Näytä tavallinen näkymä : Pohdintaa pyöräilymotivaatiosta
Jami2003
06.05.2022, 08.04
Aloitan jonninjoutavan jaaritteluketjun pyöräily motivaatiosta tai paremminkin sen puutteesta.
Mulla on jotenkin viime talven jälkeen ollut pyöräily motivaatio hukassa. Siinähän ei sinänsä ole mitään ongelmaa mutta kun periaatteellisella tasolla mua huvittaisi pyöräillä. Jos kelit ovat hienot jää kaivelemaan tekemättömät lenkit. Lisäksi lähes aina kun lähden on ollut kohtuu mukavaa.
Ehkä yksi syy on että kaikki lenkkimaastot lähellä on vaan niin nähty. Tässä on aktiivi harrastamista takana parisenkymmentä vuotta niin lähes jokainen soratien pätkä ja polku on poljettu. Lisäksi pohjimmiltaan luonteeltani olen retkeily- tai pitkien matkojen polkija. Pitäis olla pitkiä reissuja kilometrillisesti tai yön yli retkiä. Mutta eihän sellaisia suurin osa lenkeistä ole.
No nyt on tilanne vähän parantunut kun olen asennoitunut ettei tarvitse polkea pitkälle. Pienikin lenkki on kiva.
Vähän harmittaa että suunnittelin tälle päivälle pitkää pyöräilyä mutta sitten oli hyviä syitä ja tekosyitä niin ei jaksakaan lähteä. Jos nyt jotain kävis polkemassa kun päivä on nätti ja työtkin antaa myöten.
Oulunjulli
06.05.2022, 08.37
I feel you bro. Itse meenannut aloittaa aihetta missä iässä iskee jarru päälle. Aloitin pyöräilyn aika myöhään ja oisiko tuossa karvan alle nelikymppisenä kiristämään tahtia niin että alkoi vetään succiksia päälle ja sen 400-500h vuoteen.
Viime keväänä 46 vuotiaana alkoi jotenkin meno hyytymään ja lenkille lähtö oli semmosta koska pitää eikä jipii. Hyvällä kelillä toki tuon jälkeen satunnaisia jippii hetkiä kokenut, mutta esim tänä talvena tuli lunta kerralla niin paljon että pitkät läskipyörälenkit jäi melko harvaksi eikä yhtään innosta noita samoja maanteitä lähtiä veivaan.
Se että kaikki nähty on varmasti ainakin 50% ongelmasta, edelleen jossain Hossassa ja Norjassa tunsi itsensä lapseksi, mutta pahasti näyttää että vuosi 2020 jäi minun huippukuntovuodeksi jos tähän ei motivaatiota jostain löydy.
Firlefanz
06.05.2022, 09.17
Yksinkertaisin ratkaisu olisi tietysti muuttaa jonnekin kokonaan uudelle seudulle:rolleyes:
Ihmisiset ovat tietysti erilaisia, mutta niin voivat olla ne ympäristöt joissa he elävät.
Minullekin tiet ovat normilenkkisäteellä niin tuttuja että uusia ajamattomia teitä (poislukien asutuskeskukset ja pientaloalueet) joutuisi jo milteipä hakemalla hakemaan. Vaihtoehtoisia teitä on kuitenkin niin paljon ja niistä muodostettavia kombinaatioita lukemattomia. Eihän se tiestä uutta tee, mutta lenkille tekee hyvää kun ei etukäteen tiedä täsmälleen mitä teitä ja missä järjestyksessä ajaa. Joka lenkille saa halutessaan jonkun spontaanin mutkan tai voi kääntyä jonnekin vain yllättääkseen itsensä.
Voin kyllä kuvitella että jossain on käytännössä vain se yksi tie jota pitää ajata suuntaan tai toiseen tullessa ja mennesä ja että yhdelle tielle käännyttyään on jo lyöty lenkin kulku käytännössä lukkoon.
Maantiefillaristille tuo vaihtelua myös se että on olemassa rinnakkaislaji eli hiekkatiepyöräily. Kun parhaan maantiekauden jälkeen palaa asfalttiteiltä gravelille, on vain vähän liioitellen kuin avautuisi uusi maailma. Ja gravelin hyviin puoliin kuuluu sekin että tuttukin tie voi olla erilainen ajettava kuin edellisellä kerralla.
Sitten on vielä lenkkien moninaisuus: on yksinajettuja vetoja, yksinajettuja ylen rauhallisia, porukassa ajettuja kahvilenkkejä ja putoamisenvälttelylenkkejä - ja tietysti eripituisia lenkkejä tunnista kuuteen tuntiin.
Neljäs juttu on että usein tarpeeaksi korkealle asetettu tavoite on paras motivaatio. Kilpaa harrastajasarjassakin ajavalle on tietysti omansa ja johonkin tapahtumaan tähtäävälle omansa, mutta jollekin muulle se voi olla yksinkertaisesti jonkin matkan ajaminen johonkin vauhtiin tiettynä ajankohtana. Tärkeintä on että tietää että sitä varten pitää treenata ja ajaa, se tieto riittää yleensä lenkille lähtemiseen ja loput tulevat itsestään - jos pyöräilystä nyt yleensä tykkää.
Mutta kai sekin kysymys on asetettava että miksi ajaa, jos pyöräilymotivaatiota ei ole? Lajeja joita harrastaa on lukemattomia - ja kun fillarilenkit ovat harvinaisempia tai on pitänyt pitemmän tauon, voi halu ja into ajaa yllättäen viritä uudelleen. Saattaa sitten ajamaan lähdettyään jopa kokea samoja tunteita kuin silloin kun aloitti ja tunsi että tämähän on minun lajini!
PS Minulla jonkin aikaa kateissa ollut motivaatio tuntui liittyvän ensinnäkin siihen että ensin piti ajaa vartti tai parikymmentä minuuttia että pääsi tunteeseen että oli päässyt siirtymisestä ajamiseen - ja toisekseen siihen että koronan takia porukkalenkit käytännössä katosivat. Olihan näillä yhteinen tekijä siinä että siirtymä porukkalenkin lähtöpaikkaan tuntui lyhyeltä, koska mieli oli jo positiiviseen odotukseen virittäytynyt, ja siinä että kun porukka lähti liikkeelle, oltiin lenkillä vaikka ensi kilometrit olivat silloinkin vielä samaa siirtymää. Ihmismieli on kummallinen.
Oma situatsiooni on se, että motivaatio on pyöreä nolla. Lasten kanssa edelleen ajan, aika overkill kalusto siihen nähden muttei noita itse rakenneltuja pyöriä viitsi poiskaan myydä. Sellainen on Puuhamaa.
Firlefanz
06.05.2022, 09.29
Tuommoinen on ehkä kokonaan toinen juttu eli pyöräilyn ulkopuolisten tekijöiden ja elämäntilanteeseen kuuluvien asioiden sanelema juttu. Ja voi olla erinomaisen hyvä juttukin että motivaatio on nollassa. sillä sehän tarkoittaa vain sitä että tekijöiden muututtua ja hiukan toisessa elämäntilanteessa motivaatio väistämättä nousee.
Ainoa mitä osaan neuvoa - jos neuvoa pitää tässä ketjussa yrittää antaa - on että pitää motiaation puutteesta huolimatta mielessä että jonain päivänä voi taas huomata ajavansa ja silloin on paljon mukavampi kun ei aloita fyysisesti nollasta. Eli se tavanomainen saarna:
Harrasta jotain lajia tai liikuntamuotoa joka sopii ja joka jaksaa juuri nyt kiinnostaa.
Pidä kuitenkin jotain tuntumaa urheilulliseen fillarointiin, lyhyet lenkit harvemminkin riittävät ja auttavat muistamaan miltä tuntui ja mitä vaaditaan
Osuu täälläkin, perusajamiseen olen vähän leipääntynyt vaikka heti takapihalta alkaa mainiot polut. Nyt eilen oli pari kaveria mukana niin se oli heti mukavaa vaihtelua.
Tuo perusputtailu lähimetsissä ja teillä on kuitenkin erittäin tärkeää jotta niillä reissuilla on kuski ja pyörä kunnossa, vähätkin taidot tallessa ja huono kunto viritettynä parhaalle tasolle.
Samat fiilikset kuin aloittajalla. Ihan pilkulleen samat. Tiedän kuinka hyvä fiilis lenkistä tulee, mutta se eteisen kynnyksen ylittäminen on yhtä tuskaa. Viime vuosi meni jonnekin marraskuulle tosi hyvin, sitten iski leipääntyminen. Talvella jaksoi muutaman kerran innostua, varsinkin jos pääsi jäälle (kaksi kertaa). Muuten sitten tekosyitä tekosyiden perään. Nyt odottanut, että säät lämpenisivät ja pääsisi ajelemaan rantoja pitkin, mutta kun ei niin ei.
Nyt yrittänyt hakea motivaatiota sähkäristä, jolla ei tarvitse puskea niin verenmaku suussa. Ja lumien sulamisen jälkeen pääsee nyt sinne %¤# talosaareenkin. Ajamista vaille valmis lenkki.
Noista lenkkimaastoista: olin maanantaina MTBCF:n klubikruisingilla ja Mustavuoreltakin löytyi ura, jota en ollut koskaan ajanut. Joten ehkä ne tutut maastot on pään sisäisiä enemmän kuin todellisia. Siis mun kohdalla.
Oulunjulli
06.05.2022, 11.56
...tuntui liittyvän ensinnäkin siihen että ensin piti ajaa vartti tai parikymmentä minuuttia että pääsi tunteeseen että oli päässyt siirtymisestä ajamiseen
Tuo se tuntuu tutulta. Alku tuntuu aivan hirviältä paskalta ja ajattelee että väkisten taas se tunti edes työnneltävä, sitten suattaa 45min kohalla alkaa olo tuntuun urheilijalta.
Mulla on ollut myös sellaista, että lenkille päästyäänkään ei ala huvittamaan. Talvella huomasin sen hiihtäessä. Vaikka sää oli täydellinen ja ladut hyvässä kunnossa ei napannut hiihtää pitkää lenkkiä vaikka olin ajatellut niin tekeväni ja saanut lähtemiskynnyksen ylitettyä.
Nyt kevään parilla ekalla maantielenkillä ollut vähän sama juttu. Yleensä on ollut vain se lähtökynnys mutta sitten lenkillä ja jälkikäteen ollut hyvä fiilis. Nyt tämäkään ei siis enää aina toimi.
I feel you bro. Itse meenannut aloittaa aihetta missä iässä iskee jarru päälle. Aloitin pyöräilyn aika myöhään ja oisiko tuossa karvan alle nelikymppisenä kiristämään tahtia niin että alkoi vetään succiksia päälle ja sen 400-500h vuoteen.
Viime keväänä 46 vuotiaana alkoi jotenkin meno hyytymään ja lenkille lähtö oli semmosta koska pitää eikä jipii. Hyvällä kelillä toki tuon jälkeen satunnaisia jippii hetkiä kokenut, mutta esim tänä talvena tuli lunta kerralla niin paljon että pitkät läskipyörälenkit jäi melko harvaksi eikä yhtään innosta noita samoja maanteitä lähtiä veivaan.
Se että kaikki nähty on varmasti ainakin 50% ongelmasta, edelleen jossain Hossassa ja Norjassa tunsi itsensä lapseksi, mutta pahasti näyttää että vuosi 2020 jäi minun huippukuntovuodeksi jos tähän ei motivaatiota jostain löydy.
Fillaroinnin pitää olla aina hauskaa. Olen itsekkin huomannut, että se ei välttämättä ole sitä tutuilla reiteillä yksin ajaessa.
Tuohon on minulla kaksi tosi toimivaa lääkettä.
1. Tavoitteellista treeniä, eli lenkin ideana on ajaa jokin kehittävä vetosetti. Muu osa on täytettä tähän. Saan itse edelleen todella hyvät kiksit, kun treeni onnistuu.
2. Niillä sekulilenkeillä ajetaan kavereiden kanssa. Tuo on uskomattoman hauskaa pienellä porukalla. Pientä iskua, leikkmistä ja kavereiden kiusaamista :)
Fillarointi olisi äärimmäisen tylsää, jos täytyisi ajaa aina yksin.
Hienolla kelillä ja uusilla mestoilla ei tosiaan itsellänikään ole pienintäkään ongelmaa ajaa yksin vaikka 10h putkeen. Mutta ne räntäsateet ja kurjat kelit oikeasti vaatii kaveria. Yleensä itse höpötän ja naureskelen koko lenkin, kun kaveri murjottaa märkien sukkien vuoksi vieressä :)
Pakkosuorittaminen syö ilon tehokkaasti harrastuksesta. Itselläni fillarilla tavoitteellinen treenaaminen on aika nounou, jotenkin ei hotsita yhtään mitään vetoja lähteä tekemään. Puntilla innostuu helpommin kokeilemaan enkkoja yms. Toki jos jalkaa tuntuu olevan, niin sitten kesken lenkin voi innostua.
Fillaroinnista on tullut enemmän sellainen meditaatio -tyyppinen irtaantuminen arjesta. Maantielenkitkin on omien ajatusten kanssa painimista, ja pullakahvien nauttimista ilman erityistä kiirettä. Myös lenkit joilla on joku "tarkoitus", tyyliin käyn moikkaamassa eri kaupungissa asuvaa kaveria tai vanhempiani, on kivoja. Työmatkat myös virkistää mieltä, vaikka reitti on aina sama, mutta töihin on kuitenkin mentävä ja mielummin niin kuin autossa tai metrossa.
Itse voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä tehnyt mitään pakolla. Tuo on mielestäni se tärkein juttu tavoitteellisessa treenissäkin. Jos ei oikeasti nappaa, niin se on ainakin itselläni merkki levon tarpeesta.
tempokisu
06.05.2022, 12.45
:D aika paljon on ollut sellaista pakkoa että jos ei treenaa ja tee niitä ikäviä tempoharjoituksia ( nekin jännitti), niin ei tempossa kyllä pärjääkään. Kyllä toi voittaminen oli aika hyvä motivaattori. Mä inhoon kaikkea kisaamista, mutta se piti kestää kun halusin voittaa. Mieluiten ylivoimaisesti.
Kisavuosien jälkeen tuli se kilometrien keruu. Joka huipentui vuonna 2009, 40 240km. Aika aikaansa kutakin.
Tää on nyt ensimmäinen vuosi kun voin sanoa että "ihan kiva ajella" ( kesäpyörällä ) ja kuunnella sekä katsella luontoa. Oli se viime vuonnakin semmoista kilometrien keräämistä ja piti saada ajettua satanen ennen töitä. En mä jaksa enää niin lujaa ajaa. Jos tulee yhteensä satanen, se on tosi hyvin.
Ei tässä sen kummempia tavoitteita, ikää tulee koko ajan lisää ja viime vuosi 18t oli kyllä mun maksimi, tänä talvena oli niin kurjat kelit ( tai siis kun ei aurattu) että ei tässä enää mitään kilometritavoitteita ole. Olen kyllä tykänny eväshetkilenkeistä, tänäänkin oli. Ja näitä tulen ajeleen aina silloin tällöin.
Yleinen jaksaminen, painonhallinta ja ulkona olo - ihan hyviä syitä pyöräillä :) nassukin on saanut jo vähän rusketusta. Ja kun olen koko ikäni ulkoillut niin se vaan kuuluu mun elämään.
Joskus kun mietin että ei jaksa taas noita samoja polkuja, niin mietin jonkunlaisen tavoitteen tai haasteen jollekkin spotille tai sit mietin haasteen ja etsin spotin toteutukseen. Vaikka joku bunnyhop juttu, manuaali, rolli, mutka, hyppy, droppi tms. Tai sit vaikka menee kuvaamaan jotain mikä ois kiva saada videolle tai kuvalle, tai kuvaa harjoittelua.
Jami2003
06.05.2022, 16.41
Tänään oli pieni voitto pyöräilylle. Tein aamupäivällä äitienpäivä siivouksen (se syy tai tekosyy pitkän lenkin väliin jättämiselle) ja siivouksen jälkeen kävin polkemassa lähes kesäkamoilla parituntisen maantielenkin mikä maistui ihan hyvälle.
Ehkä vika ei olekaan pyöräilyssä vaan suomen umpisurkeissa pyöräilykeleissä.
Juu, kylmät ja pskt kelit vaativat sitä tavoitteellista tekemistä. Se höntsä pk yksin ei välttämättä jaksa napostella.
pturunen
06.05.2022, 17.11
Ehkä vika ei olekaan pyöräilyssä vaan suomen umpisurkeissa pyöräilykeleissä.
No tämä. Huvittaa (ja harmittaa) lukea Radavistista Arizonalaisten talvipyöräilypohdintaa paikallisella aavikolla. Vaikuttaa kovin "vaikealta".
tchegge_
06.05.2022, 18.03
Tavoitteellinen lenkki kai tämäkin, ensijaisesti saada lapsi pihalle ettei vaimon pää hajoa, toissijaisena tavoitteena vuoden eka fillarilenkki. [emoji2]https://uploads.tapatalk-cdn.com/20220506/af60ed24f7812d92b8e9a5245a42a996.jpg
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Mulla ei ole ollut erityisemmin motivaatio-ongelmia fillaroinnin suhteen vaikka toisinaan arki-iltalenkit peruskauralta tuntuukin. Kuitenkin mahtavan boostin saa aina kun käy jossain muualla, omien paikallisympyröiden ulkopuolella.
VV-ruutujen keräily vie mukavasti uusille urille, mutta itselläni käymättömät ovat jo harmillisen kaukana. Ja siirtymät vähän puisevia.
Sekin auttaa kun välillä vaihtaa lajia. Menee maastoon välillä.
EDIT: hassua muuten, ennen olin ihan maastopoika ja nyt olen hiekkatiepoika ja maastossa ajelen törkeän harvoin.
Sekin auttaa kun välillä vaihtaa lajia.
Myrkkysienten nauttiminen on laji, joka on joskus käynyt mielessä.. En ole kuitenkaan toistaiseksi ryhtynyt
tempokisu
06.05.2022, 20.24
Myrkkysienten nauttiminen on laji, joka on joskus käynyt mielessä.. En ole kuitenkaan toistaiseksi ryhtynyt
Oli käynyt mielessä useampaankin kertaan, mutta hyvä etten sitten kuitenkaan.
Ja nyt aamulenkeillä on sitä lintujen laulujen kuuntelua, olen iloinen että joka vuosi sitä on tullut uusia juttuja elämään :)
Jami2003
06.05.2022, 20.43
Sekin auttaa kun välillä vaihtaa lajia. Menee maastoon välillä.
Mähän ajan maantiellä, soratielle, maastossa ja jopa parkissa tulee käytyä pari kertaa vuodessa. Ja pumptrackilla. Silti meinaa motivaatio lähteä vähän kaikesta samaan aikaan.
Yksi haaste tänä keväänä on ollut lumi pitkään maastossa näillä korkeuksilla. Vieläkään polut eivät ole täysin ajokunnossa. Ja mulla nimenomaan kevät on maastoajo aikaa.
Oulunjulli
06.05.2022, 22.58
Fillarointi olisi äärimmäisen tylsää, jos täytyisi ajaa aina yksin.
No joo, mun pyöräilyharrastus ehkä alkoi siitä että se oli tapa saada olla edes joskus itekseen ruuhkavuosina ja jotain johon pystyy lähtemään heti kun tilaisuus tulee. Ajan varmaankin 95% ajoista itsekseni kun en edelleenkään helpolla innostu aikataulujen sovituksista ja pää räjähtää siinä vaiheessa kun reitti suunnitellaan etukäteen. Mutta nyt kun tuo mainittiin, niin kieltämättä silloin kun jonkun kanssa ajaa en muista iskeneen sitä "ei taaskaan kule ihan mihkään" tunnetta vaan silloin jalka kulkee aina vähintään kohtuudella, ehkä se sitten on psykofyysisesti korvien välissä.
Hyvä aloitus! Ja tuossa jo aiemmissa on tullut monenlaisia vinkkejä motivaation löytämiseen...
Itsellä alkoi 10 vuoden ajelujen jälkeen sama pakkopullamainen olo ja lenkit harvenemaan. Jätin suorittamisen (kuntolenkit)ja kävin vain pyörällä katsastamassa mielenkiintoisia paikkoja tms. huviajelua.
Muutama vuosi sitten vaihdoin jonkun sanan Northcape4000 "kisaa" ajavan kuskin kanssa. Siitä jäi pieni kipinä että ehkä itsekin joskus tuollainen kun lapset tästä kasvaa.
Sen verran jäi sitä kipinää, että olen ajanut joka vuodelle uuden, edellistä pidemmän lenkin. Tänä vuonna pitäisi ajaa 500km lenkki, tai jos kaikki menee putkeen, niin 800km 40 tunnissa.
Tuo on tuonut itselle sen motivaation ja tavoitteellisuuden takas että jaksaa surkealla sadekelilläkin mielellään taas lenkille.
Lähetetty minun SM-G781B laitteesta Tapatalkilla
No joo, mun pyöräilyharrastus ehkä alkoi siitä että se oli tapa saada olla edes joskus itekseen ruuhkavuosina ja jotain johon pystyy lähtemään heti kun tilaisuus tulee. Ajan varmaankin 95% ajoista itsekseni kun en edelleenkään helpolla innostu aikataulujen sovituksista ja pää räjähtää siinä vaiheessa kun reitti suunnitellaan etukäteen. Mutta nyt kun tuo mainittiin, niin kieltämättä silloin kun jonkun kanssa ajaa en muista iskeneen sitä "ei taaskaan kule ihan mihkään" tunnetta vaan silloin jalka kulkee aina vähintään kohtuudella, ehkä se sitten on psykofyysisesti korvien välissä.
Se on just noin. Etsit vaan mukavia samanhenkisiä kavereita. Ei reittien tartte niin suunniteltuja olla, eikä aikataulujenkaan. Illalla vaan wa:n kautta viestiä kellä natsaa aikataulut kohdilleen.
Minulla on hyvä kikka tuohon tylsään reittisuunniteluun. Aja aina porukalla sitä samaa reittiä :) Meillä on syksyisin yksi uber pitkä gravell lenkki, joka ajettiin lähes joka lauantaina. Tautisen kivaa.
Tai sitten niin päin, että se seura on juurikin syy lähteä säännöllisesti lenkille. Kuntoilu tulee siinä sivussa.
Olen kaverini kanssa vetänyt lenkkiä kutakuinkin joka viikonloppu kohta parin vuoden ajan, läpi vuoden. Reitti vaihtelee, seura ei. Arjen harmaaseen piristystä & terapiaa ja samalla hyvää kuntoilua.
Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla
Tai sitten niin päin, että se seura on juurikin syy lähteä säännöllisesti lenkille. Kuntoilu tulee siinä sivussa.
Olen kaverini kanssa vetänyt lenkkiä kutakuinkin joka viikonloppu kohta parin vuoden ajan, läpi vuoden. Reitti vaihtelee, seura ei. Arjen harmaaseen piristystä & terapiaa ja samalla hyvää kuntoilua.
Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla
Näin. Reittisuunnittelu kannattaa ulkoistaa, jos siitä ei tykkää. Itsekkin olen vähän laiska suunnittelemaan mitään uutta.
Varsinkin kuraisina ja kylminä aikoina on tosi kivakin, kun tietää mitä on edessä. Eli mieluusti hyvin suunniteltu, tai hyväksi todettu reitti. Kamat märkinä räntäsateessa on kiva alkaa arpomaan missä nyt taas ollan ja mistä pääsee himaan.
Itse tykkään gravellin monipuolisuudesta, mutta kaikille tuo ei toimi. Tiedän useita kavereita, jotka saavat näppylöitä pienistä juurakko- tai mutapätkistä keskellä pitkää lenkkiä. Itse tykkään just siitä monipuolisuudesta. Hiekka, assua ja singletrackia. Sopivasti mutaa ja liukastelua.
Jami2003
07.05.2022, 08.07
Aloittajan punttitaustan tuntevana keskittyisin jonkun ajan voimaharjoitteluun. Saattaisi saada fillarinkin kulkemaan?
Lähetetty minun Shitter-00 laitteesta Tapatalkilla
Puntilla tässä on itse asiassa viime aikoina tullut käytyäkin. Eikä sinne ole motivaatio ongelmia lähteä :)
Oon pari kertaa etsiskellyt että täältä taisi se puntit ketju häipyä jossain vaiheessa.
tempokisu
07.05.2022, 08.33
:D yksin, samaa tuttua reittiä, samaa hiljakseen vauhtia. Tuttua ja turvallista.
Mulla tahtoo olla se ongelma että jos polkee duuniin ja takasi sekä tuossa välissä suorittaa fyysisen työnosuuden, niin toisinaan tekee tiukkaa lähteä vielä lenkille. Tahtoo vielä olla duunimode päällä joten lenkit saattaa mennä suorittamiseksi. Talousjohtajan mukaan ottaminen helpottaa asiaa koska silloin ei mennä kuin hänen ehdoillaan. Pääsisin toki helpommalla jos sonnustautuisin toimistomoodiin ja nojailisin ovenpieliin Löfsberg motti kourassa.
ajokaverit ovat ottaneet motivaattorikseen sen että pitää olla lämmin, porukka ympärillä, muussa tapuksessa luetaan testejä ja vahataan ketjuja. Toimiihan se tuokin.
Firlefanz
07.05.2022, 08.59
Voi tietysti olla että iihmiset ovat erilaisia tai ehkä myös niinkin että punttitaustalta pyöräilyyn tulleiden kicksit pyöräilyssäkin ovat erilaisia kuin kestävyysurheilutaustaisten? Siis se tunne mkä sytyttää lenkin aikana ja jota osaa odottaa niin että kaikkinaiset lähtöpuuhiin, siirtymiin sun semmoisiin liittyvät motivaatiokynnykset ylittyvät vaivatta.
Silloin joku punttikuuri voisi tosiaankin olla se lääke jopa tepsii. Jos taustasyy onkin ollut että se tunne että "pyörä kulkee" on puuttunut ja siihen saa muutoksen voimaharjoittelujaksolla, niin vot, mikäs sen parempi!
Mutta pelkään silti että tilanne pysyy samana, Siis jos ongelma onkin piillyt siinä että lenkit ja fillarointi ovat syystä tai toisesta tuoneet tunteen että samaa vanhaa, tämä on aina sitä samaa vanhaa, niin nähty, niin nähty. Johonkin olisi siis saatava muutos enkä ole varma auttaako silloin se että tekee jotain mitä ennenkin on tehnyt.
(Pätee tietysti toisinkin päin: jos joku hölkkäpetteri tai hiihtoniilo vähitelleen leipiintyy ajamiseen, ei ajamiseen välttämättä syty uudelleen tai uudella tavalla sillä että hiihtää yhden talven tai käy välikeliajan juoksulenkeillä. Silloin voi salikortin hankkiminen tuottaa pyöräilyharrastuksen kannalta paremman tuloksen.)
Harjoittelun ei tarvitse olla erityisen ohjelmoitua eikä yksitäisten treenien jonkun mallin orjallista noudattamista, mutta luulen että tietty tunne tai ehkä tietokin siitä että kehittyy voi olla aivan oleellisen tärkeä. Ei kaikille mutta monilla - ja uskaltaisin veikata että voimaharjoitteluun aikanaan mieltyneissä sellaisia on keskimääräistä enemmän.
Kysymys voisikin kuulua: Mitä pitäisi tai voisi ruveta kehittämään ja miten? Mikä olisi sellainen mahdollisesti uusi juttu jossa kehittyisi ja joka toisi ajamiseenkin tunteen että nyt on löytynyt jotain uutta?
Rohkea ehdotus: 12 vkon jakso norjalaisten Helgerudin ja Hoffin kuuluisia 4 x 4 min treenejä! Vaikkapa 3 x (2-2-3-1) per viikko rytmityksellä. Fiillarointia yksi parituntinen ja pari tunnin tai alle lenkkiä. En lupaa ihmeitä, mutta mitään ei häviäkään jos kokeilee.
Firlefanz
07.05.2022, 09.00
:D yksin, samaa tuttua reittiä, samaa hiljakseen vauhtia. Tuttua ja turvallista.
Toimii joillakin. Silloinhan kaikki on mainiosti.
Jami2003
07.05.2022, 11.00
Rohkea ehdotus: 12 vkon jakso norjalaisten Helgerudin ja Hoffin kuuluisia 4 x 4 min treenejä! Vaikkapa 3 x (2-2-3-1) per viikko rytmityksellä. Fiillarointia yksi parituntinen ja pari tunnin tai alle lenkkiä. En lupaa ihmeitä, mutta mitään ei häviäkään jos kokeilee.
Tuossa on varmasti perää. Toissa talvena poljin trainerilla ohjelmaa ja sehän oli yllättävän hauskaa. Yksin pk:n hinkkaaminen on äkkiä puisevaa. Siihenhän se puntinkin mielekkyys perustuu. Selkeä nousujohteinen ohjelma. Koskaan en ole käynyt pelkästään ilman ohjelmaa heilumassa.
Tuossa on varmasti perää. Toissa talvena poljin trainerilla ohjelmaa ja sehän oli yllättävän hauskaa. Yksin pk:n hinkkaaminen on äkkiä puisevaa. Siihenhän se puntinkin mielekkyys perustuu. Selkeä nousujohteinen ohjelma. Koskaan en ole käynyt pelkästään ilman ohjelmaa heilumassa.
Just noin. Talvella tekeminen vaatii suunnitelmallisuutta ja ideaa kunnon kohottamisesta. Täytyy säilyä kirkkaana se tavoite, että keväällä ollaan (taas kerran) nextillä levelillä :)
Oulunjulli
07.05.2022, 16.39
Stravasta en oikein pidä, mutta oli siitä jonkinlaiseksi motivaattoriksi aikansa arkilenkeille kun kymppilistoille päätyi yllätyksenä ja sitten niitä omia suosikkipätkiään koitti aivan täysiä kiskoa saadakseen omasta ajasta taas sekunnin pois.
Vähän lapsellista mutta tavallaan innostavaa. Tosin tarpeetonta ja maastosta näkee kyllä mitä pätkiä on ajettu enemmän täysiä.
Nyt alkaa oleen kaikki järkevät pätkät niin kovilla ajoilla että ei niille TOP10 listoille pääse vahingossa kuin aivan huippukuntoiset ja muuten pitää olla hyvinkin tuttu pätkä (jos puhutaan maastosta) sekä keli kohallaan ja ns. hyvä päivä jonka uhraa siihen yhteen yritykseen. Jollain tapaa voisi olla kiva kun Stravassa olisi ajat vuoden ajan voimassa, olisi vaikka sitten jonkin valinnan takana kaikkien aikojen paras voimassa.
Jollain tapaa voisi olla kiva kun Stravassa olisi ajat vuoden ajan voimassa, olisi vaikka sitten jonkin valinnan takana kaikkien aikojen paras voimassa.
Strava on suunnitelty italialaisten maantiepyöräilijöiden lähtökohdista. Aina kesä tai ”kesä” ja ainoa pyörä maantiepyörä 23-millisillä renkailla. No, sähköpyörät toki bannattu tai siis pidetään ghetossa.
Ohiampuja
07.05.2022, 19.15
Tuossa on varmasti perää. Toissa talvena poljin trainerilla ohjelmaa ja sehän oli yllättävän hauskaa. Yksin pk:n hinkkaaminen on äkkiä puisevaa. Siihenhän se puntinkin mielekkyys perustuu. Selkeä nousujohteinen ohjelma. Koskaan en ole käynyt pelkästään ilman ohjelmaa heilumassa.
Minulla ei ole juuri vinkkejä antaa, kun oma tulokulma on päinvastainen.
Mutta aikanaan kun homma meni raskaaksi, niin minulla auttoi kun kaiken tavoitteellisuuden unohti. Ajeli vain omaksi ilokseen, nautiskellen. Ja vieläkin lenkin paras hetki on tauko jossain hienossa maisemapaikassa, tai kahvi/evästauko. Joskus termospullolla tai sitten retkikeittimen kanssa.
Varsinkin maantiepyöräily meni minulla kärsimyksen puolelle, harmitti kauheasti kun aurinkoisina päivinä ei päässyt lenkille, ja sitten vapaa-ajalle osui sadetta. Aloin oikein inhoamaan aurinkoisia päiviä, kun ne herätti fiiliksen pakkolenkistä. Tuli olo kun olisi tuhlannut jotain ainutkertaista, jos ei hellepäivinä käynyt lenkillä. Ehkä se oli jopa suurin syy miksi luovuin maantiepyöristä kokonaan.
Mutta nyt vuosien jälkeen osaan taas nauttia auringonpaisteesta, ilman että se alkaa ahdistaa.
Jami2003
07.05.2022, 20.19
Joo siis täällähän ei missään tapauksessa tarvitse jakaa vinkkejä vaan yleisesti jaaritella motivaatioon liittyvistä asioista.
Joo tarkoitus on myös alkaa tekemään kahvipannu ja riippari lenkkejä. Eräily ja retkeily on kyllä lähellä sydäntä.
Jami2003
07.05.2022, 21.57
Oma mottoni on ollut elämässä pahkasian ”kaikki loppuu aikanaan, konsanaan ei milloinkaan” sekä itse kehitetty työelämään ”hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä”. Näillä pääsee harrastuksissakin pitkälle.
Toisaalta jos ei kiinnosta, ei tee. Väkisin puskemalla ei se into sieltä palaa. Pitää tauon ja jos ei sen jälkeenkään huvita, niin laittaa enimmät kamat myyntiin ja keksii jotain muuta.
Jami2003
07.05.2022, 22.28
Joo näin juuri. Kunhan täyttää vapautuneen ajan jollain mielekkäällä eikä sohvalla istuen ja fillarifoorumilla surffaten :)
Minulla taas on telkun katsomiseen ollut motivaatio hukassa.
Ei millään viitsisi laittaa sitä päälle ja raahautua sohvalle. Jos sen saa kuitenkin tehtyä niin ihan mukavaltahan tuo useimmiten tuntuu mutta jos ei vaan nappaa niin sitten katson vaan jonkun ihan lyhyen mutta tosi mielenkiintoisen ohjelman…kuten vaikkapa Oddasatin.
Joo näin juuri. Kunhan täyttää vapautuneen ajan jollain mielekkäällä eikä sohvalla istuen ja fillarifoorumilla surffaten :)
No se on aina pelkona, että mitäs sitten. Mulla jäi valokuvaus työuupumuksen seurauksena ja siitä vapautunut aika siirtyi pyöräilyyn. Puolisen vuotta valokuvauskamat pölyttyivät vitriinissä odottamassa huomista, jota ei tullut koskaan. Sitten laitoin kaikki myyntiin, niin jäi yksi stressi pois.
Kyllähän tuota kamerakalustoa joutaisi myymään. ainakin ne jotka selvästi jää paitsioon käytön osalta.
Ohiampuja
08.05.2022, 10.58
Puolisen vuotta valokuvauskamat pölyttyivät vitriinissä odottamassa huomista, jota ei tullut koskaan. Sitten laitoin kaikki myyntiin, niin jäi yksi stressi pois.
Tunnistan tämän piirteen myös itsessäni. Vaimoa se aina jaksoi ihmetyttää, että miten joku kaapissa oleva tavara voi stressata? Antaa olla siellä vaan. Mutta kyllä, jotenkin se vaan painaa mielessä.
tempokisu
08.05.2022, 11.14
No valokuvaus se vasta onkin stressannu. Tässä jo melkein 10 vuotta hermoillu tuleeko sitä aurinkoista talvipäivää vapaapäivälle, kaikki tarvikkeet laitettuna valmiiksi ja sitten tulee joku viirumainen pilvimuodostelma joka pilaa suunnitelmani. Jälleen viime talvena aattelin että tämän jälkeen ei yhtään talviprojektia - voi niitä tulla muutama, mutta ei enää siinä määrin kun ennen että hohhoijaa 16 projektia odottaa kuvauksia...
Tunnistan tämän piirteen myös itsessäni. Vaimoa se aina jaksoi ihmetyttää, että miten joku kaapissa oleva tavara voi stressata? Antaa olla siellä vaan. Mutta kyllä, jotenkin se vaan painaa mielessä.
Nimim. Creycap sanoi tälläiseen osuvasti, "eihän ne leipää vaadi".
Itsellä jäi täpäri vähälle käytölle kun on hauskempaa täysjäykällä, 12 lenkkiä vuodessa ja myin "tarpeettomana" pois. Sitten kuitenkin kasasin uuden koronprojektina... ja sille tuli kolme lenkkiä viime vuonna :D
Koetan muistaa Creycapin viisauden tässä.
Takakeno
08.05.2022, 11.59
Jollain tapaa voisi olla kiva kun Stravassa olisi ajat vuoden ajan voimassa, olisi vaikka sitten jonkin valinnan takana kaikkien aikojen paras voimassa.
Joutuu maksamaan, mutta siellä on ainakin vuoden ja päivän top, sekä ikä- ja painoryhmät.
usko juntunen
08.05.2022, 13.27
Joo siis täällähän ei missään tapauksessa tarvitse jakaa vinkkejä vaan yleisesti jaaritella motivaatioon liittyvistä asioista.
Joo tarkoitus on myös alkaa tekemään kahvipannu ja riippari lenkkejä. Eräily ja retkeily on kyllä lähellä sydäntä.
Joskus kuullut sanonnan -metsä on temppeli ja kuntosali. Tuohon kahvipannu & riippari jutskaan tulee vielä extrana savuntuoksuisten varusteiden/kämpän tuuletus. Että mistäkö tiijän ;)
Joo ittellä vuodenaikojen kelivaihtelut ovat paras motivaation ylläpitäjä. On ollut jo reilut 40 vuotta. Meinaan vaan et talvella hiihetään ladulla ja mehtässä. Sulan maan aikana sitten pyöräillään ja melotaan. Viimevuosina tästä yhdistelmästä on tullut uusi normaali. Vaikkapa näin. :) https://photos.app.goo.gl/j2JnAchwvRH6sfSZ7
Pää ei kyllä kestäs olla yhden harrastuksen varassa esim. pelkästään ajaa ympäri vuoden.
Nimim. Creycap sanoi tälläiseen osuvasti, "eihän ne leipää vaadi".
Juu ei, mutta uusien digirunkojen hinta putoaa nopeammin kuin pyörien. Niistä ei edes vitriinissä tule keräilyharvinaisuuksia.
Jami2003
08.05.2022, 20.55
^^ Uskon reissut kuvaketjussa ovat kyllä hyvin motivoivia. Melkein harmittaa että omassa käytössä on edesmenneen isän erämökki saaressa ja lähiretket yleensä suuntautuu sinne.
Savun hajusta en kyllä nykyään välitä enää tippaakaan. Lapin vaelluksetkin on tullut tehtyä viime vuodet ilman avatulta joko tulet kaminassa tai keittimellä vedet jos ulkosalla on ollut.
Mä en tiedä kuin osan teistä ikävuosia ja niitäkin suurimmaksi osaksi vain noin suurinpiirtein, mutta mulla just nyt, muutaman viikon päästä 53-vuotiaana, on sellainen olo, että elämä kuluu ihan h…..tin nopeasti. Siksi koitan nauttia pienistäkin iloista niilläkin lenkeillä, jotka ei ole ihan 6/5-lenkkejä, koska kaikki ei sellaisia ole koskaan. Jos olisi, niin ei ne 6/5-lenkitkään sitten tuntuisi siltä. Sama koskee oikeastaan koko elämää. Mulle onnellisuuden ydin on siinä, että keksin iloa ihan tavallisista asioista. Ei se, että yrittäisin tehdä elämästä pelkkää juhlaa. Motivaation puutetta isompi huolen aihe tällä hetkellä on se, että yhden ihmiselämän aikana en ehdi pyöräillä tarpeeksi.
...elämä kuluu ihan h…..tin nopeasti. ... Motivaation puutetta isompi huolen aihe tällä hetkellä on se, että yhden ihmiselämän aikana en ehdi pyöräillä tarpeeksi.
Tämä. Word. +1. Kompsis! ...ja mitä näitä on
Itse lyhensin väliaikaisesti työaikaani juuri tuosta syystä ja nyt jo mietityttää saisiko tästä pysyvän järjestelyn.
Oulunjulli
11.05.2022, 09.50
Mainittin tuossa aiemmin tykkääväni ajavani enimmäkseen itsekseen ja kiroavan sitä ei kule mihinkään tunnetta. Kävin tuossa ajamassa joku päivä sitten itseäni paremmassa seurassa jossa just ja just pysyin tällä kunnolla peesissä pari tuntia eikä vapaaratas juuri laulanut, niin tuo kyllä tekee hyvää väliin. Se nostanee jotenkin sietokykyä mennä omillakin sooloilla paljon pidemmälle epämukavuusalueelle ja oikeammasta treenistä saa jonkinlaista motivaatiota takaisin.
Elikkäs itsekseen ajaessa jumittaa rasitustason helposti liian alas ja väliin vaan tarttee resetin repimällä kaiken irti. Tuon jälkeen omat lenkit on ajanut selvästi nopeammin ja siitä taas tuntuu jotain kicksejä saavan.
Onhan tämän kyllä huomannu ennenkin, mutta tulipa taas mieleen kun tainnut unohtua.
Marsusram
11.05.2022, 17.12
Treenimotivaatio kyllä loppui siihen kuin kilpaileminenkin. Samalla asioiden tärkeysjärjestys muuttui. Luonnossa liikkuminen on nyt kovaa kuntoa tärkeämpää ja kun jalan liikkumista haittaavat erinäiset vaivat, voi pyörällä vielä kiertää polkuja. Kun kaikki seudun polut on kerran käyty kartoittamassa, pitää jo käydä seuraamassa muutoksia.
Kunhan vaan jaksaa ja ehtii.
K.Kuronen
11.05.2022, 17.25
Välillä on ollut motivaatio hukassa, viimeksi ruutujen haun jäätyä: intensiivisen tekemisen jälkeen huvikseen ajelu tuntui työltä. Silti tien päälle tekee mieli, sillä aivan varma en voi olla, että ei olisi kivaa.
Motivaation hukassa ollessa on tullut pohdittua, miksi käyn ajamassa: itselle ajaminen on ulkona olemista, tervettä fyysistä rasitusta, tuulen puraisua kasvoille, auringon polttamia; kesällä kasvot ovat punaiset, sääret mustat maanteiden liasta, takamus kipeä: sattuu, siis olen.
tempokisu
11.05.2022, 18.02
Mä en tiedä kuin osan teistä ikävuosia ja niitäkin suurimmaksi osaksi vain noin suurinpiirtein, mutta mulla just nyt, muutaman viikon päästä 53-vuotiaana, on sellainen olo, että elämä kuluu ihan h…..tin nopeasti. Siksi koitan nauttia pienistäkin iloista niilläkin lenkeillä, jotka ei ole ihan 6/5-lenkkejä, koska kaikki ei sellaisia ole koskaan. Jos olisi, niin ei ne 6/5-lenkitkään sitten tuntuisi siltä. Sama koskee oikeastaan koko elämää. Mulle onnellisuuden ydin on siinä, että keksin iloa ihan tavallisista asioista. Ei se, että yrittäisin tehdä elämästä pelkkää juhlaa. Motivaation puutetta isompi huolen aihe tällä hetkellä on se, että yhden ihmiselämän aikana en ehdi pyöräillä tarpeeksi.
Muuten ihan samaa mieltä, mutta viimeine lause.
t. vuonna 2009 fillarilla 40 240km :D
^ Ei ihan parisuhteelliselta perheelliseltä onnistunut ja vaikka ruuhkavuodet on jo ohi, niin sen verran on muutakin elämässä, että ei ole tarvetta yrittääkään :)
Itse lyhensin väliaikaisesti työaikaani juuri tuosta syystä ja nyt jo mietityttää saisiko tästä pysyvän järjestelyn.
Meillä on pysyvä 90-prosenttinen järjestely tai siis vaimolla. Lisäksi ammattikorkeakoululehtorina hänellä on 12 viikkoa lomaa vuodessa. Mä yritän pääsääntöisesti tehdä nelipäiväistä viikkoa, mutta se ei ihan aina onnistu ja lomaa en kykene pitämään ihan yhtä paljoa. Mutta vapaa-ajan priorisointi tulojen maksimoimisen sijaan hidastaa kyllä elämää ihan oikeasti.
jame1967
12.05.2022, 07.50
????Ja mä kun en ole vielä yhteen kymppiin päässyt , no 55 täynnä , ehkä sitten eläkkeellä jos terveyttä piisaa .
Mutta vapaa-ajan priorisointi tulojen maksimoimisen sijaan hidastaa kyllä elämää ihan oikeasti.
Monellakin tavalla. Nyt kun siirryin kolmipäiväiselle ja sain ekan palkan, niin ihan kunnolla tästä vapaa-ajasta saa maksaa.
Motivaatio?
Jotain on pakko tehdä kuntonsa ja hyvinvoinnin eteen.
Aerobisesta ulkoliikuntatouhusta valitsee juoksun tai pyöräilyn.
Siinä se motivaattori pyöräilyyn. Koska juokseminen tökkii ja pahasti.
... ja se, että saa ostella kaikenlaisia härpäkkeitä. Se on kivaa.
Vuodenajat on kiva kun syksyllä alkaa miettimään että tulis jo talvi että pääsee hiihtämään ja vastaavasti keväällä toivoo että tulis jo kesä niin pääsis ajamaan pyörällä(kapeilla renkailla). Aina pysyy moti kohdillaan kun on mitä odottaa.
Tämän ketjun myötä tippuu motivaatio foorumiin.
Totta. Kaikki foorumilla vietetty aika on pois parisuhteelta, pyöräilyltä tai työnteolta.
callahan
13.05.2022, 10.34
Lisäksi täällä tulee ihmeellisiä tarpeita ja tavoitteita, toisilla toimii, toisilla ei. Henk.koht. ei auta pitämään pyöräilyä yksinkertaisena. Täytyy taas yrittää irtiottoa täältä. Ei ole aikasemminkaan onnistunut.
Jokuhan täällä taisi mainita jotta luonnollista motivaation välillä lopahtavan oli kyseessä haraste mikä tahansa, toisilla jeesaa pieni tauko, toisilla harrastuksen pienimuotoinen modifiointi, toiset lopettaa...
Ja älä suotta lähde, kirjoitat hyvin ja osaat ilmaista mielipiteesi toisinaan värikkäästi. Muutamaan otteeseen joutunut jopa naurahtamaan sun hyvälle huumorille.
Firlefanz
13.05.2022, 10.40
Minun pyöräilyni on ja pysyy yksinkertaisena. Mulla on fillarit ja käyn niillä ajamassa. Punkt slut. Ei mulle fillarifoorumia seuraamalla, siis lukemalla ja liiankin usein jonkinlaista pätemisen tarvetta tyydyttääkseni - kuen minun on joskus annettu ymmärtää - kommentoimalla ole tullut minkäänlaisia lisätarpeita tai tavoitteita, joita minulla ei jo ennestään olisi ollut tai joita en olisi muutenkin kokenut omikseni.
Mutta niin ihmisten kuin heidän mielipiteitensäkin erilaisuus on hieno asia ja sitäkin on varsin usein/ainakin joskus mukava havainnoita foorumin kautta. Samoin pyörä- ja pyöräilymuodin ja sen vaatimusten muutokia on paitsi kiinnostavaa myös hauskaa seurata, vaikkei olisi pienintäkään aietta hypätä sen kyytiin tai antautua sen vietäväksi.
Ohiampuja
13.05.2022, 11.39
Samoin pyörä- ja pyöräilymuodin ja sen vaatimusten muutoksia on paitsi kiinnostavaa myös hauskaa seurata, vaikkei olisi pienintäkään aietta hypätä sen kyytiin tai antautua sen vietäväksi.
Kyllä vaan, näin itsekin toimin. :)
Motivaation kanssa on vähän niin, että sitä joko on tai ei ole. Motivaation puutteen syyt voivat olla moninaiset ja jopa pyöräilystä täysin riippumattomat. Itsellä tällä hetkellä tuottaa vaikeuksia päästä ylös sängystä, niin siinä ei kyllä uudet pyöräilyhanskat tai ajamaton VV-ruutu paljon auta. Enemmän vain luovat tuskaa siitä, kun ei jaksa.
Firlefanz
13.05.2022, 12.03
^ Tota, sympatiat sinne suuntaan. Jos ei ole mitään vastaavaa kokenut, ei ole elänyt.
Eikä mulla ole siihen mitään tepsivää reseptiä. Voisin tietysti kertoa että joku päivä ja ennemmin kuin luuleekaan huomaa jaksavansa tai että kunhan vain laittaa ne uudet pyöräilyhanskat käsiinsä, niin niistä pystyy myös huonona päivänä nauttimaan kunhan ei vaadi itseltään muuta kuin että avaa ulko-oven - mutta kaiken tämän tiedät vallan hyvin itsekin. Ja niin tiesin minäkin, mutta ei siitä tietenkään ollut paskankaan verran apua.
K.Kuronen
19.05.2022, 09.24
^Tähän liittyen. Eilen kävin polkemassa: alussa pohdiskelin ja kiukuttelin itsekseni kaikkia arkielämän murheita, mutta sitten annoin tien viedä ja paluumatkan aloittavassa risteyksestä ajettuani pysäytin pyörän, käännyin ympäri ja jatkoin etäämmäs.
Motivaatio ajamiseen löytyy vain ajamalla.
Joo, eilen ei ollut yhtään motia lähteä ajamaan, mutta sitten läksin puoliväkisin. Ja niinhän siinä kävi, että parissa minuutissa homma alkoi tuntua mielekkäältä. Ja hetken päästä jopa hauskalta. Lisämotivaationa oli talviteloilta otettu akustinen täpäri.
Mulla ei ole ollut erityisemmin motivaatio-ongelmia fillaroinnin suhteen vaikka toisinaan arki-iltalenkit peruskauralta tuntuukin. Kuitenkin mahtavan boostin saa aina kun käy jossain muualla, omien paikallisympyröiden ulkopuolella.
Tämä!
Taidankin heittää kohta pyörän autoon ja vaihtaa lähtöpaikkaa kun on muutama tunti aikaa.
Lopetus pulahtamalla järveen ennen kotimatkaa.
Pelkästään se normi 2x15 km siirtymä kun jää alusta ja lopusta pois auttaa paljon.
Firlefanz
19.05.2022, 10.29
Tavattoman oikeaan osuvia huomioita K. Kurosella eli suomeksi itsekin monesti kokemiani tuntemuksia ja ajatuksia joihin olen ajaessani tai ajettuani tullut.
Mutta pyöräilymotivaation tai pikemminkin sen ajoittaisen puutteen tai heikkenemisen kannalta eräänlainen Catch-22: se auttaa vasta kun on lähtenyt ja ajanut riittävän kauan, mutta silloin kun motivaatiota ei ole eikä saa lähdetyksi tai kääntyy takaisin kun ei yhtään innosta, siitä ei vielä ole apua, koska pelkkä sen ajatteleminen ei auta.
Ajamaan lähtemisen pitäisikin olla tietyllä tasolla automaatio eli ajamaan lähtee ajattelematta tippaakaan huvittaako vai ei ja piittaamatta vähääkään siitä että arvelee lenkistä tulevan taas yhtä mitäänsanomatonta jauhamista kuin viimeksikin.
Siinä tietysti auttaisi jonkinlainen harjoitusohjelman tapainen, vaikkei harjoittelisikaan yhtään mitään varten tai ei oikeastaan ollenkaan. Tai - jos on sellaiseen päin kallellaan - joku selvä kilometri- tai tuntitavoite josta pitää kiinni ja jonka saavuttamista voi seurata.
pturunen
19.05.2022, 13.40
akustinen täpäri. Tämä vaatii ehdottomasti tarkennusta :D Mistä on kysymys?
Tämä vaatii ehdottomasti tarkennusta :D Mistä on kysymys?
Luomufillarin yksi nimitys.
pturunen
19.05.2022, 15.05
Ai niin... sähköpyöriäkin on käytössä
Marsusram
19.05.2022, 15.26
Nykyisillä bensan hinnoilla säästää äkkiä oluen hinnan kun ajaakin pyörällä. :)
Ajoin tänään autolla sähkön voimalla töihin ja takas ja ostin hyvällä omalla tunnolla kaksi olutta :)
Maantielenkin kävin ajamassa maanantaina. Otin jälleen junan Espoosta Siuntioon ja ajelin myötätuulivoittoisesti kotiin vajaa pari tuntia. Taaskaan ei siltikään oikein innostanut. Tiistaina suuntasin avaamaan alamäkikauden Klaukkalan tornikeskukseen. Tuntui vaikealta taas talven jäljiltä mutta ihan kivaa oli. Kunnes ajolinjavirheen takia ajoin päin isoa kiveä ja lensin tangon yli kivikkoon. Käsi kipeä, takavaihtaja, korvake ja kiekko vinoon. Ei onneksi pahasti käsi mennyt tällä kertaa. Luulen että viikon parin huililla pääsee uudelleen pyöränselkään. Maastoajoon jonkinlaista intoa siis mutta maantie tai työmatka ei nappaa. Flunssakin näköjään alkoi tänään.
Ohiampuja
21.05.2022, 20.44
Aukeaako tämä? Mitäs tykkäätte, minusta asiallinen juttu, ja liittyy myös tähän motivaatioon.
"Liikkumiseen vaikuttavat tutkitusti erilaiset elämän reunaehdot, kuten toimeentulo-ongelmat, sairastelut ja uupumiset. Luokka- ja vähemmistöasemat vaikuttavat rakenteellisina ehtoina liikunnan harrastamiseen ennen kuin on ehditty ottaa askeltakaan.
Liikunnan kentälle onkin yhä selvemmin muodostumassa sisä- ja ulkopiirit. ”Norminmukaiset” pääsevät nauttimaan liikunnan hyvinvointivaikutuksista. Usein samoilla ihmisillä on muitakin liikunnan harrastamiselle suotuisia pääomia: tarpeeksi rahaa, koulutusta sekä liikunnallista elämäntapaa tukeva lähipiiri. Liikunta ei ole – sloganeista huolimatta – avain hyvään elämään, vaan liikuntaa harrastavat ne, joilla on jo hyvä elämä.
Liikunnan edistämistyötä tehdään usein etuoikeutetusta asemasta käsin. Liikunnan eriarvoistavat käytännöt jäävät helposti pimentoon niiltä, jotka eivät niihin elämässään törmää. Vaarana on, etteivät liikunnan puolestapuhujat ymmärrä toisenlaisia kokemusmaailmoja. Pahimmillaan omaa etuoikeutettua elämäntyyliä suositellaan niille, joilla ei ole siihen edes mahdollisuutta."
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008811207.html?share=bc9671a9428127d248e720721 6cc0a32
Firlefanz
21.05.2022, 21.01
Aukeaahan tuo - ja jos ei jollekin aukea, niin kannattaa ainakin ottaa huomioon että kyseessä voi olla asia josta ei todellisuudessa tiedä eikä ymmärrä yhtään mitään jos ei niin sanotusti ole elänyt toisen housuissa päivääkään.
Mutta me kaikki fillarifoorumia seuraavat olemme etuoikeutettuja ylläesitetyssä mielessä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että on varaa harrastusfillariin tai useampiinkin ja niin paljon aikaa ja voimia ajaa että meille voi tulla ongelma pyöräilymotivaation heikkenemisestä:cool:
Ohiampuja
21.05.2022, 22.11
Ai niin, tarkoitin että aukeaako se linkki. Ei tekstin sisältö. :)
Mutta me kaikki fillarifoorumia seuraavat olemme etuoikeutettuja ylläesitetyssä mielessä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että on varaa harrastusfillariin tai useampiinkin ja niin paljon aikaa ja voimia ajaa että meille voi tulla ongelma pyöräilymotivaation heikkenemisestä:cool:
Joo, onhan nämä hieman hyväosaisten ongelmia tyyliin, että porscheen ei tahdo nykyään saada motonetista tuulilasinpyyhkimiä. Mutta yksilölle ja siinä hetkessä ongelma voi silti olla tosi.
arctic biker
22.05.2022, 10.09
Jospa motivois ittensä 2-3 päivän pyöräretkelle ja ekaa kertaa ihan bikebäcking varustuksella, hieman lannistaa vanhaa sivulaukkumiestä niitten pakkaaminen. Korkkas Chickenistä vasen haarukanpään kierre johon tarakka ruuvataan.
Jospa motivois ittensä 2-3 päivän pyöräretkelle ja ekaa kertaa ihan bikebäcking varustuksella, hieman lannistaa vanhaa sivulaukkumiestä niitten pakkaaminen. Korkkas Chickenistä vasen haarukanpään kierre johon tarakka ruuvataan.
Parin päivän retki olisi kyllä oiva motivaattori. Itse karsastan kamojen kuskaamista ja leiriytymistä, mutta joku saunalla varustettu yöpyminen välissä olisi kova.
Olosuhteiden pakosta 95% omista ajoista täytyy sovittaa jonnekin tiettyyn aikahaarukkaan, esim herääminen pari tuntia aikaisemmin ennen töitä, että kerkiää lenkille, niin tällainen olisi enemmän kuin tervetullutta välillä.
Parin päivän retki olisi kyllä oiva motivaattori. Itse karsastan kamojen kuskaamista ja leiriytymistä, mutta joku saunalla varustettu yöpyminen välissä olisi kova.
Vahva suositus tälle. Motivaattoriksi pari kuvaa rouvan ja mun tämänviikkoiselta ”glampacking”-saunaretkeltä The Baröhön. Toimii. Ja toimii kyllä vähemmällä glamourillakin (varsinkin jos ei ole rouvaa mukana) :).
Retki mukaan lukien tuli 32O km gravelia tälle viikolle ilman minkäänlaisia motivaatio-ongelmia (+ n. 50 km työmatkaa, vaikka niitä ei lasketakaan, koska ne on pakollisia ajoja eikä siten tarvi motivaatiota toteutuakseen) Ja huomautuksena vielä, että mulle päälle 300 viikkoon on paljon.
https://live.staticflickr.com/65535/52086011124_1cace6b690_k.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/52086268180_5cd694f728_k.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/52086011769_7c24e45b36_k.jpg
arctic biker
22.05.2022, 21.04
Kuin plrulla näihin bikepackingsysteemeihin pakkaa ees parin päivän eväät ynnä teltan ja pakkaseenkin kelpaavan makuupussin kysyy nimimerkillä 1977 ekat sivulaukut???
Jami2003
22.05.2022, 21.55
^ ei kukaan.
Ne riittää luottokortti reissuun hotelleissa jos keli on lämmin.
arctic biker
22.05.2022, 23.52
^ ei kukaan.
Ne riittää luottokortti reissuun hotelleissa jos keli on lämmin.
Helpottaa, kiitos Jami,ikäväkseni ei oo moisiin rahaa. Ja toisaalta näitä talvi- ynnä kesävaelluksia niin ahkiota kiskoen ja kajakilla kuin rinkkaa kantaen kertyi Lapin vuosina jotain viidentoista vuoden aikana aikas monta jolloin piti olla tosiaan omavarainen. Enää ei tarvii päteä eikä kunto ja varsinkaan vasen polvi enää kestä. Tätä lähiretkeilyä, uusin huomenna Space Chickenin pakkaamisen kera Topeakin kera.
^ ei kukaan.
Ne riittää luottokortti reissuun hotelleissa jos keli on lämmin.
Just näin ja se hotellikamojen kanssa ajaminenkin on paljon kivempaa kuin koko omaisuus mukana 20 kg:n kuormaa kuskaten. Joskus nuorena riitti motivaatio siihenkin, mutta ei enää :)
^ ei kukaan.
Ne riittää luottokortti reissuun hotelleissa jos keli on lämmin.
Just näin ja se hotellikamojen kanssa ajaminenkin on paljon kivempaa kuin koko omaisuus mukana 20 kg:n kuormaa kuskaten. Joskus nuorena riitti motivaatio siihenkin, mutta ei enää :)
Vaikka ollaankin jo syvällä offtopicissa niin pakko kommentoida, että selvästi alle kymmenellä kilolla telttailee muutaman yön ruuat mukana "bp-lastauksella".
https://pic.useful.fi/alUA1MVag.jpg
Mutta on omatkin reissut muuttuneet pitkälti lakanoissa nukkumiseen vähillä matkatavaroilla.
Palatakseni aiheeseen, kertaan että reissu kun reissu antaa motivaatioboostin. Ellei motivaatio sitten tule eri asiasta, vaikkapa ajamalla täysii KOMeja, mikä taas on itselle vieras ajatus.
K.Kuronen
23.05.2022, 09.10
^jos ei retkeily maita, niin lähtee ajamaan vaikka yön yli tai sitten itselle ylipitkän matkan.
Selvästi alle kymmenellä kilolla telttailee ruuat mukana..
Joo, kunhan karrikoin ja riippuu paljon myös siitä, että minkälaisen ruoan nauttiminen lomilla motivoi. Pullollinen hyvää viiniä painaa jo kilon… :D
Vahva suositus tälle. Motivaattoriksi pari kuvaa rouvan ja mun tämänviikkoiselta ”glampacking”-saunaretkeltä The Baröhön. Toimii. Ja toimii kyllä vähemmällä glamourillakin (varsinkin jos ei ole rouvaa mukana) :).
Bongasinkin retken facebookin puolelta, hyvä meno ja hienoja kuvia!
Jami2003
28.05.2022, 12.16
Joo ehdottomasti minäkin fanitan enemmän Stenun reissua kuin bussipysäkin katoksessa nukkumista :) oli kyllä hienon näköinen reissu kuten Stenun muutkin lasku yms aktiviteetit.
Tosin itsekin olisin halunnut keväällä käydä kokeilemassa yön yli reissun kun oli vielä pakkasia mutta en keksinyt miten tarpeeksi lämpimät tavarat olisi saanut kyytiin.
Oma motivaatio palautunut pätkittäin ja viimeiset kaksi lenkkiä on ollut kivaa. Joku parin yön luottokorttireissu ois kyllä kiva, junalla jos siirtyisi vielä ensimmäiset muutaman sata kilometriä.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.