Farina
30.07.2019, 12.27
En löytänyt omaa aihetta Hämeen Härkätiestä (ainakaan perushauilla), joten perustetaanpa tälle pyörämatkailureitille oma aihe. (Saa yhdistää vanhaan ketjuun, jos semmoinen löytyy)
Hämeen Härkätie on historiallinen tieura, joka on lähtenyt Turun linnalta ja päättynyt Hämeen linnalle. Nykyisin Härkätie ei ole yksittäinen tie, vaan kokoelma erilaisia pätkiä eri teitä. Kokonaismatka on vajaa pari sataa kilsaa, joten päivämatkaksi muodostuu +/-100km, riippuen reittivalinnasta. Maasto on pääosin tasaista, joten reitti soveltuu vähemmänkin pyörämatkailua harrastaneille.
Ajoin kaverini kanssa Härkätien heinäkuun alkupuolella. Kalustona oli kaksi alumiinirunkoista cycloa kevyillä runko- ja takalaukuilla. Ennen matkaa latasin kännykkään varmuudeksi gpx-jäljen (https://www.gpsies.com/map.do?fileId=otqzpndcgldgmltx&language=en). Huonosta viitoituksesta johtuen suosittelen jonkun jäljen tallentamista kännykkään. Muuten reittiä saa arpoa varsinkin Turun päässä.
Saimme kyydin Turun bussiasemalle sopivasti puoleksi päiväksi, ja nautimme hyvästä sushi-buffetista ennen matkanteon alkua. Koska iltapäiväksi oli luvattu rankkaa sadetta, niin päätimme aloittaa matkan Turun Tuomiokirkon edestä. Tässä vaiheessa vettä satoi jo rankasti ja sadetakit menivät niskaan. Kännykälle ei ollut vedenpitävää koteloa, joten kartanlukua varten piti aina pysähtyä... Lähdimme Lietoa kohti, mutta mitään Härkätie tms. kylttejä ei juuri näkynyt. Ennen Lietoa ensimmäinen Härkätie-kyltti ohjasi soratielle, joka oli aivan mutaista velliä. Tämä tie päättyi umpikujaan ja etsimme itse tien Lietoon johtavalle pyörätielle. Liedon jälkeen teimme suunnistusvirheen rankassa sateessa ja käännyimme väärälle soratielle, jolta pääsimme ekstrakympin jälkeen takaisin Härkätien jäljelle. Tässä vaiheessa pyöriä ja varsinkin jarruja piti jo puhdistaa kuraantumisen vuoksi. Asfaltti maistui ylimääräisen seikkailun jälkeen.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/attachment.php?attachmentid=20222&d=1564472903
Reitti siirtyi 10-tien pohjoispuolelle, jossa jälleen viitoitus oli olematon ja ajettiin parin kilsan pummi ennen kuin löydettiin oikea soratie, joka vei 2730-tielle. Keli oli poutaantunut ja meno alkoi maistumaan. Jokimaisemassa oli miellyttävä polkea Tarvasjoelle. Sieltä löytyi pitseria, jossa nautittiin reissun ekat oluet. Kamat alkoivat kuivumaan (kenkiä lukuunottamatta) ja pedaalit pyörivät Marttilan kautta Koski TL:ään kevyesti. Nautimme siellä huoltoasemalla kahvit ja munkit, mutta totesimme, että sadetakki on taas kaivettava esiin. Ja sadetta todella piisasi Somerolle asti. Välillä piti pysähtyä suojaan, kun ei nähnyt enään ajaa. Maisemien katselu jäi vähille, kun lähinnä vedettiin tempoa Someron markettiin ja Motelli Rantatupaa kohti. Perillä oltiin märissään ja kylmissään, mutta onneksi Rantatuvan omistaja tarjosi letkun pyörien ja kamojen huuhteluun, sekä lukittavan varaston pyörille. Illalla nautittiin ansaitut hampurilaiset ja oluset.
Aamu valkeni sateettomana, mutta erittäin (vasta)tuulisena. Molempien pyörien jarruja piti putsata ja säätää ennen matkaanlähtöä. Ketjurasvakin olisi ollut poikaa, mutta eipä ollut mukana (amatöörimoka). Tie alkoi muuttua hieman mäkisemmäksi verrattuna edellisen päivän tasaisiin peltomaisemiin. Ajoimme Letkun kautta Suomen Luontokeskukselle, mutta jätimme kahvit vielä väliin, kun olimme päättäneet pysähtyä Portaan Nahkurinverstaalla. Tätä voin suositella. Todella hienossa miljöössä oleva kokonaisuus, jonka vieressä menee pieni joki. Joen yli pääsee kävelysiltaa pitkin ja joen toisella puolen on vanhoja hienoja taloja ja kylätien pätkää. Juuri sitä tunnelmaa, jota ehkä enemmänkin olisi ollut mukava nähdä. Meitä ennen oli Nahkurinverstaalla vieraillut kymmenen henkinen pyöräseurue, joka oli matkalla Hämeenlinnaan. Myyjä taikoi meille annoksen evästä pöytään, vaikka tiistaina heille ei normaalisti ollut kahvitarjoilua kummempaa tarjolla. Jatkoimme kovaan vastatuuleen polkemista Lietsaa. Kantatien 54 jälkeen alkoi reissun hienoin osuus
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/attachment.php?attachmentid=20223&d=1564472911
Porras-Renko-soratiellä oli historiallista tunnelmaa ja erittäin miellyttävä polkea, kun vastatuuli ei päässyt metsän keskellä häiritsemään. Nurmenkylän kesäkahvilan pihalla oli kymmenkunta polkupyörää parkissa, mutta emme jääneet tällä kertaa juttutuokiolle muiden pyörämatkalaisten kanssa. Sinänsä oli mukava nähdä muita pyörämatkalaisia. Tämän seurueen lisäksi näimme tasan yhden vastaan tulevan pyöräilijän, joka oli selvästi pyörämatkalla.
Kun saavuimme Rengon keskustaan meille selvisi, että sieltä ei saa lounasta mistään. Ainoa lounasravintola oli kiinni (kesäloma-aikana, tiistaina???) ja huoltoaseman lounas oli jo loppu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pitseria, jonka tarjoama kana-annos oli ihan ok, mutta turhan iso. Rengosta Hämeenlinnaan johtava viimeinen osuus oli reissun turhin. Tehotalousmetsää, peltoa jne. Ei mitään nähtävää, mutta ajettava oli, kun vastatuuli ei antanut armoa. Hämeenlinnassa ajoimme linnalle ottamaan kuvat, josta siirryimme aseman baariin oluelle junaa odotellessa. Junalla matkustimme Tampereelle, jossa vielä viimeinen pyöräilypätkä kohti kotia.
Härkätie on aivan sopiva reitti yön-yli-matkalle. Nähtävää on vaihtelevasti, mutta tiet olivat pääosin mukavia ja vähäliikenteisiä. Soratien osuus yllätti, mutta niidenkin kunto oli kelvollinen (pl. Liedon mutavellibaana). Palveluita on matkan varrella yllättävän niukasti erityisesti Somero-Hämeenlinna-välillä. Nyt kun keli oli viileä ja kulutus maltillinen, niin tuosta ei ongelmaa syntynyt.
Hämeen Härkätie on historiallinen tieura, joka on lähtenyt Turun linnalta ja päättynyt Hämeen linnalle. Nykyisin Härkätie ei ole yksittäinen tie, vaan kokoelma erilaisia pätkiä eri teitä. Kokonaismatka on vajaa pari sataa kilsaa, joten päivämatkaksi muodostuu +/-100km, riippuen reittivalinnasta. Maasto on pääosin tasaista, joten reitti soveltuu vähemmänkin pyörämatkailua harrastaneille.
Ajoin kaverini kanssa Härkätien heinäkuun alkupuolella. Kalustona oli kaksi alumiinirunkoista cycloa kevyillä runko- ja takalaukuilla. Ennen matkaa latasin kännykkään varmuudeksi gpx-jäljen (https://www.gpsies.com/map.do?fileId=otqzpndcgldgmltx&language=en). Huonosta viitoituksesta johtuen suosittelen jonkun jäljen tallentamista kännykkään. Muuten reittiä saa arpoa varsinkin Turun päässä.
Saimme kyydin Turun bussiasemalle sopivasti puoleksi päiväksi, ja nautimme hyvästä sushi-buffetista ennen matkanteon alkua. Koska iltapäiväksi oli luvattu rankkaa sadetta, niin päätimme aloittaa matkan Turun Tuomiokirkon edestä. Tässä vaiheessa vettä satoi jo rankasti ja sadetakit menivät niskaan. Kännykälle ei ollut vedenpitävää koteloa, joten kartanlukua varten piti aina pysähtyä... Lähdimme Lietoa kohti, mutta mitään Härkätie tms. kylttejä ei juuri näkynyt. Ennen Lietoa ensimmäinen Härkätie-kyltti ohjasi soratielle, joka oli aivan mutaista velliä. Tämä tie päättyi umpikujaan ja etsimme itse tien Lietoon johtavalle pyörätielle. Liedon jälkeen teimme suunnistusvirheen rankassa sateessa ja käännyimme väärälle soratielle, jolta pääsimme ekstrakympin jälkeen takaisin Härkätien jäljelle. Tässä vaiheessa pyöriä ja varsinkin jarruja piti jo puhdistaa kuraantumisen vuoksi. Asfaltti maistui ylimääräisen seikkailun jälkeen.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/attachment.php?attachmentid=20222&d=1564472903
Reitti siirtyi 10-tien pohjoispuolelle, jossa jälleen viitoitus oli olematon ja ajettiin parin kilsan pummi ennen kuin löydettiin oikea soratie, joka vei 2730-tielle. Keli oli poutaantunut ja meno alkoi maistumaan. Jokimaisemassa oli miellyttävä polkea Tarvasjoelle. Sieltä löytyi pitseria, jossa nautittiin reissun ekat oluet. Kamat alkoivat kuivumaan (kenkiä lukuunottamatta) ja pedaalit pyörivät Marttilan kautta Koski TL:ään kevyesti. Nautimme siellä huoltoasemalla kahvit ja munkit, mutta totesimme, että sadetakki on taas kaivettava esiin. Ja sadetta todella piisasi Somerolle asti. Välillä piti pysähtyä suojaan, kun ei nähnyt enään ajaa. Maisemien katselu jäi vähille, kun lähinnä vedettiin tempoa Someron markettiin ja Motelli Rantatupaa kohti. Perillä oltiin märissään ja kylmissään, mutta onneksi Rantatuvan omistaja tarjosi letkun pyörien ja kamojen huuhteluun, sekä lukittavan varaston pyörille. Illalla nautittiin ansaitut hampurilaiset ja oluset.
Aamu valkeni sateettomana, mutta erittäin (vasta)tuulisena. Molempien pyörien jarruja piti putsata ja säätää ennen matkaanlähtöä. Ketjurasvakin olisi ollut poikaa, mutta eipä ollut mukana (amatöörimoka). Tie alkoi muuttua hieman mäkisemmäksi verrattuna edellisen päivän tasaisiin peltomaisemiin. Ajoimme Letkun kautta Suomen Luontokeskukselle, mutta jätimme kahvit vielä väliin, kun olimme päättäneet pysähtyä Portaan Nahkurinverstaalla. Tätä voin suositella. Todella hienossa miljöössä oleva kokonaisuus, jonka vieressä menee pieni joki. Joen yli pääsee kävelysiltaa pitkin ja joen toisella puolen on vanhoja hienoja taloja ja kylätien pätkää. Juuri sitä tunnelmaa, jota ehkä enemmänkin olisi ollut mukava nähdä. Meitä ennen oli Nahkurinverstaalla vieraillut kymmenen henkinen pyöräseurue, joka oli matkalla Hämeenlinnaan. Myyjä taikoi meille annoksen evästä pöytään, vaikka tiistaina heille ei normaalisti ollut kahvitarjoilua kummempaa tarjolla. Jatkoimme kovaan vastatuuleen polkemista Lietsaa. Kantatien 54 jälkeen alkoi reissun hienoin osuus
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/attachment.php?attachmentid=20223&d=1564472911
Porras-Renko-soratiellä oli historiallista tunnelmaa ja erittäin miellyttävä polkea, kun vastatuuli ei päässyt metsän keskellä häiritsemään. Nurmenkylän kesäkahvilan pihalla oli kymmenkunta polkupyörää parkissa, mutta emme jääneet tällä kertaa juttutuokiolle muiden pyörämatkalaisten kanssa. Sinänsä oli mukava nähdä muita pyörämatkalaisia. Tämän seurueen lisäksi näimme tasan yhden vastaan tulevan pyöräilijän, joka oli selvästi pyörämatkalla.
Kun saavuimme Rengon keskustaan meille selvisi, että sieltä ei saa lounasta mistään. Ainoa lounasravintola oli kiinni (kesäloma-aikana, tiistaina???) ja huoltoaseman lounas oli jo loppu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pitseria, jonka tarjoama kana-annos oli ihan ok, mutta turhan iso. Rengosta Hämeenlinnaan johtava viimeinen osuus oli reissun turhin. Tehotalousmetsää, peltoa jne. Ei mitään nähtävää, mutta ajettava oli, kun vastatuuli ei antanut armoa. Hämeenlinnassa ajoimme linnalle ottamaan kuvat, josta siirryimme aseman baariin oluelle junaa odotellessa. Junalla matkustimme Tampereelle, jossa vielä viimeinen pyöräilypätkä kohti kotia.
Härkätie on aivan sopiva reitti yön-yli-matkalle. Nähtävää on vaihtelevasti, mutta tiet olivat pääosin mukavia ja vähäliikenteisiä. Soratien osuus yllätti, mutta niidenkin kunto oli kelvollinen (pl. Liedon mutavellibaana). Palveluita on matkan varrella yllättävän niukasti erityisesti Somero-Hämeenlinna-välillä. Nyt kun keli oli viileä ja kulutus maltillinen, niin tuosta ei ongelmaa syntynyt.