Näytä tavallinen näkymä : Kuntopyörästä apua maastopyöräilyyn
Otsikon esittämää asiaa lähtisin kyselemään. Vaikka miten koittaisi tsempata niin ei vaan jaksa pyöräillä kovilla pakkasilla ja lumella muutenkaan edes viikottain kun kesällä tuli ajettua melkein joka päivä.
Salilla taas viihdyn n. 3-5x viikossa ja monesti teen aerobista normitreenin päälle, juoksumattoa/nyrkkeilysäkkiä intervalleina ym. Intervallit sen takia että ei monestikaan kiinnosta tai ole aikaa vetää tunnin peruskuntolenkkiä treenin jälkeen ;) Pidän mielen avoimena jos näistä on hurja hyöty esim kerran viikossa tehtynä.
Millaiset harjoitteet olisi hyödyllisimpiä maastoajokuntoa varten jos aikaa on puoli tuntia, tai joskus jopa vartti? Maastolenkeillä tahtoo reidet väsyä ennenkuin keuhkot ja mitään kestävyysurheilupohjaa ei ole. Monesti reidet alkaneet kramppaamaankin kovien lenkkejen jälkeen.
Salilla teen perus isoja liikkeitä penkki/mave/takakyykky ja eristäviä vemputuksia jos sillä jotain vaikutusta on, aika lyhkäsiä sarjoja. Kyykyt vain yhtenä päivänä viikossa niin mahtuisi sinne muutakin treeniä.
Kyllä se pitkähkö puolentoista tunnin pk-lenkki olisi se joka tuosta puuttuu mutta jos aikaa ei ole niin sitten pitää ajaa sen verran kuin ehtii.
Myös liian massiivinen voimaharjoittelu aiheuttaa jäykkyyttä ajossa.
Pelkässä kuntopyöräilyssä en sen kummempia hyötyjä ainakaan maastopyöräilyyn usko olevan ja muutenkin pirun tylsää hommaa.
Mielummin itseä niskasta kiinni ja reiluksi tunniksi metsään remuamaan ja tinkii sen ajan salilla roikkumisesta.
kuovipolku
23.01.2019, 15.45
Aikarajoite on varsin ahdas, etenkin jos ajattelee että intervallitreenin, olipa se sitten millainen tahansa, lopuksi olisi hyvä tai jopa syytä jäähdytellä aktiivisesti 10 min ellei pitempäänkin.
Mutta jo klassisia suhteellisen sessioita ovat 4 x 4 min (3 min palautuksin yht. 25 min), 2 x 10 x 30 s (30 s palautuksin, 2 min sarjojen välissä yht. 22 min) tai 40/20 (40 s työtä, 20 s palautusta esim. 20 min). Teho sellainen ettei "happo tunnu reisissä" viimeisessäkään (eli ensimmäinen tai ensimmäiset saavat tuntua aavistuksen verran liian helpoilta). Silloin niitä voi tehdä useampana päivän viikossa ja harjoituksen teho perustuu paljolti juuri säännöllisyyteen ja kertyvän määrään (eikä yksittäisiin koviin treeneihin).
Sitten kun noita on yhden talven tehnyt, voi (niin halutessaan) alkaa pohtimaan hienompaa ja tarkempaa harjoitusohjelmaa.
PS Ylläoleva on esitetty niin sanotusti yleisiä kestävyysurheilullisia seikkoja ajatellen eikä maastopyöräilyn kannalta. Metsäpojat ja -tytöt osaavat varmasti antaa lajin spesifisten vaatimusten kannalta parempia neuvoja ja ehdotuksia.
Myös liian massiivinen voimaharjoittelu aiheuttaa jäykkyyttä ajossa.
Pelkässä kuntopyöräilyssä en sen kummempia hyötyjä ainakaan maastopyöräilyyn usko olevan ja muutenkin pirun tylsää hommaa.
Mielummin itseä niskasta kiinni ja reiluksi tunniksi metsään remuamaan ja tinkii sen ajan salilla roikkumisesta.
Miksei kuntopyörästä olisi apua maastoon? Samanlaillahan sielläkin poletaan, alamäessä tai teknisessä paikassa ei tosi ajeta penkiltä. En hae maastoajotaitoja kuntopyörästä vaan ihan vaan lenkkikestävyyttä reisille kun ne tuntuu olevan jarruna.
Voimaharjoittelu ja fillarointi ei oikein tue toisiaan, se on totta. Tai tukee osittain mutta ei molemmat nouse räjähtämällä jos toinen paranee. Aloin käymään salilla pari vuotta sitten ihan painoa pudottamaan ja mukaan on tullut nyt maastopyöräily kesäaikaan ihan vaan koska se on pirun hauskaa. En välittänyt viime kesänä kunnosta tai sen optimaalisesta harjoittelusta yhtään, ajoin mitä ajoin. Se oli jyrkkä lähtö porukkalenkeille ja reidet huusi hoosiannaa. Kyllä ne loppukesästä alkoi vähän paremmin kestämään mutta ajattelin jos ensi kesää varten ottaisi varaslähdön jo näin talven puolella niin on mukavampi ajella.
Pitää varmaan tottua myös ajatukseen siitä että voimailuun ei voi panostaa täysillä jos meinaa kehittyä pyöräilyssä, tosin ei sitä voimaa niin paljoa ole että sitä ehkä kannattaisi ainoana asiana tavoitellakaan.
Aikarajoite on varsin ahdas, etenkin jos ajattelee että intervallitreenin, olipa se sitten millainen tahansa, lopuksi olisi hyvä tai jopa syytä jäähdytellä aktiivisesti 10 min ellei pitempäänkin.
Mutta jo klassisia suhteellisen sessioita ovat 4 x 4 min (3 min palautuksin yht. 25 min), 2 x 10 x 30 s (30 s palautuksin, 2 min sarjojen välissä yht. 22 min) tai 40/20 (40 s työtä, 20 s palautusta esim. 20 min). Teho sellainen ettei "happo tunnu reisissä" viimeisessäkään (eli ensimmäinen tai ensimmäiset saavat tuntua aavistuksen verran liian helpoilta). Silloin niitä voi tehdä useampana päivän viikossa ja harjoituksen teho perustuu paljolti juuri säännöllisyyteen ja kertyvän määrään (eikä yksittäisiin koviin treeneihin).
Sitten kun noita on yhden talven tehnyt, voi (niin halutessaan) alkaa pohtimaan hienompaa ja tarkempaa harjoitusohjelmaa.
PS Ylläoleva on esitetty niin sanotusti yleisiä kestävyysurheilullisia seikkoja ajatellen eikä maastopyöräilyn kannalta. Metsäpojat ja -tytöt osaavat varmasti antaa lajin spesifisten vaatimusten kannalta parempia neuvoja ja ehdotuksia.
Jotain tuollaista hainkin. Pitää koittaa vaikka ottaa pari kertaa viikkoon puntin jälkeen tuommonen 20-30min setti intervallityyliin tms ja yksi 1-2h pk lenkki mieluiten luonnossa jos polut auki eikä 20 pakkasta. Tai voishan sitä tielläkin ajaa mutta olen mieltänyt sen tylsäksi. Ehkä jopa mieluummin sen ajan sitkuttais kuntofillarilla ja kattoo jotain :D No mutta kiitos vinkeistä
Sanoin että kuntopyörästä ei erityisemmin hyötyä maastoon, hyötyä tietenkin mitä kuntopyörästä yleensä on. Olen jostain syystä jättänyt aina väliin...
Jos homma kiinnostaa yleensäkin ja nokkaa pelottaa palauttaa niin jokin traileri voisi olla parempi kuin kuntopyörä, saisi sentään jonkinlaista ajamisen tuntua.
jos pokka pitää ja kunto kestää tekee sen jalka treenin "putkeen". kyllä lisää kestävyyttä:) siis ei taukoja
^ eikös tuossa "putkeen" tekemisessä synny se "pumppi" vaikutus, jolla bodarit pyrkii kasvattamaan mahdollisimman paljon lihasta, voiman kustannuksella. Kyllä se varmasti lisää kestävyyttä siellä punttipiireissä, mutta tuskinpa sillä kovinkaan positiivista vaikutusta on pyöräilyn kestävyyteen. Kova harjoitus on eri asia kuin uuvuttava harjoitus. Itse pyrin painoilla saamaan lisää voimaa ilman lihaskasvua. Lyhyet sarjat ja lähes täydet palautumiset niiden välillä. Kestävyys haetaan sitten pyöränpäällä, lajivoima mukaan lukien.
kyllähän sen bodarinkin on pakko sitä kestävyyttä jossain vaiheessa kehittää kun se esim. jalkakyykky vaatii isommilla painoilla jo sitä kestävyyttä.joillakin kummallinen käsitys että se teho/voima nopeus tulisi muusta kun lihaksen koosta
^ Miten perustelet jalkakyykyn vaativan isommilla painoilla kestävyyttä? Jos tarkoitat kehon mekaniikan, kuten lihas kiinnikkeiden, jänteiden, ym. kestävyydestä, niin puhumme eri kestävyydestä. Voidaan ottaa "keskimääräinen" bodari ja todeta, että hänen kestävyytensä hiipuu harjoitelleen pyöräilijän kanssa ajaessa 30 minuutin jälkeen pk-lenkillä, verrattuna pyöräilijään. Jos otamme huippu bodarin ja huippu pyöräilijän vertailuun, niin viimeistään 15 minuutin pk-ajon jälkeen, huippu bodari on jäänyt ja huohottaa tuskissaan, kun huippu pyöräilijä jatkaa vielä neljä tuntia rupatellen muiden kaltaistensa kanssa
kyllähän sen bodarinkin on pakko sitä kestävyyttä jossain vaiheessa kehittää kun se esim. jalkakyykky vaatii isommilla painoilla jo sitä kestävyyttä.joillakin kummallinen käsitys että se teho/voima nopeus tulisi muusta kun lihaksen koosta
:)
Kysehän on lihaksen taloudellisuudesta, verrattuna voiman tarpeeseen. Usein puhutaan siitä myyttisestä "17 kiloa per jalka 300 tai jotain wattia".
Mitä enemmän sinulla on kykyä tuottaa maksimivoimaa, ilman lihaskasvua, sitä taloudellisempaa menosi on. Jos lihasmassasi on vakio, mutta voimasi on joko 50 yksikköä tai 100 yksikköä, niin sinun on taloudellisempaa tuottaa tuo 17 kiloa per jalka jos omaat 100 yksikön verran voimaa, jonkin aikaa, kuin 50 yksikköä. 50 yksikköä omaava taas voi ajaa 1000 kilometriä yhteen menoon, jos nuppi ja kropan mekaniikka kestää ja 100 yksikön kaveri jää ruikuttamaan elämän kurjuutta 300 kilometrin jälkeen.
Maailman mestaruuksia voittavat ne joilla on taloudellisuus riittävän hyvä siihen. Yksikään Maailman mestaruus ei ole tullut tuolla 17 kg/ jalka/kadenssi. Kisan aikana sitä yhtä jalkaa on painettu putkelta monet kerrat yli 50 kg voimalla.
Johtopäätös: Emme tarvitse voimaharjoittelua, kovimmatkin tekevät sitä turhaan.
maiman mestaruuden voittavat ne jolla on parhaat astma ja muut tropit
https://www.stara.fi/wp-content/uploads/2017/07/tourdefrance19072017x.jpg
kuvassa keskeisiä kestävyysurheilun juttuja: noi suonet ei synny 8vkon tehotreenillä vaan aikaa vaatii. suht pienet lihakset, kun ei vaan riitä happi isommille.
Eiköhän tuon näköiset jalat saa lääkeaineita piikittämällä. Se nyt ei varsinaisesti tähän ketjuun liity.
Eiköhän tuon näköiset jalat saa lääkeaineita piikittämällä. Se nyt ei varsinaisesti tähän ketjuun liity.
Piikittämällä? Täh? Mitähän sieltä piikistä ruutataan? Tuskin ainakaan mitään anabolisia, lihaksia noissa jaloissa näyttäs olevan about saman verran kun yläasteikäisellä junnulla.
Piikittämällä? Täh? Mitähän sieltä piikistä ruutataan? Tuskin ainakaan mitään anabolisia, lihaksia noissa jaloissa näyttäs olevan about saman verran kun yläasteikäisellä junnulla.
Siltä varalta että et ole trolli niin kannattaa katsoa vaikka icarus dokkari. Näyttääkö lance armstrong bodarilta? Monellako harrastelijapyöräiljällä jotka treenaavat kovaa löytyy tuollaiset suonet?
Hohhoijaa
piikistä ruutataan niitä suonia
Aika kivasti tämäkin keskustelu on lähtenyt rönsyilemään:p
Minustakin alkuperäisen kysyjän harjoittelusta puuttuu pk jolla pohjaa luodaan joten vähentäisin punttia ja panostaisin pk-harjoitteluun.
Voimasta sinällään tuskin missään lajissa haittaa on eikä varsinkaan maastopyöräilyssä, on kai selvää että vahva ja kestävä on parempi kuin pelkästään kestävä kun taas pelkästään vahva ei kestävyyslajeissa pitkälle pötki.
:D
Otin itteäni niskasta kiinni ja kävin sen parin tunnin pk lenkin ulkosalla mutta on se vaan jäätävää hommaa kovalla pakkasella. Varpaat jäässä ja hanskat märkänä mutta ehkä joskus oppii pukeutumaan tarpeeksi kylmällekin. Se tässä on onglemana että sisällä ei jaksa ajaa kahta tuntia kun persukset puutuu jo puolen tunnin jälkeen mutta omalla fillarilla ei sitä ongelmaa kyllä ole. Varmaan kun tulee oltua niin paljon pois satulasta polulla. Koitan muokata asennetta siihen suuntaan että voimaharjoittelu on enemmän taustatukena ja koittaa parantaa kuntoa.
En tiedä minkälaiset kengät sitä pitäisi olla että pärjää tunteja ulkona, huopakumisaappaat on vähän turhan jytkyt ja muut on liian kylmiä villasukkienkin kanssa.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.