Lajin vaihtaminen

[Travelkicking]

Aloitin maastopyöräilyn liki 60-vuotiaana v. 2017 halvemmalla maastopyörällä (350 €). Tässä on tullut joku vuosi suhattua etupäässä gravelin sukuista nurkka-ajoa - keskilenkki +30 km. 2 kertaa Alpeillakin. Nykyään alla on sähkis boschin voimalinjalla. Tarkoitus on kokeilla maantieajoa, aluksi lainahelistimellä. Saas nähdä, miten käy. En ole ikinä ajanut maantiepyörällä. Kaatuuko koko homma pelkkään ajoasentoon vai mihin ?

[Laroute]

Ei kaadu mihinkään, jos annat aikaa kropalle ja mielelle aiheen parissa. Totutteluun ja säätöön menee aikansa. Parhaan aloituksen saat joltain kokeneemmalta tai ammattilaiselta, joka asettaa sinut joihinkin raameihin, jotta sinulta sää puolet säätämisestä pois ja saat perusymmärrystä mikä olisi sinulle hyvä. Junnaamalla samalla asetuksella ilman apuja voi into laantua, jos pyörä on lähtökohtaisesti vääränkokoinen/väärissä mitoissa.

[kauris]

Luulin otsikon perusteella, että ollaan vaihtamassa pois pyöräilystä tai vaihtoehtoisesti muusta lajista pyöräilyyn :)
Mutta tässähän pysytäänkin lajin sisällä :)

No mutta asiaan. Voi tuo siirtymä maantiepyörään tuntua aika radikaalilta ainakin aluksi. Ajoasennon takia. Itsellä joka kevät yllättää ekalla lenkillä maantiepyörän ohjaustangon kapeus ja kaukaisuus. Nyt 43-vuoden iässä on jostain syystä myös vasen puoli ylävartalosta (niska, hartia) alkanut viimeistään parin tunnin kohdalla jumittamaan. Loppukesän lenkeilläkin. 60-vuoden iässä voisin kuvitella ajoasennon olevan entistäkin "hankalampi". Tosin osa sen ikäisistä on varmaan paremmassa kunnossa liikkuvuuden osalta kuin minä nyt. Eli ei välttämättä ongelmaa muuta kuin tottuminen.

Mutta kuten sanottua, täytyisi sen pyörän olla about oikean kokoinen ja geometrialtaan kannattaisi olla sieltä leppoisemmasta päästä kuin ns. kisakireä. Esim Canyonin mallistosta Enduracea on pidetty tällaisena leppoisampana mutta kuitenkin maantiepyöränä. Tosin on pidetty jo varmaan kohta 10 vuotta enkä ole seurannut onko malli uudistunut ja onko se nykymittapuulla edelleen sellainen.

Bikefitting-palvelua moni suosittelee oikean ajoasennon ja oikean kokoisen pyörän hankintaan. En tosin ole itse kokeillut. Kai sitä vieläkin voisi. Olis mielenkiintoista nähdä olisko tulos kovin erilainen kuin oma nykyinen ajoasento.

[Luumunen]

^Maantiepyörän pointti on se kippura ohjaustanko, jolla pääsee aerodynaamisemaan ajoasentoon kuin suoralla ohjaustangolla. Ja pitkillä lenkeillä voi vaihdella ajoasentoa eri otteilla siitä kippurasta ohjaustangosta. Mulla oli sellainen suoratankoinen fittness/hybridipyörä. Kyllä sillä lyhyitä puolen tunnin lenkkejä ajeli, mutta kun ajoasento on staattinen ja sama kokoajan niin käsivarret ja yläkroppa puutui pidemmillä lenkeillä ja ranteet tuli kipeiksi. Myin pyörän pois. Kippuralla tangolla mulla ei ole samanlaisia ongelmia.

[Hower]

Just niinku Luumunen todisti.
Minulle suora leveähkö tanko on käsille kauhea. Luontevampi ote ja vaihtelumahiksia kippuralla.

[kp63]

Ekaan kippurasarviseen alkuun säädettävä stemmi - niin pääsee pikkuhiljaa tiputtaa. " vähän niin kuin apupyörät" .

[Marsusram]

Mitoituksestahan tuo on kiinni.
Kisapyörissä teho ja ilmanvastus edellä optimoidaan asentoa, kun taas retkeilymoodissa mukavuus ja jaksaminen edellä.
Gravelilla jää vähän jälkeen maantiepyöristä, mutta teiden kunto huomioiden on monipuolisempi vehje.