Kaaoksen kesytystä ja Konmaritusta

[Ohiampuja]

Onkohan muilla samoja tuntemuksia, että mistä ihmeestä tätä romua oikein nurkkiin kertyy. Pari perinnönjakoa, niin sen jälkeen viimeistään huomaa miettivänsä että tarvitaanko näitä kaikkia tavaroita oikeasti.

Mutta mikä ihme siinä on että se tavarasta luopuminen on niin vaikeata. Koskaan kun ei tiedä jos sitä vaikka joskus tarvitaankin. Vanhoilla SNS siteillä tai monoillakin voi olla käyttöä, nyt kun niiden valmistus kuulemma loppuu. Ja sitä rataa :)

[arctic biker]

+1
Tälläkin mökillä on vuodesta 1959 asuttu ja mitään oo koskaan poisheitetty enkä itsekään pienin syntinen. Jos pienenä aikeena oleva muuttoni toteutuu niin kaikkien rojujen kuskaaminen vaatii pari kuorma-autoa ynnä viideltä mieheltä viikon aikaa.
Ja pitää muistaa jotta tää paikka on ollut ns. pikkutila niin koneen romuja maamoottorista ja puimakoneesta alkaen piisaa.

[kauris]

Jos elossa olevan vanhemman/vanhempien kotitalo on iso ja täynnä kamaa ja asunto on toisella puolella Suomea on setviminen jälkeläisille kyllä hankala urakka. Jos kaikki on roskaa voi tilata jonkun tyhjennyksen varmaan mutta jos mukana on myös paljon arvokasta ja muutoin setvittävää ei viikko riitä alkuunkaan. Joidenkin huonekalujen myynti tms ottaa aikaa vaikka pistäisi suht halvalla ja edellyttää paikallaoloa.

[29er]

Jos elossa olevan vanhemman/vanhempien kotitalo on iso ja täynnä kamaa ja asunto on toisella puolella Suomea on setviminen jälkeläisille kyllä hankala urakka.

Mun ja vaimon vanhemmat ovat vielä elossa, mutta ei välttämättä kauaa (jos ikää ja terveyttää katsoo). Kamaahan niillä on perkeleesti kun ovat sukupolvea, joka ei koskaan heitä mitään pois. En kuitenkaan usko että meidän tapauksessa asuntojen/talojen tyhjääminen olisi siltä osin vaikeaa. Poimitaan tauluista, valaisimista, maljakoista ja astiasarjoista parhaat päältä. Osa niistä menee myyntiin. Muut saa mennä kiertoon.

Itse olen oppinut jo vähän luopumaan. Jos tulee semmoinen tunne että tästä voisi luopua niin heti myyntiin tai kierrätyskeskukseen ennen kuin kaduttaa. Iso talo ja hamsterin luonne (vai perimä?) on huono yhdistelmä. Joskus on käynyt mielessä että jos itselle tulee lähtö ennen vaimoa ja suursiivous on tekemättä, niin pitäisikö tehdä lista mitkä "aarteet" ovat edes jonkun arvoisia.

[Ohiampuja]

En kuitenkaan usko että meidän tapauksessa asuntojen/talojen tyhjääminen olisi siltä osin vaikeaa.
Minulla tulee ikävästi tunteet hommaan mukaan. Eikä raaski hävittää monta sukupolvea vanhoja tavaroita jostain pohjanmaan perukoilta.

[JackOja]

... Eikä raaski hävittää monta sukupolvea vanhoja tavaroita jostain pohjanmaan perukoilta.

Sitten ne pitää säilyttää. Se on oiva vaihtoehto.

[OJ]

Onneksi tuli muutettua 2019, niin siinä tuli hankkiuduttua eroon aikamoisesta läjästä tavaraa. Harrastusvälineitä ja tyokaluja on kyllä kertynyt, ja kertyy jatkossakin, aika hirmuista tahtia. Hauskinta tässä on tietty se, että muutin tänne 2006 elokuussa yhden sporttikassin ja yhden fillarin kanssa.

Täällä on kaksi kertaa vuodessa "free shit" viikonloppu, milloin on tapana roudata kaikki ilmainen kama kadun varteen ja siitä sitten halukkaat voivat poimia mukaan mitä tykkäävät. Kaikki on yleensä meidän portinpielestä kadonneet. Vaimo on myos melko aktiivinen ilmaisen tavaran some-ryhmissä laittamassa tarpeettomia kamoja kiertoon.

[K.Kuronen]

Minulla tulee ikävästi tunteet hommaan mukaan. Eikä raaski hävittää monta sukupolvea vanhoja tavaroita jostain pohjanmaan perukoilta.

Mulle tulee myös tunteet mukaan, mutta toisella tapaa: vanhan roinan kantaminen romulavalle ja joutavasta luopuminen käy myös sisäisestä puhdistautumisesta.

[Kampinalle]

Muutto 120 neliöstä 62 neliöön on oiva keino hoitaa tuo ongelma.

Samoin osallistuminen kotipaikkani, vanhan karjatilan, tyhjentämiseen aika pirun monena viikonloppuna oli toinen hyvä opetus siitä, ettei kannata kerätä turhaa sälää nurkkiin.

[Misukka]

Eräs tapa päästä peritystä tavarasta eroon.
Me kun aikanaan ostettiin tämä omakotitalo, niin myyjänä oli talon rakentaneiden ainoa perillinen, poika. Asuu toisessa kaupungissa yli 200km päässä. Saatiin alennusta kun otettiin kaikki irtaimisto kaupan mukana:)
Olihan siinä hemmetisti kaikkea tarpeellista mitä okt:ssa tarvitaan, lumikolaa, lapiota, ruohonleikkuria jne. Vanhaa arabiaa, ihan semi arvokasta sellaista. Jotain kotiseutukirjoja sain myytyä kivasti netissä, ne on kait nykyäänkin haluttuja. Huonekaluja sitten saunan pesään palasiksi, SPR:n konttiin jotain ja kaatopaikalle loput. Ei mikään iso projekti loppujen lopuksi, mutta aika win-win tilanne se oli kaiken kaikkiaan.

[Ohiampuja]

Ja kun OK talon tavarat ei vaan mahdu 84 neliön rivariin, niin pakko tehdä karsintaa.

Mutta minulla yksi (monista) sokeista pisteistä on harrastuskama. Reppujakin on niin monta erilaista, että on vaikea päättää mihin milloinkin kamansa laittaisi. Kohta joku vastaa että valitse paras ja pistä muut kiertoon, mutta kun ei sekään niin helppoa ole. Termospulloja, retkikeittimiä, taskulamppuja yms kamaa on niin paljon että se monipuolisuus alkaa jo kääntyä itseään vastaan.

[OKS]

Konmarituksen rinnalla on ollut muutaman vuoden termi kuolinsiivous.
https://kotiliesi.fi/koti/kodinhoito/5-vinkkia-nain-kuolinsiivous-aloitetaan/

Kannattaisiko sinunkin aloittaa kuolinsiivous? Näiden 5 vinkin avulla pääset alkuun

[K.Kuronen]

...kuolinsiivous -iän karttuessa mä olen alkanut ymmärtää syvällisemmin että en elä ikuisesti: matkusta jos mahdollista, syö ja juo hyvin, ole itsellesi (ja muille) armollinen.

[F. Kotlerburg]

Jotenkin sitä ei raaski heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, mutta kaman lahjoittaminen turuilla ja toreilla se vasta hermojen päälle käyvää hommaa on.

Syksyn myötä on tullut tehtyä fillarikaman suhteen konmaritusta ja kaikkea sellaista mitä tullut haalittua, mutta ei käytettyä hetkeen olen myynyt eteenpäin.