Vetopyörä pyöräkärryyn

[Heleulla]

Etsin netistä otsikossa mainittuun asiaan liittyviä linkkejä ja eksyin tänne ensimmäistä kertaa. Kovin on minulle outoa sanastoa, sillä olen aivan tavallinen pyöräilijä (Tunturi 5-vaihteinen).
Mutta apua tarvitsen, joten käännyn asiantuntemuksenne puoleen:

Olen aikeissa ostaa sekä pyöräkärryn 2 lapselle että pyörän vetohommiin.

Jostain kokotaulukosta sain runkokooksi 48 cm. Ajaminen lähes aina asfaltoiduilla pyöräteillä/teillä. Hyötyajoa: tarhaan, kauppaan, pieniä pyöräretkiä. Maasto tasainen. Mahdollisesti myös talvella pyöräily. Pyöräily lähinnä pyöräkärryn kera, mutta kasvaahan lapset ja pyörän pitäisi pelittää myös silloin.


Luin täältä fillari-sivustolta, että pyörässä tulisi olla tukeva runko. Teräs vain alumiini tukevampi? Siellä mainittiin myös ”riittävästi kevyitä vaihteita” ja levyjarrut. ”Kahta lasta kuljetettaessa tulee polkupyörässä olla kaksi erillistä ja tehokasta jarrulaitetta, sanoi Liikenneturvan Kinisjärvi Uudessa Suomessa. Mitä tarkoittaa??



Mitä ehdotatte pyöräksi? Mitä tulisi ottaa huomioon? Ja jos on kokemusta pyöräkärryistä, niistäkin mielellään kuulisin. Lueskelin kärryistä netistä ja joku Thule Chrariot on mietinnässä.

[Joose19]

Itsellä on Trek Roscoe 7 2020 Chariotin edessä ja hyvin on toiminut. Ympärivuotista käyttöä ajatellen etujousitettu maastopyörä on hyvä, silloin kärryn kanssa pääsee ajamaan vaikka metsäpolkuja uimarannalle tai lumessa talvella. Oman pyörän 2,8 tuumaa leveä rengas on ollut kantavuuden ja mukavuuden puolesta hyvä mutta ei toki välttämätön. Jotkut vetää kärryä maantiepyörälläkin.

Ei minusta rungon materiaalilla ole kärryn vetämisen kannalta sinänsä väliä, kunhan pyörässä on toimiva voimansiirto ja toimivat jarrut kuten toteatkin. Jos 500-1000 e panostat uuteen pyörään niin käytännössä asialliset levyjarrut, alumiinirungon ja voimansiirron sillä jo saa. Tunturit ja Helkamat kannattaa suosiolla unohtaa, koska samalla rahalla tai pienellä lisäpanostuksella saat paremman kokoonpanon muilta merkeiltä.

Chariot on ainoa kärry josta minulla on kokemusta joten en pysty vertailemaan muihin. Thulen etuna on monipuoliset lisävarusteet ja muunneltavuus, esim. sukset saa pyörien tilalle ja vauvan istuimen saa asennettua. Päivittäisessä työmatkakäytössä en ole Chariotista itseäni häiritseviä puutteita huomannut. Pressun kiinnitysmekanismi voisi olla parempi mutta voi olla että se uudemmissa malleissa jo sitä onkin.

[Mohkku]

Itse olen vetänyt vain peräpyörää (1-pyöräinen eli ilman etupyörää oleva hinattava "polkupyörä" lapselle. Siinä tosin kiinnityssysteemi on erilainen kuin 2-pyöräisissä peräkärryissä. Allekirjoitan silti näkemyksen tukevasta rungosta ja riittävän kevyistä vaihteista. Tukeva runko löytynee useimmista hybrideistä, kun ei mennä erityisen kevyisiin malleihin. Vaihteita voi arvioida niin, että pienimmän eturattaan ja suurimman takarattaan hampaiden lukumäärän suhdeluku pitää olla alle 1. Itselläni on tasan 1,0 ja sillä kyllä polkee ylämäetkin ,mutta isommissa mäissä pitää kyllä urheilla. Maasturin tai hybridin tyypillinen ratastus on huomattavasti kevyempi ja se on ok.

Jarrut lienee kaikissa n. 600 eurosta alkaen riittävän hyvät. Hydrauliset levyjarrut harvoin on tehottomat. Laki edellyttää etu- ja takajarrun ja näinhän se em. pyörätyypeissä poikkeuksetta on. Jalkajarrulliset "kaupunkipyörät" kannattaa unohtaa.

Perussuositus 500-1000 euron hintaluokassa on ollut Kona Dew. Uusin versio tuosta on aika pystyllä ajoasennolla. Jos se miellyttää, joku pyörän useista versioista voisi olla hyvä veturi. Tai sitten joku muu vastaavan hintaluokan hybridi n. 38-50 mm leveillä renkailla. Kesällä kapeampikin on ok, mutta talveksi pitää tuollaiset mahtua alle. Tuskin menee pieleen, kunhan rungon mitoitus sopii juuri sinulle.

Maastopyörästä ei varsinaisesti iloa ole, koska käryssä matkustavat tuskin maastoajosta ilahtuvat. Mutta jos maasturiin päädyt, varmista kunnollisten lokarien saatavuus. Ei ole itsestäänselvä asia noissa.