pyorittaja
28.04.2016, 15.21
Kokemuksia ja tuntoja kevään todellisesta kuntohaasteesta. Ronden 2014 ajaneena päätin heinäkuussa 2015 ottaa kalenteriin kolme klassikko-ajoa kevääksi 2016. Ikää (49 v) on tullut jo sen verran, että katsoin ajankohdan olevan nyt viimeisiä todelliseen haasteeseen. Viimeisen 10 v aikana on tullut ajeltua Euroopassa Ronden lisäksi Marmotte, Alpe d Huez nousua useampaan kertaan sekä liitytty Mt Ventoux hullujen pyöräilijöiden klubiin ajamalla 3x Mt Ventoux yhtäjaksoisesti. Loistavat fiiliksen Rondesta ja sen pro kisan seuraamisesta ajoivat siis taas Belgian suuntaa. Lähtökohdat olivat kohdillaan, kun viimeisen 12 kk aikana tuli kuntoiltua n. 13 tkm pyörällä, joista noin puolet työmatka-ajoa (a 44 km suuntaan). Heinäkuulla varasin jo majoitukset nuo kolme kisaa ajatellen. Lähialueiden majoitukset oli jo buukattu, joten jouduin tyytymään hieman syrjemmällä, mutta silti kohtuuetäisyyden (10 - 12 km) lähtöpaikoista. Kisojen päivät eivät silloin vielä olleet vahvistettuna, mutta ainahan noudattavat samaa kaavaa. Ronde aloittaa 14 viikkoa vuoden alusta. Lennot ja auton vuokraukset varasin ja ostin marraskuulla, sekä rekisteröitymisen ajoihin hoidin heti niiden avattua joulukuun alussa. Helmi-maaliskuulla alkoi sitten jänskättää, kun virus tai muu vastaava iski päälle reiluksi kuukaudeksi rajoittaen harjoittelua. Taukoja tuli, mutta pienellä riskilläkin jatkettiin kohti haastetta.
Talven aikana valmistelin kalustoa tutustuen suosituksiin netin kautta. Pyörä tuli päivitettyä Canyon Aeroad CF SLX 8.0 Di2 Reynolds kiekoilla. Siinä sitten arvoin lähinnä Paris-Roubaix ajatellen lähdenkö vetämään lenkin Aeroadilla vai Ultimate CF SLX. Päätös kaatui Aeroadiin lähinnä välitysten johdosta. Ultimaten 50/34-23 katsoin riittämättömäksi tasaisella Roubaix baanalla. 52/36-28 taas olisi riittävä yli 20% nousuihin Rondessa ja LBL:ssä. Reynoldsin carbon strike kiekot OK. Rondea ja Roubaix varten sitten Challenge Paris-Roubaix 27mm renkaat. LBL varten eteen 23mm ja taakse 25mm Continentalit. Tankonauhaa sitten reilusti keskiotteelle kahteen ekaan ajoon.
Brysselin lentoaseman tapahtumat viikkoa ennen Rondea aiheutti lentomuutoksia ja Brysselin sijaan lento suuntautui Amsterdamiin. Kaksi muuta viikonloppua pääsi sentään lentämään suoraan Brysseliin Köpiksen kautta. Lentoyhtiö SAS, jolla fillari kulki ilmaiseksi.
2.4. Ronde van Vlaanderen Cyclo (239 km)
Perjantaina iltapäivällä automatkan jälkeen numeron hakuun Oudenaardeen, jonka jälkeen kaluston testiajo Ruiterstraat kivikossa sekä Wolvenberg nousussa. La aamulla klo 04.00 herätys, banaania ja vohveleita naamaan ja Bryggeen lähtevien bussien luokse autolla. Bussien luona tuli olla 05.30 ja 50 linja-autoa starttasivat fillarivaunuineen klo 06.00 alkaen. Bryggen futisstadionilla olin ensimmäisten kuljetettujen joukossa, josta sitten n. 6 km siirtymä keskusaukiolle viralliseen lähtöön. Pitkälle matkalle oli lähtijöitä n. 4000 kokonaismäärän ollessa rajattu 16000 ajajaan. Reitti oli muutettu alussa hyvin, sillä nyt ei joutunut pysähtymään liikennevaloissa niin useasti kuin aiemmalla kerralla. Ensimmäiset reilut 100 km meni muutenkin fiilistellen kun oli enemmän kiertoja pienien kylien/kaupunkien kautta. Kahdelle ensimmäiselle huoltoalueelle ei tarvinnut pysähtyä, kun olin järjestänyt oman tankkauspisteen 113 km kohdalle, jossa pääsin eroon myös ylimääräisistä varusteista, joita tarvitsin aamun n. 2 asteen lämpötilassa. Reitin parhaat osiothan alkoivat sitten vasta tuon reilun satasen jälkeen kun alkoivat kiviosuudet ja nousut. Kivitiet menivät nyt paljon paremmin kuin aiemmin. Oli siis opittu jotain. Lyhyemmät matkan ajaneet rupesivat tukkimaan väylää viimeisen 50 km jälkeen ja jouduin jalkautumaan kaatuneiden/kävelevien takana kahdessa jyrkimmässä mäessä (Paterberg ja Koppelberg). Muutaman kymmenen metrin jälkeen pääsi sitten taas satulaan loivemmassa kohdassa. Varsinkin Koppenberg oli haasteellinen mutaisena ja vetisenä. Ihan hyvässä ruumiin ja sielun voimissa pyrähdin sitten loppusuoran (10 km) lähes neljääkymppiä maaliin. Kokonaisajoajan keskari meni kävelyiden johdosta karvan alle 26 km/h, johon tuli kuitenkin parannusta edelliseen kertaan. Sunnuntaina sitten taas pro kisaa seurattua karnevaalitunnelmissa Oude Kwaaremontilla säänkin muututtua jo lähes "helteiseksi".
+ tunnelma ja reitti
+ sää sopiva, ei sadetta, asteita 10-14 päivällä
+ hyvä ajanotto, videot, kuvat
- sumput nousuissa
- bussien lastaamisen jonottelu lähes tunnin
- ajo kuri. Kapeilla pyöräteillä ajettiin rinnakkain jutellen, ei mahdollisuutta ohittaa, ei ajettu vasemmassa reunassa
- mäkien päälle pysähtyneet ajajat/ryhmät, tukkivat tien
- seurojen (lähinnä britit) junaharjoitukset muiden seassa
Hieno tapahtuma taas, jota varjosti irlantilaisen 56 vuotiaan sairaskohtauksen jälkeinen välitön menehtyminen Oude Kwaaremontin jälkeisessä laskussa.
9.4. Paris-Roubaix Challenge (172 km)
Palautuminen edellisestä viikonlopusta meni suht hyvin ja parin päivän kotona olon jälkeen oli aika taas pakata fillari ja aloittaa matka kohti Ranskaa perjantaina. Lento Brysseliin, josta autolla pari tuntia Roubaix lähellä olevaan majoitukseen. Fillarin kasaamisen jälkeen pehkuihin klo 22.00 pintaan pelkällä aamupalan syönnillä. Klo 03.25 wake-up, autolla Roubaix velodromin lähellä sijainneelle marketin parkkipaikalle. Klo 04.30 sain käteeni bussilipun ja bussit starttasivat kohti Busigny lähtöä klo 05.50. Busignyssä oltiin reilun tunnin jälkeen aamun sarastaessa. Rekisteröinnin hoidin siellä sujuvasti ja starttasin lähdöstä klo 07.55. Lähtöä säännösteltiin parinkymmenen ajajan ryhmissä. Kuntoilijoita oli kokonaisuudessaan 5300, joista pari tuhatta ajoi pisimmän 169 km matkan. Pienet perhoset vatsassa starttasin kohti yhteensä 53 km kestäviä 27 kpl mukulakivi sektorin haasteeseen. Reitti oli mahtava alun loivine laskuineen sisältäen myös muutaman pikku nyppylän ja hiljaisia maaseutukyliä. Kivitiet pyrin vetämään rennosti mahdollisimman vauhdikkaasti seuraten teiden keskikohtaa. Rynkytys oli todellista, mutta yllättäen siedettävää. Huoltopisteillä moni tuli ihmettelemään Aeroad valintaani epäillen sen olevan liian jäykkä kiville. Leveät renkaat saivat kuitenkin ihailua. Kivitiet olivatkin sitten vuorattu pudonneilla juomapulloilla ja reunassa renkaita paikkaavilla ajajilla. Rengasrikkoja kärsineitä kuskeja kohtasin varmaankin usean sadan verran. Moni ajoi reittiä myös maastopyörillä vetäen meikäläisen ohi kivikoissa vauhdikkaasti. Ajo meni muuten hyvin pl. Arenburgin metsän sektori, joka oli tukkona ajajista ollen täysin mudassa ja peililiukas. Oli yhtä taiteilua pysyä pystyssä. Jälkikäteen kuulin kymmenen ajajan lähteneen ko sektorilta sairaalahoitoon kaatumisen jälkeen. Yhden tapauksen kohtasin itsekin ehtien juuri pysähtyä sumaan. Viimeinen sektori ja sen ohittaminen oli sitten helpotus ja loppu pujoteltiin Roubaix Velodromille autojen seassa. Reitti kohtasi paljon kovia vastatuuliosuuksia, joissa varsinkin mukulakivillä keskellä peltoa tuuli pysäytti vauhtia reilusti. Runttasin koko reitin isolla rattaalla ja takapakassakin jäi varmaan käyttämättä neljä suurinta. Kadenssi ei ollut niin kova kuin olisi halunnut ja se tekikin matkasta siten ehkä raskaampaa. Varsinkin nuo sektorit olisi pitänyt pyörittää kovemmin, mutta edessä olevat ajajat ja uskalluksen puute ohittamiseen vetivät kokonaiskeskarin alhaalle. Keskari oli koko reitille tasan 25 km/h, johon olisin varmaankin saanut kevyesti kolme kilsaa lisää. Tarkoitus oli kuitenkin ajaa reitti turvallisesti läpi. Ei kalustorikkoa, mutta kotona fillaria kasatessa huomasin yhden pinnan olleen vääntynyt. Tuskin tapahtui ajon aikana vaan epäilen sen tapahtuneen laukun sisällä matkan aikana. Ajon aikana joutui pari kertaa putsaamaan haarukkaa kun pakkautunut muta rupesi hankaamaan renkaaseen.
Sunnuntaina tuli sitten käveltyä palautusmielessä n. 20 km pro kisaa seuraamaan. Isolta ruudulta Velolla auringon paisteessa oli mukava olutta naukkaillen katsoa koko kisa läpi. Kohokohtana sitten Spartacuksen vetämät lipat ja slaidi velon takakaarteessa omaa fanijoukkoaan tervehtiessään.
- lopun pujottelu liikenteessä iltapäiväruuhkassa
- ajolinjoja pitämättömät spanskit ja italiaanot, jotka kiemurtelivat edessä pälyille takana tulevia kavereitaan
+ bussikuljetus järjestetty loistavasti. Kaikille osoitettu kyyti numeron perusteella. Ei jonotusta kuten Rondessa.
+ sopiva määrä ajajia
+ KIVITIET
+ hieno reitti, pienet kylät ja hiljaiset tiet (pl. Roubaix alue)
+ huoltopisteiden järjestelyt
Talven aikana valmistelin kalustoa tutustuen suosituksiin netin kautta. Pyörä tuli päivitettyä Canyon Aeroad CF SLX 8.0 Di2 Reynolds kiekoilla. Siinä sitten arvoin lähinnä Paris-Roubaix ajatellen lähdenkö vetämään lenkin Aeroadilla vai Ultimate CF SLX. Päätös kaatui Aeroadiin lähinnä välitysten johdosta. Ultimaten 50/34-23 katsoin riittämättömäksi tasaisella Roubaix baanalla. 52/36-28 taas olisi riittävä yli 20% nousuihin Rondessa ja LBL:ssä. Reynoldsin carbon strike kiekot OK. Rondea ja Roubaix varten sitten Challenge Paris-Roubaix 27mm renkaat. LBL varten eteen 23mm ja taakse 25mm Continentalit. Tankonauhaa sitten reilusti keskiotteelle kahteen ekaan ajoon.
Brysselin lentoaseman tapahtumat viikkoa ennen Rondea aiheutti lentomuutoksia ja Brysselin sijaan lento suuntautui Amsterdamiin. Kaksi muuta viikonloppua pääsi sentään lentämään suoraan Brysseliin Köpiksen kautta. Lentoyhtiö SAS, jolla fillari kulki ilmaiseksi.
2.4. Ronde van Vlaanderen Cyclo (239 km)
Perjantaina iltapäivällä automatkan jälkeen numeron hakuun Oudenaardeen, jonka jälkeen kaluston testiajo Ruiterstraat kivikossa sekä Wolvenberg nousussa. La aamulla klo 04.00 herätys, banaania ja vohveleita naamaan ja Bryggeen lähtevien bussien luokse autolla. Bussien luona tuli olla 05.30 ja 50 linja-autoa starttasivat fillarivaunuineen klo 06.00 alkaen. Bryggen futisstadionilla olin ensimmäisten kuljetettujen joukossa, josta sitten n. 6 km siirtymä keskusaukiolle viralliseen lähtöön. Pitkälle matkalle oli lähtijöitä n. 4000 kokonaismäärän ollessa rajattu 16000 ajajaan. Reitti oli muutettu alussa hyvin, sillä nyt ei joutunut pysähtymään liikennevaloissa niin useasti kuin aiemmalla kerralla. Ensimmäiset reilut 100 km meni muutenkin fiilistellen kun oli enemmän kiertoja pienien kylien/kaupunkien kautta. Kahdelle ensimmäiselle huoltoalueelle ei tarvinnut pysähtyä, kun olin järjestänyt oman tankkauspisteen 113 km kohdalle, jossa pääsin eroon myös ylimääräisistä varusteista, joita tarvitsin aamun n. 2 asteen lämpötilassa. Reitin parhaat osiothan alkoivat sitten vasta tuon reilun satasen jälkeen kun alkoivat kiviosuudet ja nousut. Kivitiet menivät nyt paljon paremmin kuin aiemmin. Oli siis opittu jotain. Lyhyemmät matkan ajaneet rupesivat tukkimaan väylää viimeisen 50 km jälkeen ja jouduin jalkautumaan kaatuneiden/kävelevien takana kahdessa jyrkimmässä mäessä (Paterberg ja Koppelberg). Muutaman kymmenen metrin jälkeen pääsi sitten taas satulaan loivemmassa kohdassa. Varsinkin Koppenberg oli haasteellinen mutaisena ja vetisenä. Ihan hyvässä ruumiin ja sielun voimissa pyrähdin sitten loppusuoran (10 km) lähes neljääkymppiä maaliin. Kokonaisajoajan keskari meni kävelyiden johdosta karvan alle 26 km/h, johon tuli kuitenkin parannusta edelliseen kertaan. Sunnuntaina sitten taas pro kisaa seurattua karnevaalitunnelmissa Oude Kwaaremontilla säänkin muututtua jo lähes "helteiseksi".
+ tunnelma ja reitti
+ sää sopiva, ei sadetta, asteita 10-14 päivällä
+ hyvä ajanotto, videot, kuvat
- sumput nousuissa
- bussien lastaamisen jonottelu lähes tunnin
- ajo kuri. Kapeilla pyöräteillä ajettiin rinnakkain jutellen, ei mahdollisuutta ohittaa, ei ajettu vasemmassa reunassa
- mäkien päälle pysähtyneet ajajat/ryhmät, tukkivat tien
- seurojen (lähinnä britit) junaharjoitukset muiden seassa
Hieno tapahtuma taas, jota varjosti irlantilaisen 56 vuotiaan sairaskohtauksen jälkeinen välitön menehtyminen Oude Kwaaremontin jälkeisessä laskussa.
9.4. Paris-Roubaix Challenge (172 km)
Palautuminen edellisestä viikonlopusta meni suht hyvin ja parin päivän kotona olon jälkeen oli aika taas pakata fillari ja aloittaa matka kohti Ranskaa perjantaina. Lento Brysseliin, josta autolla pari tuntia Roubaix lähellä olevaan majoitukseen. Fillarin kasaamisen jälkeen pehkuihin klo 22.00 pintaan pelkällä aamupalan syönnillä. Klo 03.25 wake-up, autolla Roubaix velodromin lähellä sijainneelle marketin parkkipaikalle. Klo 04.30 sain käteeni bussilipun ja bussit starttasivat kohti Busigny lähtöä klo 05.50. Busignyssä oltiin reilun tunnin jälkeen aamun sarastaessa. Rekisteröinnin hoidin siellä sujuvasti ja starttasin lähdöstä klo 07.55. Lähtöä säännösteltiin parinkymmenen ajajan ryhmissä. Kuntoilijoita oli kokonaisuudessaan 5300, joista pari tuhatta ajoi pisimmän 169 km matkan. Pienet perhoset vatsassa starttasin kohti yhteensä 53 km kestäviä 27 kpl mukulakivi sektorin haasteeseen. Reitti oli mahtava alun loivine laskuineen sisältäen myös muutaman pikku nyppylän ja hiljaisia maaseutukyliä. Kivitiet pyrin vetämään rennosti mahdollisimman vauhdikkaasti seuraten teiden keskikohtaa. Rynkytys oli todellista, mutta yllättäen siedettävää. Huoltopisteillä moni tuli ihmettelemään Aeroad valintaani epäillen sen olevan liian jäykkä kiville. Leveät renkaat saivat kuitenkin ihailua. Kivitiet olivatkin sitten vuorattu pudonneilla juomapulloilla ja reunassa renkaita paikkaavilla ajajilla. Rengasrikkoja kärsineitä kuskeja kohtasin varmaankin usean sadan verran. Moni ajoi reittiä myös maastopyörillä vetäen meikäläisen ohi kivikoissa vauhdikkaasti. Ajo meni muuten hyvin pl. Arenburgin metsän sektori, joka oli tukkona ajajista ollen täysin mudassa ja peililiukas. Oli yhtä taiteilua pysyä pystyssä. Jälkikäteen kuulin kymmenen ajajan lähteneen ko sektorilta sairaalahoitoon kaatumisen jälkeen. Yhden tapauksen kohtasin itsekin ehtien juuri pysähtyä sumaan. Viimeinen sektori ja sen ohittaminen oli sitten helpotus ja loppu pujoteltiin Roubaix Velodromille autojen seassa. Reitti kohtasi paljon kovia vastatuuliosuuksia, joissa varsinkin mukulakivillä keskellä peltoa tuuli pysäytti vauhtia reilusti. Runttasin koko reitin isolla rattaalla ja takapakassakin jäi varmaan käyttämättä neljä suurinta. Kadenssi ei ollut niin kova kuin olisi halunnut ja se tekikin matkasta siten ehkä raskaampaa. Varsinkin nuo sektorit olisi pitänyt pyörittää kovemmin, mutta edessä olevat ajajat ja uskalluksen puute ohittamiseen vetivät kokonaiskeskarin alhaalle. Keskari oli koko reitille tasan 25 km/h, johon olisin varmaankin saanut kevyesti kolme kilsaa lisää. Tarkoitus oli kuitenkin ajaa reitti turvallisesti läpi. Ei kalustorikkoa, mutta kotona fillaria kasatessa huomasin yhden pinnan olleen vääntynyt. Tuskin tapahtui ajon aikana vaan epäilen sen tapahtuneen laukun sisällä matkan aikana. Ajon aikana joutui pari kertaa putsaamaan haarukkaa kun pakkautunut muta rupesi hankaamaan renkaaseen.
Sunnuntaina tuli sitten käveltyä palautusmielessä n. 20 km pro kisaa seuraamaan. Isolta ruudulta Velolla auringon paisteessa oli mukava olutta naukkaillen katsoa koko kisa läpi. Kohokohtana sitten Spartacuksen vetämät lipat ja slaidi velon takakaarteessa omaa fanijoukkoaan tervehtiessään.
- lopun pujottelu liikenteessä iltapäiväruuhkassa
- ajolinjoja pitämättömät spanskit ja italiaanot, jotka kiemurtelivat edessä pälyille takana tulevia kavereitaan
+ bussikuljetus järjestetty loistavasti. Kaikille osoitettu kyyti numeron perusteella. Ei jonotusta kuten Rondessa.
+ sopiva määrä ajajia
+ KIVITIET
+ hieno reitti, pienet kylät ja hiljaiset tiet (pl. Roubaix alue)
+ huoltopisteiden järjestelyt