Näytä tavallinen näkymä : Ensimmäinen oikea polkupyöräsi
Oma ensimmäinen oikea polkupyöräni oli käppyrä tankoinen vuonna 1975-1976 Neuvostoliitossa valmistettu 28” kokoisilla renkailla ja muistaakseni 6 vaihteinen täysin varustettu (myös työkaluja tuli reilussa vaseliinissa mukaan) ”kilpapyörä”. Pyörä painoi aivan julmetusti, olisikohan runko ollut jotain perus (viemäri) rautaputkea tai jopa valurautaa? Vaihteet oli välitetty jollekin steroidihormoneilla kyllästetylle polkijalle. Eturatas oli noin 60 piikkinen ja takana suunnilleen 10-15 pakka. Oli todella raskas polkea, jopa alamäkeen. Kaikki osat olivat samasta ilmansuunnasta, niiden yhteensopivuus ja myös laakerien pyöreys taisi olla sinnepäin. Aina sai varautua pyörää matkalla korjaamaan. Työkalusetti oli kyllä aika kattava, mutta sekin oli varmuuden vuoksi tehty rautaa säästämättä ja painoi sen mukaisesti. Tämän osto ei ollut mikään ideologinen teko vaan yksinkertaisesti, kun se piti itse maksaa eikä rahat riittänyt parempaan. Tuolla poljin kuitenkin muutaman vuoden, kun en paremmasta (onneksi) tiennyt. Jonnekin se on vuosien varrella jäänyt, sääli olisi ollut todella mielenkiintoista lähteä sillä nyt pieni lenkki ajamaan!
Tunturi Retki Super joskus vuonna 1981-3. Ihan ok teräsrunkoinen pyörä, jonka kerkesin kunnostaa aikuisena joskin oli sen verran kertynyt elämänkokemusta vyötärölle, että runko vääntyili putkelta ajettaessa. Isoin ongelma oli se, että vaihdevivut oli kiinni viistoputkessa lähinnä hyvällä tahdolla, ts putken ympärille kiristetyssä renkaassa. Aina silloin tällöin irtosivat ajon aikana. Kehittelin siihen kaikenlaisia virityksiä. Toista se on nykyisin kun on erilaisia läpivientejä ja kotelointeja. Tuonkin mukana tuli työkalupakki, mutta sen kansi irtosi melko pian. Välityksistä en muista muuta kuin että vaihdatin joskus taakse 16-21 pakan ja tykkäsin kovasti.
jame1967
08.12.2021, 06.51
Mulla myös tunturi retkisuper ensimmäinen uusi pyörä rippilahjaksi saatu .
Eli iästä laskien vuosimalli -82 , eli samaa ikäluokkaa kuin yllä.
Joni Kani
08.12.2021, 07.23
Sanoisin Tunturi Huracan 26" vähän maastopyörän tapainen konkeli oli ensimmäinen oikea pyörä. Joskus 80 luvun alussa tämä tuli.
maalinni
08.12.2021, 07.58
Kuwahara mnt. Cruiser.
Hitto kun löytäis edes kuvan vastaavasta. Vihreä, cruiser runkoinen komistus.
viimeinenlenkki
08.12.2021, 08.00
tunturi retkisuper ensimmäinen uusi pyörä joka tuli hankittua lehtiä jakamalla ja tiukasti säästämällä vuosi taisi olla 1973/74.
Tunturi kesätyö rahoilla 80-luvun alussa, ehkä 80 tai 81. Mallia en muista, joku retkimalli, ehkä kuusi vaihdetta ja suora tanko. En tiedä missä nyt on, vahinko. Sillä tehtiin eka Ahvenanmaan retki.
Oulussa kasattu Fennia, joka oli 1x5 vaihteinen retkipyörä, jonka vuoksi vierastan vieläkin 1x vaihteistoja. Kun noita nykyisiä takalimppuja katsoo, joissa on lehtiä hurjasti, mutta ei viittä enenpää, jolla on käyttöä ajaessa ja muut vain näön vuoksi, ei oikein nappaa.
Fennialla tuli ajettua monia kesiä, kun silloin ajoin vain kesäisin, renkaina siinä oli 37-584 mm (26×1 3/8"), aikansa retkirengas. Telineet molemmissa päissä joissa retkivarusteet telttoineen päivineen mukana - joskus jopa Norjan vuorillain.
Aikaisempia en muista, mutta ehkä ensimmöinen "oikea" oli Helkama Kulkuri 5. Joskus 1982 taisi olla. Tuhoutui kolaroidessa muutaman vuoden kuluttua ja tilalle tuli Kulkuri 6. Sillä tulikin ajettua gravel-retkiä ja reissuja Turun ympäristössä, saaristossa, Oolannissa 90-luvun puoliväliin asti, jolloin lahjoitin Kulkurin opiskelukaverille ja aloinkin maastopyöräilijäksi.
Oma ensimmäinen oikea polkupyöräni oli käppyrä tankoinen vuonna 1975-1976 Neuvostoliitossa valmistettu 28” kokoisilla renkailla ja muistaakseni 6 vaihteinen täysin varustettu (myös työkaluja tuli reilussa vaseliinissa mukaan) ”kilpapyörä”...
Kaverilla oli tuollainen "cnopt" (Sport meidän aakkosilla). Muistan että oli julmetun painava vaikkei verroki Kulkurikaan mikään keiju ollut.
Olisko eka "oikea" 3-vaihteinen Tunturi. Lienen ollut silloin jotain 10v tai alle. Seuraava oli sitten kesätyörahoilla 1975 ostettu 10-vaihteinen Tunturin retkipyörä kippuratankoineen ja kaikkineen. Maksoi 500 mk ja oli vielä isäni käytössä tällä vuosituhannella, joten eiköhän ne markat olleet hyvin sijoitettu. Pisin reissu tuolla oli Kotkasta Lappeen Rantaan.
Sitten ensimmäinen "oikea oikea" oli Cannondale Killer V900 1992 tai 1993. Suoraan sanoen en edes muista, mistä tuon hankin. Tapiolan Pyörähuolto? Siihen sitten lukkopolkimet ja pomppukeula, johon vaihdoin elastomeerien tilalle jousen (jouset?). Ei siinä kyllä mitään vaimennuksia ollut.
Tunturi Vip, sininen runko ja Torpedo -navassa vaihteita 3. Kai se jotain 80-lukua oli.
Serkkupoika oli kovista kovin, oli ajanut venäläisellä lastenpyörällä seinään niin kovaa että takahaarukan yläputket oli irronneet runogosta yläpäästä hitsisaumoista.
70-luvun lopuilla siskolta peritty Favorit tuubikumeilla ja 2X? pakalla.
Joskus 80-luvun taitteen jälkeen ostettiin itselle ja silloiselle tyttöystävälle (nykyiselle vaimolle :)) molemmille peugeot px8it- tyttöystävälle tietty naisten runkomallilla.
Ajettiin niillä joka paikkaan ja pösöt osottautuivat vuosien saatossa varsin oivalliseksi ostokseksi vaikka hankintahinta silloin vähillä opiskelijarahoilla kirpaisikin. Kaverien
halvat markettifillarit levisivät muutaman vuoden käytön jälkeen, mutta Pösöillä oli mukava ajaa vuosienkin jälkeen. Opittiin että köyhän ei kannata halpaa ostaa...
Omasta luovuin joskus 90-luvun puolivälissä kun hankin ekan oman maasturin (täysjäykkä Kona Hahanna, taisi olla silloin Konan halvin malli). Vaimo ajeli Pökötillä vielä 2000-luvun
puolella ennenkuin myi sen edelleen hyvässä kunnossa eteenpäin.
usko juntunen
08.12.2021, 10.58
Tunturi Retkisuperilla tuli tehtyä elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat syystä ettei muuhun kulkineeseen ollut varaa. Toki ekana kotomaan maisemissa kuten tässä vuonna 1979
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLX3aOqAcf86Fpk24S2SiaKWUhvfH9lmwGmitgp_6f-JY8pWUMEdjxVZs6fFLRzAyju-FUsJaAF825NGzrSn_tWQUSpUBB9UApcRhgBSQSEofaqBWPDN8x PnSG8PkXLLkFWY1OOhxIQ-mD6EVVMGUnjLVw=w1024-h683-no?authuser=0
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLXwUJFwQNhk3TaxoTwacV5iBFDTYv4uhArTq8pctJuep4W8e MhthJX1H20UvevqTw38sereqPzW3oaPhjrcep9JJtpICjtH1v7 dlz-8cXEWqPQ5AiRZZSTpauBcE2lUhgxILRUa9e0Hc-mIJfywwX_bpg=w1133-h747-no?authuser=0
Sama peli menossa kohti Pohjois-Norjaa vuonna 1982
https://lh3.googleusercontent.com/cv2Q-d8eEJK8z5E7ftXNu3W6lYlO4a_VgiPLWdf8UmPv-aJjzAl2_ptuQRdB_p95Zon83UncwWwvgBmDZGLGAu-75cdfj5SOQbNAYQvEi7kEiRAPMGGegVEeAflUHAOHWV7UnQbPo 62-KKmn8MbBqxXu8eF9AnsjN-kav28WG60CG4YQyUKYTDVEIw1P09W6U7aR5bK8CpM5vzcytDtY 8nr8LzVeruFtJKDlXwgBZ0zwiu73Mqx-EBVm4GSB6nU23RPPcIO3AevgB2CDELW4tfWsvn6N1I-rORHWb32A25nZqcy_hxQopXL50qhMZnpG3m0Esa3ghGGj5jwZO M_kfUt6bUhjrjHP7VUbUNi9pG5Cp2yIXF2Q3aHo4e63nRy8syB RvZPlgL1bk-4ca69PY73PV1quHyqFyIl0nADA_eeosGOidG2VyfwWfysSFenm liKMy1tgxnUbbqtnbmGihNy0_LvupEw2BAftEcAoqAqg2lwtKr AlvTROlxi_Q07NlXb6H4UxBnaIgyrDzHBnkHYg3yksm4UsOiuf 3_qTa3AJdovPxCDA_ML0ohUk4v_RO1iABCnC900ERvcsUUJMGy TXlJmqxPMA8a7SEcOwNkTt-qVlaeAaWEY6we1Mf4EFjUHF3bIu3fVxBq-WziATECWa3UcwEwC-V8HETzzCoSDp1GsAvdviBkQVpcVE4Vwt60-FvamUiJZqoM634zZ41Lr01g=w1024-h683-no?authuser=0
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLUZN2tLDT-IoQjgRQoqRWakIVdlbaXJOKhVfoJpkw40md2MUji702oF4Na3D e6_NqCkca6FKUByGxrFxViVt772RLpfVCFXznf4V7c622U5zAk DFp5QrCleWMO9SzMSFXIDIvDymRJsCov51hAcnqiyyw=w1116-h747-no?authuser=0
Ensimmäinen "kilpapyörä" jota termiä silloiseen aikaan maantiepyörästä käytettiin. Rossin oli merkki. Vuosi 1987 (eka kuva diasta kopsattu peilikuvana :o)
vauhtikorjaavirheet
08.12.2021, 11.09
Ensimmäinen oikea pyörä oli vaaleansininen Tunturi Poni noin 14” kokoisilla pyörillä. Ehkä silleen aloittajan tarkoittamassa hengessä oikea oli tuota 12 vuotta myöhemmin ankittu Tunturi ATB. Tai oikealta se näytti, mut ei se tarkoitukseensa ollut oikea, vaan mikä lie retkirimpula erilaisin maalauksin, renkain ja ohjaamoin. Moisesta meni ajossa 2 etuhaarukkaa poikki ja kerran akseli poljinten välistä. Mut sillä ajettiin ekat maastopyöräilyt Turun Hirvensalon rinteitä alas ja ylös.
viimeinenlenkki
08.12.2021, 11.09
Hienot kuvat nuo herättävät muistoja jos mitkä.itselläni ensimmäinen retki oli seurakunnan järjestämä kierros saimaan ympäri.mieleen jäi kun menin paikan päälle niin ohjaaja sanoi oletkohan aivan varma että jaksat polkea kyseisen lenkin taisin olla nuorempi muita ja sitä kautta pienempi.mutta hyvin meni.
viimeinenlenkki
08.12.2021, 11.11
Tuo keskimmäinen kuva hieman erikoinen pyörän osalta oliko rattaat todella "vika puolella"?
^ taitaa olla peilikuva kun tekstitkin on väärin päin.
usko juntunen
08.12.2021, 11.17
Tuo keskimmäinen kuva hieman erikoinen pyörän osalta oliko rattaat todella "vika puolella"?
Joo korjasin kuvatekstiä. Diasta peilikuvana vahingossa kopsattu. Aika vinkeän näkönen on :D
Tunturi retkisuper vaihtui myöhemmin (v 1983) Helkama Kuningaskulkuriin, joka olikin sitten viimeisin retkipyöräni. Oli mieluisa peli. Pari Länsi-Norjan reissua tuli sillä ajettua, sekä yksi Keski-Euroopan retki.
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLXV4t-cvBIyNC8tllf49v0syWcdz0yjt2wOUm1ykTtBnWecwdo3rFbCt Gtd_wDHo6uLvdu4ZHlerG1FjB0iOWnl6dtG0qNjaqyePrXwh3L wZyDyPNu3_sGcPnQrjNvEQ1jv6B3FYmX4TPvievViC4WTqw=w1 121-h747-no?authuser=0
metusala
08.12.2021, 14.33
Oma ensimmäinen oikea polkupyöräni oli käppyrä tankoinen vuonna 1975-1976 Neuvostoliitossa valmistettu 28” kokoisilla renkailla ja muistaakseni 6 vaihteinen täysin varustettu (myös työkaluja tuli reilussa vaseliinissa mukaan) ”kilpapyörä”. Pyörä painoi aivan julmetusti, olisikohan runko ollut jotain perus (viemäri) rautaputkea tai jopa valurautaa? Vaihteet oli välitetty jollekin steroidihormoneilla kyllästetylle polkijalle. Eturatas oli noin 60 piikkinen ja takana suunnilleen 10-15 pakka. Oli todella raskas polkea, jopa alamäkeen. Kaikki osat olivat samasta ilmansuunnasta, niiden yhteensopivuus ja myös laakerien pyöreys taisi olla sinnepäin. Aina sai varautua pyörää matkalla korjaamaan. Työkalusetti oli kyllä aika kattava, mutta sekin oli varmuuden vuoksi tehty rautaa säästämättä ja painoi sen mukaisesti. Tämän osto ei ollut mikään ideologinen teko vaan yksinkertaisesti, kun se piti itse maksaa eikä rahat riittänyt parempaan. Tuolla poljin kuitenkin muutaman vuoden, kun en paremmasta (onneksi) tiennyt. Jonnekin se on vuosien varrella jäänyt, sääli olisi ollut todella mielenkiintoista lähteä sillä nyt pieni lenkki ajamaan!
Minunkin ensimmäinen oma pyörä oli todennäköisesti sama Ukrainassa XB3 tehtaassa valmistettu Sport niminen kippurasarvinen kilpa/retkipyörä missä 2x4 vaihteet ja 32x622 kumit.
https://pic.useful.fi/O8UZBMKx7.jpg
Pyörä yhä mökillä, en vaan ole ajanut vuosia. En voi sanoa, että pyöräni olisi enemmän tarvinnut korjausta kun nykyiset. Kun ullakolla sattui olemaan nii punnitsin pyörän noin 54cm rungon mistä maalit oli poistettu, paino oli 2020g. Koko pyörän paino kuvassa olevien varusteineen on nettitietojen ( https://velosipedinfo.ru/velosiped-turist ) mukaan 14kg, riisuttuna varmaan pari kiloa kevyempi. Punnitsin myös pyörän ajokunnossa olevan kilpaversion missä noin 58cm runko, tuubirenkaat eikä ylimääräisiä tilpehöörejä, vaaka näytti 10,3kg
Ala-asteella oli jokin 24" markettipyörä, joka on edelleen tallessa ja toimii kyllä.
Sen jälkeen ehkä pyöräilyhistoriani vuosissa mitattuna The Polkupyörä ja eka "oikea" eli muutamaa vuotta myöhemmin hankittu Specialized Hardrock 26" jäykkäkeulainen maastopyörä, jolla tuli ajettua todella pitkään, noin 1996-2014. Punainen, 3x7 vaihdetta, CroMo-terästä ja "designed in the USA" -tarra. 18 vuotta on aika pitkä aika ajelua.
Kunnes 7 vuotta sitten se rikottiin eli vandalisoitiin kerrostalon pyöräkatoksen alta, eikä runkoa olisi kai enää voinut järkevästi korjata. Harmillista. Sen pituinen se.
Minunkin ensimmäinen oma pyörä oli todennäköisesti sama Ukrainassa XB3 tehtaassa valmistettu Sport niminen kippurasarvinen kilpa/retkipyörä missä 2x4 vaihteet ja 32x622 kumit.
https://pic.useful.fi/O8UZBMKx7.jpg
Pyörä yhä mökillä, en vaan ole ajanut vuosia. En voi sanoa, että pyöräni olisi enemmän tarvinnut korjausta kun nykyiset. Kun ullakolla sattui olemaan nii punnitsin pyörän noin 54cm rungon mistä maalit oli poistettu, paino oli 2020g. Koko pyörän paino kuvassa olevien varusteineen on nettitietojen ( https://velosipedinfo.ru/velosiped-turist ) mukaan 14kg, riisuttuna varmaan pari kiloa kevyempi. Punnitsin myös pyörän ajokunnossa olevan kilpaversion missä noin 58cm runko, tuubirenkaat eikä ylimääräisiä tilpehöörejä, vaaka näytti 10,3kg
Kun katson kuvaa, niin aika moni yksityiskohta täsmää. Tuota Dork disk:a siinä ei muistikuvani mukaan kyllä ollut. Aika reippaan kokoinen eturatas kylläkin ja värikin oli tuollainen ruskea. Nahkainen työkalulaukku sekä satula myös. Jarrukahvat oli taivutettu hiukan u-muotoisesta mahdollisesti alumiinista ja oli selvät urat taaksepäin. Olikohan tällä haettu jotain kevennystä? Jotenkin tuo kuva näyttää kuitenkin paremmalta, kuin minun muistikuvissani, joten en mene takuuseen että olisi ollut minulla aikoinaan juuri tuo pyörä.
nakamura escape, yhä tallessa ja toimii, Daamini ei katoa minnekään lähivuosina.
Minunkin ensimmäinen oma pyörä oli todennäköisesti sama Ukrainassa XB3 tehtaassa valmistettu
+1
Ensimmäinen itse (kaverilta) ostettu. Kymmenen vuotta oli tullut ajeltua äidin vanhalla tai mitä nyt sattui löytymään.
Muistona on jäljellä enää hopean värinen kippuratanko:seko:
metusala
08.12.2021, 16.19
Kun katson kuvaa, niin aika moni yksityiskohta täsmää. Tuota Dork disk:a siinä ei muistikuvani mukaan kyllä ollut. Aika reippaan kokoinen eturatas kylläkin ja värikin oli tuollainen ruskea. Nahkainen työkalulaukku sekä satula myös. Jarrukahvat oli taivutettu hiukan u-muotoisesta mahdollisesti alumiinista ja oli selvät urat taaksepäin. Olikohan tällä haettu jotain kevennystä? Jotenkin tuo kuva näyttää kuitenkin paremmalta, kuin minun muistikuvissani, joten en mene takuuseen että olisi ollut minulla aikoinaan juuri tuo pyörä.
Jos oli samankaltainen ja Neuvostoliitossa valmistettu pyörä niin se oli Harkovin Pyörätehtaan eli XB3:n valmistama kun se oli koko N-Liiton ainut tehdas joka sellaisia valmisti. Runko pysyi vuosien mittaan samana mutta varusteet muuttuivat.
Minunkin kai 70-luvun lopussa valmistetussa pyörässä dork disc:iä ei ollut ja satula oli siannahka Brooks B17 muistuttava. Jarrukahvat oli juuri sellaiset kun kuvailit kuin alumiinilevystä stanssatut.
Oatmeal Stout
08.12.2021, 16.51
Vuonna 1932 kilpapyöräksi rekisteröity Cresent, flippitakanapa, jossa toidella puolella vapaarattaalla kaksi ratasta ja toisella fixi ratas. Pyörä lyheni kerran melkein metrin yhden pakettiauton perään.
Tunturi Vip, sininen runko ja Torpedo -navassa vaihteita 3. Kai se jotain 80-lukua oli.
Serkkupoika oli kovista kovin, oli ajanut venäläisellä lastenpyörällä seinään niin kovaa että takahaarukan yläputket oli irronneet runogosta yläpäästä hitsisaumoista.Sellaisia ne neuvostohitsarit taisi olla. Itellä eka oikea pyörä oli 70-luvun alkupuolella norjalainen yksivaihteinen, pitkällä penkillä ja matalahkolla rodeostongalla varustettu 20". Mahtava maastopyörä, oman aikansa down country. Sitten tuli 1978 Kulkuri 5, alkuun suoralla tangolla, mutta päivittyi (!) droppitankoon jossain välissä. Ajamalla sain murtumaan yhden rungon ja kaksi etuhaarukkaa.
Lähetetty minun Nokia 2110i laitteesta Tapatalkilla
Matti Heikkinen
08.12.2021, 17.55
Taisi olla vuonna -55 kun ostin ensimmäisen pyöräni,Helkama Hopeasauma johon puolautin SA:n 3-v takanavan käsijarrulla,siihen aikaan melkein kaikki ajelivat sinkuloilla ja ajoalusta maaseudulla oli gravelia,vain joissai kaupungeissa oli päällystettä,lisää mielenkiintoa toi jos sattui tielle missä TVH:n miehet tekivät pouta-asfalttia,kuravelliä saattoi olla kilometrikaupalla
justus6969
08.12.2021, 20.11
eka kunnollinen teinipyörä oli venäläinen taittuvarunkoinen fillari 70-luvulla. Sillä hypittiin tekomäen hyppyristä, viimeiseksi jääneessä loikassa kiinnitys aukesi alastulossa. Mielenkiintoinen ländi ja törkeet pannut. Ei syndejä eikä kokovartaloteräshaarniskaa, jonka temppu olisi vaatinut ja nykypäivänä olisi vaadittu :D
1. kunnon maantiefillari joskus 80-90-luvulla Nishikin harjoituspyörä, johon lukkopolkimet jne. Muistan ainakin lenkin Stadi-Porvoo-Mäntsälä-Stadi syyskuussa. Ei tajunnut melkosta myötätuulta matkalla Porvooseen, hirveessä kohmeessa Mäntsälä-Helsinki väli pallit ja kaikki jäässä. Nykyään olisi soittanut jonkun hakemaan, voivoi ennen oli kaikki paremmin
peruspertti
08.12.2021, 20.39
Tunturi Retki Super teinivuosina joskus 80- luvulla oli ensimmäinen kunnon pyörä. Ajelin sillä muutaman vuoden kunnes rosvo vei. Vieläkin joskus hakee yläotteella ajaessa jarrua siitä lisäkahvasta[emoji2957]. Ennen tuota oli Tunturi Rally. Olihan sekin oikea pyörä
Lähetetty minun SM-G973F laitteesta Tapatalkilla
Veivaaja
10.12.2021, 17.48
Täälläkin Retki Super. Rälläsin sillä vielä opiskelujen alussa. Kun ekan kunnon(?) huollon jälkeen pinna kiertyi takavaihtajan ympäri ja se lensi jonnekin, heitin suutuspäissäni pyörän suoraan ojaan. Jäin kaipaamaan ainostaan ostamaani satulaa.
Kippurasarvinen Helkama Kulkuri joskus 80-luvun puolivälissä. Sillä useamman vuoden suhasin, ensin se oli iso ja myöhemmin pieni. Siitä tauon jälkeen siirtymä maastoon GT Outpostin selässä.
Travelkicking
11.12.2021, 08.59
Kurvailin opiskeluaikoina Turuus 80-84 kaksivaihteisella miestenpyörällä aika tarkkaan Naantalin ja Paimion väliset sivutiet. Tuossa oli taakse polkaisemalla vaihtava automaatti, joka oli todella hyvä. Ekana Oikeana pyöränä pidän kylläkin viime syksynä ostettua Wittin sähköfättiä. Aloin harrastamaan pyöräilyä 80-luvun jälkeen uudelleen vasta 2017.
metusala
11.12.2021, 14.23
Minunkin kai 70-luvun lopussa valmistetussa pyörässä dork disc:iä ei ollut ja satula oli siannahka Brooks B17 muistuttava. Jarrukahvat oli juuri sellaiset kun kuvailit kuin alumiinilevystä stanssatut.
Kaivoin ensimmäisen oikean pyöräni tänään esiin ja olihan sielä dork disc. Runkonumeron mukaan vamistettu vuonna 77.
https://pic.useful.fi/K2aeK-z0n.jpg
80 - luvun alussa ostamani kippurasarvinen Tunturi. Aika vähälle jäi ajot tuolla. Muistaakseni vaihdoin tuon 3 -vaihteiseen mummopyörään, joka oli koiran lenkkeilyttämiseen sopivampi.
Ps. Sähköpyörä ei ole oikea polkupyörä????
Nickname
11.12.2021, 15.16
Kaivoin ensimmäisen oikean pyöräni tänään esiin ja olihan sielä dork disc. Runkonumeron mukaan vamistettu vuonna 77.
https://pic.useful.fi/K2aeK-z0n.jpg
Tämä kyllä ansaitsisi entisöinnin tai käyttö kunnostuksen, hieno tuo runkolaukku.
metusala
11.12.2021, 18.06
Tämä kyllä ansaitsisi entisöinnin tai käyttö kunnostuksen, hieno tuo runkolaukku.
Kiitos! Oikeastaan pitäisi olla suht ajokunnossa se pyörä jos alkuperäiset renkaat ei ole rikki. Käyttökunnostus on ollut mielessä kun mitä kaikkea se pyörä on sellaisenaan teiniaikoina kokenut... Siksi se on myös tallella.
Travelkicking
12.12.2021, 09.54
Ps. Sähköpyörä ei ole oikea polkupyörä????
No tietysti näin. Ja ainoastaan hevosella saa kyntää.
1982 Crescent 10vaihteisella Positronilla varustettu "Retkipyörä"... Sen jälkeen onneksi on menty parempaan suuntaan vaikka tulihan tuolla kilmetrejä ja retkeiltyä...
Oatmeal Stout
12.12.2021, 12.21
No tietysti näin. Ja ainoastaan hevosella saa kyntää.
Auran käyttö on toki turhaa elvistelyä.
Tuosta sähköpyörän "oikeudesta" voi tietty olla montaa mieltä, toisaaltaan eihän mopokaan ole moottoripyörä. Mutta ei lienee vääntämisen arvoinen seikka...
Käytettynä saatu lasten pikku paksupyöräinen, itänaapurissa valmistettu pyörä, jossa oli ekaks apupyörät lisäherkkuna kunnes tasapaino riitti ajamaan ilman niitä. Runko, ohjaustanko, satula, 2 pyörää, kammet, rattaat, ketju jne. Käyttövoimana toimi omat lihakset. Sitä ennen huristelin leikkikuorma-autolla lavalla istuen pitkin pihaa. Kun sai tuon oikean fillarin niin alkoi matkat jo pidentyä. Samalla vehkeellä ekat maastoajot. Vaikka oli leveät renkaat ei puhuttu vielä fatbikeista siihen aikaan. Seuraava kulkuneuvo olikin sitten Jaguar jonka isäukko kunnosti ja maalasi mieluisan väriseksi kun menin ekalle luokalle. En muista oliko 22” tai 24” renkaat jaguaarissa.
Loppuun loru Jaguar-fillarin mainoksesta: ”Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari” (etupyörä menee littuun, faari lentää hevon v#¥¥uun).
Sent from my iPhone using Tapatalk
Tuosta sähköpyörän "oikeudesta" voi tietty olla montaa mieltä, toisaaltaan eihän mopokaan ole moottoripyörä. Mutta ei lienee vääntämisen arvoinen seikka...Kaikki alle tonniset on mopoja.
Lähetetty minun Nokia 7.1 laitteesta Tapatalkilla
Joskus 80-luvun alkupuolella sain ensimmäisen itselleni uutena ostetun pyörän. Citymarketissa olin nähnyt retkimallisen 24", joka oli merkiltään GX2000 ja made in Germany. Kaukoidän tuotanto ei vielä ollut nykytasolla. Ihastuin pyörään ja sen sain, vaikka isä olisi halunnut ostaa suoratankoisen Nopsan. GX2000:sta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva. Ajoin sillä paljon, mm. 120 km matkoja mökille n. 10 vuotiaana. Jälkikäteen voin ihmetellä, miksi pyörä oli hyvä, koska runko oli painava, jarrut tehottomat, hehkulangalla oleva ajovalo tehoton, dynamo raskas, käyrä ohjaustanko kapea ja stemmin pituus ehkä 35 mm. Silti pyörä oli vakaa ja tasapainoinen ajettava ainakin 10-vuotiaan koordinaatiolla ja 5-v Sachsin välitykset sopivat. Nykyään ehkä ei enää.
Kun tuo jäi pieneksi, ajoin n. 30 vuotta Helkaman ja Terässiiven retkipyörillä, joista en kummastakaan erityisesti pitänyt. Vasta 2014 hankin Roven, jolloin taas pyöräilyyn tuli samaa fiilistä kuin 80-luvulla. Sen jälkeen homma lähtikin lapasesta.
Pari vuotta sitten siivosin lapsuudenkodin vinttiä, jossa GX2000 oli. Ei enää ajokunnossa, enkä viitsinyt alkaa pyörää entisöimään. Silti teki pahaa rälläköidä tuo ja laittaa metallinkeräykseen.
2008 ostettu alumiinirunkoinen Alan Unicross. Yli kolmikymppiseksi ajoin peruspyörillä aika paljonkin.
Alan rakennettiin minulle liikkeessä rungosta, en tiennyt tuollion pyöristä mitään, halusin vaan hyvän maantiepyörän.
No, liikkessä mulle myytiin cyclocross hiilarikeulalla, 105 voimansiirrolla ja Aksium vanteilla.
Se osoittautui hyväksi pyöräksi. On käytössä edelleen runko uudelleen maalattuna ja päivitettynä tällä hetkellä työmatka-ajoon.
Jossain vaiheessa innostuin ajamaan maantien lisäksi hiekkatietä ja polkua, siitä se lähti maastopyöräinnostus ja sillä tiellä (tai polulla) ollaan edelleen.
Sähkötäysjousto on viiimeisin hankinta.
Tunturi Retki 6 joskus teininä. Mopoista en koskaan innostunut joten tuo oli ainoa kulkuväline ja sai kyllä kilsoja hyvin alle. Ikävänä ominaisuutena oli se, että jarruvaijeri tuppasi katkeamaan jostain kahvan sisältä kun antoi kunnolla käsivoimaa jarrulle. Onneksi oli kaksi jarrua... Mieleen on jääneet myös huonosti kiinni pysyneet ohuen ohuet tankonauhat, jotka välillä lepattivat tuulessa :-)
Firlefanz
16.12.2021, 10.18
Monenlaisia pyöriä on jo esitelty, mutta senhän otsikko sallii tai oikeastaan kutsuu niin tekemään, koska "oikeaa" ei ole määritelty (jos sitä nyt ylipäätään voikaan määritellä).
Mutta luulen että ainakin mulle ensimmäinen oikea fillari oli se missä ei ostettaessa ollut apupyöriä. Muuta siitä en muista kuin että se oli väriltään viininpunainen.
Seuraava pyörä olikin jo oikea poikien eikä lasten fillari. Se käytiin ostamassa Vartiokylästä faijan työkaverilta jonka minua pari vuotta vanhemmalle pojalle se oli käynyt pieneksi. Kauppahintaa ei minulle kerrottu, mutta en yllättyisi jos se olisi ollut Koskenkorva-pullon hinta. (Sen muistan että reissu tehtiin kävellen eli kotiin ajoin fillarilla enkä tietenkään malttanut pysyä näköetäisyydellä, mistä sitten seurasi viikon ajokielto.)
Pyörä oli varmasti norjalainen DBS, sillä muistan siinä olleen merkin jossa luki Øglænd. Väriltään se oli sininen kuten kuului ollakin. Siinä oli vielä jalkajarru ja se oli tietenkin vaihteeton. Sillä ajettiin kouluun ja futiskentällle ja otettiiin maailmaa haltuun hieman omaa lähiötä laajemmin.
Niin kutsutut rodeopyörät tulivat sitten muotiin ja osa koulukavereista saikin sellaiset ajettavakseen . Me muut jouduimme tyytymään siihen että vanhaan fillariin vaihdettiin nolonnäköiseksi käyneen tavallisen satulan tilalle pitkänmallinen rodeosatula ja jenkkirauta. (Noilla nimityksillä ne silloin tunnettiin vaikka nyt voi lukea 70-luvun rodeopyörien banaanisatulasta ja jappiraudasta.) Ohjaustangonkin saivat jotkut onnekkaammat vaihdetuksi...
Ensimmäinen omalla rahalla ostettu fillari oli jo oikea vaihdefillari. Olin päässyt kesätöihin jäljentämön eli kopiofirman tsuppariksi ja syksyllä kun aloitin lukiossa ostin luokkakaverilta Raleigh-merkkisen retkipyörän josta oli riisuttu tarakka ja lokarit ja satulalaukku, joten se oli makean näköinen, melkein kuin oikea kilpapyörä. Väriltään se oli hienon vihreä ja vaihteitakin oli 2x5.
Muistan tarkasti että maksoin siitä 300 markkaa, minkä jälkeenpäin ymmärsin olleen pikkaisen liikaa. (Vertailun vuoksi talven tultua niin ikään käytettynä ostamistani CCM:n lätkäluistimista maksoin 80 mk.) Mutta eihän hinnalla ollut silloinkaan mitään merkitystä enää siinä vaiheessa kun fillarilla oli ajettu ja se oli - jos aavistuksen korkealentoinen (mutta silti osuva) ilmaus sallitaan - ikään kuin tullut osaksi itseä.
Rälillä ajettiin sitten niin koulu- kuin kesätyömatkat, käytiin kirjastossa ja Porvoossa, ajettiin niin sanotusti hyötyajot yhtä lailla kuin ajettiin muutamat "pitkät" eli maksimissaan 100 km lenkit. (Jotkut kaverit tekivät retkipyörillään reissujakin, mutta minulla ei ollut kiinnostusta eikä ehkä uskallustakaan semmoiseen.)
Kun sitten ylioppilaaksi tulon perään lähdin kesäkuussa armeijaan, myin Raleigh'n luokkakaverin pikkubroidille satasella. Sitten kävi jotenkin niin että elämä itse vei mukanaan ja fillarointi jäi kokonaan: seuraavan fillarin ostin vasta loppukesästä 2007.
Se oli maantiepyöräilystä jostain syystä innostuneen ja sen itselleen täysin sopimattomaksi yhden kesän jälkeen havainneen vanhan ystävän alumiinirunkoinen Cannondale Synapse, jota hän tarjosi minulle naurettavan halvalla. Olin juuri joutunut toteamaan ettei minusta enää juoksijaksi olisi, ei ainakaan entisenlaiseksi, joten lyhyen koeajon jälkeen minulla oli taas fillari. Siinä olikin ihmeltäviä ja hieman opetteluakin vaativia asioita, sillä vaihdevivut eivät enää olleetkaan vinoputkessa eikä polkimissa ollut remmejä!
Lukkopolkimet ja jarrukahvoihin integroidut vaihdevivut tulivat kyllä pian tutuiksi ja jo seuraavana kesänä olin täysin omaksunut uuden identiteetin wannabe-maantiepyöräilijänä eli spandexina. Pari vuotta yksin ajettuani uskaltauduin eräänä kylmänä toukokuisena sunnuntaina Mustavuoreen ensimmäiselle porukkalenkille. Se viimeistään tiesi menoa ja täyttä hurahtamista maantiepyöräilyyn! Voisinkin sen vuoksi oikeastaan pitää Kännäriä ensimmäisenä oikeana polkupyöränäni.
Mutta vähitellen minun oli myönnyttävä uskomaan että vaikka tykkäsin Synapsen ulkonöstä ja sillä oli kiva ajaa, Synapse oli kokoa liian iso minulle ja että 2x9 Tiagraa herkemmäntuntuiset (ja paremmin säädoissään pysyvät) vaihteet ja kevyemmät, paremmin rullaavat kiekot toisivat lisää iloa ja nautintoa ajamiseen (ja ehkä myös auttaisivat pysymään paremmin mukana Mustavuoren pikajunan vauhdissa).
Lenkkikaveri oli vaihtamassa muutaman vuoden vanhaa Gir'siään uudempaan ja kun se sattui olemaan minulle juuri sopivaa kokoa, ei kestänyt kauan kun olin taluttamassa Itä-Helsingin Pyörähuollosta siellä huollettua tai oikeastaan uudelleen kasattua ja uudet kiekot alleen saanutta hiilikuituista maantierakettia, jossa oli 2x10 Ultegran vaihteet! Jo ensimmäisellä lenkillä tajusin millaiselta Cannondalenkin olisikin pitänyt tuntua!
Gir's G-star Équipen jälkeen on sitten tullut useampia pyöriä, mutta se on silti se - en epäröi sanoa - rakkain tai se jolla, toisin kuin muilla, on sentimentaalistakin arvoa. Ehkä siksi juuri se on ensimmäinen oikea polkupyöräni?
PS Tästä tulikin eräänlainen fillarielämänkerta, vieläpä tyypilliseen tapaani pitkä ja monisanainen. Mutta olkoon:D
PPS Synapsen myin Savon murretta puhuvalle Kalliossa asuvalle hipsterille samaan hintaan kuin millä olin sen saanut. Ne edellisetkin pyörät olivat aikanaan saaneet uudet omistajat; muu ei silloin olisi tullut mieleenkään.
Mä en pidä markettipyöriä oikeina pyörinä, eli mun eka oikea pyörä oli Canyon Roadlite V.2020 52v. iässä. Repikää siitä.
usko juntunen
05.01.2022, 19.00
No jos mennään sinne aivan alkuun eli kansakoulun ekaluokille, kun ajettiin kouluun vastatuulessa jä ylämäkeen mennen tullen niin...
En millään jaksa merkkiä muistaa? Keulan merkistä epäilin jotta ois Spessun asvörkki :)
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLU_h_7_wXSPwb9SEsQqy8RDabjOx4PB3AyA5XO2K5savprfc Cr3GjPxVpm-GmhNH_9o53WieIZ6-21aEKPD085QL-29s-ZyrPlpZD2BFsnxbH0DC-CEp61ta9SvLTSqv2WorLCUb_VP49ewagYATKmPhw=w1325-h747-no?authuser=0https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLXvoexmHylKWLH03kzm1noPDtNxtw9t2UACQug8oynSyZSmS TzljDo0HJbeNpAsLy4tAZpgvqiQtTjB6o7s42ygtaHA3giOCKa 8eJPPm4jNDKVeVUulRgo_S2uakV9lNADzBMLXhumoVCufu0Amc E845g=w1325-h747-no?authuser=0
https://i.ibb.co/x3kZSFp/harald-biker.jpg (https://ibb.co/t3GRML7)
Marsusram
05.01.2022, 22.52
Tunturi Retki 10 /1977
https://lh3.googleusercontent.com/ouWwj4aK4BmN--SoWgmSv4RcLQjwwlqo2slCcYMM4w2xrllf7yYCTvCtBuTwrKha 0sAkLFCu1_S3DWDmUWwrymIOOJyUWr-cYML16mkwtxQRZ7xCmkJfpGzyJXqAljWmnJ6oV32mhA=w2400
aivan samanlainen tuntsa oli kans eka pyörä.
sain sen palkaksi yhden purjeveneen tiikkikannen tekemisestä vuonna 78.
Minulla on pihalla teltassa tuollainen vähän ajettu Tunturi. En oikein keksi mitä sille tekisi.
Mikä sitten on oikea polkupyörä?
Ensinmmäinen oli kun menin kansakouluun jollainlailla kunnostettu vanha naistenpyärä, jolla ylttyi seisaaltaan ajamaan kun ei ollut tankoa.
Kyllä se vähän harmitti kun jollain kaverilla oli jotain pitkäpenkkisiä 24 tuumaisia Camping merkkisiä.
No ensimmäinen itsehankittu oli Oglandin 10-vaihteinen käyräsarvinen olissikos oöllt -78 tai 79.
Oli vähän sellainen vetelä se runko ja meinasi helposti ottaa kovemmassa vauhdissa aikamoisen tutinan.
Tuollainen lastenpyörän jälkeinen lienee aloittajalla ollut mielessä...tuollainen Oglaentin runkoon kasattu oli omakin, oululainen Mustosen Pyörä myi kuin häkää noita Tuntureita, siksi en tuota huolinut vaan ostin Isak Kaupin kasaaman retkipyörän, jolla lasteineen monet retket sitten. Letkeä oli runko mutta ei tutissut kovassakaan alamäen vauhdissa. Kasaaja oli onnistunut kasaamaan kiekot kelvollisesti, tosin kiristelin pinnoja itsekin. Kiekot olivat silloiset 26", joka tarkoitti 584 mm vannetta. Koskaan ei saanut siihen ihan hyvää ajasentoa, kuten nykyisiin on saanut helposti. Runko on vieläkin pojan hallussa, kun hän ajoi pyörällä koulu- ja rospuuttoajot. Ei pahat muistot ekasta.
Eka, jonka kohtuullisesti muistan, oli keltainen rodeo-fillari. Ainakin meidän kaveripiirissä rodeolla tarkoitettiin pyörää, jossa oli korkea tanko, pitkä satula ja hiukan ylöspäin kaartuva "top tube". Vaihteita oli kolme. Rengaskoko ehkä 24". Nurkissa sillä pyörittiin, ei montaakaan kilometriä pitemmälle kotoa.
Sitä aikaisempi ehkä oli viininpunainen lastenpyörä.
Ja haraldin kuvalle sata pistettä!
Joni Kani
08.01.2022, 10.20
Tunturi Retki 10 /1977
https://lh3.googleusercontent.com/ouWwj4aK4BmN--SoWgmSv4RcLQjwwlqo2slCcYMM4w2xrllf7yYCTvCtBuTwrKha 0sAkLFCu1_S3DWDmUWwrymIOOJyUWr-cYML16mkwtxQRZ7xCmkJfpGzyJXqAljWmnJ6oV32mhA=w2400H ieno [emoji108][emoji106]
Tällainen oli kova vuonna 1982! Vielä raatona tallessa ja pitääpä etsiä omia ajokuvia -80 luvulta!
Tunturi Rocky bmx![emoji109]https://uploads.tapatalk-cdn.com/20220108/8453c25045f1cd022d2c71964b9903e6.jpg
Lähetetty minun SM-G970F laitteesta Tapatalkilla
kmruuska
08.01.2022, 14.56
Keräsin vajaan vuoden pulloja ja niistä saaduilla rahoilla ja ehkä pienellä sponssilla vanhemmilta ostin viisivaihteisen Jupiterin maantiepyörän käppyräsarvilla. Vuosi oli ehkä 78-79. Isosisko lainasi pyörää ilman lupaa ja huomasi vasta isossa alamäessä että ”pyörässä ei ole jarruja”. Vannejarrut oli hänelle aiemmin tuntematon ominaisuus. Selvisivät kuitenkin sekä hän että etenkin pyörä naarmuitta.
titahvan
19.04.2022, 18.17
https://www.tori.fi/etela-karjala/Tunturi_Rocky_96356363.htm?ma=1
Tunturi Retki 10 /1977
https://lh3.googleusercontent.com/ouWwj4aK4BmN--SoWgmSv4RcLQjwwlqo2slCcYMM4w2xrllf7yYCTvCtBuTwrKha 0sAkLFCu1_S3DWDmUWwrymIOOJyUWr-cYML16mkwtxQRZ7xCmkJfpGzyJXqAljWmnJ6oV32mhA=w2400
Mulla oli juuri tällainen. Ekan kesäduunin rahoilla ostettu. Olisiko ollut 550 mk ja vuosi tosiaan 1977. Faija ajoi tuolla vielä tällä vuosituhannella.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.