Firlefanz
05.07.2020, 22.01
Jouduin tänään todistamaan niinsanottua ikävää välikohtausta keskellä kirkasta päivää vilkkaassa tienristeyksessä. Itse olin kokonaan väärällä puolella Turunlinnantien-Vanhanlinnantien ja Meripellontien-Myllymestarintien risteyksestä enkä nähnyt tapahtumista niiden alkua.
Seisoin punaisissa valoissa Prisman kulmalla kun kuulin jotain huutoa Puhoksen suunnalta ja näin kuinka aikuinen mies ja ehkä noin kymmenvuotias poika seisoivat vastakkain, molempien pyörät olivat nurin ja mies rupesi koko painollaan polkemaan pojan etupyörää vääräksi.
Muita ihmisiä ei sillä puolen ollut, joten mihen ei tarvinnut edes pelätä että joku tulisi väliin. Valon vaihduttua vihreäksi hän nousi pyöränsä selkään ja jatkoi matkaansa itään (ja kääntyi luullaksestani seuraavasta oikealle eli joko Itäväylän yli tai metroaseman kohdalta ali). Poika jäi pitelemään pyöräänsä, joka ei tietenkään enää ollut ajokuntoinen.
Mulla ei ehkä olisi ollut rohkeutta puuttua fyysisesti, mutta ei siihen ollut mahdollisuuttakaan. Jonkinlaisen kuvan tyypistä olisin saanut otetuksi, mutta puhelin oli repun taskussa (eikä edes siinä mihin muistin sen laittaneeni) enkä ehtinyt.
Silminnäkijänä olen juuri niin huono kuin alan kirjallisuus tietää kertoa: varma en ole oikeastaan kuin siitä että miehellä oli rehottava musta tai tumma tukka ja parta. Tavispyörä, ehkä musta. Vaatteet olisivat voineet olla lyhythihainen paita ja farkut tai muut tummat housut. Etäältä saatu vaikutelma oli juuri sellainen mika vastaa mielikuvaa mielenterveyshoidon tarpeessa olevasta ihmisestä. (Joskus parikymmentä vuotta sitten satuin näkemään vastaavanlaisen tyypin, joka ilman minkäänlaista syytä kääntyi potkaisemaan vastaantullutta naishenkilöä joka ei ollut häntä vilkaissutkaan.)
Tapaus vaivasi minua sen verran että kiersin Puhoksen puoleisiin valoihin, joissa itkusilmäinen poika yritti saada fillariaan ajokuntoon, mikä ei tietenkään onnistunut. (Pyörä oli sellainen markettitason muka-maastopyörä ja olisi ehkä riittänyt jos jarrulänget olisi saanut avattua, mutta eihän minulla ollut työkalujakaan.) Kyselin kuitenkin mitä oikein oli tapahtunut eli mistä kaikki oli saanut alkunsa eli mistä syystä mies oli saanut moisen raivarin, mutta poika ei saanut sanotuksi tai ei halunnut kertoa oikein muuta kuin sen minkä olin jo nähnytkin. Poika soitti sitten ilmeisesti kotiinsa ja minä jatkoin matkaani vähän huonoissa fiiliksissä.
Pahoin pelkään että otsikon henkilölle oli riittänyt syyksi se että poika oli selvästi afrikkalaiset geenit omaava, mutta saattoi hän tietysti nähdä tietyn koulutustarpeen syntyneen jos poika oli ikäistensä tavoin ajanut kiemurrellen, ei ollut pysynyt oikealla tai, mikä kenties pahinta, oli pyrkinyt ohittamaan.
Seisoin punaisissa valoissa Prisman kulmalla kun kuulin jotain huutoa Puhoksen suunnalta ja näin kuinka aikuinen mies ja ehkä noin kymmenvuotias poika seisoivat vastakkain, molempien pyörät olivat nurin ja mies rupesi koko painollaan polkemaan pojan etupyörää vääräksi.
Muita ihmisiä ei sillä puolen ollut, joten mihen ei tarvinnut edes pelätä että joku tulisi väliin. Valon vaihduttua vihreäksi hän nousi pyöränsä selkään ja jatkoi matkaansa itään (ja kääntyi luullaksestani seuraavasta oikealle eli joko Itäväylän yli tai metroaseman kohdalta ali). Poika jäi pitelemään pyöräänsä, joka ei tietenkään enää ollut ajokuntoinen.
Mulla ei ehkä olisi ollut rohkeutta puuttua fyysisesti, mutta ei siihen ollut mahdollisuuttakaan. Jonkinlaisen kuvan tyypistä olisin saanut otetuksi, mutta puhelin oli repun taskussa (eikä edes siinä mihin muistin sen laittaneeni) enkä ehtinyt.
Silminnäkijänä olen juuri niin huono kuin alan kirjallisuus tietää kertoa: varma en ole oikeastaan kuin siitä että miehellä oli rehottava musta tai tumma tukka ja parta. Tavispyörä, ehkä musta. Vaatteet olisivat voineet olla lyhythihainen paita ja farkut tai muut tummat housut. Etäältä saatu vaikutelma oli juuri sellainen mika vastaa mielikuvaa mielenterveyshoidon tarpeessa olevasta ihmisestä. (Joskus parikymmentä vuotta sitten satuin näkemään vastaavanlaisen tyypin, joka ilman minkäänlaista syytä kääntyi potkaisemaan vastaantullutta naishenkilöä joka ei ollut häntä vilkaissutkaan.)
Tapaus vaivasi minua sen verran että kiersin Puhoksen puoleisiin valoihin, joissa itkusilmäinen poika yritti saada fillariaan ajokuntoon, mikä ei tietenkään onnistunut. (Pyörä oli sellainen markettitason muka-maastopyörä ja olisi ehkä riittänyt jos jarrulänget olisi saanut avattua, mutta eihän minulla ollut työkalujakaan.) Kyselin kuitenkin mitä oikein oli tapahtunut eli mistä kaikki oli saanut alkunsa eli mistä syystä mies oli saanut moisen raivarin, mutta poika ei saanut sanotuksi tai ei halunnut kertoa oikein muuta kuin sen minkä olin jo nähnytkin. Poika soitti sitten ilmeisesti kotiinsa ja minä jatkoin matkaani vähän huonoissa fiiliksissä.
Pahoin pelkään että otsikon henkilölle oli riittänyt syyksi se että poika oli selvästi afrikkalaiset geenit omaava, mutta saattoi hän tietysti nähdä tietyn koulutustarpeen syntyneen jos poika oli ikäistensä tavoin ajanut kiemurrellen, ei ollut pysynyt oikealla tai, mikä kenties pahinta, oli pyrkinyt ohittamaan.