MTB-kilpailujen väistämisetiketti

[Uuno1]

Kisoissa välillä ~60 km matka tarkoittaa radalla kahta kierrosta, jonka aikana kärki saa kiinni ja ohittaa suuren osan harrastajakuskeista.

Tämä johtaa... tilanteisiin. Itse mielelläni teen tilaa nopeammille ennakoivastikin, mutta hiljattain jouduin tilanteeseen, jossa leveällä >2 pyörän rinnakkain ajettavalla väylällä muutama kymmen metriä ennen jyrkkää käännöstä kuulin taakaa huudaduksen.

Tein tilaa, ja minut ohitti mutkan kohdalla ryhmä letkassa, joka leikkasi koko mutkan ulkoreunasta ihan sisäreunan kautta, motittaen minut sisälinjan puolelle.

Vaihtoehtoinani oli joko yhteentörmäys, lyödä jarrut kiinni tai väistää "pusikon" kautta. Valitsin viimeisen vaihtoehdon, mikä maksoi minulle vauhtia ja harmitti, koska olin saamaisillani kiinni toisen ryhmän ja edessä oli tulossa tuulinen kohta.

Muutenkin kohtaamiset ohittavan kärjen kanssa ovat varsin vaihtelevia: osa antaa hyvissä ajoin äänimerkin, osa tulee aika takapyörään kiinni, osa kiittelee kun väistää ja osa ei, vaikka tilanteessa olisi oma-aloitteisesti ottanut huonomman, hitaamman linjan.

Itsellä on kokemusta vain muutamasta eri kisasta, mutta jos pitää kahdesta kisasta valita niin itse suosisin kisaa, missä 60 km on vain 1 kierros jotta ei joudu näihin tilanteisiin kuten Tahko MTB.

Mitä kokemuksia ja mietteitä palstalaisilla on tästä?

[SuccessFactor]

Kokemuksia on. Yleensä aina mennyt luontevasti kun himmailee vähän omaa vauhtiaan yleensä sinne oikean reunaan että pääsee ne tosi kovakiireiset ohi. Eikä tuo ongelma rajoitu kahden kierroksen tilanteisiin kisakuskien kanssa, joskus voi jostain syystä taakse jäänytkin saada boostin joka vaatii samanlaista väistämistä.

Eikös väistämisessä yleisesti päde se, että se ohittaja lähtökohtaisesti vastaa turvallisesta ajolinjasta ohituksessa ja ohitetteva pyrkii vähintään pitämään sen oman ajolinjansa että ohittaja pystyy ennakoimaan liikkeet? Erityismainintana tulee mieleen Henri Ojalan ohitukset männävuosilta, äärettömän kohteliaasti ja kiireettömän oloisesti ilmoittanut ohitusaikeistaan. Huonompia kokemuksia sitten taas Tahkolta parin vuoden takaa kuin omantasoinen turistikuski avatui kesken suhteellisen kovavauhtisen teknisen laskun kun en saanut pidettyä täsmälleen sitä omaa ajolinjaa hänen pyrkiessä juuri siinä kohtaa ohitse.

[OJ]

Minulla tulee joka vuosi vähemmän noita ohitustilanteita, mutta noin niinkuin mun mielestä turvallinen ja kaikinpuolin miellyttävä ohitustilanne on ohittajan vastuulla. Ilmoitetaan ohitusaikeista ajoissa ja selkeästi, odotetaan turvallista ohituspaikkaa, ohitetaan turvallisesti ja hätäilemättä ja sitten kiitetään ohitettavaa. Jos ohittajan on odotettava ohituspaikkaa vaikka 100m, niin silloin sitä ohituspaikkaa odotetaan. Kun on kyse kaikenlaisista melko merkityksettomistä pikkukisoista, niin niillä muutamilla sekunneilla ei ole mitään väliä. On paljon tärkeämpää taata se, että sille 45-v mutsille, joka osallistuu ensimmäiseen maastokisaansa, tulee hyvä kokemus ja jää hyvä mieli tapahtumasta.

En yritä aliarvioida tai haukkua ketään, mutta näissä meille kumitossukuskeille tutuissa ympyroissä on mun mielestä kiva olla silleen kivasti vaikka tuntuukin että on oman elämänsä Schurter. Enkä ole aina noudattanut näitä omia neuvojani, mutta tässäkin on tullut kehitystä.

[kaakku]

Sydin ja Mackyn kisavideoista saa hyvä opastuksen kuinka olis suotavaa toimia ohittaessa hitaampiaan.

https://www.youtube.com/@sydandmacky

Muutenkin ihan hyvän mielen kontenttia.

[SuccessFactor]

Sit tietty jos ei huvita katsoa ~450 klippiä sen toivossa että jossain puhutaan siitä aiheesta mikä askarruttaa, voi vaikka lukea täältä (https://marathonmtb.com/2013/09/17/overtaking-etiquette-in-mountain-bike-racing-according-to-shippo/) pidemmän, joskin aika vanhan pohdinnan juuri tästä aiheesta.

"If, as per Issue #2, the Elite rider is able to see a line that most wouldn’t, it becomes the responsibility of the elite rider to say “I’m gonna come around you, on your right / over your head – you stay doing what you are doing / follow the track”"

Vähän tuossa yllätti se, että kuvattiin kulttuuria jossa ohitettavalla olisi enemmän "valtaa" sanoa että milloin antaa tietä - itselle aika erikoinen tilanne. Tietty jos vaikka on jossain tosi vauhdikkaassa ja ahtaassa teknisessä laskussa ei ohittaja voi olettaa että hitaampi edes pystyy antamaan tilaa juuri sillä hetkellä, mutta aika harvassa kai tällaiset tilanteet on.

[OJ]

Kokenut ohitettava voi just kommunikoida väistämisaikeitaan. Noin yleisesti selkeä ja riittävän kovaääninen kommunkointi auttaa aika pitkälle. Ja sit jos ohittajan pitää hiljentää tai jopa pysähtyä, niin sitten hiljentää tai pysähtyy.

[Uuno1]

Kokenut ohitettava voi just kommunikoida väistämisaikeitaan. Noin yleisesti selkeä ja riittävän kovaääninen kommunkointi auttaa aika pitkälle. Ja sit jos ohittajan pitää hiljentää tai jopa pysähtyä, niin sitten hiljentää tai pysähtyy.

Eipä kumpaakaan näistä säännöistä näytä osaa kuskeista kiinnostavan. Kärjen vauhdin ylläpitäminen ole peruspolkupolkuyöräilijälle mitenkään realistista kun se vauhti on aivan eri luokassa.
Mitä enemmän tuonlaisia kuskeja ajaa ohi kisan aikana niin sitä enemmän tulee fiilis, että on kisassa on mukana lähinnä "vauhtitöyssynä" eikä niinkään rikkomassa omia rajoja ja aikoja.