Näytä tavallinen näkymä : Tarkkaavaisuushäiriöt ja pyöräily
Ohiampuja
26.05.2022, 18.09
Onkohan täällä muita jotka kärsii jonkinlaisista tarkkaavaisuushäiriöistä, niin että se vaikuttaa pyöräilyyn.
Itseäni nyppii totaalinen paikanhahmotuksen puute. Hiukankin vieraalla seudulla ajaminen menee ihan kartan lukemiseksi. Maastossa pärjää kun Trailmapilla tekee reitin ja laittaa kännykän ohjaustankoon. Ja seuraa sitä todella orjallisesti. Mutta ilman etukäteen tehtyä reittiä ajamisesta ei tule mitään. Kännykän karttaa pitää katsoa 50 metrin välein.
Mutta nyt kun on yrittänyt ajella jotain gravel-tyyppisiä lenkkejä vähän rennommin, ilman reittisuunnittelua, niin vaikeaksi menee. Joidenkin asutusalueiden läpiajaminen pyöräteitä pitkin on todella vaikeata, ilman näitä GPS systeemejä en voisi edes yrittää.
Hermostuksissani jo mietin, että pitääkö siirtyä maantiepyöräilyyn, noilla asfalttiteillä ei niin helposti eksy. Ehkä.
Mutta onko muilla vastaavia kokemuksia? Tai muuten hyviä vinkkejä. Tykkäisin ajella kivoja pyöräteitä pitkin Tamperetta, mutta on ahdistava ajaa kun ei hahmota missä on ja onko menossa edes oikeaan suuntaan.
Travelkicking
26.05.2022, 18.20
Mun vaimo on totaalieksyjä. Yksin ajellessaan tuo on silti osannut takaisin kotiin. Yllätys: Serkku, jonka kanssa tein alppienylityksen (mtb), sanoo itsestään samaa.
Marsusram
26.05.2022, 18.27
Eniten häiritsee jos liikenteessä tapahtuu jotain johon huomio kiinnittyy liiaksi. Silloin jää helposti jotain muuta oleellista huomaamatta ja voi tulla vaaratilanteita. Maastossa on siksi(kin) kivempi ajaa.
Suunnistus on niin päässä, että pitää mennä vieraalle seudulle ilman karttaa, jotta itsensä saa hukattua.
Isommassa kylässä kun ajelee vieraissa kaupunginosissa pieniä ulkoiluteitä, niin ilman karttaa on todellakin vaikeaa hahmottaa sijaintia. Mutkia ja risteyksiä on pirusti. Auringon suunnasta voi vähän hahmottaa mihin suuntaan on menossa.
Itse usein suunnittelen reitit tarkasti kartalle, ja ennen ajoa käyn reitin karttaa pitkin läpi, opetellen sen ulkoa. Omalla kohdalla tämä vähentää tarvetta pysähtyä katsomaan karttaa sitten ajaessa. Pystyy nauttimaan paremmin itse ajamisesta ja maisemista. Toki ymmärrän että toisille tarkka suunnittelu on myrkkyä ja halutaan ajaa vapaasti, siinäkin tietty hyvät puolensa.
Mutta nyt kun on yrittänyt ajella jotain gravel-tyyppisiä lenkkejä vähän rennommin, ilman reittisuunnittelua, niin vaikeaksi menee. Joidenkin asutusalueiden läpiajaminen pyöräteitä pitkin on todella vaikeata, ilman näitä GPS systeemejä en voisi edes yrittää.
Jos ajattelit ajaa esim 2 tunnin lenkin niin aja 1 tunti suunnilleen haluamaasi suuntaan karttaa vilkuilematta ja sitten puhelimen navilla takaisin niin voi ainakin puolet lenkistä nauttia maisemista.
Vaikka omaankin kohtuullisen suuntavaiston niin uusilla asutusalueilla menee helposti harhailuksi. Piti Hyvinkää rautatieasemalta päästä Kytäjälle päin. Katsoin että länteen eli aurinko vasemmalla ja kun motari näkyy niin vähän pohjoiseen. No, olikin täysin pilvistä. Vähän harhailtiin mutta lopulta selvittiin.
Itsekin uusilla paikoilla piirrän reitin. Sitten kun tuntuu että ei olla ihan missä pitäisi tai pörähdetään jonkun pihaan niin katsotaan kartasta missä ollaan ja palataan reitille. Ei se "eksyminen" niin vaarallista älypuhelin aikana enää ole.
Ohiampuja
26.05.2022, 20.12
Itse usein suunnittelen reitit tarkasti kartalle, ja ennen ajoa käyn reitin karttaa pitkin läpi, opetellen sen ulkoa. Omalla kohdalla tämä vähentää tarvetta pysähtyä katsomaan karttaa sitten ajaessa. Pystyy nauttimaan paremmin itse ajamisesta ja maisemia.
Tuo ei onnistu. Vaikka kuinka yritän katsoa karttaa ja painaa sen mieleen, niin se unohtuu ennen kuin kartta on kunnolla laskostettu.
Juuri se pyöräilystä nauttiminen menee ihan pieleen, kun koko ajan pitää täysillä keskittyä siihen eksymisen välttelyyn. Pari kertaa kokeillut, että mennäänpä nyt ilman gepsiä, ihan vaistoihin luottaen. Niin sitten löytää itsensä kyllä ihan jostain muualta.
Mutta sama se on autolla ajaessa. Mun ns oikoreitti onkin oikeasti ihan kaamea kiertotie. Viime viikolla lähdin yhden asiakkaan luota, ja tuumasin että haen samalla kirjastoon tulleen varauksen. En ottanut karttaa esiin, vaan päättelin suorimman reitin. Sitten kirjaston pihassa tarkastin, että olikohan tämä suorin reitti. No, mun ajama reitti oli 16 km, kun gepsi näytti reitiksi 7 km. Mun mielessä se gepsin reitti kiersi pohjoisen kautta ja mun valitsema oli suora. Todellisuudessa se mun reitti kiersi etelän kautta ison lenkuran.
Ohiampuja
26.05.2022, 20.30
Ei se "eksyminen" niin vaarallista älypuhelin aikana enää ole.
No ei vaarallista mutta turhauttavaa. Jos haluaisi kotoa Kaukajärveltä ajaa Niihaman majalle kahville, niin ärsyttää jäädä pyörimään tunniksi jonnekin Leinolan ja Atalan asutusalueille. Olen kuitenkin jo kuusi vuotta asunut täällä.
Mentiin kerran anoppilaan ja vaimo nukahti siihen viereen. Sitten kun heräsi, niin säpsähti heti että mihin ihmeeseen minä olen ajanut. Siinä vaimon nukkuessa olin ajanut autolla 50 km harhaan. Ei ihan luvatusti ehditty anopin ruokapöytään. :) Tai yritin tulla Mobilian automuseosta Kangasalan läpi kotiin, niin jostain syystä päädyin ajamaan Lahden tietä kohti Lahtea. Eli siis ihan päinvastaiseen suuntaan.
Näitä esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka. Mutta eiköhän nämä jo riitä. :)
Ajaa vaa, onko sillä niin väliä minne päätyy, aina voi tehä uukkarin, kunhan kotio löytää takas.
En tiedä onko kyse varsinaisesta tarkkaavaisuushäiriöstä vai mistä, mutta tunnistan itseni tuosta osittain. Onnistun välillä eksymään mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Tai en löydä jotain haluttua polkua metsästä.
Välillä onnistun eksymään jopa kepuun, joten odotan niitä viitoituksia innolla.
K.Kuronen
27.05.2022, 15.18
Mulla on ollut aikoja, joina kokonaiskuormitus on ollut sillä tasolla, että paikka ei enää kunnolla hahmotu: jalat ja kädet kyllä viuhtovat, mutta pää ei enää ole mukana. Mutta kuormituksen laskiessa ja nupin toipuessa paikkakin on alkanut aikasempaan tapaan hahmottua.
Toisaalta ainakin itse tarvitsen reittien kunnolliseen hahmotukseen ja siihen, että muodostan pysyvän kartan päähäni, ajamisen ilman navin opastusta ja harhaan ajamisen: pitää tavallaan opiskella alue yrityksen ja erehdyksen kautta.
Jotkin lähiöt saattavat tosin olla toistensa kaltaisia ja harhaan ajaminen onnistuu yhä uudestaan.
Toisaalta itse ajan laajalla alueella, eikä mitään erityistä tuttua reittiä ole ja pyrin lisäksi vaihtelemaan ajosuuntia, niin tunnistan paikkoja laajalta alueelta, mutta en aina pysty niitä kunnolla kartalle sijoittamaan. On kuitenkin joitakin varmoja solmukohtia, jotka tunnistan ehdottoman varmasti.
tempokisu
27.05.2022, 19.48
Itse usein suunnittelen reitit tarkasti kartalle, ja ennen ajoa käyn reitin karttaa pitkin läpi, opetellen sen ulkoa. Omalla kohdalla tämä vähentää tarvetta pysähtyä katsomaan karttaa sitten ajaessa. Pystyy nauttimaan paremmin itse ajamisesta ja maisemista. Toki ymmärrän että toisille tarkka suunnittelu on myrkkyä ja halutaan ajaa vapaasti, siinäkin tietty hyvät puolensa.
Kututalkoisiin menossa, niin käyn sen reitin läpi kartalla ja teen muistiinpanoja. Joka kerta löytänyt perille, kerran tuli myöhästyminen kun netti kertoi paikaksi Ikaalinen - ja kohde oli Parkanossa. Puhelimitse isä antoi reittiohjeita, pysähtelin aina "etapin" jälkeen...
Kyllä se jotain taitoja kehittää kun katsoo karttaa ja tekee reittisuunnitelman.
Jos on kyse pyöräilystä, niin reitit on tuttuja ja en mä niin kauas ajele ettenkö tietäisi missä on ja mistä pääsee mihin.
Ohiampuja
27.05.2022, 23.27
tunnistan paikkoja laajalta alueelta, mutta en aina pysty niitä kunnolla kartalle sijoittamaan. On kuitenkin joitakin varmoja solmukohtia, jotka tunnistan ehdottoman varmasti.
Kuulostaa tutulta. Tunnistan jotain tiettyjä oudon näköisiä puita tai muita merkkejä metsästä, mutta en osaa kartalta näyttää missä ne ovat, tai että voisin neuvoa muille missä ne on. Joskus yritin antaa ajo-ohjeita joillekin perhetutuille, niin vaimon kehoituksesta lopetin sen. Niissä ei kuulemma ollut mitään tolkkua.
Osaan ajaa pyörällä töihin paikallisia kevlejä pitkin, mutta en kyllä tiedä miten ja missä se reitti oikeasti menee.
Eli minua harmittaa suuresti kun pyöräteiden opasteet ja merkkaukset on niin kehnot ja sekavat kuin ne nykyään on.
Firlefanz
28.05.2022, 09.05
En ole ihan varma onko kehnolla suunnistuskyvyllä tai liki olemattomalla suuntavaistolla mitään yhteyttä erinäköisiin tarkkaavaisuushäiriöiksi kutsuttuihin ominaisuksiin.
Olen kiertänyt ympyrää niin fillarilla pientaloalueilla ja lähiöissä kuin ulkoiluteilläkin ja tietysti metsässä liikkuessani. Olen joutunut katsomaan päärataa kulkevista junista kumpaan suuntaan pitää ajaa päästäkseen takaisin Helsinkiin ja olen ajanut Kehä III:a eri suuntaan kuin luulin ajavani. Mutta en ole tunnistanut itsessäni minkäänlaista tarkkaavaisuushäiriötä (eikä minulla kouluiässäkään ollut sellaisia ongelmia joiden aiheuttajaksi nykyään osattaisiin epäillä tarkkaavaisuushäiriötä).
Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista karttaa päässä, Tietysti osaan laittaa vaikkapa Nurmijärven tai Järvenpään suunnilleen oikealla paikalle, mutta reittiä niiden välille en osaisi piirtää, Ajamistani reiteistä minulla on muistissa ikään kuin kokoelma valokuvia. Ensin yksittäisiä ja sitten sarja kuvia tietyssä järjestyksessä. Niiden perusteella tiedän yleensä olevani oikealla reitillä ja jos huomaan ettei vähään aikaan ole tullut vastaan tuttua paikkaa, osaan päätellä että olen (taas) ajanut harhaan.
Oikaisemiset olen ymmärtänyt jättää muiden tehtäviksi - ja lenkkikaverit ovat oppineet ettei minua sellaisessa tilanteessa pidä päästää suunnistamaan - koska olen kokenut aivan saman kuin Ohiampujakin: oikaisemalla matka vain pitenee tai oikaisureitti viekin ihan muualle kuin kuvittelee, joskus jopa niin outoon paikkaan ettei tiedä missä on ja minne päin pitäisi suunnata.
Kun omat rajoituksensa tiedostaa, ongelman kanssa pystyy varsin mainiosti elämään: en poistu tutuilta vakioreiteiltä silloin kun lenkin kesto ei saa venyä ja vältän niin sanotuilla siirtymäosuuksilla pientaloalueita ja lähiöitä, joiden tiedän muodostuvan minulle ongelmaksi. Sitten ajan erikseen sellaisia lenkkejä joilla kiertely, eksyminen, paikan ja suunnankin tajun katoaminen joksikin aikaa ja - kuten sanotaan - pääseminen takaisin kartalle kuuluvat asiaan ja ne oikeastaan ovat joskus koko lenkin suola. Mutta silloin osaan ensin arvioida lenkin keston ja sitten etukäteen lisätä siihen 50%
tempokisu
28.05.2022, 09.19
Tarvii nyt tunnustaa :D viime sunnuntaina laittelin pihalla mullat ja siemenet astioihin, ja kannoin sitten ne ensin rappukäytävän tasanteelle ja aikomus siitä sitten parvekkeelle...oho - olin vienyt viljelyslaatikot siis B-rappuun. Lukulaseja käyttäessä kaukohahmotus vinoutuu? tai olin sitten vaan ajatuksissani kun kuuntelin lintujen laulua.
Sitten vaan kaikki ulos ja tänne A-rappuun. Onneksi kukaan ei nähny.
Tuli kyllä rappukävelyä aika paljon.
Travelkicking
28.05.2022, 09.20
Hyväkin suunnistaja kokee yllätyksen mailijärjestelmän maassa.
Ohiampuja
28.05.2022, 10.38
Kun omat rajoituksensa tiedostaa, ongelman kanssa pystyy varsin mainiosti elämään: en poistu tutuilta vakioreiteiltä silloin kun lenkin kesto ei saa venyä ja vältän niin sanotuilla siirtymäosuuksilla pientaloalueita ja lähiöitä, joiden tiedän muodostuvan minulle ongelmaksi.
Tämä oli erittäin hyvin sanottu, ehkä minä vaan en ole vielä oppinut elämään tämän asian kanssa. Jotenkin tuntuu että se rajoittaa omaa pyöräyharrastusta hiukan liikaa.
Mutta joo. Ehkä se vaan pitää hyväksyä, että parempi pysyä vakioreiteillä. :)
Ps. Puhdasta maasto- tai maantieajelua tämä ei ennen niin haitannut. Mutta nyt kun on koettanut ajella gravel-tyyppisesti pieniä teitä ja muita väyliä pitkin, niin tähän ongelmaan on törmännyt.
Olen suosinut Komoot + Wahoo Bolt -komboa, varsinkin gravel-lenkeillä. Harvemmin taitaa tulla enää täysin samaa reittiä ajettuakaan.
Itse usein suunnittelen reitit tarkasti kartalle, ja ennen ajoa käyn reitin karttaa pitkin läpi, opetellen sen ulkoa.
Omaan viestiini vähän tarkennusta, eli suunnittelu tapahtuu Google Mapsilla näin:
https://live.staticflickr.com/65535/52104762429_2891ed7b04_o.jpg
Seuraavaksi avaan toisen Google Mapsin uuteen välilehteen, siten että siinä ei näy suunniteltu reitti. Sitten zoomaan 3d-näkymässä ihan lähelle ja "ajan" reitin läpi ainakin pariin kertaan, niin että alkaa muistamaan risteykset ja maamerkit.
https://live.staticflickr.com/65535/52105018395_49c1669ae3_o.jpg
Tämän jälkeen on valmis lähtemään baanalle eikä tarvitse koko ajan keskeyttää flowta karttaa katsoakseen. Suunnittelu ja valmistautuminen ovat tärkeä osa ajamisen rituaalia.
Mutta ilman etukäteen tehtyä reittiä ajamisesta ei tule mitään. Kännykän karttaa pitää katsoa 50 metrin välein.
Mutta nyt kun on yrittänyt ajella jotain gravel-tyyppisiä lenkkejä vähän rennommin, ilman reittisuunnittelua, niin vaikeaksi menee
Minusta navigoiva pyöräilytietokone on hieno keksintö. Sen avulla juurikin pystyy ajamaan rennosti, kun ei tarvitse stressata ylimääräistä. Kotona voi pähkäillä reitit etukäteen tarpeen mukaan :o
Minä piirtelen melkein aina reitin tietokoneella Stravassa valmiiksi, vaikka olisin ihan lyhyellekin lenkille menossa. Se helpottaa aikataulun arviointia, mikä on erinäisistä syistä tärkeää. Reitti on kivana referenssinä esillä, vaikka en haluaisi sitä täysin noudattaakaan.
Ohiampuja
28.05.2022, 12.17
Seuraavaksi avaan toisen Google Mapsin uuteen välilehteen, siten että siinä ei näy suunniteltu reitti. Sitten zoomaan 3d-näkymässä ihan lähelle ja "ajan" reitin läpi ainakin pariin kertaan, niin että alkaa muistamaan risteykset ja maamerkit.
https://live.staticflickr.com/65535/52105018395_49c1669ae3_o.jpg
Ahaa, en tiennytkään että tuollainen 3D moodi on olemassakaan. Enkä kyllä sitäkään että myös Google mapsillä voi tehdä reittejä.
Suunnistustaitoinen kaveri lenkeille.
https://www.fillarifoorumi.fi/forum/forumdisplay.php?62-Yhteislenkit-ja-ajoporukat
Sopivin välein tarjoaa kahvit ja pullat niin molemmat on tyytyväisiä.
sianluca
30.05.2022, 07.45
Nykysuuntauksen mukaan kun ihminen tekee jotain ongelmallista tai "väärää", se tulkitaan nopeasti terveydelliseksi tai neurologiseksi "häiriöksi". Tämä on medikalistisen kulttuurimme tuotosta, aikaisemmin tulkinta oli erilaista .
Marsusram
30.05.2022, 10.25
Kolumbuskin eksyi matkalla Intiaan, jotain ehkä kuitenkin löysi samalla.
Niin, en tiedä onko eksymisessä kyse tarkkaavaisuushäiriöstä tai edes eksymisestä, jos ei koko ajan tiedä missä ollaan ja mihin suuntaan pitäisi mennä.
Olen suunnistanut onnistuneesti niin NYCissä kuin San Franciscossakin ilman karttaa, mutta ”eksynyt” Rajakylässä.
Enemmän ehkä kyse siitä, että ajelee ilman päämäärää ja jossain kohtaa havaitsee, ettei ole ihan ”kartalla”.
K.Kuronen
30.05.2022, 11.48
Jos on oikein kuormittunut ja stressi sulkenut lähimuistin, niin ei välttämättä tiedä, mistä ovesta huoneeseen hetki sitten tuli. Silloin ei polkiessakaan synny käsitystä sijainnista. Tarkkavaisuuden häiriöltä sellainen tuntuu.
Ei kait tarkaavaisuuden puutteelle tai häiriölle ole vain yhä syytä, joku voi olla luonnostaan, toiselle sen tuo kuormitus. Jotakuta mäiskitään olan takaa ja silti tietää pohjoisen piirun tarkkuudella.
Joskus ajatus karkaa ihan muuhun ja täytyy pysähtyä katselemaan ympärille, että missä olen, mihin olenkaan ajanut!
Ihan tuttuja ovat alueet pääpiirteissään missä päivittäiset ajot, enintään auringon mukaan suuntaa, jos jollain Oulun sivutaajamalla ajaa, nuo eivät kaikki toki ole tuttuja. Kartasta tai puhelimesta ei ole tarvinnut katsella edes ihan vieraiden taajamien läpi ajossa, auringon mukaan on päässyt. Isot kaupungit ovat varmasti vaikeampia suunnistaa.
Muutten, maastossa ole hyvin herkkä eksymään, kerrankin katsoin hetken puuhun kiipeävää oravaa kiertäen puun enkä tiennyt mistä olin tulossa tai mihin suuntaan mentävä, täytyi kiivetä puuhun, jotta sain oikeat suunnat takaisin. Oli tyventä ja tasaisen pilvinen taivas selityksenä.
tempokisu
30.05.2022, 15.01
Mielestäni osaan hyvin arvioida missä olen ja minne pitäisi mennä. Taannoin katselin kartasta että tuonnepäin jos patikoi niin pitäisi Iso-Naistenjärven laavu olla siinä.
Sitten löytyi asiasta kertova kyltti ja sinnehän sitä mentiin. Etäisyys oli vaan lyhempi kun mitä ajattelin.
Olen muutaman kerran lähtenyt katselemaan että mitäs täältä löytyy, Pirkkalan metsäalueilta. Hyvin tulin takaisin lähtöpaikalleni.
Muutaman kerran kun olin ajamassa ylipitkää lenkkiä, energiat loppui niin pahimmillaan en tajunnut minnepäin tässä nyt pitäisi ajella ( olin Valkeakoskella) ja ei siinä auttanu kun soittaa isälle että tuu hakeen.
Ohiampuja
30.05.2022, 15.02
Sieni- ja marjareissut pitää tehdä niin että auton paikka merkataan aina gpsillä karttaan, ei muuten tulisi mitään.
Osa tästä hortoilusta on toisaalta ihan harmitonta, mutta monesti se on turhauttavaa. Menee käydään vaikka uudessa asiakastapaamisessa, niin noloa pyytää neuvoja siellä firman käytävillä kun ei ole mitään mielikuvaa mistä tultiin ja minne päin. ( tässä kyllä kännykkä pelastaa, aina voi pysähtyä lukemaan jotain tärkeää viestiä, vaikka todellisuudessa koettaa miettiä, että kumpaan suuntaa tätä käytävää pitää mennä. )
Aikoinaan tuli tehtyä lyhyitä, muutaman päivän kaupunki-minilomia niin oli kiehtova katsoa kuinka muut, vaimo erityisesti osasi ottaa paikan haltuun ihan päivässä, kahdessa.
Itse en olisi hotellia löytänyt ilman GPS apuja.
Ohiampuja
10.06.2022, 14.59
Minusta navigoiva pyöräilytietokone on hieno keksintö. Sen avulla juurikin pystyy ajamaan rennosti, kun ei tarvitse stressata ylimääräistä. Kotona voi pähkäillä reitit etukäteen tarpeen mukaan :o.
Juuri kävin gravel-lenkin ajamassa, jonka eilen piirtelin Trailmapilla GPX-reitiksi.
Kyllähän se hyvin meni Leinolan ja Atalan läpi Niihamaan, kun luuri oli koko ajan ohjaustangossa. Mutta siellä asutusalueilla tuli ravihevos-fiilis, ihan kuin olisi laput silmillä. Ei mitään käsitystä missä on ja missä päin koti on. Sokeasti vaan seurataan ruudulla näkyvää vihreää viivaa. Heti kun pääsi metsään ja latupohjille, niin fiilis parani huomattavasti.
Mutta jos Garmin merkkinä kiinnostaa, niin kuinka hyvät navigointi ominaisuudet niissä on? Antaako ne esim äänimerkin kun putoaa reitiltä? Ja eroaako ne mallit toisistaan kuinka paljon näin navigointi mielessä?
Garminissa voi valita, piipitteleekö se, vai onko hiljaa reitiltä poistuessa. Myös navigoinnin uudelleen kohteeseen voi valita, tai sitten voi itsekin vain ajella takaisin viivalle.
Minulla on Edge 1030. Muissakin on varmaan vastaavia ominaisuuksia. Navigaattorikäytössä tykkään tuon isosta näytöstä. Näkee seikkaillessa vähän laajemmankin alueen. Kisamiehet valitsevat ehkä pienemmän ja kevyemmän. Aikaisemmin minulla oli Garminin 800-sarjalainen Edge, liian pieni se minusta oli.
1030:siä voi kohta saada edullisesti, kun 1040 on julkaistu.
Ohiampuja
09.09.2022, 21.36
Tänään ajelin kotiin tuosta Selkämäen ja Solkivuoren kautta. Niin tarkastin kotona oikein Polar Flowsta millainen flow matkasta syntyi. Niin 20 kertaa kaivoin kännykän taskusta ja katsoin karttaa, keskimäärin n 2-3 minuutin välein. Nämä kaikki noin 4 km matkalla.
Eli kyllä pyöräily on aika hankalaa ellei siitä ole etukäteen tehnyt mitään gpx- reittiä. :(
KalleHermanni
10.09.2022, 17.19
Nojaa.. Ennen kun ei ollut kännyköitä, muisti ulkoa kymmenet tai sadat puhelinnumerot. Nyt ne valitaan yhteystiedoista. Tai katotaan Googlesta. Ja vaikka ennen vanhaan ei ollut navigaattoreita, eikä paperiset tiekartatkaan olleet mitään huipputarkkoja, ainakaan se mikä minulla oli auton hanskalokerossa, niin silti päästiin perille, eikä eksytty joka risteyksessä.
Pointti on se että elektroniikalle on siirretty niitä asioita joita ennen prosessoitiin korvien välissä. Ja kun ei ole pakko miettiä itse, vaan voi aina tarkistaa atk:lta, niin ei myöskään oma muisti, päättelykyky tai suunnistuskyky kehity tai pysy yllä.
No mää olen tällanen vanhan liiton jäärä. Ei mulla ole lenkeillä koskaan navia tai gpx-filuja tai mitään. No tossa Garminissa olisi toki navi-ominaisuus mutta en käytä sitä. Kotona katon lähtiessä kartasta reitin ja tien päällä suoritan sen. Joskus hetkittäin vierailla seuduilla saattaa tuntua että on hukassa, mutta aina on kotiin päästy. Ja hukasta löytyy tie pois, kun päättelee itse, eikä anna elektroniikalle valtaa.
Ei toi nyt mikään tarkkaavaisuushäiriö ole. Vaikka otsikko sellaista väittää.
Ohiampuja
11.09.2022, 18.29
Nojaa.. Ennen kun ei ollut kännyköitä, muisti ulkoa kymmenet tai sadat puhelinnumerot.
Noh, minulla oli lompakossa pieni lappu johon oli kirjoitettu kaikki tärkeät numerot. Ulkoa muistin vanhempieni ja vaimoni puhelinnumeron. :)
No kyllä mulla oli autossa puhelinluettelosta revitty Helsingin kartta ja monta hikistä hetkeä vietetty, kun piti johonkin määrättyyn osoitteeseen osua.
Mutta totta on, että aivoja pitäisi harjoittaa, jotta ne pysyy kunnossa. Tosin työelämä on sen verran hektistä, että siellä täytyy pystyä pitämään kymmeniä asioita mielessä koko ajan.
Ohiampuja
11.09.2022, 20.27
Mutta totta on, että aivoja pitäisi harjoittaa, jotta ne pysyy kunnossa…
Minulle kyllä lääkäri neuvoi eri tavalla. Kannusti käyttämään selkeää kalenteria, muistivihkoa ja kaikkea muuta mistä tuntee saavansa helpotusta arkeen. Tietyt asiat ei päästä treenaamalla korjaannu. Sanaristikot, sudokut ja muu aivojumppa on sitten erikseen. Ei päivittäisen arkielämän tarkoitus ole kuormittaa päätä liikaa.
Itse painan mieleen uudella reitillä polkujen tai teiden karkeat ilmansuunnat, pituudet sekä niiden risteykset. Lisäksi katson kartasta muutamia maamerkkejä (soita, mäkiä, peltoja, isompia teitä, yms.) jotka ovat reitin varrella, ja joiden näkeminen kertoo, olenko menossa abaut oikeaan vai varmasti väärään suuntaan.
Jos reitti on täsin uusi, suunnittelen reittiä maastossa 1-2 käännöstä etupeltoon. Jos kyseessä variaatio vanhaan tai maamerkit ovat selkeät, suunnittelen mihin maamerkkeihin pitäisi osua ja mihin ilmansuuntaan lähteä niistä.
Aina kun suunnitelma on lopussa / tunne että olen eksyksissä maamerkkien tai ajetun matkan perusteella niin katson suuntaa Suunnosta tai kännykästä.
Jos kyseessä on täysin uusi reitti ja polut mutkittelevat tai haarautuvat paljon niin itse antaudun ja lataan gpx-reitin Suuntooni ja katselen sitten sitä pitkin reittiä. Esim. Korso MTB:n reitti on melkein mahdoton ajaa noviisina läpi koska polut haarautuvat niin simpeleesti.
K.Kuronen
13.09.2022, 09.00
Minulle kyllä lääkäri neuvoi eri tavalla. Kannusti käyttämään selkeää kalenteria, muistivihkoa ja kaikkea muuta mistä tuntee saavansa helpotusta arkeen. Tietyt asiat ei päästä treenaamalla korjaannu. Sanaristikot, sudokut ja muu aivojumppa on sitten erikseen. Ei päivittäisen arkielämän tarkoitus ole kuormittaa päätä liikaa.
Mä olen mielestäni tehnyt sellaisen havainnon, että yrityksen ja erehdyksen kautta löydetty reitti jäsentää kuvaa ympäristöstä tehokkaasti: "ai mä tulin tähän!"-tyyliset oivallukset rakentavat ainakin omassa päässäni reitistöä siten, että seuraavalla kerralla käännyn useammin oikeaan suuntaan.
Itse en koe eksymistä kovin kummoisena epäonnistumisena, enkä koe suorituspaineita reitillä pysymisestä: ilman navin opastusta ajan toistuvasti harhaan melko tutussakin ympäristössä.
Itse en myöskään koe harjoittavani aivojani ajaessani ilman opastusta, vaan koen sen vapauttavana. Toisaalta mulla ei ole useinkaan pakottavaa aikataulua.
Kävellen, suksilla, pyörällä. Lähes aina samalla tavalla, jolloin kotona vilkaisen karttaa ja sitten vain lähden liikkeelle. Joskus tulee tilanne, että katson karttaa. Pääosin ilman karttaa liikkumista, tuleepahan seutu tutuksi ja löydän uusia, joskus jännittäväkin paikkoja. Kotona sitten katson GPS jäljestä, missä oikein tuli käytyä. Ehkä mulla on vain hyvä suuntavaisto ja koko ikäni kerätty kokemus luonnossa liikkumisesta. Intissä kaverit ja kapiaiset joskus hämmästelivät, kun tulin ilman karttaa useiden kilometrien päästä kasarmille.
On yksi paikka, jossa suuntakäsitys minulta katoaa aina: Ikea-myymälät.
K.Kuronen
16.09.2022, 10.17
Itse kokeilin aikoinaan suuntavaistoani seuraavasti:
Menin metsään ja maassa oli jo vähän lunta, alkoi hämärtää ja kuljeskelin aikani kummemmin ja aloitin poistumisen metsästä. Hämärä ja maassa oleva lumi sai keiken näyttämään samalta, eikä mitään tuttua ollut enää missään. Lisäksi metsässä oli muitakin jälkiä, enkä enää ollut varma, mitkä omat jälkeni veisivät pois. Lopulta kiersin pientä lenkkiä ja päädyin palaamaan apukeinoja käyttäen pois metsästä.
Itse olen liikkunut maastossa lapsesta asti ja olen päätynyt siihen, että eksymättömyys on seurausta monista samaan suuntaan vievistä vihjeistä, joiden käyttö on osin tiedostamatonta: täydestä läsnäolosta liikkuessa.
Samaan viittaisi se, että navigointiapuja käyttäessäni olen vähemmän tietoinen siitä, missä olen.
Että ehkä eksymisen taustalla on osin häiriö tarkkaavaisuudessa.
Ohiampuja
08.02.2023, 10.16
Tässä tilaajille työmuistitesti. Oletteko testanneet, miten kävi?
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008503780.html
Kolumbuskin eksyi matkalla Intiaan, jotain ehkä kuitenkin löysi samalla.
Itse asiassa Kolumbus ei varsinaisesti eksynyt. Hän vain oli vähän räkäpäinen yrittäjä, jolla oli optimistinen asenne ja paska kartta. Tosiasiassa Kolumbuksen retki ja sen rahoitus muistuttaa huomattavasti samaa menettelyä, jolla yrittäjät nykyäänkin erilaisille ideoilleen rahaa hakevat. Ajat muuttuvat, ihmisen perusluonne ei.
Siihen aikaan, kun Kolumbus hankettaan suunnitteli, tavaralogistiikan järjestäminen Aasiasta Eurooppaan merikuljetuksin oli jo hyvin tunnettu idea. Kauppaa tehtiin Silkkitietä pitkin ja se oli pitkä ja kallis matka. Merikuljetus säästäisi rahaa ja tapaa ehdotettiin ensimmäistä kertaa jo 1474 eli 18 vuotta ennen Kolumbuksen purjehdusta.
Samoin maan pyöreys tunnettiin kuten myös sen ympärysmitta. Matka oli vain turhan pitkä eikä kukaan uskonut, että senaikaiseen laivaan saadaan riittävästi ruokaa, jotta miehistö pääsee perille asti. Lisäksi ei tarkkaan tiedetty mikä on määränpään etäisyys: vaikka maan ympärysmitta oli selvä, ei tarkalleen tiedetty mihin kohtaan Kiinan itärannikko päättyy.
Onneksi paikalle tuli optimistinen yrittäjä, joka ihan samalla tavalla kuin nykyiset optimistiset yrittäjät uskovat, että kyllä se bisnes lentää (ja täysin itseohjautuva autopilotti on saatavilla uusiin autoihin jo 2020) uskoi, että kyllä se reissu sujuu. Pienellä yrittäjän optimismilla Kolumbus tulkkasi kartasta, että matkaa tulee 4400km, kun sitä tosiasiassa Aasiaan asti on 19600km. Siis "pieni" arviointivirhe.
Kolumbus haki rahaa hankkeelle useasta paikasta ja "pitchasi" ideaansa erinäisille leijonanluolille ja rahoittajille Englannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Italian kaupunkivaltioissa. Tuloksena oli tyly ei, koska kaikki rahoittajien neuvonantajat sanoivat, että business plan ei toimi. Matkaa on liikaa. Toisin kuin Kolumbus, he eivät lukeneet karttaa väärin.
Lopulta Kolumbus kuitenkin sai kasaan sijoituskonsortion, jossa oli venetsialaista rahaa sekä tuki Espanjan kruunulta. Kolumbus sai hyvän diilin - 10% tuotoista ja amiraalin arvonimen - osittain siksi, että kruunu ei edelleenkään oikein uskonut ideaan. Sama se mitkä prosentit kaverille annetaan, se kuolee kuitenkin matkalla eikä tule koskaan pyytämään rahojaan.
Kun Kolumbuksen laiva lopulta ankkuroi rantaan Bahamalla, miehistö oli jo hätää kärsimässä. Ei sen takia taida olla ihme, että Kolumbus antoi rantautumispaikalle nimen Pyhä pelastaja eli San Salvadorin saari.
Markku Lehikoinen
16.11.2023, 19.10
Kas, tämmöinen ketju, on mennyt ohi.
Minä olen ihan surkea suunistaja ja vaimo vielä onnettomampi.
Eksytään aina. Tuohon muutama kilsa kanttiinsa kotimetsäänkin
on eksytty monet kerrat, varsinkin lumikengillä. Aina hämmentävää
löytää jäljet ja sitten hoksata, jotta omat on.
Vaan keksittiin ratkaisu ja tehtiin välttämättömyydestä hyve.
Sunnuntaiohjelmaan kuuluu pyöräilylaji nimeltä päämäärätön
harhailu. Sääntö sanoo, että risteyksessä valitaan tie, jota ei ole
ennen ajettu ja ei tietoa minne johtaa. Lajia voi harrastaa missävaan
missä voi pyöräillä ja millävaan välineillä. Hämmästyttävää, mitä
kaikkia uusia paikkoja löytyy ihan kotikulmita. Luulisi, että lähiseutu
olisi tullut tutuksi vuosikymmenten mittaan, mutta ei näköjään.
Markku Lehikoinen
Ohiampuja
16.11.2023, 22.59
Olen kokeillut mutta mun kohdalla se ei toimi. Sillä tyylillä mun pyöräily ei etene minnekään vaan jään pyörimään samalle paikalle. Se oikealle, myötäpäivään kiertämisen vietti on vaan niin voimakas.
Ja siitä tulee todella hätääntynyt olo kun kadottaa ”paikkatiedon” täysin ja tajuaa ettei tiedä yhtään minne suuntaan pitäisi mennä ja missä päin koti on. Olen nyt asunut tässä seitsemän vuotta ja tiistaina kun menin pyörällä töihin n 5 km matkan niin ajoin siinäkin harhaan.
Tuntuu että iän myötä tämä vain pahenee. En osaa Tampereen keskustasta autolla kotiin, jos en ekana katso kännykän kartasta reittiä.
EnduroSenior
17.11.2023, 23.05
Kävellen, suksilla, pyörällä. Lähes aina samalla tavalla, jolloin kotona vilkaisen karttaa ja sitten vain lähden liikkeelle. Joskus tulee tilanne, että katson karttaa. Pääosin ilman karttaa liikkumista, tuleepahan seutu tutuksi ja löydän uusia, joskus jännittäväkin paikkoja. Kotona sitten katson GPS jäljestä, missä oikein tuli käytyä. Ehkä mulla on vain hyvä suuntavaisto ja koko ikäni kerätty kokemus luonnossa liikkumisesta. Intissä kaverit ja kapiaiset joskus hämmästelivät, kun tulin ilman karttaa useiden kilometrien päästä kasarmille.
On yksi paikka, jossa suuntakäsitys minulta katoaa aina: Ikea-myymälät.
Aika samoilla linjoilla mennään, eli vieraillekin poluille lähtiessä vilkasen vaan etukäteen vähän karttaa ja perillä poleksin ainakin suunnilleen sinnepäin. Yleensä löydän suunnitellut reitit, mut joskus löydän itteni ihan muualtakin.:D Mut yleensä oon kuitenkin kartalla, missä suunnassa oon.
Ja itsekin olen usein ajellut sellaisen kaverin kanssa, kenelle löytyy joka kerta uusia polkuja ihan lähiseudultakin. Vaikka oltais puol tuntii aiemmin ajettu samaa polkua eri suuntaan...
EnduroSenior
17.11.2023, 23.30
Ja omasta mielestä olis kyllä tosi outoa poleksia luonnossa jonkun navigaattorin tai toisten piirtämien reittien mukaan kännykkää tuijottaen...
Ohiampuja
18.11.2023, 02.09
Ja omasta mielestä olis kyllä tosi outoa poleksia luonnossa jonkun navigaattorin tai toisten piirtämien reittien mukaan kännykkää tuijottaen...
Ja minulla se on ainut tapa, muuten pitää kaivaa kännykkä esiin 200 metrin välein.
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/nostalgia/pohjalaiselle-opettajalle-selvisi-aikuisena-etta-han-on-orjan-jalkelainen-venalaisten-viema-esa-on-sukumme-suurmies/
Kyllä routa porsaan kotiin tuo.
Ja minulla se on ainut tapa, muuten pitää kaivaa kännykkä esiin 200 metrin välein.
Ihanaa tämä teknologia, kun ei tarvitse itse osata mitään. Mä väitän, että jättämällä elektroniikan tuijottelun vähemmälle, kehittäisit omaa suuntavaistoasi. Mutta kun kaiken voi heti tarkistaa jostain häppävärkistä, niin ei tarvitse vaivata sitä harmaata solumassaa korvien välissä, eikä myöskään kehittää sitä.
Ennen kännykkäaikaa muistin ulkoa jotain 50-100 puhelinnumeroa. Sen jälkeen kun ne meni kännykän muistioon, niin hädin tuskin muistan omaanikaan.
Onks tässä topsussa ollut lainkaan keskustelua tarkkaavaisuushäiriöistä vaiko ainoastaan huonosta suuntavaistosta?
Ohiampuja
18.11.2023, 22.41
Minulla se liittyy vahvasti tarkkaavaisuushäiriöön tai on osa sitä. Ja haittaa pyöräilyä vahvasti, ja on haitannut myös paperikartta aikana. Olenkohan ajanut Tahkon läpi n 12 kertaa, ja minulta on turha kysyä että oliko reitti muuttunut ja mistä kohtaa. :) Muistikuvat reitistä on kuin sekainen kuva-albumi. Muistan jotain yksittäisiä paikkoja, pahoja ylämäkiä, pitkiä hiekkatie suoria tai jotain huoltopisteitä. Mutta en yhtään missä järjestyksessä ne tulee vastaan.
Kyse ei ole suuntavaistosta vaan siitä että muistikuvista ei muodostu minkäänlaista kokonaisuutta. Ei mitään jatkumoa siitä että mitä on vastassa seuraavan mutkan jälkeen.
Ei liity pyöräilyyn, mutta yksi oire on myös tavaroiden löytäminen kaupasta. Saatan skannata katseella jotain hillopurkkihyllyä vaikka kuinka pitkään, eikä se tietty hillopurkki ota silmiin millään. Ne etiketit vaan vilisee silmissä.
Ohiampuja
18.11.2023, 22.48
Mä väitän, että jättämällä elektroniikan tuijottelun vähemmälle, kehittäisit omaa suuntavaistoasi.
Ei se mene noin. Ennen tätä kännykkä aikaa minulla oli aina paperikartta taskussa ja siinä valmiiksi piirretty reitti. Ja sitä samaa reittiä sitten hinkattiin viikosta toiseen, kun ei uusille poluille lähtemisestä tullut mitään.
Muutamankin kerran piti Nokialaisella soittaa kavereille, että mitäs polkua pitkin täältä pääsikään pois kun en hahmota yhtään. Ja olin siis 5-10 km etäisyydellä kodistani, poluilla joita olin ajanut jo vuosia.
Ohiampuja
13.02.2024, 21.29
Jatkan samaa avautumista.
Olen saanut talvella uuden asiakkuuden tuosta noin 5 km päästä ja sinne on kätevä mennä pyörällä. Ja arvelin että olen nyt käynyt pyörällä siellä n 20-30 kertaa.
Ja nyt yks aamu säpsähdin ajatuksistani ja katselin ympärilleni, että nyt ei näytä yhtään tutulta että olenkohan ajanut harhaan. No, jatkoin silti matkaa, niin parin sadan metrin päästä tunnistin tietyt jutut ja huokasin helpotuksesta, että ei hätää, oikealla reitillä ollaan.
Ja varmaan ne ekat 5-10 kertaa ajelin risteyksiä pieleen lähes joka aamu.
Eli siis. Onko tämä kuinka poikkeuksellista, onko täällä muita tällaisia, joilla ei reitti tai mielikuva maisemasta tartu päähän sitten millään?
Nykyinen entinen työkaveri vastaa kyllä kuvaukseesi. Todettiin neurologinen sairaus. Tarkemmin en tiedä sen laatua mutta kaikennäköistä hahmottamishäiriöitä yms
Miksei, mutta voi olla harmitonta hajamielisyyttäkin. Omilla lenkeillä joskus joutuu pysähtymään ja katselemaan ympärille jotta pääsee taas maan pinnalle, kun ajatuksissa mennyt mielikuvitusmaailmaan. Eksyn myös hyvin herkästi samasta syystä, metsässä täytyy olla tarkkana. Lumikengillä olen päätynyt omille jäljille pienen oikaisun jälkeen:)
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.