PDA

Näytä tavallinen näkymä : Skoda Classic Challenge 2016



pyorittaja
28.04.2016, 14.21
Kokemuksia ja tuntoja kevään todellisesta kuntohaasteesta. Ronden 2014 ajaneena päätin heinäkuussa 2015 ottaa kalenteriin kolme klassikko-ajoa kevääksi 2016. Ikää (49 v) on tullut jo sen verran, että katsoin ajankohdan olevan nyt viimeisiä todelliseen haasteeseen. Viimeisen 10 v aikana on tullut ajeltua Euroopassa Ronden lisäksi Marmotte, Alpe d Huez nousua useampaan kertaan sekä liitytty Mt Ventoux hullujen pyöräilijöiden klubiin ajamalla 3x Mt Ventoux yhtäjaksoisesti. Loistavat fiiliksen Rondesta ja sen pro kisan seuraamisesta ajoivat siis taas Belgian suuntaa. Lähtökohdat olivat kohdillaan, kun viimeisen 12 kk aikana tuli kuntoiltua n. 13 tkm pyörällä, joista noin puolet työmatka-ajoa (a 44 km suuntaan). Heinäkuulla varasin jo majoitukset nuo kolme kisaa ajatellen. Lähialueiden majoitukset oli jo buukattu, joten jouduin tyytymään hieman syrjemmällä, mutta silti kohtuuetäisyyden (10 - 12 km) lähtöpaikoista. Kisojen päivät eivät silloin vielä olleet vahvistettuna, mutta ainahan noudattavat samaa kaavaa. Ronde aloittaa 14 viikkoa vuoden alusta. Lennot ja auton vuokraukset varasin ja ostin marraskuulla, sekä rekisteröitymisen ajoihin hoidin heti niiden avattua joulukuun alussa. Helmi-maaliskuulla alkoi sitten jänskättää, kun virus tai muu vastaava iski päälle reiluksi kuukaudeksi rajoittaen harjoittelua. Taukoja tuli, mutta pienellä riskilläkin jatkettiin kohti haastetta.

Talven aikana valmistelin kalustoa tutustuen suosituksiin netin kautta. Pyörä tuli päivitettyä Canyon Aeroad CF SLX 8.0 Di2 Reynolds kiekoilla. Siinä sitten arvoin lähinnä Paris-Roubaix ajatellen lähdenkö vetämään lenkin Aeroadilla vai Ultimate CF SLX. Päätös kaatui Aeroadiin lähinnä välitysten johdosta. Ultimaten 50/34-23 katsoin riittämättömäksi tasaisella Roubaix baanalla. 52/36-28 taas olisi riittävä yli 20% nousuihin Rondessa ja LBL:ssä. Reynoldsin carbon strike kiekot OK. Rondea ja Roubaix varten sitten Challenge Paris-Roubaix 27mm renkaat. LBL varten eteen 23mm ja taakse 25mm Continentalit. Tankonauhaa sitten reilusti keskiotteelle kahteen ekaan ajoon.
Brysselin lentoaseman tapahtumat viikkoa ennen Rondea aiheutti lentomuutoksia ja Brysselin sijaan lento suuntautui Amsterdamiin. Kaksi muuta viikonloppua pääsi sentään lentämään suoraan Brysseliin Köpiksen kautta. Lentoyhtiö SAS, jolla fillari kulki ilmaiseksi.
2.4. Ronde van Vlaanderen Cyclo (239 km)
Perjantaina iltapäivällä automatkan jälkeen numeron hakuun Oudenaardeen, jonka jälkeen kaluston testiajo Ruiterstraat kivikossa sekä Wolvenberg nousussa. La aamulla klo 04.00 herätys, banaania ja vohveleita naamaan ja Bryggeen lähtevien bussien luokse autolla. Bussien luona tuli olla 05.30 ja 50 linja-autoa starttasivat fillarivaunuineen klo 06.00 alkaen. Bryggen futisstadionilla olin ensimmäisten kuljetettujen joukossa, josta sitten n. 6 km siirtymä keskusaukiolle viralliseen lähtöön. Pitkälle matkalle oli lähtijöitä n. 4000 kokonaismäärän ollessa rajattu 16000 ajajaan. Reitti oli muutettu alussa hyvin, sillä nyt ei joutunut pysähtymään liikennevaloissa niin useasti kuin aiemmalla kerralla. Ensimmäiset reilut 100 km meni muutenkin fiilistellen kun oli enemmän kiertoja pienien kylien/kaupunkien kautta. Kahdelle ensimmäiselle huoltoalueelle ei tarvinnut pysähtyä, kun olin järjestänyt oman tankkauspisteen 113 km kohdalle, jossa pääsin eroon myös ylimääräisistä varusteista, joita tarvitsin aamun n. 2 asteen lämpötilassa. Reitin parhaat osiothan alkoivat sitten vasta tuon reilun satasen jälkeen kun alkoivat kiviosuudet ja nousut. Kivitiet menivät nyt paljon paremmin kuin aiemmin. Oli siis opittu jotain. Lyhyemmät matkan ajaneet rupesivat tukkimaan väylää viimeisen 50 km jälkeen ja jouduin jalkautumaan kaatuneiden/kävelevien takana kahdessa jyrkimmässä mäessä (Paterberg ja Koppelberg). Muutaman kymmenen metrin jälkeen pääsi sitten taas satulaan loivemmassa kohdassa. Varsinkin Koppenberg oli haasteellinen mutaisena ja vetisenä. Ihan hyvässä ruumiin ja sielun voimissa pyrähdin sitten loppusuoran (10 km) lähes neljääkymppiä maaliin. Kokonaisajoajan keskari meni kävelyiden johdosta karvan alle 26 km/h, johon tuli kuitenkin parannusta edelliseen kertaan. Sunnuntaina sitten taas pro kisaa seurattua karnevaalitunnelmissa Oude Kwaaremontilla säänkin muututtua jo lähes "helteiseksi".
+ tunnelma ja reitti
+ sää sopiva, ei sadetta, asteita 10-14 päivällä
+ hyvä ajanotto, videot, kuvat
- sumput nousuissa
- bussien lastaamisen jonottelu lähes tunnin
- ajo kuri. Kapeilla pyöräteillä ajettiin rinnakkain jutellen, ei mahdollisuutta ohittaa, ei ajettu vasemmassa reunassa
- mäkien päälle pysähtyneet ajajat/ryhmät, tukkivat tien
- seurojen (lähinnä britit) junaharjoitukset muiden seassa
Hieno tapahtuma taas, jota varjosti irlantilaisen 56 vuotiaan sairaskohtauksen jälkeinen välitön menehtyminen Oude Kwaaremontin jälkeisessä laskussa.
9.4. Paris-Roubaix Challenge (172 km)
Palautuminen edellisestä viikonlopusta meni suht hyvin ja parin päivän kotona olon jälkeen oli aika taas pakata fillari ja aloittaa matka kohti Ranskaa perjantaina. Lento Brysseliin, josta autolla pari tuntia Roubaix lähellä olevaan majoitukseen. Fillarin kasaamisen jälkeen pehkuihin klo 22.00 pintaan pelkällä aamupalan syönnillä. Klo 03.25 wake-up, autolla Roubaix velodromin lähellä sijainneelle marketin parkkipaikalle. Klo 04.30 sain käteeni bussilipun ja bussit starttasivat kohti Busigny lähtöä klo 05.50. Busignyssä oltiin reilun tunnin jälkeen aamun sarastaessa. Rekisteröinnin hoidin siellä sujuvasti ja starttasin lähdöstä klo 07.55. Lähtöä säännösteltiin parinkymmenen ajajan ryhmissä. Kuntoilijoita oli kokonaisuudessaan 5300, joista pari tuhatta ajoi pisimmän 169 km matkan. Pienet perhoset vatsassa starttasin kohti yhteensä 53 km kestäviä 27 kpl mukulakivi sektorin haasteeseen. Reitti oli mahtava alun loivine laskuineen sisältäen myös muutaman pikku nyppylän ja hiljaisia maaseutukyliä. Kivitiet pyrin vetämään rennosti mahdollisimman vauhdikkaasti seuraten teiden keskikohtaa. Rynkytys oli todellista, mutta yllättäen siedettävää. Huoltopisteillä moni tuli ihmettelemään Aeroad valintaani epäillen sen olevan liian jäykkä kiville. Leveät renkaat saivat kuitenkin ihailua. Kivitiet olivatkin sitten vuorattu pudonneilla juomapulloilla ja reunassa renkaita paikkaavilla ajajilla. Rengasrikkoja kärsineitä kuskeja kohtasin varmaankin usean sadan verran. Moni ajoi reittiä myös maastopyörillä vetäen meikäläisen ohi kivikoissa vauhdikkaasti. Ajo meni muuten hyvin pl. Arenburgin metsän sektori, joka oli tukkona ajajista ollen täysin mudassa ja peililiukas. Oli yhtä taiteilua pysyä pystyssä. Jälkikäteen kuulin kymmenen ajajan lähteneen ko sektorilta sairaalahoitoon kaatumisen jälkeen. Yhden tapauksen kohtasin itsekin ehtien juuri pysähtyä sumaan. Viimeinen sektori ja sen ohittaminen oli sitten helpotus ja loppu pujoteltiin Roubaix Velodromille autojen seassa. Reitti kohtasi paljon kovia vastatuuliosuuksia, joissa varsinkin mukulakivillä keskellä peltoa tuuli pysäytti vauhtia reilusti. Runttasin koko reitin isolla rattaalla ja takapakassakin jäi varmaan käyttämättä neljä suurinta. Kadenssi ei ollut niin kova kuin olisi halunnut ja se tekikin matkasta siten ehkä raskaampaa. Varsinkin nuo sektorit olisi pitänyt pyörittää kovemmin, mutta edessä olevat ajajat ja uskalluksen puute ohittamiseen vetivät kokonaiskeskarin alhaalle. Keskari oli koko reitille tasan 25 km/h, johon olisin varmaankin saanut kevyesti kolme kilsaa lisää. Tarkoitus oli kuitenkin ajaa reitti turvallisesti läpi. Ei kalustorikkoa, mutta kotona fillaria kasatessa huomasin yhden pinnan olleen vääntynyt. Tuskin tapahtui ajon aikana vaan epäilen sen tapahtuneen laukun sisällä matkan aikana. Ajon aikana joutui pari kertaa putsaamaan haarukkaa kun pakkautunut muta rupesi hankaamaan renkaaseen.
Sunnuntaina tuli sitten käveltyä palautusmielessä n. 20 km pro kisaa seuraamaan. Isolta ruudulta Velolla auringon paisteessa oli mukava olutta naukkaillen katsoa koko kisa läpi. Kohokohtana sitten Spartacuksen vetämät lipat ja slaidi velon takakaarteessa omaa fanijoukkoaan tervehtiessään.
- lopun pujottelu liikenteessä iltapäiväruuhkassa
- ajolinjoja pitämättömät spanskit ja italiaanot, jotka kiemurtelivat edessä pälyille takana tulevia kavereitaan
+ bussikuljetus järjestetty loistavasti. Kaikille osoitettu kyyti numeron perusteella. Ei jonotusta kuten Rondessa.
+ sopiva määrä ajajia
+ KIVITIET
+ hieno reitti, pienet kylät ja hiljaiset tiet (pl. Roubaix alue)
+ huoltopisteiden järjestelyt

pyorittaja
28.04.2016, 14.23
23.4. Liege Bastogne Liege Challenge (273 km)
Vaikka pidänkin paljon mäkien nousuista, niin LBL toi mieleen pelonsekaisia tunteita. Kokonaisnousuahan oli luvassa n. 4500 metrin verran. Matkan pituuskin hirvitti hieman, sillä olin ajanut aiemmin ainoastaan kerran pidemmän matkan. Kuitenkin taas matkaan perjantaina ja alkuillasta majoituksessa Liegen lentoaseman hotellissa. Rekisteröitymistä en ehtinyt tehdä, vaan jäi taas aamuun. Sitten alkoikin pulssi nousemaan. Kasattua fillaria testatessa takavaihtaja ei vaihtanut kuin alaspäin. Olin ladannut akun viikolla, mutta pelkäsin sen olleen jäänyt vajaaksi. Tunnin verran sitä sitten ihmettelin ottaen johtoa irti ja kiinni. Ei onnistunut ja olin jo varautunut lähtemään reitille hoitamalla vaihtamiset tarvittaessa jopa käsipelillä. Käsin takavaihtajaa sitten kääntelemällä sain sen lopulta toimimaan. Oli kai jäänyt hieman likaiseksi ja siten osittain kuoleutunut.
Hotelli oli järjestänyt poikkeuksellisesti aamupalan klo 05.30, kun kuntoajoon lähtijöitä oli runsaasti majoittuneena. Pitkämatkalaisten tuli lähteä klo 06.30 -07.30 välisenä aikana. Saavuin lähtöalueelle klo 06.30, jolloin sain numerolapun ja pääsin liikkeelle klo 6.55. Siirtyminen lähdöstä pro kisan viralliseen lähtöön (8 km) meni verrytellen ja sitten heti alkoikin vuoristorata. Reitillä oli kategorisoituja nousuja kahdeksan, mutta niiden lisäksi riittikin sitten toistakymmentä muuta lyhyempää ja pidempää 4 - 6 % nousua, osa useamman kilometrin pituisia. Laskuja oli sitten vastaavasti hyvin, joissa vauhdit kipusivat ilman pyöritystä yli 70 km/h. Taitavat kuskit vetivätkin sitten reippaasti ohitse laskuissa porhaltaen lähes 100 km/h vauhdeilla. Nousuissa taas heittelin heidän ohitseen, kun käytin vain iso ratasta useimman vetäen pienellä. Päivän ajaksi oli luvassa haasteellista keliä nollan tuntumasta hieman ylöspäin. Laaksoissa oli varmaankin pakkastakin ja raekuurojakin saatiin niskaan. Ensimmäinen huoltopiste oli vajaan 50 km kohdalla ja lyhyemmät reitit erkaantuivat alkumatkan aikana isojen poikien polkiessa kohti Bastognea lievässä myötätuulessa. Ekalle pisteelle ei tarvinnut pysähtyä, vaan jatkoin eteenpäin. Sitten iski shokki. 110 km kohdalla rupesi eturengas tyhjenemään! Reittitarrasta vilkaisin seuraavan huollon olevan parin kilsan päässä, joten jatkoin vanteella sinne asti. Tämä sen takia, että olin varma etten pysty rengasta korkea profiilivanteelle tienposkessa vaihtamaan. Huollossa sitten yritinkin sitä vaihtaa jäässä olevilla sormilla ja eihän siitä mitään tullut. Rengas oli vaan niin tiukka. Pyöräliikkeen mekaanikot sitten pyynnöstä avittivat ja tekivät reilun tunnin hommia, että saivat renkaan irti ja uuden sisäkumin paikalleen. Muuten oli ajo jäänyt kesken. Joku oli todennäköisesti kylvänyt tielle ilmoitustaulun nastoja ja renkaassani törrötti keskellä kumia punapäinen nasta. Ärräpäät lensivät ja fiilis laski nollaan. Kylmettyneenä ja pitkän breikin jälkeen matka kuitenkin jatkui. Legendaariset nousut alkoivat tulla eteen, osa haasteellisempia ja osa meni yllättävänkin hyvin. Sopivia porukoita tuli eteen, eikä yksi ajelua tarvinnut harrastaa kuin ajoittain. Col du Rosier ja Cote de La Redoute menivät hyvin ja haasteellisimmaksi koin Cote de Saint-Roch nousun (1200m. max 20%, avg 11 %). Pikku ratas ja isoin takana oli kategorisoiduissa mäissä ahkerassa käytössä. Lopun nousut menikin sitten puhtaasti sisulla energian ollessa täysin finaalissa. Pro maalin jälkeen kuntoilijat saivatkin sitten vielä ekstraa reilun 8 km edestä ajaessamme liikenteen seassa kohti maalia. Huoltopisteillä vierähtäneiden pitkin aikojen johdosta selvitin reitin maalin reilun puolituntia ennen sen sulkeutumista. Keskari koko reitillä jäin 24.4 km/h pintaan, johon en ollut tyytyväinen. Rankka reissu mutta tulipa tehtyä.
Osa pitkälle matkalle ilmoittautuneista päätti kurvata kesken lyhyemmille reiteille kelin takia ja moni jätti myös leikin kesken. Ilmoittautuneita oli 7900, joista pisimmän polki loppuun vajaa 2000 kuskia. Osa saattoi kritisoida sitä seikkaa, ettei reitillä ollut muista tapahtumista poiketen virallista ajanottoa. Ainoastaan kolme nousua oli kellotettu ja ajat sekä sijoitukset pystyi näkemään netistä. Kaikilla varmaankin omat ajotietokoneet tai kellot mukana, joten oman ajan sai kyllä ylös päiväkirjoihin ilman järjestäjien ajanottoa. Mitään negatiivista ei voi mainita. Edes keli ei ollut mahdoton. Selvittiin kuitenkin vähemmällä kuin prot seuraavana päivänä sakeassa lumisateessa ja reittimuutoksissa. Pukeutumiskysymyshän sää aina on.
Seuraavaksi päiväksi olin järjestänyt ylimääräiset verryttelyt ja majoituksen Ronden vanhassa pääpaikassa Ninovessa. Ajomatkan aikana pysähdyin ajamaan legendaarisen Muur de Huy nousun sekä pari kertaa myös Kappelmuur nousun Geraardsbergenissä hieman tönköillä jaloilla. TV:stäa katsotun ammattilaisten kisan jälkeen sitten vielä vajaa tunti pyörittelyä hanuri tulessa Ninovessa.
Kaikin puolin extreme haaste kuntopyöräilijälle vetää nuo kolme klassikkoa 22 vuorokauden sisällä. Tyytyväinen täytyy olla ja on tehty jotain poikkeuksellista. Palkkioksi Skoda sitten luovutti komean selkärepun suorituksen läpäisemisestä. Ei kyllä tarvitse vastaavaa toiste tehdä. LBL jäänee myös yhteen kertaan ja Rondekin on nyt sitten koettu riittävästi. PR voisin vielä ajaa, mutta seuraavaksi voisin mennä kesäkuulla järjestettävään Roubaix pyöräklubin järjestämään ajoon. Se on pidempi reilut 220 km, eli lähes ammattilaisten reitti. En tänä vuonna enää, mutta kenties vuoden päästä. Suosittelen kaikille omien rajojen testaajille. Kyllä tuolla turvallisemmin käy ajamassa massatapahtumissa kuin osassa Suomen tapahtumia, joissa vedetään lähes kilpailumielessä. Hyvät muistot jää kun polkee samoja reittejä kuin ammattilaiset vuosittain. Kiikkustuolissa voi sitten muistella Eurosporttia katsoessa, kun itse nousi räkä poskella samat mäet ylös tai veti Roubaix klassikon antiikkikiviä vauhdikkaasti ilman kaatuilua. Niin suosittuja nuo ovat englantilaisten, belgialaisten ja hollantilaisten keskuudessa, että suunnitelmat ja päätökset osallistumisesta tulee tehdä yli puoli vuotta ennen. Pe-Su riittää hyvin tai sitten Ma asti kun jää katsomaan pro kisan. Hotellivaraukset hyvissä ajoin, lennot ja autonvuokraukset sitten ennen vuodenvaihdetta. Osallistuminen pisimmille matkoille on myös must. Ei jää harmittamaan jälkikäteen. Lyhyempiä voi sitten ajella kotimaassakin.

VesaP
28.04.2016, 14.37
Hienot stoorit! Hienot tapahtumat varmasti! Hienosti ajettu! :) *peukkuhymiö*

frp
28.04.2016, 14.46
Mukava raportti. Jäi ihmetyttämään miten tuo renkaan vaihto nyt voi olla noin vaikeaa ja miten muka korkeaprofiilinen vanne asiaan vaikuttaa...

pyorittaja
28.04.2016, 21.23
Mukava raportti. Jäi ihmetyttämään miten tuo renkaan vaihto nyt voi olla noin vaikeaa ja miten muka korkeaprofiilinen vanne asiaan vaikuttaa...

Nuo Reynolds Carbon Striket on kyllä pirunmoisia kun laittaa rengasta päälle. Olisko syynä osittain myös se, että ovat tubeless vanteet. Sitten kun laittaa sisuria väliin niin menee tiukaksi. Ulkorenkaan teräslanka ei vaan anna pahemmin periksi ja sen saaminen reunan yli on tuskaa. Nuo mekaanikot sitten avittivat lopulta ruuvimeisselillä teräslankaa nostamalla. Siten sen sai reunan yli. Kyllä noilla lenkit heittää kun aina voi soittaa vaimon hakee tien poskesta. Kuntoajoihin en enää niillä lähde.