Näytä tavallinen näkymä : Missä paras BIKEFIT?
Löysin Bikefit-haulla jonkin verran aiempaa turinaa aiheesta, mutta haluaisin silti esittää täsmäkysymyksen:
Mikä tai mitkä ovat Helsingissä ja muualla pääkaupunkialueella parhaimpia ja laadukkaimpia bikefit-palveluita? Larunpyörä, Velosport? Joku aivan muu?
Kipeä tarve parhaalle mahdollisille bikefitille.
- Juge
JohannesP
25.11.2017, 01.39
Piti käydä ihan vilkasemassa paljonko tuollainen bikefit maksaa ja 100€/h+ saa tuohon varata Larunpyörässä eikä saa edes kaupan päälle vaikka ostaisi 4000€+ pyörän. :eek: Tarkempi bikefit maksaa kuitenkin sen 280-400€
Jos ensimmäistä pyörää ostamassa niin kuulostaa tuohon rahaan aika kovalta menoerältä varsinkin kun alottelija vähemmän ymmärtää kaikkia mittatuloksia. Jos tarkotuksena on kisata tai oikeasti pahoja liikkuvuusongelmia pyörän päällä joita ei pysty enään selvittämään niin sit ymmärrän. Mittatilausrunko voisi olla kans yksi vaihtoehto, mutta niitäkin tuskin hankitaan ensimmäisenä pyöränä, jolloin kuvittelisi vähän olevan mielikuvaa itselläänkin mitä kaipaa.
Tarkemmin kun en tiedä tarkoitusperääsi, mutta jos kyseessä tämä edellä kuvattu perinteinen ensimmäinen maantiepyörä niin suosittelisin vain marssimaan osaavaan liikkeeseen ja sinne missä on mieltymyksen mukaisia pyöriä. Vaikka kävisi tuollaisessa mittauksessa ja saisi ihannerungon mittatulokset niin pyörän speksaaminen ei helpotu laisinkaan jos niitä tuloksia ei osaa lukea tai tekee asiasta liian vaikeaa ja yrittää löytää vain numeroiden perusteella ihannerunkoa (taisi eräs nimeltä mainitsematon lähemmäks vuoden speksata täydellistä maantiepyörää millin päälle siinä onnistumatta). Putkiosilla saa korjattua aika hyvin pieniä mittasuhteita. Sit se voikin olla hyvä jos ensimmäinen pyörä tosiaan on arvokkaampaa sorttia.
Itse nöösinä nollatietämyksenä marssin taustatöiden jälkeen osaavaan liikkeeseen missä pyörittelin reipas puoli tuntia trainerilla ja siinä samalla katottiin ajoasennot sun muut asiat kuntoon ja stemmiäkin sai vaihdetta kuluitta jälkeenpäin. En keksi mitä olisin tehnyt sillä kirjallisella datalla. Parasta kunhan menee sellaiseen liikkeeseen missä ei tuputeta sitä mitä sattuu olemaan valmiina koottuna ja lisäksi myyjän tietämystasonkin saa helposti selville.
Piti käydä ihan vilkasemassa paljonko tuollainen bikefit maksaa ja 100€/h+ saa tuohon varata Larunpyörässä eikä saa edes kaupan päälle vaikka ostaisi 4000€+ pyörän. :eek: Tarkempi bikefit maksaa kuitenkin sen 280-400€
Jos ensimmäistä pyörää ostamassa niin kuulostaa tuohon rahaan aika kovalta menoerältä varsinkin kun alottelija vähemmän ymmärtää kaikkia mittatuloksia. Jos tarkotuksena on kisata tai oikeasti pahoja liikkuvuusongelmia pyörän päällä joita ei pysty enään selvittämään niin sit ymmärrän. Mittatilausrunko voisi olla kans yksi vaihtoehto, mutta niitäkin tuskin hankitaan ensimmäisenä pyöränä, jolloin kuvittelisi vähän olevan mielikuvaa itselläänkin mitä kaipaa.
Tarkemmin kun en tiedä tarkoitusperääsi, mutta jos kyseessä tämä edellä kuvattu perinteinen ensimmäinen maantiepyörä niin suosittelisin vain marssimaan osaavaan liikkeeseen ja sinne missä on mieltymyksen mukaisia pyöriä. Vaikka kävisi tuollaisessa mittauksessa ja saisi ihannerungon mittatulokset niin pyörän speksaaminen ei helpotu laisinkaan jos niitä tuloksia ei osaa lukea tai tekee asiasta liian vaikeaa ja yrittää löytää vain numeroiden perusteella ihannerunkoa (taisi eräs nimeltä mainitsematon lähemmäks vuoden speksata täydellistä maantiepyörää millin päälle siinä onnistumatta). Putkiosilla saa korjattua aika hyvin pieniä mittasuhteita. Sit se voikin olla hyvä jos ensimmäinen pyörä tosiaan on arvokkaampaa sorttia.
Itse nöösinä nollatietämyksenä marssin taustatöiden jälkeen osaavaan liikkeeseen missä pyörittelin reipas puoli tuntia trainerilla ja siinä samalla katottiin ajoasennot sun muut asiat kuntoon ja stemmiäkin sai vaihdetta kuluitta jälkeenpäin. En keksi mitä olisin tehnyt sillä kirjallisella datalla. Parasta kunhan menee sellaiseen liikkeeseen missä ei tuputeta sitä mitä sattuu olemaan valmiina koottuna ja lisäksi myyjän tietämystasonkin saa helposti selville.
Tokihan se liikkeen työntekijä osaa lukea niitä tuloksia, kun on siihen koulut käynyt. Ja osaa selventää ne asiakkaalle siten että hänkin ne ymmärtää kansankielellä. Itse kääntyisin fitin kanssa Velosportin puoleen, mut ei kai Larunpyörässäkään huono ole.
https://www.youtube.com/watch?v=R7ddsNoXHu8
Jos ensimmäistä pyörää ostamassa niin kuulostaa tuohon rahaan aika kovalta menoerältä varsinkin kun alottelija vähemmän ymmärtää kaikkia mittatuloksia. Jos tarkotuksena on kisata tai oikeasti pahoja liikkuvuusongelmia pyörän päällä joita ei pysty enään selvittämään niin sit ymmärrän. Mittatilausrunko voisi olla kans yksi vaihtoehto, mutta niitäkin tuskin hankitaan ensimmäisenä pyöränä, jolloin kuvittelisi vähän olevan mielikuvaa itselläänkin mitä kaipaa..
Uuden pyörän hankkiminen tulee ajankohtaiseksi hiukan myöhemmin, nyt haluaisin vain säätää Cyclocrossariini niin ideaalit mitoitukset kuin mahdollista. Minulla on siis jo pyörä olemassa, mutta monien tietävien ihmisten kommenttien perusteella sen runko on minulle 1-3 kokoa liian iso. Harmittaa toki jos tässä mielessä tein pöllön ostoksen. Nyt kun ostin talvipyöräkengät, jotka ovat aika painavat, ja klossitkin sijoitettiin eri tavalla kuin kesäkengissä, niin pyöräily (asento ja jalkatyö) on aiheuttanut polvikipuja ja muuta kropan kireyttä. Tiedän, että väärän kokoisesta fillarista ei välttämättä saa täydellistä, mutta olisin valmis pulittamaan vaikka 100 e ja enemmän, jotta kaikki asiat fiksattaisiin niin hyviksi kuin mahdollista, jottei kipuja tulisi huonoista asennoista. Paljon ilmeisesti ajoasennon hiomisen kautta voi tehä!
Parasta olisi tietenkin hankkia uusi optimaalisen kokoinen pyörä, mutta kuten sanottu, rahatilanne mahdollistaa sen vasta myöhemmin.
TriathlonSuomi -nettisivuilla Larun Pyörä mainitaan epäsuorasti parhaana Bikefittinä Suomessa. Tosin Larun Pyörä on TriathlonSuomen yhteistyökumppani, joten tämä saattaa selittää. Mutta kyllähän Larun bikefit-hommat vaikuttaisivat päteviltä:
http://larunpyora.com/bikefit/
Velosportistakin on kuulunut paljon hyvää: esim Stubb hehkutti heidän bikefittiä facebookissa :p En oikein yhtään tiedä, kannattaako polvikipu/selkäsärky-ongelmia lähestyä bikefitin kautta, mutta jos minä itse rupeaisin rakentamaan itselleni uutta ajoasentoa, niin siitä ei kyllä erilaisten nettisivujen tuellaan tulisi menestystarinaa.
Polvikivun voi aiheuttaa myös klossien väärä asento ihan oikean kokoisella pyörälläkin. Siinä mielessä bikefit voi auttaakkin tosi paljon.
Velosport tulee aina ensimmäisenä mieleen, koska poikani hommasi heiltä Olmonsa ja se on oikean kokoinen. Mitoitus tehtiin liikkeessä.
Kertoisitko Juge kokopituutesi, haaramittasi, vähän ylävartalostakin, nykyisen pyörän ja sen koon, niin kokeillaan jos jotain ensiapua...
Kivenlahden Pyörähuolto tekee kans.
http://www.kivenlahdenpyorahuolto.fi/bike-fitting
Mutta pystyykö joku sanoo, että mikä on paras (onko joku käynyt useammassa eri fittingissä)....
Ite en pysty.
Koskapa Jugella on vähän erilainen tilanne kuin bikefittingissä yleensä eli pitää löytää mittaaja/myyjä, joka osaa antaa vinkit olemassa olevan pyörän säätämiseen, ehdotan että soitat tai laitat meiliä mainittuihin kolmeen firmaan, ja päättelet vastauksesta mikä voisi soveltua parhaiten sinulle.
Maineeltaan kaikki kolme ketjussa mainittua ovat hyviä. Velosport on ainoa, jossa olen ollut seuraamassa uudenaikaisella laitteistolla bikefittingiä. Minulla aikanaan siellä mitattiin vanhalla teräspukilla :)
Kivenlahdessa kävin itse, hyvä kokemus. Heillä ei ollut intressejä myydä muuta kuin palvelu. Kaikki myyntipuheet puuttui ja keskityttiin pelkästään mitoitushommaan. Velosportissa en ole ikinä saanut hyvää palvelua. Niin ja putkiosilla ei korjata väärän mitoituksen omaavaa runkoa, ei kannata ihan oikeesti.
JohannesP
26.11.2017, 14.20
1-3 kokoa liian isossa rungossa on aika monta vaihtoehtoa. 1 koko liian iso ei vielä välttämättä ole aivan toivoton, mutta jos puhutaan noin 2-3 kokoa on jo aika iso harppaus.
Postaamalla pyörästä kuva ja mahdollisesti jopa kuskista yksityiskaisemman (sensuurin kera) niin siitä pystyisi jo moni toteamaan onko siitä pyörästä järkeä lähtee ylipäätään muokkaamaan sopivaa. Aika kallista mennä sinne bikefittiinki nykyisen pyörän kanssa jos se onkin epäsopiva tunnin mittauksen jälkeen ja sit käytetään taas lisää aikaa ja rahaa siihen et löytyy sopiva. Ja ei ne uudet putkiosatkaan halpoja ole, joten jokatapauksessa uusi pyörä voi tulla halvemmaksi ja mukavemmaksi.
Larunpyörän hinnoittelut ovat kieltämättä erikoiset, jos basic bikefitting maksaa 120/1h niin voiko saman palvelun ottaa tuntityönä 100€/h vai mistä tuo 20€ korotus valmiiseen pakettiin tulee. Sama kattavammassa 280€/2,5h.
Ehkä oon muutenkin tottunut liian hyvään asiakaspalveluun, kun omasta mielestä basic bikefitting pitäisi sisältyä aina jos kivijalasta mennään ostamaan pyörää eli tärkeimmät liikkuvuustestit ja ajoasento. Senhän ympärille se pyöräkin ostetaan niin miksi tästä pitäisi maksaa 120€, kun summakaan ei hyvitetä takaisin alle 3k€ pyörässä. Kai näille on sit kysyntää. Kivenlahden pyörähuollossa hinnat olivat ainakin edullisemmat.
Larunpyörän hinnoittelut ovat kieltämättä erikoiset, jos basic bikefitting maksaa 120/1h niin voiko saman palvelun ottaa tuntityönä 100€/h vai mistä tuo 20€ korotus valmiiseen pakettiin tulee.
Oisko mittaus tunnin ja sit tuo 20e on pyörän säätäminen.
Niin ja putkiosilla ei korjata väärän mitoituksen omaavaa runkoa, ei kannata ihan oikeesti.
Vääränkokoista runkoa ei voi korjata.
Muistaakseni täällä joskus pyörän jo hankkinut pelkäsi ostaneensa suuren, mutta kun monin silmin asiaa katsottiin palstalaisten silmin, niin se osoittautui sopivaksi kooltaan. Kahden koon väliin liki aina satumme eikä isommalta puolen valittu vielä ole väärä.
StringBet
28.11.2017, 09.31
Olin larun pyörässä syksyllä ja ihan asiantunteva vaikutelma siitä jäi. Otin siis tuon basicin ja sitten vaan piirustusten kanssa kotiin pyörää mittailemaan. Mitään isoja ylläreitä sieltä ei löytynyt. Hinta oli sen 120 euroa, mutta ei siellä mitoittaja kelloa katsellut. Sanoi heti alussa, että semmonen puolitoista tuntia saattaa mennä ja varmaan menikin. Mulle tehtiin ensin vähän mukavuuspainotteisempi mitoitus ja sitten kokeiltiin vähän sporttisempaa, johon lopulta päädyin.
Vääränkokoista runkoa ei voi korjata.
Muistaakseni täällä joskus pyörän jo hankkinut pelkäsi ostaneensa suuren, mutta kun monin silmin asiaa katsottiin palstalaisten silmin, niin se osoittautui sopivaksi kooltaan. Kahden koon väliin liki aina satumme eikä isommalta puolen valittu vielä ole väärä.
En pystynyt vielä ainakaan laittamaan kuvaa pyörästä ja itsestäni (blurratulla naamalla), enkä oikein kartottamaan mittojakaan (esim. jalan ja yläkehon mittoja).
Mutta perusfaktat: olen lyhyt äijä, 163. Ja menin ostamaan viisiykkösen runkokoa olevan Focus cyclarin. Tämän:
https://larunpyora.com/tuote/2016-focus-mares-ax-disc-tiagra/
Palaan tarkemman tietojen ja kuvien kanssa. Kiitos!
Tuntuuhan tuo isolta, itse olen 170cm ja pyöräni on 50. toisaalta mulla on tossa faijalta perintönä saatu pyörä ja se on 61cm, silläkin pyöräily onnistuu mutta ajoasento ei ole kaikkein aeroin.
Pyörän geo löytyy
https://www.focus-bikes.com/int/33952-mares-frameset.html
Senttiä lyhyempo olisi ollu 48, joka olis voinut olla sopivampi. Stemmiä lyhyemmäksi ja tankoa vielä compactimmaksi vois kokeilla, vois toimiakki, jos ylävartalo ei ihan rimpula kuten omani. Ei tuo missään nimessä ole monta numeroa iso, kun vain yksi pienempi löytyy!
H. Moilanen
29.11.2017, 11.05
Mutta perusfaktat: olen lyhyt äijä, 163. Ja menin ostamaan viisiykkösen runkokoa olevan Focus cyclarin.
Itse ajelin 51 -kokoisella Mares:lla. Mittaa on 170 cm. Kyllä tämä vähän siltä näyttää, ettei bikefitting tätä asiaa tule ratkaisemaan.
kuovipolku
29.11.2017, 11.49
Vuosimalleissa taitaa muuten olla pieniä (joskaan ei välttämättä tässä kovin merkityksellisiä) eroja; tässä 2016:
https://dbyvw4eroffpi.cloudfront.net/size-guides/Focus/Focus-Mares-AX-Di2-Ltd-size-guide.jpg
Joo, 48:a ei löytynyt liikkeestä sillä hetkellä, joten kiireen vuoksi tällä mentiin! Kai se on uuden pyörän osto edessä, ja nykyistä pyörää voi sitten käyttää työmatkoilla, talvisin etc. Käyttöpyöräksi. Mutta silti harmittaa.
H. Moilanen
29.11.2017, 12.30
^Vaihdata siitä runko takuuseen ja pyydä pienempää kokoa tilalle ;)
Yksi hyvä vaihtoehto, siirrä osat pienempään, siis sopivamman kokoiseen runkosarjaan, kasaa nykyisestä suoratankoinen romulaatikon osista tai kirppikseltä haalituista. Lakkaa harmittamasta, kun on kaksi hyvää pyörää.😊
Nykyistä vois vielä koettaa pienentää, stemmi miinuskulmaan ja kaikki helat alta pois ja tarvittaessa lyhyemää stemmiä.
Joo, 48:a ei löytynyt liikkeestä sillä hetkellä, joten kiireen vuoksi tällä mentiin! Kai se on uuden pyörän osto edessä, ja nykyistä pyörää voi sitten käyttää työmatkoilla, talvisin etc. Käyttöpyöräksi. Mutta silti harmittaa.
Perustilanne siis. Pikkuriikkisen sahaavat kivijalat tällatavoin jalkojaan :(
kuovipolku
30.11.2017, 11.35
Perustilanne siis. Pikkuriikkisen sahaavat kivijalat tällatavoin jalkojaan :(
Toki voi olla niin että asiakas oli se innokkaampi osapuoli eli ei halunnut odottaa sopivamman kokoista tai lähteä ilman pyörää koska oli niin ihastunut väriin tai hintaan. Aina ei välttämättä ole kyse siitä että liike haluaa vain myydä jonkun jäljellä olevan pyörän, oli se sopiva tai ei. Eikä siitä että myyjä olisi niin ammattitaidoton että pitäisi selvästi vääränkokoista sopivana.
Mutta on kieltämättä totta että kauppiaan pitäisi uskaltaa ottaa se riski että asiakas närkästyy siitä että hänelle kieltäydytään myymästä tai että kauppa lipsahtaa kilpailevalle liikkeelle. Jossain vaiheessahan asiakkaallekin lopulta selviää että pyörä on niin vääränkokoinen ettei sitä saa millään konstilla sopivaksi ja on inhimillistä että hän tällöin kokee että vika on pelkästään kauppiaan lyhytnäköisessä voitontavoittelussa...
Itse ajelin 51 -kokoisella Mares:lla. Mittaa on 170 cm. Kyllä tämä vähän siltä näyttää, ettei bikefitting tätä asiaa tule ratkaisemaan.
No auttaahan se bikefitting seuraavan pyörän oston kanssa.
The flying Chocobo
01.12.2017, 09.05
Mittaaminen kannattaa, jos ei sitä pysty/osaa itse tehdä niin silloin kannattaa käydä fittingissä. Ainakin joskus käy niin että vartalon mittasuhteet ovat hiukan standardista poikkevat ja silloin pyörän kokokin saattaa aiheuttaa haasteita. Itsellä kävi niin, että ihmettelin että minkä ihmeen takia en tahdo millään ylettää hyvin kahvoille, vaikka pyörä on "oikean kokoinen". Stemmiä lyhentämällä päästiin jo kohtuulliseen tulokseen, mutta kun kävin itseäni mittauttamassa, kävi ilmi että mullahan on pitkät jalat ja selkeästi lyhyt selkä. Ei siis ihme että mittaiselleni normipyörässä joutuu penkkiä nostamaan aika ylös ja ohjaustanko tuntuu olevan kaukana. Fittingissä saa myös lisätietoa mitä eri mitat on ja pääsee konkreettisesti kokeilemaan miten eri mittojen muuttuminen vaikuttaa.
Mulla kanssa pieniä eroja keskiarvo mittasuhteissa, sen opin fitissä että reach ja stack on ihan olellisia tietoja jotta voi hankkia rungon, ostan siis rungon ja muut osat erikseen.
Antti Salonen
04.12.2017, 14.14
163-senttiselle 48 cm olisi varmasti se paras, mutta... 51 cm on muuten aivan samalla geometrialla, mutta runkokolmio on tasan sentin pidempi ja korkeampi. Eli jos 51 cm rungolla käyttää sentin lyhyempää stemmiä ja ottaa yhden prikan stemmin ja ohjainlaakerin välistä pois, on ajoasento sama kuin 48 cm rungolla.
Sentin lyhyemmällä stemmillä painonjakauma siirtyy aavistuksen enemmän takarenkaalle ja ohjaus on vähän nopeampi. Se ero ei ole mullistava. Vaakaputki on myös parisen senttiä ylempänä ja kassit on suuremmassa vaarassa maastoajossa. Tärkein kysymys tässä on se, että saako "liian isolla" rungolla tangon riittävän alas (jos kuski on esim. lyhytjalkainen), ja saako tangon riittävän lähelle ilman, että stemmi on absurdin lyhyt. Todennäköisesti saa.
Jokunen vuosi sitten haettiin alle 160-senttiselle avovaimolleni maantiepyörän ajoasentoa kohdilleen siten, että avovaimo ajoi mun 52 cm maantiepyörällä. Hyvä asento ja mukavia lenkkikilometrejä löytyi hyvin lyhyellä stemmillä, joka oli ohjainlaakerissa kiinni. Tästä viisastuneena tilattiin samasta rungosta 48 cm versio ja rakennettiin siihen sama ajoasento 2 cm pidemmällä stemmillä. Lopputulos oli toki vielä parempi, mutta myös sillä kaksi kokoa "liian isolla" rungolla pystyi ajamaan mukavasti ja ilman kipuja.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/20171206/970a9a70cba052d79d8d1913b5bfa519.jpg
Miten muuttuva stack vaikuttaa ajoasentoon jos reach pysyy samana? Pohdin kokojen merida cc500 50cm ja 52 välillä. Olen 171 pitkä inseam 80. Mielipiteitä? Käyttö asvalttia ja hiekkatietä.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Helppoa, koko 50 on oikeampi, oikeastaan oikein!
Antti Salonen
08.12.2017, 09.42
Miten muuttuva stack vaikuttaa ajoasentoon jos reach pysyy samana? Pohdin kokojen merida cc500 50cm ja 52 välillä. Olen 171 pitkä inseam 80. Mielipiteitä? Käyttö asvalttia ja hiekkatietä.
Stack on emäputken yläpään etäisyys keskiölaakerista Y-akselilla. Reach on samojen pisteiden etäisyys X-akselilla. Eli käytännössä stack vaikuttaa siihen kuinka matalalle tangon voi saada. Tangon saa korkeammalle heittämällä prikkoja lisää ohjainkannattimen alle, tai vaihtamalla enemmän nousevan kannattimen.
Käytännössä: Jos et koske pyörän asetuksiin millään tavalla, luultavasti 50 cm koossa on sen ostettuasi tanko noin 16 mm matalammalla. Ota mielummin 50 cm. Tanko tulee riittävän ylös, ja saat sen varmasti riittävän alas.
Meta: Mä en yleisesti tajua näitä geometrioita, joissa isommassa koossa reach ei kasva. Tyhmempi luulisi, että se olisi geometrian suunnittelun lähtökohta. Esim. Surly Cross-check (http://surlybikes.com/bikes/cross_check/geometry) on erityisen hupaisa kun koot 50, 52, 54 ja 56 cm ovat viiden millimetrin tarkkuudella samanpituisia. Isompi runko ei välttämättä ole pidempi. Ikään kuin suunnittelijat eivät tajuaisi geometrian alkeita, eli tässä tapauksessa pystyputken kulman vaikutusta rungon todelliseen pituuteen.
^ kiitos kommenteista. Pääsin testaamaan kokoa 52 ja kyllähän se isolta tuntui. Asento oli hieman venytetyn oloinen ja vaakaputkikin tuli epämiellyttävän lähelle haaroja. Stemmeillä yms säädöillä voi toki pelailla mutta miksi tehdä niin kun ostaa suoraan sen sopivan.
Sent from my iPhone using Tapatalk
163-senttiselle 48 cm olisi varmasti se paras, mutta... 51 cm on muuten aivan samalla geometrialla, mutta runkokolmio on tasan sentin pidempi ja korkeampi. Eli jos 51 cm rungolla käyttää sentin lyhyempää stemmiä ja ottaa yhden prikan stemmin ja ohjainlaakerin välistä pois, on ajoasento sama kuin 48 cm rungolla.
Sentin lyhyemmällä stemmillä painonjakauma siirtyy aavistuksen enemmän takarenkaalle ja ohjaus on vähän nopeampi. Se ero ei ole mullistava. Vaakaputki on myös parisen senttiä ylempänä ja kassit on suuremmassa vaarassa maastoajossa. Tärkein kysymys tässä on se, että saako "liian isolla" rungolla tangon riittävän alas (jos kuski on esim. lyhytjalkainen), ja saako tangon riittävän lähelle ilman, että stemmi on absurdin lyhyt. Todennäköisesti saa.
Jokunen vuosi sitten haettiin alle 160-senttiselle avovaimolleni maantiepyörän ajoasentoa kohdilleen siten, että avovaimo ajoi mun 52 cm maantiepyörällä. Hyvä asento ja mukavia lenkkikilometrejä löytyi hyvin lyhyellä stemmillä, joka oli ohjainlaakerissa kiinni. Tästä viisastuneena tilattiin samasta rungosta 48 cm versio ja rakennettiin siihen sama ajoasento 2 cm pidemmällä stemmillä. Lopputulos oli toki vielä parempi, mutta myös sillä kaksi kokoa "liian isolla" rungolla pystyi ajamaan mukavasti ja ilman kipuja.
Kiitos hyvin konkreettisesta vinkistä! Onko totta että Merida ja Focus ovat aika lähellä toisiaan, sama valmistaja jne. NIMITTÄIN selasin Meridan runkokoko-taulukkoa, ja SEN MUKAAN 163-senttinen voi käyttää jopa 51:stäkin runkoa. Tämän taulukon mukaan olisin (aika laajasti ilmaistu asia kyllä) "pituudeltaan 155-165cm kuskille menisi 48-51 runko." :) Voiko tuon tulkita niin että just ja just vielä sopisi minulle.
https://www.merida-bikes.com/en_int/bike/frame-size-calculator
Ite jos ostaisin pyörän laskurin mukaan joka perustuu pelkkään inseamiin niin saisin aina liian ison pyörän.
Mitat 175/86.
Maantiefilosta kyse siis.
Ei siitä bike fitistä haittaakaan ole.
Hei, onko kokemusta BG Fysion bike fittingistä? http://www.bgfysio.com/
Onko Kivilahden pyörähuolto edelleen suositeltu fitting paikka?
Tai onko keskisuomessa mitään hyvää fitting paikkaa?
Etsiskelen Bikefittausta pk-seudulta. Koska tämä thread ei antanut vastausta, päädyin tekemään sheetsin, jonne listasin kaikki nopealla haulla lhttps://docs.google.com/spreadsheets/d/e/2PACX-1vTcddkD1-NDDQGPdQ9104oIXSspbPwNs24my_wu_a1ZnroVCiUQ5RttCyAT Zizm3qJBdSD5TzxspW0M/pubhtmlöytyneet tarjokkaat. Myös pk-seudun ulkopuolelta huom! Linkki sheetsiin löytyy viestin lopusta.
Muutama huomio:
Laitteistoja tuntuu löytyvän kolme erilaista => Shimano (https://www.bikefitting.com/en), Trekin PrecisionFit (https://www.trekbikes.com/fi/fi_FI/precision_fit/), RetülFit (https://www.retul.com) (ex-Spessu BG). Eroja voit tulkita linkkien takaa löytyvistä mainospuheista.
Listalta löytyy, mitä systeemiä lafka käyttää, jos se on nettisivulla mainittu.
Google tarjosi liikkeitä joiden sivuilta ei enää fittausta löytynyt, mutta en jaksanut soitella ovatko vielä tarjolla (esim Specialpyörä Oulu, Ajopyörä Turku, jne). Jos joku liike palveluja tarjoaa, lisää ihmeessä listaan!
Sheets on avoin eli kuka tahansa voi sitä muokata.
Sheetsiltä löytyy myös sarake "Kokemuksia" jonne voit kirjoitella jos olet jossain käynyt. Pliis, älä trollaa.
BikeFit Suomessa (https://docs.google.com/spreadsheets/d/12rtAU5hyYy5_QuPO5s5IC4YMUpuc3izZmhuvMiG4EQc/edit?usp=sharing)
Up.
Maastopöyrälle fitti haussa, myös gravel.
Ikuinen takareisi / Polvi kipeä taistelu jo ainakin kolme vuotta.
Murtumispisteessä
Up.
Maastopöyrälle fitti haussa, myös gravel.
Ikuinen takareisi / Polvi kipeä taistelu jo ainakin kolme vuotta.
Murtumispisteessä
Kokemuksesta suosittelen endurancesport.fi (https://endurancesport.fi/).
Etsiskelen Bikefittausta pk-seudulta. Koska tämä thread ei antanut vastausta, päädyin tekemään sheetsin, jonne listasin kaikki nopealla haulla lhttps://docs.google.com/spreadsheets/d/e/2PACX-1vTcddkD1-NDDQGPdQ9104oIXSspbPwNs24my_wu_a1ZnroVCiUQ5RttCyAT Zizm3qJBdSD5TzxspW0M/pubhtmlöytyneet tarjokkaat. Myös pk-seudun ulkopuolelta huom! Linkki sheetsiin löytyy viestin lopusta.
Muutama huomio:
Laitteistoja tuntuu löytyvän kolme erilaista => Shimano (https://www.bikefitting.com/en), Trekin PrecisionFit (https://www.trekbikes.com/fi/fi_FI/precision_fit/), RetülFit (https://www.retul.com) (ex-Spessu BG). Eroja voit tulkita linkkien takaa löytyvistä mainospuheista.
Listalta löytyy, mitä systeemiä lafka käyttää, jos se on nettisivulla mainittu.
Google tarjosi liikkeitä joiden sivuilta ei enää fittausta löytynyt, mutta en jaksanut soitella ovatko vielä tarjolla (esim Specialpyörä Oulu, Ajopyörä Turku, jne). Jos joku liike palveluja tarjoaa, lisää ihmeessä listaan!
Sheets on avoin eli kuka tahansa voi sitä muokata.
Sheetsiltä löytyy myös sarake "Kokemuksia" jonne voit kirjoitella jos olet jossain käynyt. Pliis, älä trollaa.
BikeFit Suomessa (https://docs.google.com/spreadsheets/d/12rtAU5hyYy5_QuPO5s5IC4YMUpuc3izZmhuvMiG4EQc/edit?usp=sharing)
Kiitos tästä. Täytyypä päivittää omia kokemuksia tuonne, kun niitä kertyy. Tänne tietysti myös.
Ite jos ostaisin pyörän laskurin mukaan joka perustuu pelkkään inseamiin niin saisin aina liian ison pyörän.
Mitat 175/86.
Maantiefilosta kyse siis.
Itsellä tämä sama juttu. Tai ainakin niin luulen. 186/89 itselläni mitat ja kaikkien suositusten mukaan tulee aina liian isoa runkoa alle. Vai voiko kyse olla siitä, että ei vain ole oppinut ajamaan oikealla koolla? Keskivartaloon ainakin pitäisi saada paljon lisää lihasta, että kaukana olevan ohjaustangon kanssa pystyisi operoimaan.
Niin ei tuohon kalliit fittaukset auta, jos ei pysty ajamaan maantiepyörän asennossa.
Mutta kropissa on kyllä eroja. Just mittailtiin käsien pituuksia ja saman mittaisella kuskeilla on 10cm eroja. Kolme kuskia ja 5cm välein käsien pituudet. Tuo vaikuttaa hytin paikkaan todella paljon.
Vähän hätäisesti kirjoitettu. Tosiaan ammattitaitoinen fittaaja osaa sanoa mikä estää matalaan asentoon pääsemisen. Siis onko kropan liikkuvuudessa tai lihaksissa ongelma, vai onko geometriassa jokin pahasti pielessä.
Nämä jutut siis lähtee siitä, että maantiepyörällä on tarkoitus päästä mahdollisimman kovaa mahdollisimman pienellä energialla.
Tietysti pyörän voi säätää siihenkin mikä tuntuu just silloin hyvältä. Siihen ei vaan välttämättä fittaajaa tarvita.
Ja tästä pääsee jatkona siihen, ettei niillä käytössä olevilla laitteilla ole ehkä niin isoa merkitystä.
Tarttee tietää mitä haluaa ja tuon jälkeen valita fittaajaa joka osaa työnsä.
Sulla on kyllä uskomattoman kapea-alainen näkemys pyöräilystä. Hyvä fittaaja katsoo että asento on kuskin mittasuhteisiin ja liikkuvuuteen sopiva. Ei se kaikkein aerodynaamisin, ellei olla nimenomaan hakemassa race fittiä.
Joo, niin se on. Yritin tuossa sen kertoakkin. Mun mielestä maantiefillarilla on tarkoitus päästä mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman pitkälle. Mukavasti ja vähällä energialla.
Tuosta lähtee kaikki ja saan oikeasti näppylöytä, kun nään facebookissa pinareillon ylöspäin osoittavalla säätöstemmillä.
Kroppa tottuu kyllä ja alkaa kannattelemaan painoa, kun antaa kropan tottua, eikä yritä rakentaa siitä pinarellosta alepa fillaria.
Hyvä fittaaja katsoo että asento on kuskin mittasuhteisiin ja liikkuvuuteen sopiva. Ei se kaikkein aerodynaamisin, ellei olla nimenomaan hakemassa race fittiä.
Tämä. Ja fittiä voi hakea myös vaikka grävelöintiin. Fitin tarkoitus harrastajatasolla lienee se, että katsotaan tosiaan fyysisiin ominaisuuksiin sopivat säädöt ja mitat.
Mun mielestä maantiefillarilla on tarkoitus päästä mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman pitkälle.
Jos ei oo kiire ei halua leikkiä kisakuskia? Jos tykkää harrastaa maisemalenkkejä vähemmän veren maku suussa?
No sanoitkin että sun mielestä = objektiivinen totuus, joka pitää maantiefillaria käytettäessä otta tosissaan
Terveisiä täätä Levin alamäistä. Jos mulla olisi tarkoitus päästä alas mahdollisimman kovaa ja nopeasti niin menisin syöksyllä muna-asennossa. Toisenlainen laskettelu on mieluisampaa, mutta lienee väärin kun nopeus ei olekaan pääasia...
^Huomasin, että sinulla jäi lainauksesta tämä erinomainen loppupointti pois, joten lisään tähän.
Mukavasti ja vähällä energialla.
Ja näin se tietääkseni on. Jotenkin kiteytyy koko maantiepyöräilyn idea tuohon muutamaan sanaan. Jaksaa ajella pitempään, jos käyttää järkeä. Pyöräily on kivaa :D
Mutta täytyy sen Pinarellon stemmin ehkä aluksi sojottaa ylöspäin, jos ei ole paljoa ajellut. Kääntää sen sitten myöhemmin ympäri. Bike fittaaja varmaan neuvoo...
^ Alppihihdosta en tiedä mitään, mutta eikö syöksylaskijoilla ole erilaiset sukset kuin pujottelijoilla? Toisaalta analogiat johdattavat meidät lähes poikkeuksetta harhaan.
Minusta paattoman määritelmä on erinomainen, kunhan sitä hiukan sulattelee ja haluaa ymmärtää sen oikein. Maantiepyörällä voi ajaa mukavasti ja vähällä energialla silloin kun se on suunniteltu niin että sillä pääsee mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman pitkälle ja kun ajo-asento on sellainen että sillä pääsee mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman pitkälle.
Jos ei lue kuin piru raamattua, niin ymmärtää että sanalla "ja" on tuossa määritelmässä varsin olennainen tehtävä. Ja ymmärtää senkin ettei "mahdollisimman" mahdollista samanlaista pyörää ja samanlaista ajosentoa prokuskille ja aloittelevalle keski-ikäiselle harrastajalle. Kuitenkaan ei ole syytä maantiepyörän määritelmää jälkimmäisenkään fillarin kohdalla muuttaa tai kuvitella että mukavasti ja vähällä energialla pääsee muilla keinoin.
PS Pinarellon ostanut voisi pärjätä ilman ylöspäin osoittavaa säätöstemmiäkin ajamalla aluksi lyhyitä lenkkejä. Vaikka viisainta olisi tietysti ollut ostaa joku toinen fillari jotain toista arvostettua merkkiä, mutta sellainen joka paremmin toteuttaa paattoman määritelmän jälkimmäisen osan (ja sitä kautta, harjoituksen myötä, myös sen ensimmäisen).
Niin lähinnä ehkä meinaan tuossa sitä, ettei lukita sitä ensimmästä pro-fittaajan arvoa loppu harrastuksen ajaksi. Tällaisiakin kommentteja olen kuullut, eli asento on säädetty kohdilleen penkissä, ei se nyt voi olla liian pysty tai lyhyt.
Kun vauhti nousee, selkä painatuu ihan automaattisesti matalammaksi ja jos pyörä rajoittaa tuossa kohtaa asentoa, selkä väänty ihmeelliseen kulmaan.
Samaa testaamista säätämistä ja kokeilua se ainakin mulla on ihan joka kevät.
Yksi tuttavani, ikämies, oli ostanut Cube maantiepyörän, johon oli halunnut voimakkaasti nousevan semmin nysän. Muutamia vuosia ajoi noin, mutta tuli pyytämään apua säätöihin. Pantiin klossit kohdilleen ja minun romulaatikosta normaali 100 mm stemmi miinuskulmaisesti ja vielä ihan alas, koska pyörä oli oikean kokoiseen runkoon kasattu. Kesän ajoi noin ja sanoi ajaneensa liian korkealla tangon asennolla, hommasi oman stemmin, jolla ajaa tulevanakin kesänä. Mitään muuta säätöä ei tarvinnut, oli helppokin tapaus, koska olemme liki samoissa mitoissa.
Oikealla asennolla voimankäyttö paranee, ja jos vauhtia tulee lisää ilmanvastus ei niin puske vastaan:)
Paras bikefit on kun säädät pyörän perussäädöt perinteisesti, otat tarvittavat työkalut mukaan ja ajat lenkin ja korjaat asentoa. Seuraavan kerran ajat hieman pitemmän lenkin ja säädät. Jatkat niin kauan että tuntuu hyvältä ja sijoita bikefittin rahat palkitsevaan huurteiseen!
^^ Akkurat ja aamen! Vaikka ei haluaisi leikkiä kisakuskia ja harrastaisi nimenomaan maisemalenkkejä, ei kannata lähteä mitoittamaan fillaria ja ajoasentoa sen mukaan mitä "mukavuuspainotteisuuden" uskoo, luulee ja kuvittelee edellyttävän.
Ja jos menee bikefittiin, ei kannata asettaa tiukkoja ennakkoehtoja sille mitä hyväksyy. Ellei bikefittaajalla ole melkoisen gurun itseluottamus ja varauskirja jossa ei paljon aukkoja näy, hän saattaa silloin hakea asiakkaan toivomuksia vastaavia ratkaisuja eikä niinkään hänen mielestään parasta mahdollista. Kannattaa luottaa bikefittaajan kokemukseen ja ammattitaitoon (ja ottaa vaikka pieni riski siitä että pettyy tulokseen).
Ylläolevan sanottuani täytyy toki lisätä ettei "urheilullinen" ajoasento ole mitenkään pakollinen eikä ole keneltäkään pois, jos joku haluaa ajaa muunlaisella ja kokee silloin saavansa maantiepyöräilystä irti sen mitä siitä on lähtenyt hakemaan.
^ Ongelma tuossa on se että ihminen tottuu nopeasti kovin monenlaiseen ja ettei selvästi huono tai siis huonosti toimiva ajoasento välttämättä tuota tunnetta siitä että ajoasennossa ja säädöissä olisi korjattavaa. Tuolla menetelmällä on mielestäni hyvin suuri riski että aloittelijalta tai tottumattomalta jää se parhain ajoasento kokeilematta, koska luulee hyvän jo löytäneensä.
Olet ehkä itse ollut siinä suhteessa onnekas, että olet joskus joko saanut allesi hyvin säädetyn fillarin tai vain miltei sattuman kautta osunut niihin oikeasti oikeisiin säätöihin.
justus6969
29.03.2023, 19.33
tyhmä kyselee, mutta miten tällainen bikefit käytännössä toimii? Mulla ainakin pelkkä satula vaikuttaa SATTUNEESTA syystä, että mihin asentoon nyt milloinkin pystyy rojahtamaan. Onko siellä joukkio satuloita tarjolla eri levyyksisillä perskyhmyillä jne vai mitenkä?
tyhmä kyselee, mutta miten tällainen bikefit käytännössä toimii? Mulla ainakin pelkkä satula vaikuttaa SATTUNEESTA syystä, että mihin asentoon nyt milloinkin pystyy rojahtamaan. Onko siellä joukkio satuloita tarjolla eri levyyksisillä perskyhmyillä jne vai mitenkä?
Varmaan fittiin voi viedä oman lempisatulansa ja asento säädetään sitten sille.
Opulus, olen saanut useita pyöriä säädettyä hyvin ja myös että jokainen pyörä on erillainen ja erityyppiseen ajoon tehty.
^ Heti ensimmäisenkin? Kuinka pitkän ajotauon jälkeen? Ilman minkäänlaista maantiepyörätaustaa?
Tosin voisi vängätä että emmehän voi edelleenkään tietää olisivatko jotkin toiset säädöt olleet vielä paremmat - eli olisiko pyörä kulkenut kovempaa ja pitempään eli olisiko tehontuotto ollut parempi ja ilmanvastus pienempi mukavuuden siitä mitenkään kärsimättä.
Tai jos et edes halunnutkaan ajaa kovempaa tai pitempään, olisiko työmatka-ajo tai maisemalenkkeily ja lomaretkipyöräily sujunut yhtä mukavasti mutta vähemmällä energialla.
Mutta eihän tästä kannata tapella senkään vuoksi ettei se edistä kenenkään pyöräilyä tai sopivan tai parhaan ajoasennon löytymistä.
Paras bikefit on kun säädät pyörän perussäädöt perinteisesti, otat tarvittavat työkalut mukaan ja ajat lenkin ja korjaat asentoa. Seuraavan kerran ajat hieman pitemmän lenkin ja säädät. Jatkat niin kauan että tuntuu hyvältä ja sijoita bikefittin rahat palkitsevaan huurteiseen!
Tuossa saattaa piillä pieni suden kuoppa. Joku joskus tokaisi, että "ihminen tottuu kävelemään vaikka kyykyssä koko ajan, jos tarpeeksi paljon sitä tekee".
Kroppa voi hyväksyä jonkin helposti korjattavan asentovirheen, joka taas saattaa aiheuttaa ongelmia myöhemmin.
Itse olen myös ajoasennot säätänyt perstuntumalla, mutta ei osaavasta bikefitistä alkuvaiheessa haittaakaan olisi ollut.
Jos nyt olisin ensimmäistä maantiepyörää ostamassa, niin menisin fittaajalle ja testipenkissä "koeajettaisiin" monta erimuotoista pyörää. Näin saisi jonkinlaisen käsityksen mikä tuntuu miltäkin ja mikä tuntuu omiin käsiin sillä hetkellä parhaalta.
^^Kolmas maantiepyörä, eka jonka itse kasasin, Cinelli SuperCorsa/SuperRecord, kaksi ekaa oli hyllypyöriä joiden kassa harjoittelin...
+40vuoteen sisältyy noita mainitsemiasi ja paljon muutakin... Turha tapella kenenkään kanssa jonka argumentit perustuu siihen että kyseenalaistat toisia ilman sen kummempia perusteita. Ps. Tappeluun tarvitaan vähintään kaksi, mitä itse luulet edistäväsi?
Toisaaltaan nimimerkkisi/käytöksesi muistuttaa vahvasti jo joukoista poistunutta jankuttajaa???
^ Huomenta! Yritä lukea paremmalla mielellä äläkä ajattele että kyse on sinusta ja sinun säädöistäsi ja niiden onnistuneisuuden asteesta.
Ennen kaikkea lue uudelleen oma avauksesi, jolla marssit sisään tähän keskusteluun. Oman kontribuutioni sisältö ja tarkoitus aukeaa silloin ehkä hieman paremmin.
En luule yhtikäs mitään, mutta toivon edistäneeni avointa mieltä ja uieliaisuutta keskusteltavassa asiassa. En ihmettele yhtään että se saattaa vaikuttaa jankuttamiselta sellaisesta, joka tuijottaa asiaa ainoastaan yhdestä, omasta näkökulmastaan ja olettaa oman kokemuksensa olevan yleispätevän.
^Oikeastaan jätän väliin moiset jaarittelut, ei anna itselle yhtään mitään. En ole väittänyt niiden edes olevankaan yleispäteviä, on vain yksi näkemys asiaan mikä lienee ei sovi sinun makuusi.
Suosituksia ei ole minulla antaa, mutta jos on ollut kipuja jo pitkään niin itse etsisin sellaista jolla fysiokoulutus tai tarvittaessa fittingissä mukana
Omalla pyörällä tai asetukset suoraan siihen. Tuota tosiaan kannattaa päivittää kun kilometrejä tulee enemmän.
Jos itse tekee, niin ensin klossit ja satulan paikka kuntoon ja keskittyy siihen. Ohjaamo sellaiseksi että voi luontevasti käyttää kaikkia otteita, noissahan on usean sentin ero pituus ja pystysuunnassa ( ohjaamoissa on kyllä aika paljon eroja miten esimerkiksi dropeilta ajo onnistuu)
Eli samalla asetuksella voi ajaa esim. rennosti pystymmässä asennossa tai matalana tempoa irtiotossa
lisäys: siis minun käsityksen mukaan ja kippurasarvisissa sekä suhteutettuna ajajaan
^Oikeastaan jätän väliin moiset jaarittelut, ei anna itselle yhtään mitään. En ole väittänyt niiden edes olevankaan yleispäteviä, on vain yksi näkemys asiaan mikä lienee ei sovi sinun makuusi.
Jätä ihmeessä! Mutta yritä siinä tapauksessa olla vastaamattakin, sillä kun vastaat lukematta - tai hätäisesti ja kovin yksisilmäisestikin lukien - niin vastauksistasi tulee mitä niistä joskus tuppaa tulemaan.
Minun makuni mukaisuudesta tai siitä onko minun näkemykseni parempi kuin sinun näkemyksesi ei tässäkään ole ainakaan tämän näppäimistön ääressä ollut missään vaiheessa kyse.
Muuten: jos ei halua antaa sellaista kuvaa että pitää omaa näkemystään yleispätevänä ei ehkä kannata tulla sanomaan että paras bikefit on kun ei käy bikefitissä:cool: Ei, vaikka perimmäinen tarkoitus olisikin triollata joku uuno vastaamaan, jotta pääsisi sitten kommentoimaan vastauksia ja vastaajaakin:rolleyes:
Mutta eiköhän nämä keskuetelut ole jo vähitellen käyty...ja jo useampaankin kertaan.
El-Carpaso
30.03.2023, 10.12
Mulla meni yli vuosikymmen siihen, että sain ajoasennon, jolla ajaa 200km yhtenä päivänä ilman paikkojen rikkoutumista. Ehkä olisi pitänyt luovuttaa aiemmin ja käydä fitissä, mutta niissäkin on ongelmansa. En ole fitissä käynyt, mutta tällä omalla virheiden kautta opitulla kokemuksella pystyy sanomaan, että sillä fittaajan ammattitaidolla on valtava merkitys. Jos fittaaja katsoo vain kulmia ja tehoja, mennään syvälle metsään. Pitäisi katsoa pääasiassa kuskin liikettä ja sen toimivuutta.
Aloittelijalle ja kokeneemmallekin pyörän mitoittaminen voi olla aika haastavaa, koska monet säätöjen vaikutuksista ovat epäintuitiivisia ja internetin ohjeet ovat pääasiassa tosi huonoja (KOPS, satulankorkeuskaavat, tanko leikkaa etukeskiön, katso miten ammattilaiset ajaa, ym.). Epäintuitiivista on esim. että munien puutuessa satulan nokan laskeminen ensimmäisenä loogisena toimenpiteenä todnäk vain pahentaa tilannetta. Nokan nostaminen saattaa korjata tilannetta.
Asiaa monimutkaistaa myös mitoitussiedon spektri. Yhdessä ääripäässä on porukka, joka pystyy ajamaan useilla eri kokoisilla pyörillä, eri mittaisilla ohjaamoilla ja eri satulankorkeuksilla. Nämä ovat usein niitä, jotka ovat saaneet pyörän mitoitettua itselleen vaivattomasti ja suosittelevat samaa muille. Ammattilaisesimerkki: Gerain Thomas. Toisessa päässä spektriä ovat ihmiset, joille kaikki säädöt ovat milleistä kiinni. Näillä ihmisillä ei ole samaa kykyä suodattaa pieniä liikkuvuuden ylittäviä liikeratoja, jolloin pienikin liikkuvuuden ylitys aiheuttaa väluttömiä ongelmia. Tällaiselle ihmiselle pyörän itse mitoittaminen voi kuluttaa vuosikymmenen. Ammattilaisesimerkki: Eddy Mercxk.
Tietenkin ajamalla liikkuvuus ja voima parhaimmillaan lisääntyy. Ei silti ole silti mitään syytä hankkia itselleen hermovammoja, vain koska ajoasennon pitäisi ulkopuolisten asettamien "sääntöjen" vuoksi näyttää aerodynaamiselta tai ammattimaiselta.
Oman kokemuksen mukaan ehdoton valtaosa kivuista, vammoista ja puutumisista johtuu liian korkeasta satulasta ja pienellä tangentilla epävakaista jaloista. Jos satula on liian korkealla, mikään satula ei toimi, satula on aina liian edessä, aina on kippaamassa eteenpäin käsille, polvet kipeytyvät ja ohjaamo on lyhyenäkin liian pitkä.
Kun satulan laskee oikealle korkeudelle, alkaa yllättäen suht moni aiemmin käyttökelvoton satula toimimaan. Satulaa voi myös puskea eteenpäin aika reilusti, koska yläkroppa pysyy yllättävän vakaana, kun jalat saavat toimia oikein. Myös sen lyhyen pystystemmin saa vaihdettua tavanomaiseen.
Toki liian reachin kanssa saa olla tarkkana, koska sekin aiheuttaa paljon ongelmia. Kun ohjaamo on riittävän pitkä, sen pidentämistä ei kannata tavoitella. Mieluummin sitten tankoa alaspäin, jos haluaa aerodynamiikkaa.
Mikä sitten on oikea satulankorkeus? Monelle istumatyöläiselle todennäköisesti matalampi, kuin haluaisi uskoa. Parhaat tehot irtoaa polvikulmilla 25°-35° (145°-155°), mutta siihen ei välttämättä istumatyöstä pääse ainakaan ilman merkittävää liikkuvuusharjoittelua. Itselleni paras tekniikka on ollut kantapäällä haku. Eli kantapää polkimelle ja ajamaan. Lantio ei saisi keinua tai heilua pätkääkään. Tuolla tavalla haettu korkeus ei ainakaan ole liian korkea, koska se perustuu täysin omaan liikkuvuuteen. Jos klosseja pitää kovinkin edessä, voi tuosta joutua nostamaan satulaa hiukan. Jos klossit ovat aivan takana, on kantapäällä haettu aika lähellä optimia.
Toisin kuin internet väittää, liian matalasta satulasta ei tyypillisesti ole muuta haittaa kuin mietoa tehonmenetystä. Polvet paskoo liian korkea satula, ei toisinpäin.
Tuolla oli jalkojen vakaus mainittu aiemmin. Tämä on subjektiivisempaa, mutta itselläni auttoi kunnon tukipohjalliset (G8). Jalan ollessa liikkumaton ja vakaa kengän sisässä mahdollistaa polkimista tuen ottamisen ihan eri tavalla. Klossit mulla on myös aivan takana, koska sekin osaltaan vakauttaa jalkaa. Vähemmän työtä pohkeelle ja nilkalle. Klossit takana leikkaa hiukan maksimisprinttitehoja, mutta mä en harrastajana tarvitse sprinttitehoja.
Minulle on nyt pikkuisen epäselvää, mihin sillä bikefittingillä pyritään.
Kuten aiemmin täällä on kirjoitettu; "maantiefillarilla on tarkoitus päästä mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman pitkälle. Mukavasti ja vähällä energialla.Kroppa tottuu kyllä ja alkaa kannattelemaan painoa, kun antaa kropan tottua".
Ja vielä foorumin aiempiin viesteihin viitaten niin tuo saavutetaan tämmöisellä ajoasennolla:
https://i.imgur.com/vuAWZ13.png
Eli onko tarkoitus löytää oikean mallinen/kokoinen fillari, joka voidaan säätää siten, että kuski kuin kuski on about tuon mukaisessa asennossa. Se kun lienee mahdollismman nopea.
Ylipäätään, eikö näiden näkemysten perusteella kaikki endurance-granfondo-fillarit ole turhakkeita?
Tsekkaako bikefittaaja kuskin kyvykkyyttä taipua pitkän matkan ajoon kisakuskin tyyppisesti? Mennäänkö aerodynamiikka ykkösproriteettina kun kyllä tuohon tottuu. Älyääkö bikefittaaja sanoa, että ota hei vähän lyhyempi ja pystymmän asennon fillari. Jolla sitten ei pääse mahdollisimman kovaa.
Marsusram
30.03.2023, 13.01
^tuossa kuvan asennossa niska helposti kipeytyy kun kroppa vaakasuorassa täytyy päätä nostaa. Näkökenttä ylöspäin tietysti vaihtelee, minulla ainakin on silmät sen verran katveessa, että nokkaa pitää selvästi nostaa nähdäkseni eteen liikenteessä.
Asennon pitää myös vaihdella, liian staattinen väsyttää.
F. Kotlerburg
30.03.2023, 13.03
On taas sellainen keskustelu että laittaa harkitsemaan vakavasti maantiepyörän myymistä.
Ei se nyt ihan näin vaikeata ole löytää omaan maantiepyörään itselle hyvin toimiva ajoasento...tuosta kuvan ammattilaistallin äärimmäisestä asennosta mallia, kuvassa vauhtia 60-70-80, vähempikin riittänee meille, vähempi dropikin riittänee.
Kuvan tyyppikin nousee tuosta matka-ajossa liki hybridikuskin asentoon, kun oikoo kyynärvarsiaan ja tarttuu kahvoihin lähempää.
No, kunhan kyselen sen mainitun mukavuuden perään. Onko se niin, että ammattiurheiljoille viritetty mahdollisimman nopea kisapyörä on mukava ajaa?
Alppiihiihdosta kokemusta omaavana väittäisin, että superjäykkä mono kisalaskuun tiukasti kiristettynä ei ole mukava jos on tarkoitus laskea muutama tunti, vaikka suorituskykyinen se siihen kilpatilanteeseen onkin. Eikä mikroautollakaan oo kauhean "mukava" ajaa. Tuskin F1-autollakaan mukavuus on päälimmäisenä tunteena.
Ok, turhaa lätinää ja kun Kootlerburgia ahistaa niin lopetan tähän.
El-Carpaso
30.03.2023, 14.03
Ajoasennon mitoittamisen ja bikefitin tavoitteita on varmasti niin paljon kuin on kuskeja. Tuo mahdollisimman kovaa mahdollisimman vähällä energialla on aikamoinen yksinkertaistus, varsinkin jos huomioi sitä aiemmat kommentit siitä, että pitäisi jotenkin vääntäytyä maantiepyörän ajoasentoon. Maantipyörässä voi olla tanko satulaa korkeammalla, jos kuskin olosuhteet sitä vaativat. Ei se ole keneltäkään pois. Mutta jos pyörä vaatii taivaalle osoittavan stemmin, on silloin ajossa väärällä geometrialla varustettu pyörä. Toisaalta erikoista on sekin, että maantiepyöräilyä pitää pelkästään suoraan johdannaisena ammattilaisajosta, jolloin tavoitepyörä on kisapyörä. Mä en itse näe, mitä järkeä on hommata kisapyörä, jos ei aio kilpailla.
Mun mielestä mitoittamisen tavoite on mahdollisimman mukava, sujuva ja nopea ajo kuskin tavoittelemille matkoille siten, ettei ajosta aiheudu vammoja eikä kohtuullista suurempaa kipua. Painotus sanalla mukava. Hauskaahan ajamisen pitäisi olla.
Lähtökohtaisesti perusharrastajan ei kannata ottaa vaikutteita ammattilaisasennoista edes tavoitteena. Missään tapauksessa ammattilaisten asentoja ei kannata emuloida jos ei ole ammattilaisten mitoissa ja tehoissa.
Ammattilaiset ovat tyypillisesti aika paljon kyvykkäämpiä kuin mitä perustallaaja voisi koskaan olla. Tehontuotanto on aivan eri maailmassa, jolloin yläkropan kannattelu on myös helpompaa. Liikkuvuus on usein treenattu, jolloin satulaa saa merkittävästi toimistotyöläistä korkeammalle. Toisekseen ammattilaiset ovat aika kevyitä kokonaisuutena ja näiden yläkropat tuppaavat olemaan aika laihassa kunnossa. Heillä ei ole niin paljoa kannateltavaa, kuin vähän keskivartaloa ja rasvaprosenttia omaavalla perustallaajalla puhumattakaan siitä, että tekee penkkiä salilla. Mitä helpompaa yläkropan kannattelu on, sitä pidemmälle ja matalammalle ohjaamon voi asettaa.
Ammattilaisten ajoasennot eivät myöskään välttämättä ole kovin loppuun asti hiottuja. Voisi kuvitella, että kaikille kovan tason talleissa ajaville teetettäisiin kattavat bikefitit, mutta todellisuus on toinen. Joku youtube-kanava teki aiheesta haastatteluvideon. Järkyttävän harvan kuskin asento oli bikefitillä haettu. Tuossa Niki Terpstra kuvassa on aivan järjettömän korkea satulankorkeus. Polvi lähes suorassa, kantapää osoittaa taivaalle ja kuski istuu satulan nokalla. Toiminee hänelle, mutta ei tuollainen ole kenellekkään omaksi ilokseen ajavalle mitenkään tavoiteltava asento.
Nuo ammattilaisten ajoasennot ovat myös tehtäväkohtaisia, erityisesti silloin kun ne on haettu bikefitillä. Sprinttereillä on tyypillisesti aina aivan liian pitkä ohjaamo tavan maantieajoon. Sen on oltava, koska sprintissä tangon on oltava kaukana edessä polkimista. Sprintterin asento on kompromissi. Kiipeäjillä saattaa olla satulan asento haettu parhaaseen tehontuottoon nousuissa, mutta tasamaan tehot voivat olla vähemmän optimaaliset. Todennäköisesti tukikuskeilla on terveimmät ajoasennot, mutta kuten tuosta Terpstrasta nähdään, ei välttämättä.
En noin muuten lähde howerin trollauksiin, mutta totean vaan että tuonkin kuvan mukainen asento voi olla oikeinkin mukava ajaa.
Kaikkeen tottuu.
navajokoira
30.03.2023, 16.02
Varmistuslasit silmille niin ei niskakaan kipeydy.
On taas sellainen keskustelu että laittaa harkitsemaan vakavasti maantiepyörän myymistä.Eiku laitat foorumin säppiin ja painut ajamaan.
Eiku laitat foorumin säppiin ja painut ajamaan.
Ainakaan tällä foorumilla ei kannata roikkua kun asiallisiin kysymyksiin ei saa vastauksia. Ns. Vastaajat eivät viitsi edes lukea mitä kysytään ??
Surkeaa suorittamista muutamilta nimimerkeiltä.
Miten musta tuntuu että täällä kiihkeimmin bikefittiä kyseenalaistavat ovat niitä jotka eivät itse ole sellaisessa olleet.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ainakaan tällä foorumilla ei kannata roikkua kun asiallisiin kysymyksiin ei saa vastauksia. Ns. Vastaajat eivät viitsi edes lukea mitä kysytään ??
Surkeaa suorittamista muutamilta nimimerkeiltä.
Jos viittaat muhun, niin vastasin tuohon oman viestin yllä olevaan kysymykseen.
Ei tuohon sinun polviongelmaan kukaan voi foorumilla näkemättä sanoa yhtään mitään.
Varmaan oletkin jo osaavan fyssari-fittarin luona käynyt, jos olet tapellut kolme vuotta kipeän polven kanssa?
Up.
Maastopöyrälle fitti haussa, myös gravel.
Ikuinen takareisi / Polvi kipeä taistelu jo ainakin kolme vuotta.
Murtumispisteessä
Sen verran tarttee vielä jatkaa tähän maantiepyörän asentoon, kun monella tuntuu olevan käsitys, että ajaminen on yhtä tuskaa ja ajaminen tekee kipeää koko ajan.
Pyörällä ajaminen ei saa koskea mihinkään. Jos sulla sattuu selkään, niskaan tai ennen kaikkia polviin, niin jotain on pahasti vialla. Silloin tarttee ehdottomasti pysähtyä ja miettiä mikä on mättää ja mennä esimerkiksi sille fyssarille, joka ymmärtää pyöräilystä jotain.
Esimerkiksi noista El-Carpason jutuista saa käsityksen, että ilman kipua ei voi ajaa normaalilla satulakorkeudella tai matalassa asennossa. Tuo nyt ei vaan pidä paikkaansa. Edelleen. Pyörän ajoasennon tulee olla ensisijaisesti mukava. Ei vaan pysty käsittämään miten jokin kipu edes otetaan puheeksi tässä kohtaa.
^mulla esimerkiksi on niin lyhyt niska, etten varmasti pysty ajamaan tuollaisessa asennossa ilman kipua, vaikka olisi mitä. Sen vuoksi en saanut cyclostakaan koskaan kunnollista, vaikka olikin fitattu. Gravelin kanssa ei ole ongelmia. Intissä mulla aina vittuiltiin lomatarkastuksessa siitä, että hiukset tulee kauluksen päälle.
Sitten se satulan korkeus. Mulla on kroppa tosi tarkka sille korkeudelle. Jos satula on vähänkään liian matalalla, mulla ei jalat ehdi levätä yhtään. Korkeuden asetan samalla metodilla kuin El Carpaso: kantapäillä. Sen sijaan kampien pituus ei ole niin merkitsevä, voi olla mitä vain 165 ja 175 välillä.
Matalasta satulasta on kyllä haittapuoliakin. Itse saan matalalla satulalla etureidet, siitä polvien yläpuolelta, totaalisen jumiin jos satula on matalalla. Tietysti tuo vaatii kovempaa ajoakin. Ei se pk-vauhdissa haittaa mitään.
^mulla esimerkiksi on niin lyhyt niska, etten varmasti pysty ajamaan tuollaisessa asennossa ilman kipua, vaikka olisi mitä. Sen vuoksi en saanut cyclostakaan koskaan kunnollista, vaikka olikin fitattu. Gravelin kanssa ei ole ongelmia. Intissä mulla aina vittuiltiin lomatarkastuksessa siitä, että hiukset tulee kauluksen päälle.
Sitten se satulan korkeus. Mulla on kroppa tosi tarkka sille korkeudelle. Jos satula on vähänkään liian matalalla, mulla ei jalat ehdi levätä yhtään. Korkeuden asetan samalla metodilla kuin El Carpaso: kantapäillä. Sen sijaan kampien pituus ei ole niin merkitsevä, voi olla mitä vain 165 ja 175 välillä.Eiks tuon cyclo-niska homman pitäisi selvitä hyvällä fittauksella? Siis niinkin, että hyvä fittailija toteaa, että ei tuu hyvää?
Eiks tuon cyclo-niska homman pitäisi selvitä hyvällä fittauksella? Siis niinkin, että hyvä fittailija toteaa, että ei tuu hyvää?
Juu, kyllä. Näinhän siinä kävi. Fittauksenkin ongelma kuitenkin on, ettei (ainakaan siinä mikä mulle tehtiin) siinä kaikki tule 100% ilmi, kun ei ajeta kahta tuntia.
^ Ideaalitapauksessa bikefittiin mennään, kun on jo ajettu jonkin aikaa ja myös vähän pitempiä lenkkejä - eli niin että mahdolliset ongelmapaikat ovat tulleet ilmi, mutta kuitenkiin niin ettei ole vielä syntynyt kroonisia vaivoja.
Tietysti joku bikefitguru voi tunnistaa ongelmapaikat jo etukäteenkin hyvä silmänsä ja esimerkiksi kokemuksen kautta kehitettyjen liikesarjojen tai vastaavien avulla. Tyyliin laitetaan asiakas laittamaan sormet lattiaan ja heiluttamaan korviaan samaan aikaan ja jos ei onnistu, osataan ottaa se huomioon pyörän ja ajoasennon säädöissä.
Tai hyvä bikefittaaja sanoo lopuksi että aja nyt ensi kesä ja tule syksyllä käymään niin katsotaan mitä voidaan parantaa tai mitä tarvitsee muuttaa. Asiakas, joka odotti kaikkien ongelmansa ratkeavan kerralla tai joka piti käyntikerran hintaa hiukan liian kovana, voi toki kokea saaneensa huonoa palvelua...
PS Hankalan ja pitkäaikaisen polvivaivan kanssa tapelleelle nimimerkille sanoisin että ainakin minulla on helkutin iso kynnys suositella ketään, koska ei ole minkäänlaista, ei omaa eikä lenkkikaveirenkaan, kokemusta ikävästä ongelmasta, johon olisi jonkun bikefittaajan ja/tai fysioterapeutin luona löytynyt apu.
Tai hyvä bikefittaaja sanoo lopuksi että aja nyt ensi kesä ja tule syksyllä käymään niin katsotaan mitä voidaan parantaa tai mitä tarvitsee muuttaa. Asiakas, joka odotti kaikkien ongelmansa ratkeavan kerralla tai joka piti käyntikerran hintaa hiukan liian kovana, voi toki kokea saaneensa huonoa palvelua...
Tässä on hieman haasteena se, jos rungon koko määritellään fittauksen perusteella. Esimerkiksi tapauksessa, missä ollaan juuri kahden koon rajalla.
^ Ideaalitapauksessa bikefittiin mennään, kun on jo ajettu jonkin aikaa ja myös vähän pitempiä lenkkejä - eli niin että mahdolliset ongelmapaikat ovat tulleet ilmi, mutta kuitenkiin niin ettei ole vielä syntynyt kroonisia vaivoja.
Tässä nyt tulee esiin tietämättömyyteni.
Luulin, että bikefittaajalle mennään siinä tilanteessa kun on aikeissa ostaa fillarin. Eli se guru katsoisi kroppaa, mittasuhteita, notkeutta ja ottaisi selvää mimmoseen ajamiseen laite tulee. Laitettaisiin noviisi johonkin penkkiin polkemaan ja määritettäisiin optimaaliset mittasuhteet ja satulan/stongan paikat fillarille. Sitten katalogi esiin ja valitaan oikea fillari oikeilla osilla.
Mutta meneekin niin, että jo ostetun fillarin paria osaa; satulaa ja stongaa stemmeineen hienosäädetään?
Candyvillen ukkeli teki taannoin videon aiheesta
https://www.youtube.com/watch?v=7DT41Cw3SHg
Tuon perusteella voisin mennä tuonne mestaan fittiin jos tarvetta olisi. Tai voi olla, että menen ihan huvikseni grävelin kanssa tsekkauttaa voisiko asiat olla vieläkin paremmin. En siksi, että voisin ajaa täysillä, vaan siksi että voisiko asiat olla vieläkin mukavammin tai ergonomisemmin.
Joskus 2007-2009 kärsin pitkäaikaisesta polvikivusta (diagnoosi: "juoksijan polvi", kireät jännekalvot, etenkin IT) ja fitti olisi voinut kiinnostaa jos sellaisen saatavuudesta olisi ollut tietoa silloin. Pitkäaikanen fysioterapeutin manipulointi ja omat harjoitteet auttoivat tuosta pois. Mukaanluettuna Andy Pruittsin kirjasta asioihin perehtyminen, minkä johdosta laskin satulaa muutaman millin ja kiinnitin huomiota jalkojen asentoon. Olen parantunut.
^tuo selvensi
Neljässä minuutissa katselit tunnin videon?
En. Enkä varmaan katsokaan. Metodi pääpiirteissään tuli esille.
Tässä nyt tulee esiin tietämättömyyteni.
Luulin, että bikefittaajalle mennään siinä tilanteessa kun on aikeissa ostaa fillarin. Eli se guru katsoisi kroppaa, mittasuhteita, notkeutta ja ottaisi selvää mimmoseen ajamiseen laite tulee. Laitettaisiin noviisi johonkin penkkiin polkemaan ja määritettäisiin optimaaliset mittasuhteet ja satulan/stongan paikat fillarille. Sitten katalogi esiin ja valitaan oikea fillari oikeilla osilla.
Mutta meneekin niin, että jo ostetun fillarin paria osaa; satulaa ja stongaa stemmeineen hienosäädetään?
Kaikki eivät voi olla guruja, vaikka osaavia ammatti-ihmisiä olisivatkin. Voi käydä kuin MRe:lle että ongelmat ilmenevät vasta kun on ajanut enemmän ja pitempään. Ja ongelmia voi tulla vaIkka pyörä olisi oikean kokoinen.
Mutta taisi käydä niin että lopetit lukemisen tai sitten et enää kerinnyt ajatella lukemaasi ja sitä mitä seuraavassa kappaleessa oikeastaan sanottiin?
Etenkin kun kyseessä on harrastaja, jolla ei vielä ole kokemusta sen tyyppisestä fillaroinnista mitä on aloittamassa, hyvä bikefittaaja tunnustaa sen tosiasian että ongelmia voi kaikesta huolimatta ilmaantua ja että toinen käyntikerta voi muutenkin olla tarpeen. Ja se guru tietysti antaa takuun ja sanoo että jos asiakas ei ole kaikin puolin tyytyväinen, toinen käynti ei maksa mitään!
Toivon, uskonkin, että tämän ketjun tämän keväinen keskustelu auttaa joitakin, jotka eivät pääse gurun luokse, tai halua sen ohjeita, vaan hakevat omikseen itselleen mukavaa ajoasentoa, sillä mukavakin sen pitää olla.
Kipua ei saa tulla mihinkään paikkaan pitkään aikaan liikkeelle lähdettyään, jos tulee pian johonkin ajo ei kulje "ollenkaan" sen lenkin aikana.
The flying Chocobo
31.03.2023, 14.14
Kävin aikoinani tuolla Kivenlahdessa ja siitä oli minulle apua. Ensinnäkin se selvensi minulle paljon oman kropan mittasuhteista, jotka oli aiemmin vain suunnilleen tiedossa/arailujen varassa. Ja kun selvisi että on pitkät jalat ja lyhyt selkä niin sehän selitti jo aika paljon omia tuntemuksia 'oikean kokoisesta' fillarista. Ihan perusfitissäkin keskusteltiin paljon miten eri fillarin mitat syntyy ja miten ne vaikuttaa, samoin kuin tuolla aiemmin keskustelussa ollutta polvikulmaa tai klossin asentoakin ja näiden vaikutusta tehoihin. Muistaakseni fittaajalla oli fyssaritaustaa silloin. Ja myös katsottiin hankintaan tulevan fillarin kokoa ja mitä pitää huomioida stemmissä yms. huomioiden se mihin pyöräilyssäni pyrin (pitkät matkat). Paljon tuo minua hyödytti, ei kuitenkaan ratkaissut sitä että kun tarpeeksi kauan polkee niin kyllä alkaa jossakin vaiheessa sattua. Tosin tuo raja taisi siirtyä puolesta vuorokaudesta lähemmäs täyttä vuorokautta brevetinajoa tämä ymmärryksen lisäännyttyä.
El-Carpaso
01.04.2023, 08.37
Sen verran tarttee vielä jatkaa tähän maantiepyörän asentoon, kun monella tuntuu olevan käsitys, että ajaminen on yhtä tuskaa ja ajaminen tekee kipeää koko ajan.
Kivuttomuus on tavoite. Sitä on kuitenkin vaikea saavuttaa, jos asettaa ajoasentonsa vaatimukset heti alkuun liian kunnianhimoisiksi.
Pyörällä ajaminen ei saa koskea mihinkään. Jos sulla sattuu selkään, niskaan tai ennen kaikkia polviin, niin jotain on pahasti vialla. Silloin tarttee ehdottomasti pysähtyä ja miettiä mikä on mättää ja mennä esimerkiksi sille fyssarille, joka ymmärtää pyöräilystä jotain.
Kovia kipuja ei tietenkään saisi tulla. Raja pitäisi vetää siihen, että häiritsevään kipuun pitäisi reagoida. Mutta pitkissä suorituksissa tai urheilussa ylipäänsä pieni kipu ja kolotukset kuuluvat asiaan. Johan sitä paikat kipeytyy jos istuukin paikoillaan kahdeksan tuntia putkeen.
Esimerkiksi noista El-Carpason jutuista saa käsityksen, että ilman kipua ei voi ajaa normaalilla satulakorkeudella tai matalassa asennossa. Tuo nyt ei vaan pidä paikkaansa. Edelleen. Pyörän ajoasennon tulee olla ensisijaisesti mukava. Ei vaan pysty käsittämään miten jokin kipu edes otetaan puheeksi tässä kohtaa.
Varmaan kipu otetaan puheeksi, koska se on niin yleistä. Jos pystyy ajamaan täysin kivuitta pitkiä matkoja, on äärimmäisen poikkeuksellisessa ja onnekkaassa asemassa.
Tässä kohtaa pitäisi varmaan määrittää normaali satulan korkeus. Nyt sun viestistä saa käsityksen, että normaali satulan korkeus = liian korkea satulan korkeus. Et varmaan kuitenkaan tätä tarkoittanut?
Mä näkisin, että normaali satulan korkeus on korkeus, jonka oma liikkuvuus sallii. Sitä korkeampi alkaa aiheuttaa ongelmia ja kipuja. Satulan korkeutta on siis mahdotonta määrittää, jos ei ota liikkuvuutta huomioon. Kantapäätekniikalla päästään hyvään karkeaan arvioon. Siitä tarkempi hakeminen vaatii kokeiluja ja kokemusta omasta liikkuvuudesta. Vastaavasti hyvä bikefitteri osaa katsoa jalan kulmat JA jalan liikkeen laadun, joka määrittyy liikkuvuudella.
Jos satula jää liikkuvuuden puolesta alemmas, kuin kaavat tai ammattilaiskuvat osoittaisivat, niin sitten se jää.
Samat liikkuvuussäännöt pätevät asennon mataluuteen, mutta siinä on oma lisävivahteensa. Koska alaselkä ja takajalat ovat ns. samaa ketjua, käyttää etunoja myös takajalan liikkuvuutta. Eli käytännössä jos alkaa kauheasti madalatamaan asentoaan ja takajalasta loppuu löysä, pitää taivutus alaspäin hakea risti- ja yläselästä (ei paras) tai satulaa pitää madaltaa (ei hyvä tämäkään, jos satula on liikkuvuuden puolesta jo suht matalalla)
Kovia kipuja ei tietenkään saisi tulla. Raja pitäisi vetää siihen, että häiritsevään kipuun pitäisi reagoida. Mutta pitkissä suorituksissa tai urheilussa ylipäänsä pieni kipu ja kolotukset kuuluvat asiaan. Johan sitä paikat kipeytyy jos istuukin paikoillaan kahdeksan tuntia putkeen.
Tätä samaa olen kuullut monelta muultakin, mutta olen itse kovasti eri mieltä asiasta. Jokin on asennossa, pyörässä tai ajokamoissa vialla, jos päivän pyörälenkillä tulee kipuja ja kolotuksia. Minä en todellakaan ajaisi pyörällä päivästä toiseen, jos johonkin paikkaan sattuisi.
Varmaan kipu otetaan puheeksi, koska se on niin yleistä. Jos pystyy ajamaan täysin kivuitta pitkiä matkoja, on äärimmäisen poikkeuksellisessa ja onnekkaassa asemassa.
Oikeasti ei. En vaan kykene uskomaan tätä juttua. Jotain on pahasti vialla, jos pyörällä ajaminen sattuu. Ehkä kannattaisi käydä siellä fitissä?
Oikeasti ei. En vaan kykene uskomaan tätä juttua. Jotain on pahasti vialla, jos pyörällä ajaminen sattuu. Ehkä kannattaisi käydä siellä fitissä?
Onko sinulla ollut kipuja, joista olet päässyt eroon fitissä?
Samat liikkuvuussäännöt pätevät asennon mataluuteen, mutta siinä on oma lisävivahteensa. Koska alaselkä ja takajalat ovat ns. samaa ketjua, käyttää etunoja myös takajalan liikkuvuutta. Eli käytännössä jos alkaa kauheasti madalatamaan asentoaan ja takajalasta loppuu löysä, pitää taivutus alaspäin hakea risti- ja yläselästä (ei paras) tai satulaa pitää madaltaa (ei hyvä tämäkään, jos satula on liikkuvuuden puolesta jo suht matalalla)
Tämä varmaan pitää paikkaansa ja tuota olen katsellut tosi monen ajoasennosta. Eli kun yritetään päästä matalaksi, taipuu kroppa just tuolta ristiselän kohdalta. Sen on vähän pakko sattua.
Mä en kropan liikkuvuudesta tiedä itse mitään. En saa käsiä edes lähelle lattiaa. Vähän polvien alapuolelle. Mutta ilmeisesti jostain kohtaa kroppa kuitenkin liikkuu.
Onko sinulla ollut kipuja, joista olet päässyt eroon fitissä?
Ei tietysti koska mihinkään ei ole fillaroidessa sattunut. Tuota siis haen.
Kipu ei ole koskaan normaalia, ei saa ajatella, että kipu ja kolotus kuuluu pitkien matkojen pyöräilyyn.
Onko sinulla ollut kipuja, joista olet päässyt eroon fitissä?
Sivukommenttina: jos kivut ovat kroonistuneet - esimerkiksi sen vuoksi että ilmeneeseen kipuun ei ole reagoitu, sen "yli" on uskottu päästävän ajamalla ahkerasti ja/tai on pidennetty lenkkejä kivusta piittaamatta ajatellen niiden kuuluvan asiaan pitkillä lenkeillä - voidaan olla tilanteessa, ettei kivuista päästä eroon pelkällä fitillä, oli se miten hyvä tahansa.
Kuulun ehdottomasti niihin, jotka ovat sitä mieltä että huomattavasti yleisemmin mennään metsään siinä että on kiire päästä ajamaan pitkiä lenkkejä eikä suinkaan siinä että on tavoiteltu liian matalaa ajoasentoa.
Juoksupuolella tuli tuntemaan uusia harrastajia, joille mikään puhe maltillisesta aloittamisesta ja lenkkien pituuden rajoittamisesta vaikkei mitään erikoista tuntisikaan ei tehonnut, kun oli kova palo päästä osallistumaan ensimmäiselle maratonilleen. Fillarointi on toisaalta nivelille armollisempi, mutta toisaalta petollisempi laji, koska pitkiä lenkkejä on helpompi tehdä ja "vääränlaisia toistoliikkeitä" ehtii kertyä paljon enemmän ja yleensä pitemmän aikaa kuin juoksussa, jossa rasitusvamma tyypillisesti aiheuttaa juoksutauon jo noin kahdeksan viikon sisään.
Ei tietysti koska mihinkään ei ole fillaroidessa sattunut. Tuota siis haen.
Kipu ei ole koskaan normaalia, ei saa ajatella, että kipu ja kolotus kuuluu pitkien matkojen pyöräilyyn.
No mutta sitten voi olla, että et ole ihan tämän asiantuntija. Kipuakin on erilaista. Mulla on aina kauden alussa ekat grävelilenkit pelkkää tuskaa, kun kämmenet puutuu. Kolmen-neljän lenkin jälkeen kroppa on taas tottunut ja homma hoituu.
Malliesimerkki siitä miten joillekin yksilöille on niin jumalattoman vaikeaa asettua toisen asemaan tai ymmärtämään ettei maailma pyöri oman navan ympärillä / ihmiset ovat erilaisia.
Osalle jotkut asiat ovat helpompia kuin toisille, esimerkiksi vaikka ajoasennon säätäminen. Toinen voi ymmärtämättömyyttään tehdä säätönsä aivan väärään suuntaan ja vain pahentaa asiaa. Osalle riittää että kokeneempi ajokaveri katsoo asennon kuntoon, osa tarvitsee ammattiapua.
Osalle voi ERI syistä aiheutua kipuja pitemmillä lenkeillä. Joku toinen ajaa 1000 kilometriä jääpuikko persiissä ilman että se sulaa.
Osalle voi ERI syistä aiheutua kipuja pitemmillä lenkeillä. Joku toinen ajaa 1000 kilometriä jääpuikko persiissä ilman että se sulaa.
Rohkenisin silti väittää - aivan paattoman lailla - etteivät kivut kuulu pyöräilyyn. Jos niitä ilmenee, ei pidä ajatella että ne kuuluvat jostain omasta fysiologisesta erityispiirteestä, vanhasta vammasta tai vain lajin luonteesta johtuen asiaan!
Tästä seikasta muistuttaminen eikä sen korostaminen ei tarkoita sitä että kuvittelee kaikkin ihmisten olevan joka suhteessa samanlaisia kuin itsekin mitä pyöräilyyn tulee.
PS MRe:n kommentti saa minut kysymään mitä tapahtuisi, jos hänen pyöräilynsä jatkuisivat yksinomaan gravelfillarointina. Kävisiko niin että jokin alkaisi ennen pitkää vaivata, vaikka puutumisen tunne olisikin hävinnyt? Tai olisiko puutuminen merkki siitä että parempikin (lue: samanaikaisesti mukavampi ja tehokkaampi) ajoasento voisi olla löydettävissä.
(Myönnän: hyödytöntä spekulointia ja päätöntä argumentointia, jos sen sellaisena haluaisi esittää.)
Niin kauan kuin minä olen tätä foorumia lukenut niin ajoasentokeskustelu on tämän toistamista: maantiepyörä on pitkä ja matala ja sitä ajetaan matalassa asennossa selkä vaakatasossa, kyllä kroppa tottuuu, "ajaa vaan". Jotkut varmaan ottaa tämän subjektiivisen guruilun totena ja hankkivat sitten sen kilpamallin pyörän, kun hieman pystymmän asennon fillarilla ajo ei ole oikeaa pro-maantiepyöräilyä.
Minullahan ei ole edes kokemusta aidosta "kilpa"pyörästä, oma fillari on ns. endurancemallia. Siirtelin jossain välissä kaikki spacerit stongan yläpuolelle, eikä se selässä pahalta tuntunut ja varmaan pitkässä maantieajossa olisi ollut ihan ok. Ajan kuitenkin lähinnä kaupunkioloissa ja sen verran varovainen olen, että muun liikenteen tarkkailu tuntuu tärkeältä. Siis päätä joutuu pitämään suht. pystyssä että näkee. Se taas ei tuntunut kivalta niskassa, joten palauttelin rinkulat alkuasentoonsa.
F. Kotlerburg
01.04.2023, 11.06
Sitten jotkut ihmettelee miksi tällä foorumilla ei ole keskustelua enää pyöräilystä, kun oma näkemys on perhanan kapea ja sitä tuutataan ainoana oikeana eetteriin niihin eihän tuota kukaan jaksa.
K.Kuronen
01.04.2023, 11.09
^mulla esimerkiksi on niin lyhyt niska, etten varmasti pysty ajamaan tuollaisessa asennossa ilman kipua, vaikka olisi mitä. Sen vuoksi en saanut cyclostakaan koskaan kunnollista, vaikka olikin fitattu. Gravelin kanssa ei ole ongelmia. Intissä mulla aina vittuiltiin lomatarkastuksessa siitä, että hiukset tulee kauluksen päälle.
...
Mulle on joskus vihjailtu, että kaulaa olisi aika vähän, tai ei juuri ollenkaan: korvat ovat kiinni niskassa. Tämä anatominen anomalia vaikeuttaa joitakin asioita, kuten kovin matalan ajoasennon rakentamista ja joissakin tapauksessa vaatteiden hankintaa.
Nenä taipuu kyllä stemmiin kiinni ajaessakin,mutta sitten näen vain etupyörän.
Sitten jotkut ihmettelee miksi tällä foorumilla ei ole keskustelua enää pyöräilystä, kun oma näkemys on perhanan kapea ja sitä tuutataan ainoana oikeana eetteriin niihin eihän tuota kukaan jaksa.
Miten luonnehtisit Howerin näkemystä asiasta? Siis jos sen lukisi niin kuin foorumilla on ollut tapana "niin kauan kuin minä olen tätä foorumia lukenut" perhanan ahtaalla näkemyksellä ja omaa lukemistaan ainoana oikeana eetteriin tuutaten?
Olisiko esimerkiksi paattoman tai minun joka kerta lisättävä kommentin loppuun jotain tyyliin "ylläoleva ei tietenkään sellaisenaan voi koskea niitä erityistapauksia, joissa maantiepyörä on syystä tai toisesta hankittu tai sitä käytetään pääasiassa kaupunkioloissa eikä maantiellä kuten yleensä"?
PS Oma ahdas näkemys on että kun maantiepyörän ajoasento on säädetty sellaiseksi että siinä matalassa asennossa ollaan kun käsivarret ovat koukistettuina, niin samalla pyörällä voi ajaa suhtpystyssä muuta liikennettä tarkkaillen yksinkertaisesti suoristamalla käsiään sopivasti. (Ajolasien valinnallakin voi olla merkitystä, ainakin negatiiviseen suuntaan...)
F. Kotlerburg
01.04.2023, 11.41
Olisiko esimerkiksi paattoman tai minun joka kerta lisättävä kommentin loppuun jotain tyyliin "ylläoleva ei tietenkään sellaisenaan voi koskea niitä erityistapauksia, joissa maantiepyörä on syystä tai toisesta hankittu tai sitä käytetään pääasiassa kaupunkioloissa eikä maantiellä kuten yleensä"?
Niin oma näkemys on, että sitä maantiepyörää voi käyttää siellä maantielläkin vähän eri lähtökohdista. Spandeksi kireällä maksimaalisen kovaa keskaria tavoitellen porukassa tai sitten vaan ajelee rauhassa pk:ta maisemia katsellen ilman sen suurempia urheilullisia tavotteita. Ajoasento noista lähtökohdista voi olla samanlainen tai sitten ei. Tätä ei haluta täällä muutaman toimesta ymmärtää vaan se oma tapa on ainoa oikea ja muita ei ole.
Bikefitti on varmaan hyvä, jos sellaista kokee tarvitsevansa. Siitä olen samaa mieltä ettei kivut kuulu pyöräilyyn. Kyse on osaltaan myös tottumuksesta. Talven jäljiltä ei eka lenkit mene ihan samalla tavalla ilman pieniä jomotuksia kuin myöhemmin kesällä vaikka 200km.
Siitä olen samaa mieltä ettei kivut kuulu pyöräilyyn. Kyse on osaltaan myös tottumuksesta. Talven jäljiltä ei eka lenkit mene ihan samalla tavalla ilman pieniä jomotuksia kuin myöhemmin kesällä vaikka 200km.
No just noin. Ajaa vaan.
Tätäthän yritin sanoa, eli se matalakaan asento ei aiheuta kipuja. Se on mukava ja kiva ajaa vaikka niitä 200km lenkkejä.
Jos johonkin sattuu, esimerkiksi just niskaan, niin silloin ei vaan ajeta noin. Kipu ei kuulu pyöräilyyn. Jotenkin tuntuu, että osa saa kiksejä sen kivun läpi ajamisesta. Ei tsaakeli.
^Kerrankin Kotlerin kanssa melkein samaa mieltä, ei pieni kipu pahaa tee jos ei ole pysyvää. Matala ajoasento parempi kuin koko paino perseellä ja selällä. Samaa linjaa itsekin jatkaisin jos tuo olkapää moisen sallisi.
K.Kuronen
01.04.2023, 12.30
...
PS Oma ahdas näkemys on että kun maantiepyörän ajoasento on säädetty sellaiseksi että siinä matalassa asennossa ollaan kun käsivarret ovat koukistettuina, niin samalla pyörällä voi ajaa suhtpystyssä muuta liikennettä tarkkaillen yksinkertaisesti suoristamalla käsiään sopivasti. (Ajolasien valinnallakin voi olla merkitystä, ainakin negatiiviseen suuntaan...)
Kyllä: pakottamaton asento, josta pääsee alemmas, joko koukistamalla käsiä, tai/ja pudottamalla alaotteelle. Mun lähtökohta on, että kahvoilta ajettaessa, kädet kevyesti koukistettuina ajaminen on rentoa.
Agressivisemmin ajettaessa voisin pudottaa rinkulan ja kaksikin stemmin alta, mutta silloin pakottamaton asento olisi poissa.
Lasien lisäksi kypärä, ainakin itselläni, vaikuttaa: takaa korkea, niskaa painamaton sopii parhaiten itselleni maantietankoisen kanssa.
Niin oma näkemys on, että sitä maantiepyörää voi käyttää siellä maantielläkin vähän eri lähtökohdista. Spandeksi kireällä maksimaalisen kovaa keskaria tavoitellen porukassa tai sitten vaan ajelee rauhassa pk:ta maisemia katsellen ilman sen suurempia urheilullisia tavotteita. Ajoasento noista lähtökohdista voi olla samanlainen tai sitten ei. Tätä ei haluta täällä muutaman toimesta ymmärtää vaan se oma tapa on ainoa oikea ja muita ei ole.
On kai tullut selväksi että minusta tässä on enemmän kyse siitä että "muutamat" eivät halua tai kykene ymmärtämään etteivät ajoasennon mataluudesta puhuvat ehkä sittenkään tuijota vaan omaan oletettuun spandeksi kireällä kisakuskikavereiden kanssa ajamiseen vaan ovat kyllin fiksuja ja kypsiäkin näkemään sen että muunlaistakin maantiepyöräilyä on olemassa.
He voivat yhtä kaikki olla sitä mieltä että matalan ajoasennon hakeminen - kukin tietenkin ominaisuuksiensa ja niiden mahdollisesti asettamien rajoitusten puitteissa - on se mikä tuo maantiepyöräilyyn sen mukavuuden ja keveyden, mitä yleensä maantiepyöräilyltä haetaan. Suhtpystyn asennon hakeminen sen vuoksi että matalasta ajoasennosta puhuttaessa näkee mielessään jonkun pitkän hollantilaisen prokuskin, joka ajaa mahdottoman isolla dropilla ei ehkä ole paras ratkaisu sille maisemapyöräilijällekään.
El-Carpaso
01.04.2023, 13.01
Tätä samaa olen kuullut monelta muultakin, mutta olen itse kovasti eri mieltä asiasta. Jokin on asennossa, pyörässä tai ajokamoissa vialla, jos päivän pyörälenkillä tulee kipuja ja kolotuksia. Minä en todellakaan ajaisi pyörällä päivästä toiseen, jos johonkin paikkaan sattuisi.
Oikeasti ei. En vaan kykene uskomaan tätä juttua. Jotain on pahasti vialla, jos pyörällä ajaminen sattuu. Ehkä kannattaisi käydä siellä fitissä?
Tässä on nyt ymmärrettävä, että kipu se on pienikin kipu. Pitkässä suorituksessa vähäistä suurempi epämukavuus muuttuu nopeasti häiritseväksi, jolloin jotain pitää korjata. Mutta pienet kolotukset, kivut ym. kuuluvat olennaisesti pitkiin suorituksiin lajista riippumatta. Jos lähden vaeltamaan, ei se koko päivän kävelyoperaatio ole koskaan kivuton. Mutta tähän mennessä epämukavuus ei ole noussut niin suureksi, että asialle pitäisi tehdä jotain. Mä olen tällä hetkellä maantiepyörän kanssa samassa tilanteessa. Eli 200km päivämatka menee mukavasti, mutta ei se täysin kivutonta ole, etenkään siinä vaiheessa kun kropasta loppuvat hiilarit. Sen jälkeen pelkkä ajoasennon kannattelu muuttuu vähän haastavaksi.
Ei tietysti koska mihinkään ei ole fillaroidessa sattunut. Tuota siis haen.
Kipu ei ole koskaan normaalia, ei saa ajatella, että kipu ja kolotus kuuluu pitkien matkojen pyöräilyyn.
Tässä on ehkä tämä olennainen ero meidän asenteissa. Sulla ei ole koskaan sattunut ja mulla on ollut pitkä ja kivinen tie kivuttomuuteen. Olen oppinut hyväksymään, että mitkään pitkät urheilusuoritukset eivät ole täysin kivuttomia. Mutta enää kivut eivät ole sellaisia, että niihin kiinnittäisi huomioita.
Mä en tosiaan tiedä minkä kokoinen sä olet, mutta on hyvä huomioida, että kuskien mitat vaikuttavat aika olennaisesti ajokokemukseen. Jos otetaan verrokeiksi kuski, joka painaa 70kg ja kuski, joka painaa 115kg, on näiden kahden kontaktipisteille kohdistuvassa paineessa merkittävä ero. Satulapainetta pohdittaessa painavammalla kuskilla ei välttämättä ole neliömilliäkään enempää luupinta-alaa jakamaan painetta suuremmalle alueelle. Lähtökohtaisesti painavammalle kuskille tulee enemmän painetta per neliösentti sekä satulalle että tangolle, koska painavamman kuskin yläkroppa on myös painavampi.
Suurempi paine vaan tuntuu enemmän ja aiheuttaa herkemmin painekipua. Ei siitä pääse mihinkään.
Ratkaisu tuohon ei ole sanoa painavalle kuskille, että älä aja maantiepyörällä kunnes et enää tunne yhtään kipua tai epämukavuutta koskaan. Tai älä aja maantiepyörällä ennen kuin olet ammattilaisen mitoissa. Tai aja vain sen verran lyhyitä lenkkejä, ettet koe kipua.
Sekään ei auta, että viljelee myyttiä, ettei kipua saisi olla kun sitä vääjäämättä erityisesti aloittaessa tulee.
Parempi olisi seurata minkälaista kipua kuski kokee ja arvioida sen perusteella, onko kyse ohimenevästä ongelmasta vai pitääkö tehdä muutoksia. Usein satulakipu on ohimenevää ja ohittuu vain ajamalla. Mutta aika pitkään siinä ohittumisessa menee, jos joutuu lopettamaan heti, kun kipu ilmaantuu. Vähän siinä pitää painaa kivusta läpi, että pystyy edes arvioimaan, voiko ko. ongelma olla itsestään korjaantuva.
Itse pyörää mitoittaessa on myös aiemmin mainitsemani epäintuitiivisuuden ongelma. Jos käsille tulee liikaa painetta, on ratkaisu usein tehdä muutoksia tangon sijaintiin, vaikka ongelma voi olla liian korkea tai väärän mallinen satula. Tai pahimmillaan koitetaan lyhentää ohjaamoa siirtämällä satulaa eteenpäin. Sama juttu hartiakipujen kanssa. Ehdotettu säätö voi olla tangon ottaminen lähemmäs, kun kivut saattavat todellisuudessa johtua liian leveästä tangosta. Satulakivut voivat johtua esim. väärästä klossin sijainnista, väärän mallisesta kengästä, kengän kaarituen puutteesta tai jälleen liian korkeasta satulasta.
Jos ei ole paljon kokemusta ajoasennon mitoittamisesta, voi omatoiminen säätäminen olla loputon suo, koska kroppa kertoo todella huonosti, miksi johonkin sattuu ja mikä se korjaava säätö voisi olla. Kipu tuntuu vain kipupisteessä, mutta se muu ketju sitä ennen voi olla reagoimatta asiaan mitenkään.
Toisaalta tuon suon takia painotan itse satulan korkeuden hakemista riittävän alas. Kun satula ei ole liian korkealla ja saa lantionsa sitä kautta vakaaksi, on muiden ongelmien jäljittäminen merkittävästi helpompaa. Silloin on huomattavasti helpompi arvioida, onko ajoasento esim. liian pitkä tai liian matala. Tai voisiko pyörään laittaa vähän pidemmän stemmin, kun nyt sitä kurotuskykyä yhtäkkiä onkin enemmän. Tai jos ajoasento ei tunnu liian pitkältä, mutta hartiat silti jumiutuvat, olisiko ratkaisu kuitenkin tangon leveydessä?
On mullakin pari ehdotonta juttua.
En koskaan käytä pehmustettuja hanskoja, koska ne peittävät ongelmia ja tuntuma heikkenee. Myös monet mun bibsit on ääriohuella säämiskällä.
Mikään ei saa koskaan puutua. Jos sukupuolielimet, kädet, varpaat tjsp. alkavat puutumaan, on asiaan puututtava välittömästi. Puutuminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta hermon tai verenkierron katkosta, mikä rikkoo paikkoja nopeasti ja pahimmillaan pysyvästi.
Polvikipuihin on syytä suhtautua vakavasti, etenkin jos molemmat polvet kipuilevat. Jos polveen tai polviin on ilmestynyt yllättävä kipu, jota ei ole saanut poistettua, ei välttämättä kannata lähteä pidemmälle lenkille ennen ongelman korjaamista. Polvien ja muiden nivelten kivut voivat johtua täysin harmittomista seikoista ja useimmiten niin varmasti onkin. Nivelen kuntoa ei kuitenkaan kannata riskeerata turhaan.
Satulan alueen hiertymiin on puututtava heti. Ne eivät ole koskaan normaaleja ja kertovat taas joko liian korkeasta satulasta, väärästä satulan muodosta, liian pehmeästä satulasta tai huonoista ajohousuista. Hiertymien ehkäiseminen rasvaamalla on usein vähän laastariratkaisu, mutta riippuu ihotyypistä. Jonku iho saattaa vaatia rasvauksen painealueille.
Tätäthän yritin sanoa, eli se matalakaan asento ei aiheuta kipuja. Se on mukava ja kiva ajaa vaikka niitä 200km lenkkejä.
Ihan varmasti on totta sinun kohdallasi, en epäile yhtään kokemusperäistä näkemystäsi. Sun fyysiset ominaisuudet sallii kisaisan asennon, ok.
Sitähän se ei tarkoita kaikkien kohdalla. Vai onko nää "more relaxed", "rennomman ajoasennon" fillarit ihan roskaa? Muilla foorumeilla ja youtubekanavilla niihin pystytään suhtautumaan suht neutraalisti ja sillä asenteella, että hyvä kun on valinnanvaraa.
Opuluksen kommentti: "kun maantiepyörän ajoasento on säädetty sellaiseksi että siinä matalassa asennossa ollaan kun käsivarret ovat koukistettuina, niin samalla pyörällä voi ajaa suhtpystyssä muuta liikennettä tarkkaillen yksinkertaisesti suoristamalla käsiään sopivasti"
- näinhän noista vastaantulevista wannabespandexkuskeista 80% tuntuu ajavan, kädet suorana. Ihmettelen pyörävalintaa. Itse ajan matalampana.
Mun kokemusperäinen kokeiluni/ valintani oli jättää yksi rinkula stongan alapuolelle ja kaksi sen yläpuolelle kun tuntui kivemmalta niin. Vie uskottavuutta ja hävettää toki kauheasti, mutta ehkä mä kestän Opuluksen ivallisen virneen jos vastaan sattuu tulemaan :)
ps Nure: Matala ajoasento parempi kuin koko paino perseellä ja selällä
- siis mun mielestä tuo paino perseellä ja selällä toteutuu lähinnä ja ainoastaan perinteisellä mummopyörällä, ei millään maantiepyörään viittaavalla kapineella, vaikka ohjaamo oliskin pikkusen korkeammalla kuin kisapyörässä.
Riittä hyvin oman ajoasennon säätö mieleisekseen, ei kaikkien palstalaisten vaatimuksia tarvitse täyttää...onnellinen se, joka on löytänyt omansa.
Arvostan sitä että yllä on https://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/smilies/smile.png siellä minne se on laitettu!
Pari sivuhuomiota - ei siksi että kuvittelen olevani tai haluan olla oikeassa tai siksi että uskoisin sanovani jotain älykästä:rolleyes: vaan keskustelun itsensä vuoksi, kuten joskus tavataan sanoa:
Minusta kädet suorana selvästi liian ison dropin takia ajavien osuus oli suurimmillaan kymmenisen vuotta sitten, kun oli se suuri maantipyöräilybuumi. Jos jotain väittäisin, väittäisin että heitä ei näe edes joka lenkillä, joten heitä tuskin on enempää kuin 20% maanteitä ajavista.
En muista paattoman arvostelleen endurance, all-day comfort tai coast-2-coast -fillareita, Hän on koko ajan puhunut vain matalasta ajoasennosta, jollaisen saa kyllä tuontyyppisiinkin fillareihin. (Hän on kyllä varoittanut hankkimasta suin päin pyörää, joka ei valitussa koossa mahdollista yhtään matalampaa asentoa emäputken mitoituksen vuoksi. Mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin väittää että kaikki "more relaxed" fillarit ovat roskaa.
Uuden pyörän ostajan on hyvä muistaa että myyntipuheeseen ei voi aina luottaa. Kuulun itse niihin, joiden ensimmäinen maantiepyörä oli harhaostos, koska luulin että minun kuuluu ajaa tietynlaisella, stietyn geometrian pyörällä koska en ole mikään kisakuski.
^ En kyllä muista vuosienkaan takaa tuollaista kädet suorana juttua, Toisaaltaan silloin jokin drop oli aivan vieras käsitys. Aina suositeltu määrättyä kulmaa kyynärpäissä ja se kyllä löytyy helposti kun kaikki elementit saatu kohdilleen.
Kolmas maantiepyöräni oli aikansa huippua ja täysin puhdas kilpapyörä, yhä mielestäni yksi parhaista millä koskaan ajanut.
^ Voi olla että oli enempi pääkaupunkilainen ilmiö? Mutta eihän siihen tarvittu erityistä termiä että pyörä nähtiin nätimpänä ja ajoasentoa ainakin tyylikkäämpänä, kun tanko oli selvästi satulaa alempana.
Mutta luulen muistavani että silloin kun aloin silmäilemään englanninkielisiä fillarisaitteja ja foorumeita, droppi tuli hyvin nopeasti tutuksi ja samoin se miten tärkeää tuntui - fillarin painon ohella - olevan että se kerrottiin. Isompi droppi oli monille itsestään selvästi parempi, olkoonkin sitten niin että oli ajettava käsivarret sangen suorahkoina...
Ohjaustangon slämmäys kuului tietenkin asiaan.
^Kun itse aloitin niin määritelmä "site" oli valovuosien päässä myös. Jos maantiepyörästä kyse niin jotain tosiaan vialla jos tanko ja satula samassa linjassa tai tanko korkeammalla.
Niin eikös tämä maantiepyörä ole yli sata vuotta vanha konsepti? Jotenkin ajattelisin, että sinä aikana homma olisi saatu kuntoon :D
Kipu mainittiin tuossa aikaisemmin. Mielestäni pitää erottaa väsymyksen tuomat tunteet ja sitten nämä huonon ajoasennon seuraukset toisistaan.
Tuli yksi DIY-temppu mieleen. Minulla on toinen polvi leikattu lapsena ja se temppuilee yhä ajoittain. Hankin joskus aikoinaan maantiepyörään kaksipuoliset tehonmittauspolkimet, pelkästään nörttiyden takia. No, polkimien softa ilmoitti, että poljen 40/60 jalkojen suhteella. Samalla polvea särki, joten tuo oli tärkeä tieto. Aloin säätämään ajoasentoa omatoimisesti, kunnes saavutin 50/50 suhteen. Polveen ei enää sattunut.
Minä ajan ilmeisesti joidenkin mielestä matalalla asennolla, vaikka olen ylipainoinen melkein 30 BMI plösö. Se vain tuntuu mukavalta ajaa sillä tavalla minusta. Pystyn ajelemaan 300 kilometriä helposti. Mutta jos pistän liikaa tehoa peliin, syke nousee ja väsyn. Sitten kivistää joka paikaa. Eikö se niin ole, että pinnistely tuottaa tuskaa, oli laji mikä tahansa? :o
Mutta ehkäpä joku ammattitaitoinen bike fittaaja voisi löytää minullekin parannettavaa, pitäis varmaan käydä joskus kyselemässä. Kelpaakohan Edenred-liikuntaseteli? :D
Niille, jotka eivät ole bikefitissa käyneet:
Hyvä bikefit syntyy silloin, kun et itse tiedä, että sellainen on syntymässä. Tarkoittaa sitä, että hyvä fittaaja osaa tehdä säätöjä siten, että et itse sitä huomaa. Kun istut fitattavana, olet silloin puhtaasti toimenpiteen kohde etkä itse tosiasiassa päätä mistään etkä tiedä mitä mitataan.
Kokenut bikefitin tekijä voi esimerkiksi pyytää kokeilemaan erilaisia käsien asentoja ja kertomaan miltä ne tuntuu. Mutta samaan aikaan fittaaja ei lainkaan kiinnostunut käsistäsi vaan se on vain hyvä hämäys, jonka takia käsiin keskittyessäsi et huomaa, että fittaaja säätää satulaasi. Samaan aikaan näytölle piirtyy kuvaa esim polvien ja lantion asennosta ja jalkojen tasapainosta. Luvuista näkee suoraan säädön vaikutuksen ilman, että annat asiasta palautetta. Itse et vain tätä näe.
Tuo ei ole asiakkaan kusettamista vaan sen tarkoitus on nimenomaan poistaa niitä asioita, joista tässäkin ketjussa on puhuttu: muoti-ilmiöistä, "minä olen aina ajanut tällä tavalla" -ajattelusta tai "kaveri suositteli tätä" -mielipiteistä. Oma ajattelu ei pääse vaikuttamaan tulokseen, kun et oikeasti tiedä missä asennossa just silloin ajat.
Hyvä bikefit kestää tuon takia tovin. Kaverin kanssa ajolenkillä tehty satulan säätö voi viedä alle vartin, mutta bikefitissa pitäisi istua pari tuntia. Johtuu siitä, että jos isoja säätöjä tehdään nopeasti niin huomaat eron heti. Jos taas satulaa muutetaan millin kerrallaan 2 minuutin välein, et mitenkään tunne muutosta. Mutta laite näkee ne.
Kun säädöt on tehty voi tulla yllätyksenä, että kun kysyt pitäisikö satulan korkeutta vielä kokeilla niin fittaaja antaa vastaukseksi että ei, koska testin aikana kokeiltiin yli 30 eri korkeusvaihtoehtoa. Itse et huomannut niistä ainoatakaan.
Osa huomioitavista asioista on sellaisia, että laitteistolla niitä ei saa mitattua. Erilaiset kiputilat on yksi näistä: fittaajan pitää osata myös pyytää palautetta oikeissa kohdissa. Hiertääkö jokin, sattuuko polvet, väsyykö selkä. Palautteen yhdistäminen mitattuihin tuloksiin on taitolaji ja nimenomaan noista eroista syntyy se laatu eri bikefittien välillä.
Lähelle samaa lopputulemaa voi päästä kotikonstein, jos tietää mitä tekee. Ulkona ajaessa se voi olla vaikeaa, mutta trainerilla, wattipyörällä tms mitä voi säätää mahdollisimman vapaasti se voi onnistua, joskin taitoa ja kuria siinä tarvitaan. Apuna pitää olla jokin mittaus, jota et itse testin aikana näe. Kännykkäkamera takana kuvaamassa lantion heilumista, kamera sivulla kuvaamassa käsien ja niskan asentoa ja tehomittari. Mitään mittaria ei testin aikana saa katsoa vaan pitää polkea sokkona. Siis pudotat satulaa hiukan ja merkkaat paperille kellonajan, jossa säätö tehtiin. Ajat muutaman minuutin, säädät uudelleen ja ajat taas hetken. Kun testi on ohi, katsot tehomittarin käyrän ja muistiinpanoista säädöt siitä kohtaa. Vähitellen käyrää ja videota tulkkaamalla alkaa näkemään miten säädöt aidosti vaikuttaa.
Niin eikös tämä maantiepyörä ole yli sata vuotta vanha konsepti? Jotenkin ajattelisin, että sinä aikana homma olisi saatu kuntoon
Joo on. Ongelma vaan ei ole se pyörä vaan ne kuskit, niitä pirulaisia tulee jonkun kiven alta koko ajan uusia ja suurin osa alle 100v ikäisiä. Jokainen pitää aina opettaa alusta asti uusiksi ja taas säätää lisää. Kerrassaan turhauttavaa :)
K.Kuronen
02.04.2023, 08.42
...
Juoksupuolella tuli tuntemaan uusia harrastajia, joille mikään puhe maltillisesta aloittamisesta ja lenkkien pituuden rajoittamisesta vaikkei mitään erikoista tuntisikaan ei tehonnut, kun oli kova palo päästä osallistumaan ensimmäiselle maratonilleen. Fillarointi on toisaalta nivelille armollisempi, mutta toisaalta petollisempi laji, koska pitkiä lenkkejä on helpompi tehdä ja "vääränlaisia toistoliikkeitä" ehtii kertyä paljon enemmän ja yleensä pitemmän aikaa kuin juoksussa, jossa rasitusvamma tyypillisesti aiheuttaa juoksutauon jo noin kahdeksan viikon sisään.
Eli kipu johtuu yksinkertaisesti ylikuormituksesta ja kuormituksen sitkeä jatkaminen pahentaa tilannetta, johon ainoa lääke olisi lepo, eikä säätäminen. Säätäminen voi tuoda helpotusta, koska se siirtää kuormituksen kulmaa.
Analogian voisi löytää vaelluksesta: kenkä on sopiva, mutta nilkan etuosa kipeytyy iltin painaessa->löysätään nilkan nauhoitusta->jalka liukuu ja kynnet mustuvat->nauhoja kireämmälle->nilkka kestää, mutta pari kynttä irtoaa myöhemmin.
Noin yleensä kannatan kohtuullista kovuutta itseä kohtaan, mutta herkkyyttä saisi olla, että tunnistaa liiasta toistosta johtuvan kivun.
Jos miehellä sukukalleudet puutuvat ajaessa, niin sitä ei kannattane sietää, vaan vaihtaa satulaa ja/tai satulan kulmaa.
Eli kipu johtuu yksinkertaisesti ylikuormituksesta ja kuormituksen sitkeä jatkaminen pahentaa tilannetta, johon ainoa lääke olisi lepo, eikä säätäminen. Säätäminen voi tuoda helpotusta, koska se siirtää kuormituksen kulmaa.
Analogian voisi löytää vaelluksesta: kenkä on sopiva, mutta nilkan etuosa kipeytyy iltin painaessa->löysätään nilkan nauhoitusta->jalka liukuu ja kynnet mustuvat->nauhoja kireämmälle->nilkka kestää, mutta pari kynttä irtoaa myöhemmin.
Noin yleensä kannatan kohtuullista kovuutta itseä kohtaan, mutta herkkyyttä saisi olla, että tunnistaa liiasta toistosta johtuvan kivun.
Jos miehellä sukukalleudet puutuvat ajaessa, niin sitä ei kannattane sietää, vaan vaihtaa satulaa ja/tai satulan kulmaa.
Niin säätämiseenhän liittyy myös välitysten valinta. Aivan liian moni ajaa tolkuttoman isoilla välityksillä ja ihmettelee polvikipuja ensimmäisen etelässä ajetun viikon jälkeen. Jos on kuntoa ja kuski kevyt, voi kyllä ajella isoillakin välityksillä, mutta sellainen peruskuntoinen kaveri tarttee kyllä oikeasti lyhyttä välitystä, jos mäkiä ja kuormaa on paljon. Normaali maantien kompakti ei vaan riitä.
navajokoira
02.04.2023, 09.45
Toi oli kiinnostava huomio, ettei fitissä tehtyä muutosta tarvitse edes itse huomata kun se tehdään. En ole käynyt koskaan fitissä, ja käynti on myös vähän pelottanut koska en mä oikein huomaa mitään muutoksia edes silloin kun teen niitä itse. Esim. retkipyöräni ohjaamo laski pari kolme senttiä kun laitoin tempotikut omaan stemmi-tankohärveliinsä joka piti laittaa ohjaustangon stemmin päälle: en osaisi edes tuhannen kilometrin jälkeen sanoa mitään siitä tuntuuko hupuilta ajo nyt erilaiselta. Enkä ole koskaan yrittänytkään tavoitella eri pyörilleni samaa ajoasentoa.
Onkohan Itä-Suomessa (Joensuun seudulla) ketään bikefittaajaa? Tai missä lienee lähin, pitääkö mennä Helsinkiin asti?
Ja muutenkin nyt on pari sivua puhuttu siitä kuuluuko ja saako kipua olla vai ei ja minkälaista kipua saa jos saa. Kysyisinkin nyt keskustelun otsikon aiheesta eli halvos-nimimerkille vinkkejä mahdollisista Itä-Suomen hyvistä bike-fit paikoista. Entä pääkaupunkiseudun mestat? Onko jotain uusia kokemuksia, suosituksia tai tietoa että joku ennen hyväksi kehuttu olisikin huono tai onko jonnekin auennut uusi hyvä mesta jonne joku aiemmin muualla vaikuttanut fittarikonkari on siirtynyt / liikkeen perustanut? Mikä olisi se the paikka tällä hetkellä/edelleen pk-seudulla?
Aihe kiinnostaa! Juurikin näissä kauriin viimeisimmän viestin mukaisissa merkeissä. Kokemukset paikoista siis haussa. Itselläkin painopisteenä Itä-Suomi, mutta jos näin periferiasta ei löydy niin laajemmalta alueelta. Foorumilta varmasti kokemuksia näistä löytyy.
Kävin alkuvuodesta Retül Bike Fitissä Lappeenrannassa Pyöräliike Varustamossa ja ihan hyviä löydöksiä sieltä sai, tehtiin muutamia säätöjä kuten jarrukahvojen kulmaa, penkin korkeutta, sekä pidempää ohjainkannatinta muuttamalla. Mitä olen FB:stä aiheesta lukenut, niin pk-seudulla Kivenlahden Pyörähuoltoa on ainakin mainittu ja siellä käytössä Shimanon laitteisto. Tuosta Retül Fitistä olen juuri kirjoittamassa blogiini, johon liittyen tähän ketjuun eksyin :)
Bikefit juuri samaa kuin salille menet että laitteita opetetaan käyttää. Jos haluat moisesta maksaa niin ihan siitä vaan.
travelleroftime
22.07.2023, 10.24
Bikefit juuri samaa kuin salille menet että laitteita opetetaan käyttää. Jos haluat moisesta maksaa niin ihan siitä vaan.
Aika ontuva analogi eikä pidä tosiassa paikkaansa. Parempi analogi olisi: "Bikefit juuri samaa kuin salille menet että laitteita opetetaan säätämään omalle keholle sopiviksi jotta vältytään urheiluvammoilta".
Tällaisesta maksaminen on ihan hyvä sijoitus heille jotka haluavat välttää ongelmia sillä useimmat eivät tiedä miten säätää välineitä omalle keholle sopivaksi.
Parhaassa tapauksessa bikefittaaja on kuin personal trainer, joka näyttää ja opettaa punttitreenausta aloittavalle oikeat suoritukset ja korjaa ainakin pahimmat virheet.
On toki mahdollista, että aloittelija välttyy virheiltä pelkästään katsomalla videoita tai kokeneempien suorituksia ja ettei hänellä ole esimerkiksi sellaisia liikkuvuuden puutteita tai toispuolisia liikeratoja, joista pitemmän päälle saattaisi koitua ongelmia.
Loppupeleissä luulisin olevan harrastajalle ihan sama, käyttääkö rahansa pyörien keventämiseen ja uusien rakentamiseen vai bike fitissä käymiseen. Ja jos harrastusbudjetti kestää molemmat, niin mikäs sen hienompaa!
F. Kotlerburg
22.07.2023, 11.07
Aika monen salilla käyvän kannattaisi maksaa siitä, että homma saatetaan alulle.
Toisaalta sanotaan että hyvä ajoasento on parhaan pahin vihollinen. Ja kuntosaleillakin kulkee paljon ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä liikkeitä "oikein".
Ainakin itseäni on aina kiinnostanut ajatus ammattitaitoisesta säätöavusta ja vinkeistä miten mikäkin vaikuttaa. Kun on saanut pyörän kohtuullisin säätöihin, niin ainakin mulla on jonkinlainen kynnys lähteä muuttamaan niitä.
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
No, meitä moneksi ja onneksi assistenteille riittää hommia. Jokseenkin vain oudoksuttaa ettei nykyään osata itse mitään tehdä vaan tarvitaan ulkopuolisia neuvomaan. Toisaaltaan mistäs meikäläinen ennen Youtubea tai netin "viisaita" keskustelupalstoja aloittanut harrastaja asioista ymmärtäisikään...
JohannesP
23.07.2023, 11.38
Nure, etkö sinäkin maininnut hakevasi satulan korkeuden laittamalla kantapään polkimelle? Toi on kuitenkin kaikista yksinkertaisin tyyli millä aloitetaan eikä se itsessään ota laisinkaan huomioon mikä on luontanen nilkan koukistus pyörittäessä tai mikä poljin tai kenkä käytössä. Ihan vaan esimerkkinä jos itse luottaa näihin googlen tarjoamiin säätötyyleihin ja ne ei välttämättä toimi kaikilla.
Lisäyksenä vielä nuremaiseen kommenttiin, että joiden on hyvä maksaa siitä palvelusta jos A) ei riitä mielenkiinto opetella, B) osaaminen lähtökuopissa tai C) laskee omalle vapaa-ajalle sellaisen arvon ettei kannata alkaa ominpäin selvittämään jos vaihtoehtona joku opettaa kädestä pitäen.
F. Kotlerburg
23.07.2023, 11.39
Kyllähän tuolla näkee kaikissa lajeissa näitä vanhoja jarruja jotka on itse ottaneet selvää ja opetelleet. Se näkyy sitten suoritustekniikassa...
Johannes, tuo on se lähtökohta mistä aletaan hakea asentoa, sama pätee satulan oikeaan sijaintiin. Kaikki löytää paikkansa ja tuo ohje ennen googlen keksimistä kun pitihän pyöriä säätää jo 80luvullakin...
No, meitä moneksi ja onneksi assistenteille riittää hommia. Jokseenkin vain oudoksuttaa ettei nykyään osata itse mitään tehdä vaan tarvitaan ulkopuolisia neuvomaan..
Tämä on niin totta.
Seiväshypynkin oppii ite, sen kun juoksee keppi ojossa siihen kuopppaan ja ponkaisee ylös.
Siihen tarvi ketään neuvomaan...
^ Jep, ainoa ongelma uskaltaako pudota kuudesta metristä. Toisaaltaan ei nykyään osata mitään itse, aina kriisiryhmän paikka...
https://www.cyclingstudio360.fi/bikefitting/
Onko tästä kellään kokemuksia? Gravel-pyörän asento kaipaisi hiomista.
Kellään täällä kokemusta Nokialla olevasta Fysio Bikefitistä? Tai muista vastaavista jossa fitin tekee koulutetty fyssari.
Ei ole vielä mutta ajattelin varata ajan kun on vielä epassissa rahaa jäljellä. Voin laittaa sitten kokemuksia.
Joo tää oli itselläkin mielessä. Epassin saldoa vielä sen verran paljon käyttämättä että tämä olisi todennäköisesti järkevä sijoitus niille.
Kellään täällä kokemusta Nokialla olevasta Fysio Bikefitistä? Tai muista vastaavista jossa fitin tekee koulutetty fyssari.
Kävin kesällä ja sain ajoasennon paljon paremmaksi. Moni asia oli toki sellaisia joita itsekin kokeilemalla olisi saanut kohdilleen (esim. satulan korkeus ja fore/aft) mutta paljon helpommin kävi näin.
Ei ole vielä mutta ajattelin varata ajan kun on vielä epassissa rahaa jäljellä. Voin laittaa sitten kokemuksia.
OMT-fysioterapia Huttusella käyty ja ainakin nyt tunti fitin jälkeen fiilikset ovat että voi varauksetta suositella - todellisuushan paljastuu tietysti vasta sitten kun tehdyt muutokset on saatu käytäntöön ja pari tonnia kilsoja alle.
Oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja jo trainerilla polkiessa pystyi heti tunnistamaan, mihin tehdyt muutokset vaikuttivat. Lopuksi jäi fiilis että "nonniihh päästäkää heti irti ajamaan satasen soratielenkki".
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.