluuta vanhaan ei ongelmista huolimatta kannata tehdä, vaan on opittava elämään uuden tekniikan ja sen ongelmien kanssa. Tekniikka kehittyy ja esim. Shimano on lisännyt ilmatilaa levyn ja palojen välissä uusimmissa satuloissaan.

[pesuman]

"satulan JA kahvan hajoaminen. Vaikka se siis on tietysti mahdollista."

Syy selvisi, kyseessä oli nimenomaisesti Dura-ace kahvan jarrupuolen hydrauliikan hajoaminen. Shimanon maantiekahvoja ei käsitykseni mukaan pysty juurikaan korjailemaan ja jos pystyykin, niin Shimano ei toimita varaosia. Jonkinlainen mäntävika kuitenkin ilmeni. Kahvaa ei saanut ilmattua eikä jarrumännät enää palautuneet normaalisti porauksissaan. Kuten jo todettua, uusi kahva kävi kukkaron päälle, mutta nyt jarrut toimivat, mikä lienee oleellista ajamisen kannalta. Itse törmäsin kohtiin 4 tai 5. lähtiessäni lenkille. Onneksi kotoa lähtiessä ensimmäinen alamäki on vajaan kilometrin päässä, joten "jarruttomuus" tuli havaittua ajoissa, eikä vasta bussin kylkeen törmätessä.

[hubba]

Itse pysyttelen vannejarruissa vielä muutaman vuoden ainakin. Muu niissä ei oikeastaan harmita kuin jarruttamalla kuluvat kiekot niiden huono saatavuus leveämmille renkaille. Ja veikkaan että tuo kiekkovalikoima tulee vaan huononemaan ajan kuluessa.

[janik]

Omat vastoinkäymiset osuu nuorten kaluston halpoihin levyjarruihin. Vähänkään paremmat ovat toimineet lähes moitteetta, mitä nyt xt:n vipu katkesi pari kertaa, mutta se ei nyt varsinaisesti ollut levyjarrujen vika. Kerran on pitänyt jarrunestettä lirauttaa pois ja kerran ilmata about 10v aikana. Uudet palat vain keväisin.
Aika monessa kohdassa on sana saattaa. Niin, saattaa se meteoriittikin osua, tai salama.

[Santtu75]

Levyjarrut ovat kenties tulleet jäädäkseen eikä vanhaan ole enää paluuta. Ovathan ne tehokkaat toimiessaan, mutta eivät ylivertaisen tehokkaat kuivalla säällä, jolloin maantielenkit yleensä ajetaan. Levyjarruista voidaan keksiä paljon positiivisia seikkoja, kuten jarrutuksen toimivuus käytettäessä hiilikuitukiekkoja.
Olen silti joutunut pettymään levyihin, koska olen kohdannut niiden kanssa ongelmia, jollaisia ei ollut koskaan vannejarrujen aikakaudella.

1. Levyjarrujen jarrupalat saattavat alkaa kihnuttamaan levyä vasten jopa omia aikojaan. Siihen riittää pienen pieni roska jarrusatulan sisällä.
2. Levyjarrun jarrusatulan mäntä saattaa alkaa vuotamaan tai jopa rikkoontua, kuten itselle kävi ja pyörä lakkaa pyörimästä.
3. Hydraulisessa kahvassa mäntä saattaa rikkoontua, joka johtaa samaan ongelmaan kuin kohta 2:ssa.
4. Hydrauliseen järjestelmään saattaa tulla vuoto, joka johtaa jarrujen häviämiseen ja helvetinmoiseen törähdykseen, joka rikkoo rumpukalvot.
5. Jarrupaloihin tai levyyn saattaa päätyä öljyä tai muuta liukastetta myös ulkoisista syistä, joka johtaa kohta 4:n ongelmiin.
6. Pienikin jarrujen korjaus johtaa monesti aikamoiseen säätöruljanssiin.
7. Jarrusatuloiden vaihtaminen edellyttää mittavaa tietotaitoa ja erikoistyökaluja, joilla saadaan vanha oliivi irti letkusta.
8. Jarrulevyn vääntyminen aiheuttaa kohta 2. ongelman.
9. Ei ongelma sinänsä (jarrulevyt/levyjarrut lisäävät pyörän painoa vs. vannejarrut)

Elämä jarrulevyjen kanssa on mukavaa ilman kohtien 1-8 ongelmia. Kohtien 1-8 korjaaminen saattaa tulla yllättävän kalliiksi, kuten itselläni kävi Dura-ace kahvanvaihdon kohdalla. Sellainenhan ei maksa Saksassa kuin 400 euroa.

Näin maastokuskina (käytännössä kaikki kohdat 1-8 periaatteessa koskevat myös maastossa ajavia) en voi millään tajuta että joku haikaileen mekaanisten vannejarrujen perään, ainakin maastopuolella (hydraulisten)levyjarrujen edut päihittävät niiden mahdolliset haitat ihan mennen tullen.

[stenu]

Tabu aihe - popparit esiin.. :)

Mutta siis lisäisin listaan sen olennaisimman eli:
10. Sekä todellisten rakenteellisten vaatimusten että EU-normien seurauksena keskimäärin vannejarrupyörät on levyjarrupyöriä mukavampia ajaa.
Ja lisäksi:
11. Sadekeleillä erityisesti maantielevyjarrut tahtoo olla epämiellyttävän äänekkäitä.

Kuluttajat ohjaa ostokäyttäytymisellään pyörien evoluution suuntaa ja toistaiseksi sen seurauksena kehittyy polkupyöriä, jotka ovat vähemmän lihastyötä vaativia, suorituskykyisempiä ja kalliimpia. Sellaiselle pyöräilijälle, jolle nuo eivät ole itseisarvoja, on kehityksen suunta hölmö. Polkupyörän alkuperäinen ajatus siitä, että se on yksinkertainen, mekaaninen, autonomisesti pelkällä lihasvoimalla toimiva kulku-/urheiluväline on tehokkuus- ja teknokiimassa pilattu osin hydrauliikalla, mutta varsinkin latureilla, appeilla jne. Minustakin täysin mekaanisessa ja analogisessa polkupyörissä on edelleen oma fiiliksensä ja viehätyksensä ja nykymaailmassa ehkä jopa enemmän kuin koskaan. Mekaanisesti hyvin toimiva pyörä ja on teknisessä mielessä jopa hienompi laite kuin hydrauliikalla ja sähköllä hyvin toimiva pyörä. Saa haukkua luddiitiksi.

[paaton]

Maantiepyörän vannejarrut eivät tosiaan sateella juuri pidä ääntä. Itse tosin joutuu huutamaan muita väistämään alta, koska vehkeessä ei ole välttämättä jarruja olleenkaan.

[F. Kotlerburg]

Kyllä on rankkaa.

[Marsusram]

Laittaa mekaaniset levyjarrut jos luotto hydraulisiin on mennyt.
Onhan tuossa sattunut enemmän yksillä jarruilla kuin omalla kohdalla koko historian aikana.
Joillakin vannejarruillakin sai märällä ääntä aikaiseksi. Eikä jatkuva säätötarve jarrupalojen kuluessa ollut ongelma vaan ominaisuus.

[Ohiampuja]

Polkupyörän alkuperäinen ajatus siitä, että se on yksinkertainen, mekaaninen, autonomisesti pelkällä lihasvoimalla toimiva kulku-/urheiluväline on tehokkuus- ja teknokiimassa pilattu osin hydrauliikalla, mutta varsinkin latureilla, appeilla jne.
Olen samaa mieltä. Juuri se yksinkertaisuus, oleelliseen keskittyminen tekee pyörästä hienon laitteen. :)

Mutta noista jarruista. Onhan ne loppujen lopuksi aika toimintavarmoja, ei niihin paljon vikoja tule.

Mutta se eskaloitumisen vaara niissä tietysti on, kun korjauksista puhutaan. Joskus on jossain pyörässä häirinnyt hiukan liian pitkät letkut, mutta ei viitsi alkaa lyhentämään kun tietää mitä se voi pahimmillaan olla. Kun oikein pitkänkaavan se homma menee myttyyn. Onhan levarit aika tekninen järjestelmä, jos ei ole yhtään kokemusta tai osaamista niiden korjaamisesta. Kyllä täälläkin kysellään neuvoja CenterLock-muttereista, jarrusatula-adapterista tai muista flatmount kiinnityksistä. (Kuinkahan montaa eri jarru-oliiviakaan mahtaa olla olemassa, kuka tietää mitä niistä voi käyttää ristiin missäkin letkussa tai jarrusatulassa.)

Vastaukseksi ei käy, että vie huoltoon jos et itse osaa. Juuri kuuntelin työkaverin ongelmia, kun eivät saa pyörähuollossa hänen hybridin takavaihtajaa säädettyä. :)

Itselleni nuo korjaustyöt ei ole iso ongelma, erikoistyökalut löytyy ja takana kymmenien vuosien kokemus erilaisista korjaustöistä. Mutta ymmärrän että kaikilta tuo ei onnistu, ei ole tiloja / työkaluja / aikaa / osaamista.

[F. Kotlerburg]

Ei se kaikilta onnistu edes renkaanvaihto.

[El-Carpaso]

Hydraulisissa levyjarruissa on toki omat ongelmansa, mutta en mä niitä ihan noin kataklysmisinä vehkeinä pitäisi.

1. Tuo kihnutus ei ole tuttu tapahtuma. Jos satula on säädetty ties minne, niin sitä voinee tapahtua. Toisaalta satulan asemointi on oma operaationsa, joka onneksi tarvitsee yleensä tehdä vain kerran. Kun se on kunnolla keskitetty, ei paloista muodostu ongelmaa.

2. Tavallaan joo, mutta mikä tahansa mekaaninen komponentti voi hajota kesken. Myös vaijerivetoisista jarruista. Se, että niin kävisi on toki varsin epätodennäköistä.

3. Taas mekaaniset osat saatavat hajota. Jälleen tosi harvinainen tapahtuma. Toisaalta, koska hydrokahvat maantielle ovat aika tyyriitä, panostan halvempiin osiin. GRX ftw!

4. Jos ei käy kohtia 2. tai 3. niin ei oikeastaan voi. Tai sitten on itse tekemällä rikottu jotain.

5. nosiis... Palojen ja levyn öljyistymisestä on päällä kaamea hysteria. Mä en pese käsiä tai laita kumihanskoja levyjen tai palojen kanssa puuhatessa ja hyvin pelittää ja hiljaisia ovat. Jos niihin ei suoraan roiski öljyä tai pesuaineita tai hiero asennusrasvaa, niin ei ne miksikään mene. Ja jos palan pintaan vähän öljyä jostain lätäköstä roiskuisikin, niin se palaa pois seuraavassa kovassa alamäkijarrutuksessa.

6. Riippuu valmistajasta. Sramilla ehkä, Maguralla ei, Shimanolla ei.

7. Oliivinhan saa irti leikkaamalla letkusta sen 0,5cm pätkän pois. Jos letkussa ei ole sen vertaa lyhennysvaraa, laittaa uuden ja jättää vähän lyhennysvaraa. Eikai kukaan sitä oliivia lähde kiskomaan irti? Uusien kilkkeiden asennus vaatii peräti mattoveitsen, vasaran ja pihdit ja lenkkiavaimen.

8. Tuosta syystä mä tykkään käyttää levyjä jotka ei väänny. Shimanon Icetech on kauheeta skeidaa, eikä niitä kannata käyttää. Mieluummin laittaa jotkut kunnon 2mm teräslevyt, jotka on suoria tehtaalta. Maguran levyt on pääsääntöisesti tosi hyviä.

9. Kompromisseja. Mä mieluumin otan fillarin, joka pysähtyy ajatuksesta ja painaa hiukan enemmän kuin kevyen pyörän, josta katoaa 100 % jarrutehosta pakkasella.

Pari lisäpointtia. Shimanon suppilo on tehnyt jarrujen kanssa säätämisestä jäätävästi helpompaa. Kuplien poisto ei todellakaan vaadi shimanon jarruissa sitä kahden ruiskun sekoilua. Ruuvaa suppilon kiinni ja polkee kahvaa kunnes kuplia ei enää tule. Jos joitain satunnaisia kuplia jää, toista suppilointi ja aja iloisena vuosikausia luotettavilla jarruilla.

Hydrauliikka on myös mekaaninen analoginen järjestelmä. Se ei vie pois polkupyörän lihastoimisuudesta, eikä varsinaisesti edes yksinkertaisuudesta, koska eivät nuo hydraulisysteemit niin monimutkaisia ole. Toki levyjarruja löytyy myös vaijerivetoisina, mutta tuppaavat olemaan kehnoja hyviin hydroihin verrattuna.

Tässä kun on sen 15 vuotta säätänyt vannejarruja ja erinäisiä hydrojarruja rinnakkain, niin vähemmän päänvaivaa hydrojarrut aiheuttaa. Ne asentaa kerran kunnolla ja sen jälkeen son kovaa ajoa kunnes palat pitää vaihtaa. Ilmaukset tarvittaessa eli muutaman vuoden välein. Tai kymmenen. Tai yli. Vannejarrujen kanssa säätö tuntuu olevan jatkuvaa. Joka vuosi kun ottaa vaimon maantiepyörän varastosta, on kaikki muu kunnossa, mutta jarrut ovat päättäneet lähteä laukalle. Vaikka fillariin ei olisi edes koskettu. Ja ne on sentään maantiejarrut. Cantilevereita ei saanut kunnollisiksi millään, eivätkä ne koskaan pysyneet suorassa. Ja jos ne ei pysy suorassa, palat kuluu miten sattuu.

[JackOja]

.... Juuri kuuntelin työkaverin ongelmia, kun eivät saa pyörähuollossa hänen hybridin takavaihtajaa säädettyä. :).

Kannattaa vaihtaa huoltopaikka.

[paaton]

Hydraulisissa levyjarruissa on toki omat ongelmansa, mutta en mä niitä ihan noin kataklysmisinä vehkeinä pitäisi.

1. Tuo kihnutus ei ole tuttu tapahtuma. Jos satula on säädetty ties minne, niin sitä voinee tapahtua. Toisaalta satulan asemointi on oma operaationsa, joka onneksi tarvitsee yleensä tehdä vain kerran. Kun se on kunnolla keskitetty, ei paloista muodostu ongelmaa.

2. Tavallaan joo, mutta mikä tahansa mekaaninen komponentti voi hajota kesken. Myös vaijerivetoisista jarruista. Se, että niin kävisi on toki varsin epätodennäköistä.

3. Taas mekaaniset osat saatavat hajota. Jälleen tosi harvinainen tapahtuma. Toisaalta, koska hydrokahvat maantielle ovat aika tyyriitä, panostan halvempiin osiin. GRX ftw!

4. Jos ei käy kohtia 2. tai 3. niin ei oikeastaan voi. Tai sitten on itse tekemällä rikottu jotain.

5. nosiis... Palojen ja levyn öljyistymisestä on päällä kaamea hysteria. Mä en pese käsiä tai laita kumihanskoja levyjen tai palojen kanssa puuhatessa ja hyvin pelittää ja hiljaisia ovat. Jos niihin ei suoraan roiski öljyä tai pesuaineita tai hiero asennusrasvaa, niin ei ne miksikään mene. Ja jos palan pintaan vähän öljyä jostain lätäköstä roiskuisikin, niin se palaa pois seuraavassa kovassa alamäkijarrutuksessa.

6. Riippuu valmistajasta. Sramilla ehkä, Maguralla ei, Shimanolla ei.

7. Oliivinhan saa irti leikkaamalla letkusta sen 0,5cm pätkän pois. Jos letkussa ei ole sen vertaa lyhennysvaraa, laittaa uuden ja jättää vähän lyhennysvaraa. Eikai kukaan sitä oliivia lähde kiskomaan irti? Uusien kilkkeiden asennus vaatii peräti mattoveitsen, vasaran ja pihdit ja lenkkiavaimen.

8. Tuosta syystä mä tykkään käyttää levyjä jotka ei väänny. Shimanon Icetech on kauheeta skeidaa, eikä niitä kannata käyttää. Mieluummin laittaa jotkut kunnon 2mm teräslevyt, jotka on suoria tehtaalta. Maguran levyt on pääsääntöisesti tosi hyviä.

9. Kompromisseja. Mä mieluumin otan fillarin, joka pysähtyy ajatuksesta ja painaa hiukan enemmän kuin kevyen pyörän, josta katoaa 100 % jarrutehosta pakkasella.

Pari lisäpointtia. Shimanon suppilo on tehnyt jarrujen kanssa säätämisestä jäätävästi helpompaa. Kuplien poisto ei todellakaan vaadi shimanon jarruissa sitä kahden ruiskun sekoilua. Ruuvaa suppilon kiinni ja polkee kahvaa kunnes kuplia ei enää tule. Jos joitain satunnaisia kuplia jää, toista suppilointi ja aja iloisena vuosikausia luotettavilla jarruilla.

Hydrauliikka on myös mekaaninen analoginen järjestelmä. Se ei vie pois polkupyörän lihastoimisuudesta, eikä varsinaisesti edes yksinkertaisuudesta, koska eivät nuo hydraulisysteemit niin monimutkaisia ole. Toki levyjarruja löytyy myös vaijerivetoisina, mutta tuppaavat olemaan kehnoja hyviin hydroihin verrattuna.

Tässä kun on sen 15 vuotta säätänyt vannejarruja ja erinäisiä hydrojarruja rinnakkain, niin vähemmän päänvaivaa hydrojarrut aiheuttaa. Ne asentaa kerran kunnolla ja sen jälkeen son kovaa ajoa kunnes palat pitää vaihtaa. Ilmaukset tarvittaessa eli muutaman vuoden välein. Tai kymmenen. Tai yli. Vannejarrujen kanssa säätö tuntuu olevan jatkuvaa. Joka vuosi kun ottaa vaimon maantiepyörän varastosta, on kaikki muu kunnossa, mutta jarrut ovat päättäneet lähteä laukalle. Vaikka fillariin ei olisi edes koskettu. Ja ne on sentään maantiejarrut. Cantilevereita ei saanut kunnollisiksi millään, eivätkä ne koskaan pysyneet suorassa. Ja jos ne ei pysy suorassa, palat kuluu miten sattuu.

Ajat selkeästi maastoa. Maantiellä sisäisillä vedoilla letkuista ei vaan leikata useinkaan15mm pois. 5mm ei riitä. Koko letkun vaihto rungon ja tangon sisään ei ole ihan niksnaks juttu.

Kihnutus on myös aika usein ongelmana. Ne Satulan kiinnitykset eivät ole välttämättä suorassa. Flat mounteilla satula ei enää säädy kaikkiin suuntiin. Kiinnityspisteet pitäisi oikaista. Itsellänikin taitaa olla tuota ongelmaa cannarin takasatulan kanssa.

[Jukka Häkämies]

Levyjarrut suomimaantiepyörässä ovat ratkaisu olemattomaan ongelmaan. Jarruttamisen tarvetta on todella vähän ja vannejarrut ovat olleet tarpeeksi tehokkaat lukitsemaan renkaan. Suurin etu kuskille levyjarruista taitaa olla mahdollisuus ajaa leveämmillä renkailla, suurimman hyödyn on kerännyt pyörävalmistajat kohonneina hintoina.

Vuoristoon lähtijöiden kannattaa Sram:n jarruihin vaihtaa uudet nesteet joka vuosi, ikävä kun alkaa vedet kiehumaan DOT vitosen seassa.

[Benny]

Levyjarrut suomimaantiepyörässä ovat ratkaisu olemattomaan ongelmaan. Jarruttamisen tarvetta on todella vähän ja vannejarrut ovat olleet tarpeeksi tehokkaat lukitsemaan renkaan. Suurin etu kuskille levyjarruista taitaa olla mahdollisuus ajaa leveämmillä renkailla, suurimman hyödyn on kerännyt pyörävalmistajat kohonneina hintoina

Paitsi jos ajaa sateella kuitukiekoilla.

[paaton]

Paitsi jos ajaa sateella kuitukiekoilla.

Jep. Syksyllä kylmässä vesisateessa ei käytännössä ole jarruja lainkaan. Sormet kohmeessa.

Ei ole olematon ongelma kun muulla porukalla jarrut toimii normaalisti. Suht pelottavaakin.

[El-Carpaso]

Ajat selkeästi maastoa. Maantiellä sisäisillä vedoilla letkuista ei vaan leikata useinkaan15mm pois. 5mm ei riitä. Koko letkun vaihto rungon ja tangon sisään ei ole ihan niksnaks juttu.

Kihnutus on myös aika usein ongelmana. Ne Satulan kiinnitykset eivät ole välttämättä suorassa. Flat mounteilla satula ei enää säädy kaikkiin suuntiin. Kiinnityspisteet pitäisi oikaista. Itsellänikin taitaa olla tuota ongelmaa cannarin takasatulan kanssa.

Maantietä mä olen pidempään ajanut. Toisaalta mun on kyllä sanottava, että mun mielestä nykyiset maantiepyörien sisäiset vedot on seurausta järjen köyhyydestä. Niillä tekee elämästään käsittämättömän vaikeaa olemattoman aerohyödyn ja minimalistisen ohjaamon vuoksi. Ei ymmärrä.

Myönnettäköön, että pyörävalmistajat ovat usein aivan käsiä saamaan toleransseja kohdilleen. Pyörien pitäisi lähteä tehtaalta sellaisina, ettei ammattimekaanikoilla pitäisi olla edes rotsaustyökaluja hyllyssä. Mitä noita juttuja useammasta eri paikasta kuullut, niin harva runko on joka suuntaan edes perustason vaatimukset täyttävä. Mutta siihen ei auta kuin pintojen suoristus, jos mahdollista. Joskus ei ole. Oma maantiepyörä lienee mennossa paaliin, koska satulaputki on porattu siinä kieroksi.

[stumpe]

^mielenkiintoista, onko pyöräsi rungon muutkin putket porattu?

[hubba]

Jep. Syksyllä kylmässä vesisateessa ei käytännössä ole jarruja lainkaan. Sormet kohmeessa.

Ei ole olematon ongelma kun muulla porukalla jarrut toimii normaalisti. Suht pelottavaakin.

Kieltämättä muutaman kerran kun vesisateessa pitemmän maantiepätkän jälkeen saapunut liikenneympyrään tms. viive jarruissa vähän pelästyttää. Tuohon jos muistaa varautua se ei niin haittaa, kunhan vesi on poistunut vanteelta ainakin omat kuitukiekot jarruttavat ihan hyvin.
Porukassa varmasti jopa vaaralliset, kerran vaan tullut kokeiltua sateessa porukka-ajoa, joutui jättämään vähän reilumman välin.

[El-Carpaso]

^mielenkiintoista, onko pyöräsi rungon muutkin putket porattu?

Satulaputket menee tyypillisesti hitsatessa sen verran kieroon, että ne täytyy porata / koneistaa viitearvoihin. Hiilikuidulla on prosessin myötä ilmeisesti saman tyyppistä ongelmaa ja olennaisimmat putket pitää käsitellä muotista irrottamisen jälkeen.

[paaton]

Kieltämättä muutaman kerran kun vesisateessa pitemmän maantiepätkän jälkeen saapunut liikenneympyrään tms. viive jarruissa vähän pelästyttää. Tuohon jos muistaa varautua se ei niin haittaa, kunhan vesi on poistunut vanteelta ainakin omat kuitukiekot jarruttavat ihan hyvin.
Porukassa varmasti jopa vaaralliset, kerran vaan tullut kokeiltua sateessa porukka-ajoa, joutui jättämään vähän reilumman välin.

Just tuo kovavauhtinen porukka-ajo, tai kisa vesisateessa kun muilla on levyjarrut.

[plr]

... mun mielestä nykyiset maantiepyörien sisäiset vedot on seurausta järjen köyhyydestä.

Sisäiset vedot ovat ulkonäöllisesti parasta mitä maantiepyörille on viime vuosina tapahtunut. Huolto vaikeutuu toki, kun vaihdetaan kerran 5-10 vuodessa jarruletkut ja ohjainlaakerit. Pyörähuolto laskuttaa työstä tunnin enemmän. Uusissa maantiepyörissä vaihteet toimivat langattomasti tai johdoilla, joiden vuoksi ei yleensä tarvitse mennä rungon sisälle huoltamaan. Pyörä pakataan matkalle sellaiseen kuljetussysteemiin, jossa ohjaustankoa ei tarvitse irroittaa.

Auton jarruletkut ja johtosarjat kannattaa myös vetää ulkopuolelle helmoihin nippusiteillä, niin huolto helpottuu, jos jotakin analogiaa hakee.

[izmo]

Ei löytynyt kohtaa levyjarruista että ovat vaaralliset ja voi mennä sormia jalkoja poikki kun tulee kasa... tämmösiä vaan kirjoiteltiin ennen muinoin kun levyjarrut olivat tulossa maantielle :eek:

[paaton]

Sisäiset vedot ovat ulkonäöllisesti parasta mitä maantiepyörille on viime vuosina tapahtunut. Huolto vaikeutuu toki, kun vaihdetaan kerran 5-10 vuodessa jarruletkut ja ohjainlaakerit. Pyörähuolto laskuttaa työstä tunnin enemmän. Uusissa maantiepyörissä vaihteet toimivat langattomasti tai johdoilla, joiden vuoksi ei yleensä tarvitse mennä rungon sisälle huoltamaan. Pyörä pakataan matkalle sellaiseen kuljetussysteemiin, jossa ohjaustankoa ei tarvitse irroittaa.

Auton jarruletkut ja johtosarjat kannattaa myös vetää ulkopuolelle helmoihin nippusiteillä, niin huolto helpottuu, jos jotakin analogiaa hakee.

Onneksi pyöränvalmistajat ovat varautuneet tähänkin. Jos ajat pyörällä sateessa, niin uskallan väittää ohjainlaakerin olevan vuoden jälkeen ruostejumissa ilman huoltoa.

Nykyiset laakerit ovat aivan kakkaa laadukkaillakin pyörävalmistajilla. Integroidun crown racen ja nätin yläkupin myötä tiivistystä ei ole oikeasti enää ollenkaan. Laakerin pölyhuuli ottaa yksinään kuraveden vastaan.

Niin ja se pyörän pakkaaminen siihen ihquun "tankopaikallaan" laukkuun on kyllä helppoa. Mutta entä sitten kun noita on vaikka kuusi pyöräleirille lähdettäessä? Ei ole muuten halpaa tai helppoa järjestää kuljetusta lentokentältä. Kokeiltiin talvella.

Just äsken lensin vannejarrupyörän kanssa. Stemmin pultit auki, pyörä laukkuun ja laukku sedani Volvon konttiin pitkittäin. Matkatavarat mahtuivat vielä konttiin. Sama Espanjan päässä.
Normaali taksi johon kaikki kyytiin.
Jo yhden ison laukun kanssa tarvitsee etsiä tilataksia perheen kanssa. Ollaan muuten seisottu joskus kauan jonossa.

[paaton]

Ei löytynyt kohtaa levyjarruista että ovat vaaralliset ja voi mennä sormia jalkoja poikki kun tulee kasa... tämmösiä vaan kirjoiteltiin ennen muinoin kun levyjarrut olivat tulossa maantielle :eek:

Kyllähän se sen verran vaikutti, että nykyään laikat on reunoistaan pyöristetyt. Ihan oikeaa mutinaa tuo oli.

Taas tänään tourin lopussa melkoista romurallia. Äijää lentää sikinsokin. Se terävän levyjarrun reuna leikkaa kyllä iloisesti reittä kun lennät pyörän päälle.

[Ohiampuja]

Auton jarruletkut ja johtosarjat kannattaa myös vetää ulkopuolelle helmoihin nippusiteillä, niin huolto helpottuu, jos jotakin analogiaa hakee.
Ei ehkä ihan noin, mutta typerät piilotetut ovipanelien tai kojelauden kiinnitykset voisi korvata tyylikkäillä Torx-ruuveilla. En ymmärrä miksi kaikki ruuvit pitää autossa piilottaa. Siistit vaikka mustaeloksoidut kupukanta ruuvit olisi tyylikkään näköiset. :)

[El-Carpaso]

Sisäiset vedot ovat ulkonäöllisesti parasta mitä maantiepyörille on viime vuosina tapahtunut. Huolto vaikeutuu toki, kun vaihdetaan kerran 5-10 vuodessa jarruletkut ja ohjainlaakerit. Pyörähuolto laskuttaa työstä tunnin enemmän. Uusissa maantiepyörissä vaihteet toimivat langattomasti tai johdoilla, joiden vuoksi ei yleensä tarvitse mennä rungon sisälle huoltamaan. Pyörä pakataan matkalle sellaiseen kuljetussysteemiin, jossa ohjaustankoa ei tarvitse irroittaa.

Auton jarruletkut ja johtosarjat kannattaa myös vetää ulkopuolelle helmoihin nippusiteillä, niin huolto helpottuu, jos jotakin analogiaa hakee.

Jos on valmis luopumaan ohjaamon säätämisen mahdollisuudesta ja haluaa merkittävästi vaikeammat huollot sen takia, että pyörä näyttää muodikkaammalta, niin kukapa minä olen sitä tuomitsemaan.

Mä tykkään vaihdella ajoasentoa ja stemmejä silloin tällöin. Siinä auttaa, ettei jarruletkua tarvitse irrottaa pelkkää stemmin nostoa varten.

Sinänsä rungon sisäiset vedot on ihan järkevä ja toimiva systeemi, mutta niitä ohjaustangon, stemmin ja ohjauslaakerin läpi meneviä en ymmärrä.

Eipä ne autonkaan letkut ja johtosarjat siellä runkopalkkien sisällä kulje, vaikka osin koteloituja ovatkin. Moottoripyörä toimisi parempana analogiana, mutta ei niissäkään taida jarruletku kulkea ohjainlaakerin läpi.

[paaton]

Ei ehkä ihan noin, mutta typerät piilotetut ovipanelien tai kojelauden kiinnitykset voisi korvata tyylikkäillä Torx-ruuveilla. En ymmärrä miksi kaikki ruuvit pitää autossa piilottaa. Siistit vaikka mustaeloksoidut kupukanta ruuvit olisi tyylikkään näköiset. :)

Hyi Yrjö! Taisi olla jossain vanhassa kadetissa viimeksi noin.

[paaton]

Jos on valmis luopumaan ohjaamon säätämisen mahdollisuudesta ja haluaa merkittävästi vaikeammat huollot sen takia, että pyörä näyttää muodikkaammalta, niin kukapa minä olen sitä tuomitsemaan.

Mä tykkään vaihdella ajoasentoa ja stemmejä silloin tällöin. Siinä auttaa, ettei jarruletkua tarvitse irrottaa pelkkää stemmin nostoa varten.

Sinänsä rungon sisäiset vedot on ihan järkevä ja toimiva systeemi, mutta niitä ohjaustangon, stemmin ja ohjauslaakerin läpi meneviä en ymmärrä.

Eipä ne autonkaan letkut ja johtosarjat siellä runkopalkkien sisällä kulje, vaikka osin koteloituja ovatkin. Moottoripyörä toimisi parempana analogiana, mutta ei niissäkään taida jarruletku kulkea ohjainlaakerin läpi.

Minäkin tykkää vaihdella stemmejä ja asentoa tiheään. Ei ne sisäiset letkut tuota estä. Saa vielä näppärästi lisää puuhaa kun surffailee viikosta toiseen sopivia stemmejä ja ohjaamoja.

Niin ja siihen stemmin vaihtoon saa näppärästi menemään viisikin tuntia. Eli kesken lenkin ei enää kannata hytin pituutta alkaa muuttelemaan :)

[zort]

Eikö ne kuitenkin jalkajarrut ole ne parhaat. Ja rehellisimmät sellaset on fixeissä.

[F. Kotlerburg]

Eikö ne kuitenkin jalkajarrut ole ne parhaat. Ja rehellisimmät sellaset on fixeissä.
Kyllä ja ne on yksinkertaisimmat sekä toimii pelkällä lihasvoimalla.

[JohannesP]

Jep. Syksyllä kylmässä vesisateessa ei käytännössä ole jarruja lainkaan. Sormet kohmeessa.

Ei ole olematon ongelma kun muulla porukalla jarrut toimii normaalisti. Suht pelottavaakin.
Tähänkin on helppo varautua oikealla kalustolla - alukiekot.

Tietenkin joskus sade saattaa yllättää.

[kp63]

jep tai hiilarikiekot alupinalla - mulla vanhat shimano 35 ja ihan ykköset sekä sateessa että vuorilla.

[paaton]

Niin tai sitten levyjarrut. Saa ajaa aina kuitukiekoilla.

[Fuuga]

Onneksi pyöränvalmistajat ovat varautuneet tähänkin. Jos ajat pyörällä sateessa, niin uskallan väittää ohjainlaakerin olevan vuoden jälkeen ruostejumissa ilman huoltoa.

Uskaltaa saa kyllä, muttei se todista että olisi totta. 2011 hankittu pyörä, ajettu pitkät siivut ympäri vuoden enkä ole edes koskaan huoltanut laakereita saati huollattanut.


—
Elämä on kuolemista

[maalinni]

Itellä arveluttaa lähinnä maantiehydrokahvojen kestävyys. Maastoon hommaan halvimman pään simppoja ja ne kestää sen 2-3 vuotta ennen kuin joku paikka vuotaa, yleensä kahvan juuri tai satula. Onko maantiekahvat yhtä ”kestäviä”, ne kuitenkin maksaa kolme numeroa, kun halvat mtb jarrut saa 30€:llä/pää.

[K.Kuronen]

Itellä arveluttaa lähinnä maantiehydrokahvojen kestävyys. Maastoon hommaan halvimman pään simppoja ja ne kestää sen 2-3 vuotta ennen kuin joku paikka vuotaa, yleensä kahvan juuri tai satula. Onko maantiekahvat yhtä ”kestäviä”, ne kuitenkin maksaa kolme numeroa, kun halvat mtb jarrut saa 30€:llä/pää.

Sitä voi seuraavassa tiukassa mutkassa vetää nurin ja rikkoa kalliin kahvan. Että jos ajatus hirvittää, niin mekaaninen on tässä suhteessa ystävällisempi. Mulla on vuodon takia mennyt yksi hydraulinen maantiekahva vaihtoon ja muusta syystä kahdet jarrusatulat.

Itse hankin vain sen hintaista tekniikkaa, jonka särkymisen kestän.

[Benny]

Itellä arveluttaa lähinnä maantiehydrokahvojen kestävyys. Maastoon hommaan halvimman pään simppoja ja ne kestää sen 2-3 vuotta ennen kuin joku paikka vuotaa, yleensä kahvan juuri tai satula. Onko maantiekahvat yhtä ”kestäviä”, ne kuitenkin maksaa kolme numeroa, kun halvat mtb jarrut saa 30€:llä/pää.

Mulla on gravelissa 25tkm ajetut Sramin S700 kahvat ja satulat ja hyvin toimii.

Pelkästään nesteitä vaihdellut noihin.

[K.Kuronen]

Uskaltaa saa kyllä, muttei se todista että olisi totta. 2011 hankittu pyörä, ajettu pitkät siivut ympäri vuoden enkä ole edes koskaan huoltanut laakereita saati huollattanut.


—
Elämä on kuolemista

Edessä pitkä lokari kurakaudella säästää laakerin ja lyhytkin roiskeläppä vähentää ongelmia huomattavasti. Mulla on integroituja mennyt vaihtoon, kun lokaritta ja roiskeläpättä on uittanut alalaakerin kuravellissä -yksi pidempikin kahlaaminen savivellissä on riittänyt remonttiin.

[JackOja]

Itellä arveluttaa lähinnä maantiehydrokahvojen kestävyys. Maastoon hommaan halvimman pään simppoja ja ne kestää sen 2-3 vuotta ennen kuin joku paikka vuotaa, yleensä kahvan juuri tai satula. Onko maantiekahvat yhtä ”kestäviä”, ne kuitenkin maksaa kolme numeroa, kun halvat mtb jarrut saa 30€:llä/pää.

Oletko kokeillut kestäisikö satasen jarrut kolme kertaa pidempään kuin kolme kertaa halvemmat? Entä muita kuin simppoja?

[paaton]

Uskaltaa saa kyllä, muttei se todista että olisi totta. 2011 hankittu pyörä, ajettu pitkät siivut ympäri vuoden enkä ole edes koskaan huoltanut laakereita saati huollattanut.


—
Elämä on kuolemista

Tuo onkin vanha pyörä. Noissa oli vielä kunnon suojauksia. Ja on niissä monissa uudemmissakin. Ainakin edellisen sarjan canyon aeroadissa oli yläpuolellakin oikea kuminen tiiviste. Noita ei oikeasti ole enää monessakaan. Alapuolella tuskin yhdessäkään uudessa pyörässä.

Mutta siis se surkea laakerin materiaali on toinen. Mulla ruostui ninerissa laakeri ulkopuolelta ja alkoin naksumaan.

Ja useammalla kaverilla. Uusista vuoden pari vanhoista Pyöristä. Spessua ja bmc:tä.

[paaton]

Edessä pitkä lokari kurakaudella säästää laakerin ja lyhytkin roiskeläppä vähentää ongelmia huomattavasti. Mulla on integroituja mennyt vaihtoon, kun lokaritta ja roiskeläpättä on uittanut alalaakerin kuravellissä -yksi pidempikin kahlaaminen savivellissä on riittänyt remonttiin.

Jep. Se on ihan auki alhaalta(kin) nykyään. Mulla oli ninerissa onneksi erillinen Crown Race ja sain tuonne tiivisteellisen tilalle. Tuon jälkeen ei ole tarvittnut tehdä laakereille mitään.

[paaton]

Sitä voi seuraavassa tiukassa mutkassa vetää nurin ja rikkoa kalliin kahvan. Että jos ajatus hirvittää, niin mekaaninen on tässä suhteessa ystävällisempi. Mulla on vuodon takia mennyt yksi hydraulinen maantiekahva vaihtoon ja muusta syystä kahdet jarrusatulat.

Itse hankin vain sen hintaista tekniikkaa, jonka särkymisen kestän.

Jos ajaa paljon, niin di2 voi olla halvempikin. Minulla on tainnut mennä kolme ultegran/105 mekaanista kahvaa rikki. Ne mekanismit vaan kuluu eikä toimi enää.

Di2 vannejarrulla voisi olla se huoltovapain ja kestävin vaihtoehto.

[kp63]

just vaihdoin CC ohjainlaakerin oisko 3 talvea ollut ja oli ruostunut niin, että lähti palasina pois. oli vikat lenkit muuten vakaa ajettava kun piti oikein vääntää kahvasta - pitänee useammin vaihtaa

[Juha Lehtinen]

Ostin hiljattain Birzmanin jarrusatulan keskitystyökalun (paketissa tuli niitä kolme). Sillä huomasi ettei levyn ja jarrupalojen välissä kovinkaan iso rakoa ole mutta sinne väliin sen sain ja sain satulat keskitettyä. Ihan toimiva aputyökalu.

[F. Kotlerburg]

Itellä arveluttaa lähinnä maantiehydrokahvojen kestävyys. Maastoon hommaan halvimman pään simppoja ja ne kestää sen 2-3 vuotta ennen kuin joku paikka vuotaa, yleensä kahvan juuri tai satula. Onko maantiekahvat yhtä ”kestäviä”, ne kuitenkin maksaa kolme numeroa, kun halvat mtb jarrut saa 30€:llä/pää.
Itselläni on yhdet Shimano XT BR-785:t vuodelta 2016 eikä ne mitään vuoda. Kerran olen tainnut ilmata.

[Marsusram]

Maantielevareissa voi olla vielä vastaavia kehityskaaren alkuun liittyviä lastentauteja, mitä maastopuolella oli 20v sitten.

Shimanon maastojarrukahvoissa olivat viime vuosituhannella XT m755 jarrut yksinkertaiset ja toimivat kuin junan vessa, edelleen. Olivat Grimecan jarruista mineraaliöljylle muunnettu versio.
Vuosituhannen vaihteessa oli Shimpan itse kehittämissä malleissa jonkin verran ongelmia toimivuudessa mm. pakkasella.
Uusimmissa ei ole enää huomannut ongelmia, mutta nämä ovat olleet Deore, SLX ja XT -sarjoja.

[maalinni]

Itselläni on yhdet Shimano XT BR-785:t vuodelta 2016 eikä ne mitään vuoda. Kerran olen tainnut ilmata.

Pitää kyllä sit ruveta päivittämään parempiin, kun nykyiset hajoaa.

[nure]

^SLX, XT ja XTR aika samanlaiset, viimeistely eroaa. Itsellä FBG:ssä XTR painon vuoksi mutten mitään eroa huomannut noihin kahteen verratessa. Vaikken mikään Shimanon rakastaja olekkaan niin mielestäni kaikkein helpoimmat jarrut myös ilmata.

[kh74]

Sekä isän että vaimon maastureissa Shimanon M525 hydrauliset laverit. Täyttää pian 20 vuotta. Vaihdoin aikoinaan juuri luotettavuuden takia verrattuna vaijerilevareihin ja vannejarruihin joissa vaijerit jumissa/jäässä ja jarrupalat koko ajan lopussa ja vanteet ruvella. Nää oli hinnat alkaen malli, olisko Deore sarjaa tai alempi.

Vaimon jarruihin en ole tehnyt mitään, siis yhtään mitään. Ne vaan toimii vuosikymmenestä toiseen. Toki lähinnä satunnaisissa retkipyöräily, työmatka jne ajossa. Metalliset palatkin kestänee koko elämän.

Isän pyörällä mentiin ympärivuotista työmatka-ajoa vuosia niin paloja meni vaihtoon ja hämärä muistikuva että kerran olis ilmattukin. Mulle Shimanon hydraulinen levyjarru on vaivattomin jarru mitä on olemassa.

[marco1]

Olisko 6paria Shimanon jarruja ollut yhteensä taloudessa vuosien varrella, 2 satulaa on ollut vuotavia mutta toinen niistä on vieläkin pyörässä kiinni kun ongelmaa tuntuu olevan vaan pakkaskeleillä.

[TERU]

^SLX, XT ja XTR aika samanlaiset, viimeistely eroaa. Itsellä FBG:ssä XTR painon vuoksi mutten mitään eroa huomannut noihin kahteen verratessa. Vaikken mikään Shimanon rakastaja olekkaan niin mielestäni kaikkein helpoimmat jarrut myös ilmata.
Mielestäni noissa on hintansa mukainen ero muussakin kuin viimeistelyssä.

Shimanoa kannattaa "rakastaa" kun siinä on oikeata öljyä, joka kestää ja kestää...

[maalinni]

Just sen öljyn ja helpon ilmauksen takia olen shimppaa suosinut

[Ohiampuja]

En muista malleja ulkoa, mutta oliko se joku SLX malli joka alkoi pakkasella temppuilemaan? Jumittuiko männät vai oliko se vuoto-ongelmaa? Ja sitten muutama vuosi sitten oli joku XT M8000 kahva, joka alkoi vuotamaan jostain sieltä säiliön luota? Vai muistanko pahasti väärin?

Mutta noin ylipäätään Shimpan jarrut on aika toimintavarmat. Omat SLX-M666 jarrut on nyt 10 vuotta vanhat, ja hyvin pelaa. :)

[nure]

TERU, XT:n ja XTR:n välillä en kummoisiakaan eroa huomannut, ainoa fyysinen ero on tuon kahvan etäisyyden säätö.

[TERU]

Joo ei välttämättä toiminnassa kummempaa, mutta onhan XTR kuitenkin jo kisatasoa ja kevytkin, grammat viilattu.
Osasarjana meinaan.

[F. Kotlerburg]

ainoa fyysinen ero on tuon kahvan etäisyyden säätö.
Ei pidä paikkaansa. XT:ssä on bitepointin säätö mitä SLX:ssä ei ole.

[Ohiampuja]

Sinne kahvaan kun värkätään säätöjä joka suuntaan, niin laskeeko se niiden toimintavarmuutta tai luotettavuutta? Jos on tarkoitus käyttää pyörää osineen 10+ vuotta?

Eikös se bitepoint-säätö jotenkin muuta järjestelmän nestetilavuutta? Muutenkin teoriassa yksinkertainen kahva nivelpisteineen on jo saatu aikamoiseksi vivustohässäkäksi.

[F. Kotlerburg]

En tiedä. Itsellä pisin kokemus on noista mainituista XT-jarruttimista vuodelta 2016, joista se löytyy. Ei niissä mitään ongelmia ole ollut.

[nure]

Kotler, vertasin XT/XTR:ää, pientä tarkkaavaisuutta...

[miz]

Kotler, vertasin XT/XTR:ää, pientä tarkkaavaisuutta...

No kyllähän se etäisyyden säätö nyt löytyy noista kaikista.

[maalinni]

Eikös ihan halvimmissakin ole etäisyyden säätö? Se tehdään vaan työkalulla eikä sormiruuvilla.

Tässäkin on reach adjustmentti: https://www.bike-components.de/en/Shimano/BR-MT200-Disc-Brake-p67521/?o=200057-black-front&delivery_country=FI&upid=google&utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=19907804303&utm_content=&utm_term=&gclid=EAIaIQobChMIy97UgMKGgAMVEywYCh2NPw_eEAQYASAB EgIvsvD_BwE

[nure]

^^Lähinnä tarkoitin tapaa millä se tehdään, en osannut ihan rautalangasta vääntää, anteeksi mielenpahoitus...

[Ohiampuja]

Eikö kahvan etäisyyden säätö ja bite / contact point ole eri asiat? Halvoissa on se pelkkä etäisyyden säätö.

[miz]

^^Lähinnä tarkoitin tapaa millä se tehdään, en osannut ihan rautalangasta vääntää, anteeksi mielenpahoitus...

Ei pahaa mieltä, itse ymmärsin väärin pointin. Uusimmassa xtr:ssä vissiin muuttunut systeemi, aiemmin oli kaikissa samanlainen ruuvi jollei nyt pahasti muisti heitä, edelliset ja nykyiset olleet itsellä siis xt:tä ilman ärriä.

[nure]

^^Kahvan etäisyyttä itse tarkoitin...

^ XTR:ssä "mutteri" korvattu kuuskololla, lie pelkästään painon vuoksi...

[elasto]

TERU, XT:n ja XTR:n välillä en kummoisiakaan eroa huomannut, ainoa fyysinen ero on tuon kahvan etäisyyden säätö.

Jos kaksimäntäisistä puhutaan niin XTR:n kahvasta puuttuu myös Servowave. Minusta se on huomattava ero tuntumassa. Mulla on jäykkäperäisessä maasturissa XTR:n M9100 jarrut ja en tykkää niistä yhtään niin paljon kuin muiden pyörien XT ja SLX -jarruista. Tuo Servowaven puuttuminen tekee tuntumasta hieman Sramimaisen ja tykkään nimen omaan Shimanon jarruissa siitä kahvan on/off -tuntumasta. Siihen tottuneena tehoa on kyllä helppo säädöstellä vaikka modulaatio olisikin teoriassa hieman huonompi, mutta Sramin jarrujen parempi modulaatio on mielestäni vain tehon puutetta.

En ymmärrä miten et ole tuota eroa huomannut jos näillä olet koskaan ajanut.

[kauris]

Itse olen tykännyt eniten Shimanon zee jarruista metallipaloilla. Ajoittain ilmeni ns bite pointin vaeltelua mutta ilmaus poisti sen aina joksikin aikaa. Psrhautta teho ja just sramia enemmän on off tyyppinen mutta kun se tuli tutuksi niin tosiaan parempi kuin sramin muka parempi modulaatio. Nyt siis alamäkipyörässä code rsc:t. Mutta meinaan niitä tuunata seuraavaksi 2 mm levyillä (nyt 1.8) ja mahdollisesti galferin vihreillä paloilla.
Code ovat siis mielestäni hieman tehottomammat kuin mitä zeet oli.