Navigointi/eksyminen/sekoilu ulkomailla

[villeton]

Muutama reissu ulkomaille pyörällä on takana. Paperikartoilla olen pärjännyt. Satunnaisesti olen ottanut kännykän avuksi ja tarkastanut koordinaatit
netin kautta. Sen verran on tullut harhailtua, että nyt on pyöränavigaattori vakavasti harkinnassa.
Erityisesti suurten kaupungien läpiajo on tuottanut hatmaita hiuksia. Liikenne vaatii keskittymistä sen verran, että opasteiden
luku vaatii pysähtelyä ja ehkä kartan tutkiskelua. Navigaattori olisi koko ajan esillä ja varmaan myös hakisi pyöräilijälle
sopivan reitin.
Eksyily jotenkin kuuluu asiaan ja nyt jälkikäteen lähinnä naurattaa oma tuskastuminen. Onko kokemuksia
vastaavanlaisista tilanteista? Joskus saattaa olla tiukempi aikataulu esim. pitää ehtiä junaan tms.
Tai illalla aurinko alkaa jo laskea ja on vielä matkaa varattuun majoituspaikkaan.

[Snowie]

Ei aina ihan putkeen mene ja suuret kaupungit voivat olla haastavia. Mutta mikä siinä, kuuluu asiaan ja aikataulut suunnitellaan sen mukaan. Paperikartalla jatkossakin.

[heikki53]

Jokainen taaplaa tyylillään. Ja se on se vapaus matkustamisessa ja muutenkin.
Omat GPS kokemukset (10v) ovat positiivisia ja negatiivisia. GPS näyttää sulle (melkein) aina missä olet. Kun laitteeseen on ladattu kartta voit päätellä missä olet ja mihin suuntaan haluasit jatkaa. Useimmat GPS laitteet sallivat reitityksen haluttuun kohteeseen. Riippuen asennetun kartan laadusta ja laitteen automaattisen reitityksen asetuksista saat reitin jota ajaa. Yllätyksiä reitin suhteen johtuen automaattisesta reitityksestä voi tulla kuitenkin. Kannattaa perehtyä laitteen ja käytetyn kartan ominaisuuksiin reitityksen suhteen. Navilla ja valmilla reitillä matkanteko nopeutuu huomattavasti. Etenkin kaupunkien läpiajoon on navigaattori lyömätön.
Oma valinta on garminin "käsinavigaattorit" Etrex tai Oregon. En lähtisi enää millekään pyöräexursionille ilman navia. Ilman navia tapahtuvaan reittisekoiluun hävitetyn ajan voi käyttää niin paljon paremminkin.

[Jouko_T]

GPS näyttää sulle (melkein) aina missä olet.
...
Oma valinta on garminin "käsinavigaattorit" Etrex tai Oregon.

Sattuipa seuraava Saksassa, kevään pyöräretkelläni.
Frankfurtin lentokentällä otin taksin. Koska joskus kuskit ovat minua "vedättäneet" niin menin etupenkille, ja katsoin, että auton naviin kirjoitettiin täsmälleen oikea osoite.
Varmuuden välttämisen torjumisen ehkäisemiseksi samalla seurasin matkan tekoa myös karkeasta kartasta. Pianpa huomasin, että nyt mennään ohi kohteesta.
Aloin protestoida, ja näytin kartasta, että tuonnepäin. Vaan auton navi näytti toisin, ja kuski halusi uskoa sitä.

Lopulta kuski suostui kyselemään ohi kulkevalta naiselta, jotta missäs tämmöinen paikka. Nainen näytti kädellään sinne, mihin minunkin luuloni osoitti.
Oltiin useita kilometrejä pielessä. Kaivoin pakaaseistani oman Oregoni, ja kappas, sekin sekoili!

Lopulta kuski osasi perille (??) vaikka navit näyttivät kohteen olevan siellä, missä kiemuroita ajeltiin.
Seuraavana päivänä ajattelin käydä katsomassa, mihin navi yritti minut johdattaa, ja kappas! Nyt se näytti aivan oikein!
Aloin epäillä, että kuskilla oli navikoinnin häirintälaite, vaikken koskaan ollut sellaisesta kuullut.
Pari kuukautta myöhemmin uutiset kertoivat, että Krimin edustalla laivojen navit väittivät niiden purjehtivan parisenkymmentä kilometriä sisämaan puolella.
Epäiltiin venäläisten testanneen navihäirintäänsä.

Minä (taas!!) sain maksullista opetusta (kantapään kautta/ Siperian kautta).
Seuraavilla ulkomaan taksimatkoilla:
1. Pidän TARKKAA alueen karttaa kädessäni.
2. Pistän navin alkuaan päälle.
3. Pistän navin tallentamaan reitin. (Sitten voin vaatia ajamaan suoraan poliisiasemalle asiaa selvittämään.)

[Laroute]

Itse olen kaverini kanssa suunnistanut itse piirtämiemme karttojen avulla 3200 km vuonna 1994. Kartat piirrettiin sateliittikartoista karttavihoksi jokainen suunniteltu ajopäivä erikseen. Sateliittikartat olivat seinälle levitettyinä 12 metriä pitkä rivi ja siten liian suuri setti maastossa kuljetettavaksi. Piirtämämme kartat lähetettiin kiinan sotilasviranomaisille tarkastettavaksi ja he ihmettelivät, että miten meillä voi olla niin tarkat kartat. Kerroimme niiden pohjautuvan jenkeistä tilattuihin sateliittikarttoihin. Luvan saatuamme saimme sitten myös kiinalaisten sotilaskarttoja, kun laitoimme kättä riittävän syvälle taskuun. Luvan ja lahjonnan jälkeen saimme myös korkean sotilasviranomaisen todistuksen, joka mahdollisti liikkumisen maastossa, joka oli kiellettyä ulkomaalaisilta. Sille oli kyllä muutaman kerran käyttöä, kun erittäin vihamieliset sotilaspartiot löysivät meidät maastosta. Kirjeen näyttämisen jälkeen käsi nousi lippaan. Huvittavinta oli se, että jokaisessa sotilaskartassa, jotka olivat luokattoman huonoja, luki ylä kulmassa "ei saa luovuttaa ulkomaalaisille. Niiden kanssa olisi varmasti eksynyt.

Ei ollut gps juttuja, vaan ainoastaan kompassi ja omat kartat millä päästiin eksymättä perille. Jänskää oli.

[Rouvashenkilö]

Meidän matkatessa paperikartat ovat olleet aina tärkeä ellei peräti tärkein opas etenemiseen. Navigointi laitteella ihan ok kaupunkien läpiajossa/kiertämisessä tai majoituspaikkaa etsiessä. Paperikartoista saa kokonaiskuvan, jonka mukaan on sitten helppo suunnistaa. Meillä on myös kompassi varoiksi mukana, mutta sitä ei ainakaan tämän kesän reissulla tarvittu. Ollaan etukäteen katsottu vähän reittiä ja sitten lähdetty paperisen avulla liikkeelle. Gps ei näytä kaikkialla esim. moottoriteiden rinnalla kulkevia fillarilla hyvin ajettavia pienempiä "huoltoteitä", jotka näkyvät kuitenkin oikein hyvin tarkassa kartassa ja laite saattaa ehdottaa pitkiäkin kiertomatkoja.

Meillä oli gps ensimmäisen kerran vuosi sitten käytössä ja kyllähän sen käytössä ja opastuksessa ongelmia oli ihan riittävästi. Osa johtui varmasti kokemuksen puutteesta, mutta kaikkea ei sen piikkiin voi laskea. Tämän kesän reissu meni paremmin, mutta ehdotuksia jopa useamman kymmenen kilometrin kiertoteistä tuli. Ilman paperikarttaa seikkailtaisiin varmasti vieläkin reissullamme!

[Esa S]

Open Street Map ja erityisesti sen pyöräkarttavaersio on useimmiten paras ja ajantasaisin kartta. Riippuu tietysti vähän paikallisen väestön aktiivisuudesta, se kun on vapaaehtoisten ylläpitämä karttapalvelu.
OSM yhdistettynä johonkin puhelinsoftaan, esim. osmand tai viimeaikoina olen käyttänyt ipBike softaa, niin ei tarvitse eksyillä.
Paras on tietysti suunnitella reitti tarkkaan etukäteen. RideWithGPS osaa reitittää OSM pyöräreittejä pitkin, välillä vaan pyöräreititys hakee turhaan pikkuteitä, pyöräilyyn ehkä mukavampia mutta hitaampia, välillä maantiepyörälle mahdottomia.
Mutta monta hienoa pyöräreittiä on vuosien varrella tullut löydettyä OSM pyöräkartan ja RWGPS:n avulla, googlen streetview ja joskus satelliittinäkymät on myös hyvä työkalu reitin tarkistukseen etukäteen, erityisesti karsimaan liian huonokuntoiset tiet pois.

[Kuparinen]

Openstreetmap/Cyclemap ja Osmand kännykässä on hyvä, varsinkin nyt kun dataroaming-hintoja on kohtuullistettu Euroopassa. Osmandin ladattavat vektorikartat ovat heikompia. Reititys pyöräteillekin toimii. Tosin kaikkien maiden kartat eivät ole kovin yksityiskohtaisia, sehän riippuu käyttäjien viitseliäisyydestä, kotikulmilla on jokainen metsäpolkukin kartalla. Monin paikoin autonavigaattorien kartat ovat vanhentuneet, GoogleMapskin on Openstreetmapia perässä.

Kännykkäkartta on hyvä juttu ihan kävelylläkin, keski-Euroopan kivikaupungeissa joissa ei ole yhtään suorakulmaista risteystä. Openstreetmapilla ei tietysti pärjää kylissä joissa puolet kaduista on kaivettu ylös, kuten Tampereella ja Tallinnassa.;)

[nikobiker]

Parilla edelliselllä Keski-Euroopan pyöräreissullani Garmin Edge 1000 navigaattoreineen on ollut korvaamaton työkalu. Olen käyttänyt laitteen omaa route planneria ja mainiosti on ohjannut minut kaupunkien läpi. Oman suuntavaistoni tietäen, tulisin hulluksi isommissa kaupungeissa ilman navigaattoria.

[mkpaa]

Kaupungeissa alle 10 km matkoilla Garminin reititys on riittävä. Mitenkään erityisen hyvä se ei ole, mutta perille pääsee haluamaansa paikkaan. On se ainakin paljon nopeampaa kuin paperikartat, yritys-erehdys tai kännykällä reitin tarkastelu.

[Grandi66]

Euroopan läpi tuli ajettua garmini tonnisen ja puhelimen Locus mappiin ladattujen karttojen avulla. En juurikaan käyttänyt reititystä vaan illalla piirrisin suurinpiirtein reitin ja se toimi ns. Pääviivana, sitten vain valitsee kivan tien ja katsoo välillä missä se pääviiva menee. Sellai tultiin.

Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla

[mkpaa]

Yleensä läpiajo on Euroopassa paljon helpompaa kuin vaikka Helsingissä tai Tampereella, kun pinta-ala on pienempi ja pyöräteitä on vähemmän.

[villeton]

Varma päätökseni lienee, että hankin nyt Garmin Edge touring pyöränavigaattorin. Jos joku olisi myymässä, niin voi laittaa
tekstiviestiä 045-13 44 937.
Netistä katsoin hintoja. 250 euroa keskimääriin. Halvin tarjous 175 e. Olisiko nettikaupan nimi ollut Mantel.com.
Onko jollakulla kokemuksia kyseisestä yrityksestä? Tai ideoita mistä tuon Garminin voisi saada edullisesti?

[Metsämuija]

Huomaan olevani eniten "kartta käteen ja itse suunnistamaan" ihminen. Nimittäin huomaan meneväni aina ulkomailla harhaan (kävellessä) jos luotan googlemapsin ohjaamiseen... Paperikartan kanssa moista ei kävisi. Minulla myös kartta jää paremmin mieliin kun se on ns staattinen ja ei esim pyöri kulkusuunnan mukaan. Mulla on sisäinen kompassi päässä ja kartan pitää olla aina samoin päin kädessä. Maastopyöräilyä varten minulla on Garmin Oregon, mutta käytän sitä vain tarkan paikan määrittämiseen enkä navigoimiseen.

[Jani Mahonen]

Paperikartta on mulle ihan OK väline. Myös fiiliksen mukaan ajelu/harhailu on ihan mukavaa, jos ei ole kiire.

Jos pitää päästä / löytää pidempiä lenkkejä, niin kartta ei useinkaan kerro, minkäluonteinen reitti on. Esimerkiksi tässä hiljattain olen ajanut kahtena päivänä peräkkäin tuntemattoman reitin, ja jos reittipalvelussa ei olisi lukenut toisen kohdalle "easy" ja toisen kohdalla "moderate", niin tuon hankalamman reitin aikana olisi tullut noutaja.

Kehitys vaan kehittyy ja omasta mielestäni reittisovellukset/palvelut ovat nyt nousseet sille tasolle mitä itse niiltä edellytän: sujuva ja nopea toiminta, ja integroituminen omiin laitteisiin ilman turhaa kikkailua. Ne ovat tavallaan uuden sukupolven karttoja, mutta sillai kaksisuuntaisia ja sisältävät enemmän informaatiota kuin pelkkä reitti: muiden arvosteluja, yleiskuvauksen ja vaikkapa valokuvia.

Käytän edelleen myös paperikarttaa tai sen elektronista vastinetta, varsinkin kun lähdetään porukalla pyörävaelluksille. Kartasta on hauska tiirata ja suunnitella reittiä eteenpäin porukalla, siitä saa vaihtelua ja sopivia taukoja ajamiseen ja sellainen pieni epävarmuustekijä tietenkin viehättää.

[PeeHoo]

GPS:n hauskin puoli on se, että näkee missä on sählänyt.
https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/23316651_10213653214985233_7044977148202881002_n.j pg?oh=6a97a07b12ea1c0d5c530adb5e97475f&oe=5A960730