Matkapyöräilijän reitinvalintojen pohdiskelua.....

[villeton]

Tuli viime syksynä ajeltua Puolan läpi Gdanskista Wroclawiin. Ja ei kyllä mitenkään viivasuoraa reittiä. Koitin hakea pienempiä teitä, jotta välttäisin rekkaliikennettä.
Suosin pyöräteitä, jos sellaisia oli tarjolla. Harvemmin oli.

Pienempien teiden hakeminen toi lisäkilometrejä reilusti ja haasteita navigointiin. Olisiko vaihtoehtona ollut valita niitä kaikista isoimpia teitä, joissa saa pyörällä ajaa. Meinaan jos sieltä olisi löytynyt reilu piennar, missä ajaa. Nyt löytyi joitakin kertoja suora tie, missä oli muuten mukava ajaa, mutta ei piennarta. Rekat meni ohi vierestä tai joutuivat odottamaan ohituspaikkaa. Kohtalaisen stressaavaa.

Jokilaaksoissa olen tykännyt ajaa. Esim. Tonavan vartta pitkin. Ei kyllä kovin nopeaa, kun joki mutkittelee. Turvallista ja kauniit maisemet. Lisäksi eksyminen ei kovin todennäköistä, kun joki monessa paikassa näkyy koko ajan vieressä.

Jos tavoitteena nopea ja suoraviivainen eteneminen, niin varmaan reippaammalla asenteelle olisi kilometrejä kertynyt suuuremmilla teillä helpommin. Oma tarkoitus on kyllä nauttia ajamisesta. No, jokainen tyylillään.....

[Travelkicking]

Itse olen kypsytellyt sellaista alppialueen pyöräilyä, jossa perinteisten polku- ja tiesiirtymien ohessa katsotaan, mitä ihmiset ovat touhunneet ja rakennelleet eri paikoissa. Voisi olla jokunen tehdas- ja viinikellarikierros (esim. BMW Munchenissä tai jokin traktoritehdas Itävallassa, Etelä-Tiroli on täynnä yleisölle avonaisia viinikellareita), kenties isompi maatila (Engalmiin iltalypsylle ?), luhistunut tekoallas (Longarone) jne. Reitillä voisi olla hissinousuja maun mukaan tai helppo DH-kohde koko päiväksi (Sellaronda ?). 9-10 päivässä ehtii aika pitkälle, vaikka olisi oheisohjelmaakin.
Edit: Kiipeily- tai patikointipäivä Brentalla (hissi Molvenosta ?).

[Noviisipyöräilijä]

Mun kokemukseni Keski-Euroopasta on, että tiet voi olla mitä vaan. Ei voi mitenkään tietää etukäteen, mitä on odotettavissa. Mutta muutamia havaintoja olen tehnyt:
- rekat kulkevat usein sitä alueen suurinta tietä pitkin, joten alueen läpi menevä toisiksi suurin voi olla varsin hiljainen. Hyvä esimerkki tästä on Espanjasta, jossa Sevillasta pohjoiseen in rakennettu hulppea moottoritie (A-66), ja sen edeltäjä, leveä maantie on nyt lähes vapaana liikenteestä. Hieman vastaava kun löytyy kotimaasta entinen 3-tie, joka korvattu moottoritiellä.
- Jokivarsia kun seuraa, välttyy usein pahimmilta nousuilta. Itse ajoin Reinin vartta ylös Freiburgiin asti, ja vastaavasti Rhone jokea Lyonista välimerelle. Hyvät tiet menee molemmin puoli noita isoja jokia. Ylityspaikat vaan pitää aina pohtia huolella.
- Pyöräilyreittejä kannattaa suosia, jos niitä on. Esim. Eurovelon (https://en.eurovelo.com/) läheisyys kannattaa tsekata, mutta ei ole sekään tae hyvästä tiestä. Ranskassa, Bordeaux'n alapuolella on hienot uudet asfaltit tehty varta vasten kauniiseen mäntymetsään, mutta Puolassa jouduin työntämään pyörää pari km, kun pikkutie muuttui upottavaksi hiekaksi, jolle raskas retkipyörä oli liikaa.