Nafu
10.03.2019, 21.40
Sähköavusteisen pyöräilyn neitsyys meni pari viikkoa sitten ja ajattelin jakaa hieman alun kokemuksia sähköpyöräilystä aloittelijan näkökulmasta noin yleensä ja myös muutaman sanan itse pyörästä samalla.
Ns. luomupyöräilyä on tullut jokunen tuhat km niin maastosta kuin maantieltäkin. Luomupyörät ovat cyklocross ja täysjousto MTB 29". Sähköpyöräilystä kokemus oli aikaisemmin käytännössä nolla. Kerran olin testannut kaverin pyörää tasamaalla ehkä sadan metrin verran.
Syy miksi halusin sähköavusteisen oli oma paino (120+) ja erittäin haasteellinen maasto. Asun Sloveniassa ja jos vähänkään haluaa vaihtelua reitteihin, mäkien nousu on ihan must. Ja 120+ kiloiselle se on ihan murhaa ilman dopingia joko pyöräilijälle tai pyörälle. Valitsin pyörän.
Unelma sähköpyörä olisi ollut 29" (tai 29"+27,5"takana), täysjousto, tehokas moottori isolla akulla ja hyvä osasarja. Kartoituksen jälkeen totesin ettei budjetti riitä kaikkeen ja jostain pitää tinkiä. Valinta osui KTM Macina Race 293 (2019 malli) pyörään. Merkillä ei sinänsä ollut merkitystä. KTM:llä nyt sattui olemaan asuinkulmilla hyvä edustus ja asiantuntevat kauppiaat.
Valittu KTM täyttää omat tarpeeni ainakin näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Täysjousto olisi ollut osaan maastoa paras vaihtoehto, mutta toisaalta jäykkäperäisessä on omat etunsa varsinkin nousuissa ja tasaisella. Pyörä tuntuu kaikin puolin tukevalta ja laadukkaalta. Osasarja on tietty kompromissi ja parempiakin on, mutta ainakin omaan käyttöön riittävät. Vaihteet menevät siististi paikoilleen ja jarrut riittävät pysäyttämään vähän jyrkemmässäkin mäessä. Bosch Perfonmanceline CX moottori, 500Wh akku ja Intuvia näyttö ovat myös hyvä combo. Runkoon integroitu akku tekee pyörän ulkonäöstä miellyttävän.
Mitä tulee itse sähköavusteisella pyöräilyyn niin täytyy sanoa, että nyt avautui pyöräilyyn ihan eri maailma. Lihavana ihmisenä ensimmäisessä ylämäessä mieleen tulee, että tältäkö se pyöräily tuntuu 65 kiloisena ja hyvä kuntoisena. Isoimmat yllätyksen tulivat kuitenkin siitä miten hyvin pyörä kulkee ilman avustusta ja miten paljon sähköstä huolimatta joutuu avustuksellakin polkemaan. Sähköavusteinen pyörähän painaa tuplat luomuun verrattuna ja jotenkin olin saanut sen käsityksen, että sähköpyörää ei pysty kunnolla polkemaan ilman avustusta. No, ainakin oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että hyvin kulkee siinä missä luomupyöräkin. Toki 10kg paino on varsinkin ylämäessä paljon, mutta kun kuljettajan paino on 120+, niin ei se pyörän paino ole se suurin hidastaja. Toisaalta avustuksen kanssa joutuu taipumaan yllättävänkin urheilullisiin suorituksiin. Mielikuva on monella (ja osittain myös itselläni oli), että sähkö vie ylämäkeen sen kun istuu kyydissä. Mutta kyllä siinä vaan hommiin joutuu vaikka miten laittaisi sport tai turbo moodia peliin. Toki useimmat mäet, jotka olen viime viikkoina noussut, olisivat olleet luomulla mahdottomia ja olisi mennyt työntöhommiksi. Se mikä vaatii luomupyörältä max tehoja ja sykkeitä kropasta, taittuu sähköllä lähes peruskuntosykkeillä. Sen lisäksi, että on paljon mukavampaa, lienee myös pidemmän päälle terveellisempää kun sykkeet eivät ole ihan tapissa jatkuvasti.
Sähköavusteisella pyörällä voi tehdä ihan saman tehoisen lenkin kropalle kuin luomullakin, mutta mahdollisuuksia on enemmän.
Yllätys oli myös se miten hyvin akku kestää. Olen tehnyt 25-30km lenkkejä vaihtelevissa maastoissa (yht. 300-400m nousukorkeutta) ja lenkkien aikana akkua on kulunut 1-2 pykälää viidestä. Pyörässä on neljä tehoaluetta; eco, tour, sport ja boost. Suurimman osan matkasta olen ajanut ecolla. Kokonaan ilman avustusta alamäissä ja tasaisella ellei ole vastatuuli (tai väsytä 😊). Tour asetusta ylämäissä ja sporttia jyrkissä mäissä. Boostille ei ole vielä ollut varsinaista käyttöä. Sen mitä ole testaillut, sportin ja boostin välillä ei ole suurta eroa käytännössä.
Onko sähköavusteisen pyörän hankinta järkevää? Jos haluat laajentaa pyöräilyreviiriä, nousta samalle mäelle 60 kiloisen naapurin Penan kanssa, tehdä pyörällä vaihtelevissa maastoissa peruskuntoharjoituksia, haluat pitää metsässä hauskaa tai haluat säästää hissilipuissa kipuamalla omin voimin rinteen huipulle niin vastaus on kyllä!
Ns. luomupyöräilyä on tullut jokunen tuhat km niin maastosta kuin maantieltäkin. Luomupyörät ovat cyklocross ja täysjousto MTB 29". Sähköpyöräilystä kokemus oli aikaisemmin käytännössä nolla. Kerran olin testannut kaverin pyörää tasamaalla ehkä sadan metrin verran.
Syy miksi halusin sähköavusteisen oli oma paino (120+) ja erittäin haasteellinen maasto. Asun Sloveniassa ja jos vähänkään haluaa vaihtelua reitteihin, mäkien nousu on ihan must. Ja 120+ kiloiselle se on ihan murhaa ilman dopingia joko pyöräilijälle tai pyörälle. Valitsin pyörän.
Unelma sähköpyörä olisi ollut 29" (tai 29"+27,5"takana), täysjousto, tehokas moottori isolla akulla ja hyvä osasarja. Kartoituksen jälkeen totesin ettei budjetti riitä kaikkeen ja jostain pitää tinkiä. Valinta osui KTM Macina Race 293 (2019 malli) pyörään. Merkillä ei sinänsä ollut merkitystä. KTM:llä nyt sattui olemaan asuinkulmilla hyvä edustus ja asiantuntevat kauppiaat.
Valittu KTM täyttää omat tarpeeni ainakin näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Täysjousto olisi ollut osaan maastoa paras vaihtoehto, mutta toisaalta jäykkäperäisessä on omat etunsa varsinkin nousuissa ja tasaisella. Pyörä tuntuu kaikin puolin tukevalta ja laadukkaalta. Osasarja on tietty kompromissi ja parempiakin on, mutta ainakin omaan käyttöön riittävät. Vaihteet menevät siististi paikoilleen ja jarrut riittävät pysäyttämään vähän jyrkemmässäkin mäessä. Bosch Perfonmanceline CX moottori, 500Wh akku ja Intuvia näyttö ovat myös hyvä combo. Runkoon integroitu akku tekee pyörän ulkonäöstä miellyttävän.
Mitä tulee itse sähköavusteisella pyöräilyyn niin täytyy sanoa, että nyt avautui pyöräilyyn ihan eri maailma. Lihavana ihmisenä ensimmäisessä ylämäessä mieleen tulee, että tältäkö se pyöräily tuntuu 65 kiloisena ja hyvä kuntoisena. Isoimmat yllätyksen tulivat kuitenkin siitä miten hyvin pyörä kulkee ilman avustusta ja miten paljon sähköstä huolimatta joutuu avustuksellakin polkemaan. Sähköavusteinen pyörähän painaa tuplat luomuun verrattuna ja jotenkin olin saanut sen käsityksen, että sähköpyörää ei pysty kunnolla polkemaan ilman avustusta. No, ainakin oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että hyvin kulkee siinä missä luomupyöräkin. Toki 10kg paino on varsinkin ylämäessä paljon, mutta kun kuljettajan paino on 120+, niin ei se pyörän paino ole se suurin hidastaja. Toisaalta avustuksen kanssa joutuu taipumaan yllättävänkin urheilullisiin suorituksiin. Mielikuva on monella (ja osittain myös itselläni oli), että sähkö vie ylämäkeen sen kun istuu kyydissä. Mutta kyllä siinä vaan hommiin joutuu vaikka miten laittaisi sport tai turbo moodia peliin. Toki useimmat mäet, jotka olen viime viikkoina noussut, olisivat olleet luomulla mahdottomia ja olisi mennyt työntöhommiksi. Se mikä vaatii luomupyörältä max tehoja ja sykkeitä kropasta, taittuu sähköllä lähes peruskuntosykkeillä. Sen lisäksi, että on paljon mukavampaa, lienee myös pidemmän päälle terveellisempää kun sykkeet eivät ole ihan tapissa jatkuvasti.
Sähköavusteisella pyörällä voi tehdä ihan saman tehoisen lenkin kropalle kuin luomullakin, mutta mahdollisuuksia on enemmän.
Yllätys oli myös se miten hyvin akku kestää. Olen tehnyt 25-30km lenkkejä vaihtelevissa maastoissa (yht. 300-400m nousukorkeutta) ja lenkkien aikana akkua on kulunut 1-2 pykälää viidestä. Pyörässä on neljä tehoaluetta; eco, tour, sport ja boost. Suurimman osan matkasta olen ajanut ecolla. Kokonaan ilman avustusta alamäissä ja tasaisella ellei ole vastatuuli (tai väsytä 😊). Tour asetusta ylämäissä ja sporttia jyrkissä mäissä. Boostille ei ole vielä ollut varsinaista käyttöä. Sen mitä ole testaillut, sportin ja boostin välillä ei ole suurta eroa käytännössä.
Onko sähköavusteisen pyörän hankinta järkevää? Jos haluat laajentaa pyöräilyreviiriä, nousta samalle mäelle 60 kiloisen naapurin Penan kanssa, tehdä pyörällä vaihtelevissa maastoissa peruskuntoharjoituksia, haluat pitää metsässä hauskaa tai haluat säästää hissilipuissa kipuamalla omin voimin rinteen huipulle niin vastaus on kyllä!