Näytä tavallinen näkymä : Pyörä tyypin valinnan vaikeus maastopyörä, gravel vai cyclocross?
N0states
08.04.2023, 14.52
Helou
Tässä foorumia selaillut ja yrittänyt etsiä niitä pointteja millä saisi tehtyä valintaa suuntaan tai toiseen pyörä hankinnan kanssa. Enkä nyt löytänyt sellaista narua mihin olisi omien ajatusten kanssa kuvitellut sopivani, joten tässä nyt uusi.
Tilanne on siis sellainen että työpaikalle tuli pyörä etu mahdollisuus saataville ja sitä ajatellut nyt hyödyntää MUTTA...
Vaikeus on nyt valita mille tielle/polulle sitä lähtisi? Omia ajatuksia pyörä tyypiksi kun on ollut muutama.
Eli maastopyörä jäykkäperänä tai täysjoustona joko luomuna tai sähköllä? Lisäksi sitten gravel tai cyclocross vaihtoehto.
Merkeistä katsellut näitä "yleisimpiä" Canyon, Cube, Kona, Trek. Mutta myös muutamaa muuta erikoisempaa merkkiä mistä en ollut aiemmin kuullut, kuten YT ja Vitus.
Malleihin sen kummemmin ainakaan vielä tässä aloituksessa menemättä kaipaisin ehkä näkökulmia ja näkemystä pyörän tyypin valinnasta.
Omaa pyöräily historiaa ei sinällään ole mihinkään tiettyyn suuntaan. Mutta tähän asti on ollut sieltä ylä-aste ikäisestä jäykkäperäinen maastopyörä se tutuin kapistus. Tällä hetkellä on vm. -12 Cube Attention jolla on tullut enimmäkseen kuitenkin nieltyä asfalttia, mutta myös pururatoja ja jonkin verran polkuja.
Tähän käyttöön peilatessa voisi edelleen olla vaihtoehto jatkaa vain uudemmalla jäykkäperä maastopyörällä tai gravel pyörällä. Joo, mutta kun asia ei kuitenkaan ainakaan omasta mielestä ole niin yksinkertainen.
Kun myös maastopyörä kategoriassakin on niitä alakategoria vaihtoehtoja mitä katsellut niin ehkäpä XC tai Trail jotka voisi sopia itselle? Lisäksi vielä ed. mainitut voisi sähköllä varustettuna kiinnostaa.
Pyörät kuitenkin on kehittynyt tässä reilun 10v aikana viimeisimmästä hankinnasta niin voisi sanoa tipahtaneen kärryiltä pyörien geometria muutoksista soveltuvuuksista eri käyttötarkoituksiin ym. Joten ilmassa on itsellä kysymyksiä kun kuitenkin on ehkä enemmän se yhden "yleispyörän" ajatusta mielessä kuin että ostaisi eri käyttötarkoituksiin omansa.
Muutama kysymys mitä tässä kohtaa mielessä:
1. Soveltuisiko täysjousto tänäpäivänä myös siihen enimmäkseen asfaltti ajoon vai meneekö täysin hukkaan ominaisuuksiltaan?
2. Ed. kysymykseen tavallaan jatkoa, entä jos se olisikin sähköavusteinen? (Canyon Neuron:ON 6 & 7 lähtenyt muutamalla työkaverilla tilaukseen)
3. Miten nuo sähköavusteiset sitten toimii ilman akkua/kun se on tyhjä? Onko se juuri normaalipyörän tuntua kummallisempi? Toki varmasti raskaampi painonsa takia? Mutta vastustaako moottori kuinka polkiessa?
4. Mikä olisi sitten se "ala kategoria" XC vai Trail vai jokin muu jos kyseessä maastopyörä?
5. Gravel vai cyclocross? Jos tähän kippurasarvi kategoriaan meneekin valinnan kanssa? Mikä on se näiden ero muu kuin rengaskoko?
Sitten vielä sellainen ajatus että jos luomuna pyörän hinta menee 3000€ pintaan niin siinä tapauksessa ehkä kääntyisin jo sähköpyörän suuntaan?
Eli luomuna hintahaitari ollut n.2500€ hintaisiin asti.
Tuli nyt ehkä hieman sekavaakin tekstiä mutta en nyt osaa tätä asiaa kiteyttää järkevästi. Vaihtoehtoja kun on monia joista ei osaa lähteä edes karsimaan ainakaan yksin miettimällä. Siksi kaipaisi apuja ajatuksiin sekä mielipiteitä, tarkentavia kysymyksiä etc.
Kiitos heti tässä kohtaa jos täältä apuja valintoihin saan.
tchegge_
09.04.2023, 09.41
Noin niin kuin yksinkertaistaen minun mielipide, luomut ensin. Jos ajat pääosin asvalttia tai hiekkapohjaista ympäri vuoden niin graveli.
Mitä enemmän polkuja sitä enemmän voi harkita joustojen lisäämistä. Silloin kyllä melkein budjetinkin jo pitää alkaa kasvaa samalla kertaa.
Sähkövehkeillä on varmaan ihan sama millainen jyrä, se moottori hoitaa ne vierintävastukset. Hinta tosin vielä suurempi ongelma näissä.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
N0states
09.04.2023, 18.47
Olet siis vähän samalla kannalla kuin itsekin olen jos ajattelee sillä kuuluisalla järjellä, Mertarannan sanoja lainatakseni.
Mutta jos näille vaihtoehdoille kannatuksia antaisin omien ajatusten pohjalta niin ajattelisin että
30% Gravel
30% Jäykkäperä luomuna
20% Maastopyörä sähkönä täysjoustona tai jäykkäperänä
15% Täysjousto luomuna
5% Cyclocross.
Tällaisella jakaumalla asiaa ehkä tällä hetkellä ajattelen. Gravel ja Jäykkäperä tasa jakaumalla siksi että ei vain osaa niiden välillä päättää. Maastopyörä tutumpi ja Gravel täysin vieras.
Ehkä joutuu kävellä ihan kivijalkaan ja kokeilla miltä se gravel tuntuisi.
maalinni
09.04.2023, 19.05
Tai sit vaan ostat sen kolme pyörää, kun se on edessä ennemmin tai myöhemmin :p
tchegge_
10.04.2023, 08.38
Cyclocrossarit kannattaa sitten kokonaan unohtaa jos ei aio kisata cyclocrossia. [emoji846]
Gravelit on paljon parempia yleiskäyttöön koska niihin saa paremmin renkaita talveen.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Jäykkäperä tai graveli sen pohjalta kuinka paljon haluaa ajaa alhaalta. Tai sitten täysjäykkä mtb 2,2 kumeilla. Tämä siis jäykkäperän sijasta.
^Täysjäykkä taipuu moneen, maantielle, hiekalle ja poluillekin.
Jos ei meinaa oikeasti maastopyöräillä, niin graveli, ne on mainioita yleispyöriä.
Jos ei meinaa oikeasti maastopyöräillä, niin graveli, ne on mainioita yleispyöriä.
Jep, ainoa vain, jos alhaalta ajaminen ei tunnu luontevalta, niin sitten ei.
Ei gräveliä tarvitse ajaa alaotteelta. Itse en aja käytännössä koskaan
^Suuri osa tyrmää maantietangon juuri tuon vuoksi, aivan minimaalista itselläkin oli alaotteen käyttäminen.
^^ Sittenhän sinulle semmoinen gravel-fillareille tyypillinen ominaisuus kuin ohjaustangon flare on täysin tarpeeton.
Itse ajan gravelillani alaotteelta paitsi vastatuulessa myös alamäissä, joissa tunnen tarvitsevani leveämmän otteen tuomaa parempaa ohjattavuutta tai suurempaa vakautta.
(Viihdyn cyclollani ehkä jopa paremmin kahvoilla, mutta ero voi tulla yksinkertaisesti siitä että gravelissani tanko on pikkaisen korkeammalla ja sitähän voisi tietysti laskea, joten kyseessä ei ole pyörätyyppiin kuuluva ominaisuus.)
PS En itse lähtisi valitsemaan gravelin ja cyclocrosserin välillä talvirenkaiden perusteella kuin korkeintaan siinä tapauksessa että todella aikoo ajaa säännöllisesti talvisin ja tulee ajamaan sellaisissa olosuhteissa että 35-40 -millistä leveämmistä renkaista todella on hyötyä. Siis siinä tapauksessa että löytäisin cyclon, jonka saisin yhtä edullisesti kuin vastaavantasoisen gravelin (mitä lienee syytä pitää epätodennäköisenä nykyään?).
Itse ajan gravelillani alaotteelta paitsi vastatuulessa myös alamäissä, joissa tunnen tarvitsevani leveämmän otteen tuomaa parempaa ohjattavuutta tai suurempaa vakautta.
Juuri noin, eli melko harvoin.
N0states
10.04.2023, 12.27
Nyt tullut kyllä liuta vastauksia jotka puoltaa ajatuksia niihin omiin alkuperäisiin ennen täysjousto/sähköpyörä ajatusten mukaan tuloa.
tchegge_
Cyclocrossarit kannattaa sitten kokonaan unohtaa jos ei aio kisata cyclocrossia. [emoji846]
Gravelit on paljon parempia yleiskäyttöön koska niihin saa paremmin renkaita talveen.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Noniin joo ei ole ajatustakaan lähteä kisaamaan. Ja tuo gravel yleispyöränä kyllä kiinnostava.
Bndit
Jos ei meinaa oikeasti maastopyöräillä, niin graveli, ne on mainioita yleispyöriä.
No joo se oikeasti maastopyöräily on ehkä sellaista mitä ei tule kyllä mitenkään aktiivisti harrastettua niillä lenkeillä mitä pyörällä tekee, mutta jäykkäperää omissa ajatuksissa puoltaa se että reitillä voi olla pätkä tai pätkiä myös polkuja eikä siten rajoita reittiä pelkille päällystetyille teille tai hiekkateille.
Gravel toki varmaan pärjää myös näissä vallan hyvin? Mikä sitten tekeekin valinnasta hankalaa. :rolleyes:
MRe
Jäykkäperä tai graveli sen pohjalta kuinka paljon haluaa ajaa alhaalta. Tai sitten täysjäykkä mtb 2,2 kumeilla. Tämä siis jäykkäperän sijasta.
Näistä vaihtoehdoista sitten varmaan täytyy lähteä merkkiä ja mallia katselemaan kun kuulostavat sellaisilta vaihtoehdoilta että näistä varmaan löytyy se sopeva kulkine.
Ja kun työsuhdepyörä kyseessä oma ajatus on sen "leasing sopparin" (jos sitä tässä tapauksessa siksi voi kutsua) kanssa että pituus olisi maksimissaan n. 24kk joka taas tarkoittaa sitä että pyörän hinta varusteineen ei voi ollakkaan kuin n.2100€. :seko:
Onko ehdotuksia tuohon hintaluokkaan jos puhutaan pelkästä pyörästä? Gravel, Jäykkäperä tai täysjäykkä? Täysjäykät itsellä jäänyt täysin katselematta millaisia olisi edes tarjolla?
^Täysjäykkien maastopyörien tarjonta aika vähäistä, suurinosa niistä taitaa olla itse kasattuja.
maalinni
10.04.2023, 12.54
Täysjäykkä: Kona Unit X (ainaskin bikeshop.fi myy)
N0states
10.04.2023, 13.12
^Täysjäykkien maastopyörien tarjonta aika vähäistä, suurinosa niistä taitaa olla itse kasattuja.
Eli täysjäykät taitaapi jäädä leikistä pois, paitsi tuo Kona Unit X vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta.
Sitten jos menee vielä noihin teknisiin ominaisuuksiin, osasarjoihin ja keuloihin niin onko niissä sitä kierrä kaukaa osastoa kuinka paljon jos puhutaan pyörän hinnasta maks. se 2100€?
^Tuossa hintaluokassa joskus saattaa olla kompromisseja osasarjoissa ja kiekoissa. Osasarjat saattaa olla sekalaisia, kammet esim. jotkin bulkit ja usein löytyy jotain omalle merkille brändättyjä kiekkoja. Ja kun keulassa ei lue Suntour (vaikka ko. valmistajaltakin löytyy laatua mutta harvinaisia ensiasennettuna) niin ei kovasti kovasti mennä metsään.
N0states
10.04.2023, 16.58
Kiitoksia konsultaatiosta osasarjoihin liittyen tässä kohtaa. Sen toki pienessä pyörä asioista sen kummemin tietämättömässä päässäni olen asian näin ajatellutkin ettei tuossa ko. hintaluokassa voida vielä oikeastaan varmaan laatu osista puhua ja että Suntourit kierretään kaukaa.
Nyt varmaan täytynee koittaa kaivaa saatavilla olevia / saataville tulevia mielenkiintoisia vaihtoehtoja gravel ja jäykkäperä maastopyöristä. Josko niille saisi jotain rankkausta plussia/miinuksia sekä mielipiteitä täältä enemmän pyörä asioihin perehtyneiltä harrastajilta.
Pitkään pyörin vähä samojen ongelmien kanssa mut lähtökohta oli että sähkö ois kiva avustus välillä. Valinta oli jo kohtuu vahva Gravel mut silti joku mietitytti…
valinta osuikin sitten sähköiseen ”flatbar graveliin” canyonilta eli ROADLITE:ON CF 9 LTD. Mielestäni osasarjat olivat kohtuulliset ja kliini ulkonäkö houkutti kovastikkin. Tässähän on valio roadliteä hieman leveämmät renkaat jo lähtöön niin talvellakin varmasti siihen löytyy mieluista kiekkoa alle.
EDIT: tämä oma valinta paukkui yli sun budjetista mut ajatuksena malli mihin päädyin vastaavilla vaihtoehdoilla
N0states
10.04.2023, 17.18
Tuo sähkö on ollut kiinnostuksen kohde joo, mutta jotenkin siinä ruvennut arveluttamaan se että kun pitää pelata sen akun kanssa. Ja se akun kanssa pelaaminen, meinaan siis sitä että aina pitää (vai pitääkö?) ottaa ajoissa huomioon että aikoo lähteä pyöräilemään eikä siten voi lähteä ekstemporee lenkille, toisin kuin luomulla. Joo toki voi sähkölläkin polkea ilman avustusta mutta mielestäni sähkössä se juttu on se avustus.
Ja talvet on omassa käytössä pyörä ollut tähän asti aika hyvin talviteloilla. Ainoastaan hätävarana jos auto tekee tenät eikä lähdekkään käyntiin tai jokin muu ongelma sattuisi tulemaan.
Mutta joo muuten kiitos kokemuksen jakamisesta. Tiedä kanssa mitä tässä nyt vielä tulee päätettyä, varmaan jotain hätiköityä lopuksi kun pyöräily kelit rupeaa olemaan jo mukavat. :cool:
^Roadlitestä löytyy hyviä luomuversioitakin, itsekin moista jossain vaiheessa projektiksi suunnittelin.
Sinun budjettiin mahtuu jopa tuo lippulaiva https://www.canyon.com/fi-fi/hybridipyorat/kaupunkipyorat/roadlite/roadlite-al-cf/roadlite-cf-9/3363.html?dwvar_3363_pv_rahmenfarbe=BK
Kyllähän se sähkö lisäsäätöä tuo. Luomu on luomu. Sähkössä on sitten jotain etuja, joita joko arvostaa tai sitten ei.
Flat Bar gravel ois just passeli, esim https://velosport.fi/Maantiepyörät-%26-Gravel/Cyclocross-%26-Gravel/Marin-DSX-1-2361/ tai https://larunpyora.com/fi/product/active-wanted-gravel-max-11-black/97258
N0states
10.04.2023, 22.20
Kyllähän se sähkö lisäsäätöä tuo. Luomu on luomu. Sähkössä on sitten jotain etuja, joita joko arvostaa tai sitten ei.
Kyllä vain ja omalla kohdalla sähköpyörän hankinta jotenkin tuntuu että voi olla ettei ole sen aika vielä. Mutta tässä kohtaa ei ole mitään kuitenkaan tyrmätty vaikka ajatukset sähköpyörästä onkin sellaiset ettei välttämättä sitä akku säätöä kaipaisi.
Flat Bar gravel ois just passeli, esim https://velosport.fi/Maantiepyörät-%26-Gravel/Cyclocross-%26-Gravel/Marin-DSX-1-2361/ tai https://larunpyora.com/fi/product/active-wanted-gravel-max-11-black/97258
Ulkonäöllisesti tuollainen flat bar gravel ei hivele välttämättä omaa silmää mutta sitäkään ei tietenkään pois voi sulkea. Nuo vaihtoehdot täytynee myös pitää mielessä kun tässä näitä pyöriä etsii.
Nyt mitä vähän katsellut vaihtoehtoja niin esim. Canyonin graveleissa näyttää olevan melko pitkälle menevät toimitukset. Kertonee siitä että gravelit kiinnostaa? Ja varmaan juuri pyöräetu hankinnoissa?
^Taitaa kevään edetessä kaikkien pyörien toimitus viivästyä joten ei kannata kovasti odotella...
Oma näkemykseni:
Jäykkäperä on talvella hyvä asiointipyörä, helppo ja mukava ajaa vähän huonommallakin alustalla. Maastossa kiva, kun tavoitteena ei ole kovat nopeudet, vaan ajamisesta nautiskelu, jossa on aikaa pyörän hallintaan. Sora- ja asfalttitiellä tylsä. Rengaspaineiden kanssa jatkuvaa säätöä, jos hakee optimia eri tilanteisiin.
Cyclo tai gravel, niputan ne samaan. Ainakin joskus ennen geometriasta sai hakemalla hakea eroja. Toki nykyään on myös graveleita, jotka poikkeavat cycloista selvästi. Itselläni on 10 vuotias gravel, joka ei geometrialtaan juurikaan sen ajan cycloista poikkea ja ihan kiva tiellä tapahtuvaan yleiskäyttöön tuo on. Jos vastaan tulee siis miellyttävä cyclo, en näe syytä hylkiä sitä. Gravelit on pääsääntöisesti käytännöllisempiä, joten se on varmaan tärkeämpi kriteeri. Rengastilaa enemmän, kiinnikkeet lokareille yms. varusteille, pidempi takahaarukka eli laukkujen kanssa helpompaa (asiointimatkat, retkipyöräily).
Cyclo/gravel (lue: krossari) on hyvä asfaltilla ja soralla. 35 mm rengas on jo ongelmaton, mutta n. 40-47 mm oikein hyvä huonommallakin alustalla (tie). Vähänkin hankalamassa maastossa krossarista tulee haastava ajettava, toki sekin voi olla nautinnollista, joskaan ei kovin vauhdikasta. Talvella pääsääntöisesti ok, kun yleensä tiet on aurattu suht sileiksi. Perunapellossa ikävä, etenkin jäisellä pinnalla.
Suoratankoinen täysjäykkä maasturi tai hybridi ok, jos suoratankoisella tykkää ajaa tietä pitkin. Itse en tykkää. Antaa vähän pelivaraa ajoalustan heikentymiselle, mutta vähänkään pidempi maantiepätkä on puuduttavan tuntuinen. Toki henkilökohtaista, joku voi pitää sillä ajamisesta. Koen, että käyrätankoisessa ajoasento on miellyttävämpi. Kädet luontevasti, jolloin saa keskikropan töihin. Alaote tarjoaa vaihtelua, vaikka sitä vain harvoin käytän.
Sähkön ongelma on avustuksen loppuminen aivan liian aikaisin. 25 km/h ylittäminen ei ole mukavaa, kun polkemisvoima vaihtelee silloin epäloogisesti. Ja 25 on oikeasti hidas nopeus eli raja tulee vastaan usein paitsi ylämäessä.
Täysjousto on puhtaasti maastoajoon, tiellä ajamiseen en sitä ostaisi.
Noista voi oman käyttötarpeen mukaan alkaa haarukoida. Jos tarvitset pyörän asiointimatkoille ja muu on hauskanpitoa, ota asiointiin soveltuva ja jatka harrastepelistä haaveilua. Kahden pyörän taktiikkaa kannattaa ihan oikeasti harkita. Vaihtoehtona on myös ostaa halpa 90-luvun täysjäykkä maasturi asiointiin/työmatkoille ja päivittää se arjessa toimivaan kuntoon (varkausriski). Maasturi sitten harrastuksen tarpeiden mukaan ja kukkaron paksuuden perusteella niin, että varmasti pärjää.
justus6969
11.04.2023, 01.20
Täysjousto on puhtaasti maastoajoon, tiellä ajamiseen en sitä ostaisi.
täysjousto moninkertaistaa huollon määrän. Itsellä kestotestissä vanha enska-fillari 05-07 ajoilta työmatkakäytössä talvella, en ole enää huoltanut joustoja n. 7 vuoteen. Ilmajouset liikkuu edelleen, mutta ainakaan mitään vaimennusta ei enää ole ollut viiteen vuoteen :D samoin kaikenmaailman laakereiden perään joutuu katselee tai oikeastaan kuuntelee
Stongan muodon määrittelee oma mieltymys, itse myynyt kaikki käyrätankopyörät pois ja nyt mennään suoratangoilla jopa maanteillä. Useimmilla muilla erilaiset preferenssit
Mohkkun mietteet jälleen kuin omasta näppiksestä, pientä eroa tangosta ja sähköstä, mutta kysyjän kannattaa lukea ajatuksella nuo mietteet.
Oma kymmensormijärjestelmä (yksi kirjoittaa yhdeksän lepää) ei jaksa tuottaa pitkiä kommentteja, joten vain tuen em. tekstiä.
Olen mä ajanut suoratankoisella täysjäykällä maasturilla satasen lenkkejä. Gravelilla en sen pidempiä. Eli tottumiskysymys. Varmaan, kun pääosa kilsoista tulee täpärillä tai läskillä, niin se ajoasento tuntuu luontaiselta.
Jos on tottunut käyrään tankoon, niin graveli.
Olen mä ajanut suoratankoisella täysjäykällä maasturilla satasen lenkkejä...
Juu, ei tuollainen voi olla kenellekään ongelma.
Jos on tottunut käyrään tankoon, niin graveli.
Tai jos on tottunut suoraan, koska ei ole ajanut käyrällä, kannattaa käyrään tutustua.
Gambinamiäs
11.04.2023, 11.06
Mohkkun kommenteille komppi. Itse ottaisin noilla tarpeilla gravelin, johon mahtuu 45-50mm kumit. Esim 45mm nappulakumilla ajaa hyvin soratiett, trailmapin vihretä polut ja taitava kukski pääosin keltaisetkin. Samalla pyörällä ajaa sitten pidemmätkin lenkit, eli helposti sinne 150-200km asti, kun suoratankoisella ajoasento ja ilmanvastuis alkaa olla vähän epäkäytännöllinen tuohon touhuun. Samoin rengastilavuus mahdollistaa nastarenkaat talvella ja graveleihin saa lokarit ja tarakat kiinni. Niin, tuollainen pyörähän minulla onkin työmatkoille, sorateille ja retkille.
Jos taas maastopyörä tuntuu luontevalta ja käyttö painottuisi enemmän poluille, eikä pidmmät sileän lenkit kiinnosta, niin jäykkäperämaaturia sitten.
Sähköåyörä on mielestäni hyvä siihen, että tarvitsee päästä hikoilematta töihin tai sitten haluaa maastossa kikkailla jotain, mihin ei kunto vielä anna myöten. Kivahan sellaisella on runtata, kun sähkön voimalla pystyy painamaan paikoista, mihin ei tottumaton lihasvoimalla uskoisi pääsevänsä.
Gravelin ja maaturin välimaastosta sitten suoratankoinen soratiepyörä. Edellisellä sivulla mainitlla Marinilla voisin itse kuvitella ajavani arkiajot ja kevyempiä alle 100km soratie- ja helpompia polkulenkkejä.
Kiitos komppauksista.
Soratiellä ajamiseen sellainen kommentti, että mielestäni 35-40 mm rengas on ihan ok siellä. Silloin, kun soratie on mielekäs ajettava, pinta on lähes asfaltin veroinen. Kuopat ja irtosora kierretään (yleensä vähintään raiteet on tiivispintaiset) ja vastalanatulla tai keväisen kelirikon pehmentämällä tiellä ei millään rengaskoolla ole mielekästä ajaa eli silloin lenkit suuntautuu muualle. Mutta jos renkaan leveyttä aletaan gravelissa kasvattaa soratien tai maastoajon ehdoilla, myös renkaan paino kasvaa ja sehän vie herkkyyttä pyörästä. Tässäkin on siis yksi kompromissi, jossa joutuu omia tarpeitaan punnitsemaan eli renkaan leveys ei ole yksiselitteisesti hyvä asia. Talvella toki leveys voi olla enemmän tarpeen kuin kesällä, joten tila haarukoissa ei välttämättä mene hukkaan.
Sähköpyöräilystä maastossa en mitään ymmärrä, joten siihen en ota kantaa. Työmatkoilla hikoilun takia oikein hyvä ratkaisu.
^Itsellä oli yli 20vuoden väli ennen kuin siirryin takaisin maantietankoisiin ja sillä välillä kaikki lenkit, max. 200km ajoin suoratankoisella barendzeillä höystettynä ilman kummempaa kaipuuta muuhun. Kaikki on kiinni tottumuksesta ja mikä sopii itselle.
Gambinamiäs
11.04.2023, 11.41
Juu, jos suoratankoinen tuntuu luontevalta, niin sellainen sitten, mutta ei droppitankoakaan kannata hyljeksiä. Ihan hyvin sillä ajaa ympäri vuoden.
Mohkkulta hyvä viesti vielä rengasleveyden vaikutuksista ja kompromisseista. 40mm on ihan hyvä soratierenkaan leveys ja varmaan optimi jos ajaa sorateitä ja asfalttia, mutta jos menee poluile, niin kaipaan vähän leveämpää. Omat nappulalliset Pirellin gravel M't ovat mitattuna 47mm leveäy ja mukavasti antaa syksyn märemmilläkin poluilla pitoa. Toki ilmatilavuus antaa myös mukavuutta. Mukavasti menee yli satasen maatielenkitkin jos ei jostain syystä, esim sepelin takia, halua maantiepyörää käyttää.
Ei toi droppitanko sen kummempaa totuttelua vaadi, ala-asennolla ei paljon tarvitse ajella jos ei halua. Huomattavasti kevyemmin menee kumminkin vastatuulessa ja ylämäessä kun etu-/täysjousto maastopyörä maastogumeilla. Itse olen koko ikäni ajanut pelkällä maastopyörällä ja muutama vuosi sitten kun ostin cyclocrossarin niin aukesi ihan uusi maailma. Mutta tilanteet elää ja nyt läskipyörän kautta paluu juurille eli jäykkäperä maasturiin ja sehän onkin mainio kampe noihin omiin täysjoustoihin verrattuna :) Ja etenkin läskipyörään, sille oli aikansa ja paikkansa mutta ei tule ikävä.
Tai jos on tottunut suoraan, koska ei ole ajanut käyrällä, kannattaa käyrään tutustua.
En minä ole tuosta käyrästä tangosta saanut mitään kiksejä, eli ei se mikään yleismaailmallinen totuus ole sen paremmuus.
Sitä minä edellisen sivun kommentissani yritin kahteen kertaan sanoa:
Suoratankoinen täysjäykkä maasturi tai hybridi ok, jos suoratankoisella tykkää ajaa tietä pitkin. Itse en tykkää. Antaa vähän pelivaraa ajoalustan heikentymiselle, mutta vähänkään pidempi maantiepätkä on puuduttavan tuntuinen. Toki henkilökohtaista, joku voi pitää sillä ajamisesta.
bike futurist
11.04.2023, 15.09
kipparasarvisissa cyclo on kyllä hyvä, paksut kumit ja lokasuojat kun laittaa niin monipuolinen laite kaikkiin ajoihin
Gambinamiäs
11.04.2023, 15.21
En minä ole tuosta käyrästä tangosta saanut mitään kiksejä, eli ei se mikään yleismaailmallinen totuus ole sen paremmuus.
No on siinä kiistattomia ja yleisesti tunnistettuja etuja suoratankoiseen verrattuna, kuten on suoratankoisessa myös käyrään tankoon verrattuna.
Droppitankoisessa ranteet ovat armollisemmassa asennossa pidemmille matkoille, ote on kapeampi eli noin hartioiden levyinen, asento on aerodynaamisempi ja lisäksi yleensä voit vaihdella kolmen eri otteen välillä. Suora tanko taas on paljon tasapainoisempi, joka korostuu poluilla/maastossa ja esim talvella. Se, kuinka paljon noille antaa painoarvoa, riippuu sitten siitä, millaista ajoa enimmäkseen ajaa ja ihan tottumuksista.
Marsusram
11.04.2023, 15.54
Rengastila on varmaan se rajoittavin tekijä. Graveleihinkin saa nykyään mahtumaan 2" renkaita, niin ei tarvitse talvirenkaiden takia maastopyörää hankkia.
Gambinamiäs
11.04.2023, 16.08
On sitä stadin talvessa aina välillä kironnut gravelia ja miettinyt Unit X:ää työmatkakäyttöön, mutta muutama päivä tai viikko vuodessa, kun keli on ihan mahdoton.
edit. alla hyvä tarkennus omaan viestiini. Sutran renkata kyllä riittävät, mutta pahimmilla keleillä se maastopyörän geometria tekeisi touhusta vakaampaa
Kuminauha
11.04.2023, 17.13
Itse en maastopyörällä aja talvella pelkästään renkaiden takia, vaan enemmän sen pyörän geon takia, jolla pienet lipsumiset ei aiheuta niin isoja sydämmentykytyksiä ja mahdolliset pannut on seivattavissa paremmin. Tämä toki siitäkin syystä että suurin osa talviajosta on kaupunkiympäristössä. Maanteillä asia varmaan kääntyisi gravelin suuntaan.
N0states
12.04.2023, 13.02
Oma näkemykseni:
Jäykkäperä on talvella hyvä asiointipyörä, helppo ja mukava ajaa vähän huonommallakin alustalla. Maastossa kiva, kun tavoitteena ei ole kovat nopeudet, vaan ajamisesta nautiskelu, jossa on aikaa pyörän hallintaan. Sora- ja asfalttitiellä tylsä. Rengaspaineiden kanssa jatkuvaa säätöä, jos hakee optimia eri tilanteisiin.
Cyclo tai gravel, niputan ne samaan. Ainakin joskus ennen geometriasta sai hakemalla hakea eroja. Toki nykyään on myös graveleita, jotka poikkeavat cycloista selvästi. Itselläni on 10 vuotias gravel, joka ei geometrialtaan juurikaan sen ajan cycloista poikkea ja ihan kiva tiellä tapahtuvaan yleiskäyttöön tuo on. Jos vastaan tulee siis miellyttävä cyclo, en näe syytä hylkiä sitä. Gravelit on pääsääntöisesti käytännöllisempiä, joten se on varmaan tärkeämpi kriteeri. Rengastilaa enemmän, kiinnikkeet lokareille yms. varusteille, pidempi takahaarukka eli laukkujen kanssa helpompaa (asiointimatkat, retkipyöräily).
Cyclo/gravel (lue: krossari) on hyvä asfaltilla ja soralla. 35 mm rengas on jo ongelmaton, mutta n. 40-47 mm oikein hyvä huonommallakin alustalla (tie). Vähänkin hankalamassa maastossa krossarista tulee haastava ajettava, toki sekin voi olla nautinnollista, joskaan ei kovin vauhdikasta. Talvella pääsääntöisesti ok, kun yleensä tiet on aurattu suht sileiksi. Perunapellossa ikävä, etenkin jäisellä pinnalla.
Suoratankoinen täysjäykkä maasturi tai hybridi ok, jos suoratankoisella tykkää ajaa tietä pitkin. Itse en tykkää. Antaa vähän pelivaraa ajoalustan heikentymiselle, mutta vähänkään pidempi maantiepätkä on puuduttavan tuntuinen. Toki henkilökohtaista, joku voi pitää sillä ajamisesta. Koen, että käyrätankoisessa ajoasento on miellyttävämpi. Kädet luontevasti, jolloin saa keskikropan töihin. Alaote tarjoaa vaihtelua, vaikka sitä vain harvoin käytän.
Sähkön ongelma on avustuksen loppuminen aivan liian aikaisin. 25 km/h ylittäminen ei ole mukavaa, kun polkemisvoima vaihtelee silloin epäloogisesti. Ja 25 on oikeasti hidas nopeus eli raja tulee vastaan usein paitsi ylämäessä.
Täysjousto on puhtaasti maastoajoon, tiellä ajamiseen en sitä ostaisi.
Noista voi oman käyttötarpeen mukaan alkaa haarukoida. Jos tarvitset pyörän asiointimatkoille ja muu on hauskanpitoa, ota asiointiin soveltuva ja jatka harrastepelistä haaveilua. Kahden pyörän taktiikkaa kannattaa ihan oikeasti harkita. Vaihtoehtona on myös ostaa halpa 90-luvun täysjäykkä maasturi asiointiin/työmatkoille ja päivittää se arjessa toimivaan kuntoon (varkausriski). Maasturi sitten harrastuksen tarpeiden mukaan ja kukkaron paksuuden perusteella niin, että varmasti pärjää.
Kiitos tästä vastauksesta ja ajatuksista.
Se että olen tottunut tuohon jäykkäperä maastopyörään ja ajanut sillä omalla mittapuulla pitkiäkin lenkkejä ihan 40 kilometriäkin pelkkää pikitietä, puoltaa sinällään omissa ajatuksissa tuoreemmalla saman tyylisellä pyörällä jatkamista.
Mutta myös näillä pitkillä lenkeillä on miettinyt että olisiko meno kevyempää esim. gravelilla? Tulisiko poljettua useammin niitä 40km pitkiä lenkkejä?
Keräsin nyt muutaman gravelin 1500-2200€ haarukkaan sekä myös muutaman maastopyörän samaan hinta haitariin.
Ja jostain syystä kun nykyinen on Cube tuli katsottua saman merkin tuotteita lukuunottamatta yhtä joka vaikutti mielenkiintoiselta jostain syystä, hinta ja jos osista olen mitään oppinut ymmärtämään niin nekin ihan ok, sekä paino kiehtoi Radonissa vaikutti suht kevyeltä mitä näitä pyöriä katsellut.
Ja tuo hintahaitari on bike-discountissa bongattujen haitari samoista malleista, mutta laitoin tuohon valmistajan sivuille linkit.
Gravelit:
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroad-c-62-pro-carbon-n-red/580300
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroad-ex-caramel-n-black/680150
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroad-race-olive-n-black/580205
Jäykkäperät:
https://www.cube.eu/uk-en/cube-reaction-c-62-pro-grey-n-metal/516100
https://www.cube.eu/uk-en/cube-reaction-c-62-race-flashgrey-n-red/516300
https://www.radon-bikes.de/en/mountainbike/hardtail/jealous-al/jealous-al-100-2023/
Tuosta nyt varmaan saa myös käsitystä minkä tyylisiä ja näköisiä (kun sekin on tietenkin yksi seikka mikä vaikuttaa ostopäätökseen :rolleyes:) on tullut katseltua.
EDIT: Vielä tuli sellainen ajatus/kysymys osasarjoihin liittyen, että mitenkäs gravel maailmassa tuos eturatas? Maastopyörissä näyttää siirtyneen hyvin pitkälti yhden eturattaan käytäntöön, mutta gravel pyörissä nähnyt molempia. Kumpi parempi vai maku asia kun puhutaan gravelista?
Tulisiko poljettua useammin niitä 40km pitkiä lenkkejä?
En lupaa, mutta uskoisin näin. Sikäli kun sinulla on sellainen tavoitetilakaan.
Keräsin nyt muutaman gravelin 1500-2200€
Käyttäkäämme poissulkutekniikkaa: 1) kahden eturattaan graveli heti ensimmäisenä hylkyyn 2) tarjotut maasturit eivät innosta millään tavalla 3) jäljelle jäävistä Nuroadeista valinta EX:n sekä C:62:n välillä helppo, tietenkin hiilaria eli C:62.
Itse olen ajanut maasturilla vain n. 20 km maantiematkoja. En tiedä, paljonko tehontarpeessa eroa absoluuttisesti krossarilla ajamiseen on, edes renkaat ei ole minulla vertailukelpoiset. Vanhat Bontragerin 2,2x29 XR2 ja XR3 tuskin rullaavat maasturissani yhtä hyvin kuin krossarin 40x622 Schwalbet varsinkaan, jos maasturissa on maastoon sopivat rengaspaineet ja krossarissa tiellä käyttämäni 4 bar. Toisaalta maasturiinkin saa hyvin rullaavia ja kevyitä renkaita, mutta pistosuojaus jää silloin vaatimattomaksi.
Toinen asia on ilmanvastus, mutta tärkein on minusta ajotuntuma. Maasturissa keula joustaa lukittunakin hiukan sekä renkaat. Krossari on täsmällisemmän tuntuinen, vaikka ei silti hyvällä ajoalustalla ole epämiellyttävän kova. Ajoasento on luonteva tiellä tapahtuvaa pyörän hallintaa ajatellen. Polkeminen tässä ajoasennossa tuntuu tehokkaammalta kuin maasturissa. En tiedä, onko tuo vain tunne vai onko siinä jotain perääkin. Fiilispohjalta minä kuitenkin ajelen, joten se ratkaisee. Oma vaikutuksensa on käsieni jäykkyydellä. Kun annat käsiesi roikkua vapaasti, asettuu ne samaan asentoon kuin maantietangon ote eli peukalot suunnilleen eteenpäin. Suorassa tangossa joudut kääntämään käsiäsi 90 astetta sisäänpäin. Minulle jo tuo on mukavuustekijä pitkillä matkoilla. Toisaalta maastossa ajaminen on niin elävää, ettei tämä siellä ole ongelma ja onhan suoratankoisen hallinta aivan erilaista maastossa kuin käyrätankoisen pyörän hallinta.
Pyörän joustavuudesta voisi alkaa hifistellä enemmänkin, mutta kun joku perustelee rungon keskiöratkaisuakin polkemistehoon vaikuttavuudella, joustokeulan ja paksujen renkaiden merkitys taitaa olla aivan eri suuruusluokassa eli siinä, minkä ei-ammattilainenkin huomaa.
Eturattaassa kyse on mielestäni makuasiasta ja käyttötarpeesta. Joku kokee etuvaihtajan käytön ajamisen sujuvuutta heikentävänä, itselleni sillä ei ole merkitystä. 10 vuotta sitten eli ennen gravel-buumia cycloissa yleinen vaihteisto oli 3x9 tai 3x10. Tuo tarjoaa mahtavan laajan alueen välityksiä, ehkä jopa tarpeettoman laajan. Myöhemmin cyclojen ja ehkä gravelienkin hiukan liioitellusti sanottuna standardiksi muodostui 2x10 tai 2x11, jossa eturatas oli 36/46. Osassa pyöristä oli maantiepainotteisempi 34/50. Nykyään tosiaan yleinen on yksi eturatas ja laaja pakka takana.
Omassani on edessä 36/46 ja takana 36-12. Se on toimiva moneen käyttöön. Aluksi takana oli 32-11, mutta pykälää lyhyempi ykkönen teki ylämäistä mukavampia ja suurin vaihde on edelleen riittävän pitkä. Toisessa pyörässä on 3x-vaihteisto 26/36/44-36/11 ratastuksella ja siitäkin pidän. Satunnaiset maastot onnistuu ongelmitta ja suurin eturatas riittää tiellä ajettaessa, kun tavoitteena ei ole saavuttaa nopeusennätystä kylän suurimmassa alamäessä. Hyväkuntoiset kaverit ajaa satasen tiukan maantielenkin päätteeksikin isommat mäet 36-28 välityksillä, mutta itse olen terävämmässä mäessä tyytyväinen omaan välitykseeni. Työpäivän päätteeksi ajamani 50 km:n työmatkatemmon lopussa oli mäennyppylä, jonka olen jopa taluttanut. Käytän pyöriäni myös kauppamatkoilla, jolloin 2x9 kg laukkujen kanssa kevyistä välityksistä ei ole kertaakaan ollut haittaa.
En siis miettisi eturattaiden määrää, vaan sopivia välityksiä. Tarjoaako 1x-järjestelmä sellaista vai onko 2/3x parempi. Tosin 3x ei taida markkinoilta enää löytyä, mutta sehän sen viehätystä vaan parantaakin. Joku saattaa puhua 1x:n yksinkertaisuudesta, mutta minulla ei etuvaihtajan kanssa ole koskaan ollut ongelmia (sen jälkeen, kun toiseen pyörääni sen sain asennettua oikein). Ajaminenkaan ei takkua vaihtamisen takia. Oppihan poikanikin ajamaan maastopyörällään 3x9-vaihteistolla, vaikka tämä onkin ehkä väärä referenssi. Poika osaa käyttää nykyaikaista puhelintakin, minä en.
Ylipäätään pyörän valinta kannattaisi aloittaa speksien määrittelystä. Sen jälkeen on suht helppo löytää muutama vaihtoehto, joista valitset eniten miellyttävän, joka ei aiheuta välitöntä konkurssia tai avioeroa. Eri tyyppisten pyörien vertailu ei tässä vaiheessa johda kuin harhaan. Saatat ihastua johonkin pyörään (ihmismieli on tuntematon), vaikka se ei parhaalla tavalla vastaa tarpeitasi.
Gambinamiäs
12.04.2023, 13.59
Itsellä yhden eturattaan raveli, sopii oikein hyvin, mutta jos ajaisin samalla pyörällä (ja toisilla kiekoilla) myös maantielenkkiä, niin ottaisin eturattaan. Kaikki nuo on varmasti hyviä, erilaisia eli eturatas ja kuitu-alu, eli niistä maun mukaan.
El-Carpaso
12.04.2023, 14.47
Makukysymyksiä. En itse noin raakasti rajaisi kaksirieskaisia graveleita pois.
Mä en itse maantiellä pysty tuohon 1x puuhaan. Jäätävät hypyt vaihteiden välillä niin siellä rasitusalueiden rajoilla ajelu on tosi veemäistä. Kadenssi on aina aivan liian nopea tai aivan liian hidas.
Paras olisi jos pääsisi kokeilemaan mikä maistuu. Jos ei ole kovin kokenut ja kova mäkikuski, niin 1x joko tulee jyrkemmissä mäissä äitiä ikävä tai nuo vaihteiden väliset hypyt korostuu. Tai sitten vaihteiden yläpää jää uupumaan kokonaan, mikä saattaa harmittaa jos filosofia on, ettei alamäissä lepäillä.
NO, en kyllä vertaisi gravelia ja joustokeulaista keskenään. Ainoa verrokki olisi täysjäykkä maastopyörä.
N0states
13.04.2023, 12.48
Taas Mohkkulta melko tyhjentävä näkemys, mutta se mikä ehkä tarttui eniten tuossa kommentissa oli tuo kohta "...mutta tärkein on minusta ajotuntuma." johon seuraavassa tarkentava kysymys.
Ylipäätään pyörän valinta kannattaisi aloittaa speksien määrittelystä. Sen jälkeen on suht helppo löytää muutama vaihtoehto, joista valitset eniten miellyttävän, joka ei aiheuta välitöntä konkurssia tai avioeroa. Eri tyyppisten pyörien vertailu ei tässä vaiheessa johda kuin harhaan. Saatat ihastua johonkin pyörään (ihmismieli on tuntematon), vaikka se ei parhaalla tavalla vastaa tarpeitasi.
Eli ymmärsinkö tämän sanoman oikein? Että ensin pitäisi päättää kumpaa pyörä tyyppiä haluaa jonka jälkeen vasta ruveta miettimään speksejä sisältäen hinnan etc.
Ja juuri sanomaani viitaten, kannattaisi siis käydä ihan vaikka kokeilemassa kivijalka liikkeessä miltä se gravel ja uudemman geometrian (vs nykyinen vm.-12) maastopyörä tuntuu?
NO, en kyllä vertaisi gravelia ja joustokeulaista keskenään. Ainoa verrokki olisi täysjäykkä maastopyörä.
Tarkoitus ei tietenkään ollut verrata näitä kahta tyyppiä vaan tuoda julki se millaisia vaihtoehtoja on katsellut. Mutta toki verrata sitten taas graveleiden kesken sekä maastopyörien kesken.
Se on toki käynyt ilmi että gravel olisi se yleispyöräksi parempi vaihtoehto ainakin raadin mielestä.
Tuohon suuntaan ehkä hiukan kääntynyt omakin mielipide. Vaikka niin kuin todettu kokemusta ei tuosta tyypistä ole, vaan ainoastaan maastopyöristä ja niissäkin jäykkäperistä.
Pointteja myös maastopyörän puolesta oli tuossa aiemmin mm. talvikelit ja hallittavuus liukkailla. Vaikka todella harvoin tulee edes talvella ajettua pyörällä.
Rattaista kun oli myös nyt tuota keskustelua niin ilmeisesti makuasia, mutta molemmat toimivia ratkaisuja. Miten asian siis ymmärsin.
Kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin vaihtoehtoihin, mutta niiden paremmuudesta ei kannata ennen sitä alkaa mielipidettä muodostaa tai pohtia sitä, olisiko krossari a parempi kuin krossari b.
Jos nykyinen Cube on sopivan kokoinen, jätä se ainakin kakkospyöräksi itsellesi. Ratkaisuusi voi vaikuttaa, mikä on tämän pariksi sopiva pyörä vs yrität pärjätä yhdellä pyörällä.
Vm. -12 Cubesta en mitään tiedä, mutta jos haluat omaksi iloksesi ajella maastossa, eiköhän tuo siihen hommaan kelpaa. Vaikka sitten päivitysten myötä. Rahaa päivityksiin palaa juuri sen verran kuin haluat, mutta lopputuloskin voi olla oikein hyvä. En jaksa uskoa, että uusimpien geometrian vaikutus ajettavuuteen on niin radikaali, ettei vanhalla olisi mielekästä ajella. Onhan niillä ennenkin ollut hauska ajaa ja kun ei kilpailla, ei mahdollisesti kasvaneilla ajonopeuksilla ole merkitystä. Sen mukaan maastossa ajetaan, mitä pyörä kuskilleen viestittää. Ei sen mukaan, miten joku toinen pyörä juuri siinä tilanteessa käyttäytyisi. Vanha 26 vaatii ehkä erilaisen ajotyylin ja soveltuu johonkin maastotyyppiin paremmin kuin johonkin toiseen kuin uusi loivakeulainen 29, mutta eihän se ole ongelma.
Tai sitten viilaat vanhasta pyörästä kaupunkikäyttöön sopivan ympärivuotisen yleispyörän. Tai ajat nykyisellä jonkin aikaa maastossa ja kypsyttelet ajatusta uudesta maasturista. Vaihtoehtoja on useita. Jopa se, ettet hanki nyt uutta pyörää, vaan jatkat vanhalla.
Lisäys nopean guuglettelun jälkeen: Jos 2012 Attentionissa on Shimanon 445 levyjarrut, niillä pärjää missä tahansa. Voimansiirtokin on vähintään Deore-tason osista tehty, joten jos se on ehjä, ylläpitohuolto ja mahdolliset kuluneiden osien korjaukset riittää. Tuon tason palikat toimii hienosti. Keula on mikä on ja tuon ikäisessä ehkä jo parhaat päivät nähnyt, joten n. 300 eurolla saa Saksasta hyvän ja suht kevyen ilmakeulan (RockShox Judy Gold). Tarvittaessa uudet renkaat vielä Continentalilta (yksi harvoista laadukkaista 26" valmistajista jäljellä ainakin jokin aika sitten), niin käsissä on oikein houkutteleva pyörä. Tätä ei uusien pyörien myyjien markkinahypetys mihinkään poista. Tuon tason osilla varustetun pyörän runko tuskin on aikanaan ollut mallisarjan alapäästä, joten potentiaalia pitäisi löytyä.
Gambinamiäs
13.04.2023, 14.41
Jos ihan työmatkaa, arkiajoa ja vaikka alle 50km/2h lenkkejä, niin suoratankoinen gravel, vaikka se mainittu Marin, olisi varmaan maastopyörään tottuneelle paras. Tai sitten ei.
Itse etsin kolme vuotta sitten vähän samoilla spekseillä pyörää, mutta oma tausta ei ollut maastopyöräily enkä omistanut mastopyörää, vaan maantierengastettu cyclo oli lenkkipyöränä ja hybridi arkipyöränä. Jos tuo Marin olisi silloin ollut markkinoilla, olisin varmaan sen ostanut. Olin jo ostaa Surlyn suoratankoisen Bridge clubin, mutta kävin vielä koeajamassa Konan Sutra LTD:n (se edellinen vähän sporttisempi malli, ei nykyinen mörssäri). Tykästyin niin paljon, että ostin sitten. Droppitanko vähän arvellutti arkikäytössä, varsinkin talvien osalta, mutta koska droppitanko oli muuten ihan tuttu ja cyclollakin olin ajanut työmatkaa, myös vähälumisina talvina, niin otin riskin. Jos kokemus olisi olut vain suoratnkoisista pyöristä, tuskin olisin päätynyt tuohon, vaan varmaan siihen Surlyyn. Pyörän myötä käyttökin on ollut vähän erilaista kuin speksatessa ajattelin ja työmatkojen ja lyhyiden lähilenkkien lisäksi on tullut ajettua pidempiäkin lenkkejä, 100-140km matkatkin menee oikein kivasti. Kolme vuotta nyt tykitellyt tuolla ympärivuotiset työmatkat, arkiajot ja yllättävän paljon lenkkiäkin. Polkuja olisi varmaan Surlyllä tai unit X.llä tullut ajettua vähän enemmän, mutta niillekin innoistuin viime vuonna tuolla Sutralla.
Vaikka kokemusta oli cyclon kautta droppitangoista, niin silti se mielipide oli aluksi niitä vastaan ja kävin Sutran ajamassa lähinnä sen takia, että naapuriliikkeessä oli ja Surlyä olisi pitänyt mennä Turkuun ihmettelemään. omalla lopullisella listalla oli lopulta pari suoratankoista ja Sutra ja vasta koeajon jälkeen se päätös tuli.
^Miksi suora? Vuosikymmeniä maastureilla ja hybrideillä, välillä jopa muinaisilla painavilla kippurateräsromuilla kitkuttelun jälkeen cyclo avasi ihan uuden sivun omissa pyöräilyissä ja sitten gravel vähän monipuolisti vielä sitä. Aloituksen ajoprofiilista jo ihan selvä että joku gravel olis passelein. Vanhalla maasturilla voi hoitaa maastoajot ja gravel kyllä kulkee aika hyvin helpommilla poluilla.
Onnelinen se, joka voi pitää yhtä useampaa, kuulun joukkoon, kaksi maantietankoista ja yksi suoratankoinen. Kaksi noista ympäri vuoden ajossa nastoineen. Välitykset, ajoasento, säädöt optimaaliset, hipotavaraa eivät ole, mutta ilo nousta päälle ajamaan.
Kypsyttely on vienyt aikansa, samoin malttia toivotan alkuperäiselle kysyjälle, kypsyttelyaika on mukavaakin.
Joka tapauksessa kannattaa päättää pian tai saat pyörän vasta loppukesästä...
Päätös kannattaa tehdä sitten, kun ajatus sopivasta on kirkastunut. Mitään kiirettä ei ole, kun nykyinen pyörä on olemassa.
Joku pyörä alle vaan ja ajamaan, niin ne omat mielihalut selvinnee paremmin. -12 vuoden Cuben jäykkäperä on ihan eri pyörä kuin moderni jäykkäperä, jolla maastossa ajaessa ei tarvitse joka välissä pelätä sarvien yli lentämistä. Kaverilla alkoi ja loppui tuon vuden Cubella maastoharrastus melko nopeasti.
Modernilla jäykkäperällä voisi innostua maastoajosta ihan uudella tavalla kuten itselle kävin. Toki olin -12 vuoden Trekin X-Caliberista luopunut jo aikoja sitten ja ajanut onnelisena maantietä ja soraa.
Toki, jos se sora ja maantienlaita kiinnostaa niin gravelia alle ja katsomaan innostuuko.
Teoriassa Genesis Vagabond (olen omistanut) tai Nordest Kutxo (en ole kokeillut) tyyppisellä ratkaisulla maasto onnistunee lähes yhtä hyvin kuin Cubellakin. Silloin toki se maantienlaita ja sora kärsii. Eli löhtökohtaisesti pyrkisin välttämään liian isoja kompromissejä valitset mitä tahansa. Itsellä toki jonkinlainen pyöräongelma tämän seurauksena :rolleyes:
^Tuollaiset OTB:t pitkälti kuskista kiinni eikä pyörästä, niin ainakin itse olen vuosikymmenien aikana todennut.
Marsusram
14.04.2023, 10.27
Vuonna 2010 totesin miten vanhassa 26" kiekoilla varustetuissa on OTB - herkkyys maastossa selvästi korkeampi kuin uudessa 29" kiekoilla. Sittemmin myös loiventuneet keulakulmat ja runkojen piteneminen ovat vähentäneet OTB -herkkyyttä.
Vanhat 26" -pyörät ovat edelleen kevyitä ja ketteriä, yleispyöräksi mainioita.
^Tuollaiset OTB:t pitkälti kuskista kiinni eikä pyörästä, niin ainakin itse olen vuosikymmenien aikana todennut.
Kyllä ne modernit jäykkäperät on ihan eri vehkeitä kuin reilu 10 vuotta vanhat mallit.
Ne paikat mitkä kiersin 10 vuotta sitten silloisella 26” jyrkkäkulmaisella jäykkäperällä voi ajaa ihan reippaasti alas ilman kylmää rinkiä nykyaikaisella pyörällä. Vaikka näin pääsääntöisesti vauhti hidastuu ja pelottaa enemmän kun ikää tulee lisää ??
Ei kai tärkeintä ole selvittää mahdollisimman vaikeita paikkoja? Tärkeintä on nauttia ajamisesta. Silloin ajetaan siellä, missä kalusto toimii ja sellaisilla vauhdeilla, missä homma pysyy hallinnassa. Ainakin käyttämissäni maastoissa löytyy varaa valita eritasoisia paikkoja. Kyllä uusille 29:llekin löytyy liian vaikeita maastoja ja rahalla niihinkin löytyy ratkaisuja. Mutta ollaanko silloin enää alkuperäisen kysymyksen ääressä vai jossain muualla.
Nyt vaan pitää miettiä, haluaako maksaa 1500 e siitä, että voi ajella joistain paikoista vähän huolettomammin vai nautiskellaanko maastopyöräilystä nykyisellä kalustolla kenties muutaman satasen verran paranneltuna. Itselleni valinta olisi helppo, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
^Tuollaiset OTB:t pitkälti kuskista kiinni eikä pyörästä, niin ainakin itse olen vuosikymmenien aikana todennut.
Kova kuski toki ajaa 70 asteen keulakulmalla, lyhyellä reachilla ja 100mm sukeltelevalla Reballakin monesta paikkaa. Itse olen vaan tavallinen harrastaja enkä edes kokeneimmasta päästä, joten arvostan että en viimeisellä neljällä pyörälläni ole ajanut yhtään OTB:ta ja ovat paikanneet omaa osaamattomuuttani. Tällä perusteella väitän, että pyörällä on väliä, mutta hienoa Nure, jos sinulla osaaminen kompensoi kaluston puutteita.
Oulun ympäristöön on tekemällä tehty maastoratoajoratoja, joissa on erittäin jyrkkiä nousuja ja laskuja, noissa täytyy kuskin taito olla hyvää keskitasoa parempi. Minulla ei riitä, en rohkene noihin. Pojanpoika 13v. veteli noissa innokkaasti lukkiksineen 27.5" renkaisella maasturillaan.
Eräs tuttavani lensi tangon yli, kun oli jäänyt ilmat vajaaksi renkaista ja keulastakin, niin ja pyörä oli 26" Isompirenkaiset ei noin helposti heitä kuskia selästään.
N0states
14.04.2023, 14.49
Päätös kannattaa tehdä sitten, kun ajatus sopivasta on kirkastunut. Mitään kiirettä ei ole, kun nykyinen pyörä on olemassa.
Tämä on pointti mitä itsekkin asian kanssa ajatellut. Jos sopiva pyörä löytyy piankin ja se on ok mutta jos se löytyy myöhemmin ja toimitus vasta loppukesästä sekin on ok.
Mutta paikallisessa kivijalassa hieman tarjontaa kävin katsastamassa. Jälleenmyynti merkeille Trek ja Specialized.
Näistä katsottiin mm.
-Trek Roscoe siihen vaihtamalla kapeammat ja rullaavammat renkaat saa sellaisesta oivan pelin myös kaupunkiin, poluille ja maantiellekin jossa ei nyt ehkä kuitenkaan niin kotonaan mutta pärjäisi.
-Sekä X-Caliber 8 tai 9 jossa sitten hieman kisaisempi ajoasento kuin ed. mainituissa. X-Caliber 9 mukana tulisi hissitolppa jolle taas en näe tarvetta omissa ajoissa. Se tosin ei ole mikään ongelma vaikka sellainen on mutta periaatteessa turja ominaisuus jos ei tarvitse. Roscoessa taisi olla kaikissa malleissa hissi varustus.
-Specializedin mallistosta ei tällä käynnillä katsottu mitään mutta jokin malli sieläkin oli joka vastaa X-Caliberia, en muista mikä oli kyseessä.
Sitten vilkaistiin sitä gravel/cyclo nurkkausta josta myyjä totesi että jos ihan lenkki pyörää ajattelee niin silloin suosittelee sieltä nurkasta pyörää.
Olisiko ollu Trek Checkpoint sarjasta jokin pyörä malli minkä saisi vuokralle/testiin vähän pidemmäksi aikaa päiväksi ehkä? että pystyisi kokeilla kunnolla miltä sellainen tuntuu.
Matkalla kotiin tuli katseltua pyöräilijöitä tai oikeastaan niitä pyöräilijöiden kulkineita. Toteamus että molempia tyyppejä näkyi mitä itsekin katsellut. Maastopyörä oli ehkä vallitsevampi näky. Tiedä sitten mistä tuo kertoo että maastopyöriä olisi ollut enemmän omalla kotimatka otannalla. Huonoista teistä täällä päin vai jostain muusta kenties ajo asento syynä?
Tiet kyllä ovat aika huonossa kunnossa täällä päin todettakoon kun asiaa tuossa pohdin.
Keskustelua on näemmä ollut myös siitä vanhan mallin maastopyörästä vs nyky pyörä. Tuo keulakulma on ainakin silmin nähden jonkin verran muuttunut kun omaani nyky pyöriin vertaa. Tosin omat ajelut maastossa on ja varmaan tulevat olemaankin kuitenkin helpohkoa joskin joskus saattaanut poiketa vähän yli pyörän ja kuskin suorituskyvyn äärirajoilla tai niiden yli. Olisiko loivempi keula kulma ja isommat renkaat pelastaneet niissä hetkissä? Paha sanoa.
Asiasta pyörä tyypin valinnan vaikeus luen silti vieläkin mielelläni lisää kokemuksia näkemyksiä miten kukin on päätynyt samankaltaisessa tilanteessa tiettyyn tyyppiin.
EDIT: Tuli taas vielä mieleen kirjoituksen jälkeen... Tästä varmaan löytyy tietoa tältäkin foorumilta mutta noin yleisesti mielipide pyörä maailmassa kun puhutaan Shimanosta ja Sramista, RockShoxista ja FOXista. Onko se vain maku tai kokemus asia miksi jotkut pitävät toista huonompana tai parempana kuin toista?
-Trek Roscoe siihen vaihtamalla kapeammat ja rullaavammat renkaat saa sellaisesta oivan pelin myös kaupunkiin, poluille ja maantiellekin jossa ei nyt ehkä kuitenkaan niin kotonaan mutta pärjäisi.
Useissa maastureissa on ongelma eturattaan kanssa, sopiva ratas ei mahdu. Vertaa vaikka graveleihin, Tiellä tommonen 32 tms on auttamatta liian snadi.
Hokku, Jos aloittanut maasto-ajot 90luvun alussa niin virheistä ei syytetty pyörää vaan kuskia jos/kun niitä sattui. OTB on yleensä pelkästään kuskista kiinni.
Ymmärrän hyvin nuren pointin. Siksi kannattaa harrastaa hetki filosofiaa.
Pyörän ominaisuuksien arvioinnissa täytyy pitää mielessä omat lähtöarvot. Jos kuvataan maaston vaikeutta asteikolla 1-5, saako itselleen iloa siitä, että omat taidot riittää tason 3 maastoon vanhalla ja tason 4 maastoon uudella pyörällä. Ja onko vanhalla mielekästä ajella tason 1-3 maastossa, kun uudella on 2-4 maastossa vai ahdistaako vanhalla tason 4 maaston vaikeus, mutta tason 5 vaikeus on täysin hyväksyttävää. Onko maastopyöräilyn tavoite selviytyä mahdollisimman pahoista paikoista vai nauttia ajamisesta omille taidoille sopivissa paikoissa.
Tai jos uudella voi ajaa jonkun polkuosuuden 5 km/h lujempaa kuin vanhalla, onko silloin pyöräilykokemus onnistuneempi kuin vanhalla pyörällä. Missä menee raja kaluston suhteen, jolla apuja ajonopeuden nostoon tai vaikeista paikoista selviämiseen vedetään. Panssarivaunulla voi ajaa aika monesta paikasta.
Itse nautin siitä, että hallitsen pyöräni maastossa. En voi verrata ajamistani muihin tai muiden pyöriin, koska ajan yksin, enkä kilpaile muiden kuin itseni kanssa. Minulla on edessäni vain polku, sen haasteet sekä 9-vuotias maastopyöräni. Tiedän, mikä on yhdistelmälle minä+pyörä sopivaa maastoa ja sellaisessa ajelen. Jos joku muu ajaa uudella pyörällä muualla, ei se heikennä tippaakaan minun nautintoani maastopyöräilystä. Eikä se, että gravelilla ajaessani sopiva maasto skaalautuu taas eri tavoin. En moiti gravelia jaskaksi maastopyöräksi, kun keula ei jousta 140 mm , eikä keulakulma ole 66 astetta. Tuo pyörä ei kertaakaan ole heittänyt minua tangon yli, vaikka geometria on 90-luvun maasturista.
Tätä taustaa vasten pidän ihan hyvänä vaihtoehtona laittaa vanhaan pyörään uusi herkästi toimiva ilmakeula, tarvittaessa laadukkaat renkaat sekä huoltaa jarrut ja voimansiirto. Keula 300 €, renkaat 100 €, ehkä ketjut ja rattaat 15...100 €. Nyt on kasassa erinomainen maastopyörä pitkäksi aikaa ja jos ominaisuuksia pitää johonkin verrata, uudet perustason maasturit jousikeulalla ei erotu mitenkään edukseen, kunhan muistaa vanhan pyörän periaatteelliset erot uusiin.
Kysymys Shimanon ja Sramin eroista. Mielestäni makuasia. Itselläni on yhdessä gravelissa Sram toisessa Shimano ja maasturissa Shimano. Sramin maastovivuista en tiedä mitään, mutta maantiepuolen osien suurin ero on isommalle rattaalle vaihtaminen. Sramissa on yksi vaihdevipu, jota työnnetään pidemmälle, Shimanossa on omat vivut isolle ja pienelle rattaalle vaihtamisessa. Isolle vaihto tehdään jarrukahvalla, pienelle vaihtamiseen on erillinen vipu. Ensin vierastin Shimanoa, mutta pian siihen opin. Sram tuntuu vähän raskaammalta, ehkä Shomanon vivun pituus tekee isommalle rattaalle vaihtamisesta kevyempää. Vivun pituusxvoima jne. Kannattaa itse kokeilla, kukaan muu ei voi sinulle määritellä oikeaa valintaa.
Tärkeämpää kuin valmistaja on mielestäni valita riittävän hyvätasoiset osat niiden mallisarjoista. Sramilla taitaa alapään tuotteet puuttua kokonaan, Shimanolla on myös markettipyörien osia. Mainoslause "Shimanon vaihteet" ei siis tarkoita yhtään mitään.
Ymmärrän hyvin nuren pointin. Siksi kannattaa harrastaa hetki filosofiaa.
Pyörän ominaisuuksien arvioinnissa täytyy pitää mielessä omat lähtöarvot. Jos kuvataan maaston vaikeutta asteikolla 1-5, saako itselleen iloa siitä, että omat taidot riittää tason 3 maastoon vanhalla ja tason 4 maastoon uudella pyörällä. Ja onko vanhalla mielekästä ajella tason 1-3 maastossa, kun uudella on 2-4 maastossa vai ahdistaako vanhalla tason 4 maaston vaikeus, mutta tason 5 vaikeus on täysin hyväksyttävää. Onko maastopyöräilyn tavoite selviytyä mahdollisimman pahoista paikoista vai nauttia ajamisesta omille taidoille sopivissa paikoissa.
Tai jos uudella voi ajaa jonkun polkuosuuden 5 km/h lujempaa kuin vanhalla, onko silloin pyöräilykokemus onnistuneempi kuin vanhalla pyörällä. Missä menee raja kaluston suhteen, jolla apuja ajonopeuden nostoon tai vaikeista paikoista selviämiseen vedetään. Panssarivaunulla voi ajaa aika monesta paikasta.
Itse nautin siitä, että hallitsen pyöräni maastossa. En voi verrata ajamistani muihin tai muiden pyöriin, koska ajan yksin, enkä kilpaile muiden kuin itseni kanssa. Minulla on edessäni vain polku, sen haasteet sekä 9-vuotias maastopyöräni. Tiedän, mikä on yhdistelmälle minä+pyörä sopivaa maastoa ja sellaisessa ajelen. Jos joku muu ajaa uudella pyörällä muualla, ei se heikennä tippaakaan minun nautintoani maastopyöräilystä. Eikä se, että gravelilla ajaessani sopiva maasto skaalautuu taas eri tavoin. En moiti gravelia jaskaksi maastopyöräksi, kun keula ei jousta 140 mm , eikä keulakulma ole 66 astetta. Tuo pyörä ei kertaakaan ole heittänyt minua tangon yli, vaikka geometria on 90-luvun maasturista.
Tätä taustaa vasten pidän ihan hyvänä vaihtoehtona laittaa vanhaan pyörään uusi herkästi toimiva ilmakeula, tarvittaessa laadukkaat renkaat sekä huoltaa jarrut ja voimansiirto. Keula 300 €, renkaat 100 €, ehkä ketjut ja rattaat 15...100 €. Nyt on kasassa erinomainen maastopyörä pitkäksi aikaa ja jos ominaisuuksia pitää johonkin verrata, uudet perustason maasturit jousikeulalla ei erotu mitenkään edukseen, kunhan muistaa vanhan pyörän periaatteelliset erot uusiin.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus.
N0states
15.04.2023, 14.33
Kysymys Shimanon ja Sramin eroista. Mielestäni makuasia. Itselläni on yhdessä gravelissa Sram toisessa Shimano ja maasturissa Shimano. Sramin maastovivuista en tiedä mitään, mutta maantiepuolen osien suurin ero on isommalle rattaalle vaihtaminen. Sramissa on yksi vaihdevipu, jota työnnetään pidemmälle, Shimanossa on omat vivut isolle ja pienelle rattaalle vaihtamisessa. Isolle vaihto tehdään jarrukahvalla, pienelle vaihtamiseen on erillinen vipu. Ensin vierastin Shimanoa, mutta pian siihen opin. Sram tuntuu vähän raskaammalta, ehkä Shomanon vivun pituus tekee isommalle rattaalle vaihtamisesta kevyempää. Vivun pituusxvoima jne. Kannattaa itse kokeilla, kukaan muu ei voi sinulle määritellä oikeaa valintaa.
Tärkeämpää kuin valmistaja on mielestäni valita riittävän hyvätasoiset osat niiden mallisarjoista. Sramilla taitaa alapään tuotteet puuttua kokonaan, Shimanolla on myös markettipyörien osia. Mainoslause "Shimanon vaihteet" ei siis tarkoita yhtään mitään.
Näin arvelinkin että ei juuri merkitystä kumman valmistajan osat ovat, mutta uutena tietona myös että juuri ne marketti tason kamat puuttuu Sramin valikoimasta.
Ei ole tarkoitus karsia pyöriä osasarjojen perusteella lähtökohtaisestikkaan.
Nuo kippurasarvien vaihde vivut ovat tosiaan muuten vieraita, mutta äkkiäkös niihin tottuu tai tottuisi.
Myös tuo edeltävä kirjoitus vanhan pyörän päivittämisestä ja siihen investointi on vienyt ajatuksia siihen gravel/cyclo suuntaan. Nyt vain pitäisi saada sitä gravel/cyclo tyyppistä pyörää testiin, niin muokkaantuu se oma ajatus ja mielipide siihen onko sellainen pyörä ja ajoasento sitä mitä haluan vai pitääkö se olla XC/Trail maasturin suuntainen?
Joku saattanee jo kyllästyä omaan asian vatvomiseen ja kyselyyn, mutta yksi luonteenpiirre tahtoo olla että moni asia täytyy kahlata läpi tutkien huolella ennen valintojen tekemistä. Tämä asia tosin tarvinnee muutakin tutkimista kuin mielipiteitä, kokemuksia ja sitä silkkaa dataa.
Uskon kuitenkin päätöksen syntyvän nopeastikin kun vaan saa niitä ajokokemuksia.
maalinni
15.04.2023, 14.59
Tilaa bikeshop.fi testipyöriä.
Näin arvelinkin että ei juuri merkitystä kumman valmistajan osat ovat, mutta uutena tietona myös että juuri ne marketti tason kamat puuttuu Sramin valikoimasta.
Ei ole tarkoitus karsia pyöriä osasarjojen perusteella lähtökohtaisestikkaan.
Nuo kippurasarvien vaihde vivut ovat tosiaan muuten vieraita, mutta äkkiäkös niihin tottuu tai tottuisi.
Myös tuo edeltävä kirjoitus vanhan pyörän päivittämisestä ja siihen investointi on vienyt ajatuksia siihen gravel/cyclo suuntaan. Nyt vain pitäisi saada sitä gravel/cyclo tyyppistä pyörää testiin, niin muokkaantuu se oma ajatus ja mielipide siihen onko sellainen pyörä ja ajoasento sitä mitä haluan vai pitääkö se olla XC/Trail maasturin suuntainen?
Joku saattanee jo kyllästyä omaan asian vatvomiseen ja kyselyyn, mutta yksi luonteenpiirre tahtoo olla että moni asia täytyy kahlata läpi tutkien huolella ennen valintojen tekemistä. Tämä asia tosin tarvinnee muutakin tutkimista kuin mielipiteitä, kokemuksia ja sitä silkkaa dataa.
Uskon kuitenkin päätöksen syntyvän nopeastikin kun vaan saa niitä ajokokemuksia.
Joo kannattaa käydä testaamassa, itsellä se oli rakkautta ensi polkaisulla kun kävin testaamassa cycloa kaikkien maastopyäräilyvuosien jälkeen. Tuossa muuten hyvä video jossa verrataan Gravelia ja XC-pyörää. Vilahtaa myös gravelin ja cyclon erot https://youtu.be/hWBgoc9b9sU
Nyt vain pitäisi saada sitä gravel/cyclo tyyppistä pyörää testiin, niin muokkaantuu se oma ajatus ja mielipide siihen onko sellainen pyörä ja ajoasento sitä mitä haluan vai pitääkö se olla XC/Trail maasturin suuntainen?
Joku saattanee jo kyllästyä omaan asian vatvomiseen ja kyselyyn, mutta yksi luonteenpiirre tahtoo olla että moni asia täytyy kahlata läpi tutkien huolella ennen valintojen tekemistä.
Riippuu siitä, millaiseksi käyttöprofiili lopulta muotoutuu. Jos gravel ei tunnu omalta jutulta, mutta tietä pitkin on tarve ajaa, niinkin epäseksikäs ratkaisu kuin hybridi voi olla oikein hyvä.
Tutki ihan rauhassa aihetta. Itsekin haluan tietää, mitä hankin. Voihan ratkaisu osoittautua virheeksi, mutta ainakin silloin tietää, miksi ratkaisuun päätyi.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.