Hautapaikan menetys

[arctic biker]

Kiteen hautausmaalla kun tuli käveltyä niin aikas monta vanhempaa hautaa oli merkattu lapulla kunnei ole hautaa hoidettu niin paikka menee. Mitä halavattua sitten tapahtuu? Siellä on kuiten ruumiin ja arkunkin jäänteet, kaivinkoneella auki seuraavaa varten mutta mihinkäs sitte tää vanha? Kaatopaikalle?

No huomenna on miitinki Kirkkoherranvirastolla että voin kysyä...

[Sambolo]

Eikös sielä multaa ole. Riippuu toki miten vanha.

[stumpe]

Mulla on kaveri töissä krematoriossa, tietää näistä jutuista. Voin kysyä jos muistan.

[Fuuga]

Haudan hallinta-aika on aika yleisesti 25 vuotta. Jos ajan umpeuduttua hallinta-aikaa ei haeta jatkettavaksi, paikka siirtyy takaisin seurakunnalle. 25 vuotta on pitkä aika ja silloin jo maatuvat osat on maatuneet. Paikalle voidaan haudata joku toinen. Usein kaivuutöissä löytyykin vanhoja luita.


Sent from my iPhone using Tapatalk

[MRe]

Kai sieltä jotain luita voi löytyä, mutta eniten minua harmittaa se katoava historia. Itse tykkään kierrellä vanhoja hautausmaita ja lukea hautakiviä ja samalla miettiä, että mitähän ihmiskohtaloita noihinkin liittyy. Kun on haudattu vaikka alle yksivuotias lapsi. Tai viisi lasta samasta perheestä yhden vuoden aikana.

Rutger Hauerin sanoin: ”all those moments lost in time like tears in rain”.

Ennenhän oli ”ikuisia” hautapaikkoja, kunnes ne muutettiin noiksi 25v sopimuksiksi.

[Goomikko]

Rahalla saa ostettua taas seuraavat 25 vuotta. Jos sukulaisia jotka haudalla käyvät tai sitä hoitavat ei enään ole tai heitä ei kiinnosta on mielestäni järkevää että hautapaikka siirtyy seuraavalle viimeistä lepopaikkaa kaipaavalle.

[viimeinenlenkki]

Joo tuo katoava historia on harmittavaa,syksyisin tulee käytyä noita vanhoja hautausmaita kierrettyä äitini opastuksella.Samalla viety kynttilät eri paikoille.kohtaloita monenlaisia myös joukkohauta löytyy parikkalan vanhalta hautuumaalta haudattu espanjan tautiin kuolleita toki ei mitään kylttiä/kiveä vain vajouma maassa.myös tekstit aika karuja esim:kuoli oman käden kautta.

[Travelkicking]

Se olisi veikeätä, jos näitä edesmenneitä henkilöitä voisi tavata. Liikkuvaa kuvaa on ollut olemassa ilmeisesti jo yli 100 vuotta. Nykyään digiratkaisut (kuva, ääni, tallentaminen) ovat kaikkien saatavilla. Siis: Missä on vainajaportaali ? Pitääkö se perustaa itse ?
Joo ja kaikkien tapaaminen ei välttämättä olisi niin veikeätä, mutta portaalihan olisi kuin juutuupi - katsot mitä haluat.

[Oatmeal Stout]

Ennenhän oli ”ikuisia” hautapaikkoja, kunnes ne muutettiin noiksi 25v sopimuksiksi.
Meillä sopimus päättyy vuonna 9999 ellei museovirasto säädä jatkoaikaa ohi seurakuntayhtymän hautainhoitosäätiön.

[Hower]

Se olisi veikeätä, jos näitä edesmenneitä henkilöitä voisi tavata.
Ennenpitkää ollaan kuolemattomia, ainaskin somessa.
Veikkaan että seuraavan viiden vuoden sisällä tulee appi, joka sisältää henkilökohtaisen tekoälyn. Appi/tekoäly opettelee kaiken somekäyttäytymisesi seuraamalla mielipidekirjoituksiasi ja nettihakujasi/vierailujasi. Tekoaäly rakentaa sinusta uskottavan avatar-hahmon ja jakaa päivityksiä + kirjoittelee väsymättä mielipiteitään palstoille ja pitää vaikka blogia. Kuolema ei pysäytä sinua vaan jatkat somettamista maailman tappiin asti.
Saisinko tälle idealleni jotain startup-rahaa tai sijoittajaa?

[Ari H]

^ Se tarkoittasi, että samat inttäisivät parijonossa-ajamisesta kunnes seuraava jääkausi pyyhkäisisi serverin mennessään.

[kauris]

25 vuoden paikat liittyy varmasti osin siihen, että kirkon viereisten eli keskustojen lähellä olevien hautausmaiden paikat ovat täyttyneet tai ovat täyttymässä. Haudat täytyy saada uudelleen käyttöön. Ihmiset haluavat tulla haudatuksi (omaiset haluavat) lähelle. Ei se ole ihan sama vierailla hautuumaalla joka olis tehty jonnekin kauas asutuksesta. Osin myös rahakysymys. Uusia hautuumaita tai niiden laajentaminen maksaisi. Ja laajentaminen ei välttämättä onnistu.

[MRe]

Rahalla saa ostettua taas seuraavat 25 vuotta. Jos sukulaisia jotka haudalla käyvät tai sitä hoitavat ei enään ole tai heitä ei kiinnosta on mielestäni järkevää että hautapaikka siirtyy seuraavalle viimeistä lepopaikkaa kaipaavalle.

Joo, olen kuitenkin hieman eri mieltä. Miltä näyttäisi joku Milanon katedraali, jos lattian satoja vuosia vanhat marmorilaatat olisi korvattu uusilla betonisilla, joissa värikuvat vainajista? Noissahan on lattianalustat hautoja täynnä.

[Oatmeal Stout]

Joo, olen kuitenkin hieman eri mieltä. Miltä näyttäisi joku Milanon katedraali, jos lattian satoja vuosia vanhat marmorilaatat olisi korvattu uusilla betonisilla, joissa värikuvat vainajista? Noissahan on lattianalustat hautoja täynnä.
Milanon katedraalilla on sama kohtalo kuin Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhoilla osilla.

[zort]

Seurakunnilla(kin) on rajalliset maa-alueet. Voi kuulostaa tylyltä mutta kaikista maailmaan syntyneistä ihmisistä ylivoimainen enemmistö on vainajia. Jos hautapaikkoja ei voida uudelleenkäyttää niin mistä sitä maata aina lisää taiotaan?


Sent from my iPhone using Tapatalk

[MRe]

Tänä päivänä ainakin Suomessa arkkuhautaus taitaa olla melkoinen harvinaisuus ja yleensä menee jo olemassaolevaan sukuhautaan. Suurin osa seurakunnista ei taida enää antaa uusia arkkupaikkoja.

Mun puolesta uudet hautaukset voi tehdä tuhkaamalla ja nimi sellaiseen yhteistauluun. Yhden arkkuhautapaikan viemään tilaan mahtuu jokunen sata nimeä.

[+€+]

Tämän vuoksi olen itse kertonut selvästi omaisille että minun kuollessani mitään monumentteja ei pystytetä mihinkään. Halvin pahviarkku, tuhkaus ja tuhkat mereen.

Melkoinen riesa on nuo omien isovanhempien haudat joita pitäisi jonkun käydä joka kesä hoitamassa jossain hevonp**ssä. En koskaan tavannut heitä joten ei mitään tunnesidettä joten vähän yskittää maksella ja käydä kukkia viemässä. Isoisäni kuolemasta on jotain 70 vuotta ja vanhempani eivät oikein jaksa enää hoitaa tuota hautajuttua.

[Oatmeal Stout]

Kyllä jätelipeässä liottaminen on ympäristöystävällisempää hautaamista kuin tuhkaus, joka vaatii paljon energiaa.

[Travelkicking]

Seurakunnilla(kin) on rajalliset maa-alueet. Jos hautapaikkoja ei voida uudelleenkäyttää niin mistä sitä maata aina lisää taiotaan?
Sent from my iPhone using Tapatalk
Nyt mä alan ymmärtämään Lahden ja Nastolan kuntaliitosta. Levoa voi jatkaa harjun suuntaisesti ehkä Villähteen Leivälle asti. Keväällä työnnettiin kärryllä kummitätia aikamoinen matka Nastolaa kohti. Keski- ja Etelä-Euroopassa onkin sitten jo toisenlainen meno. Muuten, paljonkohan polttohautauksen hinta on noussut vuoden sisällä ?

[arctic biker]

Tänä päivänä ainakin Suomessa arkkuhautaus taitaa olla melkoinen harvinaisuus ja yleensä menee jo olemassaolevaan sukuhautaan. Suurin osa seurakunnista ei taida enää antaa uusia arkkupaikkoja.

Mun puolesta uudet hautaukset voi tehdä tuhkaamalla ja nimi sellaiseen yhteistauluun. Yhden arkkuhautapaikan viemään tilaan mahtuu jokunen sata nimeä.

Meillä on sukuhauta, jopa minäkin saatan mahtua. Pitääpä asia tarkistaa ja sitten pyytää jättämään kiveen tilaa munkin nimelle. Äiti arkussa paikkansa isän vierelle varmisti jo 20 vuotta sitten, mulle sopii hyvin tuhkaus.

[arctic biker]

Tossahan ois ens kesälle pyöräretken teema. Jos kiertäisi kaikki suvun haudat. Iisalmessa ja Sonkajärvellä on isänisäni ja kahden serkun haudat ynnä isän nuoremman veljen ja vaimonsa haudat. Sekä isän vanhempi sisar. Mutta missä on isoäitini?

Tohmajärven Kirkkoniemessä on äidinäitini joka kuoli 1955. Siihen aikaan maalla oli tapana että vainaja tuotiin avoimessa arkussa kotipihalleen. Olin juuri kävelemään oppinut ja kuulemma melkein arkun kaatanut.Äidin isä myös siellä.

Nivalassa kaukaisempaa sukua. Alkaa olla sillai hoppu että ees joku muistava on hengissä ja lopuista salapoliisityö.

[Sambolo]

Suosittelen käyttämään aikaa ja resursseja kuolleiden sijasta eläviin.

[arctic biker]

Sambolo puhuu toki järkeä.

[KalleHermanni]

Tänä päivänä ainakin Suomessa arkkuhautaus taitaa olla melkoinen harvinaisuus ja yleensä menee jo olemassaolevaan sukuhautaan. Suurin osa seurakunnista ei taida enää antaa uusia arkkupaikkoja.

Vaihtelee... Helsingissä tuhkataan lähes 90%, koko maassa noin 50%. Ei se nyt Suomessa ole "melkoinen harvinaisuus", ainoastaan pääkaupunkiseudun kuplassa.

[taski63]

--- Ennenhän oli ”ikuisia” hautapaikkoja, kunnes ne muutettiin noiksi 25v sopimuksiksi.
Tämä muutos herätti aikanaan pilapiirtäjät ym. veistelemään, että onkohan siihen kirkoon sitten luottamista muissakaan ikuisuusasioissa...

[cuppis]

Kyllä jokaisen hautausmaan kylkeen pitäisi tehdä Pariisin katakombien kaltainen kompakti kauhugalleria jossa voisi käydä morjestamassa edeltä menneitä.

[MRe]

Vaihtelee... Helsingissä tuhkataan lähes 90%, koko maassa noin 50%. Ei se nyt Suomessa ole "melkoinen harvinaisuus", ainoastaan pääkaupunkiseudun kuplassa.

Ok. Helsingin kuplasta en tiedä, kun en ole täällä ketään haudannut. Kotkassa kylläkin.

[Travelkicking]

Vaihtelee... Helsingissä tuhkataan lähes 90%, koko maassa noin 50%. Ei se nyt Suomessa ole "melkoinen harvinaisuus", ainoastaan pääkaupunkiseudun kuplassa.
Sitten ne tuhkat sirotellaan muistolehtoon Honkanummelle VANTAALLA.

[MV]

Kannattaa muistaa että tuhkien sirottelu muualle kuin siihen vihittyyn paikkaan on ns hautarikos. Josta tosin on lähes mahdoton jäädä kiinni varsinkin jos käyttää hyväkseen Suomestakin helposti löydettäviä vesialueita.

[Fuuga]

Kannattaa muistaa että tuhkien sirottelu muualle kuin siihen vihittyyn paikkaan on ns hautarikos. Josta tosin on lähes mahdoton jäädä kiinni varsinkin jos käyttää hyväkseen Suomestakin helposti löydettäviä vesialueita.

Ei pidä paikkaansa. Tuhka voidaan sirotella yhteen paikkaan maan- tai vesialueen luvalla. Sirottelusta ei saa jäädä jälkiä että kyseessä on hautapaikka eikä paikan kohdalle saa rakentaa muisto- tjsp. merkkejä. Paikka ei myöskään velvoita maanomistajaa mihinkään rauhoitus- yms. toimiin.


Sent from my iPhone using Tapatalk

[Oatmeal Stout]

^Krematoirioden pitäisi varmistaa uurnan hakijan henkilöllisyys ja varmistaa, että uurnan laskupaikka ja -aika on sovittu ennen noutoa.^

Kaikki oman hautapaikkansa katoavaisuudesta huolestuneet voivat tehdä testamentin, jossa osa varallisuudesta rahastoideen hautapaikan hoito- ja vuokrakuluihin. Kannattaa näin tehdessään varmistaa, että rahat riittävät muuhunkin kuin uskotunmiehen palkkioihin.

Tuhkia voi myös sirotella Hietaniemen hautuumaalle pariinkin eri kohtaan Espoon, Vantaan ja muutaman muun paikkakunnan lisäksi, ei tarvitse välttämättä saastuttaa Suomenlahtea.

[Fuuga]

^Krematoirioden pitäisi varmistaa uurnan hakijan henkilöllisyys ja varmistaa, että uurnan laskupaikka ja -aika on sovittu ennen noutoa.^

Tuhkia voi myös sirotella Hietaniemen hautuumaalle pariinkin eri kohtaan Espoon, Vantaan ja muutaman muun paikkakunnan lisäksi, ei tarvitse välttämättä saastuttaa Suomenlahtea.

Niin, siis krematorion on pidettävä kirjaa tuhkatuista henkilöistä sekä siitä mihin tuhkat on sijoitettu pysyvästi. Mitään erityistä lain vaatimusta varmistaa, että laskupaikka ja -aika on sovittu ei ole, mutta paikka pitää olla ilmoitettu.

Mm. metsähallitus pääsääntöisesti myöntää tuhkan sijoittamisen omistamilleen tai hallinnoimilleen maille.

[Oatmeal Stout]

^Pari viimeistä krematoriokäynnillä sain informaatiota, että kirkkolain edellyttää - en ole tarkistanut mistään.^

[KalleHermanni]

Niin, siis krematorion on pidettävä kirjaa tuhkatuista henkilöistä sekä siitä mihin tuhkat on sijoitettu pysyvästi. Mitään erityistä lain vaatimusta varmistaa, että laskupaikka ja -aika on sovittu ei ole, mutta paikka pitää olla ilmoitettu.

Mm. metsähallitus pääsääntöisesti myöntää tuhkan sijoittamisen omistamilleen tai hallinnoimilleen maille.

Sellanen nyanssi vielä, että tuhka on sijoitettava yhteen paikkaan, ei voi jakaa esimerkiksi kesämökille ja muuhun vainajalle tärkeään paikkaan.

[MV]

Ei pidä paikkaansa. Tuhka voidaan sirotella yhteen paikkaan maan- tai vesialueen luvalla. Sirottelusta ei saa jäädä jälkiä että kyseessä on hautapaikka eikä paikan kohdalle saa rakentaa muisto- tjsp. merkkejä. Paikka ei myöskään velvoita maanomistajaa mihinkään rauhoitus- yms. toimiin.

Ach, tänään opin. Ymmärsin että sirottelupaikasta tulee automaattisesti hautapaikka, mutta jos näin ei ole, niin helpotus. Ja harmi, koska olisihan se mukava tehdä vielä viimeinen kiusa jollekin moottoritietyömaalle.

[Fuuga]

Sellanen nyanssi vielä, että tuhka on sijoitettava yhteen paikkaan, ei voi jakaa esimerkiksi kesämökille ja muuhun vainajalle tärkeään paikkaan.

Juu, tuli tuolla edellä olevassa postauksessa ’yhteen paikkaan’. Ei nyt olisi minun osaltani ollut tarpeellista enää mainita, mutta pitihän sitä päästä besserwisseröimään :seko:


Sent from my iPhone using Tapatalk

[Fuuga]

^Pari viimeistä krematoriokäynnillä sain informaatiota, että kirkkolain edellyttää - en ole tarkistanut mistään.^

En väitä että olen itse mikään alan asiantuntija eikä ole tarkoitus sen ihmeemmin masteroida, aidosta mielenkiinnosta näitä lueskelen ja tutkailen. Kirkkolaista ei löytynyt mitään tuohon liittyvää, mutta siellä oli kyllä hautaustoimesta hautausmaan perustamisen, ylläpidon ja lopettamisen osalta. Sieltä liittyi kyllä viittaus hautausmaan järjestyssääntöön, mutta se taas on hautausmaakohtainen. Lisäksi kirkkolaki koskettaa vain evl-kirkkoa ja tuhkiahan syntyy sekä kirkkoon tai muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilta niin kuin myös mihinkään kuulumattomilta.

[Oatmeal Stout]

^Minä olen hakenut tuhkia krematorosta Helsingissä, niin sirotellakseni kuin uurnaa laskeakseni, mennäkseni Hietaniemen Hautausmaalle ja saanut ohjeistusta noutuoa varten.^

[Teemu H]

Minä olen pitänyt hautausmailla käyntiä turhana hommana ja hautakiviä ja kukkia älyttömänä rahan polttamisena.

Jos haluan muistella vaikkapa nuorena menehtynyttä pikkuveljeäni, mitä sillä hautakivellä teen? Eihän se kivi muistuta minua hänestä mitenkään. Menen mieluummin vaikkapa kulkemaan rannoille, joilla aikoinaan pikkupoikina kävimme kalassa.

Sama myös isovanhempien kanssa. No heidän kanssaan tietysti kävin hautausmailla, mutta silloinkin pakosta ja varmaankin sovinnaisuuden takia. En niitä hetkiä juurikaan halua muistella. Hautojen ylläpitoa "edellytetään", vaikka luultavasti vain näiden ylläpitäjien mielessä. Kukka täytyy olla kunnossa. Mutta edelleen, voin mennä jonnekin rantaan, jossa papan kanssa kävimme kalassa. Tai jos kalajutut alkavat mennä liian pitkälle, menen tämän kotitalolle yöksi. Siinä sitä pääsee mainiosti muistelemaan, kun nukkuu samassa sängyssä kuin pappavainaa :eek:

Ei meillä tavallisilla ihmisillä ole muitomerkkiarvoa, kuten suurmiehillä. Omat lapset ja lähimmät sukulaiset meitä ehkä hyvällä tuurilla muistelevat, ja se onnistuu ilman hautausmaitakin, vaikkapa valokuvia katselemalla. Hautakiven katsominen taas... :seko:

Olen joskus toivonut, että minut voisi kuoltuani jättää eläimille haaskaksi. Samaa esitti pikkuveljeni, mutta niinpä hänetkin tuhkattiin ja upotettiin Helsingin maaperään, eikä Lapin tunturien rinteille kotkan ravinnoksi.

Elämän kiertokulkua, ensin synnyt, sitten kuolet. Pappi väittää, että maasta olemme tulleet, mutta minä ainakin olen tullut ihmisestä, ja vastaavasti ei minun maaksi tarvitse heti muuttua, vaan voin olla jollekin iloksi elämän isossa pyörässä. Vaikka olisihan se toki vähän karun näköistä, jos ruskaretkeläiset kohtaisivat Saariselän kuruissa röykkiöittäin saman henkisiä ruumiita kuin minä :D

Joten tuhkaus ja sirottelu kasvimaalle olkoon minun kohtaloni.

[Ohiampuja]

Onhan se jännä tunne käydä hautausmaalla vaikka kukkia kastelemassa, kun tietää että itselläni on varattu paikka valmiina siinä vaimon vieressä, tai yläpuolelle se oikeasti tulee näissä uusissa kapeissa haudoissa. Vaikka asunnot ja työpaikat kuinka vaihtelisi, niin tuo viimeinen paikka on selvillä. Sitä ei tarvitse arpoa.

Pitkä sopimus tuostakin tuli tehtyä, mutta tarkkaa vuosimäärää en ulkoa muista. Toivottavasti ei nyt kovin pian tuota tarvitsisi vielä käyttöön ottaa...

[hphuhtin]

^ Se tarkoittasi, että samat inttäisivät parijonossa-ajamisesta kunnes seuraava jääkausi pyyhkäisisi serverin mennessään.

Tälle nauroin, kiitos [emoji3]

[Fuuga]

Onhan tuo vainajien lepopaikkojen muistaminen mielenkiintoinen ilmiö siinä mielessä, että varsinkaan luterilaisessa uskonnossa ei ole sellaisia piirteitä kuin ruoan tai tavaran tuominen vainajalle. Hautuumaat ovat vain konkreettisia paikkoja pitää vainaja muistoissa vaikka tärkeämpäähän heidän muistaminen on arjessa ja jokapäiväisesti kuin vain pari kertaa vuodessa. Se kannattaa vainajistakin muistaa, että sanotaan että historiaton ihminen on tulevaisuudeton ihminen. Siinäkään mielessä omia esivanhempia ei ole syytä unohtaa puhumattakaan useamman uskonnon sisältämästä jälleennäkemisen toivosta.

[+€+]

Minä olen pitänyt hautausmailla käyntiä turhana hommana ja hautakiviä ja kukkia älyttömänä rahan polttamisena.

Jos haluan muistella vaikkapa nuorena menehtynyttä pikkuveljeäni, mitä sillä hautakivellä teen? Eihän se kivi muistuta minua hänestä mitenkään. Menen mieluummin vaikkapa kulkemaan rannoille, joilla aikoinaan pikkupoikina kävimme kalassa.

Sama myös isovanhempien kanssa. No heidän kanssaan tietysti kävin hautausmailla, mutta silloinkin pakosta ja varmaankin sovinnaisuuden takia. En niitä hetkiä juurikaan halua muistella. Hautojen ylläpitoa "edellytetään", vaikka luultavasti vain näiden ylläpitäjien mielessä. Kukka täytyy olla kunnossa. Mutta edelleen, voin mennä jonnekin rantaan, jossa papan kanssa kävimme kalassa. Tai jos kalajutut alkavat mennä liian pitkälle, menen tämän kotitalolle yöksi. Siinä sitä pääsee mainiosti muistelemaan, kun nukkuu samassa sängyssä kuin pappavainaa :eek:

Ei meillä tavallisilla ihmisillä ole muitomerkkiarvoa, kuten suurmiehillä. Omat lapset ja lähimmät sukulaiset meitä ehkä hyvällä tuurilla muistelevat, ja se onnistuu ilman hautausmaitakin, vaikkapa valokuvia katselemalla. Hautakiven katsominen taas... :seko:

Olen joskus toivonut, että minut voisi kuoltuani jättää eläimille haaskaksi. Samaa esitti pikkuveljeni, mutta niinpä hänetkin tuhkattiin ja upotettiin Helsingin maaperään, eikä Lapin tunturien rinteille kotkan ravinnoksi.

Elämän kiertokulkua, ensin synnyt, sitten kuolet. Pappi väittää, että maasta olemme tulleet, mutta minä ainakin olen tullut ihmisestä, ja vastaavasti ei minun maaksi tarvitse heti muuttua, vaan voin olla jollekin iloksi elämän isossa pyörässä. Vaikka olisihan se toki vähän karun näköistä, jos ruskaretkeläiset kohtaisivat Saariselän kuruissa röykkiöittäin saman henkisiä ruumiita kuin minä :D

Joten tuhkaus ja sirottelu kasvimaalle olkoon minun kohtaloni.

Erittäin hyvin sanottu. Itse olen tehnyt hautaustestamentin jossa kerron mitä haluan tapahtuvan kunhan potkin tyhjää. Mätänevää ruumistani ei kuljetella yhtään mihinkään muutakuin jääkaapista krematorioon, sitä ei viedä lähellekään uskonnollisia paikkoja ja kirkonmiehet taikaloruineen pidetään mahdollisimman kaukana minun ruumiistani. Lisäksi mitään kuolinilmoituksia lehdissä ei saa julkaista, paitsi maksimissaan tekstillä "Kuoli saatana" ja ristin tilalla rasti sekä teksti "Syntax Error - Kukaan ei jäänyt kaipaamaan". Kulut pitää minimoida tarkasti ja kaikki tehdään mahdollisimman halvalla ja mitään tilaisuuksia ei saa järjestää missään muodossa.

Tämä on minun tapani ja jos sitä ei kunnioita niin varsinaisessa testamentissa on poistopykälät tämän tahdon noidattamatta jättäneitä kohtaan.

[Luumunen]

^Ruumiista eroon pääseminen taitaa olla läheisille helpoin homma. Kaikesta muusta eroonpääseminen vaatiikin sitten paljon kaikenlaista säätöä. Pankkitilien, tilausten ym sopimusten lopettaminen, perinnönjako, turha krääsä jota vainajat jättää paljon jälkeensä, digitaalinen jalanjälki jne. Ex-appiukon omakotitalon tyhjentäminen pelkästä krääsästä vaati kuormalavan.

[Misukka]

Nuo em. jutut voi kyllä olla järkyttävän hankalia ja vaatii rutkasti aikaa niiden hoitaminen.
Mitä tulee muistomerkkeihin, kiviin, sopimusten kestoihin jne... Lopulta tuo meidän elämän mahdollistava aurinko kirkastuu ja laajenee vedyn loppuessa niin, että ensin meret höyrystyy ja paljon sitä ennen koko pallo on muuttunut elinkelvottomaksi. Lopulta koko maa muuttuu laavapalloksi ja pinta höyrystyy ja meidän hiilivetyjäänteet siinä mukana.
Ei ole olemassa ketään joka muistaisi Keisari Augustusta, Einsteinia, Hitleriä, eikä edes Sanna Marinia.
Ehkä Jeesus on meidät sitä ennen herättänyt, mutta luulenpa että ei ole.

[MRe]

^Ruumiista eroon pääseminen taitaa olla läheisille helpoin homma.
Jep. Kävelee hautaustoimistoon, valitsee arkun ja mahdollisen uurnan, sen jälkeen ei tarvitse kuin maksaa. Toimisto hoitaa kaiken muun. Eritoten jos mennään lähetyssaarnaajatyylillä ja luterilaisen kirkon prosessin mukaan, mitään ei tarvitse itse hoitaa. Ok, uurna käytiin pudottamassa sitten valmiiksi kaivettuun reikään.

Sen sijaan pankkitilien lopettamiset, rahojen siirrot, perunkirjoitus, perinnönjako, verotukset *), omaisuuden myynnit ja hävittämiset, matkapuhelinliittymien irtisanomiset, lehtien peruttamiset... jäätävä homma, jossa meni melkein vuosi. Esimerkiksi tilit menevät kiinni välittömästi, kun pankki saa tiedon henkilön kuolemasta. Siellä kun on sitten joku vainajan oma tai yhteinen tili, mistä maksettu esim. vastikkeet, niin siinähän olet soittelemassa isännöintitoimistoon, että tämmöistä on käynyt. Asiat lukossa, kunnes saadaan perunkirjoitus tehtyä ja perintö jaettua. Mutta kun maistraatissa ruuhkaa, niin siinä menee se 6 kk... Ihan sama mitä "hautaustestamentissa" lukee.

*) jaa, nii. Verotuksissa menee yli vuosi. Mutsi kuoli 04/2021 ja nyt tänään tuli sitten viimeinen veronpalautus. Ja herra varjele, jos vainajalla on ollut nimissään joku yritys.

[JackOja]

Tuo ei ole vaikeaa, isä asui viimeiset parikymmentä vuottansa Espanjassa ja voi saatana millaista touhua on hoitaa kaikki tuo sikäläisten byrokraattien kanssa. Ja ranchin myynti, uuaahh.

Ei halunnut palvontapaikkaa vaan tuhkat vuorille. Lupia ei kysytty, minkälainen soppa olisikaan ollut.

Mun neuvoni heille, joilla sukua asuu ulkomailla, etteivät hankkisi kiinteää omaisuutta tai myyvät kaiken ennen lähtöä.

[arctic biker]

Jep. Kävelee hautaustoimistoon, valitsee arkun ja mahdollisen uurnan, sen jälkeen ei tarvitse kuin maksaa. Toimisto hoitaa kaiken muun. Eritoten jos mennään lähetyssaarnaajatyylillä ja luterilaisen kirkon prosessin mukaan, mitään ei tarvitse itse hoitaa. Ok, uurna käytiin pudottamassa sitten valmiiksi kaivettuun reikään.

Sen sijaan pankkitilien lopettamiset, rahojen siirrot, perunkirjoitus, perinnönjako, verotukset *), omaisuuden myynnit ja hävittämiset, matkapuhelinliittymien irtisanomiset, lehtien peruttamiset... jäätävä homma, jossa meni melkein vuosi. Esimerkiksi tilit menevät kiinni välittömästi, kun pankki saa tiedon henkilön kuolemasta. Siellä kun on sitten joku vainajan oma tai yhteinen tili, mistä maksettu esim. vastikkeet, niin siinähän olet soittelemassa isännöintitoimistoon, että tämmöistä on käynyt. Asiat lukossa, kunnes saadaan perunkirjoitus tehtyä ja perintö jaettua. Mutta kun maistraatissa ruuhkaa, niin siinä menee se 6 kk... Ihan sama mitä "hautaustestamentissa" lukee.

*) jaa, nii. Verotuksissa menee yli vuosi. Mutsi kuoli 04/2021 ja nyt tänään tuli sitten viimeinen veronpalautus. Ja herra varjele, jos vainajalla on ollut nimissään joku yritys.
Sanoppa muuta , mulla homma vasta alussa. Äiti haudataan 13/8 ja olen kiitollinen tähänastisista kuten hautaustoimisto Rahikainen.

[MRe]

Faija kun kuoli, meillä oli perhetuttu pankissa töissä (en viitsi mainita missä). Niin pidätteli sitä tilinsulkemista sen verran, että ehdittiin lopettaa kaikki automaattiset maksupalvelut ja siirtää rahaa äidin tilille. Nyt äidin tapauksessa ei ollut ja olihan se aika säätöä.

[arctic biker]

Kiitokset tähänastisista, luulen että mun lisäksi tästä säikeestä on muillekin ihan hyötyä.

[KalleHermanni]

Minä olen pitänyt hautausmailla käyntiä turhana hommana ja hautakiviä ja kukkia älyttömänä rahan polttamisena.


Näissä asioissa on aina kaksi puolta: se vainaja itsessään ei taatusti arvosta (kuoleman jälkeen) mitään hautakiveä tai muuta aiheeseen liittyvää rituaalia. Mutta joskus ne ovat omaisille tavattoman tärkeitä, osa sitä suruprosessia. Vaikea on omaisilta kieltää kiven laitto ja kukkien vieminen sinne, vaikka itse sitä pitää turhuutena, toiveitahan toki voi esittää eläessään.

[Hower]

^Ruumiista eroon pääseminen taitaa olla läheisille helpoin homma. Kaikesta muusta eroonpääseminen vaatiikin sitten paljon kaikenlaista säätöä. Pankkitilien, tilausten ym sopimusten lopettaminen, perinnönjako, turha krääsä jota vainajat jättää paljon jälkeensä, digitaalinen jalanjälki jne. Ex-appiukon omakotitalon tyhjentäminen pelkästä krääsästä vaati kuormalavan.
No varmaan juurikin noin.
Kaikki nyt aloittaa kuolinsiivouksen ennenkuin on liian myöhäistä!

[bici74]

Tuo ei ole vaikeaa, isä asui viimeiset parikymmentä vuottansa Espanjassa ja voi saatana millaista touhua on hoitaa kaikki tuo sikäläisten byrokraattien kanssa. Ja ranchin myynti, uuaahh.

Voin ja osaan kuvitella. Kaikki paperihommat näissä tapauksissa tulee antaa jonkun toimiston hoidettavaksi, ne muutamat sadat eurot mitä siitä veloittavat ovat helvetin hyvin sijoitetut. "Tein itse, säästin" on sataprosenttisen väärä ratkaisu ellet omaa jotain lakimiehen koulutusta ja tiedä tarkalleen miten homma Espanjassa toimii (tai siis ei toimi).


Ei halunnut palvontapaikkaa vaan tuhkat vuorille. Lupia ei kysytty, minkälainen soppa olisikaan ollut.

Ei täällä - kumma kyllä - ole mitään pakkoa niitä tuhkia mihinkään pyhään maahan laittaa, monella löytyy uurna himassa kirjahyllyssä. Ei tietysti mikään tuhkakuppi vaan hieman juhlallisempi viritys, usen myös joku kotialttari on laitettu eli pieni pöytä, uurna, valokuva ja kynttilä.


Mun neuvoni heille, joilla sukua asuu ulkomailla, etteivät hankkisi kiinteää omaisuutta tai myyvät kaiken ennen lähtöä.

En ajatellut myydä :). Testamentin ajattelin käydä tekemässä, vartin homma ja säästyy jälkipolvet monelta sotkulta sekä ylimääräisiltä veroseuraamuksilta. Hommaa voi helpottaa pitämällä kaikki paperit ajantasaisina ja kannattaa myös tehdä lista kaikesta omaisuudesta sekä pankkitileistä, sijoituksista yms. ennenkuin dementia vie kyvyt.

[MRe]

Kaikki nyt aloittaa kuolinsiivouksen ennenkuin on liian myöhäistä!
Jo pelkästään polkupyörien myynti vaatii vähintään toiminimen perustamista... Puhumattakaan sitten niistä ajokamoista.

[TERU]

Kiitokset tähänastisista, luulen että mun lisäksi tästä säikeestä on muillekin ihan hyötyä.

On tästä hyötyä ja oppia.

Vielä omasta kokemuksesta kuolleen enoni jälkeen.
Kuolintodistus mukana kiertelin hyvin monissa paikoissa enoni asioita hoitaen, jossakin halusivat kopion todistuksesta, ei missään ollut epäilyksiä tai ongelmia. Myös pankkiasiat enoni tililtä meni maksuun minun puustaimillani, tietty omia laskujani ei kärsinyt maksaa. Työtä vaati muttei mitenkään vakeata, kun oli tuo paperi, ilman kuolintodistusta ei onnistune liioin mikään.
Hautakivi ja hautapaikan hoito 10 vuodeksi vielä vainajan tililtä pankista, sitten vasta jakoon niille joille jotain jäi.
Minulle jäi paksu nippu nelkkuja säilytettäväksi kymmenen vuotta.

PS. Kuollut enoni oli "rokotettu uskontoa vastaan" hänen omien sanojensa maukaan, mutta seurakunta salli muistotilaisuuden kappelissa, hautapaikan ja haudan hoidonkin, vaikka enoni ei ollut pitkään aikaan ollut seurakunnan jäsen, pappia ei ollut tilaisuudessa eikä ristiä haudalle tullut. Jotain kohtuullista veloittivat - tuskin ylihintaa.

[MV]

Näissä asioissa on aina kaksi puolta: se vainaja itsessään ei taatusti arvosta (kuoleman jälkeen) mitään hautakiveä tai muuta aiheeseen liittyvää rituaalia. Mutta joskus ne ovat omaisille tavattoman tärkeitä, osa sitä suruprosessia. Vaikea on omaisilta kieltää kiven laitto ja kukkien vieminen sinne, vaikka itse sitä pitää turhuutena, toiveitahan toki voi esittää eläessään.

Sitten se hautapaikka on konkreettinen muisto myös myöhemmille polville (ks vaikka sukuni salat ohjelma tms), niille jotka ko henkilöä eivät ole koskaan tavanneet. Joskin tärkeintä on ottaa talteen ja digitoida ja erityisesti dokumentoida kaikki valokuvat. Nimet ja päiväykset ja paikat.

[bici74]

Näissä asioissa on aina kaksi puolta: se vainaja itsessään ei taatusti arvosta (kuoleman jälkeen) mitään hautakiveä tai muuta aiheeseen liittyvää rituaalia. Mutta joskus ne ovat omaisille tavattoman tärkeitä, osa sitä suruprosessia. Vaikea on omaisilta kieltää kiven laitto ja kukkien vieminen sinne, vaikka itse sitä pitää turhuutena, toiveitahan toki voi esittää eläessään.

Samaa mieltä. Monelle se kivi on konkreettinen paikka missä sitä surutyötä ja muistelua tehdään. Sekä tietysti on vuosituhantinen perinne isossa osassa kulttuureita. Net ken haluaa tuhkat vaikka mereen eikä mitään muuta, aihe kannattaa nostaa esille ajoissa.

[Travelkicking]

On tästä hyötyä ja oppia.
Kuollut enoni oli "rokotettu uskontoa vastaan" hänen omien sanojensa maukaan, mutta seurakunta salli muistotilaisuuden kappelissa, hautapaikan ja haudan hoidonkin, vaikka enoni ei ollut pitkään aikaan ollut seurakunnan jäsen, pappia ei ollut tilaisuudessa eikä ristiä haudalle tullut.

Eräs lähipiiristä (onneksi ei minun sukua) savusti kirkkoherran kunnasta. Appiuk** haudattiin kuitenkin kirkkomaahan.

[KalleHermanni]

Sitten se hautapaikka on konkreettinen muisto myös myöhemmille polville (ks vaikka sukuni salat ohjelma tms), niille jotka ko henkilöä eivät ole koskaan tavanneet. Joskin tärkeintä on ottaa talteen ja digitoida ja erityisesti dokumentoida kaikki valokuvat. Nimet ja päiväykset ja paikat.

Sukuni saloja selvittäneenä (en kehtaa käyttää sanaa sukututkija, vaikka sitähän se tekeminen on) on hautausmaista ollut iso apu, kun on päässyt kiinni johonkin sukuhaaraan. Perimätietona on kerrottu että sinne ne on haudattu x:n hautausmaalle, lähelle kappelia, josta sitten on hautakivestä saanut syntymäaikoja ja muuta dataa, joiden avulla taas on päässyt kirkonkirjoista tarkistamaan muut tiedot.

[arctic biker]

Meillä on hauta ainakin seuraavat 25 vuotta turvassa kaivinkoneella. Kerkiän hyvin itsekin. @KalleHermanilta hyvää ja järkevää tekstiä. Kiitos.

[OKS]

Äiti haudataan 13/8

Osanottoni.

Omalla kohdalla molempien vanhempien hautausasiat hoidettu jo kymmenkunta vuotta sitten. Olihan siinä monenlaista touhua tehtävä, mutta onneksi molempien siskojen kanssa on hyvät välit, eikä asioista ja tavaroista tarvinnut tapella. Pahimmillaanhan kippojen ja kuppien jakamisesta syntyy aikamoinen sota.

[Köfte]

Samoin täältä, en vastaillut pahasti siihen saattohoito-topickiin, oli aika raskasta touhua aikoinaan.
2 erillistä riidoissa eronneiden vanhempieni kuolinpesät paimentaneena toivotan jaksamista julkisten instanssien kanssa. Verottaja oli yllättäen helpoin tapaus.

[m-52]

Täältä myös osanotto ketjun aloittajalle. Isäni haudattiin viime lokakuussa ja äitini viime toukokuussa. Paljon on kyllä ollut asioita hoidettavana, monet puhelut on pitänyt soittaa eri virastoihin. Minulla myös kahden siskoni kanssa on hyvät välit, mikä on tärkeää asioiden hoidon kannalta.

[arctic biker]

Ainoona lapsena jotenkin toivois näitä veljiä ynnä siskoja apuun.

Ja onhan tässä sekin että lähisuku pakosta kokoontuu. Mitä nyt majoitus on ongelma.

[Singer]

tiedän kyllä minne sukulaiseni on "kuopattu", mutta ei hän enkä minä sitä tarvi.
sen sijaan teen sudokuja perintökynällä, siis jatkan mikä siltä jäi kesken.
tuskin sekään olisi miettinyt asiaa enempää kuin että se tahtoo mun cd:t ja mielenkiintoisen omaisuuden.
mottona oli: Oli kiva tavata.

[sianluca]

Osanottoni Arctic Bikerille. Omat vanhempani ovat myös kuolleet, isä haudattu Hietaniemeen, äiti Leppavirralle. Molemmat lapsuudenperheensä sukuhaudassa, äiti toiveensa mukaan. Isä ei toivettaan esittänyt, jäljellejääneet pitivät itsestään selvänä. Nyt sitten on kaksi hautapaikkaa perillisillä hoidettavana, ja kauempana olevalla paikalla kävijöitä ei oikein riitä. Onneksi veljiä on paljon, jotenka kysymys ei ole kustannuksiin liittyvä. Tilannetta monimutkaistaa se, että minulla on "oma" hautapaikka jossa on yksi veljistäni ja toinen pojistani, hoitelen sen kustannuksia itse ja varaan sitä tulevaisuutta varten. Kyllä hautapaikoilla on merkitystä, exani kuoli kaksi vuotta sitten, ja olen käynyt hänen haudallaan aika säännöllisesti, pari kertaa vuodessa, vaikka emme juuri olleet tekemisissä viimeisinä vuosina.....

[Ohiampuja]

Varmaan ihmisten mielipiteet koko hautausmaihin muuttuu elämän aikana moneen kertaan. Jossain 20-30 ikävuoden paikkeilla koko homma ei varmaan kiinnostaa yhtään, eikä pidäkkään.

Mutta sitten kun ikää alkaa kertyä ja lähiperhettä sinne hautausmaalle siirtyy, niin tilanne muuttuu hiukan toisenlaiseksi. Itse olin viime vuonna kantamassa arkkua kolme kertaa puolen vuoden sisään. Ensin vaimoni, sitten setäni ja lopuksi vielä isäni. Niin kyllähän tuollaisen setin jälkeen haudat, hautakivet yms asiaan liittyvät ovat saaneet toisenlaisen näkökulman.

[MRe]

^Näin se on. Itse olen päättänyt pitää sekä oman suvun, että äidin puolen suvun hautapaikat voimassa ja kunnossa niin kauan kun elän. Lapset saa sitten tehdä mitä haluaa.

[TERU]

^ Tuohon samaan malliin aikomus, oma ei liioin saa huomota, äidin hautapaikka ja enoni hautapikka saavat huomioni.
Vaimon sukuhauta sen mitä hänen kauttaan.

Ps. Ohiampujan raskaalle puolivuotiskaudelle myötätunnon ilmaisu, myös osanottoni, kun noin keskeisiä lähiomaisia lyhyen ajan sisällä kuoli. Suruaika.

[arctic biker]

Ohiampujalle osanottoni ja lämpimät terveiset pojalle.

[SvaR]

En nyt tiedä onko tämä hautausmaa juttu ikä kysymys...meneekö samaan kategoriaan, että "kyllä sinäkin rupeat sitten vanhempana kuuntelemaan iskelmää" ei ole muuten näköpiirissä. Itse veikkaan että enneminkin ikäpolvi kysymys. Tulevaisuudessa edelleen ne ikivanhat hautakivet säilyy, mutta nyt haudatut häviää huomattavan nopeasti.
Itselle tämä on ehkä enempi luonteeseen liittyvä juttu. Kun on tämmöinen puoli erakko ja joka ei haudoillakaan käy vaan ihmiset elää enneminkin muistoissa. Oma toive että joko savuna ilmaan ja tyyliin veto niin isolle että vie tuhkatkin pesästä tai sitten käykää kippaamassa johonkin kivenkoloon tai polkekaa suohon.
En halua elävänäkään olla kenenkään riesana, niin en todellakaan halua olla kuolleenakaan. Sanottaisko että ajatus omasta kullitetusta hautakivestä puistattaa, jos pakko olis olla kivi niin luonnon kivi luonnossa tai kallio ja johon taltalla hakattu tarpeellinen kuvastaisi minua ihmisenä parhaiten. En myöskään ymmärrä tätä hautakivien puunaamista eli uudelleen kullitusta ja kiillotusta vaan minusta niissä kuuluisi näkyä se ikä eli haalistuminen ja jäkälän/sammaleen kasvu.

Nyky kylämummeroisten viihdettähän on käydä lukemassa mitä kukkavihkoissa on kenestäkin kirjoitettu ja sitten kylillä niistä supista...tämäkin jää varmaan kohta historiaan.

[arctic biker]

Olen nyt joutunut kokemaan mitä lähimmäisen kuolema tarkoittaa, voi hyvä helevetti tätä viranomaisten tai pankin etc ongelmaa.

[Juha Lehtinen]

Itse kun olen ainoa jälkeläinen niin isän pois meno tuli varsin tyyriiksi, sai perintöveroa varten kaivaa kuvetta ihan riittävästi. Itse kävin hiljattain tekemässä testamentin miten haudataan ja mitä omaisuudelleni silloin tapahtuu. Jos eläminen on kallista niin ei kuoleminenkaan ole halpaa.

[arctic biker]

Itse kun olen ainoa jälkeläinen niin isän pois meno tuli varsin tyyriiksi, sai perintöveroa varten kaivaa kuvetta ihan riittävästi. Itse kävin hiljattain tekemässä testamentin miten haudataan ja mitä omaisuudelleni silloin tapahtuu. Jos eläminen on kallista niin ei kuoleminenkaan ole halpaa.

Ei tosiaankaan.

[callahan]

Enpä löytänyt tuota yllä lainattua mutta... jos joutuu maksamaan perintöveroa niin eikös silloin ole kuitenkin pääsääntöisesti saamapuolella.


(eli karrikoidusti satasella saa tonnin...) Ja itse en kyllä noita hautauskuluja minään merkittävänä pitänyt työssäkäyvälle, itse pääosin maksoin äitini hautajaiset.

[JackOja]

Enpä löytänyt tuota yllä lainattua mutta... jos joutuu maksamaan perintöveroa niin eikös silloin ole kuitenkin pääsääntöisesti saamapuolella...

Perintö voi olla jotain sellaista, jota ei voi kädenkäänteessä muuttaa rahaksi. Vaikkapa metsäomaisuutta tai homeinen talo harvinais-Suomessa. Mutta maksaa pitää silti.

[MRe]

Samoin arvopaperit arvotetaan oliko se kuolinpäivän kurssiin, joten siinä voi käydä joko hyvin tai huonosti.

Perintöveron maksu ei onneksi tapahdu ihan päivässä. Äiti kuoli 04/2021 ja eka erä perintöveroa menee maksuun 15.8.2022. Maksetaan kahdessa erässä.

Metsää, ym. vastaan saanee lainaa. Toki joku 50-luvun omakotitalo kainuun korvessa voi olla haastava, mutta tuskin sitä myöskään miljoonataloksi arvotetaan perunkirjassa.

[Ohiampuja]

Vaimon kuoleman jälkeen tuli nähtyä mitä byrokratia oikein on. Vielä kun meillä on alaikäinen lapsi, niin mukana tuli monenlaista huoltajuus-juttua.

Näin normaali arjessa yhteiskunta toimii digitaalisesti joo. Mutta näissä erikoistilanteissa huomaa kuinka manuaalista se asioiden hoito oikeasti on. Eipä hoideta asioita enää netissä, vaan papereiden kanssa pitää ravata pankintiskillä.

Ja yksi ihmetys on tuo meidän DVV. Eli Digi- ja väestötietovirasto. Ensin piti hoitaa kuolinpesän asiat, eli perunkirjat liitteineen ja muine lappuineen. Sitten sen jälkeen sama virasto hoitaa lasten holhous- ja edunvalvonta jutut. Niin sinne piti toimittaa samat laput taas kahteen kertaan. Kysyin että eikö perunkirjan vahvistuksen yhteydessä toimitetut paperit riitä, eikö teidän tietojärjestelmät osaa hyödyntää sitä samaa perukirjaa kahteen kertaan? Eipä osaa, jokainen osasto vaatii aina samat laput.

Mutta kyllä joku puolisen vuotta sairaslomalla ollessa meni toimistohommia tehdessä. Sitä säädettävää tulee noiden pienten lasten myötä aika tavalla lisää.

[MRe]

^joo, kaikki toimii, jos toimii. Jos ei toimi, niin sitten se ei todellakaan toimi. Ja tuntuu, että kukaan ei tiedä mitään, jos kysyy. Puhumattakaan, että joku ottaisi vastuuta.

[Luumunen]

Perintö voi olla jotain sellaista, jota ei voi kädenkäänteessä muuttaa rahaksi. Vaikkapa metsäomaisuutta tai homeinen talo harvinais-Suomessa. Mutta maksaa pitää silti.

Talon ei tarvi olla huonokuntoinenkaan niin se voi olla ongelmallinen perillisille. Suvussa oli tapaus että perillisille jäi suht hyväkuntoinen 90-luvun omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla jossa ostajia ei tahtonut millään löytyä. Talosta oli myös lainaa jäljellä ja lopulta se meni kaupaksi alle ostohinnan. Vainajalla oli myös henkilökohtaisia luottokorttivelkoja. Siinä sai omaiset raapia päätään että mitä sen talon kanssa tehdään eikä siitä velkojen maksu jälkeen perintöä oikein kenellekään tullut.

[MRe]

^perinnöstä voi myös kieltäytyä. Mutta sitten ei sieltä pesästä saa viedä edes niitä hopealusikoita.

Mulla on lähipiirissä tapaus, missä vainaja jätti jälkeensä melkoisen tukun pikavippejä, jotka ylittivät pesän arvon selvästi. Perintöä ei otettu vastaan ja pikavippifirmat jäivät nuolemaan näppejään. Ja ihmettelemään sen arvottoman kiinteistön kanssa.

[JackOja]

^perinnöstä voi myös kieltäytyä...

Se pitää tajuta tehdä ajoissa, ennen perunkirjoitusta. Eikä vasta sitten kun huomaa luun jäävän vetäjän käteen.

[fob]

Jos peritty omaisuus osoittautuu myydessä eri arvoiseksi kuin perunkirjaan on kirjattu, kannattaa pyytää verottajalta perintöverotuksen korjausta. Näin itse tein ja päätöksen sain nopeasti.

Tuhkauksen yhteydessä ei ole pakko ostaa uurnaa. Kannattaa kysyä krematoriolta siirtouurnaa, jolla tuhka kuljetetaan hautapaikalle. Siellä tuhkan karistelu valmiiseen kuoppaan, kuopan peittäminen ja uurnan palautus.

[Juha Lehtinen]

Hautausasioissa yms on hautaustoimistosta ollut suuri apu. Sieltä sai vinkkejä ja avun kaikkiin käytännön asioihin mitä pitää tehdä, ei olisi muuten osannut tai ymmärtänyt. Esim. arkun kantamiseen ei tarvinnut ketään pyytää kun hautaustoimisto sanoi että paikallinen palokunta tekee pyydettäessä tuon homman.

[tchegge_]

Hautaustoimistot usein hoitaa myös perunkirjoitusten virallista puolta, kohtuuhintaista jos pystyy itse toimittamaan dokumentaatiot.

Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla

[arctic biker]

Hautausasioissa yms on hautaustoimistosta ollut suuri apu. Sieltä sai vinkkejä ja avun kaikkiin käytännön asioihin mitä pitää tehdä, ei olisi muuten osannut tai ymmärtänyt. Esim. arkun kantamiseen ei tarvinnut ketään pyytää kun hautaustoimisto sanoi että paikallinen palokunta tekee pyydettäessä tuon homman.

Just näin. Hyvin äkkiä tajusin paikallisen Ratilaisen kanssa asoidessa että tään ylen fiksun naisimmeisen kanssa homma hoituu, jos oli varattuna niin kiltisti ootin.

[arctic biker]

Isävainaan haudasta muutaman paikan päässä on tätini hyvin hoidettu leposija. Siinä meni muutama hetki kun muistelin. Vanhana piikana hänellä oli aikaa ja ehken myös rahaakin minua pikkupoikana kuskata, monet reissut tehtiin.

[arctic biker]

Huomenna tulee pohjoisesta lähisukua ,mökki on luututtu ja rantasauna huomenna. Ja hautaan kantajat värvätty. Huono homma vaan että vainaja on 92v niinnei sitä hengissä olevia sukulaisia ja tuttuja kovin montaa enää ole.

[arctic biker]

Kiitoksia tähänastisista, tätä aloittamaani säiettä on ollut kiva lukea. Ohiampujalle lämpimät osanottoni, pientä tää mun murhe ja ongelmat.

[Ohiampuja]

Kiitosta vaan. Kyllähän tämä tässä, päivä kerrallaan.

[arctic biker]

Olen kuullut mutten noteerannut että elämä maksaa mutta kuoleminen onkin sitten kallista. Olen huomannut että totta on, nyyh.

[fob]

Itse olen todennut, että fyysisen kuoleman ja juridisen kuoleman välinen aika on joskus yllättävän pitkä.

[arctic biker]

Halvimmalla ilmeisesti pääsee, jos luovuttaa ruumiinsa lääketieteen käyttöön. Kanditatit saavat harjoittelumateriaalia ja endlösung hoidetaan viran puolesta.
On tiedossa muttei lapseni ylen ihastuneet olleet kun kerroin.

[Hartsa69]

^^ Omalle kohdalle tuota voisi ajatellakin, kun ei ole lapsia. Ainoa harmi ettei sitä tutkimusta pysty kaiketi itse seuraamaan...

[MV]

^ varsinkin jos kuolemansyy olisi jotain suht eksoottista. Ei mitään sellaista että saisi nimensä taudille vaan jotain sen verran harvinaista, että tutkimus hyötyy vaikkapa geeneistä ja siinä vaiheessa toivottavasti yli melkein 40v syke- ym seurannasta garmin connectissa.

[arctic biker]

Ja jos voin ilman ivakommenttena kertoa niin tää omaishoitajuus aika oli aika rankkaa aikaa. Ei oo hauskaa että oman äidin perseen pesuun pittää hommata pitempi suihkun letku.

No nyt äiti on haudattu isä vainaan viereen jonne mullakin on sija varattu. Ratilaisen hautajaistoimistolla täällä Kiteellä mun ja äidin asioita hoiti yksi ylen ihanainen naisimmeinnen johonka melkein ihastuin.

Ja kun hautajaisvieraita oli vähemmä kuin kutsuttuja kuka lonkkaleikkauksessa ja kuka Alzhaimeisisa niin ruokaa jäi yli. Palautin just yhden kupin jossa hienoa piirakan päälle kuuluvaa! Munavoita!

[arctic biker]

Ja vieläkin ajoittain tippa silmässä. Ekaa kertaa tämmöistä. Osa on mennyt äidin toiveen mukaan joista osin vasta hautajaisissa kuulin.

[arctic biker]

Esikoisella käsi leikattu, mulla tää vanha polvivamma. Onneksi lähinaapurini otti molemmat poikansa mukaan joita äitini oli kauan aikaa sitten tahtonut arkkuansa kantamaan. Toive toteutui.

[arctic biker]

Toki pyydän anteeksi jos ketä tää höpinäni loukkaa tai toteavat typeräksi.

[tinke77]

Eiköhän täällä oo kuule paljon typerämpääkin ”höpinää”

[arctic biker]

Sain lämpimän ja fiksun privaviestin. Vastaan hälle kun osaan, kiitoksia. Arvostan. @Ja tinke77 kiitos sulle. Ja onhan tää vieläkin herkkää hetkeä, ei ny @Ohiampujan veroista.

[fob]

Toki pyydän anteeksi jos ketä tää höpinäni loukkaa tai toteavat typeräksi.

Jatka vaan höpinää jos/kun siltä tuntuu. Typerää se ei ole missään tapauksessa.

[arctic biker]

Kiitos @fob

[hphuhtin]

Osanottoja kaikille asianosaisille.

Sen verran lyhyt aika täällä ollaan, että juuri kun opitaan elämään niin lähtökellot soi.

[MRe]

Toki pyydän anteeksi jos ketä tää höpinäni loukkaa tai toteavat typeräksi.

Jos tänne kirjoittaminen helpottaa, anna mennä vaan. Kyllä niille typeräksi kokijoillekin arki koittaa jossain vaiheessa.

[Concorde]

Itse olen todennut, että fyysisen kuoleman ja juridisen kuoleman välinen aika on joskus yllättävän pitkä.

Jep.

Vaimo on ammatiltaan floristi, eli samalla töissä myös hautaustoimistossa. Tässä yhteisen 30+ vuoden aikana on tullut kuultua kaikenlaisia kohtaloita ja kiemuroita, kun olen toimittanut hänen varoventtiilin virkaa, ettei henkinen kuorma ala kasvamaan. Pahimpia caseja luonnollisesti ovat pienten lasten kuolemat, tai vanhempien poismeno niin, että jäljelle jäänyt on vielä alaikäinen. Siinä on hautaustoimiston työntekijällä oltava tunneälyä sopivasti, että saa kaiken surun keskellä kaiken tarvitun tiedon sisäistymään surijan mieleen.

Meidän kulttuurissa kuoleminen on edelleen kovin vaiettu asia. Kaikki tietää, että täältä lähdetään, mutta harva tietää riittävän hyvin kaikki käytännön asiat vainajan saattamiseksi lopulliselle matkalle. Tämä olisi mielestäni opetettava jo jossain koulussa kansalaistaitona. Useimmille tilien järjestelyt, tarvittavien maistraattipaperien vaatimukset, perukirja ja sen koukerot, hautausluvan haku, hautapaikan järjestäminen, siunaustilaisuuden järjestäminen ja nykyisin vielä digipuolen (sometilit ym) hoitaminen ym. on täysin vieraita asioita, jotka pitäisi omaksua yht'äkkiä suuren surun keskellä.

Toki osaava hautaustoimisto jeesaa paljon ja vaimonikin on lukemattomia kertoja opastanut omaisia tekemään paperit oikein ja oikeassa järjestyksessa esim ylimääräisten verojen välttämiseksi.

Kaikkien kannattais tehdä edunvalvontasopimus sen varalta, että loppuaikana elämässään on jo henkisesti poissa tästä maailmasta. Samoin hautaustahto kannattaisi tehdä, koska silloin omaisilla on "käsikirjoitus" mitä noudattaa vainajan poismenon jälkeen.

Voimia suruun kaikille asianomaisille.

[MRe]

^Edunvalvontasopimusta kevyempi on edunvalvontavaltuutus, jonka jokaisen meistä kannattaisi tehdä. Jos siis tuolla "edunvalvontasopimuksella" tarkoitetaan sitä maistraatin nimeämään edunvalvojaa. Mulla oli tämä jälkimmäinen mun vanhempien tekemänä (siis olin se edunvalvoja). Se on niin byrokraattinen ja raskas prosessi, etten sitä suosittele kenellekään. Yleensä tarve on vain sille, että pystyisi hoitamaan valvottavan puolesta juoksevia asioita sen mukaan mitä valtakirjassa on määritelty.

Jos edunvalvojalle annetaan oikeus valvottavan varoihin ja omaisuuteen, niistä tulee pitää tarkkaa kirjanpitoa.

https://dvv.fi/edunvalvontavaltuutus-eli-tuen-tarpeen-ennakointi

[Concorde]

Totta. Valtuutusta siis tarkoitin. Tuohan sitten "ratifioidaan" holhoustoimessa, kun lääkäri tai vastaava on todennut valtuuttajan riittämättömäksi huolehtimaan omasta edustaan.

[arctic biker]

Tajuan toki että säikeeni otsikko on väärin. Monta järkevää kommenttia olen lukenut. Kiitos niistä. Concorde kirjoittaa asiaa, kuin myös kaikki muutkin tänne kirjoittaneet.

[arctic biker]

Serkkuvainaan vaimolle soitin, oli ihan hyvässä puhelinkunnossa ja tarkkaan muisti hautapaikat, kunhan saan nää tähelliset asiat hoitoon niin Iisalmeen, jos polvi suo ja sen verta rahaa että viis tai seittemän kukkakimppua ostan. Ja selvisi myös isän isän hauta. Ei oo vielä kaivinkone käyny!

[Ohiampuja]

Kuolema on erikoinen asia, ei oikein tiedä kuinka siihen pitäisi suhtautua tai kuinka siitä pitäisi kirjoittaa.

Toiset sanoo että on väärin kun luonnollinen asia ulkoistetaan laitoksiin pois silmistä. Että ennen asiat oli sen suhteen paremmin, luonnollisemmin. Mutta en minä tiedä, aina se läheisiä koskettaa tapahtuu se sitten missä tahansa. Mutta se pitää todeta, että heti suru-uutisen jälkeen tulee kyllä yhteydenottoja ja vaikka mitä lohdutusviestejä. Mutta muutaman kuukauden päästä ne loppuu.

Sen voisi vinkkinä kaikille sanoa, että jos teillä on kavereita joilta on menehtynyt lähiomaisia, niin pistäkää vaikka kalenteriin muistutus jonnekin 6-12 kuukauden päähän ja kysykää sitten että miten menee. Ja tarjotkaa sitä lenkki/kala/mökki seuraa vaikka siinä vaiheessa. Silloin se tarjous voi kelvata ja tarvetta saattaa hyvin olla.

[fob]

Muutaman tapauksen melko läheltä seuranneena voin todeta, että yksikin kuolinpesän osakas voi eskaloida jopa yksinkertaisen ja lähes varattoman kuolinpesän asioiden järjestämisen v-b -tasolle.

Sen verran olen näistä tapauksista oppinut, että kuolinpesän ositus ja jako kannattaa hoitaa mahdollisimman pian loppuun asti.

[arctic biker]

Ei pitäisi tulla ongelmia kun olen ainoa perijä.(ositus/jako)

[arctic biker]

Luulen ja uskon että tästä säikeestä on useille, meille aikuisille foorumin jäsenille jopa hyötyä. Kävin pankissa, tieten sen virkailijan tykö jolla oma toimisto! Asiat hoituu ja ymmärsi hyvin ja oli ehken otettu kun kerroin että paikallisen (ainoan) Osuuspankin lakihenkilön haluan toimittavan perunkirjoituksen, tapahtunee pankin tiloissa. Sielläpä on kaikki tieto vierellä saatavilla, äiti asiakkaana alkaen 1959 ja isä 2002 asti.

Otti asiani heti hoitaakseen sen minkä voi ja lakihenkilön soittoa ootan. Löytämieni avaimet selvisi, äidillä siellä tallelokero josta en mitään tiennyt. Siinä jotain mutkia matkassa ennenkuin pääsen avaamaan. Kuulemma helppo homma, hää hoitaa!

[Juha Lehtinen]

^ Osuuspankin kautta tullut samaisia asioita hoidettua. Aika paljon uutta asiaa noilla reissuilla tullut, joutunut välillä pyytämään että laittavat paperille ylös asioita.

[MRe]

Kuulemma vaikein näissä asioissa on ollut Danske. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta kuin Nordeasta.

[m-52]

^^Puolen vuoden sisällä tehtiin meillä kaksi perunkirjoitusta Osuuspankilla, hyvin sujui ja pankin lakihenkilön kanssa oli miellyttävää asioida. Tarkkaa summaa en muista, mutta jotain 1500 e yhteensä.

[Juha Lehtinen]

Hyviä kokemuksia itsellänikin Osuuspankista, ei ole moitteen sijaan.

[arctic biker]

Hyvä näin, tähän asti onkin homma sujunut. Maanantaina hautaustoimistoon ennenkuin laskunsa maksan niin häätyy tarkistaa joko heillä on yksi kukkapuska unohtunut.

Käskytin jotta Espanjassa asuvan tyttäreni että exäni eli lastemme äidin kukat pannaan samaan laskuun eli loppupeleissä mun piikkiin. En löytänyt erittelystä. Sen verta rehellinen olen jotta asian haluan tarkistaa.

Tyttärellä hautajaisiin työesteitä, toki kävi mummiaan tapaamassa viime marraskuussa jolloin jotain puhekontaktia oli, ny kesäkuulla piipahti uudestaan. Isoveljensä kyydillä Hesasta. Olli siellä työreissulla Oulusta ja lainasivat auton, yönseutu täällä. Miia istui mummonsa sängyn vierellä käsikädessä ja mulla tieten tippa silmässä.

[arctic biker]

Serkkuni kanssa, isävainaan sisaren ainoan elossa olevan pojan kanssa mietittiin jotta suku vähenee. No joitain lapsia meillä molemmilla kuiten on.

[arctic biker]

Toistaiseksi kaikki hyvin, pankissakin ihmisiksi kohdeltu, jopa niin että että jonotuksen ohite olen päässyt asioitani hoitamaan. Sama kuin hautatausfirmassa, pätevän ihmisen tykö kun menet niin homma hoituu! Kiteen Osuuspankissa tää jolla oma toimisto, fiksu ihminen ja söpö hymykin.

Perjantaina onkin jännä päivä, avataan äitivainaan tallelokero, minä ja kaksi pankkivirkailijaa vaatii ynnä avaimeni.

[arctic biker]

Jotain ongelmaa. Selvisi äitivainaa ollut -40 ja vielä viiskytluvulla ollut Vapaakirkon jäsen, sieltäkin pitää jotain todistusta saada. Kuulemma pankin mukaan vie aikaa.

[MRe]

^Niin varmaan vie, kun ne kirjat on kai sitten sillä kyseisellä vapaakirkon "osastolla".

[arctic biker]

Pientä(?) ongelmaa kun yksi minun kolmesta lapsesta ja äidin testamentin mukaan perijä asuu Espanjassa ,pitää joku halavatun elossa olo todistus hommata. Miia joutuu Madridista hakemaan tai tulee perunkirjoitukseen tänne tulemaan joka mulle sopii oikein hyvin.

@markku kiitos kun viestini sallit.
Esikoinen laittoi meille neljälle watsappiin oman ryhmän jossa viestitty, Ainu vaan kun iskälle kolme lähettää yhtäaikaa viestiään niin kerkeää vastaamaan.

[bici74]

Pientä(?) ongelmaa kun yksi minun kolmesta lapsesta ja äidin testamentin mukaan perijä asuu Espanjassa ,pitää joku halavatun elossa olo todistus hommata. Miia joutuu Madridista hakemaan tai tulee perunkirjoitukseen tänne tulemaan joka mulle sopii oikein hyvin.

Madridin suurlähetystössä Hytösen Katja on hoitanut mun henkkarit, passit sekä joitain allekirjoituksen todistamisia jo vuosien ajan. Älytöntähän tuo on tänne asti raahautua viiden minuutin hommaa varten mutta minkäs teet.

[arctic biker]

Kiitos, välitin tiedon Miialle. Miikun kotikieli on nykyään espanja jottei ongelmia tule Ja olen Miikun miehen tavannut ihan kiva tää Xavier.
Sveitsiläinen syntyjään.

[arctic biker]

Asiat pikkuhiljaa selviää, kovasti tykkään tästä Kiteen Osuuspankin virkailijasta, aamulla tavattiin 40 minuuttia ja jos mulla joku lappu oli hukassa tahi väärinpäin niin tuumasi että hän hoitaa. Ny äsken soi känny ja maksamattoman kiinteistöveron hoksasi. No hää panee maksuun, vajava satanen.

Hienoa, jotenkin mielikuva jotta hän hoitaa kuolinpesän hommia enempi kuin mikä pakko ois.

[arctic biker]

Muutaman tapauksen melko läheltä seuranneena voin todeta, että yksikin kuolinpesän osakas voi eskaloida jopa yksinkertaisen ja lähes varattoman kuolinpesän asioiden järjestämisen v-b -tasolle.

Sen verran olen näistä tapauksista oppinut, että kuolinpesän ositus ja jako kannattaa hoitaa mahdollisimman pian loppuun asti.

Kova yritys fobin ohjeita noudattaa ja toistaiseksi kolme lastani ja minä olemme sovussa ja luulenpa tietäväni että perunkirjoitustenkin jälkeen olemme ystäviä!

[arctic biker]

Madridin suurlähetystössä Hytösen Katja on hoitanut mun henkkarit, passit sekä joitain allekirjoituksen todistamisia jo vuosien ajan. Älytöntähän tuo on tänne asti raahautua viiden minuutin hommaa varten mutta minkäs teet.

En kysynyt kuka Miian todistuksen laittoi mutta nopeaan tuli. Jos sun tuttavuus auttoi niin lämmin kiitos, ny odotetaan vain Vapaakirkon paperia...

[arctic biker]

^^Puolen vuoden sisällä tehtiin meillä kaksi perunkirjoitusta Osuuspankilla, hyvin sujui ja pankin lakihenkilön kanssa oli miellyttävää asioida. Tarkkaa summaa en muista, mutta jotain 1500 e yhteensä.

Maksulapun allekirjoitin, oiskohan alle tonnin. Pidän halpana, jos oisin jonkun Joensuun lakimiehen palkannut niin pirustin kalliimpaa ja ny helppoa kun fillarimatkan päässä pankki ja osaavat henkilöt, torstaina viimeksi ohiajaessa oli jotain kysyttävää mutta kerenny Sirpa kotiaansa lähteä. Perjantaina sitten soitti ja maanantaina oikein ajan kanssa. Ovatten ihan samat ihmisetkin hoitaneet niin isän kuin tädin kuolinpesät.

[arctic biker]

Hautaustoimistot usein hoitaa myös perunkirjoitusten virallista puolta, kohtuuhintaista jos pystyy itse toimittamaan dokumentaatiot.

Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla

Toki muistin tämän mutta mulle oli paikallinen Osuuspankki selkeä valinta.

[arctic biker]

Ja mulle tosi hyvä että paikallinen Osuuspankki ja siellä oikein ihanainen Sirpa hoitaa tätä revohkaa. Itte en ois kyennyt. Maanantaina vielä kiinteistöjen arviointi ja sitten oiskoon valmista?

[arctic biker]

Metsät on arvioitu mutta kiinteistön arvostus ehkein meni persiilleen. En ollu aivan noppana, siis karseessa krapulassa ja se siitä sitten. Hatut.

[arctic biker]

Soitin tälle kiinteistö-arvioilialle ja näemmä sovussa ollaan. Maanantaina lisää jutellaan.

[fob]

Jos arvostukset meni metsään eikä todellisuus vastaa perukirjaan kirjattua, kannattaa tehdä verottajalle oikaisupyyntö. Onnistuu vero.fi palvelussa. Itse sain tällä menettelyllä säästettyä perintöverossa ihan mukavasti.

[arctic biker]

Kiitos fob, pidän mielessä.